1943-11-27-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 L A U A N T A I N A , M A R R A S K U U N 27 PÄIVÄNÄ 1943
V V a Durin e dma
1 vk.
6 kk.
3 kk.
1 vk.
6 kk.
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published. and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Reglstered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
......$2.00
1.10
.60
Yhdysvaltoihin:
.$2.50
»1.40
Suomeen ja muualle ulkomaille:
1 vk. ....$3.00
6 kk 1.65
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina
12-sivuisena, sisältäen parasta
kaimokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
Asiamiehillä myöhnnetään 20 prosentin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta
40 senttiä palstatuumaltä ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
50 senttiä joiaiselta-muistovärsyltä tai
kiltoslauseelta. Erikoishinnat pysjrvistä
ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan nimeen:
Vapaus Publishing Company
Limited:
Kustantaja JÄV painaja: Vapaus Publishing
Compdny Limited, 100-102 Elm
Street; West, Sudbury; Ontario
Toimittaja A^ Päiviö
Liekkiin aUptut' kirjoitukset osoitettava;
P.O. Box e» SadbniT, Qnt:
Meille tapahtuu yhtenään yllätyk-^
siä — nimittäin kirjoitusten suhteen:
A L K U L A U S E J A T K O ON
T 7 A L P U R I tarina katkesi kevä^tke-säilä
siihen kun hän läihti pois
Löfbergiltä, hänen ja Löfbergin vä-iillä
sattuneen -erimielis5^den johdosta,
joka koski Vilhon ja Valpurin
jatkuvaa ystävyyssuhdetta. Olivathan
he kihloissa — ja odotettiin pian
menevän naimisiin. Löfberg ei yksinkertaisesti
sietänyt sitä ajatusta,
että Valpuri katsoisi muihin päinkään,
koska hänelle oli "juuri sopiva"
elämäntoveri valtameren takana, A -
merika:s5a. Tuo "sopiva" ei ollut
kukaan muu kuin Löfbergin sisarenpoika,
Yrjö, joka oli Valpurin takia
sinne lähtenyt j a kuitenkin ylläpitänyt
kirjeenvaihtoa, josta Löfbergit
saivat sen käsitykseri-että "toivonkipinä"
on olemassa. Ja että Valpuri
sittenkin tulee — sukuun.
Hetki sen jälkeen kuin Valpuri oli
muuttanut pois . Löfbergiltä, saapui
surusanoma Amerikasta) e t t ä Yrjö oli
kuollut siellä suurensa, tuntemattomassa,
muita rikkaaksi tehtitussa
maassa, ibnän rakkaiden omaisten
hoivaa. Eivätkä; he saaneet? häntä
e<ies haudata k<ftimaahsa multaan.
Sattuma johdatti Löfber^n kirkkoon
kun Valpuria ja VilHöa ensi
kerran kuulutiettiih. Omantuntonsa
.soimasr häntä kohtuuttomasta menettelystään
tyttöä kohtaan. Hän
heltyi J a meni tarjoamaan Valpurille,
^ äoyipnon kättäi. Tarjosipa vielä a-puaankin
r— jos Valpuri joskus sattuisi^,
sen tarpeessa olemaan. Eikä
Saapuu aina sellaisia, joita: emme ole
osanneet odottaa. Ja niinhän ne fnel- . , , . ,
kein kaikki saapumtkin. X k s i s e l l a i ^ ^ } ^ ^ ^ ^ ^ ^ . ^""I.
