Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 3, 1949

              Published and printedby,the Vapaus Publlshl^ Compaiqr
£iiaited; 100^102 £lxn Street West, Si^ Ontario.
Begi£ftered at tbe Post Office Department, Ottawa, as second
"class. matter.
liekki ilmescyy jokalääa vi&ön lauantaina l2-8iviiisenai sisäl-t&
en parasta kaunokirjamsta luettaTäa^ kaikilta' alcdlta:
TILAUSHINNAT: YHDYSVALTOIHIN;
1 vuosikerta ...........$3.00 1 vuosikerta $3.75
6 kuukautta . . . . . . . . . . . 1.75 Oiuttkautta 2;25
3 kuukautta........i.... LC»
SUOMEEK JA UtfUALLfi VtKOMAlLtE
1 vuosikätä ...^.......$4iS0' ©kuukautta $2^0
^^^^^^^ .
75 senttiä palstatuumalta. Häivin kiitosilmoitus $3.00. Kuo­lema^
ilmoitus $3.00 Ja s Julkaistava muisto-värsy
$1.00 JäkUtos $2.00. KirJeehvaitatoUmoitnkset $l-.50. Eri-knlRhihnat
lysyvistä ilinoitukirista. Tilapäisilmoittajien on
laiietettävä maksu etukäteen:'
Asiamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
Kaikki Liekille tarkoitietut maksubsoitukset xm oslettavai: kus-tantajjan
nimeen: Vapaus I^WisWng.'C<mip«ny Limited; ,
Kustantaja Ja; painaja: Vi^iaus :PubIislähg Comi»ny" Liznited,
100-202 Elm Street West; Sudlmzy.C^^ > . -
Toimittaja: J.W. Saari V^.^AZ
Liekkiin aiotut kirjoitukset x>soitetta^^^ .
P. O.^BOX 69 8CDBCBY, ONT.
Eräs IJekin ystävä k^^^ jä kysyi, että julkaiseeko
JJekkiseUaisenkin henkilön kirjpituksia, joka ei ole koskaan
erineri^^joiitahut tniiuta kuin joskuf kirjeen joUekin^^^ tvtta-välleem
Lmnno^lisestiy mikäli kk^^^ on julkaisukelpoinen.
Ennenkuin toimittaja on nähnyt kirjoituksen, ei sen suhteen
voida mitään sanoa. Monia kertaa aloittelevan kirjoittajan
kirjoitukset ovat hyviä ja niistä saa pienillä korjauksilla mU'
kUninenevää luettavaa. Siis rohkeutta vain ja lähettäkää
lAekille juttunne, mahdollisesti se öri hyväkin.- •
Tässä yhteydessä on eräs seikka, johoH on'kyHä-jo
aikaisemminkin kiinnitetty huomiota, mutta josta sopii viejä­kin
mainita. Joskus jotkut kirjoittajat lähettäessään kirjoi-^
tuksen, kirjoittavat, ettei kirjoitusta saa yhtään muuttaa,'vaan
kaikki pitää läpäistä sellaisenaan kuiri se on alunperin kirjoi­tettu.
Mikä olisikaan helpompaa kuin se, ettei^ kirjoituksia
tarvitsisi korjata, sitä tai tätä kohtaa muuttaa jtie. •Mutta
useinkin tahtoo käydä niin, että töinen huomaa sellaisia pikku
Tukoja, joita kirjoittaja ei itse o^e huomannut. PiattiettiUa
sanalla on määrätyt vaatimuksensa, joita tulee noudattaa. Oh
taas väärin, jos jonkun kirjoitusta km^jataan vain sen vinoksi,:
että töiptittäja haluaa panna puumerkkinsä kirjoitukseen' «?-
Pian, että kirjoitus tarvitsisi mitaqn korjausta. Sitä. emme
tkvaäiiesti tee, vaan aimtastaan s^loi^ kirjoitvk-seen,
kmn se todella tarviti^e korjausta.
