1949-04-16-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Unio Seppäsen "Myllykylin juhlasta**
HÄÄATERIA AlÖCEfe)k)AAlN
Hälisevän tannerväen palatessa verkkaan
pihamaalle ja hieroskellessa korviaan,
sillä melkein kaikki olivat paljain
päin niinkuin yiillyttelevänjt^^
kansan tapana yleensä pn, tanssi^^
sakeita parvia alkoi tulvia portailta.
l*seimmat saapuivat jkädet toistensa
vyötäisillä niinkuin tanssi yhä vielä jatkuisi
ja tämä portaita laskeutuminei*-
kia kuuluisi siihen vain eräänlaisena
juoksurimppana.
Huurupilvessä ulos jy-ryäyien hikisten
tanssijoiden sekä viinisten ulkovä-kien
kesken s3mtyi monenlaista naljailua,
huutelua, hihkuntaa ja sutkausten
kiinättel3^ä, minkä yhteydessä raatiin
kuulla, että Jereraa oli hajpittanut tanssin
ja että suuri hääsyöminki alkaisi
aian kohta äskeisellä ilosillalla.
Viluväelle tul ikirie rynnätä sisään,
mutta viulun hypittamät alkoivat hajaantua
sekä kuutanioon (että pimentoon,
koska nuorten vuoro ,<)Ujkäydä
wsta toistarjoiseeh pitopösrtään •
Tuolla ja tääliä jonkin kif^rakennuk-sen
ovi nar^teli jo salaperäisesti, pehmeän
supahtelun pensastellessa hetken
ly;nnysalla; T
Jerema tunkeutul.pian portäillzi sekä
jalkahavukolla tungeksivaH väen rakoon
ja huusi äänekkään kehoituksen:
Tulkaa velliä vetämään,
Gustina! Haluatteko, tietää millainen
hän on?
Tämä tapahtui viime vuoden kesäkuussa
poikkeustilan aikana. Hän näki
minut kuusi viiklic]» pidättämisemme
jälkeen. Sita .ennen hän oli viettänyt
tuskallisia päiviä yksinäisyydessä, luullen
minun kuolleen. Hänet; tuotiin tapaamaan
minua, jotta hän olisi "vaikuttanut"
minuun.
— Puhukaa hänelle järkeä, Gestapon
osastopäällikkö virfckoi-Gustinalle eräässä
vastakkaiskuulustelussa. Yrittälvää
saada hänet järkiinsä. Jollei hän halua -
ajatella itseään, ajatelkoon teitä. Annan
teille kaksi tuntia miettimisaikaa. Jos
miehenne vielä seidin jälkeen on itsepäinen,
ammumme teidät molemmat
tänä iltana.
Gustina hyväili minua katseellaan ja
virkkoir
— Herra komissarip, en pelkää lainkaan
uhkaustanne. Viimein^ pyyntöni
on: Jos tapatte hänet, taK>akaa minutkin.
SeUainen oli Gustina — raastava ja
lujatahtoinen.
Gustina! Henkemme he voivat riistää
meiltä, mutta kukaan ei voi riistää
kunniaamme ja rakkauttamme.
Rakkaat ystävät, osaattekg kuvitella
miten me eläisimme, jos tapaisimme toisemme
jälleen näiden kärsimysten, jäi- .
keen? :\iiten ihanaa olisikaan •'tavata ,
Jälleen vapauden ja luovan työn kir-^
kastamassa elämässä! Elää silloin kun"
on saavutettu kaikki mistä olemme haa-
J^^illeet, mihin olemme pyrkineet, minkä
puolesta tällä hetkellä menemme kuolemaan:
^hnia kuolleinakin tulemme elämään
heidän suuren onnenne hiukkasessa, sillä
<>lemmehan sen puolesta uhrranneet elä-niämme
Tieto siitä ilahduttaa meitä,
^»na sittenkin on eronhetki raskas.
_ ileidän ei sallittu hyvästellä, ;eisy-
J^iHä eikä puristaa toisiamme kädestä.
Mutta vankilan koHektilvi, joka yllä-
Puää yhteyttä Pankratista kaupungin i .
keskustaankin, tiedotti kummallekin: ;
'^^istä, mitä toiselle kuUoinkin tapahtui.
