1945-08-11-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
SIVU 2 LAUAXT.^IXA, ELOKUUN 11 PÄIVÄNÄ
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
I*ublished and printed by the Vapaus
PubUshing Company Limited. 100-102
EJin Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter;
Tllanshinnat:
1 vk. $2.00
6 kk 1.10
3 kk. 60
Yhdysvaltoihin:
1 vk. $2.50
6 kk. . . . . . . . . . . . . •. * • • •.«. * 1.40
Suomeen ja muualle ulkomaille:
"1 yk. $3.00
0 kk. 1.65
Liekki.Ilmestyy jokaisen viikon lau*
antairtä 12-sivul8ena, sisältäen parasta-kaimokirjallista
luettavaa kaikilta aloilta.
Aslamiehille myönnetään 20 prosentin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen..ilmoi-tushlnta
40 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. AUn
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 jmnä
6b senttiä Jokaiselta rauistovärsyltä tai
öitoslanseelta. Erikoishinnat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
: Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset,
on ostettava kustantajan nimeen:
Vapaus Publishing Company
Ltolted. : - '
.Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing
Company Limited, 100-102 Elm
Street West," Sudbury, Ontario
-Toimittaja A. Päiviö.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
LIEKKI
kuminastaiia
P.O. Box 69 Sndbnry, Ont.
Toimituksen kulmasta
Kuten viime mimerossu arvelimme,
urheiluväen liitto/nhlat ja kilpailut
täällä muodostuivat suurenmoisiksi
Ja onnistuneiksi kaikin />äV«. • A'm/ö
kannattaisi pakista pitetHmällekin,
mutta koska allekirjoittanut ei sat--
tuneesta syystä voinut niitä seitrata
mtiuta kuin osittain, niin odotamme
Kalle Terän selostusta ja lainaamme
sitä seuraavaan numeroon, koska
kuulimme hänen kiinnittävän huomionsa
juhlien menoon. sHrtä mielessä.
Otamme ^yt vain lyhyesti joitakin
numeroita osoittamaan juhlien
osanottoa. Kilpailuihin ja voimiste-^
lucsityksiin osallistui kaikkiaan 262
henkeä — 5/. Catharinesta, Torontosta,
Kirkland Lakelta, South Por-cupinesta,
Timminsistä, Soosta, Bea-ver
Lakelta, Sudburysta y:m. paikkakunnilta.
Rata- ja kenttäurhei-luun
ynnä uintiin ja uimahyppyihin
osallistui 109 ja voimsteluesityksiin
153 henkeä. Juhlapaikalla arvioitiin
sunnuntaina olleen noin kolmetuhatta
henkeä.
Xämä ovat ennätyslukuja, ja niihin
voidaan vielä lisätä lauantai-iltainen
tanssiylcisöennätys. Finnish-haaliUa
nimittäin oli noin S50 ihmistä, koska
sisäänpäusylippuja oli myyty 7S8
kappaletta, ja samaan aikaan oli
myöskin Työn Puistossa tanssit huoneen
täyteisellä väellä. — Mutta seuraavassa
njtmerossa enemmän.
* * *
Tässä numerossa alkaa .innie Ruissalon
kirjoittama jatko kertomus
*'lfIarpunsoittaja*', jota riittää joitakin
kttukausia.—AP. *
koetti laskujaan, niin oli jäänyt lom-.
pakko kotia. Ja kun 'hänen lakimie-lielUJtään
ei ollut rahaa mukana, niin
tuomari lainasi lakimiehelle :?2, jonka
hiin vuorostaan lainasi syytetylle, joka
sitten maksoi sakon. * • *
Elokuvatähti Carole Landis. joka
juuri äskettäin sai avioeron kolmannesta
miehestään, aikoo m^nnä hetimiten
naimisiin neljännen kerran,
mutta kuitenkin tahtoo Vähän ^^hen-
Meidän marja-matkamme
Oli kaunis aamu. Marjaan menijöitä
. alkoi kerääntyä erään North
Connellin kalastajan laiturille. Kaikkien
oli määrä saapua kello 8 aikaan,
että ehdittäisiin illalla hyvissä ajoin
^takaism ja juuri sillä minuutilla lähti
"Little vTurtie", terään kalastajan
moottorivene, halkomaan sileätä järvenselkää.
