Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 12, 1950

              terksstajat •• stilä • teVÄö mus­tassa
siaistassa JyllMiät Ja toaldv^t
, . . Sanövat, että se valkea 0II sytjtst-ty-
tiKÄilla — Hiemaskat. vielä tiiMste
|otam roiirlia^ltostakiii. Mylla koin
imua selitin, että nm tmhet kiiuliiivat
&mnn ompelokoriini, jonka ©Iin saanut
laiiistoksi ilmn'Suomesta asti, Ja DäytiB
sea öappikasan alle jääneitä liiolieB pa­asia
josta se, oli valmistettu — yksi
imÄa oli polijasta jääoyt lliaB pala-
©lattakm . . . Selitin miHe, että4)Iet tie­tenkin
vahiegoäsa lieittäityt, palavan tu-fakan
tumpin siHieu'Ifeonin, ja että tuli
mn varmasti saanut siitä alkuiisa. Jo­pas
iislioivat, -kun naapurit vielä saisoi-vut,
että olit varmastikin sammuttnnut
liekit kun se sammutuskojekin oli lat­tialla
.JCassu käänsi kasvonsa -päin iseinää.
iFm tuohikori oli ollut Veeralle kallisar-
%'oinea muistoesine — olihan häe josk-us
kehaissut, että se oli hänen entisen ihai-
Kjansa ominkäsin tekemä ja tarvitsi
V vmn larliastella tuota hienosti kudottua
teosta, että siihen oli kudottu nuoren
miehen rakkausunelmat . . . Mutta
iVeera sanoi airfa, että se oli menneen
talven lumia joita ei kannattanut surra.
Nyt Kassii vasta huomasi kuinka hän
©Ii koettanut penikkataudissaan estää
Rojta samanlaisia menneen vuoden lu­olia
sulamasta Taimiin nähden, mutta
|©tka tämän aamun tapaamisen jälkeen
oirvat' hälvenneet kuin saippuakuplat.
• "Nyt hän vasta hiioniass, että silloin nuo-fuudessaan
häe oli ollut paljon viisaam­pi,
ottaessaan tuon, itsevarman Veeran'
cEimänkumppanikseen, sillä nyt hän oH
vasta tullut tuntemaan itsensä oikein
—. Hän oli niin samanlainen luonne
kmn Taimikin, joka ei itsekään tiennyt
Sdltä halusi, vaan ajekhti kuin virtaan
• lieltetty lastu — ilman minkäänlaista
päämäärää, särkien sydämfä — ja ko­teja
ainaisessa-onnensa haussa ja haa-wilussa
jkikkieis aina., hetken toisen
lunteiHa ja varoil!a,<iiiin kauan kuin ne
loppuivat, ja miiiitenkin kyllästyivät
leliiunsa —•• sitten heittäen tämän sivuun •
etsien uutta uhria . . .
Ei, tämä peli el vetele! päätti liän it-
^kseen, kääntyen taas Veeraan päin —
tuohon kultaiseen naiseen, joka oli hän­tä
vetänyt perässään kuin vastaan te­ilaavaa
vekaraa. IMutta viimeinkin oli
liänestä tullut mies — eikä mikään haa- ,
.veileva koulupoika,
**Niin, mitä- sinä kysyitkään?"
*'Sitä vain, että kuinka pahasti sinä
ten'enn3,itkään siinä tulipalossa?"
**Tulee kai siitä naamataulusta kuin
arpinen korvasieni — et suinkaan sinä
minua enää huolikaan takaisin tällai­sena
. .
"^iiiäs niistä -naaman arvista, jos
^ain se tuli olisi järjen hourut korjan-fcöt
— ja sen ainaisen janon kuivannut
. . . Johan se olisi aika sinunkin mie-liistjii
— (ai sitten sinut pitäisi jo teh­dä
lausista puista kokonaan!"
"Lupaan sen sinulle Veera. Se oli vii­meinen
lasi jonka vume yönä- kallistin,
|a joka melkein maksoi elämäni. — Olen
viimeinkin parantunut penikkataudista.
(Vcitko kuunnella hm tunnustan kaik­ki?"
, •
^'Ei se ole tarpeellista kiduttaa sellai­silla
itseään. Olen oppinut laskemaan
Ikaksi ja kaksi yhteen saamatta \iittä
öälden kalidenkymmenen vuoden aika­na.
