Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 16, 1939

              Sivu 4 LAUANTAINA, TOULUKUUN 16 PÄIVÄNÄ im
iiii:: .
ii^ll":: • ^
:-'S>i; <"^'.! :,
fifti::;. •
i i i -
l i i ^•
Tl ^1;
•
m
•:.SJ
J:-m#:
S I Ä
mm-:
V''.-''f ••''^ , '•
tai;-..
Sl^ftt»: •: •
:*iSpi•^:,.
^3»fäJr.': ii'
Kirj, Ester Kaustinen
heitä Oulu§, Uskonpa, että äiti
vanha on sieltä saakka vaivautunut
tuhlaajapoikaansa vastaan aina Hel­singin
rantaan asti."
"Oi, te onnellinen! Ehkä ainoa
(Jatkoa) —
Pieni ulkör^yintoja,^ jonne, he^ py­sähtyivät,
oli viihtyisä ja puhtautta
uhova. Umpitanskälaihen tarjoilija
pudisti pptään kuullessaan tilauksen
englanniksi. Sattumalta muisti-. Sal­ly
jonkun ruoUaläisen^sanan ja ruo­kalajin
nimen. Se auttoi,
^'Pelkään, että tulimme liian hie-noon
syöm^paikkaan. Täällähän
liikkuu aivan yläluokan kansaa."
';£ikö" mitä, kun ei tarjoilijakaan
ymmärrä yhtä maailman suurinta
kieltä. Ja, rahallahan mekin pyy-dämrne,
eikä kerjäämällä", virkljipi
•Berg.'' ' •
Laskua maksettaissa ei, Amprikan
raha kelvannutkaan, vaikka laivalla
olivat niin väittäneet.^ Bergillä oli
kruurvu ja kaksi äyriä, mutta se, ei
riittänyt. /
"kukas nyt jää pantiksiTlsMn kä-väsen
pankissa vaihtamassa lisp?"
nauroi Berg. i :
"Minäpä kai sitten, mutta älkää
viipykö liikoja", sanoi Sally.
Berg palasi pian. Hän oli vaihtaa
nut viisi dollaria Tanskan kruunuiksi
u
gollisuvitta. Siinä hän lausuu esimer-:
kiksi:
"V'iina, neste voimallinen,
valmihina vaikut täapi
täällä tuhmalla tavalla,
teloittavi terveyttä,
nuhjukseksi, nahjukseksi
. miehen muuttelee monesti,
vlepi vielä mielen päästä
tunnon tuhmaksi tekeepi,
kehoittaapi riidan toU^^
ratkomahan riidat suuret,
tappeluksella toratkin,
katkaiseempi kielen paulat,
sanat päästää saastaisimmat
siveydenkin siteistä."
"Mitata ja määrätöinnä
viina järjen jäähdyttääpi,
villitseepi viisautta,
että sorkat sovitella
saisi julki—juomarille
muuttuneena mullikaksi
siivottomaksi siaksi,
ehkä hän on hännätöinnä
kuolasuuna kuljeskellen,
häijy, halpa harjaksikin^
paha sikainkin parissa,
hännättömäin hyljättävä, \
hämiällisille häväistys." ,
Juteini ön siis nähnyt oikeassa va­lossa
viinan \'aikutukset ihmisöi^jär-keen
ja moraaliin. Että hän el hiio-mannut
niin paljon sen yhte
nallisia Akurjuusseuraviksia,^^« j
%'armaankin siitä; että siUoisess^ mel-kdn
patriarkaalise^^mäaila^^
kuhnassi-ne eivät Mk^^ yhtä täi-keinä
kuin nyt, • Tietysti hän näki
ympäriUääit ^lapäiUvsiay jollbih mies
menetti nmansä'ja; mantunsa \^jotes-saan
juoppouteen vja, ]aiminly{^li^<
sään maaiiviljelyksen, ja oli varmaan
sen ajan pieiiissä kaupungeissakin
äärimmäisen kurjnuden läjaUe vajon­neita
alköholisieja, mutta ne olivat
tietysti harvinaisempia; EhkS Jutei­ni
joutui sellaisteh tapausten kanssa
tekemisiin niin hair\'oini että ne eivät
yhteiskunnallisessa ^mielessä ryhty­neet
askarruttamaan hänen aivojaan.
Nyt onasia ihan toisin. Oh syntynyt
laaja teollisuus- y.m. työ\'äestö, joka
saa koko toimeentulonsa palkkatyös­tä.