'
Oli mitä kaunein tyyni aamu. Au-'
rinko paistoi ihanasti, ei tuiiledhen-käyskään
käynyt. Ihailtiin ja nautittiin.
— Joukkoomme kuului kuusitoista
henkeä, kahdeksa-Truotiaista
lapsista seitsemänkymmenen-vuotiai-siin
vanlhuksiin asti. ; Ja olipa joukos-
" samme pari torontolaista sairaanhoitajaakin.
Meitä suomalaisia oli vain
kolme eli toism sanoen kaikki • paikkakunnan
suomalaiset.
Noin parin tunnin kuluttua saavuttiin
mitä ihanirapaan laftiden; poukamaan,
jossa kalastaja kehoitti lähtemään
veneestä, koska' olimme: hänen
luullakseen hyvällä -mustikkapaikal-la.
'Niinkuin ölinmiekin. 'Alkoi vilkas
^'mai-ja.npoiminta, eikä ottanut
kauan kun mu*kaan varatut astiat
täyttyivät. Mutta silloinpa tunsimme
aivan yhteisesti i jo nälkää ja' väsymystä,
joten laitoimme pienen nuotion
ja pistimme teekattilat tulelle.
Me supn^alai^et kuitenkin halusimme
kabvikurtaa. Syönnin ja juonnin
päälle levättiin. Vaan sitten tuli kysymys,
mitä on tehtävä, kun astiat
ovat täynnä ja marjoja on niin pal-
(jon, eikä mitenkään haluttaisi vielä
lähteä pois. Ei hätää, tuumirpme-me
suomalaiset, kun muistimme tuokkoset
ja myöskin niiden tekotavan. Olihan
meillä veitsi mukana. . Niin lähdimme
etsimään hyviä tuohikoivuja
ja löytyihän niitä. Viillettiin koivun
kylki halki ja helposti tuohi lähti.
•Pian oli astioita koko joukolle.
Ei ottanut kauan kun nekin astiat
olivat täyniiä. Taas syömään ja lepäämään,
jopa toiset vaipuivat uneenkin.
Nyt alkoi olla jo ilta ja kotiin lähdön
aika. Mutta mitä nyt? Kalastaja
ja hänen toverinsa katselevat taivaalle
hyvin huolestuneen näköisinä
— ja kas, tosiaankin, aivan huomaamattamme
on noussut tuuli ja tullut
myrsky, aallot pauhaa ja järvi on valkoisia
vaahtopäitä täynnä.
Koetettiin lähteä, vaan ei päästy,
aallot löivät vettä veneeseen, ja alkoi
jo tulla pimeäkin. Ei auttanut muu
kuin mennä takaisin rantaan ja tehdä
nuotio. Kylmäkin alkoi jo puistella.
käistä" välillä, kuten hän sanofc
* • •
Etelä-Carolinassa lainsäätäjien täy-tyy
vannoa vala, että eivät ole olleet
kaksintaistelunsa jälkeen vuoden
1881!
• • *
]Mrs. Mabelle Rosellilla olt sievä
maja Kettle-saarella. Otta\va^joessa.
Kun hän keväällä meni käymään
saarella, oli hänen majansa kadonnut.
Ainoastaan nurkkapylväät olivat jäljeltä.
Raymond St. Jean niminen
mies on ya«gittu majan varkaudesta.
Poliisit väittävät, että St. Jean hajotti
rajtienriuksen, vei palat alas jokea
ja pysytti niistä, vajan.
-vaikka koetettiin pitää huolta tulesta.
