Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 3, 1949

              totu,
minä.
-jjjg joxÄon irvistäviä neekeripoikia toi-j^
ta taBeista. ^ — - - -
«Tuossa koneessa p<w^jnaaiwiljelys-cayttelyssä
ajoi kM^öölr. kllpaäijaän
j^»^ selitti everstL "Siitä, Vöjlfe päättää
Jollaisen vauhdin hevonen"t^^."
Valjastaminen oli- t<Hmeenpantii<-jar
Aatami nuorempi istui- ajoneuvoildn- Ja^
t^tui ohjauksiin. ' '
'*Hän on kasvanut tsdlissa-Visä muis-
'jä ajaa orista paremmin, i i i i n
Se tottelee häntä kuin koira." ;
I%ku Aatamia pyydettiin- ajamaan
ainoastaan yhden kerran radaff ympäri
hiljaisessa juoksussa. Johon-Jtasltyyn ei
jiän vastannut mitöiän. Mutta niin pian
iun hän neekeripoikahl ivaiihtiutojen
Raikuessa ja tulipunaisena siiuttumuk-sesta
oli ajanut radalle^ antoi hän ,oriin
kulkea vauhdilla sellaisella^ joka heti sai
ivääjat vaikenemaan jä^ everstin kiroi­lemaan.
"Tuo h—n poika tunnefee meiltä koko-pelin!
" lian noitui; "Jbs" vaan joku sat­tuu
ottamaan hevosen ajan' ndjännes-tnaOin
matkalta, niin ei meillä ole töi-
T ^ A U P U N G I N valot, tuhannet mai- tunkeutuu kuin monisärmäisen verkon
nosvalot kirkkaine varisävyineen t^ää pyytäen W^u^eeseen^
-eriaittautuu yksi siirtyen katua reunus^:
"tavan lehmuksen varjoon. Sen hämaräs-sä:
s3^ttyy keltainen, ohut liekki valaisten
kalpeat, keski-iän uurtamat kasvot.
Savuke on sytt3myt. Sen pää hdikuu
hämärässä keltaisena pisteeiui.
Kostea, vettä tihkuva sumu kutoo
kumattomuus kertoo luilpahint£usesta'H
rakkaudesta. ^ ^.^
Ravintolan. viimeu^en^ asiakas,' yksi­näisenä,-
seuraa hak^vana;^ on keksiqyt:
hänet lehbn&sen varjostaa Mutta'
hän ei ole seurah taxpe^sa, on~ vain
Samalla hetkellä kuin keltainen, ohut.
^ lieyu-v^abeeistsybb, tnusti&a^ «naalat«
tujen^ sijäoien jäätyneeh katseen. Joka
tuhkeutuu syvälle^Johonkin menneeseen,
se mtus6ittaa • "taikakehästä" Ja hänen
entisestä suuresta rakkaudestaan.
- Viimeinen ilotulitus^ «taikakd^n" a-lusMista
sammuU'tulitikun mukana.
Mies' on mennyt, kumaratsempana,
Rankempana.
v"Taikakehän" kauniin harhaku\*an~oli
repinyt ri^i^sama nainen, joka kerran
oii säarkehittänyr tähän Lehmuskadulle.
Suurin osalihmishta e$ osaa kulkea
eteenpäin muuten kuin talutiamaila.
taan..
jön hetkeksi pysähtynyt ilta^vdyllään
tähän kadunkulmaan sjrtsrttääkseen. sa­vukkeensa,
miettiäkseen menneisyyttä^
vomustääan hyvästä kurssista fltapäl. J*»^^ ^ kaukaiselta kuin hä-
^ „ märäuni.—
Aatami nuoremmin suuttumus näyt- J^"^^» ^^^^ t ^ y *
pysähtynjrt;-^ unohtunut miettimään; . , .
ohutta seittiään. Puun oksiDa ja mus- , jotain; joka kerran^HoHui. T>UW.^S* «»o*>.*^irS,r,,äf «x,ri,i,^ii,
tiUa sähkölangoillä loistavat kirkkaat V- . Pehmeät.matöfkayvatpoyhkeik-vesihelmet,
^ t y e n , tipahdellen. . H^uanmtta osoittaa toykej^t^g^^^^ ^ s i -Ja n u d e n värit k i r k k a i k s i , Jos
Seisöian vario k u v i t n u Hikk«mAtf«. ^"^^^ ^ kumartuu s y t j ^ q i ^ - s a ^ niille ennen lakaisemista sitotel-
Usem on tapahtunut, etta hän
ti pian lauhtuneen, sillä ennenkuin hän
vidä oli ennättynjnt pUol^ii* p e i ^
merkille, hiljensi hän melkoisesti väiih-tiaan
ja antoi hevosen taas^ laiskea pa=-
rastaah viimeisellä-kahden- sadan kyy­närän,
.matkalla. . , _
" (Jatkuu.)