_ »mä tiedät ja minäkin tiedän, Gus-
^'"a. ettemme näe toisiamme enää koskaan
iXIutta^i^g^^^j^^^^j^g^^^^
''Näkemiin, .lakkaani!
hakemiin, GustinaniI
lohkon lientä lotkuttamaanli'
Hän öH samassa litistyä siihen paik-n
nyt kajahtaneessa riemunhuudossa
sekä^sitä seuranneessa mylläkässä ja
hälinässä.
Olikin mitä on'allisinsyöntiaika!
Piirakanhaukkäus oli jäänyt pitkin i l tayötä
litkittyjen viinojen» ja oluiden
kivijalaksi, joten oli niille rakentaa.
Ja kyllä sille nyt rakennettiinidnr
Sellamen kilinä ja kalina alkoi heti
pöytään käytäessä, että luuli oltavan
naulapajassa eikä siunauksella avatussa
ruokapöydässä.
Ensiksi syötiin jo näj^teillä olleet kylmät
ruoat kuin niittäen, sUlä olihan itse
kullakin ollut illallista iltaa aivan tarpeeksi
sekä tarkastella että kurkistella,
(mfssä hänen mieliherkkunsa sijaitsivat
ja suunnitella sen mukaan jo ennakolta
istumäsijansa, joutumatta ryntäyksen
heitkellä päästään pyörälle. Näitä kylmiä
ruokia sopi imeskellä ja maiskutella
oikein' hartaasti, sillä eihän oltu nyt
: missään kielenpolttajäisissä. Ja kyllä
seinät soivatkin monenlaista huiäeä ään-
Iloisin nielin ahkeroitiin tässä runsauden
äyräässä, ja äma oli jokaisella
sen \rerran aikaa, että ehti leh^a^
sia havintojä. Milloin naurettiin jossakin
pöydän nurkkauksensa oikein joukolla
hiukan hipr^assa olevaa äijää,
joica ajoi heiluvaa tytinäkimpaletta takaa
puukkonsa kärjellä ja huudahteli
sille äkäisesti kuin pakoon jiKäcsevalle
porsaalle. Milloin hytk3rttiin keski-pöydäss'
4kaaseakaHe, jonka hampaankoloon
pippurinmar ja oli Ittistynjl;, hänen
huudettuaan, että oli puraissut muka
susihaulin rättään hampaitansa vasten.
Milloin nauraa nakitettiin takaseinustan
pinteeseen joutuneelle emännälle, joka
melkein itkien selitteli nähneensä
pöj^dän toisessa päässä oman tuomiis-lautasensa
ja halajavansa sen lähelle,
sillä se oli Tnuka hänelle rakas kuin
lapsensa eikä ruoka olisi hänelle enää
maistuva, elleivät silmänsä saisi seurata
sen sinistä laitäkehää, tuttua latuaan.
— Onhan täällä muidenkin astioita
eikä noin päivitellä eikä mielitä äärivie-relle!
huudahdettiin hänelle eikä päästetty
pois s«inustaltaän.
Kylmien ruokien jälkeen monenlaiset
kattilakeitit, liharakennot ja makeat
marjavellit seurasivat vuorossaan, ja näki,
että pitoväki oli vakaasti päättänyt
saada täydellisen pöytäautuuden. hää-taintumi&
sen, silmiensä pullistumisen
sekä nappien ja nauhojen ratkeamisen ja
katkeamisen. . ^
Tämän päätöksen horjumattomuuden
käsitti heti, kun näki esimerkiksi, miten
joku akka tappeli yhden ainoan lohko-
'lautaselleeri jääneen peukalonpään kokoisen
potattipallon kansa, iellen sitä
pitkän aikaa aivan turhaan silmät killil-lään,
pallosen pulpahtaessa aina suusta
takaisin lautaselle kuin olisi ammahta-nut
putkipyssystä ~ taikka kun kuuli
esimerkiksi, miten suurs3^ömäriksi ja
pohjattomaksi onkaloksi kehuttu mie-henromu
ähkyi:
— Minuun ei mahtuisi enää ei hernettäkään,
korkeintain vain parr tuoppia
olutta . . .
.Häihin kert3meet kuokkaniiehet Jlau- _
leskeiivat melkein koko pitkän syömisen
-ajaii elotuvassa kärkeviä virsiään,
joiden lomaan tuon tuosta hihkaisivat:
Muut ko häiläät häätuvas,v
imyö pdoset porstuvas!"