Kalastaja lähti jonneikin, vieden
marjat mukanaan. E i puhunut
paljon ja -oli huolestuneen näköinen,
sanoi vain: "Laulakaa naiset nyt kovalla
äänellä." Emme silloin vielä tien
neet miksi laulaa, mutta lauloimme
kuitenkin ja pidimme nuotiosta huolta.
Olimme taas iloisia kuin näimme
kalastajan tulevan luoksemme. Hän
oli. vienyt anarjat ja veneen parin
mailin päähän eräälle pienelle kämpälle
ja nyt tuli meitä hakemaan
-myöskin sinne. 'Kun §ade uhkasi,
niin emme voineet jäädä paljaan taivaan
aHe yöksi.
'*Ny t alkoi matka kämpälle yön pimeydessä
"kivikkoista ja • risuista rantaa.
>-Kalastaja lähti; edellä ja kehoitti:
'-'Ottakaa toisianne kädestä kiinni
älkää'kä heittäkö irti. Ei kenenkään
saa yhtäänverota joukosta.'^
- N i in lähti joiikkomme hitaasti .e-teenpäin.
'Jouduttiin -ikaaihimaan
suurten kivien;ja kaatuneiden puiden
yli, vaan /eteenpäin aina mentiin,
vaikka hitaasti. ;Jouduttiinpa joskus
menemään järveenikin •^fcie^täessämme
isoa puuta tai kiveä. "Mitäs tuo on?"
kysyttiin,'kun nähtiinrpari -ikirkasta
silmää kiiluvan, metsästä. "Laula-
•kaa", kehoitti rkalastaja. .•Nyt :me
; arvasintme,'-miksi laulaa piti — susien
ipeidksi,' että ne pysvisivät loitommalla.
Viimein vaivaloinen matkamme
päättyi. Oli jo aamupuoli yötä kun
pääsimme marjojemme ja paattimme
luo. Kuinka ji^hlalliselta tuntuikaan
astua sisälle kämppään, vaikka jouduimme
«nsin hätyyttämään ulos sen
entiset asukkaat, nimittäin piikkisiat.
Tehtiin tuli uuniin, katkottiin
männynhavuja allemme ja siinä vartettiin
päivän tuloa. Vaan nyt alkoi
kuulua ulkoa kaafnea ääni, joka aina
toistui pienen väliajan kuluttua ja
sitä piisasi aamuun as(i. Kalastaja
sanoi, että se on vain '•radio-ohjelmaa
vihollisen puolelta".
• Olimme iloisia, kun valkeni aamu,
yhtä kaunis kuin edellinenkin oli, ja
niin lähdettiin tämän seikkailurik-kaan
yön jälkeen kotirantaa kohti,
hiljaisina ja väsyneinä. Ainoa oli
moottorin ääni, joka rikkoi hiljaisuutta.
Ja kotia päästyä heti sauna lämpiämään,
sitten kylpemään ja sitten
nukkumaan. Voi kuinka tyytyväisiä
kaikkeen tähän olimme.
Canadan mantereen
pästä "säkä keskeltä.
Kotini muuttui siinä paikassa sem
moiseksi, etten itsekään tahtonut ^
kpa-.olevani kotona. TaTkastelia
pajkikoja ja koetin harkita mihinvH
. tiät itsekunkin sijoitan yönaikana. jä
jsitä tehdessääni huomasin, että mat-kalaukkuja
oli melkein joka nurkas.'
sa — niin niitä oli, seitsemän ikapoa
letta.
Tuskinpa vieraani ovat kovinkaan
tyytyväisiä muistellessaan bniar.5a
viettoa luonani, sillä kaikkien piti
- tehdä työtä. Piti poimia marjoja,
.pestä, pyykkiä, silittää, "olla nokikolarina,
se Oili, puhdistaa katolla sa\-u.
ELISABET.
-oOo-
Jälleen rauhallista
' Hohoi I Tässä taasen olen, ja tar
juriepukin palaa pikku hiljaa e^itiseeti
olotilaansa, vaikka todella hitaasti,
kaiken sen minua kohdanneen kesäisen
humun jälkeen, minkä vieraani
saivat aikaan.
