1939-03-18-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1959 LAUAXTAJXA, JfAALISKin-X IS PÄI\XNÄ
kohtaamatta häntä. Kaikkien hänen
ystä\iensäkin ^täytyy myöntää, että
oli \'ain merkillmen-sattuma, että
hän joutui tytön tidie näinä kolmena
kertana.
Lopulta saapuu h ä ä r i v ä . Taikka
oikeammin avioliittoon astumisen päivä.
Gitshimbanyin kraaHsta ilmaantuu
näkyville suunnattoman suuri
valkoinen kummituseläin. Tämä tapahtuu
illalla. Kummitus osoittautuu
vain matoksi, jonka alle Kan-kera
on kätke>^\Tiyt kahdentoista
tytön kanssa, jotka ovat hänen parhaita
ystäviään. Kankera itkee sy-däntäsärke\'
ästi ja toiset koettavat
olla sen näköisiä kuin lohduttaisivat
he häntä.
Sylvin perintö
KIRJ. EETU
Saapuessaan iiiilie majoille, jotka
Sezikeie on rakennuttanut pojalleen,
tämä ihmistuhatjalfcainen ei kiinnitä
mitään huomiota siihen nuorukais-joukkoon,
joka seisoo majojen edustalla,
ja johon kuuluvat sulhanen ja
hänen ystävänsä. Tytöt soiahta\^t
kapeasta käytävästä majaan. Siellä
vasta heitetään matto pois. Kankera.
joka perinnäistavan mukaan itkee
nyt vieläkin katkerammin, jää yksikseen
ja tytöt poistuvat saliin.
Salissa odottavat tytöt kyllästyvät
pitkään odotusaikaan ja osqitta-vat
kärsimättömyyttään käsientapu-tuksella
sekä huudoiUa. "Morsian,
rauha olkoon kanssasi". Morsian on
todella rauhassa, sillä hän on yksik-
'•seen.
Morsiamen nuori veli on saapuvilla
ikäänkum osoittaakseen, että morsiamen
perhe yhä. vielä suojelee häntä.
Ja perinnäistavan mukaa* täj'h'y hänen
tänä yönä levätä morsiamen ja
sulhasen Ällissä — min epämiellyttävää
kuin se.saattaakin oUa.
Seuraav-j^ parin yön aikana eivät
veli eivätkä iiioui tyttöystävät ole
näkyvissä, mikä sekin on jö jotain.
Mutta perinnäistäpä kiusaa yhä vielä
nuorta avioparia. Morsiamen täytyy
näytellä kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä.
Hänen täytyy osoittaa, ettei
hän aio tulla vain pelkäksi' miehensä
orjaksi tai omaisuudeksi.
Kun aviovaimo lopulta on tätä kylmyyttä
omasta mielestään tarpeeksi
osoittanut, on pojan vuoro osoittaa
hellyyttä. Hänen täytyy osoittaa,
ettei hän halua käyttää hyv-äkseen
vaimonsa alistuvaisuutta. Päinvastoin
on hänen oltava hellä, kiltti ja
kärsivällinen, ettei hän peloittaisi
rakasta suloista olentoa, joka on hänelle
annettu. Tämäkin osoittaa, että
watussien perinnäistavat ovat ikäänkuin
edellä sivistyneen maailman
häätavoista. Tai sanokaamme sivis-t\-
neen maailman tavoista.
x\violiitto edistyy sitten edelleen,
mutta joka aamu tulevat tytöt ja esittävät
morsiamelle julkisen kysymyksen:
"Oletko voittanut?" Ja niin
kauan kuin hänen v^astauksensa on
myöntävä, tulev-at tytöt seuraavana
aamuna uudelleen; Joka aamu tulevat
pojat kysymään sulhaselta: "Oletko
voittanut?' Jos hän v^taa myöntävästi,
eiv^t pojat enää käy hänen
luonaan ia samaten tvtötkin jättävät
näiTiä kiusalhset vierailunsa*
Sinä merkitsevänä aamuna tapahtuu
muutakin. Pojan isä antaa sulhaselle
kaaren ia nijplia ja tämä on
merkkinä siitäy että poika ö i l t a^
" ikäinen. Sulhahmantaa^m^
Ie faedelmällisjnrdeii m a i k s i kala*
basin, Jokia^ Ä
män HMitoa, Joka m^^^^^
härkävasikan. Ja morsian lähettää
orjiensa>aKtyfcsella merkin, että nyt
kaikki cm leivä^^^^Ä^^
muuttua helläksi, silS morsiamen
pULA-AJAN vanitessa SylvT asui
vanhempain^a luona ja vartosi töihin
pääsj^ kaupunkiin. -Muutamana
päivänä pailvkakunnalle saapui muuan
mies, joka sanoi olevansa Pentti Talonen,
ja asettui vuokralaisena Sylvin
kotitaloon. Talosella pii kova halu
opetella soittamaan, joten hän kantoi
aina hanuria mukanaan. Heti kun
hän kotiutui, alkoi hän tavanmukaisen
soittonsa: Viik viik keli keli ket-tuu,
viik viik keli keli kettuu.
