Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 12, 1950

              3 [ti
t:
i
^4
VI-"
ämän
$M prlijleci tlie Vapaus f^;ä^j^iiisf Ctaspaof
yimimnste" temioM^J&äista luettavaa. -Ici^tf' aloilta.
@'l£imteutla
l-TOCÄerta . . . . . . —
i'tatikaiitta '
S lemikftutta 1.QQ
Usmxi tImoStmf ^.00 Ja «m.,yljteydessä Julkalstova mulsto-w
§ssvUM |a Idito! $löö.: Blfrieenfai&toilmoitutet Eri-liäWhljmafc
pmy^ •ilmöltulasMa. TilapäisUmoifetaJien. oa
AÄlamlelilJle myöimetiiäB .15 prosentin palkkio.
'SalkM LleMUe tarkoStelut osiacsiiosoStiikset oa «iletfiav© Isiis-tentojaa
nimmi; Vapaus Publlahlag Compaay Limitsfii "
Äistaatajaja painaja: Vspam i^blisMns'Cfempai2yXimite4
UeleMlii aiotut -kirioitiiläset osoitettava:
JJiSiojuhla, kesän viinmnen smirin jnida on vietetty ja se
jmmstui kaikin puolin siten-kuin' oii odotettttkin. Yleisöfne-mesiysoli
maimo ja huomattava-määrä tähänastisia wheilu-enmtyksiä
vaipui m-enn^isyyden muistojen joukkoon. •
EtmmaUavana seikkana mi mainittava, että juklan jälkeeni
pidetty liittokokous huomioi rauhankysymyksen yhteim tär­keänä
tulevaisuuden kysymykscm. Tämä on jtmri niin kuin
pitääkin, siliä tirkeileva nuoriso on jutiri sitä, jonka-päällä so-
•dan piivet ieijailevat tällä hetkellä. Nuorison- tulee ottaa
vakavasti kiinni tästä kysymyksestä, sillä se jotttuu sodan syt­tyessä-
kantamaan raskaimman taakan taistelukentillä. Nuo-rison
soiakysymyksessä ottama kanta on simnmerkitykselli'
ncn ,koska nuoret ovat juuri niitä, jotka joutuvat sodat tais­telemaan.
Nuorison sotaavastustava kanta .on- arvokkaam^ lisänä sii­nä
$ini.amassa,- joka tänä päivänä taistelee-aktiivisesti sataa
vasiaan ja rankain pnolesta. Tämä joukko kasvaa päivä päi­vältä
ja kun nuoret yhdessä vankempien kanssa, kaikissa
maissa sanovat painavan sanansa^ eläniän puolesta Jiuolemaa
vastaan, niin se saa sodanlietsojat ajattelemaatz kahdesti, en-nenktum-
t:e syöksevät mailman uuteen ^verileikkiin.
Tänä päivänä ci mikään ole sen "arvokkaampaa työtä ja
toifniniaa hän taistelu raukan puolesta. Siinä tarvitaan kaik-
; kien voimat. Mitä stmrenimat joukot saadaan rauhanasian
taakse, sitä parempi - 'mahdollisuus an torjua sodan syttymi­nen.
Kaikkien aikaansa seuraavien -ihmisten, niin nuorten
kuin vmi-k-ainkin, miee keskittää kaikki voimama rauhanasian
.edistämiseksi kaikkialla. .Raukan puolustamisesia tnlcc mtto-dosiaa-
keskeisin ja- tärkein kysymys, sillä jtnm nyi an aika,
• joihin tämä tyi) fnerkitsee -enimmän. Rauhantyön &nnist?4mi-
- mn • saattaa ynerkitä sen ajanjakson alkamista, joka johtaa
• mmiiman kansat rau&aliisen rakcmmstyön.hyväksi, sen työn,
pka takaa maailman kamoille onneUisen -tu-levaisti-uden ja
mi-sa miorisoiie- ja kaszmvillc lapsilie mahdoUimiuden kehittää
ii£i{fja.an-jit iaii&jaan- ikmisk-mman hyväksi.
Jatkpkertoifmksemme ''Metsolan kesävieras* loppuu iässä
mmmerossa ja kaikesta päättäen se on oUut mieienkiintoimn.
Meiilä on vielä pitempiä kiipakirjoitzsksia, jotka ehkä toistai­seksi
saavat täyttää jaikokert-mimstcB osan, siliä kaluamme
saada kilpakirjoitukset •makdöilisimman pian jtukaistu.ksi, et-
Jä paikimmt vmdmn ratkaista.