Olisipa Della sattunut käymään
Tuonani kolme viikkoa myöhemmin,
niin varmaan olisi jäänyt päinvastainen
kuva mieleen siitä mitä rauhalli-simmasta
kuvasta, jonka hän sai käydessään
minun luonani.
Sellaista se tahtoo olla minun kohdalleni,
että saan yksinäni murjottaa
pitkät ajat, mutta sitten taas kun
minua muistetaan vieraiTtilla, niin
saan heitä paljon j-^hlä aikaa. Niinpä
nytkin sain vieraita tämän suuren
piippu, pilkkoa puita ''talverJkin Varalle",
korjata farmikoneita, olla iel-loseppänä^
käydä kalassa ja auttaa
• heinävllkeä pellolla.
^Kaiken kiireen ja touhun keskellä
silti joskus sekaannuttiin naapuriea
vieraitten kanssa, joita oli tuUufran-niikolta
ja rajan toiselta puolen. Kylässäkin
piti ehtiä käydä, vaikka ei
kaikkia; haasteita voitu millään täyt-tää..
.. ,
. Melkein viikko sitä humua kesti,
sitten vieraat taasen lähtivät, eivätkä
varmaankaan tunteneet itseään kovin
levänneeksi lomansa ajalla. Heinä-väkeä
vielä jäi ja alkoikin oikein 'hei-näilmat
-— viikko sellaista ihellettä,
ettei tarvinnut jumalaa syyttää, jos
ei hvn'iä heiniä saanut. Lämpömittari
näytti 96—100 astetta. Ei tanitse
mainitakaan, että siinä sai Ihikoilla.
Sitten tuli virkistävä ija tatpeellineii
sade, josta osattiin nauttia, niin ihmiset
ja eläimet kuin kasvitkin. Kua
yöllä kuulin, että sataa rankasti, niin
käänsin tyytyväisenä kylkeä ja ajattelin:
Antaapa sataa, makaan aamulla
vähän pitempään, eipähän wida
heiniä latoon siirtää.
Aamulla vielä loikoillessani kuulia
oveen koputettavan. Ajatteli» heti,
että mitä hittoa ihmiset hommailee,
kun eivät sateellakaan lepälle. Koputus
kuului toistamiseen ja minä
melkein vihaisena karjaisin: "Tulen
kun kerkiän!"
• Vihdoinkin olin jommoisessakiir
- vastaanottokunnossa, mutta sasnassa
muistin, että olin vielä hampaaton ia
pyörsin nopeasti, sillä eihän se iham-paattoman
hymy liene kaunis. Olin
jo melkein nolon näköinen mennessäni
ovelle.^
"No voi, voi, sinäkö Ed!'' Jhuudah-din
ensi työksi kun näin poikani rappusilla
seisovan — oman ainoan poikani,
joka ei ollut kiiynyt kotona puoleentoista
vuoteen. Tartuin 'häneen
syliksi. Samalla muistin, ettei iän
ole enää lapsi, vaan myös isä. Hän
olikin paljon muuttunut sisäisesU ja
ymmärsi-minua vanhaa äitiään aivan
eri tavalla kuin ennen. Kasvojen
ilmekin oli muuttunut .paljon su-tä
poikamaisesta välinpitämättömn-destä
isällisen huolen omaavaksi.
Neljättä nuotta sitten, kun laskin
hänet luotani maailmalle, ajattelin,
että onko^han hvvää tarkoittavat neuvoni
mahtaneet juurtua niin syvaan.
että ne olisivat vaikuttimena ynttaa
säilvttää itsensä pahimmilta maailman
viettelvksiltä. Nyt ilokseni huomaan,
että vieläkin saan ottaa hänet
vastqan semmoisena kuin ohn
vonut — ja edelleen toivon.