Toisinaan joku kirjoittaja sahpOi'^ että. hänen kirjoituksen­sa
oli ehdottomasti hyvä ja ettei sitä olisi Stat-iiinnUttneHnä
muuttamaan. Mutta on olemassa; pieniä niksejä; jotka ovat
jääneet huomaamatta kirjoitusta ku^joitettaes^Oi' esimerkiksi
törjoituksen jitoni ei kulje järjestyksessä,, vaanasia on epäselvä
siksi, kupr on kirjoitettu väärässä järjestyksessä. Monia mui­ta
kysymyksiä ori, mitkä tekevät välttämättömäksi kirjoitus­ten
korjaamisen ennenkuin ne ovat painoasussa.
Ethfrie halua ylläo^evalla sanoa, etteikö tointituksessa
myöskin korjattaisi joskus virheellisesti. Erehtyväisiähän me
kaikin olemme, mutta tarkoitus on kuitenkin hyvä. Kirjoit­taja
kirjoittaa hyvässä tarkoituksessa' kirjoituksen ja samassa
tarkoituksessa toimittaja korjaa sen — mikäli siinä on korjaa­mista—
että se olisi mahdollisintman hyvässä asussa kun se
meme lehteen ja lukijoilfe. Mitä hiotumpia ja tyyli0M^^
kertomuksia ja kirjaotuksia saariime Liekkiin, sitä paremmin
lukijat keskittyvät lehtensä taakse ja sen varmempi on luon­nollisesti
lehden tulevaisuus. ; • ^
Koneella kirjoitettuna tulisi ntikäU mahdollista kirjoit­taa
joka toiselle riville. Tämä sikH, että mahdolUset kor­jaukset
voisi silloin tehdä alkuperäiseen kirjoitukseeri ja
lähettää alkuveräiset liuskat ladottavaksi. Käsinkirjoitetuis­sa
liuskoissa on taas tärkeää, että kirjoitetaan mahdollisimman
selvästi, mutta sidoin voi ntyöskin kirjoittaa joka rivilley sillä
käsinkirjoitetut kirjoitukset täytyy toimituksessa kirjoittaa
koneella puhtaaksi ennenkuin ne menevät latomaan. Puh­taaksikirjoittaminen
on koko vaivatonta, jos käsikirjoitus on
selvästi kirjoitettu. — :
Ijsäksi ei koskaan pitäisi kirjoittaa molemmille puolUle
paperia, vaan ainoastaan yhdelle puolelle. Se on kaikissa
sanomale/uUssä sääntönä, ,
Toivotamme lukijoillemme maMollisimman parasta .s^ri^-
syn alkua; Nämiimpjenjää^dyttya^^^^e tulee kaikille enem­män
aikaa,ajaUiiavaksi kirjpUtamisesta. Kpdtetaähp^ rm
pistämään paperille mää kokemukst^^ HiB.
YkdeHä^tiioisell^on ifOmflBsa i b t m ^ ^
M. E. RINTAKOSKI:
VAIKENIN KOLME
VUOTTA
Yli kolme vuotta
oY suuni täynnä
juoksuhautojen veristäi mutaa.
Vctnkiloissa asuitte, veljet;
ajalukseni vHpyi usein luonanne.
Vaikenin —
suti täynnä juoksuhautojeri mutaa.
suti en ole huonompi kuin te —^
silti ei innostukseni lamppu koskaan
sammunut,
vaikka öljy usein olikin lopussa.
Eivät silmäni olleet nokeat:
näin koko mielettömyyden —
sodan pirullisen helvetin,
vääryyden, kuonan, riiston —
ajatukseni nousivat'
vastalauseina juokstthautojen verisestä
mudasfai
Yli kolme vuotta vaikertin,
suu täyp,nä juoksuhautojen mutaa.
Tänään minusta tuli totuudenpuhuja^...
Carl"E. Waselius, joka toipiii Ruotsin
APterikan JJnjan piiripäällikkönä Mon^
realissa, johtaa Gripsholm-taivan jöttlu-huvimatkan.
Gripsholm lähtee
Yorkista jotdukuun 3. p:nä.
M. E. RINTAKOSKI:
Hei mies, älä ptitoa junasta!
Et saa myöhästyä kuolemastasil
Sotilaspappi pitää loppumessun.
Huomenna olet kasa multaa.