Sen keskuudessa on raittiuskysy-mys
muuttanut kokonaan luonnet­taan,
se on muuttunut ennenkaikkea
yhteiskunnalliseksi.
vielä. Ja riittihän se, mutta jon­kun
äyrin vain toi tarjoilija takaisin.
Juomarahat oli vedetty omakätisesti
laskun mukana. Kymmenen pro­senttia
laskusta sanoivat olevan ko­ko
pohjoismaitten juomarahasystee-min.
Kello näytti jo kahta heidän pois­tuessa
ravintolasta ja neljän aikana
piti olla takaisin lai\aUa.
"NäyUää olevan vi(^^ tuntia
aikaa, t ä ä l ä pitä^^
joka .esittäisi kail^ki, nuo kurnmalli-set.
pylyaät ja patsaat, ja_mil^in,liitr/
tyvät tarinat", Berg pii|i^: hilj^;
eijnmehän .toki .tee tätä reissua jcJia
vuosi."
Sallylla^li^muk^n^ pieni k^imeran-sa.;
Er^än Tuhc4fee?v jc^^
kon yarjiissa he.näppäilivät m^uta^
mia-kuvia;* ttxuistpksi^.
"Polkupyörän unohdi
kaan,,tt\uuteh ölisio^
tavalla"^ hkuröi SaUy kaiken pääjle,;
Aika tienM ja he palasivat jonkun,
verran mutkitellen,takaisin laivaan.
'^Öl^tfjeiju toveri, Mr. Berg, kun
lyöttäydyiUe. ilman mitään tällaisen
akkin?,iweisen . söuraan. Kiitos kai­kesta.,
Tpiyon, ettette kadu", virkr
koi Sally illalla, kun laiva keinui jo
ulapalla. .
"Ei se mitään. Tein vain velvol­lisuuteni
miehenä. Olittehan niin
yksin. Olen aina kiinnostimut vaka­viin,
järkevästi ajatteleviin naisiin,
jollaisia tapaa vain sattumalta, eikä
hakemalla, tällainen ujo vanhapoika."
5>
Seuraava pysähdyspaikka oli Gdy-nia,
Puolan satamakaupunki, mutta
maihin meneviltä tilapäiskävijöiltä
vaadittiin plosuhteitten kriitillisen
tilanteen vuoksi niin paljon persoo­nallisia
selvityksiä — varoistaan, pa­pereistaan
y.m. — että vain harvat
uteliaimmat, matkustajat poikkesivat
maihin tuona lyhyenä aikana. Noin
500 puolalaista astui laivasta koti­maahansa.
^ Mahdoton on kuvata si­tä
jälleennäkemisen, riemua — ilo-kyyneleitä,
suudelmia, musiikkia, rä-miiwa
ja kplinaa, mikä on niin luon­teenomaista
tuon tulisen kansan ta­voille
tällaisissa tapauksissa.
Libau ja Tallinna olivat seuraavat
paikat, missä viimeiset vieraskieliset,
suomalaisten ulkopuolella, siirtyivät
lai\'asta odottavien omaistensa syliin.
Sunnuntaiaamu oli jälleen häikäi­sevän
kirkas. Koko matkan oli mitä
ihanin sää suosinut matkailijoita. Lä­hestyttäessä
todenteolla oman syn­nyinmaan
ääri^iio ja, perille tulon
kuume tempasi monen ajatukset ta­vallisilta
raiteiltaan.
"Sally rouva— saanen sanoa teitä
jo siten, sillä mis&siä ja missiä ei
kuulemma ole enää tällä laivalla
suosittu muutamiin tunteihin — olet­te
niin hiljainen tänään. Meillä on
vielä joku hetki aikaa olla yhdessä
merellä: sitten maissa erkanevat tiem­me
ja tämä muistorikas matka on
kuin kuva menneisyydestä. Ettehän
unohda sentään kaikkea heti ?Berg
puhui hiljaay kuin kuiskaten kaiken
Sallylle, tämän istuessa laivan kirjas­tossa
jonkun suomalaisen sanomaleh­den
ääressä,
"En unohda. Mutta nfiinnepäin
S u ö m ^ menette? Olemme seurus­telleet
ja puhelleet yhdestä ja toises­ta
tämän matkan x-arrella. mutta en
of^ rohjennut sitä seikkaa teihä tie-taustaa."
"Öien melkein peräpohjolasta, lä-
"Niin, ainoq, elossa oleva. Sisareni;
on naimisissa Ruotsissa. Ollut jo
toistakymmentä vuotta. Entä te itse,,
rouva Vaisma, saanko olla utelias?"