ERAKKO HELMI
HELSINKIIN perustetaan laaj^-
le järjistöpohjalle perustuva edist};'
mielinen ja sosialistinen työva^^nte «
teri,. jonka nimeksi on hyväks.M.
huomen Tvöväen Teatteri.
LASKU\'ARJO maksaa noin $200.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 11, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-08-11 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki450811 |
Description
| Title | 1945-08-11-02 |
| OCR text | SIVU 2 LAUAXT.^IXA, ELOKUUN 11 PÄIVÄNÄ (Canadan suomalaisten viikkolehti) I*ublished and printed by the Vapaus PubUshing Company Limited. 100-102 EJin Street West, Sudbury, Ontario. Registered at the Post Office Dept., Ottawa, as second class matter; Tllanshinnat: 1 vk. $2.00 6 kk 1.10 3 kk. 60 Yhdysvaltoihin: 1 vk. $2.50 6 kk. . . . . . . . . . . . . •. * • • •.«. * 1.40 Suomeen ja muualle ulkomaille: "1 yk. $3.00 0 kk. 1.65 Liekki.Ilmestyy jokaisen viikon lau* antairtä 12-sivul8ena, sisältäen parasta-kaimokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. Aslamiehille myönnetään 20 prosentin palkkio. Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään. ILMOITUSHINNAT: Yleinen..ilmoi-tushlnta 40 senttiä palstatuumalta ja kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. AUn maksu kuolinilmoituksesta $2.00 jmnä 6b senttiä Jokaiselta rauistovärsyltä tai öitoslanseelta. Erikoishinnat pysyvistä Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. : Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset, on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Ltolted. : - ' .Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elm Street West," Sudbury, Ontario -Toimittaja A. Päiviö. Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: LIEKKI kuminastaiia P.O. Box 69 Sndbnry, Ont. Toimituksen kulmasta Kuten viime mimerossu arvelimme, urheiluväen liitto/nhlat ja kilpailut täällä muodostuivat suurenmoisiksi Ja onnistuneiksi kaikin />äV«. • A'm/ö kannattaisi pakista pitetHmällekin, mutta koska allekirjoittanut ei sat-- tuneesta syystä voinut niitä seitrata mtiuta kuin osittain, niin odotamme Kalle Terän selostusta ja lainaamme sitä seuraavaan numeroon, koska kuulimme hänen kiinnittävän huomionsa juhlien menoon. sHrtä mielessä. Otamme ^yt vain lyhyesti joitakin numeroita osoittamaan juhlien osanottoa. Kilpailuihin ja voimiste-^ lucsityksiin osallistui kaikkiaan 262 henkeä — 5/. Catharinesta, Torontosta, Kirkland Lakelta, South Por-cupinesta, Timminsistä, Soosta, Bea-ver Lakelta, Sudburysta y:m. paikkakunnilta. Rata- ja kenttäurhei-luun ynnä uintiin ja uimahyppyihin osallistui 109 ja voimsteluesityksiin 153 henkeä. Juhlapaikalla arvioitiin sunnuntaina olleen noin kolmetuhatta henkeä. Xämä ovat ennätyslukuja, ja niihin voidaan vielä lisätä lauantai-iltainen tanssiylcisöennätys. Finnish-haaliUa nimittäin oli noin S50 ihmistä, koska sisäänpäusylippuja oli myyty 7S8 kappaletta, ja samaan aikaan oli myöskin Työn Puistossa tanssit huoneen täyteisellä väellä. — Mutta seuraavassa njtmerossa enemmän. * * * Tässä numerossa alkaa .innie Ruissalon kirjoittama jatko kertomus *'lfIarpunsoittaja*', jota riittää joitakin kttukausia.