Kun eilen aamulla sain tuon koh­talokkaan
sähkösanoman, että Taimi oli
tulossa tähän kaupunkiin ajattelin, että
annan teille molemmille kylliksi köyttä
j^lla voitte hirttää it.senne. Kadun -vain
sitä, että jona myöhästyi, enkä ehtinyt-itSän.
terminaaliin -siihen mennessä kuin
fl'aimia juna oli vielä siellä —~ olisimme
TOiJÄet olla seurana loisillemme, ja'oli­sin
ehtinyt keskeyitämään tuon tarpeet­toman
tulipalon. Ei sia«nkaan nyt tar­vitsisi
kärsiä palohaavoja . , ."
*'Mutta mistä tiedät että Juuri minä
, *'Voit kutsua sitä .naisea vaistoksi
Kerrmmme viime keväänä Liekissä kotkalaiseii Uikemmtsija O. VUkkmm
järjestmnäsiä bussimatkasta Ranskaan, Espanjaan ja Sveiisms. Tätä suo­malaisia
bussia, ajoi kotkalainen ajuri, Alpo Kaukasaio, joka matkalta pa-luttmam
kerim tästä retkestä, Stdkaisemme alla Kaukasahn Suomen'teh"
diile selostaman kertmfiuksen matkan vaikeista.
Kuten muistetaan, kertoi Katika-salo,
lähti ensimmäinen retkikunta
viime maaliskuun 3 pnä Helsingis­tä
SS. Ariadnella Antvyerpeniin.
Sieltä noustiin autoon Ja ajettiin
Brysselin kautta Pariisiin. Seuraa­vana
päivänä matka jatkui taas
kohti Espanjan Täjää. Viimeinen
kaupunki Ranskan puolella oli Hen-daye,
Atlantin rannalla, jonka eri­koisesti
panin merkille luonnonkau­niina
paikkana ja myöskin siitä
syystä, että paikkakunnan asukkaat
harjoittavat erikoislaatuista "bis-nessiä"
simpukan pyynnin varjolla.
Kun vuorovesi tuo simpukoita ran­nalle,
kerääntyvät asukkaat sekä
Espanjan, että Ranskan puolelta
niitä pyytämään, pääasiallisena tar­koituksena
kuitenkin salakuljetus.
Irunin kohdalla ylitimme Espanjan
rajan, ensimmäisen huomattavam­man
pysähdyspaikan ollessa San
Sebastianin kaupunM. Tolosan,
Burgosin Ja eräiden toisten pikku­kaupunkien
kautta saavuimme lo­puksi
18. 3. Madridiin.
; Oli. enemmän kuin luonnollista,
että me Madridissa kävimme katso­massa
härkätaistelua. Ensi näke­mältä
timtuu leikki raa'alta, mutta
myöhemmin -ktm sitä tottuu katse-'
lemaan, lämpenee Ja-innostuu es-panjalai.
sen yleisön mukana Jopa ta-ptittamaan
käsiäänkin, miesten vik­kelästi
Ja onnistuneesti väistäessä
vllJiintyneen härän pitkät, terävät
sarvet; ' '
on paljon
huonompi kuin meidän maassam­me
Ja_.häkäkaasuautot ovat yleises­ti
käytännössä. Polttoaineena ovat.
pähkinänkuoret. Tiet ovat yleensä
asfaltilla päällystetyt, mutta kui-tenldn
monin paikoin korjaamisen
tarpeessa. Maanviljelys näyttää ole­van
alkeellista, sillä esimerldksi
traktoreita ei näkynyt missään,
vaan työt suoritettiin härkävalja-kon
avulla. Myöskään, hevosia en
nähnsrt käytettävän, vaan niiden t i ­lalla
oli aaseja Ja muuleja.
Espanjan ehdottomasti kaunein
kaupunki on Sevilla. Yleensä maas­sa
on paljon keräjäläisiä, mutta tus­kin
missään niin paljon kuin tuossa
kaupungissa. Kengänkiilloitus on
toinen ammatti. Jota harjoittaa suu­ri
osa kaupungin miespuolista väes-paremman
puutteessa. Tiesin ettei Tai­mia
rakastella ilman rahaa — ja että ai­noa,
josta sitä olisit saanut oli . . ."
"Kukaties olin juuri tuon tulikasteen
tarpeessa palautuakseni taas takaisin
järkiin!. Luulenpa ettei sinun tarvitse
huolehtia enää minun aivojeni tarkas­tuttamisesta
— näktminen vain Taimin
palautti sen nopeammaksi kuin mitkään
ai\-ospesialistit — ja tiedätkö Veera?