-Mmicn kirjeiiiajiemme tmminta kesäfi aikaan, ei ole oilut
koim-ka-am kyv-ää. . Hyvim väkäfi on .iuii-u-t-kirjiiituksi^, i-u-
^'m-moiiammta ystävien pakinoiia, mutta hyt^äkän sekin on.
Kesäaika aina väään seiiaisis, ettei tahdo tu!!a,kirjailctuk-si.
Tänä kesänä eivät AaMniii ilmat ole tosin houkutdl-eei, sii-.
iä mkcm kesää ei aimkaan Liekin kotipaikenlia de vkfä ollut
kuin •mnutaman päivän ja kai mutialla on sama asia.
Toivomme syksyn, tulien taas kirjoitiejiemme keräävän f a
• pisiävän kynänsä he-ihimaan. IJekiiiä on kuOfKaitava joukko
hyviä kyfmiijiUiä, jos ke vain eivät pidä kyf^ttiiäänsä tmkan
aih. Toivomme hiulevafnme heistä pian.
BaiMamme myikkin k&rostaa toisia asiaa. , Näin kesän ai-km&
pääsee meim meiia tiiauksia kaikemnamt, elidvät asia^"
miekei eiekyiiin tarmokkaasti Bkkecm. KesSa-ika onki-n sei-
• iminen^ eiteijHMn yleensä voi moittia asismiekiäkään, siM
kekäm omi ihmisiä^ joilh kesä tjrjoaa samanlaisia viehätyksiä
kuin mmiiekim sämisi-iie. Meidän kmtenkin tmnrnsietiava,
eitä asiame-kemm-ij m-ai ioifnineet joka aika kn-ieiiävaHä ia-v&
ih ja ianm-Ua ja sen iMioksena mAinoiiufiiiimjamämässä
Kirj. Kalle Tähtelä
KAISA istui..mökkirähjäBsä |K>rtail-2a
.... tnriQtt3^TL,m3t^
. timphltsptl&vii iiiatks^iiehiä. Wsä Mn
kuiteakaan oäiinyt maaatielle. asti.
• jottava :katse oM:siiimiiattu.sydämeB si-sim|?
Mäö, •^ <muistöiliia,, J o t k a , .lilottui^t
. ajassa kap.^ taa^egäia.
_ .^-Siilä.-oli MikfceMa.pät¥äiia.4iim]a@Ileeii.
kahdeksa-nkolmatta vuotta kun Fekka
oli lähtenyt •maailmalle. He olivat olleet
siiloin naimisissa liaksi emotta, uurastaen
otsansa hiessä yöt J a päivät ansaitakseen
jokapäiväisen leipänsä. Kovaa se pii
ahertaminen alusta pitäen, Ja hankalaa
raivata leipänsä karusta maasta.
•Menihän se kuitenkin niin kauan kuin
luonto antoi sen minkä ihminen oli ko­valla
vaivannäöllään ansainnut, mutta
toisena kesänä pani halla viljan aivan
viimeistä korttaan myöten.
Se lopetti Pekan kärsivällisyyden/
Hän lähti k i r k o n k y l ä ja viipyi siellä
yli yön. Seuraavana aamuna oli haa)
sanonut Kaisalle ilman valmisteluja:
—, Mitäs sanot jos minä lähden rahaa
tienaamaan?
Ja kun ei kuulunut snitään vastausta
lisäsi hän vähän kuin häpeillen:
— Merille—
Kaisan sydän hykähti. .Nytkö vai­keimpana
aikana Pekka lähtisi, jolloin
hän olisi eniten suojaa tarvinnut. Nytkö
heti kun ensimmäinen vastoinkäyminen
kohtasi. Kaisa ei voinut vastata, niin
kipeältä tuntui jo puhuminenkin erosta»
Ja hän kun oli uhrannut kaildiensa. Van-hempansakin,
jotka olivat olleet heidän
yhtymistään vastaan, oli uhmannut ko­ko
liutaa rikkaita kosijoita, jotka kävi­vät
talossa kihlojaan tarjoilemassa. Van­ha
juttu se tosin oli ja hyvin tavallinen;,
että rikkaan talon tyttö meni köyhälle,
jättäen varallisuuden ja hyvinvoinnin,
pitäen rakkauttaan suurempana. Niin,
vanha juttu — mutta ken sen koki, sille
se oli uusi ja ihana. Nyt, sitä katkeram­malle
tuntui Pekan l^alu lähteä pois.