—AP. * koetti laskujaan, niin oli jäänyt lom-. pakko kotia. Ja kun 'hänen lakimie-lielUJtään ei ollut rahaa mukana, niin tuomari lainasi lakimiehelle :?2, jonka hiin vuorostaan lainasi syytetylle, joka sitten maksoi sakon. * • * Elokuvatähti Carole Landis. joka juuri äskettäin sai avioeron kolmannesta miehestään, aikoo m^nnä hetimiten naimisiin neljännen kerran, mutta kuitenkin tahtoo Vähän ^^hen- Meidän marja-matkamme Oli kaunis aamu. Marjaan menijöitä . alkoi kerääntyä erään North Connellin kalastajan laiturille. Kaikkien oli määrä saapua kello 8 aikaan, että ehdittäisiin illalla hyvissä ajoin ^takaism ja juuri sillä minuutilla lähti "Little vTurtie", terään kalastajan moottorivene, halkomaan sileätä järvenselkää. ' Oli mitä kaunein tyyni aamu. Au-' rinko paistoi ihanasti, ei tuiiledhen-käyskään käynyt. Ihailtiin ja nautittiin. — Joukkoomme kuului kuusitoista henkeä, kahdeksa-Truotiaista lapsista seitsemänkymmenen-vuotiai-siin vanlhuksiin asti. ; Ja olipa joukos- " samme pari torontolaista sairaanhoitajaakin. Meitä suomalaisia oli vain kolme eli toism sanoen kaikki • paikkakunnan suomalaiset. Noin parin tunnin kuluttua saavuttiin mitä ihanirapaan laftiden; poukamaan, jossa kalastaja kehoitti lähtemään veneestä, koska' olimme: hänen luullakseen hyvällä -mustikkapaikal-la. 'Niinkuin ölinmiekin. 'Alkoi vilkas ^'mai-ja.npoiminta, eikä ottanut kauan kun mu*kaan varatut astiat täyttyivät. Mutta silloinpa tunsimme aivan yhteisesti i jo nälkää ja' väsymystä, joten laitoimme pienen nuotion ja pistimme teekattilat tulelle. Me supn^alai^et kuitenkin halusimme kabvikurtaa. Syönnin ja juonnin päälle levättiin. Vaan sitten tuli kysymys, mitä on tehtävä, kun astiat ovat täynnä ja marjoja on niin pal- (jon, eikä mitenkään haluttaisi vielä lähteä pois. Ei hätää, tuumirpme-me suomalaiset, kun muistimme tuokkoset ja myöskin niiden tekotavan. Olihan meillä veitsi mukana. . Niin lähdimme etsimään hyviä tuohikoivuja ja löytyihän niitä. Viillettiin koivun kylki halki ja helposti tuohi lähti. •Pian oli astioita koko joukolle. Ei ottanut kauan kun nekin astiat olivat täyniiä. Taas syömään ja lepäämään, jopa toiset vaipuivat uneenkin. Nyt alkoi olla jo ilta ja kotiin lähdön aika. Mutta mitä nyt? Kalastaja ja hänen toverinsa katselevat taivaalle hyvin huolestuneen näköisinä — ja kas, tosiaankin, aivan huomaamattamme on noussut tuuli ja tullut myrsky, aallot pauhaa ja järvi on valkoisia vaahtopäitä täynnä. Koetettiin lähteä, vaan ei päästy, aallot löivät vettä veneeseen, ja alkoi jo tulla pimeäkin. Ei auttanut muu kuin mennä takaisin rantaan ja tehdä nuotio. Kylmäkin alkoi jo puistella. käistä" välillä, kuten hän sanofc * • • Etelä-Carolinassa lainsäätäjien täy-tyy vannoa vala, että eivät ole olleet kaksintaistelunsa jälkeen vuoden 1881! • • * ]Mrs. Mabelle Rosellilla olt sievä maja Kettle-saarella. Otta\va^joessa. Kun hän keväällä meni käymään saarella, oli hänen majansa kadonnut. Ainoastaan