SiHin- ja s i p u l i n h a j u katoaa v e i t ­sistä
ja kahveleista jos n i i h i n h i e -
rptaan v o i t a ennen pesua;
Onnea ja terveyttä
70-vuotiaalle päivän­sankarille
vim
toivottaa^^venioukkiEy taa
Rena ErickSon
^ n e ; MarÖ^ ja^Einb Suojjähen
Aino jä N i k k i ^VäUn!s& j a p ^
Ahna Kaario ^
Igno, H i l d a jä W . SuöiijSerä
Tyyne j a HeMään-Kieliiien
Aini ja J o h n Y l i n en
Senja Kujanpää j a pojat
Mr. ja mrs. H . Sjövik j a Isä
Jir. ja mrs. L . Johnson
Mr. ja mrs. E . Ihä&si
Henni B e ll
Alice ja H i l j a S n i k k ar
Hilma ja K a l l e L a i ne
i*mpi M y r t l e j a perhe
Fanny L i n d ja. A r n o l d
elokuun 2 p. 19^
Vancouver Bi?. Columbia
SydämeUinen laitos . ..
^^jtte^kaikille/jotka yUäitäen tulitte
^J^^^^!!^öän minun TO^^tissyntymä-patvaani,
tuoden tuUessanhe kaiken
R ^^oitte herkullisen kahvi­pöydän
kauniine kukkineen Ja vielä
onnoiUe rahalahjan sen kaiken Usäksi.
,t^kotnen katos Martha Suojaselle
I^^ Arno Välimaalle,
Kayntinne säilyy kauniiden mms-
^J^r Joukossa:
•^^itäktäkkiammitaeir,
^ LYDIA PITTOEBA
häneen- vaikutuksen yhdistäessään tuon
kosteai&j sumuisen näyn erääsieen saman­kaltaiseen
il^cääipvuo^Tsittölf;!^..
SiUoin hän;nuoie&kr intoniielisenä) oli
nimitt&yt. <tämän pyöreän^ Radunkul-..
man "taikakehäksi'V jonka valot syttyi-^;
vät yhdessä hänen ensimmäisen pala­van
odotuksensa kanssa; Vain ensim­mäinen
kohtaus oli jättänyt jälkeensä.
elävän - vaikutelman;^
Nuori tyttö, jonka ruskeille suortu­ville
oli laskeutunut kosteuden kutoma
helmiverkko, j a j(»]ka hämärässä loista­vat
valkeat hampaat olivat nauraneet
heidän ensimmäistä suurta ilc^ian —-
rakkaudesta.
He tapasivat vain iltaisin tässä mai­nosvalojen
kyllästämässä, värikkäässä
"taikakehässä".
Päivän arkisessa harmaudessa " t a i -
kakehä" kadotti merkityksensä. Silloin
se oli vain sileä, harmaa kadunpinta,
jota kiireiset ihmiset polkivat, ja katua
reunustavien lehmuksien paljaat oksat
käpertyvät syksyistä taustaa vasten.
• Hä^en tyopäiviensä pituus huipentui
ainaiseen odotukseen, iltaan.
Suuren tdrtaan portti nieli hänet aa-muvai-
hain. Koneen levottomaan jys­kytykseen
katosivat amidikuvat tytöstä
ja rakkaudesta. Hän tiesi tyttönsä istu­van
koulupenkillä ja ahtavan päähänsä
tietoja, joita vailla hän oli joutunut
olemaan. Hän ei välittän3rt siitä, että
oli itse tyhmä tytön sivistyksen rinnalla.
Syttyihäh joka ilta "taikakehä" ja
kuvitelmat sen mukana.
' Nyt hän saattoi hym3rillänuöruudel-.
leeh, hymyillä sillekin; että I j ^ d i e n Hta-episodieh
jälkeen oli niellyt karvaita>
katkeria paloja tytön silmien auetessa
käsittäniään, mikä ylipääsemätön juopa
oli heidän maailmoittensa välillä.
Kaikki vaati aikaa—surukin, tytön
' kadotessa hänen näköpiristään.