Ajan oloon Talonen alkoi kosiskella
Sylvia ja niinpä heillä muodostui
toisiinsa sellainen kiintymys että
päättivät ruveta yhdessä pätsäile-mään.
Svivin äiti oli aikomusta vastaan
ja toimitti Penttiä lähtemään
koko paikkakunnalta pois ja jättämään
Sylvin rauhaan. Pentti suuttui
ja lähti, ja veteli lähtiessään: Viik
viik keli keli kettuu, viik keli keli
kettuu.
Kun soitto lakkasi, niin Sylvin äiti
huokasi helpoituksesta.-
Mutta muutamana päivänä Sylvi
sai Taloselta kirjeen, jossa Talonen
kehoitti häntä viipymättä laittamaan
itsensä lähtökuntoon, sillä Talosella
oli Sylville tarjottavana oma koti, jossa
saa vedellä rauhassa — Viik viik
keli keli kettuu...
Talonen haki Sylvin suurella touhulla
ja perille tultua heti veteli rak-vänhemmat
ovat takuussa avioliiton
onnistumisesta; -
Lopulta ketju päätetään lahjoilla,
jotka isä lähettää tyttärelleen uuden
hyvin parkitun lehmännahan,
jota on hyvin pehmennetty voihieron-nalla,
kaksi mattoa vuoteiksi, voita,
koruja ja lehmän.
kaan — Viik viik keli keli kettuu.
Talossa vallitsi sopu ja yhteisym-"
märrys aina ke\'ätpuoIeen asti, Talonen
veteli vain — Viik viik keli kettuu.
iglutta kevätpuolella Sylvi alkoi
käydä hiljaisemmaksi ja kerran omia
aikojaan hän alkoi laulaa: >Piu pau,
kehto heilahUa''...
Pentti Talonen höristi korviaan, et-tä-
jnitäs ääniä ne nuo ovat, ja hän
alkoi vetää sekaan — Viik viik keli
keli kettuu. Ja aikoi sen päälle pitää
pienen nuhdessaaman Sylville.
Kesällä kun oli päästy lapsipulasta
ja muusta, niin elämä su}ui hyvin
eteenpäin. Karjaa ja sen semmoista
hommattiin taloon. Mirkku se sentään
oli paras Sylville. Mirkku oli
pitkäselkäinen kissa. Talosella oli
myös puoli tusinaa kanaa. Kanat eivät
kyllä munineet, mutta niitä pidettiin
sen takia kun naapurissakin oli
kanoja.
Sylvi sai kirjeen, että hänen äitinsä
on sairaana. Se muutti asioita.
Sylvi laittautui matkalle tapaamaan
äitiään. Kun Sylvi oli lähtöv*almiina,
niin Mirkku tuli kahden poikasensa
kanssa hänen luo ja tuhrasi pitkää selr
käänsä Sylvin sääriin, että hyvästi nyt
rakas emäntä. Talonen veteli — Viik
viik keli keli kettuu, ja kanalasta kuului
kanojen kaakatus kuin olisivat tuhoa
ennustaneet. Mutta Talonen veteli
vain — Viik viik keli keli kett
u u . . .
Svivin mentyä Talonen alkoi tuumia,
että jos Sylvin äiti kuolee, niin
hän sitten menee ja ottaa isännyyden
käsiinsä Sylvin kotitalossa. Ja mitä
enemmän hän sitä asiaa ajatteli, sitä
varmemmaksi hän tuli ja päälle veteli
— Viik viik keli keh kettuu.
Mainittu julkaim ptilvtt myöskin vastmm baas-
John BoUingerf erään ravintolan
astianpe^ijäf tavattiin äskettäin taka',
perin kävelemässä Denverin vilkas-liikkeisimviällä
kadtäla. Nyt hän on
Denverin sairaalassa tutkittavana.
