1951-05-05-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
He lyhtyivät etsimään asuntoa. Olihan
niitä paljonkin saatavissa tässä vanhassa-
kaupungissa, sen harmaiden katujen
varsilla, mutta Eero halusi sellaista
asuntoa, johon näkyisi meri. Ja
«viimein he löysivät kaupungin laiteelta
sellaisen mökin, jonka yhdestä ikkunasta
sai katsella merta mrelin määrin. Sii-
(n:l oli kaksi jokseenkin saananläiista plen^ ro.
"Älähän nyt hätäänny^', keskeytti Ee- Tässä paino Hilja kätensä Eeroa^n.
'•Kyilä ison miehen täytyy pienen päälle. '
lii laudoista kyhättyä, vanhaa taloajjot- kyykyläisensa suojella pesässään. Enkä '^Kuuk,¥uuier OnkösinuHa^^
s, * .... ^ ^ r . , ^ ^ ,o ^jgjä aivan tyhjä ole. Katsos, mi- hend joka onaaihnan ioukos?"
nä olen kaiken aikaa vähän säästellyt. *Ei minulla ole ollut. iKerränp äivaii
Olen kyllä silloin tällöin lähettänyt van- ^^^^ satamassa, mmä katselin jo heö-
I etsitä^
ka olivat siihen jääneet uudempiien ja
komeampien alapuolelle, j kapea katu
erottamassa niitä toisista. Eero paperoi
j a maalaili huaneet jä kohta, tiili- sisään
tarpeelliset huonekalut, -vaatteet ja keittiökalusto;
jä heillä oli aika sievä koti,
jcssa Milja sai ryhtyä emännäksi. Eikä
^ se hänsUe oMiulkaan niin outoa kuin-joillekin
tytöiH^; siMä.hän oli-juuri niitä
touhuja nähnyt ; ja niihin osallistunut
viimeiset-vuotensa. ' "
Multa' työpalkan löytämiään näytti
olervan- vaikeampaa kuin Eero oli luullut.
Hilja jo alkoi hätäillä:
hemmilleni pikku summan, mutta lopun
olen tallentanut juuri sillä ajatuksella,
että täyt)ryhän minullakin joskus
olla 'oma tupa ja oma lupa' — oma
tupa ja s'ellä oma kulta, juuri sellainen
kuin sinä olet. Se On käjnyt laatuun
rr.erilläldn vain siten, että olen aina pidättäytynyt
väikijuoimista. "Raitista merimiestä
kyllä harvoin löytyy, mutta
iijinä olen yksi niistä — melkein raitis."
Eero etsiskeli vielä alkamaansa am-l
e k i n . "
"Mitshän jos minä etsisin työn; ehkä ntiattityötä, jota halusi jatkaa, ja vih-sitä
natsille paremirain löytyy -^-pienii- (fpin ietäällä räkeHftustyömaaHa työn-
'•'jiAtaJjä^-tttömi:^^---'^:'^
"Minulla oh kyllä maiehiä "^ysi kasi,
' ja aina taf jolla, mutta Inäytätteseliaisel-ta
mieheltä^ että Eiköhän tuotT jotakin
työtä" löydy. . Voitte huomenaamuna
^"'••alkaa." : -
huolenpitoa hänen - terveydestään - ja
mahdollisuudestaan saada tehdä kirjallista
työlään.
Italiassa ollessaan kirjoitti Gorki mmi.
vallankumouksellisen roiriaaninsa ^'Äiti'',
sefei ronrraahin "Tunnustus", jossa
knvaitaim, rttiiten J«maJanetsija löytää Neuloi ja
lopulta ihmisen ja oman kansanpa. ^- .virkkaili, ja Eeron katseltaviksi ilmestyi
1913 palasi Oorfci takaisin Venäjälle
tukseni erästä kaunista flikkaa,v tnutta
hän käänsi minime selkänsä;
yks' henttu mtnulla on lio-i»,
niin ihaminen lilja,
sen viinie satamassa sain : * ^
jammetisä-ön-UUjaJ^ / ?