**Menen,Keski-Suomen suurimpaan
tehdäsfcaupunkiin. I ^ i kuoh luok­kasodan
jälkeen. Pidin hänestä melr;
kein enempi kuin äidist^vJöka nyt
elelee yksin, käy^ä J^yykpttäen kun-;
lemma vieE uskollisesti; tÄtaaljja^k^^^^
neitten ja,kodin, väliä., Kakspis^ir:
sareöi kuc^i :^nkaraa^ .espanjaiitau^jin
jo kpiUuyuosinaap. Sa^a^iähd^ yi,e-läkö
Amurin talot., ovat entisillä paiT,
kPill^jan jayhtä siistissä järjestykset;
sä, Tuieiekp ^dominielieu ;yar^a IJal- >
li,portilla ha^kahtdien^aan... Miit-
. ta minähän puh^n.^^^
pois, kotoa. pa^i,:kplr](w^ enkä
parikymmentä." ••
Sally .vaikeni äkkiä,: H^n .ei biliit.
sen .luontoinen nainen, jok?i npin vain,
tahtoi sdyitelBA^eraalle juurta jak­sain
,s>Tityperänsä ja omaisensa^ siksi
hän pidättjd jatkamasta. OlihMi hä­nellekin
. kerran jäänyt Suomen ran­taan
kaunis ihanne, sydänrakas, ystä­vä,
muistpja, joiden päälle Atlanti pii
pyyhkäissyt viileät laineensa ja suu-,
ren maailmanrannan kohu hukutta­nut
viimeisenkin toivonkipinän. Vie-läköhän
tuo arpeutunut repeämä al­kaisi
ärtyä tavatessa nuoruutensa
unelman? Tokkopahan. Kuori oli
liiaksi kovettunut hänen sydämensä
ympärille.
"Kello kolmeen mennessä sanoi­vat
oltavan perillä", keskeytti miehen
ääni Sallyn ajatukset menneestä ny­kyisyyteen,
"Niinkö. Toivon, ettemme pet­tyisi,
jos laiva myöhästyisi tunnin,
pari."
"Panenpa dollarin vetoa, että luin
ajatuksenne, missä ne taannoin liik­kuivat.
Siksi katsoin sopivaksi kes­keyttää
ne. Älkää rakas ystävä eläkö
kymmeniä vuosia taaksepäin. Ny-kjisyys
kutsuu. Kun tulemme pe­rille,
näette kaiken uudessa valossa."
"Hyvänen aika, tehän olette aika
profeetta ja ihmisajatusten lukija."
"En ole suotta \iidettäkymmentä
vuotta tätä maapalloa polkenut ja
tehnjt havaintoja."
Sally katsoi nyt tarkemmin mie­hen
piirteitä. Oliko tuo jo niin
pitkälle lukenut vuosia. Sileä korkea
otsa, joitain uurteita suupieUssä. Her­kät
huulet. Vähän tuikea, mutta vii­sas
ilme katseessa, jonka pohjalta
lähteli lempeää ymmärtämystä ja
samalla tahdonlujuutta. Tuuli hd-lutteli
miehen tuuheaa tukkaa, joka
jo ohimoilta kuulsi hiukan harmaal­le.
Hänen kookas, urheilijatyyppi^
nen vartalonsa osoitti vielä voimaa.
Työn ja rautaisen tarmon mies —
ajatteli Sally itsekseen. Miltähän
tuntuisi olla tuon miehen vaimona,
nojata tuota leveää rintaa vasten,
tuntea polttavaa ailahdusta noiden
täyteläisten huulten suudelmasta...
SaUya värisytti. Oliko hänen aja­tuksensa
enää hänen omiaan, \^i oli­ko
meri lietsonut hänen rintaansa jon­kun
sairauden. Hänhän oli tPisen vi-hj^
ty \»aimo. Oli jo itsestään selvä
rikos ajatella sUlä lailla; Oh, entäpä
tuo mies luki hänen nämäkin ajatuk-sensa...
nimensä: ::otj^3H^
Kello läheni jo kuutta, kun x-asta
lähestyttiin Kmununvuoren selkää.
Luotsi nousi lai\aan, ja hänen mu­kanaan
tulU- y.m. virkailijoita, Syn-tyi
litkettä,,dä3n^äavk^
kekppn. Matk^l^in^it^ liigiteitiin,
varovasti Ja: ,v^rpi^tpmja^ti^^;^
uudep uutukainen.Ja«k^^
muja ja. reikiä kylkeerisä.. :3iQm\^ri-set
leimasimet kirjailivat, matkaka-pistuksien
sivuja. Monet kirjoittivat
muistikirjoihinsa päiyän viimeiset ta­pahtumat,
ottivat osoitteita ja-himi--
kirjoituksia pian eroayilta kiitnppa-neilta.