• nen. oli Victor Rosen• nmU-^kirjoitus^.s ^ä?M.,^<>«i^^«^a?^; Päiten löysällä i -
• mpaska,jonka:kän. ystävällisesti lä^:. ^
Jtetti Uekin käytettäväksi -.lainasi,^., ^^"^n,^^^: ^^v^^^K
koska ne ovat otteita hänen julkaise- > hellinen .tarina. . Saamattomuuteni
ntattomasta romaanistaan.. Vaikka.
meillä nyt juuri sattui olemaan menoisa
kohnekim jatkuvaa: kirjoitusta,
niin emme^kuitenkaaip voineet srOuiU-täa
täia hyvä&( tarjousta j<L jäädä o-dottamaan-
noiden ti>ist€n:lopp%tmista,
vaan päätimme- heti ottaa noita hauskoja
"Wawonan*' paloja luettaviksi,
vaikkapa ne, nekin, ovat niin toisis-.
taan riippuvia, että yhden luettuaan
jää odottimattn selvennystä. .
Aika iso teos näyttää Wawona ole^
van, koskapa nämäkit luvut alkoivat
kolmannelta sadalta liuskalta. Elävästi
kuvattuna hauskalla ja kansanomaisella
tavalla — 'uuri sellaista, a--
janviefelukemista ha utaan. Varmaan
Wau>oiia, kirjana ilmestyttyään, tulee
saamaan tuhamia lukijoita, ei
vain' '^'kotimaassaan", nimittäin lähi
mtnän rajamme toisella puolen,
mutta myöskin täällä, ja "menitte*'
olemme niistä ensimmäisiä.
• * *
Se äskeinen esityksemme, että niitä
vitsejä, kompia, sutkauksia, sanomisia,
sukkeluuksia, juttuja di yh^
teisellä nimeUä'pilapaloja meille lähe-
. johdosta lienee tarina jäänyt edelleen
kofeoarnatta . . . j a onpai lukijapiirin
'taholta \ tujlut useita kyselyjäkin
"yalpuriii'*''suhteen että: "Niihin
kukltaronnauhojen aukomiseenko se
tarina päättyikin?''jne.
iMiiita nyt ön tarinaa:koossa kokolailla
pitkästi ja tarjoutuu taasliiekin
ystävien liiettäväksi monta lyhyttä
pätkää Yalpuriii. elämäkertaa.
Kuitenkin ennen Valpurin ja V i l hon
vihkiäistä tapahtui jotain jännittävää,
josta ei voi mitenkään, olla
kertomatta, vaikka se viihaeinen niin.
"läheltä aviönsatamaa hipoi".
• * • •
J - ^ N I T Y S T Ä ILMASSA
Japanin sodan jälkeisinä vuosina'
alkoi Venäjällä ilmetä vallankumouksellisen
liikkeen nousua. Niihin aikoihin'oli
Suomessa kaikissa korkeimmissa
viroissa venäläiset. Sotaväkeä
^ i ollut, mutta sen korvaukseksi oli
jouduttu suorittamaan huikea summa,
10 miljoonaa markkaa Venäjän
valtion rahastoon. Silloisella kenraalikuvernöörillä
oli valta karkoit-taa
ulkomaille taikka Venäjälle toi-tettmwn,
se er näkynyt saavan kan- minn^leen haitallisia henkilöitä:
nati^läi. koskapa niitä ei ole saapu- Painovapautta supistettiin, puhe- ja
' pari. kolmea, Miksikäliän tuo kokoontumisvapautta rajoitettiin
ei saanut kanmtusta, vaikka niistä
jokainen välipalana pitää? tuota o-lemme
koettaneet arvailla. Ei se joh-ttm^
juuri siitäkään, että olisimme
kansana niin huunioriköyhiä, sillä
kyllä niitä joka päivä ja hetki syntyy
aina siellä, missä kaksi tai kolme
kokoontuu joko Iryvällä tai /tiukan
kenkkuisella ttadclla. Mutta se johtunee
yksinkertaisesti siitä, ettei kenenkään
tule niitä heti verekseltään
pistetyksi paperille — ei niitä aivan
uusia paremmin ktthi' niitäkään vanhuuttaan
luisioy.jotka olisi muistiko-
V^altion viroissa olevia henkilöitä p i dettiin
silmällä, ja jos heidän havaittiin
toimivan jotenkin "haitallisesti",
niin annettiin heille ensin siitä muistutuksia
— kaksi, ja kohnannella
kerralla ryhdyttiin toisenlaisiin toimenpiteisiin.