"Voi kuinka sinä oletvhäuska!^^ -ky-ktrsi
Hilja ja painoi Eeron'^äÄSlenä-maksi,
niin että hänen'huulensa ylettyivät
Eeron huuliinv: V
Alk<ä'jo tuUai^yksy^tirattir^m^
Vat vieTä kauniit, v Eraänä; Bfesnäo^^^
tuumi:
"Tämä on kyliä suurkaupunki ja-taeri
on vierellä, imutta mitään;jos tekiam-me
laivalla re&en vielä snurempäan-kau?^
Nyt saättm^Öil^^^^^^^ rau- punkiin, jossa minä öleh kyliä käynyt^
halliseiia Iro^^ pientä talouttaan vaan sina et—kävisimme New-Yefki^-
Romanovien 300-viiotisen hallitusjiiMan ^app^le pöytäliina^ tyynynpäällinen,
yhteydessä annetun armahduslaiil pe- i^i^^j^pu^ä "J^^^^^hd^n kauniilla E-rusteeUa.
Hän ei viihtynyt ulkomailla, -^j^.^j^^^^ yrierkattuja nenäliinoja. Ja
vaan kaipasi aina oman maansa suuna nioin l^eiää^ Ö e n kkvi yhteine
vilkkaii* '^V:..^iJr^JiLi: TAN..
sa ja sen merkillisyyksiä, ikatsoma^ä."
"Se olisi haxiskaa'.V Hilja innostui.
"Mutta, sehän tulisi k?dliiksi-" : .
"Ei nyt sentään :ko(vin. kalliiksi. JEikä
sillä väliä,;kun sen. ireticen vaan^ voim-:
me tehdäi Kerrarthan-ihe vaincdäm^
me", tuumi .Eefo."Otanpa huomenna
loman, kun tiedän ettei. meidänL.?työt
kiirehdi, ja sitten lähdemme."
Sen he toteutttva^n. l.aivaUäv he
saattoivat'•:nähdä/ raniojai-sakä•-aavaa
merta, fcuQÄes. saivat ,\&noistamaalier
^taakit
fenkaäi
••Eiöi
«ivoiti
fle&n
iällä joutui €oitiyhteJst6säiiQSaa»^i^^^
^ vostoSöllitökseri kasissa, t Se ^ikka, elia yjtsinälsyydäään häu^asti., Ja löy-o
n a a i l f e ^ b l u ^ Ä u ^ ^
nallituk^lle ja seij kulttuurityölle, tsier- y^^^^^ in««a saattoi ni<;- , , • . , .
pitoa^kirjailijaa kohtaan: ^y^r,^^:^ ^^^^1^,^^^^
Caprill. ki^^oitti C^rki .itte.
suudeh^ ja nuormideranuistehiiat; joista 1^ hanti kaulasta käy^ennellä lattialla
edellä on jo mainittu, sekä romäsiiit;^^i^^JJ,^-
-Attömovien juttu" ja "Klrm Sämgi- j^^^gj:-^^^^
nmeteä". ; V yiauleUa>i:äkin>
Alekaei i^st^i^on kirjoittanut Maia^ kerran:
Gorkista seuraavaa: _ - . . . . ..;...,v>^..
**MenpmhkV^neitv(j^^ daevas,
vähWaine^o 'elämäin däälV
"Goi^i seis(K> kahden aikakatiden välisellä
rajalla. Hän on Masillinen
rintömiiie ja meidän itsemme välinen,
elävä silta. Gorki ilmestyi kirjallisuu-^
teen vallankumouksellisen sanansaatta;t.
jana, hän saapui kohottaakseen vastar
lauseeiiisa 'erdmän lyijynraskaita iljet-tävyyksiä'
vastaan ja voittaakseen ne.
