Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 5, 1951

              1/7 mmm aaa k -s as i i r i
(KAUNOKIRJALLINEN VIIKKOLEHTI/
UEKKl. the only Pinnish literarj' weekly in Canada
Published and printed by the Vapaus PuMishing Company
Liihlted, 100-102 Elm Street West. Sudbury. Ontario,
Registered at the Post Office Department.'Ottawa, as
second class xnatter.
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12 Sivusena,
sisältäen parasta kaunokirjallista ja tieteellistä luettavaa.
SmAUSHINNAT: YHDYSVAlrTOEHSN:
1 vuosikerta
6 kuukautta
3 kuukautta
$3.50
, 2.0O
. . . . . 1.25
1 vuosikerta
6 kuukautta
$4.25
2.50
SUOSaEEN JA MSJ5JÄJLLE' ULKOMAILLE
1 vuosikerta $5.00 6 kuukautta 2.75
I L M O I T U S B I I N N Ä T :
75 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-lemanilmoitus
$3.00 ja sen yhteydessä julkaistava, muisto-värsy
$1.00 ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50.
Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien
on lähetettävä maksu etukäteen.
Asiamlehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava
Imstantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja-ja painaja: Vapaus Publishing Company Limi­ted,
100-102 Elm Street West. Sudbury. Ontario.
Toimittaja: J. W. Saari,
liiekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
LIEKK
F. O. BOX 69 SUÖBUH-Y, ONT.
m m. vi'"
Näin kesän lähestyessä lienee paikallaan puhua joistain
seUaisista kysymyksistä, jotka ovat iLiekille tärkeitä, -Xäitä
kysymyksiä on useita, mutta puhumme tällä kertaa väin
kahdesta, nimittäin kirjoittamisesta ja Liekin levityksestä.
Kirjoittamisesta on ollut monasti puhetta ja tarkoitamme
»ällä sitä, että Liekin kynäilijät eivät" laisi kesäksi" laakereil­laan
lepäilemään, vaan koettaisivat Kesälläkin ylläpitää kyht-riläänsä
ja lähettää Liekille kirjoituksiaan äivän saraällä ta­valla
kuin talven aikanakin. Kun tarkemhiirtajatfelige asiaa,
uttaa moneltakin kynäilijältä vain niin" vähän aikaa kuin
kirjoitus — joko pakina tai kertomus — on valmis. iTbisilta
luonnollisesti kirjoituksen synnyttäminen vie pitemmän ajan,
eikä se synnykään yhtä helposti kuin toisilta. '
Liekki ilmest>y niin kesällä kuin muinakin \-iiodenaikoina.
mutta tavallisesti kesän aikana kynäilijät sitä vähemmin
avustavat. Jostain on kuitenkin saatava materiaalia ja mo­net
lukijat voivat ehkä ihmetellä, miksi ei kesän aikaan ole
"omien kirjoittajien" l^Irjoituksia niin paljon Liekissä kuin
ehkä muina vuodenaikoina. Tähän saakka on asia olliit siten,
että kynäilijät ovat pitäneet kesälomaa ja Liekin avustus on
ollut vähän niin ja näin.
Eipä sillä, suomme mielellämme kaikille ihmisille kesä­loman
— vaikka lyhyenkin, mutta toivomme kuitenkin, että
tätä lomaa ei pidettäisi koko kesää, mrkäji Liekin a\*ustaminen
on kysymyksessä. Toivx)mme Liekin kynäilijäin käsittä^'än
tämän ja pitävän yllä kynäily-harrastustaan oli siten kesä tai
talvi. 'Näin oHen tulemme kaikin autetuksi, niin Liekki kuin
lukijatkin.
