Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 24, 1952

              Jatkoa
"SieW rantamökissä istuupi hän —.
tuo vanhus harmajapää.
Hän katsoo liekkien leimuihin
ja aatokset pois kiiruhtaa.
Ovat lapset maailmalle
häneltä lähteneet,
elon iltaan yksin, niin hänet jättäneet.
Yhä viettää iltaansa hän
aatelien keralla muistojenJ'
Näin lauleli Elli muistellessaan omaa
äiti-vanhaansa, joka siellä kotimökissä
yksinään asuu. 'Pitäisi käydä äitiä kat­somassa,
kun tulee työstä sen verran
väliaikaa. Siitä onkin pian vuosi, kun
viimeksi kävin kotimökillä, muisteli E l ­l
i . Tässä talossa, asunnossani, on nyt
ihmeen rauhallista ja kodikkaan tun­tuista.
Taidanpa ruveta vähän herkut­telemaan.
Sinä siunattu eno siellä At­lantin
takana muistat minua usein toe-rikan
pakteilla. Tänäänkin oli postissa
paketti ja ruokatunnilla kävin sen ha­kemassa.
Kelpaa minun nyt laittaa oi-keä^
hyvä kahvi tulelle. Samalla pais­tan
ohukaisiakin, kun sain naapurin
emännältä munia. Ja voinhan käydä
P3^tämässä naapurin emäntää seurak­seni
kahvipöytään. Vietämme siis oi­kein
ruhtinaallisen illan ja nautimme
rakkaan enoni lähettämästä kahvista,
ajatteli E l l i ohukaisia paistaessaan.
Kahvipannu kiehui toisella reiällä.
Täytyy nostaa se selviämään ja sitten
juoksen hakemaan naapurin emäntää,
jatkoi Elli ajatuksiaan. Mutta samas­sa
koputettiin ulko-oveen. Kukahan
siellä on?
Elli avasi oven. Vihreähattu!
— Hyvää iltaa! Tulin katsomaan
kun luvan sain, sanoi mies.
—r Iltaa. Miten te tänne osasitte?
kysyi hämmästynyt tyttö. 'Hän ma­nasi
miehen sinne, missä pippuri kas­vaa;
Ei hän ollut ottanut todeksi päi­vällistä
tapahtumaa. Mutta eihän hän
voinut sentään aivan epäkohtelias liiie-helle
olla. -Hän siis sanoi:
•— Olkaa hyvä ja käykää istumaan.
Minä juuri keitin kahvia, laitan pöytään
kupit. Mutta yhtä kaikki hän ajatteli
itsekseen: Mikä tuon nyt tänne toi,
, kun talonväkikin on poissa? Häntä vä­hän
pelottikin.
— 'Miten hyvää kahvia ja ohukaisia
tyttöni on paistanut, kiitteli mies.
Tyttöni! Elli puraisi salaa kieltään.
Mitähän tästäkin tulee? Menisi pois
koko u k k o . ..
— Miksi tyttöni on niin hiljainen?
— ' E n minä osaa puhella.
— Mikä siinä on? Tämä elämä on
niin lyhyt, ei sitä murheella kannata
hautaan viedä, täytyy iloita, puheli
mies, joka huomasi Ellin hämmingin.
Tyttö pelkää häntä, mutta näyttää niin
kainolta ja puoleensa vetävältä. Mutta
kukapa niistä naisista tietää, voivat näy­tellä
vain enkeliä . . ,
E l l i järjesteli kuppeja pois pöydältä
ja alkoi pestä niitä. Mies huomasi as-tiapyyhkeen,
meni ja otti sen käteensä.
— Kyllä minä nämä kuivaan, esteli
E l l i .
— En minä astioita riko, olen ennen­kin
kuivannut, hjTnyill mies.
Ellistä alkoi tuntua, ettei mies tain­nut
hullumpi ollakaan ja hän vapautui
ensi pelostaan ja alkoi vapaammin pu­hella
miehen kanssa»
- r ;Ei mufta kesken kaiken, minä
kävin marjassa työstä tultuani. Nämä
pitäisi vielä puhdistaa tänä iltana ja
panna purkkeihin talven varaksi.
