Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 16, 1949

              Meidän kuoron
konsertti
Yhteishfflnan hylky-
Nyt kun olen niisti
osaston ja N . S^ianpään haast^uistä,.
niin iioetan Valaista lukijalle ttioui otsi-iLossa
mainittua asiaa. Xatrk<>itukseiu^^
ei suinkaan^ ole ketään yksflönä lou*
kata, sillä olen yksi tämän pien^
kyjenniiaailhian onneton jä^n.^^^;^^^^^^ ?
Tämä tarkoittamani jmaailnia ei ole „
suuri, mutta näitä samanlaisia pieniä .
snaaHmbja on siellä täällä luki^niatto- .
snissa paikoissa. Tämä alue käsittää
osan kahdesta taunsipista, 13—25 '^aaS^
lia iK>tijoiseen I^on Ärthu^^
alueella elää ja asuu läh$s ko)]mek^^
nientä erakkoa. Joita oh tavalla
yhteiskuntajärjestelmä kolhinut ja teh-.,
nyt toisista -'eläviä rpmiita", kiiteät eräs
ensimmäisen maailniansO^an> y^^
sarkii^^nyrkkjrkaä^
eivät: tiedä «ntääh, veivät tunhe}initaäD
eivätkä käsita-mitääh, mutta eivät
lenkaan ole kuolleita. Se. soveltuu j ^ ^
4akin tavalla^ meihin, sillä me 'eläjnme
omaa 'elämäämme ihmisma^m^saj
mutta emme enää muista mitään oike­asta
ihmiselän^tä,> jota joskus olemme
nähneet ja hiukan hokeneetkin^
Mddän elämämme vuodet päästään
on tällaista: Asuntomme vaihtelee luola-ihmisen
asunnosta jonkinlaiseen nyky­aikaiseen
hökkeliin tai surmanloukkuun
saakka.' _Ne ovat matalia, pimeitä ja
useat surkean likaisia ja kaikkea järjesr
tystä vailla. Sellaisia ovat kotimme..
Entä ravintomme — se on hyvin kirja­vaa.
Joitakin on kyllä oikein käteviä
ja ammattitaitoisia fuuanlaittajia. joten
siltä puolen ei ole mitään valittamisen
syytä, mutta suurin osa jmeistä ei har­rasta
eikä huolehdi • mahdollisuuksien­kaan
sisällä olevasta ruokajärjestelmäs-tä.
Meidän ruokalistamme sisUltää ym­päri
vuosien: leipää, perunamojakkaa>
kahvia ja joskus puuroa. Minä useim-fniten
keitän kuoriperunoita taa mojak-kaa
viikoksi kmallaan, lisään kahvi­pannuun-
vettä ja jauhoja niin kauan
kuin sisustassa on vähänkään tilaa, —
pessyt en ole kahvipannua koskaan enkä
pese. Pitovaatteemme ja samoin sänky-vaattumme,
monenkaan, eivät usein
vettä näe, paitsi hiestä ja sateesta tai.^
kun katto vuotaa. Suurin^ osa meistä
on hyväsaattoisia ja ahkeria työniuura-haisia.
Minä puolestani pelkään työtä
kuin piru rumpua, kuten ennen sanot­tiin,
mutta kyllä silti söisin toisinaan
imelkein itiitä vaan on kiveä pehmeäm­pää.
S:is niinsanotusta kulttuurielämästä
emme tiedä muuta kuin sen mitä luem­me
silloin tällöin saamistamme sanoma­lehdistä.
Joillakin on kyllä radio, TOutfa
jos ei englanninkieltä ymmärrä, niin
senkin Virka on \'ähäinen. Seuraelämää
ja kanssakäymistä me kerras.saan vie­romme,
paitsi jos on A^äkiiuomia tai ^
salakapakka lähellä.
Älköön lukija ymmärtäkö väärin, ei
ole tarkoitukseni ketään erikseen lyödä,
tämä järjestelmä ja olevat olot Ovat syyl­lisiä
meidän olotilaamme ja elämänta­poihimme,
ja täältä on vaikea, nousta;
näihin oloi-hin olenjme^^asväneet kiinni
niin syvälle, et ta harvat meistä enää
olisi pelastettavissa, jos joskus olisi aut­tava
käsL ojennettunakin. Ja tulisiko
meistä enää sellaisia ihmisiä, jotka ym­märtävät
lähimmäistään ja voivat seu­rustella
toisten ihmisten kanssa, se on
arvoitus ainakin minulle. Mutta sen
uskon omasta kohdastani, että jos vielä
yhden talven yritän elää täällä tällaista
yksinäistä erakon elämää, niin .mielisai­raala
on minun paikkani.