— Keisarivalta lujitti
hallitusotettaan! Agitatisonista taikka
keisarivallan vastaisista lausun-meroistä
esiin kaivettava. Ja siksi niitä
ei meille tule.
Xo, jätctäänpä sitten tuo asia hautumaan.
— AP.
noista saatettiin henkilö vangita.
Nämä olivat ^Valpurin tyttöajan
viimeisiä jännittäviä vaiheita.
K : n kauppatorilla oli joukkokokous.
Silloin Suomen työväen riveissä
tunnettu innokas aatteen mies Jukka
R., paikkakunnalla puhuja- ja
näyttelijälahjoistaan hyväksi tunnettu,
oli niinikään joutunut venäläisten
virkailijoiden silmälläpidon alaiseksi.
Hän oli valtion rautatien palveluk-
.sessa ja sai niin ollen tilaisuuden l i i kuskella
useilla paikkakunnillai. E-rään
V : n kaupungissa pidetyn kokouksen
jälkeen oli hän saanut ensimmäisen
varoituksen .
N i i n , innokasta joukkoa oli kauppatorilla;
Jukka nousi puhujalayal-le,
mutta oli tuskin puheensa aloittanut,
kun santarmit' keskeyttivät sen
ja kehoittivat hän seuraamaan heitä.
Siitä paikasta he vangitsivat hänet.
Paikalle kokoontunut kokousyleisö
nosti raivokkaan protestin moisesta
menettelystä, mutta siitä ei ollut mitään
apua. i
NTeljäntoista vuorokauden kuluttua
määrättiin J^.R. karkoitettavaksl Siperiaan
— keisarivallan! Vastaisesta
agltatsionista. Asemapäällikkö Nero-vuori
asetettiin vastuuseen. Jiikan kuluista
neljäntoista "annon.'' vuorokauden
^ a l l a , ja olir Itänen; siitä tehtävä
raportti päivittäin.
Jukalla sattui olemaan osa. näytelmässä,
joka piti esitettämän juuri
karkoitusmääräyksen täytäntöönpanon
edellisenä iltana. Häh lohdutteli
puolestaan levottomaksi käynyttä
näyttämön henkilökuntaa, sanoen
• näjfttelevSnsä osan:—^ jäähyyäisnäy-iTMAtänä>^-
eikä^tilalle t5ärvitseisi. var
•Iita' toista liehkilöä. ^
- Näytösilta oU tullut. "Helena" oli ^
näytelmän nimi. Valpuri oli Siinä
pienellä E^lvelijättären osalla.
Sanomattakin on selvää e t t ä näyttämöllä
oli kuiraieista jännitystä, heir-mostuneisuiilta,
juhlallista.vakavuutta.
Jukan läheisemiiiät ystävät tiesivät
hänen suunnitelleen,:pakoa, mutta
kenelläkään ei olliit aavistusta miten
kaikki tulisi.käymään. Hän oli vain
sanonut^ "Älkää hämmästykö jos jotain
tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu.*'
Loput jäi toisille arvailun
varaan.
Tuona iltana itkettiin, syleiltiin —
ja koetettiinpa laskea leikkiäkin, jotta
olo olisi tuntunut kevyemmältä.
Kaikki tiesivät että se olisi Jiikan viimeinen
ilta näyttämön palkeilla —
näyttämön, jonka perustaljana hän
oli ollut yksi innokkaimmista.
Oltiin esityksessä päästy jo niin
pitkälle, että viimeinen osa läheni
loppuaan,, jolloin Jukan osa myöskin
loppui. Viimeisen puheenvuoron sanottuaan
hyppäsi hän rampin y l i salin
puolelle, juoksi ovelle ja sieltä
huusi kaikille:
"Hyvästi toverit! Vielä tavataan,
mutta toisenlaisissa olosuhteissa!"