— Kyllähän ne vielä ehtii, onhan" se
päivä huomennakin. 'Mutta tyttöni,
anna yksi — mies oli tullut Ellin vie­reen
ja otti hänestä äkkiä kiinni.
Siinä on! Elli pyörähti äkkiä ja
antoi miehelle hyvän korvapuustin kä­dellään.
— Perhanan tyttö, kyllä minä tämän
muistan. «Mutta en minä enempää si^
HEIDÄN
" Kirj. AUNE ''•llllllltlllllllllllllilllllllllllllllll
nua kiusaaj lähden tästä nukkumaan.
Käe sinäkin hyviä unia ja muista mi­nua.
Näkemiin, tyttöni!
Elliltä pääsi helpotuksen huokaus
miehen lähdettyä. Hänkin päätti men­nä
nukkumaan ja jättää marjat huomi-seen.
Sunnuntaina E l l i meni Ainon kotiin
vierailuHe. He päättivät :niin, että Elli
muuttaa sinne asumaan. Aino puhui:
— Nyt on minullakin"" seuraa. Voim­me
yhdessä kulkea työssä. Meillä tu­lee
olemaan yhdessä hyvin hauskaa, us­kon
niin. Ja samaa uskoi Ellikin.
Kesä kului syksyyn. Puutarhatyöt
loppuivat talven tullen ja paljon naisia
jäi pois työstä. Mutta laitoksella oli
naisista puute ja sinne otettiin naisia
työhön. ; Sinne menivät Aino ja Elli­kin.
Yhtiön puolesta oli rakennettu pitkiä
parakkirakenniiksia alueelle, missä sai­vat
laitoksella työskentelevät miehet
asua. Parakkirakennuksia oli rakennet­tu
myöskin perheellisille. Useita sauno­ja-
oli myöskin rakennettu, samoin pe­sutupia
ja leipomo. Naisia oli työssä eri
puolilla. '
Elli oli lähtenyt aamulla kappunkiin
linja-autolla. Auto pääsi kaupunkiin
vähän vailla kymnienen ja kymmeneltä
hänellä oli tilattuna hammaslääkäri.
•Päästyään lääkäriltä, kävi hän kaupois­sa
ja meni sitten Tähtitornin kahvilaan,
joka aukaisee oven^ kello 12 .jälkeen.
Hän olikin ensimmäinen asiakas tänä
:aainuna.lSiivboja lopetteli juuri lait-tian
pesua ja sanoi harmistuneena/ ettei
kahvila ollut vielä oikein auki. Mutta
E l l i ei välittänyt huomautuksesta, istui
vain paikalleen ikkunapöydän ääreen,
josta saattoi katsella kaupungin elämää.
Kahvila tuoksui vielä saippualle ja
vedelle. Toisella puolen salia olivat
vielä tuolit pöydillä. Elli katsoi siivoo-jatarta,
jonka katse oli hyviö nyrpeä
siirrellessään tuoleja paikoilleen. Tuo-
SANA ~
PAIKALLAAN
'Harry Mätherin "Avoin kirje"-osas-tosta
Vancouver Sun-lehdestä:
MINISTERI AJBBOTT:
rCanadan dollari on nyt saman arvoi­nen
kuin Yhdysvaltain dollari. Seuraa­vaksi
minä haluaisin nähdä, että Cana­dan
dollari olisi dollarin arvoinen Ca-nadassa.
TURISTIJO«TV^JA I X ^
. Minä näin eilen uutisen, että te ja en­tinen
maakuntamme pääministeri Hart
saitte kokea paljon hauskaa ollessanne
lomalla ^Honolulussa, kun ryhdyitte
Royal Hawaiin hotellissa lakossa-olevien
kokkien ja tarjoilijain työhön. .
Jos tämä tieto on tosi, niin se on en­simmäinen
kerta kuin mmä olen kuul­lut
canadalaisesta vuranömaisesta, jon­ka
hauskana ideana on lakonsärkemi-nen.
Jos tämä tieto on väärä, niin olkaa
hj^vä ja ilmoittakaa minulle. Minä teen
kaikkeni saattaakseni teidät oikeaan va­loon
niin hawaiilaisten kuin canadalais-tenkin
silmissä.