Ei ole niin-tervettä ihmistä ettei jos- Nythän on tttllutse.konsertti-Uta,
kus sairasta, niin tämäkin. Sillom olisi^ te laulua kmtlette laulaji^te.
lähimmäisen äpu tarpeen. Mutta kun KyBä ne varmasti parhainta koittaa/
naapuri VOI oDa maäin tai kahden nm-, jos suo^n voittaa.
Iin takana, niin mistäpä hän tietää naa«
purin hätää, tai jos v i ^ sattuu itsekin Me miehisen miehen jo näimme täällä^
olemaan huonossa kunnossa. Ja, kuten nyt t€Uis oh johtaja fiaineet päällä,
jo olen isanbnut, emm^iäh me. kalpaa Me toivomme nahUk ajan-uMeriy
' .kan&^akäyimstä;.va^ sen tasd-ärvmsiiuden:
määirmrte^ ja . ^ :
Lähin^nin^^ Ne härjoitumoinai^ '
matka ja k r a i o i r p a k k o l ä h ^ ja^pepsikoolkakinj^^
jotakm v ä l t t Ä t ö n t a , niiii-^s^^^ ei ote P« AV»"? > tintkmkuor^nssa timssä
helppo urafe^kar esiin; ja kansaa km Bärman häissä.
.kirjoittaessani (maaliskuussa), i i u j «m
lumimyrsky raivonnut vuorokauden ja hiuloovistiä veistää känkt,
näyitää^yha-jatku^^ sen tarkasti näkyy tietävänkin.
• ^ k o o m t e a h a k e i ^ Siinä se t(nstuu mti^
tarpeita 10. mailin takaa "sat<H tai pais^ ''kun kokissa oislvarsF\
toi"-ja hän'kylla sen.tekeekin;^^^^ M
: ön talvella tehtävä suksilla tai luinl-kengillä.
- Siis meillä on tuo kymmenen
.(maiim-matkaa Jähimpäan ihmiske^
seentj niutta kesällä se. tuntuu lyhem-ni^
tä,yvarsinkin jos pääsee kulkemaan
nykyaikaisilla kulkuneuvoilla.-
V. Eräänä italvena lähin naapurini loviko
kasi p^oin'jalkansa, sairasti^ melkein
koko talven, ei päässyt* liikkumaankaan
tukematta jostakin. Hän kuitenkin tah­toi
olla kotonaan, sillä kodin vertaista
ei ole. 'Kyllä hän kerkesi toisenkin ker­ran
ajatella^ eikö tulisi joku käymään.
^Ja käytiinhän siellä joskUSj auttamassa­kin,
koska hän ei voinut juuri miten­kään
saada puita sisälle, ja olihan niitä
unohdettu sähätakin liian väliäni joten
hän oli jöuturiut murhasilmällä katsele­maan
huonekalu jäänkin pysyäkseen su­lana.
Tämä on vain yksi esmierkki mo­nista,
ja tämä "kokonaisuudessaan vain
pieni kuvaus yhdeltä alalta yhteiskun'
nan hylkyjen elämästä. Niitä on luke­mattomia*
monissa eri vaiheissa ja muo-döissa,
- - '
ER.AE:KO TARMOL.\X TAR.\A.
On kulunut kolme pitkää vuotta sillä
kun sinä raaks isä nukuit ikuiseen uneen.
En kuitenkaan ole sinua unhoittanut,
vaan yhtä kauniina on säilynyt muistosi
mielessäni ja usein yksinäisinä hetkinä
olen ajatuksissani kerrannut niitä hyviä
neux^ojasi, joita meille lapgillesi annoit,
sekä muistellut niitä toimintoja, joita
suoritit joutohetkinäsi työväen luokan
taistelurintamalla ja monilla esimerkilli­sillä
tavoilla niitä meillekin selostit, toi­voen,
että me lapset niitä samoja jälkiä
seuraisimme sekä veisimme kunnialla
eteenpäin aatetta jonka katapil aina
oikeaksi.