Nojautuen mandlaisuuteen, keskusteliii-lijnsä
JLeninin kanssa, 'kansanelämän/
tuntemukseensa hän loi taistelevan hii-manismin
runouden. Tästä humanismista
tuli neuvostokirjallisuuden lippu.*'
Ma.xim Gorkin viimeinen suuri esiin-,
tymineh kansainvälisellä areenalla ta- "
pahtui v. 1934, jolloin hän Moskov-ah "
kirjailijakokouksessa varoitti ihmiskuntaa
^danvaaralta. ^Olemme katastroo-fin
kynnyksellä", sanoi hän. "Fasismi,
valmistelee uutta maailmansotaa.*' ja
ikäänkuin nähden ennakolta meidän päi-
• \'iemme tapahtumat, hän lausui:
"Astunnme aikakauteen, Jcka on täynn
ä mitä suurinta tragiikkaa. Meidän
on siihen. valmistutta\'a* o p i t t a v a p u ^
maan län?ä tragiikka niihin^ täydellisiin
anuotopuQ,..pissa nriuinaisaikain traagi-..;
kot osasivat sen kuvata*^ His^iiä. oft.
• kntsimut .-mddät-i'&iälimättom3liat:tais"^^ .."
• teIuun;vanfeaB.-TOailDQan kan^^'
komeänsattileippätämlaevas
kdttkäits seifarie i^aldrtjerem bääll*.
Kon dtml pshku ja aalto tiep pauha,
siltö nieili titkd armoton dyä,
silla miähitl ei stiadakka rauha,
olkkotiip^eiysitt taikk syyspimryä.
n ä k ö a l o j a - i - ^ r —
Palattuaan tuolta. räikeitä Hilja .tunsi
noina muutamina päiyfn^äv^
enemmän kuin> ennen jjqkojdämäs^
Maailma oli ihmeelli^n rikas^ i|»miii€n v
rakennelmineen min uhkan^ke^n rtäir.
tava ja tietävä . . . <H, siellä, vanhassa. ,
kotimaassa salojen ;sydämessäelä^ ihmiset
eivät osanneet mitään; sellaista
kuvitellakaan; Mutta oltyatko.|ie ;SiinäI
tietämättömyydessään onnettomampia
vaionnellisenq>iakuinme^?r... •
XI
— • tavaili^
vuokrataliMi-asuiahuonees^Äfj^-^^
' tä lietei&m "j^a kerioks^esi*
" T ä s i ^ nyt i;ain sain,^tta4i
hän sinä-tulet tässä toia^:g^^
^ taän"^ toimittJ- j f o s . ;^ :
. Hefc^^ yiTkkan^^
ta alkOfc^ kaivella pettymyk^jt"»^
Joen käytöksenkin johdosta; ip^'*!
ollut enää sellainen ^iihkän^iähä^ •
kuinieimen; vaikl^saa^
siltäkin^ että juomien huiim^;^^-
tunut-heidän kumni©nkinpaääl'-
"Minun on iLyt - mentävä •jS^J;"'
kotona ja toimitettava joi^Si ^^0^^
mutta tiilen tänne sitten ja ti»n virii!
keitä - meille molgmmille. L^ääfeij^'f
ja koeta kulutella aikaasi. Tyt^^ |. i
heHä-on ravintola, käy siel%^ö^^
illallinen^ sillä minä joudun y^ta ii^. i
hemmin.""'... , ''^
Helena; oli sanomaisillaan, ictt^sla.. ->
neliä'ole rahaa, mutta saic sen.^i^^,!'
tyksi/ sillä todelUsuudessa.-hagellä-Qji^
'VieläJc)kife;doHafi^' ..,.:./^';"l;'rV['''
rHdenaa /alkoi t?aivata njasenta^^j,.
tymyksen-;tunneiyhä paheannun.^il||.-
tien .^yiyi^-j^tsillä -:^tä:,i^t^-jg;^
alkua rfJelsirigissä Alkaneeseen tetl^^-
ja sen alkuun ja ne olivat.vlOign §m^£
laiset^ siUä-erotitkseilla^?^^ e^tä
oli toisena, mies J5>sta hän i)it|, ijal^f
pitänyt J3 ehtinyt jo ihaniss,*;;
hänen kiintyälcinEdellistä M?^'i ti;
h'nnut muistella, mutta vse to
pala palalta ja - toi eteen .nyt> 4m^,
Epäilys ahdisti, yhä ttudeHee%;iä^'4^
kysymys: mitä tästä seurÄa?:;j;ji.> s- L^:
Ovelle lioputettiin, ja luvaii .^lijiigji:.