. Välisti he tulivat suuren tuvan oven^
suöhun naljailemaan:
Syö luuta tai lihhaa,
suu o auk arvollee!"
Kun lopulta noustiin horjahdellen
pitopöydistä ja vaihdettiin paikkaa nuoren
väen.kanssa, näki selvästi, että pöytä
oli voittanut. Koko isossa talossa
Walter Zazulak, Cathmitti AHd,, i?5y««fa
pentua. Jotka olivat jääneet crv ktm nndf^ emo oli palel-tujiut
ktififu^ MjSl^ jttlee antamfifln J^^^^
tuntui yaillitsevan nyt sam^lainen aSct-tauden
j a ptukeuden tuntu kuin täydeksi
tallotussa heinäladossa, minne pai-menpoilra
€|i edes mah^u ^teen pitoon.
•R^nok^ydästä noustiia^n moni hi-
\'i^ttautui ulos ikäänkuin piisi $aa;nut JQ
kylläkseen koko häistä.
KYSYMYKSIIN VASTAILEVA
LUMIUiCKO
Tanssiväen s(ekä ku.okk*i«Qie^ten syötyä
ja emäntien :||:annettuaast pesuun
Lyyti ja Saska laulettiin häävuoteelle
osin Ilkamoiden, osin hartaan vakavasti
j a poikaa toivotellenvkuten hää-mehot
vaativat, v
. Kun nuori p^d oli poistunut nuorikko-kamariin
ja ramppi roksahtanut paikoilleen,
sivalsfivat Jereni?^ sekä.emäntänsä
ruoskalla ovea huudahtaen:
"—.Poikii, piik.oi! '
Puoleks kumpiikii!"
Sitten valkeap^i^inen lerikan-Kusta
hypähti aivan Hiiren Varvun eteen,
nä3rtti pitkääi nenää Ja ;huuteli:
Kutti, katti ^aaseraiiska!
Meijä oinas otti voiton,
njeijä pässi o ^älKmäinei"
Ja tästä alkoikin sitten menQihin kuuluva
puhepuehen.ja kaaso kiis-talaulu,
missä kumpikin kehiji omaansa
sekä moitti toisen valvattia. J^ekyse-livät
ja vastailivat, vetivät pilkk^art-tua,
kiittelivät ja laajentelivat sekä kosiskelivat
samalla- itselleen kuunteilijoi-den
naurunremakkoja, joita kajahteli
yhtä mittaa, sillä molemmat olivat kie-leviä
ja etosia, Inajalti tunnettuja hää-raenojen
päähenkilöitä, koskaan sanatto-~
miksi jääyiä ja tuhansittain säkeitä oli
heidän muistissaan, saati omia sommit-telujaan.
•Kun Hiiren Varpu oli päässyt juuri
kehumasta laulussaan, miten Lyytin
huulet olivat kuin avattu punainen palko,
horähdytteli lerikan-Kusta vastaan:
Vatsa on kuin Vallikilla
knn kypipikin -r- käsivarsissaan
huuteli herjaa kynnykseltään
yli välituvan. Heistä pidet^^ kiinni
kilin toisiin^ .^sutietju^takpiri^U jft kis^
; s^ta, kunn€s.M!yttUn,iettä L3(yti.i^ ;Sas-kah
»iiplivat ylc^reisessä kan^?^riss?i. Mo-len^
niat jr^tljipite phieU% Ja Jcoko
piinalliseksi -Mynyt kilpa kansansuosiosta
jop^tettiin, y' \i
Mutta silti saatiin nauraa ja aivan
Pyrypperkaajat olivftt .ehtineet ruoka-
^pöydässä ahkeroida nr^^ps yllnai^d^
sä entisten litkimjlstenli^siJa*;helty-neet
ylistielemään H i j ^ ^ juosia, joka
oli :taannpin ulkona keksinyt tWQ|i kir-joitu$
Ieikin huutaessaqn, 'että perkele
aljk^a ärrällä.
Kun nyt pii syöty ja lähdetty ulos,
teki heidän mielensä taas pelehtiä jollakin
tapaa j;a he keksivät Juo^^ äs-k
«*sestä helHkistääii, sopivan uhrin, sillä
hänelle : kannettiin knitenkin jatkuvasti
kaunaa kadonneiden tupalUiapus-siien
tähden.