Toisena kysymyksenä otamme L:ekin le\-ityksen. Emme
tarkoita mitään erikoista kampanjaa vaan sitä, mitä lukuisat
Liekin ystävät tekevät aina pikku hiljaa, nj^mittäin hankkivat
tilauksia ja uudistuksia ilman suurempia kehoituksia. Mutta *
kesän aika tahtoo tässäkin suhteessa olla sellainen, ettei aina
tule kiimtetj*ksi huomiota asian tähänkään puoleen. Sekin
vaatii vain monissakin tapauksissa pientä ponnistelua, usein ^
tUauksen uudistatiiinen tai uuden ottaminen käy jonkin muun
asian ohella. Toiselta puolelta tätäkin työtä helpottaa se,
että kesän aikana yleensä on helpompi liikkua maaseudullakin
kuin paijolumisena talvena, keräällä tai syksyllä. Näinollen
siis kesäaika on suotuisampi tyiiskentelyyn Liekin h\-\äksi.
jota kaikki Liekin ystävät halua\-at tehdä.
Näinä päi\inä ilmestj-y kustannusliikkeemme painosta Ke­vät
1951. Kun siinä on ta\-anmukaiiesti paljon hyvää luetta­vaa
ja kotoisia kuvia, suosittelemme sitä Liekin lukijoille
välipalaksi, jota vöi lukea silloin kun odottaa taas uutta
Liekkiä tulevaksi. Monet lukijat moittivat, että Liekki tulee
niin harvoin. \^in kerran viikossa, mutta nyt on tilaisuus
saada vähän '"välipalaa", hankkimalla itselleen Kevät-julkai­sun.
Sitä ^•oi lähettää tuttavilleen ja omaisilleen myöskin
Suomeen, joten pidetään tämäkin seikka muistissa.
•Hj^-ää kirjallisuutta on myöskin edelKenkin saatavana
kustannusliikkeemme kirjakaupassa. ..alennetuilla hinnoilla
m\=ytä\Tiä kirjoja on \ielä myöskin jokin määrä. Kesälomaa
harkitessa on hv-^^ä ottaa myöskin huomioon se, että hy%-ä
lukeminen on kesälomalla \"älttämätöniä. Lähettäkää siis
kirjatilauksenne ajoissa, että ehditte saada haluamanne kirjan
ennenkuin ne loppm^at. Uusia kirjoja ei tietääksemme tule
kirjakaui^aamme ennenkuin \*asta ehkä syksyllä.
Jatkoa 1. sivulta
suljettuja kammioita. Vieressä on usei­ta
kuumia lähteitä, joissa lähiseudun a-sukkaat
käv-vät kylpemässä puhtauden
vuoksi ja sen takia, että lähteiden vesi
lievittää tai parantaa joitakin tauteja.
Silloin he käyttävät kammioita pukeu-tumishuoneinaan.
Yleisen tavan mu­kaan
kylpijät laskevat kukan kalkki-lähteeseen
joksikin ajaksi. Kalkki jäh-n^
ttyy kukan terälehtiin, varsiin ja leh­tiin
ja kun kasvi on ollut tarpeeksi kau­an
vedessä, kalkki on ikuistanut sen
kovan kuoren alle täsmälleen sellaisena
kuin se luonnossa kasvaa. Eräillä toi­silla
seuduilla Turkissa on kalkkivettä
käytetty aitojen rakentamiseen. Kai­vetaan
vai pieni kanava, johon veden
annetaan virrata. Kalkki laskeutuu
pohjalle ja kovettuu. Sitä mukaa koro­tetaan
kanavan reunoja mullalla ja sei­päillä,
ja vihdoin aita kasvaa metrin
korkuiseksi tai miten korkeaksi vain ha­lutaan.
Lopulta veden tulo estetäiin,
multamuotti lapioidaan pois ja korkea,
hohtavan valkoinen ja kiven kovuinen
muuri tai aita on valmiina.
Kalkkikivi on myös näiden seutujen
suosituin rakennusaine ja kaikkialla nä­kee
murtokohtia, mistä jo muinaiset
kreikkalaiset näillä seuduilla ottivat ra­kennusaineensa.
Kalkki on erinomais­ta
rakennusainetta, sillä sitä voi helposti
nmokata ja se pitää lämmintä ja estää
kesän kuumuutta ja talven kylmyyttä
paremmin kuin mikään muu kivi. Mut­ia
vaikka kalkkikivestä on ihmisille hyö­tyäkin,
suurimman ansionsa nämä mer­killisten
muodostelmien seudut kuiten­kin
saavat katsojan silmissä luonnon
suurina merkillisyyksinä — nähtävyyk­sinä,
joita katsomaan kannattaa mat­kustaa
pitkienkih matkojen takaa.