EÖUSTAJA 5HEEHAN
Teidän on liian myöhäistä tulla ja liit­tää
Canadaa Yhdysvaltoihin. Jatkakaa
vain sen ostamista vähittäismaksulla.
lien kolina ilmaisi senj 'köi^e^aineeh,
mikä siivoojattaren sisällä vallitsi. Elli
i h j ^ y i i i hänelle, joUoia hän loi nyrpeän
katseen Elliin, otti sangon ja kuuraus-välineensä,
mennen Öven kiinni paiska­ten
ulos:
E l l i sai tilaamansa kahvin haukotte­levalta
tarjoilijattarelta. Kahvia juo­dessaan
hän katseli ikkunasta ulos. L i i ­kenne
kaduilla oli Vilkkaimmillaan.
Tuossa oli Pukkitörmä josta lähtee leveä
sementtisiltä Lammassaarefeu, missä tä­mä
Tähtitornin ravintolakin sijaitsee.
Moleöimin puolin saarta pauhaa kuohu­va
koski vapaana. Kauppatorin rannas­sa
on lahti jäässä, mutta tuöUaetfemT
pänä/iriissä lukemattomat saaret ja
lahdet sijaitsevat, on aava meri vielä
jäistä vapaainä.
Ilta-autolla tuli E l l i kauj^ungista; Ko­tiin
päästyään sanoi Aino.
Iin poikki pyytämään Eliat
— Neitikin on tullut ,
heti huomannutkaan, nöes>
— Lähdin näin tapanini
Mies tanssi hyvin, aiv^S
kum Anttikin, joka oli
kotikäylän tanssisalissa.
Tyttö, joka herättää yhden,
huÖniiön, herättää pian toi
tuen _ennen pitkää kaikkien
5Niin kävi nytkin. Elli oH aim.
mäiseriä tanssimassa, vnS^^
vaatimattomasti pukeutunut,
tytt<) toisten räikeästi pukeut'
maalattujen tyttöjen joukosäT
tanssitti tyttöä useamman kensj]
kuluessa.
— Timo tanssittaa tuota m
neen ovaV kaikki pojat huilaat
sanoi Hilma, nyrpistäen nenii
Mokomakin vaalea nukkfe!
het hänessä näkevät? ajatteli
hoissaan istuessaan tanssin
kiliä.
— Elli, saanko lähteä siniinl
kysyi Timo erään tanssin aikana.]
— Lähde vain, lupasi
— Kiitps . . .
—- Te olitte niin onnellisen jiii
sanoi muistavansa.
— Pahuksen ukko! Hänen muistin-pyysi
Se sinun vihreähättiisi kysyi sinua, pari tanssiessanne, kiusoitteli Ai
— Älä nyt: Hän
Otattkö hänet?
Totta kai.
Seuraavan tansin alkaessa tiiEJ
pyytämään Elliä, kysyen:
— Joko sinulla on saattaja^S
sa on yhtä pajuköyden kanssa^ tuhahti
• •Elli. , ', _ * ;
— Miten niin? 'Minusta hän on mu­kava
mies. Kukapa tiesi, ellei minulla
olisi ukkoa, niin ehkä ottaisin hänet,
puheli Aino leikillään.
— Mikä se sellainen vihreähattuinen ^
on, joka tätä meidän tyttöä kysyi, ky­säisi
Xauri, Ainon mies.
— __:Häh on tuolta laitokselta eräs
mieli, johon minäkin pien ihastunut, vas­tasi
Aino.
— So, SO, eukkoseni, tulen pian mus­tasukkaiseksi.
Lauri heristi sormeaan
vaimonsa edessä leikillään.
na?
Ei ole, en minä ketään saa.;
tUrhia puhele.
maan sinulle.
— Kiitos vain, on sitä sitten la
Tanssi loppui ja he istuivat
vieretysten. Ainokin tuli siihen i
täjähsa kanssa ja mies jäi
raansäv
— Eikö lähdetä jo kotiin,
Oli tapaninpäivän ilta.
— Kyllä sinunkin on aika jättää tuo
kotona istuminen, nuori ihminen. 'Läh­detään
Työväentalolle, sillä on tapanin-tanssit,
sanoi Aino.
— En tiedä, vastusteli ElH.