sieltä astui huoneeseen askeina ;iä$.j
täväs^ ollvt hyväntahtoisett/.H3iJ?§in2J!:
nainen ja alkoi puhella: iknr:
"Te n3rt sitten olette ]VIis§;..i[#jnT!r.
enpä toista mimeä osaa saiioakaajj^i^lit;.
nä olen tämän talon janJtorin;;^
Mrs; :Br9wn. --T^
M K vSmitl^riiu9iehtinjat.k^
jos iotakittc: tarvitsettei,: niin,, s9Jitt^(^
Asuntöni-on tuolla alhaalla |$l||]^i:..
roksessa...TdoLvott; ettei ^iU
iKava»- ..^ - • .•:;;;;;r.; i-;;;'.i;ii.r-fc
Nai^nmeaityä täytyi Hel^qai^iif^*;:
äskeisiä-:^jatuksiaan lapsuuden
asti — erääseen juhannus3föhroÄ.|^ ,
tiin, sitä seuraavaan 'Pett^ywy^2a^ia
kaiken tulioon , . . Jaj
uudestaan ^Eeroon • . .
muuttuukaan. jEero on «*4ö«?f:^
t-imättonaissa — - Ä e n , ' e%tjs%;|ö^
köE?i ylpeän tytön, häi^plÄ
s e n - a r v o i n e n - , ^.-.r-^i^^-zr .
Tuli viimein ilta ja sen mu^aof Ifu^
iso väkijuom^uiU^ ja pan\^^^^^^ *-^*
Kiihk^ti tarttui Helena
«iii, joka .veisi ppis •vaUtna%j.?pä^:
ajatukset, t Ja nnn t ^ kävikjnv
oltiin yhdessä iloisia ja Hel^r^]§#!!^J
ja
pm
ina^tei
iätä'
[vat4;
ista ja
n p
» j a s
l'-Min
iettf^
1 p
ta nui
l»
Ml
^taaut.
inen V
Helenan ja Joen loppimiatka. k^ytlui.
jonkinlaisessa alakuloisessa vaiteliaisuudessa.
Joe näytti ajattelevan jotakin
vakavaa ja niin teki, Helenak^, yaikka
häntä jännitti se^otiis, mite;n kaunis
asunto hänellä tulee öleniaan ja miten
hauskana hänen elämmisä sitten tulee
jatkumaan. :
Pääteasemalle päästyä Joe meni. heti
kaptcnhuuta: ''Hei, haalapo jeelingr* puhelimeen ja soitti jonnekin., Sitten he
St^ on dylkki ja totinen baikk. istuivat ajurin rattaille ja Helena sai
HjL an sa"a ,m .i e,l e~l .la s, mm-JtLt.a» . j,*a k,k aasktts, eenlnelnak umsu uprytas^ akh ad-uyuptujtun*nk*i -a a ivkao•ntv alno ka.ai pk,a aia-., ..
Ä « f ?' ' f ! ' ^ väisen kadun v a r i a olevan .-a^ahLn
h.r>e,asyatctamba,,,.v«^j.llask. kolmikerroksisen, talon eteen.
ja m^lt Qfmeta dyyny ja peitt.
Silloin ^jok^iki märsraagalhhtiakka
ei^ pääs pMlohatn bannuttes taa.
Silla ei J^erjet latttama makita,
mmt ko vyötäm mep piukota vaa,
Vcde vallas o skandökk ja reeling
ja mckJtiipustareivaman gaikk.