Jpku sanoi siinä kuutamoisella pihalla
voimansa tunnossa:
— Hitto, kun :paka3taa! -Olisipa
noiya MnvsL, joJ;ta saisi kiertää kasvavia
lumikiviä ja vestää niistä lumiukko!
Hänen naapurin^ äly oli kotona, jä
kaikille tarkoitettu huudahdus kajahti:
— Tehdään Juosista elävä lumiukko!
Paljonko tahdot? ^
— Taskullisen tupakkaa ja poskelli-sen
viinaa! inahti Juosi onnellisena siitä,
että oli joutumassa leikin pjäähenkilök-
Tyytjrväisesti myhäillen maksettiin
Juosille pyytämänsä palkka ja viinaa
annettiin rutkenimästikin, jotta rohkeutensa
olisi suuri. Ja niin alkoikin hänen
muovailemisensa lumiukoksi. Se tapahtui
kujarakennusten takana, piilossa va-eltelurähvaalta.
Tallistajettiin iso kaurakuh — nii-cc
pää on kuin Päitsikillä. /
nenä on aijaksen nenästä,
—jalat koivun jatkoksistaI" .'^
Muutapaei tarvittukaan!
Hiiren Varpu syöksähti repimään le-rikan-
Kustan puhemiespaitaa kuin olisi
häneen ratkennut äkisti kauheaAhaava, ^
johon piti heti saada sidettä vaikka
mistä.
Oikea makutappelu oli jo syntv^äi-sillään,
mutta kaaseakat kävivät kiinni
Varpuun ja nuuviniiehet Kustaan sekä
raahasivat heistä toisen elotuvan kynnykselle
ja jättivät toisen suuren tuvan
ovensuuhun.
Ja nyt kelpasi katsella kuunnella.
Suomalainen 45 v. työteliäs nainen
hakee kirjeen vaihtotoveria toivossa
päästä, yli Atlamiin.
Elli Hoibpainen, Tegnergatan 47.
2 tr. Landln« Slockholm, Svesige.
Löytyykö rapakon takaa kunnollista
miestä,^ joka olisi halukas
ottamaari vastaan 39 v.' tarmokkaan
k i l t i n naisen kodin hoitajaksi
tfii jotain muuta työtä?
Sylvia Tolonen, Tegnergalan 47,
2 t r . I ^ d i n , Slockbobn, Sverige.
p i i ff
I 1^
l i i
i i i i . ii
-. ^ ^•;iS- ••••,!.ä 4^5%».%
lii»
i i
mm
mi mm
•'•mm&m
m
-SIVU 9
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 16, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-04-16 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki490416 |
Description
| Title | 1949-04-16-09 |
| OCR text | Unio Seppäsen "Myllykylin juhlasta** HÄÄATERIA AlÖCEfe)k)AAlN Hälisevän tannerväen palatessa verkkaan pihamaalle ja hieroskellessa korviaan, sillä melkein kaikki olivat paljain päin niinkuin yiillyttelevänjt^^ kansan tapana yleensä pn, tanssi^^ sakeita parvia alkoi tulvia portailta. l*seimmat saapuivat jkädet toistensa vyötäisillä niinkuin tanssi yhä vielä jatkuisi ja tämä portaita laskeutuminei*- kia kuuluisi siihen vain eräänlaisena juoksurimppana. Huurupilvessä ulos jy-ryäyien hikisten tanssijoiden sekä viinisten ulkovä-kien kesken s3mtyi monenlaista naljailua, huutelua, hihkuntaa ja sutkausten kiinättel3^ä, minkä yhteydessä raatiin kuulla, että Jereraa oli hajpittanut tanssin ja että suuri hääsyöminki alkaisi aian kohta äskeisellä ilosillalla. Viluväelle tul ikirie rynnätä sisään, mutta viulun hypittamät alkoivat hajaantua sekä kuutanioon (että pimentoon, koska nuorten vuoro ,<)Ujkäydä wsta toistarjoiseeh pitopösrtään • Tuolla ja tääliä jonkin kif^rakennuk-sen ovi nar^teli jo salaperäisesti, pehmeän supahtelun pensastellessa hetken ly;nnysalla; T Jerema tunkeutul.pian portäillzi sekä jalkahavukolla tungeksivaH väen rakoon ja huusi äänekkään kehoituksen: Tulkaa velliä vetämään, Gustina! Haluatteko, tietää