' — Mutta minä tiedän, sinä lähdet,
sillä hyvä. Ala laittaa itseäsi kuntoon,
Ei vielä, esteli Lauri. - 5
t ä y r i ^ h ä n tuolla . . ,
^ Xlä; möiie. Aino
tään, 'isfcieh händle
— Vai riiin. No, minunj)iioie
lähdetään sitten kotiin. Vai mit^
li?
Joukolla he sitten lähtivät puvi
le vaat:teitäan ottamaan. "Elli
saattajansa lakkia. Nyt se ei oBii
vihreä hattu, «vaaii uusi kriu
nen lakki . . .
« * »
Kului pitkä ja kylmä, talvi. •^'1
että ehdimme sinne ajoissa.
Hetken kuluttua he lähtivät kolmisin.
Työväentalolla oli jo paljon ihmisiä
heidän sinne saavuttuaan. He antoivat
päällysvaatteensa puvustoon ja menivät lisesti naiset kävivät työssä
tanssisalim. Aino ja Lauri menivät he- Ei ollut houkuttelevaa möin
ti "lattialle", Ellm mennessä istumaan.
Mutta pian häntäkin tuli Joku pyy­tämään
tanssiin; Tanssin väliajalla E l ­l
i huomasi, että kaikki hänen työtove­rinsa,
laitokset naiset, olivat tansseis­sa.
muna lähteä yli koltnent
teen pakkaseen, sillä lämmin:^
ti suloisesti puoleensa. Ä ti
sillä sfe^ tiesi isompaa tiliä tilip
Vihdoin talven voimat t a i t^
aikämen ja lämmin kevät. B
aikaan joki viapautui jäistä ja
suli lumi. Luonto-äiti tahtoi
ihmislapsille sen, mitä heoHya^^
talven kourissa kärsiä, ant
kaisen kevään, joka vapun aikana^
täysi ja lämmin kesä.
Vappuaamuna riensivät
Iäiset yäppuiharssiin. P^^^^^^'^
kue, joka tänäkin vappuna'Jl:';^
Kaikki he keräytyivät j a hänen A i ­non
seuraan. Miten hauska ilta tästä
tulisikaan, ajatteli E l l i.
— Missä neitiä on pidetty, kun ei ole
tansseissa näkynyt? kysyi moni Elliltä
heidän tanssiessaan.
- - E i ole tullut käydyksi, hän vasta­si.
... .,.
—. 'Mutta nyt täytyy taittaa laiskuu­den
valta ja käydä, sanottiin hänelle.
— 'Ketä nuo kaikki miehet ovjat? He kylässä kulki tunnuksineen
puhelevat niin tuttavallisesti, enkä muis- nokin riensivät kulkueeseen^
ta heitä ennen tavanneeni, kysyi Elli
Ainolta tanssm väliajalla.
— Hehän ovat laitoksen työmiehiä.
Kyllä he smut tuntevat ulkonäöstä.
— Nyt muistan,, kun tarkemmin hei­t
ä katson. Monta heissä on tutun nä­köistä.
— Katso Elli, tuolla ovella on se si­nun
vihreähattuisesi, kuiskasi .4ino.
Elli katsoi, mutta ei hän ketään vih- .^^^
reähattuista huomannut. Mutta tuo Mar^ijat aloittivat laulun •••i)^
mies, joka juuri katsoi häneen, se oli sorron yöstä nouskaa
.liusten alle Ja-siihen riviin, jol
tunsivat kuuluvansa. Marssitti^
tietä pitkin, joka johtaa VO
kirkonkylään. Siinä tien vanelö.
keaUa mäen päällä, oli Ki
Sen Iioidokit, työläisvanhukset,
vat pihalta ja Ikkunoista, heilutta.
siään ja nenäliinojaan. Tielle
lui, miten nämä vanhat tyr"
olivat innostuneita tänä meri
Sivu 4 Lauanlalna, liolmikuuii 24 päivänä. 1852
• • • siitä, että tämä voima ^^v^.
Orkesterin sävelet alkoivat kuulua käa vanhuksUlekin valoisa»^
hienoiia tangona. (Heli riueiöi T i n « sa- huuden päivät. Tien varsilte ^
k mm