Vuodfet olivat kuluneet ja hänestä
ölf muovautunut perheellinen, keskir-ikäinen
mies.
• 'Mutta tämä paikka ei silti ollut ka-. .
dottanut kertaan tuntuista merkitystään.
•/Tässähän oli ammentanut aikoinaan
onnellisuutta, rsdckautta — j a n^öhein- "•.
mi3i>-katkeraa vihaa. —
Nyt oli^k^rkki päättynyt vain. hiljai--
seen, vuosien tuomaan tyyntymykseen.
Aika kuluu. — Savuke on_^mmunut.
Sumu on paksua. — Ohikulkijain aske­leet
ovat hiljentyneet. Läheisessä ravin­tolassa
sammuvat ja s3rttyvät valot mer­kiksi
ajan loppumisesta. Ovet kajahte^
levät Ja hetkeksi täyttää kadun ään^äs,
matala n a u r u .—
' Hän kuulee askeleet, Jotka heilaht^e-vina,
epämääräisinä-lähestyvät.
Kapea, lyi^"vaöjtf siirtyy hänen var­jonsa
viereen; j a snätala, <vailseva ääm
Sydämelliset kiitokset T e i l l e Naisten K l u b i n jäsenet jäljestä-mastänne
sOlälyics^^jt^ 80-vuotisaJfi^ymäpäiväni johdosta.
K i i t o k s e t xhyö^:|altjoista T e i t i e k a i k i l l e , sukulaiset j a ystävät
sekä kahvipöydästä herkkuineen.
.Meadbw Porta^e
MRS. NIEMI
Manitoba
V.'. .^V'-
I^yydänsaadaM kun saavuitte
Ivokseni viettämään kanssani kulmani Retken täyttäessäni 60 vuotta^
laittaen^ kaumin kahvipöydän rdhaiäAjoineen.
Tästä kaikesta herttaisimmat kiitokset., Kaunis kiitos myöskin
niiUe, jotka osaÖi;s^vat lahjoitukseen, vaan eivät voineet saapua.
Sointula
ri^vimudelUf,
TILDA LAMPI
B r i t i s h Columbia
mir^iHiittninmnminii mmimi
K O T O S
Sydämelliset laitoksemme naapureille j a ystäville lähellä ja
kaukana siitä yllättävästä kahvitilaisuudesta soittoine j a l a u l u i -
,neen/-: • • • • • . .„
K i i t o s rahalahjasta TeUle k a i k i l l e .'
K i i t o l l i s u u d e l l a Teitä ,muistaei^
JEMINA la HENRY NISKA
Beechy Saskatchewan
mmutniitiiiintiti'
K 1 1 T O S
Lausun parhaat kiitokseni Teille, hyvät ystävät j a toverit, sen
i h a i l t a v a n hauskan yllätyksen joHdosta, jonka järjestitte m i n u l le
elokuun 4 p : n i l t a n a : täyttäessä^ 60 w o t t a . ,
• Kiitän sievoisesta r i ^ a l a h j a s t ^ sekä i l l a n emäntiä h y v i n l a i t e ­t
u s t a ' t a r j o i l u s t a . K i i t o s l a h j o i t t a j i l l e j a t i l a i s u u d e n alkuunpani--
j o i l l e - , ,
Teitä toveruudella-muistaen,
I
ED. LAHTI
Cambie B r i t i s h Columbia
^iitttti KUtokset lausiimme ystävät teitte,' _ -
» I t i U g jotka f4p:el€i(uuta:ttdittemrpsi4mtukuisena
yllättäen meille,^
^ " ~' ' Iitoin miikahahhe Va^
voii miten paljon salassa he tehdä voivati
Mikko Amerikan rajalle meidät kuskasi,
ja emännät koko pihan sil* aikaa kauniiksi rustasi.
Kaikki tämä todella niin yllättäen tuli,
että seuraavana yönä ihan kaikkosi uni.
Bääpäivämme johdosta idi^järjestetty^^
joka ikimuistoiseksi meille jää.
Erikoisen kiitoksett ansaitsevat Prank, Alma,
JJlja, Lempi, Fanni ja Lyydi';'
^i/sekätitondokmseni^
, Säilyköön yjstävyys välillämme..
- * FANNI Ja EERO ffiBIBKILA
47-4rdin^ Ävfe:*^ Port A r t h u r , Ortt.
Iitti
LAUANTAB^A, vSYYSKUUN 3 PXlVÄNÄi 1949 SIVU I i