— Tulethan sinä täällä toimeen, olen
jo puhunut Alapihan väelle että pääset
sinne, ja jos annettaisi tämän mölcki-rähjän
mennä.
•Kaisan silmiin kihosivat vedet. Hän­tä
loukkasi toisen huolettomuus ja lähtö­valmius.
Ellei hän olisi uhrannut kaik­kea
Pekan edestä olisi asiaa voinut vielä
ajatella, mutta nyt, Kaisa oli liian ylpeä
tunnustaakse,en että häneen koski. Jos
hän kerran oli erehtynyt Pekassa, jaksaa
hän sen vaikeroimatta kestää. .Hän ai­van
säpsähti kun Pekka, sanoi .-melkein
kärsimättömänä:
— No, mitäs sanot?
— Mitäpähän minä hänestä, tee mi­ten
tahdot.
— No minä lähden sitten, oli Pekka
sanonut aivan kuin iloissaan ktin ei ol­lutkaan
kohdannut vastusta niinkuin
oli odottanut. Ja min oli asia päätetty.
Mökin tahtoi Kaisa kuitenkin pitää
ja matkarahat lainattiin. Tuon kaiken
muisti Kaisa selvästi kuin eilisen päi­vän.
Selvästi muistui myöskin''mieleen
hv-västijättö lai\'arannassa. KUB Pek­ka
oli tarjonnut hj-västiksi kätensä,
Jatkuu 1. sivulla
Taiv-atafnme kaikiiie Hekin ystä-viile
mitä ratioisinia kesäniappua, kyviä ul­koilu-
ja kaiasimHmoja keiilel joiden
kesäloma tm- vielä paremmalla puoleUa.
Kaotkaamm-e. kesän terveciiisestä iimas^
ta taas uusin voimia tulevan talven va-miie^
xmdqksemme kaikin tehdä työtä
Liekin hyväksi — ja ennenkaikkea rau­hanasian
hyväksi^ so-d.an ja kmlemam
vasttisiamiseksi rmhm sekä elämän
.pioiusiamiseM.
, | - T L K O N Ä FUHA-LSI, kylmä- talven tuuH,-]^ ^ -.
%.*«»^ -sa^^-vinkui-.ja,^,valitti ti^nkeutui slklfe
se
;. !assaira.a1aan.ovieB.ja. ikkuMia rakosista' ikää
taakseen, ja hyvpiä^^n'fcuolema^
nuorukaisten polttavia öhicnoita.
• Tuuli,fepäis|._pilviverhon pois vaahaa" ja idlsaaa i-
•:; tä, että- sekin "--voi kurtistaa; .tuohoa kärsimys.texi' tai"*^
..; ka:tsoi J%;ifaffletteli;v|^ii3J, s^llä. on: paljoa. tattujsyJ^!'
;kauan-,sittea^.|LUn^ -!?ak|:iioIden-...miesten-makaavaa h^
• gessa. ,käsiss|äa,;pitkät jp,i|tk^ joiden.suista Mm mn
..kahti- MjSästa. valoa. --^Nuo N«äiet:-:tuössa,. auo iaij^t
•-. niitä fcölmdiinv he^-käsitteKvät- suurta putk«i, JQsk ij'"^
ilmoiUe hirveän' kirkas tai oikeastaan keltainea ^
Vastakkaisella suunnalla Aäkyi myöskin tulen-le
sittea joku noista miehistä tuupertui luTnihanMlp -
sen punaiseksi.
Mutta eihän se ollut oikeastaan mitään uutta kuul]>
on nähnyt samanlaisia tapahtumia vuosisatojen ja l
sien kuljiessa. ,.Se on nähnyt monien ihmislasfea taisi I
ja se on katsellut monista sairaalain ikkunoista si^äa %
tuskan vääristämiä kasvoja, nähnyt paareja karmettavaj)
raaloihinj*a taas ulos niistä. Sisään kannettaviea miesUa
vot ovat olleet tuskan vääristämät, he o\-'at liMmieet
. delleet; käsiään. Uloskannettavat, ovat olleet hiljaa p ^
laan, i n u t t a h e i d ä p f c kasvoillaan Von y^ kuvastimijt
hu, se on ikäänkuin JäätyByt niille.