Touhua, hälinää, valittelua-laivan
myöhästymisen johdosta;Oli­han
Suomi, Helsinki, linjan :pääte-'
asema ja yhtiö maksarmt kuulemma
huikean laiturimaksun •suiirenuvälta-merijättiläisen
ensi kertaa:^Jlipuess»:
aivan kotimaan rantaan asti • ^ ja
sittenkin kehtasi myöhästyä,, tutta­vat
pitkästyvät odottamaan rannas­sa.
Mutta olivatpahan he kai jo
monta kertaa, pitkästyneet kuluneit-ten
vuosien varrella. Tokko odotti­vat
enää Mattiansa ja jNIaijaansa pa­laavaksi
milloinkaan... ^
Toiset vaihtoivat ruokailuhuöiiees-sa
dollareita markoiksi. Oli siinä eri
rahan kilinää.
"Paljonko saitte?": J . '
"Neljäk)minientäviisi markkaa taa­jasta."
• V-JT'-"'.
"Mmäpä vaihdan vasta huomenna
pankissa, saan enenmiän.''^-
"Se riippuu kurssista. S^it. saada
jo vaildia väheninaän. Ja pnkPs sulia
edes ^ksirahaa?" : •
Rahan vaihtoa ja sanm^vai^^
Laivan kulku hiljeni li-.
puessa kapeaan sJmeenv ohi vihertä­vien
niemekkddmj-joiden. kärkiinoU
ekinyt^ö^ä to
Suomee»!^^ siätä inra
rikan ja Suomen liput lidium mel­kein
jokaisen laivalla olijan kädessä.
Jpkii pyyhkäisi kaihoisan ilpkyyne-leen
silmätään nähdess^" ^ jälleen
aikojen perästä kptpisö rannat^ Sally,
ja Berg seisöiyai Vieretysten 1^
kuin jotain ^sanoak^een Ja yhteistä
odottaen, mutta, m i t ä i ^ ^ S^
sydäraensäi nopeat ly&iinit,i
vialtasi äkJdä.sanpini selittämätön ikär
vä. Minne?. Sinne taakse jäänee;
seenkp? Sitpikosittenkifl sen
nista ihmiOTefcaiei^tQ, kokoon pa^^
sekainen mantere, enemm^ häntä
kuin täma;edes£äileyaj kaivattu ka­mara.
Hänen silmänsä: ^vät kostu- _
neet, kuten moii^i iiniinn ifte^
luisen naisen. K^umm^li^^, ettei it­kettänyt,
edes. .,''-.'••••:.•.
(Jatkuu*)
•, .i . • •
1939
Töinen se
mieiessäähk
se tuotti hä
hän enää yj
saan uskoni
eläissääfi^ oli
kärsiäipltfä.
Kotosalla,
aik^i^tten
hän^^si.p
ta ossca^an.
mt hyökyä
laivan känm
paiskattua hi
vaivojen.-ja
mää. - ••• .
aiv£
taa hitaammi
eikä nähnyt 1
t ä / TäX^äntaJ
mään taaksefe
kikin kapeata
ei hän huprtj
tavaa.
Äkkiä hän
yksinäinen. .•
yhtä monen n
mieleensä joh
ka hän olisi i
piisi' ollut ke
Hän olisi my
nut/kysellä e
oudosta seudu
välähti^ettäi
noastaan. -yks
henkilö,! joka
täsmällisesti v
luihinsa..'
Hän apriko
teli, kun hän
ahdistamaan >I
Sitä' nuettiessi
nehtuyansa" .jc
mättömästä sy
Mitä tyttöä
. a.' '"asian
niin, mitä siiti
siitäpä Waldo
sin kaltainen
välitti harien n
sittenkin häne
sesti palasivat
"lykseen. Se
Tyttöä ajate
hyvin selvästi
somien, piehte
piirteet, rusket
veyden punaa h
suoran nienänj£
^ovat silmät, j
Jniitta joista loi
kaltio mietti,
J^äikki ja muistf
viikkokausia ty
niätta erikoisesti
kille: ' ' .
Mutta elavim
nen mieieensä t
^'anpuh^n.jkei-l
^äät,|uintöisät;]
jokapäiväisen: i
Pahtumistä;"iu(i
myyden ihäntä,
^ykalaästk,fko
punastui
»"än, vaikka im
\Vald(
Kuliu i
^^een tunnusti
hänen apaa
'työnsi SÖI aiöi
^ hän^^tö I
^etsimaanilaj
lähtenytkin palu
;|^ukset Lättäja
^kiä muistuivat
j