millainen hän on? Tämä tapahtui viime vuoden kesäkuussa poikkeustilan aikana. Hän näki minut kuusi viiklic]» pidättämisemme jälkeen. Sita .ennen hän oli viettänyt tuskallisia päiviä yksinäisyydessä, luullen minun kuolleen. Hänet; tuotiin tapaamaan minua, jotta hän olisi "vaikuttanut" minuun. — Puhukaa hänelle järkeä, Gestapon osastopäällikkö virfckoi-Gustinalle eräässä vastakkaiskuulustelussa. Yrittälvää saada hänet järkiinsä. Jollei hän halua - ajatella itseään, ajatelkoon teitä. Annan teille kaksi tuntia miettimisaikaa. Jos miehenne vielä seidin jälkeen on itsepäinen, ammumme teidät molemmat tänä iltana. Gustina hyväili minua katseellaan ja virkkoir — Herra komissarip, en pelkää lainkaan uhkaustanne. Viimein^ pyyntöni on: Jos tapatte hänet, taK>akaa minutkin. SeUainen oli Gustina — raastava ja lujatahtoinen. Gustina! Henkemme he voivat riistää meiltä, mutta kukaan ei voi riistää kunniaamme ja rakkauttamme. Rakkaat ystävät, osaattekg kuvitella miten me eläisimme, jos tapaisimme toisemme jälleen näiden kärsimysten, jäi- . keen? :\iiten ihanaa olisikaan •'tavata , Jälleen vapauden ja luovan työn kir-^ kastamassa elämässä! Elää silloin kun" on saavutettu kaikki mistä olemme haa- J^^illeet, mihin olemme pyrkineet, minkä puolesta tällä hetkellä menemme kuolemaan: ^hnia kuolleinakin tulemme elämään heidän suuren onnenne hiukkasessa, sillä <>lemmehan sen puolesta uhrranneet elä-niämme Tieto siitä ilahduttaa meitä, ^»na sittenkin on eronhetki raskas. _ ileidän ei sallittu hyvästellä, ;eisy- J^iHä eikä puristaa toisiamme kädestä. Mutta vankilan koHektilvi, joka yllä- Puää yhteyttä Pankratista kaupungin i . keskustaankin, tiedotti kummallekin: ; '^^istä, mitä toiselle kuUoinkin tapahtui. _ »mä tiedät ja minäkin tiedän, Gus- ^'"a. ettemme näe toisiamme enää koskaan iXIutta^i^g^^^j^^^^j^g^^^^ ''Näkemiin, .lakkaani! hakemiin, GustinaniI lohkon lientä lotkuttamaanli' Hän öH samassa litistyä siihen paik-n nyt kajahtaneessa riemunhuudossa sekä^sitä seuranneessa mylläkässä ja hälinässä. Olikin mitä on'allisinsyöntiaika! Piirakanhaukkäus oli jäänyt pitkin i l tayötä litkittyjen viinojen» ja oluiden kivijalaksi, joten oli niille rakentaa. Ja kyllä sille nyt rakennettiinidnr Sellamen kilinä ja kalina alkoi heti pöytään käytäessä, että luuli oltavan naulapajassa eikä siunauksella avatussa ruokapöydässä. Ensiksi syötiin jo näj^teillä olleet kylmät ruoat kuin niittäen, sUlä olihan itse kullakin ollut illallista iltaa aivan tarpeeksi sekä tarkastella että kurkistella, (mfssä hänen mieliherkkunsa sijaitsivat ja suunnitella sen mukaan jo ennakolta istumäsijansa, joutumatta ryntäyksen heitkellä päästään pyörälle. Näitä kylmiä ruokia sopi imeskellä ja maiskutella oikein' hartaasti, sillä eihän oltu nyt : missään kielenpolttajäisissä. Ja kyllä seinät soivatkin monenlaista huiäeä ään- Iloisin nielin ahkeroitiin tässä runsauden äyräässä, ja äma oli jokaisella sen \rerran aikaa, että ehti leh^a^ sia havintojä. Milloin naurettiin jossakin pöydän nurkkauksensa oikein joukolla hiukan hipr^assa olevaa äijää, joica ajoi heiluvaa tytinäkimpaletta takaa puukkonsa kärjellä ja huudahteli sille äkäisesti kuin pakoon