Kuu-iikko on. myös nähnyt toisenlaisiakin knvia. S
nähnyt nuorten nojaavan toisiiosa hymyilevinä. Se m vi
nähnyt nuorten nojaavan toisliim hymyilevinä . Seoai;^
Biuoria istumassa .raatakimirä-lhailemassa,.^!^^
tetta. Se bii( pitänyt katsella tuollaista. Se snerkits*.
kautta, nuorten rakkautta, se merkitsee sitä, että ihausg
Jatkuu. i
Myöhemniin kuu on nähnyt, että nuo kalcsij jotka fe'^
kuutamossa rannalla,, istuvat nyt pienen kodin rappd
Siellä on kolmaskin,^plfeni. ja herttainen lapsi, joka mi
sormellaan kuuta ja näyttää kyselevän jotain, ehkä kd
ja äiti selittää. j
Kuu käsittää kaiken tuon. Se. on luonnon laki, että mj
rakastavat, perustavat kodin ja että heillä on lapsia. Mj
sitä, että ihmiset surmaavat toisiaan sUlointällöinj kuti:
tapahtunut vuosituhansien aikana, sitä ei kuu ynunärri
täisihän kaikilla ihmisiUä olla oikeus elää vanhaksi. Nib,
kuu nähnyt vanhojakin ihmisiä ja joskus nähnyt teidän i
levänkin, mutta toisella tavalla . . . »
- Tuuli kiihtyi ja peitti kuun paksulla pilviverholla, elHl
nähnyt enää ihmisten kamppailua elämästä ja kuoles:
Mutta kamppailu jatkuu katkerana taistelukentillä jal
kitaistelu tässäkin pienessä sotilassairaalassa. Kas. tij
kamppailee mies kuoiernan kanssa. Hänen tajuttomassa;
lessään riehuu vielä taistelun melske. Hän haluaa td
joukkomitassa. Hän komentaa^ hän on ollut konekiv3än|
tossa aliupseerina ja hän antaa käskyjään miehiile, jc:;
enää ole. "Suoraan edessä vihollisen jalkaväkeä ja IB
vääreitä! Tähtäin tuhanteen! Tulta! Tulta, k uÄ
Tajuttomuus katoaa hetkeksi ja hän pyytää vettä. Eiii
nestettä hän haluaa . . .
Tuossa on nuori poika, hyvin nuori ja kaipaa jatkm-ait
tiään. Toisinaan hän puhuu lemmikkihevoselleeo.^ T
mielensä ei ollut sodan verisinä tantereilla, vaan söl::
tanhuvilla. i
. Niin, kaikilla heillä on ollut joskus rauhaUisia harrasti:!
He ovat tehneet-työtä, rakentavaa työtä peUoiila, aietsLi^
tehtaissa. Monet eivät olisi.halunneet astua sodan sy^j
poluille, mutta heidän oli pakko.. Isänmaa velvoitti. ^
ko SS \'allassaoleva luoklca. Joka tahtoi vuodattaa verta,'
vatakseen oman etuoikeutetun asemansa . . .
Kaikilla noillakaan, Jotka nyt kamppaillevat kuo!^
kanssa, ei ole koskaan oUut isänmaata muuta kuin ffiS
. sesti. Esterkiksi Pekkakin tuossa. -Hänelläkin oncs
rinansa ja hän käy sen. läpi — ei hourien, \^an aivan t}^
ajatellen. Hän ei nähnyt äskeistä kuun loistetta, m
enää koskaan näe kuuta, aurinkoa eikä kedon kokkia^
on sokea ja hänen elämänsä tulee.olemaan ainaista pisf
Hän antoi isänmaalle lahjan — näkönsä. Oliko
niin paljon isänmaalle velkaa. .i
Hän -muisti nuoruutensa ja lapsuutensa päivät.
hui Suomessa sisällissota J a isä iähti'sinne. _^Kosk^J
palannut, eikä tiedetty, mihin hän joutui. Sai
sa tuntemattomien joukossa. Äiti itki, sillä
vakseen. jäi kaksi .isätöntä' lasta. Ihmiset vielä p u^
Äiti koetti ponnistella ja säilyttää,kodin. Mutto •« ^
rastui ja kuoli. Koti hävisi. TuHvat vieraat mi£fle_
mitä vietävää oli ja. lukkosi^^t oven, kodin <^;^^--_^;
veljensä ,Kalle itkivät. Musti-koirakin itki, s,illä se
tä jotain Ikävää oli' tapahtunut. .
' Kalle %wtiin toiseen feylään, mutta Pekka «a^ -^^^
kylään. -JETäs Isäntä otti hänet, kunnan '^«s^^''!^
kittavakseen. Mustinkin hän otti. Mutta M-^isti
talossa. Aina se meni Ratiselle kotimökille ja oU mt^ "
kia vetämässä hihasta sini». ...Sieilä,, se,istui rappusia
, Iitti. - " • • • "
STmi