Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 27, 1951

              toisen päälle ja rykäisi.
"Öhöm... kröhön... tuota...
teillä savustettiin eilen, vai?" ^
Sannan pää kierähti puoli kier­rosta
Juusoon päin kuin herkkä
tuuliviiri vihurinpuuskassa ja Tah­von
leukalihakset jännittyivät.
"Meinaan, kun näin savun nouse­van
palvusaunasta . . .," jatkoi
Juuso muina miehinä. "Kaupun­gistako
sinä sian käsitit?"
Sanna pyöritti myllyä kuin hen­genhädässä,
vaikka se jo olikin tyh­jä
ja Tahvo imi tupakkaansa pqs-ket
lommolla.
"Ka, sieltähän minä . . . "
Juuso vaihtoi jalkaa, niisti ne­nänsä
sormiinsa pyyhkäisi sormet
puhtaiksi penkin sivuun. Tuvassa
vaUitsi jälleen tovin hiljaisuus,
Sannakin oli unohtanut istumaan
rahille mylly polviensa välissä.
"Tuota . . et sinä mustalaisia
ole nähnyt .*. . meinaan, niinkuin
viime aikoina?" sanoi Juuso taas
rauhallisesti ja vilkaisi Tahvoon.
"Jaa . . . mustilaisia vai? Ka, enpä
minä heitä viime aikoina . .
Jälleen uumoileva hiljaisuus.
"Meinaan, kun apteekilla käydes­säni
kuulin, että olivat siellä päin
liikkuneet . . . mustalaiset näet. . .
Konttisesta olivat kuulemma sian­kin
varastaneet..."
Sanna tavoitti sydäntään äkkinäi­sellä
liikkeellä ja Tahvo puraisi
puista hoikkia niin, että se rusahti.
Hänen silmänsä kapenivat rakoisik­si.
"Kiitohan . .
"Sanoppahan muuta . . . Kuka
Jieitä perämaan, veivät kun veivät,
kaipa se niillä jo on mahassa . . .
Ota sitten enää selvää . . ." .
JATKUVASTf HEDELMÖIVÄ JA
RÖNSYTÖN KÄÄPIÖPENSAÄN
Antaa .«'eiaenpstli istutettuna hedelmän cusimtnäifenä
vuonna. Helppo kasvattaa. kaavaa noin jalan
korkuiseksi. Se ei leviä rönsyjen muodossa. Kestä­vä
ja uionivuotluen. Hedclniöi run<>aasti aikaisesta ke-vääslä
tappavaan pakkaseen asti. Mansikassa on hyvin
herkullinen niuku ja tuoksu muistuttaa vlHimausii^-aa;
«e" on rikas ja jnehuincn. Pensaat kasvavat sievästi
tuuheiksi ja ovat siten myös koristepensaita kasvimaan,
hedelniiipiiutarhan tai kukkatarhan reunoilla. Se on
myös näkyvä ruukkukasvi. Va kka Mont Rosa-mansikat
ovat pienempiä kuin markkinoita varten kasvatettavat
mansikat, niin ne ovat kuitonk'n suurempia ku"n niit.
käan muut meidUa tuntemamme siemenistä kasvatettavat
mansikat, sivuuttaen populäärlsel solemacher- ja muut
lai"t. Sen harvinainen pensasmuoto ja oivallinen maka
panee tämän lajin omaan luokkaansa jokaisessa koti-
. puutarhassa. Siemenvarasto on rajoitettu. Tilatkaa
aikaisin. (Paketti 23c) (3 pakettia SOc) postivapaasti.
IS ^
flMAlSEKSl Meiilän i\<o vuoden 1951
iiemeti' ja tannikirjamme.
ALGOMA TAXI
ELO SYRJÄ
276 Bay Street Port Ar(t2h7u-r3,- 1O0-n1t7.)
3!v
Heipä hei! Meitä olisi neljä vanhaa-poikaa,
jotka haluaisivat kirjeenvaih­toon
vanhainpiikain tai leskien kanssa.
Osoite olisi näm. että kirjeet tulisi tän­nepäin:
MR. KÄSISAHA
MR. S. VASARA
MR. J. VINKKELI
MR. NÄVERI
% Geo. Gordon Co. Ltd.