jiKäcsevalle porsaalle. Milloin hytk3rttiin keski-pöydäss' 4kaaseakaHe, jonka hampaankoloon pippurinmar ja oli Ittistynjl;, hänen huudettuaan, että oli puraissut muka susihaulin rättään hampaitansa vasten. Milloin nauraa nakitettiin takaseinustan pinteeseen joutuneelle emännälle, joka melkein itkien selitteli nähneensä pöj^dän toisessa päässä oman tuomiis-lautasensa ja halajavansa sen lähelle, sillä se oli Tnuka hänelle rakas kuin lapsensa eikä ruoka olisi hänelle enää maistuva, elleivät silmänsä saisi seurata sen sinistä laitäkehää, tuttua latuaan. — Onhan täällä muidenkin astioita eikä noin päivitellä eikä mielitä äärivie-relle! huudahdettiin hänelle eikä päästetty pois s«inustaltaän. Kylmien ruokien jälkeen monenlaiset kattilakeitit, liharakennot ja makeat marjavellit seurasivat vuorossaan, ja näki, että pitoväki oli vakaasti päättänyt saada täydellisen pöytäautuuden. hää-taintumi& sen, silmiensä pullistumisen sekä nappien ja nauhojen ratkeamisen ja katkeamisen. . ^ Tämän päätöksen horjumattomuuden käsitti heti, kun näki esimerkiksi, miten joku akka tappeli yhden ainoan lohko- 'lautaselleeri jääneen peukalonpään kokoisen potattipallon kansa, iellen sitä pitkän aikaa aivan turhaan silmät killil-lään, pallosen pulpahtaessa aina suusta takaisin lautaselle kuin olisi ammahta-nut putkipyssystä ~ taikka kun kuuli esimerkiksi, miten suurs3^ömäriksi ja pohjattomaksi onkaloksi kehuttu mie-henromu ähkyi: — Minuun ei mahtuisi enää ei hernettäkään, korkeintain vain parr tuoppia olutta . . . .Häihin kert3meet kuokkaniiehet Jlau- _ leskeiivat melkein koko pitkän syömisen -ajaii elotuvassa kärkeviä virsiään, joiden lomaan tuon tuosta hihkaisivat: Muut ko häiläät häätuvas,v imyö pdoset porstuvas!" . Välisti he tulivat suuren tuvan oven^ suöhun naljailemaan: Syö luuta tai lihhaa, suu o auk arvollee!" Kun lopulta noustiin horjahdellen pitopöydistä ja vaihdettiin paikkaa nuoren väen.kanssa, näki selvästi, että pöytä oli voittanut. Koko isossa talossa Walter Zazulak, Cathmitti AHd,, i?5y««fa pentua. Jotka olivat jääneet crv ktm nndf^ emo oli palel-tujiut ktififu^ MjSl^ jttlee antamfifln J^^^^ tuntui yaillitsevan nyt sam^lainen aSct-tauden j a ptukeuden tuntu kuin täydeksi tallotussa heinäladossa, minne pai-menpoilra €|i edes mah^u ^teen pitoon. •R^nok^ydästä noustiia^n moni hi- \'i^ttautui ulos ikäänkuin piisi $aa;nut JQ kylläkseen koko häistä. KYSYMYKSIIN VASTAILEVA LUMIUiCKO Tanssiväen s(ekä ku.okk*i«Qie^ten syötyä ja emäntien :||:annettuaast pesuun Lyyti ja Saska laulettiin häävuoteelle osin Ilkamoiden, osin hartaan vakavasti j a poikaa toivotellenvkuten hää-mehot vaativat, v . Kun nuori p^d oli poistunut nuorikko-kamariin ja ramppi roksahtanut paikoilleen, sivalsfivat Jereni?