Yleisö ei ymmärtänyt tätä merkillistä
tapausta, mutta jokaisen näyttelijän
sydän tuntui silloin hetkeksi
lakanneen l y ö m ä s t ä . . . He tiesivät
miksi!
Esitys jatkui loppuun asti ilman
muuta häiriötä ja esiripun viimeisen
kerran laskettua selitti jditaja Korpi
yleisölle "omituisesti" poistuneen toverin
lähteneen pitkälle, tuntemattomalle
taipaleelle.
Jukkaa odotti pihalla "kievarikyy-ti".
Hevosella oli kuljettava 60 km.
taival erääseen pieneen kyläpaihaseen,
jossa juna pysähtyi aamu'puolelIa yötä.
Pimeässä oli mahdoton tuntea
Pakinaa
Kun Liekin uskollinen -pakinoitsija
Sirpa-serkkumme on taas ottanut ison
soppakapustan käteensä ja painunut
metsään, niin pitäisi häntä auttaa.
Siitä aijatuksesta tämä nyt lähti.
Tänä aikana kun jotkut tavarat
ovat kortilla, kuulee päiviteltävän so-kerin
j a kaihvin vähyyttä, — että ihan
meinaa harmittaa kun ei voi tehdä
keekiä! Mutta samalla heti tulee mieleen,
e t t ä emmekö me sentään vielä
täällä elä kuin kuninkaat. (Javahan
paremminkin, eipä heilu valtaistuimemme
niinkuin esim. Italian Emma-nuelin.)
Meillä on vielä kaikkia elämisen
tarpeita, on koti, ei ole. vielä
pommitkaan putoilleet eikä ole tarvinnut
pakoon juosta, — vaikka kyl-lähän
meillä jo täälläkin laitettiin jäp-sien
pelosta eväspussit valmiiksi.
Mutta kun ajattelee niitä ihmisiä,
jotka ovat olleet sodan jaloissa \aiosi-kaupalla,
niin jo hävettää koko mariseminen.
Olen tässä kehrätä hyrrytellyt. (En
ole oikein niitä vanhan maan kehni-reitä-,
olen vain täällä opetellut.)
Kehrätessäni olen muistellut ja ihmetellyt
niitä entisajan maalaisnaisia,
mikä ääretöh tytitaakka olikaan sälytetty
heidän harfeillöen. Nyt \.m\
sukkalängat kehrää perheelleen, on
siinä jo' oleviiiaaii niin pialjon työtä,
ja'lie tekivät orain käsin paidasta läih-tien
jokaisen vaatekappaleen, hiyviai-kin
suuriiukiiiSelle perheelleen. Kasvattivat
hainput j a pellavat, hoitivat
j a keritsivät lampaat; Oli siinä työtä
saada ne ensin langaksi. Sitten ku-ticvav
neuloa; liöitäa.karjansa, syT.nyt-t
ä ä ja lioit^' lapsensa, emännöidä,
j a usein vielä olla. miehen mukana ulkotöissäkin:
Tavallinen työaika oli-
.kiib kello kolmesta aamulla yhteentoista
illalia-. Niin kertioi mieheni äi-
. ti.. Jos työtä.tekivät miehetkin, niin
silti.oli heillä-ipaljon enempi vapaata
aikaa. Hyvä emäntä olikin maalaistalon:
rikkaus; -Mutta rahaa harvoin
saivat naiset käsiinsä, isäntä siihen aikaan
hallitsi viäUSti kukkaroa — ja
marisi. - jokaisesta kalhvikupposesta,
jonka, naiset uskalsivat nielaista hy-päiessään
työstä^työhön!
Olen/ itsekin ollut tekevinäni työtä,
yhtä jä toistay mutta ei^niitä voi verratakaan-
heid^ työmääräänsä. Kunnioituksella
— j a vähän enemmän
kuin kunnioituksella — ajattelen hei-tär
Ei loppuisi pakinan aiheet, jos
heistä kirjoittaisi, vaikka niistä pakinoista
voisi syntyä enimmäkseen
surunvoittoisia.