Camp Ho. 7
Glen Af ion Ontario
"Niinpä kai", sanoi Tahvokin ta­vallista
vikkelämmin. "Et heistä e-nää
selvää saa, ellet suolia ulos kai­va
ja malialaukkua tutki . . ."
Sanna nousi ja kumosi tuoksuvan
kahvijauhon pannuun, missä vesi jo
kiukkuisesti kiehui. Juuso pudotti
tupakanpätkänsä lattialle ja polkai­si
sen sammuksiin. Sitten asetti hän
molempien käsiensä sormenpäät
vastakkain ja kohotti katseensa a-jan
ja noen muistuttamiin katto-hirsiin.
"Vaan olisipa mukavaa meilläkin
vuoleskella vankkoja viiluja paivu-kinkun
kyljestä — niinkuin naapu­rissakin,
meinaan . . . vaikkapla siitä
kaupunkipossun pempun puoles-to.
• « •
Tahvon sormet puristuivat nyrk­kiin
ja leuan tutinasta näki, että
kiukkuiset ärräpäät kierivät kielen
pinnalla ulospääsyä etsien, mutta
saivat painua takaisin mustiin mu-juihinsa
ähkäisevän nielaisun mu­kana.
Eikä ennustanut hyvää se­kään
puna mikä oli kohonnut Tah­von
korvalehtiin, se oli kuin yöksi
nousevan myrskypilven verinen ka­jo
iltaruskon viime leimussa. Mut­ta
mitään ei tapahtunut, ei mitään
muuta kuin se, että Tahvo päätään
kääntämättä ja Sannaan edes vil­kaisematta
puhui hampaittensa ra­osta:
"Meneppä hakemaan sieltä aitas­ta
kinkku tälle Juusolle, akka. Sitä
mitä meillä on, sitä on oltava naa­purissakin."
Sannan leuka loksahti miltigi pul­leille
rinnoille, hän nosti kahvipan­nun
lieden syrjälle, pyyhkäisi käm­menensä
esiliinansa reunaan ja k i ­pitti
sitten nopein askelin ulos.
Juuso nousi äkisti penkiltä, sujaut­ti
kätensä polvelleen ja pyyhkäisi
sieltä esille lituskaisen putelin, jon­ka
vesikirkas sisältö sievästi kup-lehti
hänen heiluttaessaan sen Tah­von
nenän alle. '
"No sitä minä . . . että oikeat
naapurithan me ollaan . .\ sinä ja
minä . . . yhtä maata kuin maala­rin
housut... tuota, imasehan tuos­ta
. . .'•
Tahvo rypisti hiukan otsaansa,
mutta eipä voinut hän vastustaa
nesteen kirkasta houkutusta vaan
tarttui kuin tarttuikin pulloon, nap­sautti
siitä korkin pois ja kulautti
kurkkuunsa kunnioitettavan ku­lauksen,
ähkäisi ja ojensi putelin
takaisin JusoUe. Tämäkin kumosi
kurkkuunsa suuntäyten siemauk­sen
ja laski sitten pullon lattialle
penkinjalan viereen.
"Tuota . . . mitäs sinä Juuso mei-nat'.
. -? Jos niinkuin et tietäisi. . .
tuota . . . meinaan, niistä mustilai-sista
ja siitä Konttisen sianretalees-ta
mitä . . . meinaan tuota . . .
joo . . . niin en minäkään tiedä mitä
siitä, kuka sen vapriikin siellä Ta-kasuvannolla
sen jumalattoman
suuren kuusen juurella omistaa,
meinaan . .
Näyttipä hetken siltä kuin olisi
Juuso-saanut ruodon kurkkuunsa,
mutta vain hetken. Sitten ratkesi
hän hiljaiseen hihitykseen.
"Taitaapa olla nuo naapurikylän
ukot taas . keittotaitoaan koettele­massa
. . . mutta otahan tuosta, se
lämmittää ja virkistää se l . . joo,
ne juuttaat taas siellä Takasuvan-nolla
lakia rikkovat . . . vai mitäs
arvelet, naapuri . .