Vetureilla ei ole aivoja
tänään menevät junat:
Sotilaita, kivääreitä,
tykkejä, kranaatinheittimiä —
, huomenna palaavat —
vaununlastiliinen kuolleita —
huolehtikaa hitossa,
ettei arkkuihin tule
liikaa käsipareja!
Veturilla ei ole aivoja •—
ne ovat kiiltävää metallia
aivot asuvat muualla,
kirjoituspöydän takana,
ajatus juoksee pitkin kiskoja
sotaan, sotaan, sotaan .
Tuomittiin miehensä
hakkaamisesta -
_ Londonissa, Ont. tuomittiin poliisioi-keudes^
33-vuotias mrs. Anna Mabel
Graham $25 sakkoon midbensä pahoin­pitelystä:.
Mt. Graham kertoi, että A n ­na
heitti häntä kellolla; seinätaululla ja
kun hän ei osunut'luudalla^ otti vaimo
pallomailan j a i ^ sillä miestään pää-häd.
N i i n , että ei sitä Jiiin vain saa mies^
Sän pieksää, siitä' v o i saada^s^«a —
jön&Stciiäeissa^t^^i^^
•TOJEaä^iopnjaasarlij^
Miehet keittiössä
. 't. . • . ,. • * .
T T S E I N kuulee puheltavan ja väiteltävän siitä, sopivatko
miehet keittiöön, ja melkemauia kun on tästä asiasta ty-symysV
tullaan kielteiselle kannalle, äitiäkin miesten keskuu-dessa.
Tässä ei keittiöllä tarkoiteta j^eisia keittiöitä, i-aan kodin
keittiöitä, lähinnä heilan ympäristöä, jossa valmistetaan mei.
dänjökap^väinen ruokaimme: ja juomamme.'
Yleensä on totuttu siihen käsityskantaan, ettö ainoastaan
naisille kuuluu fuuaadaittb ym. talouspuuhat, jotavastoin mi^
' hilla ei ole keittiöön mitään-asiaa, ainakaan, mikäli se koskee
talöuspuiihia. ^iiehet ovat '<5mavaitswsen jyrkästi eristäyty.
neet keittiöstä ja- tuudittaneet itsen^^ siihen uskoon, ettei
heidän velvollisuuksiinsa kuulu keittiötyöt.
Miehet puolustavat kantaansa sillä, että kun he pitä-vät
huolen tulopuolesta, eivät heille kuulu enää'kotityöt, ja
etteivät he osaa ruokaa: laittaakaan.
JsTiiri mukavaa kuin mädäH' aniesten pökin katsella vai-ihdjemirie
pyörähtelyäliöifehauonaja^ joutilaana odottaa siksi
kiuiiies niöka' on pöydässä; en«me^ saa- sentään nauttia tästä
mukavuiideäta itseämme ajattdferiiattkJöiafei, s i l ^ aivan yhtä
hyvin kuin naiset, voimme me miehfetTcih? suorittaa samat teh­tävät,
joita olemme pitaheetf ainbastaäti naisille kuuluvina.
Emmekä siitä huonone keneriläähsiloiissä; pain vastbin. Vai-mooime
kurihioitliavat meitä enemmän j a omanar\'ontuntom-me
kasvaa.
. -Emme-tietenkään saa tehdä Bai^-^«ist8»n nxfnkäänlaista
hyökkävstä ja koettaa valloittaa heittä hddäii'työtään. Siitä-i
hän ei tietysti tulisikaan mitäänv < Si^sijaän ^neidän on an­nettava
naisille kaikki se kunniöft^mu^ihe täysin ansaitse- <
^vat meistä huölehtiessaäii, j a q i^ava antoiaan täysi arvo
iieidän työllensä, joka' meistä^ niiehbt'* useinkin näyttää hyvin
vähäpätöiseltä ja arvottomalta.'
Mutta auttaa me voinitoe naisia Mdänk^^^
vitsemätta silti uhrata kuin pieni osa dmastä vapaa-ajastamme.
, Onhan niin lukemattoman paljon perheitä; joissa moleto-mat
aviopuolisot käjh^ät työssä, ja joissa* useinkin mies pääsee
aikaisemmin kotiin kuin vaimo; Aamulla työhön lähtiessä ei
vaimo useinkaan ehdi siivoamaan kotia. Puurolautaset ja
kahvikupit ovatpesemättä ja ehkä sängytkin laittamatta.