nurkkapylväät olivat jäljeltä. Raymond St. Jean niminen mies on ya«gittu majan varkaudesta. Poliisit väittävät, että St. Jean hajotti rajtienriuksen, vei palat alas jokea ja pysytti niistä, vajan. -vaikka koetettiin pitää huolta tulesta. Kalastaja lähti jonneikin, vieden marjat mukanaan. E i puhunut paljon ja -oli huolestuneen näköinen, sanoi vain: "Laulakaa naiset nyt kovalla äänellä." Emme silloin vielä tien neet miksi laulaa, mutta lauloimme kuitenkin ja pidimme nuotiosta huolta. Olimme taas iloisia kuin näimme kalastajan tulevan luoksemme. Hän oli. vienyt anarjat ja veneen parin mailin päähän eräälle pienelle kämpälle ja nyt tuli meitä hakemaan -myöskin sinne. 'Kun §ade uhkasi, niin emme voineet jäädä paljaan taivaan aHe yöksi. '*Ny t alkoi matka kämpälle yön pimeydessä "kivikkoista ja • risuista rantaa. >-Kalastaja lähti; edellä ja kehoitti: '-'Ottakaa toisianne kädestä kiinni älkää'kä heittäkö irti. Ei kenenkään saa yhtäänverota joukosta.'^ - N i in lähti joiikkomme hitaasti .e-teenpäin. 'Jouduttiin -ikaaihimaan suurten kivien;ja kaatuneiden puiden yli, vaan /eteenpäin aina mentiin, vaikka hitaasti. ;Jouduttiinpa joskus menemään järveenikin •^fcie^täessämme isoa puuta tai kiveä. "Mitäs tuo on?" kysyttiin,'kun nähtiinrpari -ikirkasta silmää kiiluvan, metsästä. "Laula- •kaa", kehoitti rkalastaja. .•Nyt :me ; arvasintme,'-miksi laulaa piti — susien ipeidksi,' että ne pysvisivät loitommalla. Viimein vaivaloinen matkamme päättyi. Oli jo aamupuoli yötä kun pääsimme marjojemme ja paattimme luo. Kuinka ji^hlalliselta tuntuikaan astua sisälle kämppään, vaikka jouduimme «nsin hätyyttämään ulos sen entiset asukkaat, nimittäin piikkisiat. Tehtiin tuli uuniin, katkottiin männynhavuja allemme ja siinä vartettiin päivän tuloa. Vaan nyt alkoi kuulua ulkoa kaafnea ääni, joka aina toistui pienen väliajan kuluttua ja sitä piisasi aamuun as(i. Kalastaja sanoi, että se on vain '•radio-ohjelmaa vihollisen puolelta". • Olimme iloisia, kun valkeni aamu, yhtä kaunis kuin edellinenkin oli, ja niin lähdettiin tämän seikkailurik-kaan yön jälkeen kotirantaa kohti, hiljaisina ja väsyneinä. Ainoa oli moottorin ääni, joka rikkoi hiljaisuutta. Ja kotia päästyä heti sauna lämpiämään, sitten kylpemään ja sitten nukkumaan. Voi kuinka tyytyväisiä kaikkeen tähän olimme. Canadan mantereen pästä "säkä keskeltä. Kotini muuttui siinä paikassa sem moiseksi, etten itsekään tahtonut ^ kpa-.olevani kotona. TaTkastelia pajkikoja ja koetin harkita mihinvH . tiät itsekunkin sijoitan yönaikana. jä jsitä tehdessääni huomasin, että mat-kalaukkuja oli melkein joka nurkas.' sa — niin niitä oli, seitsemän ikapoa letta. Tuskinpa vieraani ovat kovinkaan tyytyväisiä muistellessaan bniar.5a viettoa luonani, sillä kaikkien piti - tehdä työtä. Piti poimia marjoja, .pestä, pyykkiä, silittää, "olla nokikolarina, se Oili, puhdistaa katolla sa\-u. ELISABET. -oOo- Jälleen rauhallista ' Hohoi I Tässä taasen olen, ja tar juriepukin palaa pikku hiljaa e^itiseeti olotilaansa, vaikka todella hitaasti, kaiken sen minua kohdanneen