Isä rakas, olen varmaa että ei sinun
olisi tarvinnutkaan tähtemme murehtia,
sillä jo. meidän ollessa lapsia kyh^ämäsi
siemen alkoi itää ja suuriksi tultuamme
otimme paikkasi, kun sinun voimasi al­koivat
heiketä ja jalkasi eivät enää
kestäneet lähteä tehtäviä suorittamaan.
Me' teemme edelleenkin kaiken voita­vamme
kansojen vapauden saavuttami­sen
puolesta, ja että ne ihanteet toteu­tuisi
joita, isä rakas, jo elämäsi päivinä
toivoit toteutuviksi, mutta^ jotka kaikes­ta
huolimatta on \ndä siirtyneet etäi-
5\'>een.
\iahdollisesti me tulemme sen ajan
näkemään, tai jos ei, niin kyllä lapsem­me
tai lastemme lapset, hiin ainakinT
uskon.
, Me kmroHe^ nimikin jo kerran satiin,^
vaan paremmat ne rupes sitä poies •
^vaatun; /
rkitn he oh sillä nimellä jo tekhäet jos
mitä,\ ;\ ..V,.,-
että älkää ie huoliko sitä. •
Ei mttanut muu kuin allakka pöytääny
. sieltä&än niinen jos keneUe Jäytää.
Sen Jannesta kanteenne kolmasti^raSy
ei sieltäkään tullut paras.
Sen nimi nyt SuonieVe sointm voisi
ja syntymämataamme niuistella voisi.
Se on kaikkien mielestä parhaimpia^
se nimi on "Finlandia".
Mieskuorokin nosteli unista päätään,
se täisikin käydä vain kylkeäkääntään.
Tokkopa se tauti sille kuolemaksi lienee,
' kukapa sen varmaan tiennee.
Johtajan miehet myös löysivät uuden,
se kuva on tarmon ja nuorekkuuden;
on soittajan mielestä miehenä pietty­jä
tyttöjen mielitietty.
Tyttöjen kuorolla paljon on voimaa,
ne laulunsa laittaa koneella soimaan^
Niillä on kanki niin kaunista viljaa ,
ja meille ne .huutavat: "Hiljaa/"
Ei ne 00 muutenkaan hommassa nuukatf
niille on kaikille annettu puukat.
Niihin on printattu nuotit ja sanat,
niin helposti opittavat. ~~
Ja komeat dressit ne päällensä osti,
sillä: ne vieläkin mainetta nosti.
-Pojat niitäi^syrjästä katsoo ja huokaa:
"On siinä nyt sVmänruokaa!"
Ei valkoiset käsineet kaiteeksi oisi,
niillä halkometsäänkin mennä Voisi.
Kyllä se tyttöjen muotoa tukee, ^
kun sievästi itsensä pukee.
Ne tyttöjen kuorolle nimenkin jo löysi,
vaan minusta se on niin pitkä kuin köysi.
Jospa minä voisin sen lausua edes,
se nimi on "Symphonettes".
Port Arthuriin laiäajat laittoivat pesän,
vaan ootamme siihen vieV toisenkin
kesän.
On ohjelma suuri, se maksaa kyT >
vaivan,
me ostamnie ilmalaivan!
Trullia Jöiunfeiein
pOHK)LAN karussa seudussa,
* tmäntyja kasvavien kivisten
. ympäröimänä, oU mökki^ coaja
jossa iäJ^äat toipan ,.asukkaat
raivaajat puuttedlisissa olosuhtds^
vattivat suurta perhettään, T
santa^>eräinen anaatilkku oli liian
eattämään niin suurta perhettä, jo
isä, joka o l i käsityöläinen,: k ^
tfllaan^ | a h ^
ikarjaa^ .fe^^ ^
joukdUie.
- Perhettä oäet-drkaikkiaan viist'
— siis lapsia 13, joista 10 per
syntynyttä..poikaa^ • tämän kirjoi
niihin kuiduen.