On huutava vääryys, jos"niies kotia tultuaan rupeaa odot­tamaan
vaimonsa tuloa^ ryhtymättä itse kodin kunnostatni-seen,
ja katselee toimetonna, kun hänen vaimonsa työstä tul­tuaan,
lepohefckeä itselieen sUdniattä rUpeaa- uudestaan työ­hön,
työhönj jonka hän aSkai^^ voiiiut
, suorittaa^; .. / \ . ' ^ s ; - - - ^ ' ' - -
•Meidän ei pidä u^öteiJä; etteriiine^ osaa laittaa ru#a.
Siihen kyliä^ oppiiy kun vwh on h y K ^ halua fa kun tarkastt
painaa niieleeaisä^^vairnolta^s^
kai t^ole nnh p ^ öpIJiSisita taitoa,
Alussa tietysti tuntuUÄ
sinkin ruuaMaittö, niut 5^ä
paremmin j a paretrariih_ jäs^äUä^ myöskin innostus k^-
vaa; eika^ merie pitkääkään aiikaä^ laiff t^^ jo todellista
onnistuniisen ilöä;;
- Kuparien ja ästiainpesupöydän puhdistaminen tuntuu
ehkä vastenmieliseltä puhdistamaan ruvetessa,niutta vasten­mielisyydelle
ei pidä antaa valtaa,: sillä mieli kirkastuu sitä
mukaa kuin puhdistettava esinekin. Ja kun kaikki on hoh­tavan
kirkasta, tuntuu kuin säteilisi astioiden kirkRajis sieluun
asti. Sillom täyttää mielen tyytyväisyys, tyytyväisyys itseen­sä
ja suoritettuun työhön. Tuntuu kuin olisi ennen vallinnut
kylmä suhde kattiloihin ja pannuihin muuttunut läheisen hel­läksi,
todelliseksi ystävyydeksi. Siitä Tähtien alkaa tuntea
pientä vetovoimaa keittiön luniottuun piiriin, eikä työ hellan
luona tunnu enää vastenmieliseltä eikä kömpelöltä, se käy jo
kuin vanhalta tottuneelta. Lihasoppa ja puurokattila porisee
hellalla ja sinä itse peset hyräillen astioita^ hihat ylös kää­rittynä,
ja edessäsi vaimosi kirjava esiliina. Ja kun vaimosi
tulee työstä, saat palkaksi hänen kiitollisesta katseestaan, saa­dessaan
tUllä siistittyyn huoneeseen j a istua valmiiseen ruoka­pöytään
sensijaan, että väsyneenä olisi itse saanut ruveta sn-voaniis-
ja ruuanlaittopuuhiih, kuten tavallisesti.
Tietysti on naisten oikein suhtauduttava miesten suorit­tamiin
kotitöihin. He eivät saa ruveta nutä pitämään mie­helle
kuuluvana velvollisuutena, ja ennericaikkea heidän on
huomattava miesten työ j a ahhettava sille tunnustus, sillä se
pitää vireillä miesten inriöstusta. Jos inies on siistinji; kofin
jalaittanutniuan valmiiksi, odottaa hän vaimoltaan kiittävää
katsetta tai sanaa, ja jos vaimo antamatta tekemaie
työlle Rrvoa. kuittaa sen '^^ljnpitälriättöm3^^ ^y^"*
tekijän-roieli pahaksi, jolloin innostus heljposti lakkaa, ijo
käy vastenmieliseksi ja häh voi luopua koko yrityksestään.
Mutta yhteisymmärryksessä se käy mainiosti. Mies on
iloinen saadessaan auttaa vaimoaan ja vaimo iloitsee siitä pie­nestä
lepohetkestä, jonka mies täten Bähdle suo.
No nim, miehet! Yritetäänpäs' Silla aikaa kun toimet­tomina
j a nälkäisinä istunmae ja odotaname vaimoamme ruu-anlaittoon^^
öusemme päättävästi jä laitamme sen itse. Ki»»
alkuun {msee^ niin sitten se kyim menee. Näyttäka^aöic,
: ^ttäcfiiekin sovimnie kdttlöi^ hirviöitä^
SIVU2