Hv-vienvja siivolUstea: tapojen rtaito on afiia as
ihmisten ^ajatuksia. Niistä on ykirjoitettu kirjoja"^*-^
polveile oipiksi ja: (Äjeksi v^ kut^ix Era^^^'
terdamilaisen ''Kullainen kirja", joka SuomessaSg
hyvin tunnettiin. Onpa näistä asioista suorastaan
siäkin oloja silmällä pitäen julkaistu kirjasia jo
iiitten. Sellainen suomalainen teos painettiin^'""'^^
parisataa vuotta sitten--^aikana, jolloin suconenkielistii ^ :
jallisuutta käytännöllisesti katsoen yleensä ^san<ien -i^ ^
ilmestyi. : i f
'•Lyhykäinen Neuvo Hyvihin ja Sijvollisihin Ihmister' !
poin Nuoruudellen" oli tämän kirjasen nimi? •sin|4V^ ' ! T.
neuvot ja ohjeet ön melko suppeassa — mutta sitä ^tlur •
massa — muodossa kerrottu. .
Aluksi annetaan neuvoja-''ajattelemattomiin ed^t^^ {
eiin". Näistä sanotaan, että "joka keviämielis^stijaih^'''! '
peräähajaluksetta puhuu ja tekee mitä ainoästäns (t . •
kin päähän kajahtaa, se ei taida väittä sitä, fettä muiitt'
jelliset ihmiset pitävät häntä tyhjänpäiväisenä ihmisenä" j
Kysymykseen, kaika on paha meitä syj^ttämään? \'astata^'
"juuri pahantapainen itse".
A
Puheessa neuvotaan käyttämään lyhyttä sanontaa "'f'',
on aina pitkäpuheinen ja yhtä asiata niin kauaii iam,
ettei siihen tahdo ikänä loppua tulla, sellaista on juuri
KIRJ. MARJ.\TTA
SAIRAS vuoteellansa hiljaa huokaa,
kärsimykset tuntee ruumis polo.
Viimein kohtaloonsa tyytyin
tuntuu sydämessä outo, kevyt olo.
On kuin joku odottamaan vaatis,
aukee ovi: hiljaa, aivan hiljaa vain
saapitu vieras. Tuntuu kaiho kumma,
luokse sairaan saa jo Tuonen tyttö
tumma. ^
Hiljaa katsoo, käteen tarttuu heikkoon.
Käyös kanssain, kas näin hiljaa vain
talutan sun Tuonen virran yli,
siellä avoinna on sulia levon syli.
Käyös kanssain, pelkos vainen heitä,
onnesi on suurin tuolla puolen haudan.
Sinne seppeleillä sinut peitän,
ensin Tuonen virran yli autan.
Hiljaa suudelmalla sairaan silmät sulkee,
siteet maiset hiljaa aukee,
hiipien takaisin hän jo kulkee,
vuoteellansa sairas ikiuneen raukee.
Voittanut on Tuonen tyttö tumma,r
lakkaa tuskat ,loppu matka mainen.
Jälelle jää surun kaiho kumma,
sammuu liekki lepattava vainen.
Kirkkoherra on hyvin
sinutteluhaluinen
Värmlantilaiaen Södra Finnskogan
kirkkoherra Holger Jansson on lähettä­nyt
Ruotsin hallitukselle kirjelmän eh­dottaen,
että hallitus antaisi määräyk­sen
arvonimien j^leisestä poistamisesta.