Lääkärit ja sieluiieteUijät koettavat
saada selville syyn, mistä johtuu tuo
miehen omituisuus, Sielutieteilijät
antelevat sen johtuvan keskushermoston
häiriöstä, vaikka se ei muu"
t en ilmene hänen mieleutHassaän,
Talonen päätti heti l ä h t ^ järjfö-tämaän
tulevaisuuttaan. Mutta miten
lehtien ja kanojen laita on sillä ajalla,
tuumi Taloiien. Viihtein pulma
ratkesij että ehkä sattuu naapureita
ohi kulkemaan, niin kyiJä viskaavat
jotam uMen eteen. Ja sen päälle
Talonen veteli — Viik viik keli keli
kettuu.
Sylvin kotitalossa vallitsi suru, sillä
Sylvin äiti oli kuollut Talosen sydämessä
vallitsi salainen riemu, kun
unelmat näyttivät toteutuvan, ja hän
veteli hartaana — Viik viik keli keli
kettu, viik viik keli kettuu
Kun Sylvin i ^ sattui tulemaan ko*
tiin ja kuuli jo pihalle tuon vanhan
soiton, ärtyi hänen luontonsa ja hän
pitempiä puhumatta viskasi Talosen
faanureineen porrasten eteen. Mutta
Talonen oli puolestaan myöskin mies
eikä sielläkään hellittänyt, vaan veteli
— Viik viik keli keli kettuu. Ja
sitten hän lähti pois koko murheen
pesästä.
Päästyään taas kotitanhuille, tuntui
niin kodikkaalta että oikein nousi
pala kurkkuun- Heikko kanan kaa-katuskin
kantautui korviin. Täytyi
istahtaa kynnykselle ja vedellä—Viik-viik
keli keli kettuu . . .
Mutta lähemmin tutustuttua koliinsa
Pentti Talonen huomasi, että
poissaolo oli koskenut niin paljon
Mirkkuun, että se oli syön3rt toisen
poikasensa ja kanalaan mentyä^ hän-näki,
kuinka viimeinen kana pudota
käj^ahti orrelta kyljeUeen lattialle.
Pentti Talosella oli hiukan sekavat
tunteet. Häri meni tupaansa j a veteli
—Viik viik keli keli kettuu, viik viik
keli keli kettuu... ^
ESP.\XJAN AVUSTUS
^ - \*hdysv-a!tain valtioviraston tiedonannon
mukaan on viime totdko-kuusta
viime tammikuiihttn JaeiaJtty
Yhdysvalloissa Espanjan avustamiseen
' yhteen^ $2,129^52/ josta
$474,^21 on mennyt hallmto- ja jal-kisuuskustannuksiin.
ISiSililliSi^liiiiiii^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 18, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-03-18 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390318 |
Description
| Title | 1939-03-18-07 |
| OCR text | 1959 LAUAXTAJXA, JfAALISKin-X IS PÄI\XNÄ kohtaamatta häntä. Kaikkien hänen ystä\iensäkin ^täytyy myöntää, että oli \'ain merkillmen-sattuma, että hän joutui tytön tidie näinä kolmena kertana. Lopulta saapuu h ä ä r i v ä . Taikka oikeammin avioliittoon astumisen päivä. Gitshimbanyin kraaHsta ilmaantuu näkyville suunnattoman suuri valkoinen kummituseläin. Tämä tapahtuu illalla. Kummitus osoittautuu vain matoksi, jonka alle Kan-kera on kätke>^\Tiyt kahdentoista tytön kanssa, jotka ovat hänen parhaita ystäviään. Kankera itkee sy-däntäsärke\' ästi ja toiset koettavat olla sen näköisiä kuin lohduttaisivat he häntä. Sylvin perintö KIRJ. EETU Saapuessaan iiiilie majoille, jotka Sezikeie on rakennuttanut pojalleen, tämä ihmistuhatjalfcainen ei kiinnitä mitään huomiota siihen nuorukais-joukkoon, joka seisoo majojen edustalla, ja johon kuuluvat sulhanen ja hänen ystävänsä. Tytöt soiahta\^t kapeasta käytävästä majaan. Siellä vasta heitetään matto pois. Kankera. joka perinnäistavan mukaan itkee nyt vieläkin katkerammin, jää yksikseen ja tytöt poistuvat saliin. Salissa odottavat tytöt kyllästyvät pitkään odotusaikaan ja osqitta-vat kärsimättömyyttään käsientapu-tuksella sekä huudoiUa. "Morsian, rauha olkoon kanssasi". Morsian on todella rauhassa, sillä hän on yksik- '•seen. Morsiamen nuori veli on