^ sekä.emäntänsä ruoskalla ovea huudahtaen: "—.Poikii, piik.oi! ' Puoleks kumpiikii!" Sitten valkeap^i^inen lerikan-Kusta hypähti aivan Hiiren Varvun eteen, nä3rtti pitkääi nenää Ja ;huuteli: Kutti, katti ^aaseraiiska! Meijä oinas otti voiton, njeijä pässi o ^älKmäinei" Ja tästä alkoikin sitten menQihin kuuluva puhepuehen.ja kaaso kiis-talaulu, missä kumpikin kehiji omaansa sekä moitti toisen valvattia. J^ekyse-livät ja vastailivat, vetivät pilkk^art-tua, kiittelivät ja laajentelivat sekä kosiskelivat samalla- itselleen kuunteilijoi-den naurunremakkoja, joita kajahteli yhtä mittaa, sillä molemmat olivat kie-leviä ja etosia, Inajalti tunnettuja hää-raenojen päähenkilöitä, koskaan sanatto-~ miksi jääyiä ja tuhansittain säkeitä oli heidän muistissaan, saati omia sommit-telujaan. •Kun Hiiren Varpu oli päässyt juuri kehumasta laulussaan, miten Lyytin huulet olivat kuin avattu punainen palko, horähdytteli lerikan-Kusta vastaan: Vatsa on kuin Vallikilla knn kypipikin -r- käsivarsissaan huuteli herjaa kynnykseltään yli välituvan. Heistä pidet^^ kiinni kilin toisiin^ .^sutietju^takpiri^U jft kis^ ; s^ta, kunn€s.M!yttUn,iettä L3(yti.i^ ;Sas-kah »iiplivat ylc^reisessä kan^?^riss?i. Mo-len^ niat jr^tljipite phieU% Ja Jcoko piinalliseksi -Mynyt kilpa kansansuosiosta jop^tettiin, y' \i Mutta silti saatiin nauraa ja aivan Pyrypperkaajat olivftt .ehtineet ruoka- ^pöydässä ahkeroida nr^^ps yllnai^d^ sä entisten litkimjlstenli^siJa*;helty-neet ylistielemään H i j ^ ^ juosia, joka oli :taannpin ulkona keksinyt tWQ|i kir-joitu$ Ieikin huutaessaqn, 'että perkele aljk^a ärrällä. Kun nyt pii syöty ja lähdetty ulos, teki heidän mielensä taas pelehtiä jollakin tapaa j;a he keksivät Juo^^ äs-k «*sestä helHkistääii, sopivan uhrin, sillä hänelle : kannettiin knitenkin jatkuvasti kaunaa kadonneiden tupalUiapus-siien tähden. Jpku sanoi siinä kuutamoisella pihalla voimansa tunnossa: — Hitto, kun :paka3taa! -Olisipa noiya MnvsL, joJ;ta saisi kiertää kasvavia lumikiviä ja vestää niistä lumiukko! Hänen naapurin^ äly oli kotona, jä kaikille tarkoitettu huudahdus kajahti: — Tehdään Juosista elävä lumiukko! Paljonko tahdot? ^ — Taskullisen tupakkaa ja poskelli-sen viinaa! inahti Juosi onnellisena siitä, että oli joutumassa leikin pjäähenkilök- Tyytjrväisesti myhäillen maksettiin Juosille pyytämänsä palkka ja viinaa annettiin rutkenimästikin, jotta rohkeutensa olisi suuri. Ja niin alkoikin hänen muovailemisensa lumiukoksi. Se tapahtui kujarakennusten takana, piilossa va-eltelurähvaalta. Tallistajettiin iso kaurakuh — nii-cc pää on kuin Päitsikillä. / nenä on aijaksen nenästä, —jalat koivun jatkoksistaI" .'^ Muutapaei tarvittukaan! Hiiren Varpu syöksähti repimään le-rikan- Kustan puhemiespaitaa kuin olisi häneen ratkennut äkisti kauheaAhaava, ^ johon piti heti saada sidettä vaikka mistä. Oikea makutappelu oli jo syntv^äi-sillään, mutta kaaseakat kävivät kiinni Varpuun ja nuuviniiehet Kustaan sekä raahasivat heistä toisen elotuvan kynnykselle ja jättivät toisen suuren tuvan ovensuuhun. Ja nyt kelpasi katsella kuunnella. Suomalainen 45 v. työteliäs nainen hakee kirjeen vaihtotoveria toivossa päästä, yli Atlamiin. Elli Hoibpainen, Tegnergatan 47. 2 tr. Landln« Slockholm, Svesige. Löytyykö rapakon takaa kunnollista miestä,^ joka olisi halukas ottamaari vastaan 39 v.' tarmokkaan k i l t i n naisen kodin hoitajaksi tfii jotain muuta työtä? Sylvia Tolonen, Tegnergalan 47, 2 t r . I ^ d i n , Slockbobn, Sverige. p i i ff I 1^ l i i i i i i . ii -. ^ ^•;iS- ••••,!.ä 4^5%».% lii» i i mm mi mm •'•mm&m m -SIVU 9 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-04-16-09