Kirkkoherra ehdottaa, että kaikki ih­miset
kutsuisivat toisiaan sinuksi, ei­vätkä
vain keskinäisissä tapauksissa,
vaan myöskin kaikissa valtion laitoksis­sa,
kuten puolustusvoimissa, koululai­toksessa,
postissa, lennättlmessa jne.
kuulla". Ja "se katsopi sangen rumasti ulos, joka halveip:
ylpiästi ja isotellen puhuttelee^ liiotenkin kuin hän ei itsee
ole paljon parempi!" Sitä vastoin: "näyttää kaiiiir
kuin se tapahtuu lempej^dellä ja ystävällisesti". ' • j
"Käytännössä (= käytöksessä) tulee katsannon ollac'
kian, lemfaevän ja iloisen. Ei pidä toista kotinkiiutiästit
kauvan yhtä perän silmäillä. Se on pefinrumav-iKarsr
taikka puolilla eli muistekväisilla silmillä katsominen c
samoin kuin yli^Ikain vilkuminen, sopimatontäi rjos jcl
kaivaa paljain sormin nenäänsä ja suutansav-hafukotld^
ääneensä jä hengittää niin että kuuluu kativas,. taikka nia
vskinnäns takaisin suustans, se on aivan ruma.i^Rumc
myös trallättaa, vihellellä ja antaa kyntens-.kasvaa
haukan kynnet". — KuUaisessa kirjassa jo.hliomäiitg.taan,fii
"määlätuita ja kirjavia kynsiä pruukata on-natrelnlaim!:
kattein tapa".
Kaikista näistä virheistä sanotaan yhteenvetona, että "ji
näitä eli miiita semmoisia siivottomuuksia jä käytöksiä c
se ön yksi tÖrkiä ihminen". tir.,:
Vieraisille mennessä ja siellä ollessa tulee- ottaa huomi):
''ettei ovesta sisälle astuttuaan:"ahria;käskeä enempi kuin h:-
desti istumaan ja ettei istuessaan pane jalkojaan ristiin eij
istu selkä kenossa ja huojuttele itsfään edestakaisin.:.Eip:|
myöskään vieraisilla ollessa katsella speiliin.tai ottaä-kättej
toisen omaa. — Yleensä: älä ole tuttavas luota aivan kaini
pois, äläkä myös mene liian usein. Mutta jos jokuonvitni
lens kolkko, ei sen luona kukaan juuri midiksenskäyei
Viihdy".
"Kävelyllä ollessa pitää aina paremmalle oikia käsi jätetä
.man".
"Sormipeli syödessä on tuomittava kokonaan". KuUaiK,
kirja salli sellaista vielä "sijvoUisesti" ja "tarpeen vaatiesa'
Sama kirja neuvoo edelleen "hätätilassa" "yskäisemiseUäit
sanpuhalusta peittämään". Myöhemmin annetuisa neuvöis
fcehoitetaan "välttämään tuulta tekeväisiä ruokia, ettei oij:
tamattomia häiriöitä vieraisilla sattuisi".
Xopuksi sanotaan, että "ne, sjoilla siivottomat ja
tavat ovat, tulevat muilta, niinkuin taitamattomat ilKi!if|
eli kokonans hävyn huutitietämättömä pöyhkiöinä ja siivoKj
mina sikoina pidetyiksi, ja ovat sentähden myös siivoUis-ihmisille
tukalat katsella".
"Moni pitää näitä aasioita vähäpätöisinä, mutta olkatvas
sen päälle, että vaikka ne asiat, joihinka tässä neuvota^
näkyvät olevan vähät, niin maka kuitenkin paljon niii'
päällä". — Tu Po.
Syvä lähimmäisenrakkaus on siinä, että rakastaa toiss^j^
ihmisissä ^itä, mikä heissä on ihmistä, s.o. sitä, mikäihnns(^
on puhdasta ja hyvää. — Maeterlinck.
Me tunnemme pienet vikamme vain saadaksemme' -^^
uskomaan, ettei meillä suuria vikoja olekaan — La
foucauld.
Luonnossa ei mikään ilo ole niin ylevän liikuttaa
äidin ilo lapsen onnesta. — Jean Paul.
r",7 h'
Ahneudesta seuraa suru ja pelko... Joka on ahnca
vapaa, ei tunne surua eikä pelkoa, — Dhanimapada.
Runous on yhtä kuolematon kuin ihmissydäu.
worth. ,
Ei ole olemassa onnea ilman sopusointua.
mel.
^ George
•kc
Miellyttävä elätnä ei ole mahdollista ilman hyveitä-kuros.
Xauasäiaiaa.- ioBkokuam 5 - pilviioa. 1851