' Kesäiseen iäikaanöhkumm^
heehhifoltäjan pakko lähteä mihin
loinkin;leivän:hJmkniföa^ Samoin
myösvanhempiön lasten lähdetta\Ä"
kun voivat jptehkm elatustaan
Tällöin imonesti äidin silmissä
si kyyneleet jättäessään pienet po'
sa, joista nuorimmat tuskin k)
vielä vkayiäeahaän,^ omin valloiii
Usk<mnollisnnelinen äiti iisein^
tiessään4oivott^ ka^iea.hyvää mitä
lä äiti voi 'iapsaUeen toivottaa.
Siispä uinu isä rauhassa aellä ma^
hiljaisessa povessa, jonne vierellesi saa- kansojen rauhan työllä voida niitä estää,
toimme myöskin elämäntoverisi, rak- Mutta ne eivät enää häiritse teidän un­kaan
äitimme. Me emme voi m^ata tänne, sillä siellä on tyyntä ja-rauhaa
toivoa kuin ihanaa lepoa teille kinmnal- Tyttäresi TYYNE.
T^xiän pienen toippuikylän ast
ia oli tapana, vaisinkin tälvi-fllöiii
koohtuiai. meidän torppaan, jossa
puhteet kulutettiih useinkin nyt jo
'^vottöroiksi jääneillä pöpöjutuilla,
pelokkaina kuimncllessa niitä— jut
noidista jäkummittiksista, hautiiu"
haamuista ja trulleista yms. Joi
koetti vuoronsa perään voittaa
jänsä, ja kuka kamalimpia ja yarsic
omia näkemään ja kokemiaan kertoa'
si. hänelle 'omistettiin, suurin kunnia
laperäisten asiain tietäjänä.
Tämä ^selitykseksi lukijalle, V
tässä on aikomukseni kertoa erääi
muistooni jääneestä pääsiäisyöstä.
Olimme kuulleet puhuttavan,: kr
pääsiäisyönä, trullit kulkevat, ja
ran meillä poikasUla heräsi tuuma.me
nä niitä kuulemaan ja näkemään. M
ta siinä kysyttiin miehuutta ja rphl;-
ta, sehän on selvää, sillä seikkail
oli mentävä jälkeen puolen yön. Ja k;
_ken teki vielä peljättävän sekavaksi
tieto, että trullit voivat hahmonsa m
- taa iiten heidät oma asiar.».akulloL
vaatii.
" Olin silloin vielä hyvin nuori, en
muudella muista jjcääni, mutta jouko
kuitenkirtx halusin jo olla. Ja muist
pa, että kykenin jo silloin kipeä
huoneen nurkkaa ylös katolle, joka
sä tapauksessa oli hyvä edellytys.
x\sia,ntuntijäin neuvoa seuraten
simme kuuntelupaikaksi oman kotimS
kimme riihen katon; Josta niitä trulk.
olisi mukavin ja turvallisin nähdä
kuulla, koska tämä huone omasi kai
ne edellyty^et mitä tilaisuuden tär­keys
vaati.
Iltasella olimme jo järjestäneet kaii-ki
asiaankuuluvaan kuntoon, ja f^'
kaikki tarpeelliset varoitukset oli its
kullekin selvillä, asetuttiin levolle, jos;
ka jälkeen ei enää saanut hiiskua ini^
tään.
: Olin jo makeassa unessa kun tun?i
nykäisyn käsivarressani, ja vielä useait
man sen jälkeen kun olin jo hereillä. N'
olivat merkkejä, että olla hiljaa, muuteii
Jää kaikki näkemättä ja kuulemata
Totisia Oltiin, kun puettiin vaatt^^^
MAia-TJjrUQRl. kammotts;
~ ^~ " vaan vöhöh. • «a
Omin apuinemme kukin kapusu»^
nurkkaa ylös tuon haltioita kätW
riihen katone. En muista kuinka i^^
ta meitä oli. mutta sen ^^^"'^^L^
oli meitä joukko jommoinenkin.
me juuri ditiöeet sijoittua istum^
koillemme, kun alkoi kuulua peW'
vaaääntä. SekuutosU heikonjaann»
tumiselta, kun siitä joku t ^ ^ ^V
juoksee. Jokainen meistä teki rann»*
Täälä sitä heilutaan eikä haurassa!
(Hauho.)
lekin, sillä maailman .m3n-kyt ja
myrskyt . taaskin myllertää ja uuden
sodan melskettä valmistellaan — jos ei
SIVU 6 ^ L A U A N T A I ^ , injHT^^ 16 I>ÄIVA>SrX^ 1949