Taimilla on tavattoman suuret jalat
% , , .
"Olen tienn\-t sen jo parikymmentä
vuotta.'' Veeraa nauratti niin hirveäs­ti,
johon Kassonkin täyt\i yhtyä. Hä- -
ne^tä tuntui kuin kaikki menneisyys oli­si
ollut vain pahaa unta ja hän oli he­rännyt
siitä'aikaanV jolloin tuo kultai-'
nen Veera oli taas ohjannut hänet ta­kaisin
oikeille^raiteille. Xyt vain oli
ainoa huoli tulla pian terveeksi, että sai­si
alkaa uudistaa talon pa.la.iiutti-a -sisus­taa
cimalleeB .
Lc»ppu.
töä, lisäten ansioita^an eräänlaisilla
sivukonsteilla, Jotka outo matkusta­ja
Joutuu maksamaan kenkiensä
kiiUoituksen lisäksi.
Hotellit Espanjassa ovat yleensä
siistimpiä kuin Ransl^assa. Myös­kin
hinnat ovat suhteelliset halvat.
Vuorokausi hotellissa maksoi Suo­men
rahassa 1200—1300 mk sisäl­tyen
hintaan kaksi ateriaa.
Etelä-Espanjassa Jouduimme Jo
troopilliseen ilmastoon. Cordovassa
oli otettava autosta sivupellit pois,
sillä lämpö nousi päivisin 37 astee­seen.
Käännyimme Jälleen pohjoi­seen
päin, ajoimme Espanjan vilja-vimman
seudun läpi. Vehnä oli Juu­ri
valmistumaisillaan Ja appelsiinin
korjuu oli parhaillaan käyrmissä.
Niitä oli kerätty tien vieriin suuret
kasat, aivankuin täällä syksyllä pe­runoita.
Oli kaunis näky, kun tien­vieret
kasvoivat monien kilomet­rien
- pituudella kultaisia hedelmiä
kantavia puita. -
Malagasta lähdettyämme: jou­duimme
vuoristoon. Jolloin nousu
oli kerrankin niin Jyrkkä, että 20
km matkalla nousimme 1500 m.
korkeuteen. Näköalat ovat kuiten-
Mn verrattomat. Tie noudattelee si­nisen
Välimeren rantaa, Jonne vuo­rilta
aukee toinen toistaan kauniim­pia
nälcymiä. Tällä matkalla näim­me
vanhaa maurilaista rakennustai­detta,
nimittäin Granadan vanhan
linnan,
Barcelona on huomattavasti vilk­kaampi
Espanjan muita kaupunke­ja.
Muuten näyttää koko maassa
olevan hyvin ankara liikennekuri.
Täällä tapasimme Barcelonassa
asuvan maanmiehemme hra Kume-niuksen,
Joka piti meille cocktail­kutsut.
Matkanune herätti Espanjassa
erikoista huomiota, sillä "vinttikoi­ramme"
oli ensimmäinen suomalai- ^
nen linjavaunu. Joka kierteli espan­jalaisia
maisemia. Retkikuntamme
listlaaiilkyllä
J. H, Sewell, amatööriarkeologi, sa­noo
löytäneensä viiden vuosisatoja van­han
intiaanikylän jäännöksiä Vander-hoofin
lähellä BC:ssä. Hän sanoi kaik­kien
merkkien viittaavan siihen, että
näissä kylissä on asuttu useita satoja
\uosia, ennenkuin ne on hyljätty.
5ewell sanoi löydön olevan erittäin
tärkeän. Hän sanoi vievänsä joukon
Vancouverin yliopiston oppilaita pai­kalle
avustamaan häntä tutkimuksis­saan.
Kouluun melä 82 vuoden
'HB.
Mrs. John Barons Londonin Ont. lä­hellä
Belmontissa asuvu S2-vuotias
nainen on sitä mieltä, että ihminen ei
ole liian vanha oppimaan ja siinä mie-kssä
hän meni kouluun kolmeksi vii­koksi
kutomaoppiin.
, .Mrs. _Barons on, kutonut oikeastaan
koko elämänsä ajan välitöikseen, muU
ta hän. halusi oppia kutomataidon vii­meisten
ohjeiden ja kehityksen mu­kaan.