Jä Jmmimm bäästS sits kerra
ja-matfnmUafm^Gsti&mkk,
mm me iStem dee ftiniks ko herra,
mem3i.mmimjm eMmi "dm^ biokk
Meiil on.Mtid:joka.^nmmi-imn-
Joe johdatteli Helenan, sisälle,, käytän
\-ään, jossa oli vastassa hyvin tayallisaa
näköinen nainen..
"Nnn, Mrs. BroFu, pnko.kaikki^val-miina?"
kysyi Joe. r , : :
^ •\*'C^./huoae;no..36,f.; Avam-oa«ves^,,
m r * - S m i t h ^ ' . V -
-.Joe- --j«Adbtti:-- Helenan: ^ nrotätto-yn:
"Joe, kuinkas »e asiat järjestj;yaft';
"Vöi, eihän nUtä;niin k ^ n k^
£ä iärj_estetä, se ottaa jonkin ai%;^Ä
ta mikäs kiire tässä on, km yoi9p|^J.-
näin yhdessä olla." JÄ:! g
Se tuntui Helenastakin taas.li^n??^:
liselta eikä M n e i ^ ä ä ii^d^^^
sijaan alkoi heidän kesken .ge, m^^f
molemmat oUvat odottaneet;...JP^ö^J i
ennen oUut tilaisuutta — kiihkeäkjn:-^":
ly. Mutta ei Joe jäänyt Helf^ap
sa yöksi, vaan lähti jo aivan
hain. ^anoi asiain vaativ^«. "W. •
huomenna ja huomeniltana taa&ÄJ'
yhdessä ja silloin meillä onjjaus^'.-
Tuo,ei oikein tyydyttänyt.He}?g|:
vaan se sai taas epäilyk^t .^1?'^,
niin, että iäneUä oUsi ollut J * ^^
ellei pulloon olisi jäänyt vielä ^^T.i
jolla saattoi painajaiset ^^M^^^t^
-Scuraavsna pä^änä Joe^>^n k
sanoi olevan ^llaisia tärkeitä '
ta ettei voinut viipyä, mum;#r..
- t a a s . , , . . . ^ - .:• , - ' : .^^l^'-^^^'^
Nyt «dena.hah«i^iKwnautta^^^^^
kin ,j£3&a kuiihiisi asi^ian: r
Br
f feleöi'
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 5, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-05-05 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki510505 |
Description
| Title | 1951-05-05-04 |
| OCR text |
He lyhtyivät etsimään asuntoa. Olihan
niitä paljonkin saatavissa tässä vanhassa-
kaupungissa, sen harmaiden katujen
varsilla, mutta Eero halusi sellaista
asuntoa, johon näkyisi meri. Ja
«viimein he löysivät kaupungin laiteelta
sellaisen mökin, jonka yhdestä ikkunasta
sai katsella merta mrelin määrin. Sii-
(n:l oli kaksi jokseenkin saananläiista plen^ ro.
"Älähän nyt hätäänny^', keskeytti Ee- Tässä paino Hilja kätensä Eeroa^n.
'•Kyilä ison miehen täytyy pienen päälle. '
lii laudoista kyhättyä, vanhaa taloajjot- kyykyläisensa suojella pesässään. Enkä '^Kuuk,¥uuier OnkösinuHa^^
s, * .... ^ ^ r . , ^ ^ ,o ^jgjä aivan tyhjä ole. Katsos, mi- hend joka onaaihnan ioukos?"
nä olen kaiken aikaa vähän säästellyt. *Ei minulla ole ollut. iKerränp äivaii
Olen kyllä silloin tällöin lähettänyt van- ^^^^ satamassa, mmä katselin jo heö-
I etsitä^
ka olivat siihen jääneet uudempiien ja
komeampien alapuolelle, j kapea katu
erottamassa niitä toisista. Eero paperoi
j a maalaili huaneet jä kohta, tiili- sisään
tarpeelliset huonekalut, -vaatteet ja keittiökalusto;
jä heillä oli aika sievä koti,
jcssa Milja sai ryhtyä emännäksi. Eikä
^ se hänsUe oMiulkaan niin outoa kuin-joillekin
tytöiH^; siMä.hän oli-juuri niitä
touhuja nähnyt ; ja niihin osallistunut
viimeiset-vuotensa. ' "
Multa' työpalkan löytämiään näytti
olervan- vaikeampaa kuin Eero oli luullut.