ISOÄITI.
"Ei tömä ole Venetsia,
vaan Bronx"
Tällä otsikolla saivat New Yorkin
lehdet julkaista kuvia, joissa näkyi
osa Bronxin katuja veden alla. Ja
sen oli aiheuttanut erään neljän jalan
vesijohdon rikkoutuminen, josta
vettä tulvi kaduille, peittäen ne pai-kotellen
neljän jalan vahvuudelta, joten
kadut todella näyttivät kuin Venetsiassa.
Sen ympäristön asukkaat
saivat olla vedettä kolme ja puol;
tuntia. _
näyttämömaalin peittämiä kasvoja ja
ylhäisen herrasmiehen vaatetus antoi
sen käsityksen, että tässä matkusti
joku herra-kiireisille asioilleen.
Junan pysähtyessä nousi mies veturiin
sukkelan käsiparin avu.=tama-na..
Onneksi Jukalle, että veljensä
veli veturin kuljettajana, joka k.'.:k;
hänet veturin puulatikkoon.
Juna oli matkalla Pietariin!
M.-VLVIlN/v
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 27, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-11-27 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki431127 |
Description
| Title | 1943-11-27-02 |
| OCR text |
Sivu 2 L A U A N T A I N A , M A R R A S K U U N 27 PÄIVÄNÄ 1943
V V a Durin e dma
1 vk.
6 kk.
3 kk.
1 vk.
6 kk.
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published. and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Reglstered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
......$2.00
1.10
.60
Yhdysvaltoihin:
.$2.50
»1.40
Suomeen ja muualle ulkomaille:
1 vk. ....$3.00
6 kk 1.65
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina
12-sivuisena, sisältäen parasta
kaimokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
Asiamiehillä myöhnnetään 20 prosentin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta
40 senttiä palstatuumaltä ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
50 senttiä joiaiselta-muistovärsyltä tai
kiltoslauseelta. Erikoishinnat pysjrvistä
ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan nimeen:
Vapaus Publishing Company
Limited:
Kustantaja JÄV painaja: Vapaus Publishing
Compdny Limited, 100-102 Elm
Street; West, Sudbury; Ontario
Toimittaja A^ Päiviö
Liekkiin aUptut' kirjoitukset osoitettava;
P.O. Box e» SadbniT, Qnt:
Meille tapahtuu yhtenään yllätyk-^
siä — nimittäin kirjoitusten suhteen:
A L K U L A U S E J A T K O ON
T 7 A L P U R I tarina katkesi kevä^tke-säilä
siihen kun hän läihti pois
Löfbergiltä, hänen ja Löfbergin vä-iillä
sattuneen -erimielis5^den johdosta,
joka koski Vilhon ja Valpurin
jatkuvaa ystävyyssuhdetta. Olivathan
he kihloissa — ja odotettiin pian
menevän naimisiin. Löfberg ei yksinkertaisesti
sietänyt sitä ajatusta,
että Valpuri katsoisi muihin päinkään,
koska hänelle oli "juuri sopiva"
elämäntoveri valtameren takana, A -
merika:s5a. Tuo "sopiva" ei ollut
kukaan muu kuin Löfbergin sisarenpoika,
Yrjö, joka oli Valpurin takia
sinne lähtenyt j a kuitenkin ylläpitänyt
kirjeenvaihtoa, josta Löfbergit
saivat sen käsitykseri-että "toivonkipinä"
on olemassa. Ja että Valpuri
sittenkin tulee — sukuun.
Hetki sen jälkeen kuin Valpuri oli
muuttanut pois . Löfbergiltä, saapui
surusanoma Amerikasta) e t t ä Yrjö oli
kuollut siellä suurensa, tuntemattomassa,
muita rikkaaksi tehtitussa
maassa, ibnän rakkaiden omaisten
hoivaa. Eivätkä; he saaneet? häntä
e |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-11-27-02