saapuvilla ikäänkum osoittaakseen, että morsiamen perhe yhä. vielä suojelee häntä. Ja perinnäistavan mukaa* täj'h'y hänen tänä yönä levätä morsiamen ja sulhasen Ällissä — min epämiellyttävää kuin se.saattaakin oUa. Seuraav-j^ parin yön aikana eivät veli eivätkä iiioui tyttöystävät ole näkyvissä, mikä sekin on jö jotain. Mutta perinnäistäpä kiusaa yhä vielä nuorta avioparia. Morsiamen täytyy näytellä kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä. Hänen täytyy osoittaa, ettei hän aio tulla vain pelkäksi' miehensä orjaksi tai omaisuudeksi. Kun aviovaimo lopulta on tätä kylmyyttä omasta mielestään tarpeeksi osoittanut, on pojan vuoro osoittaa hellyyttä. Hänen täytyy osoittaa, ettei hän halua käyttää hyv-äkseen vaimonsa alistuvaisuutta. Päinvastoin on hänen oltava hellä, kiltti ja kärsivällinen, ettei hän peloittaisi rakasta suloista olentoa, joka on hänelle annettu. Tämäkin osoittaa, että watussien perinnäistavat ovat ikäänkuin edellä sivistyneen maailman häätavoista. Tai sanokaamme sivis-t\- neen maailman tavoista. x\violiitto edistyy sitten edelleen, mutta joka aamu tulevat tytöt ja esittävät morsiamelle julkisen kysymyksen: "Oletko voittanut?" Ja niin kauan kuin hänen v^astauksensa on myöntävä, tulev-at tytöt seuraavana aamuna uudelleen; Joka aamu tulevat pojat kysymään sulhaselta: "Oletko voittanut?' Jos hän v^taa myöntävästi, eiv^t pojat enää käy hänen luonaan ia samaten tvtötkin jättävät näiTiä kiusalhset vierailunsa* Sinä merkitsevänä aamuna tapahtuu muutakin. Pojan isä antaa sulhaselle kaaren ia nijplia ja tämä on merkkinä siitäy että poika ö i l t a^ " ikäinen. Sulhahmantaa^m^ Ie faedelmällisjnrdeii m a i k s i kala* basin, Jokia^ Ä män HMitoa, Joka m^^^^^ härkävasikan. Ja morsian lähettää orjiensa>aKtyfcsella merkin, että nyt kaikki cm leivä^^^^Ä^^ muuttua helläksi, silS morsiamen pULA-AJAN vanitessa SylvT asui vanhempain^a luona ja vartosi töihin pääsj^ kaupunkiin. -Muutamana päivänä pailvkakunnalle saapui muuan mies, joka sanoi olevansa Pentti Talonen, ja asettui vuokralaisena Sylvin kotitaloon. Talosella pii kova halu opetella soittamaan, joten hän kantoi aina hanuria mukanaan. Heti kun hän kotiutui, alkoi hän tavanmukaisen soittonsa: Viik viik keli keli ket-tuu, viik viik keli keli kettuu. Ajan oloon Talonen alkoi kosiskella Sylvia ja niinpä heillä muodostui toisiinsa sellainen kiintymys että päättivät ruveta yhdessä pätsäile-mään. Svivin äiti oli aikomusta vastaan ja toimitti Penttiä lähtemään koko paikkakunnalta pois ja jättämään Sylvin rauhaan. Pentti suuttui ja lähti, ja veteli lähtiessään: Viik viik keli keli kettuu, viik keli keli kettuu. Kun soitto lakkasi, niin Sylvin äiti huokasi helpoituksesta.- Mutta muutamana päivänä Sylvi sai Taloselta kirjeen, jossa Talonen kehoitti häntä viipymättä laittamaan itsensä lähtökuntoon, sillä Talosella oli Sylville tarjottavana oma koti, jossa saa vedellä rauhassa — Viik viik keli keli kettuu... Talonen haki Sylvin suurella touhulla ja perille tultua heti veteli rak-vänhemmat ovat takuussa avioliiton onnistumisesta; - Lopulta ketju päätetään lahjoilla, jotka isä lähettää tyttärelleen uuden hyvin parkitun lehmännahan, jota on hyvin pehmennetty voihieron-nalla, kaksi mattoa vuoteiksi, voita, koruja ja lehmän. kaan — Viik viik keli keli kettuu. Talossa vallitsi sopu ja yhteisym-" märrys aina ke\'ätpuoIeen asti, Talonen veteli vain — Viik viik keli kettuu. iglutta kevätpuolella Sylvi alkoi käydä hiljaisemmaksi ja kerran omia aikojaan