Hilja jo alkoi hätäillä:
hemmilleni pikku summan, mutta lopun
olen tallentanut juuri sillä ajatuksella,
että täyt)ryhän minullakin joskus
olla 'oma tupa ja oma lupa' — oma
tupa ja s'ellä oma kulta, juuri sellainen
kuin sinä olet. Se On käjnyt laatuun
rr.erilläldn vain siten, että olen aina pidättäytynyt
väikijuoimista. "Raitista merimiestä
kyllä harvoin löytyy, mutta
iijinä olen yksi niistä — melkein raitis."
Eero etsiskeli vielä alkamaansa am-l
e k i n . "
"Mitshän jos minä etsisin työn; ehkä ntiattityötä, jota halusi jatkaa, ja vih-sitä
natsille paremirain löytyy -^-pienii- (fpin ietäällä räkeHftustyömaaHa työn-
'•'jiAtaJjä^-tttömi:^^---'^:'^
"Minulla oh kyllä maiehiä "^ysi kasi,
' ja aina taf jolla, mutta Inäytätteseliaisel-ta
mieheltä^ että Eiköhän tuotT jotakin
työtä" löydy. . Voitte huomenaamuna
^"'••alkaa." : -
huolenpitoa hänen - terveydestään - ja
mahdollisuudestaan saada tehdä kirjallista
työlään.
Italiassa ollessaan kirjoitti Gorki mmi.
vallankumouksellisen roiriaaninsa ^'Äiti'',
sefei ronrraahin "Tunnustus", jossa
knvaitaim, rttiiten J«maJanetsija löytää Neuloi ja
lopulta ihmisen ja oman kansanpa. ^- .virkkaili, ja Eeron katseltaviksi ilmestyi
1913 palasi Oorfci takaisin Venäjälle
tukseni erästä kaunista flikkaa,v tnutta
hän käänsi minime selkänsä;
yks' henttu mtnulla on lio-i»,
niin ihaminen lilja,
sen viinie satamassa sain : * ^
jammetisä-ön-UUjaJ^ / ?
"Voi kuinka sinä oletvhäuska!^^ -ky-ktrsi
Hilja ja painoi Eeron'^äÄSlenä-maksi,
niin että hänen'huulensa ylettyivät
Eeron huuliinv: V
Alk<ä'jo tuUai^yksy^tirattir^m^
Vat vieTä kauniit, v Eraänä; Bfesnäo^^^
tuumi:
"Tämä on kyliä suurkaupunki ja-taeri
on vierellä, imutta mitään;jos tekiam-me
laivalla re&en vielä snurempäan-kau?^
Nyt saättm^Öil^^^^^^^ rau- punkiin, jossa minä öleh kyliä käynyt^
halliseiia Iro^^ pientä talouttaan vaan sina et—kävisimme New-Yefki^-
Romanovien 300-viiotisen hallitusjiiMan ^app^le pöytäliina^ tyynynpäällinen,
yhteydessä annetun armahduslaiil pe- i^i^^j^pu^ä "J^^^^^hd^n kauniilla E-rusteeUa.
Hän ei viihtynyt ulkomailla, -^j^.^j^^^^ yrierkattuja nenäliinoja. Ja
vaan kaipasi aina oman maansa suuna nioin l^eiää^ Ö e n kkvi yhteine
vilkkaii* '^V:..^iJr^JiLi: TAN..
sa ja sen merkillisyyksiä, ikatsoma^ä."
"Se olisi haxiskaa'.V Hilja innostui.
"Mutta, sehän tulisi k?dliiksi-" : .
"Ei nyt sentään :ko(vin. kalliiksi. JEikä
sillä väliä,;kun sen. ireticen vaan^ voim-:
me tehdäi Kerrarthan-ihe vaincdäm^
me", tuumi .Eefo."Otanpa huomenna
loman, kun tiedän ettei. meidänL.?työt
kiirehdi, ja sitten lähdemme."