Samassa puhalsi Sanna sisälle
siankinkku vanhaan vehnäjauho-säkkiin
käärittynä ja antoi taak­kansa
pudota kiukkuisesti läpähtä-en
penkille.
"Siinä se . . . naapurinvara . .
"No se . , . siinä sitä. Niin se on,
että mitä meillä on, sitä ei pidä
naapuristakaan puuttuman. Ja mi­tä
naapurissa on, sitä ei pidä meiltä-kään
puuttuman — vai mitäs mei­naat,
Juuso?"
"Niin niin, niin se oh^ ei pidä
puuttuman, ei. Minä tässä pistäy­dyn
siellä naapurikylässä ukkojen
pakeilla tuossa ilansuussa, niin ei­köhän
sitä teilläkin ole . . . vaikka
jouluun a s t i . . . täytyyhän sitä, kun
näin hyviä naapureita kerran ol­laan
. . ."
Ukot kurauttivat jälleen sihise­vän
ryypyn kurkkuihinsa, Juuso
tarjosi sikuretit ja niin sitä sitten
ovelasti hymyillen imeskeltiin tu­kevia
savuja Sannan saattaessa
kuppeja ja pannua pöytään.
Se oli naapurirakkautta se.
Kotkan ja kissan kaksin­taistelu
Ruotsissa
Iso kotka, jonka siivenkärkien
väli oli kaksi metriä, ilmestyi jou­lun
aatonattona Sundsvallin lähis­töllä
sijaitsevan Granlon taajaväki-sen
yhdyskunnan ylle. Jättiläislin-tu
syöksyi alas erään talon piha­maalla
olevan kissan kimppuun,
jolloin näiden kahden eläimen vä­lillä
sukeutui katkera taistelu.
Metelin kuultuaan riensi talon e-mäntä
pihamaalle ja käyttäen lii^'
danvartta aseenaan onnistui erott^^
maan taistelevat toisistaan. "B^i
poliisi ja eläinlääkäri ottivat huo;
taansa kotkan, joka kuitenkin
haavoittunut niin pahoin, että ^-
piti lopettaa. 1
Kissa selviytyi taistelusta parein
min ja toipui verraten pian, vaiW
se oh saanut haavoja leukapieliin^^
jarmenettänyt yhden hampaaiisa.'
Onko Liekin tilaus uudistettu? !
Siskoni
AiM HiHm
ja hänen lastensa
myn Ja G
MUISTOLLE
Hukkuivat^iLong lakeen tammikuiui
29 päivänä 1950
Vuosi pn vierinyt mnuistojen taa,
vaan sinua, sisko,
pikku Johnny ja CJail
me emme voi koskaan unhoittaa.
Helmi, Bobby ja Uuno
Wanup, Ontario
U J i i i n i n i i u i i i i i i i i i i t i i i i i i i i i n n i n i n i i n i u i i n M i i i i i i H i i t i i i n i i i i i i i i i i i i t i t M i i i i i i i u i i i n H i t i i i i i i i H i i i i i i u i i iH
Tahdomme oikein syäämeliisesti kiittää kaikkia niitä ystäviä, jotka yllätti­vät
minua syntymäpäiväni johdosta. Parhaimmat kiitokset kahviaisten ai-kuunjsanijoille
Lainalle ja Otolle sekä autta-jilieLydiaHe, Helmille ja Lauralle.
Kiitokset kaikille niille ystäville, jotka ottivat osaa tähän yllätyk^n. Kii­tokset
kauniista köhvipQydästä, kukista ja siitä arvokkaasta lahjasta, jota
piidän sydäjm^ellisenä^ ^ouistcma aina.
Kauniit kiitokset kaikille teille, ystävät.
110 Wellingion St.
MABEL J A EIHO P A LM
Sa]?ma, Ontario
niiiiiiiniiiiiiiniiiMiiiiiiiiiiiiiiiiitiuitiiiniiiiiiiiiiiiiiiiiiHiiiiiiiiiiniitiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii^
K I I T O S •
Sydämelliset kiitoksemme kaikille ystäville ja tovereille siitä yllätySlestä, jonka
järjestitte uuteen kotiimme Tapaninpäivänä, joulukuun 26 pnä 1950. Kiitos raha­lahjasta,
jolla ostamme käytännöllisen lahjan kotiimme käyntinne muistoksi.