kesäisen humun jälkeen, minkä vieraani saivat aikaan. Olisipa Della sattunut käymään Tuonani kolme viikkoa myöhemmin, niin varmaan olisi jäänyt päinvastainen kuva mieleen siitä mitä rauhalli-simmasta kuvasta, jonka hän sai käydessään minun luonani. Sellaista se tahtoo olla minun kohdalleni, että saan yksinäni murjottaa pitkät ajat, mutta sitten taas kun minua muistetaan vieraiTtilla, niin saan heitä paljon j-^hlä aikaa. Niinpä nytkin sain vieraita tämän suuren piippu, pilkkoa puita ''talverJkin Varalle", korjata farmikoneita, olla iel-loseppänä^ käydä kalassa ja auttaa • heinävllkeä pellolla. ^Kaiken kiireen ja touhun keskellä silti joskus sekaannuttiin naapuriea vieraitten kanssa, joita oli tuUufran-niikolta ja rajan toiselta puolen. Kylässäkin piti ehtiä käydä, vaikka ei kaikkia; haasteita voitu millään täyt-tää.. .. , . Melkein viikko sitä humua kesti, sitten vieraat taasen lähtivät, eivätkä varmaankaan tunteneet itseään kovin levänneeksi lomansa ajalla. Heinä-väkeä vielä jäi ja alkoikin oikein 'hei-näilmat -— viikko sellaista ihellettä, ettei tarvinnut jumalaa syyttää, jos ei hvn'iä heiniä saanut. Lämpömittari näytti 96—100 astetta. Ei tanitse mainitakaan, että siinä sai Ihikoilla. Sitten tuli virkistävä ija tatpeellineii sade, josta osattiin nauttia, niin ihmiset ja eläimet kuin kasvitkin. Kua yöllä kuulin, että sataa rankasti, niin käänsin tyytyväisenä kylkeä ja ajattelin: Antaapa sataa, makaan aamulla vähän pitempään, eipähän wida heiniä latoon siirtää. Aamulla vielä loikoillessani kuulia oveen koputettavan. Ajatteli» heti, että mitä hittoa ihmiset hommailee, kun eivät sateellakaan lepälle. Koputus kuului toistamiseen ja minä melkein vihaisena karjaisin: "Tulen kun kerkiän!" • Vihdoinkin olin jommoisessakiir - vastaanottokunnossa, mutta sasnassa muistin, että olin vielä hampaaton ia pyörsin nopeasti, sillä eihän se iham-paattoman hymy liene kaunis. Olin jo melkein nolon näköinen mennessäni ovelle.^ "No voi, voi, sinäkö Ed!'' Jhuudah-din ensi työksi kun näin poikani rappusilla seisovan — oman ainoan poikani, joka ei ollut kiiynyt kotona puoleentoista vuoteen. Tartuin 'häneen syliksi. Samalla muistin, ettei iän ole enää lapsi, vaan myös isä. Hän olikin paljon muuttunut sisäisesU ja ymmärsi-minua vanhaa äitiään aivan eri tavalla kuin ennen. Kasvojen ilmekin oli muuttunut .paljon su-tä poikamaisesta välinpitämättömn-destä isällisen huolen omaavaksi. Neljättä nuotta sitten, kun laskin hänet luotani maailmalle, ajattelin, että onko^han hvvää tarkoittavat neuvoni mahtaneet juurtua niin syvaan. että ne olisivat vaikuttimena ynttaa säilvttää itsensä pahimmilta maailman viettelvksiltä. Nyt ilokseni huomaan, että vieläkin saan ottaa hänet vastqan semmoisena kuin ohn vonut — ja edelleen toivon. ERAKKO HELMI HELSINKIIN perustetaan laaj^- le järjistöpohjalle perustuva edist};' mielinen ja sosialistinen työva^^nte « teri,. jonka nimeksi on hyväks.M. huomen Tvöväen Teatteri. LASKU\'ARJO maksaa noin $200. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-08-11-02