Sen he toteutttva^n. l.aivaUäv he
saattoivat'•:nähdä/ raniojai-sakä•-aavaa
merta, fcuQÄes. saivat ,\&noistamaalier
^taakit
fenkaäi
••Eiöi
«ivoiti
fle&n
iällä joutui €oitiyhteJst6säiiQSaa»^i^^^
^ vostoSöllitökseri kasissa, t Se ^ikka, elia yjtsinälsyydäään häu^asti., Ja löy-o
n a a i l f e ^ b l u ^ Ä u ^ ^
nallituk^lle ja seij kulttuurityölle, tsier- y^^^^^ in««a saattoi ni<;- , , • . , .
pitoa^kirjailijaa kohtaan: ^y^r,^^:^ ^^^^1^,^^^^
Caprill. ki^^oitti C^rki .itte.
suudeh^ ja nuormideranuistehiiat; joista 1^ hanti kaulasta käy^ennellä lattialla
edellä on jo mainittu, sekä romäsiiit;^^i^^JJ,^-
-Attömovien juttu" ja "Klrm Sämgi- j^^^gj:-^^^^
nmeteä". ; V yiauleUa>i:äkin>
Alekaei i^st^i^on kirjoittanut Maia^ kerran:
Gorkista seuraavaa: _ - . . . . ..;...,v>^..
**MenpmhkV^neitv(j^^ daevas,
vähWaine^o 'elämäin däälV
"Goi^i seis(K> kahden aikakatiden välisellä
rajalla. Hän on Masillinen
rintömiiie ja meidän itsemme välinen,
elävä silta. Gorki ilmestyi kirjallisuu-^
teen vallankumouksellisen sanansaatta;t.
jana, hän saapui kohottaakseen vastar
lauseeiiisa 'erdmän lyijynraskaita iljet-tävyyksiä'
vastaan ja voittaakseen ne.
Nojautuen mandlaisuuteen, keskusteliii-lijnsä
JLeninin kanssa, 'kansanelämän/
tuntemukseensa hän loi taistelevan hii-manismin
runouden. Tästä humanismista
tuli neuvostokirjallisuuden lippu.*'
Ma.xim Gorkin viimeinen suuri esiin-,
tymineh kansainvälisellä areenalla ta- "
pahtui v. 1934, jolloin hän Moskov-ah "
kirjailijakokouksessa varoitti ihmiskuntaa
^danvaaralta. ^Olemme katastroo-fin
kynnyksellä", sanoi hän. "Fasismi,
valmistelee uutta maailmansotaa.*' ja
ikäänkuin nähden ennakolta meidän päi-
• \'iemme tapahtumat, hän lausui:
"Astunnme aikakauteen, Jcka on täynn
ä mitä suurinta tragiikkaa. Meidän
on siihen. valmistutta\'a* o p i t t a v a p u ^
maan län?ä tragiikka niihin^ täydellisiin
anuotopuQ,..pissa nriuinaisaikain traagi-..;
kot osasivat sen kuvata*^ His^iiä. oft.
• kntsimut .-mddät-i'&iälimättom3liat:tais"^^ .."
• teIuun;vanfeaB.-TOailDQan kan^^'
komeänsattileippätämlaevas
kdttkäits seifarie i^aldrtjerem bääll*.
Kon dtml pshku ja aalto tiep pauha,
siltö nieili titkd armoton dyä,
silla miähitl ei stiadakka rauha,
olkkotiip^eiysitt taikk syyspimryä.
n ä k ö a l o j a - i - ^ r —
Palattuaan tuolta. räikeitä Hilja .tunsi
noina muutamina päiyfn^äv^
enemmän kuin> ennen jjqkojdämäs^
Maailma oli ihmeelli^n rikas^ i|»miii€n v
rakennelmineen min uhkan^ke^n rtäir.
tava ja tietävä . . . |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-05-05-04