Hänen erikoisharrastuksensa var-siiikin
\-anhoiUa päivittään on ollut juu­ri
kutominen ja monta kaunista kuto-m,
atyötä on lähtenyt hänen käsistään. ',
./•^Eiisimii^äi^ •-;
- Saivanlasti.oö. jsiitti lähtenyt
PohJ^lEn^aimissa '^jMtsevaslal^'
lepoolin itditaasta.
mcnved^to, käyte:täan- ko^-etusalnl
valmistettansa tulenkestäviä
ril^lttouuneja varten. Tähän
on Britannian mm terästeollisy^jt/
vimmt koko tuotannon. -Tehdast.. •
Boastaan yksi laatuaan Euroopassa
vu ayt alkaa vahnistautua vastaaiM]^
tamaan suunta ulkomaista ^
Tämän vuoden loppuunmenne^si tr P
tanmin pitäisi/huomattavasti Izsu S
koska puolen miljoonan punnan laajer' 1
tamissuunnitelman pitäisi vahnlstua do^ 1
kuussa. ' S
oli myös ensimmäinen suomaiainer |l
matkaseurue Espanjassa sodan jäi' 1
keen. Lehdistö Ja radio selostiv£^ 1
tarkoin matkaamme ja ilmoittiva- |
milloin saavumme kullekin paikka!
kimnalle.
Vuoristotietä ajoimme sittea
edelleen kohti Ranskan rajaa. Kul­jimme
useiden timnelien läpi, ja
sattui minkin kummallisesti, että
erään toistakilometriä pitk4 tun»
nelin eteläpäässä oli täysi kesä,
mutta _ tultuanune pohjoispäästä ff
ulos» havaitsimme Joutuneemme lu-niikinosten
keskelle.
Ranskan puolella tapaa vuoristos-1
sa silloin tällöin ristejä, siliä näillä
seuduilla käytiin maailmansodan
aikoina monia taisteluita ranska­laisten
. vastarintaliikkeen'miestQ |
Ja saksalaisten miehittäjien väUll:.
Ristit on pystytetty kaatuneiden
vastarintamiesten muistolle.
Ensimntiäinen retkikunta palasi
Parisin Ja Brysselin kautta Amster­damiin,
Josta lensi Suomeen ja toi­nen
retkikimta lähti Sveitsin kaut- *
ta Ranskan Rivieralle. Tällä mat- !
kalla tapahtui:sellaineB seikka, eitä |
yhtenä päivänä Jouduimme käy­mään
neljässä eri maassa, nimittäin )
Hollannissa, Belgiassa, Luxembur- j
gissa J^a Ranskassa, f 4
Tämä retki oli sikäli epäonnistu­nut,
että melkein koko ajan satoi, I
eikä tuollainen sää tietystikään ole |
omiaan kohottamaan retkeläisten
mielialaa. Matka Sveitsissä on kui­tenkin
sellainen elämys, joka vsr-
. maankin unohtumattomana jää jo- ;l
kaisen matkustavan mieleen. Suu- ;J'
renmoisen kaunis on myöskicrRans- Ji
kan puolella oleva alppikaupunki \\
Grenoble. Alpeilla jouduimme}. j
.muuten ajamaan kerran ankarassa
lumimyrskyssä.
Monte Carlossa kävimme koetta­massa
onneamme ruletissa, kuiten­kin
huononlaisella menestyksellä,
siellä näimme mm. huvilan, jossa
Ali Khan Ja Rita Hayworth vihit­tiin.
Kävimme myöskin Grassen
hajuvesitehtaassa. Jossa tuoksu on
aivan Jotakin toista kuin esimerkik­si
Kotkassa.
Miljonäärien kylpyläkaupungin
Cannesin kautta ajoimme eaeHeen
Nizzasta Välimeren rantaa n-s. Kus­taista
tietä pitkin edelleen Marseil­leen,
Tällä matkalla näimme i ^ -
Monte Criston kreivistä kaikiUe tu­tun
Ifin linnan, sekä roomalaisi-a--
lan aikuisia vesijohtoja ja amu'
teattereita.
Sopu Ja yhteishenki oli matkaseu­rueen
Jäsenten kesken eriBOir^i^!^
koko ajan, "enkä usko kenenU^^
katuvan matkalle lähtöään, m^^
si Kaukasaio lopuksi. vj
Autonkuljettaja 'Kauk^-a^o
matkaa retkillään kaiken kaiU^^^^
noin 12,000^ km. Koko aikana ei sa^
tunut minkäänlaisia vaurioita. .
auto toimi moiteettomasti,^^
ajettavana oli joskus vaikeitaö».
outoja vuoristoteitä-
ISIVU 6 LAU.\NTAINA, ELOKUUN 12 PÄIVÄNÄ, 1950