hän alkoi laulaa: >Piu pau, kehto heilahUa''... Pentti Talonen höristi korviaan, et-tä- jnitäs ääniä ne nuo ovat, ja hän alkoi vetää sekaan — Viik viik keli keli kettuu. Ja aikoi sen päälle pitää pienen nuhdessaaman Sylville. Kesällä kun oli päästy lapsipulasta ja muusta, niin elämä su}ui hyvin eteenpäin. Karjaa ja sen semmoista hommattiin taloon. Mirkku se sentään oli paras Sylville. Mirkku oli pitkäselkäinen kissa. Talosella oli myös puoli tusinaa kanaa. Kanat eivät kyllä munineet, mutta niitä pidettiin sen takia kun naapurissakin oli kanoja. Sylvi sai kirjeen, että hänen äitinsä on sairaana. Se muutti asioita. Sylvi laittautui matkalle tapaamaan äitiään. Kun Sylvi oli lähtöv*almiina, niin Mirkku tuli kahden poikasensa kanssa hänen luo ja tuhrasi pitkää selr käänsä Sylvin sääriin, että hyvästi nyt rakas emäntä. Talonen veteli — Viik viik keli keli kettuu, ja kanalasta kuului kanojen kaakatus kuin olisivat tuhoa ennustaneet. Mutta Talonen veteli vain — Viik viik keli keli kett u u . . . Svivin mentyä Talonen alkoi tuumia, että jos Sylvin äiti kuolee, niin hän sitten menee ja ottaa isännyyden käsiinsä Sylvin kotitalossa. Ja mitä enemmän hän sitä asiaa ajatteli, sitä varmemmaksi hän tuli ja päälle veteli — Viik viik keli keh kettuu. Mainittu julkaim ptilvtt myöskin vastmm baas- John BoUingerf erään ravintolan astianpe^ijäf tavattiin äskettäin taka', perin kävelemässä Denverin vilkas-liikkeisimviällä kadtäla. Nyt hän on Denverin sairaalassa tutkittavana. Lääkärit ja sieluiieteUijät koettavat saada selville syyn, mistä johtuu tuo miehen omituisuus, Sielutieteilijät antelevat sen johtuvan keskushermoston häiriöstä, vaikka se ei muu" t en ilmene hänen mieleutHassaän, Talonen päätti heti l ä h t ^ järjfö-tämaän tulevaisuuttaan. Mutta miten lehtien ja kanojen laita on sillä ajalla, tuumi Taloiien. Viihtein pulma ratkesij että ehkä sattuu naapureita ohi kulkemaan, niin kyiJä viskaavat jotam uMen eteen. Ja sen päälle Talonen veteli — Viik viik keli keli kettuu. Sylvin kotitalossa vallitsi suru, sillä Sylvin äiti oli kuollut Talosen sydämessä vallitsi salainen riemu, kun unelmat näyttivät toteutuvan, ja hän veteli hartaana — Viik viik keli keli kettu, viik viik keli kettuu Kun Sylvin i ^ sattui tulemaan ko* tiin ja kuuli jo pihalle tuon vanhan soiton, ärtyi hänen luontonsa ja hän pitempiä puhumatta viskasi Talosen faanureineen porrasten eteen. Mutta Talonen oli puolestaan myöskin mies eikä sielläkään hellittänyt, vaan veteli — Viik viik keli keli kettuu. Ja sitten hän lähti pois koko murheen pesästä. Päästyään taas kotitanhuille, tuntui niin kodikkaalta että oikein nousi pala kurkkuun- Heikko kanan kaa-katuskin kantautui korviin. Täytyi istahtaa kynnykselle ja vedellä—Viik-viik keli keli kettuu . . . Mutta lähemmin tutustuttua koliinsa Pentti Talonen huomasi, että poissaolo oli koskenut niin paljon Mirkkuun, että se oli syön3rt toisen poikasensa ja kanalaan mentyä^ hän-näki, kuinka viimeinen kana pudota käj^ahti orrelta kyljeUeen lattialle. Pentti Talosella oli hiukan sekavat tunteet. Häri meni tupaansa j a veteli —Viik viik keli keli kettuu, viik viik keli keli kettuu... ^ ESP.\XJAN AVUSTUS ^ - \*hdysv-a!tain valtioviraston tiedonannon mukaan on viime totdko-kuusta viime tammikuiihttn JaeiaJtty Yhdysvalloissa Espanjan avustamiseen ' yhteen^ $2,129^52/ josta $474,^21 on mennyt hallmto- ja jal-kisuuskustannuksiin. ISiSililliSi^liiiiiii^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-03-18-07