Kiitos herkullisista syömisistä ja juomisista, joita toitte tullessanne. Kiitos mr.
ja mrs. N. Watungille sekä mr. ja mrs. S. Niemelle kauniista lauluista.
Erikoinen kiitos alkuunlaittajille mirs. Selma Crohnille, xms. Aino Niemelle ja
mrs. Anna Luodolle. Kiitos kaikille, jotka vaivojaan säästämättä pitivät huolen
tarjoilusta. Kiitos niillekin, jotka ottivat osaa lahjahan, mutta eivät olleet tilai­suudessa
saapuvilla.
Tämä tilaisuus säilyy kauniina muistona ikuisesti mielissämme.
5170 st. IVIargaret St.
TYYNE JA LAURI WIITALA
Vancouver, B. C.
•^iiiiiiiiiiniiniiiiiitiiiiitiiimiMniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiMiiiitiiniiiiiiiiiiiiiiiiiHiuiiiiiiiiniiiiH iiiniiiiiiiiniiiiiiiiniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin:
I I T OS
Sydämellinen kiitos teille, sukulaiset ja ystävät, iloisesta tu-paantuliaisyllätyksestä,
kun tulitte kotiini lauantaina^tammikuun
13 p:nä 1951. .Suuri kiitos rahalahjasta ja herkullisesta kahvipöy­dästä
jokaiselle osanottajalle ja erittäinkin yllätyksen alkuun­panijoille
ja illan emännille.
Kiitollisuudella teitä kaikkia muistaen, ^
214 S. Court St.
ELLA McLEOD
Port Arthur, Ontario
ruuiiiiiiiiiiiii i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i iiiuiiiniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiuiiiiiiiitiiiiiii i n i n i i i n i i i i i i i i i i i i n i i t i i n i i i i i i i i M i i i i i i i i i i i i n i i i i i i i i i r i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i M i i i i i i u i n i B i!
K I I T OS
Sydämelliset kiitoksemme teille, jotka saavuitte viettämään 70-v. syntjinä-päiväämme
tammikuun 14 p:nä. Myöskin kauniit kiitokset teille, jotka muis­titte,
mutta ette voineet saapua.
Erikoinen kiitoksenune tytöille soitosta ja laulusta. Kiitollisuudella'muis­telemme
arvokasta rahalahjaa, samoin muita lahjoja, jotka saimme vastaan­ottaa.
>
Ystävyytenne säilyy muistossamme ja ilahduttaa vanhuutemme päiviä.
OLGA JA ARMAS HOLOPAINEN
Sicamous British Columbia
g i i i i i i i i i n i i i i i i i i i i i i i i i i i M i i i i i i i i i i i n i i i i i i i i i i i n i i i i i i i i tMiiiiniMiuiniiiiniiiitiiniiiniiiMiininMiMiiiiiiiiiiiiiiniiiniiiiMiiniiiiiiiiinniiiiMiiiiiiniliniiiiiiiMiiinMiiiMnMn
K I I T OS
Lämpimät kiitokset teille, ystävät, siitä suurenmoisesta yllätyksestä, jolla
tervehditte alkavaa yhteiselämäämme tanamikuun 14 p:nä. IV^bhet kiitokset
arvokkaasta lahjasta ja kauniista kahvipöydästä, Kjitokset juhlan järjestä­jille
ja alan emännille.
Kiitos A. Pitkäselle hauskasta runosta ja soittajille Signelle, Arvolle, Kaar­lolle
ja LeoUe. Kiitos myös niille osanottajille jotka eivät olleet juhlassa.
Voiko kauneinta toivoa ollenkaan, löytyykö ystävyyttä vertaistaan. Sitä
henkeä ei unholaan kätkeä voi, jonka ystävät rakkaimmat meille soi.
Geraldton
MELfill JA KALLE PELTOMAA
Ontario
4Jni»HHu»it»H«ii.iiiiniiiniiiuiiiimiiH»niniiinmiuinumuiniiiHu«iniMiiniMiHiiniiHiiiiiiMinii,miiniiH
SIVU 10 • LAU.ÄXTAINA, TAiMMIKUUN 27 PÄIVÄNÄ, 1951