Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 27, 1948

              s i r ' , puolustautui Danny. ''Minähän
sanoin/ ettei ristin sielua tullut laivaan.
Neekeri ei kai ole mikään ihminen, l u u ­lisin.
»; -: , :
Rourke päästi pojan irti tehden epä­toivoisen
liikkeen. ^
"Sinä olet enemmän kuin mitä minä
jaksan kestää", sanoi hän ayuttomaöa.
"Joskus uskon, että sinusta v o i tulla
mies, mutta sitten yhfäkkiä sinä käyt­täydyt
kuin aasi. N o n i i n i Kerro tuos­ta
neekeristä! Mitä lajia hän ori?"
"Minä en todellakaan tarkoittanut
mitään pahaa, s i r " , vakuutti Danny uu­delleen.
"Enhän -minä voinut miten­kään
uskoa, että te välittäisitte hiluista­kaan
jostakin neekeri-parasta, joka tulee
laivaan vain vaatteet yllään ja pyytää
pestautua läivamleheksi saadakseen
"^matkustaa mukana Bpmbayhin saakka."
*'NTo, pääsikö hän?" kysyi Rourke.
"Hittoa viielä, kaikella kunnialla sa­noen.".
Danny tarttui iloisemman nä-iköisenä
Rourken hankaliin paidannap-peihin,
"Muonitusmestari ehdotti hä­net
potkaistavaksi y l i laidan, mutta sil­loin
tarjoutui hän lunastamaan etukansi-matkalipun,
ja-niin sai hän jäädä."
"Hän näyttää siis olevan varoissaan?" •
"Eikä, tuskin hän sai matkalipua hin­taa
kokoon. , \ -
"Onko mies^laskaari?" (Itäintialainen
merimies).
"Luulisin melkein i i i i n , sir, mutta sitä
ei ole helppo sanoa. Nuo neekerit ovai
aina täsmälleen samannäJcöisiäl"
"Hyvä." : :
Rourke pukeutui huolellisesti, ja hä­nen
mielialansa parani huomattavasti,
kim hän kuvastim^ta näki, että smo­king
sopi erinomaisesti, että housut oli­vat
moitteettomat, paita häikäisevän
valkoinen, kaulanauha solmittu juuri o i ­kealla
tavalla: että hän, lyhyesti sanoen,
oli;iälIeen oraa itsensä. ,
"H3rvä", jatkoi hän lempeämmin, " o n -
fian mahdollista, Danny, että hän ön se,
mikä hän näyttää olevan, j a ettei hänel­lä
ole mitään tekemistä meidän kans­samme
. . . Danny", luonteenomaisella
tavallaan siirtyi hän äkkiä aivan uuteen
aiheeseen, "oletko pannut mericille tuon
pienen,. punatukkaisen t naisien? Vaikka
niinun pitäisi pyytää kysymyksess$::oIe-valta
naiselta anteeksi,, että ^ naatnTtsen
hänen tukkansa ^^rin samassa:huonees­sa
kuinoasinim loistomajakkasiyDanny.
No, oletkapaimut merkilleJiänet?" ~ ^
^ "Hänet, jonka saitte näkyviinne Port
Saidissä, siroja jonka nimestä-määräsit-^
te minun ottamaan-selb&?" ^ •
"Sinusta,tulisi hyvä. i^alapölii^, Dan­ny.
Niin,, juuri häntä tarkoitan.'.*
Danny puristi huulensa, yhteen- samal- -
la tavalla kuin han nauhoitti isäntänsä:
kenkiä,
"Kyllä, olen pannut merkille hänetv,
myönsi hän ja loi Rourkeen>tyytymätto^
mäiri katseen.
Hän XK>usi-ylös, ja samassa 5^nsi
Rourke hiljaa, mutta sentään, lujasti
hänfS korvasta ia antoi hänelle samalla
sansren miettiväisenä potkCuT
" M i k a hitto sinua vaivaa, Danny?"
kysx-i hän moittien. -**01etko sinä hullu/
, vai puuttuuko sinulta arvostelukykyä,
tolvana, k im puhuttelet minua tuossa ää­nilajissa?"
Danny hieroskeli pahoinpideltyjä ruu-miinosiaan,
alakuloisena, mutta ei suin­kaan
katuvaisena.
"Se on naisväen takia^*, mutisi hän.
"Pj-^dän anteeksi, sir, mutta se on ali­tuisesti
heidän takiansa. Te tiedätte
kyllä«itse, sir, että he aina aiheuttavat
ikävyyksiä meille. Me emme ole vielä
ehtineet rauhoittua ja tulla hyvälle tuu­lelle,
ennenkuin joku heistä sukeltautuu
esiin ja houkuttelee meidät p\ilaan."
Rourke hymyili hj^väksyen, mutta ei
hellittänyt korvasta.
".Mikä hänen mmensä on?"
" A - a l , sir, missus Pr3mnc, s i r ! "
Rourke väänsi Jälteen korvaa puoH
kierrosta tehdäkseen P a i i f y yn yhä suu-
Minä^ a r k M
Olen tässä^ö vähän aikaa kulkenut
nokka pystyssä ja selkä suorassa, että
puolisköhikiiLSenJo huomasi. Siksi hän
i y s y i k i h : ' , -
"Mikä sinuun on mennyt, oletko syö-n)
rt y^iiögi^^M
"Mistäj^ riii^ tässä ole ollut
aikaa käydä-kalassakaan", koetin selit­tää."
••''••,>l'-- .
Asia on nyt sitä laatua, että sen p i ­tää
antaa lukijäinkin tietää.
Tässä joku'yuosi sitten ilmaantui
paikkakunnallemme, eräs ikäneito, jonka
lääkärin o l i : määrännyt terveydellisistä
syistä,muuttamaan ilmanalaa. Tästä
riaapUnsta hän sitten osti pienen hedel-mäfarmin
ja rupesi tosissaan farmaa-maan.
Hedelmäviljelyksen ohella hän
innostui kananhoitoon, joten hän esitti,
^että minä rakentaisin ^hänelle kanahuo-neen.
Aloin työhön ja kanahuone syntyikin.
Tein sen ihan "omasta päästäni", kuten
olen kuullut emäntien sanovan *"keekiä"
tehdessään, jos_ nimittäin se sattuu on-nbtumaan,
muussa tapauksessa se on
reseptin syy. Kanala valmistui ja tiput
tuotiin sisälle.
Pian emäntä kuitenkin kyllääntyi,
koskapa seuraavana vuonna hän jo tuli
ja esitti: ^,
"Mitähän, Jakki, jos riiinä heitän tä­män
tipunhoidon pois, ei se näytä kan­nattavan,
ja sinä teet siitä kanalasta
minulle asunnon?"
Epäilin tuota, sillä onhan se sentään
ero kanalan ja ihmisasunnon välillä,
mutta lupasin yrittää.
^ Nyt ei enää oma pääni riittänytkään,
joten löimme päämme yhteen. Haettiin
vielä mallit ja piirustukset aina Holly-woodia
myöten j a niin alkoi kuin alkoi­kin
entinen tipula- näyttää ihmisasun-nolta
«
Seuraavana-vuonna rakennettiin käm-pikk^:
yn:q>ärille ja. niin tästä entisestä
kanalasta muodostui turistien matkailu-koti.
—
Olin. ihan ällikällä, lyötynä kuullessa^
* n i , että- tämän ."Armin" kauppiakamari .
di valinnut tämän; minun rakentamani
entisen-tif^an kenraaUkuvemöörin^ruo^
kailur j a juhlapaikaksi hänen lännenmat-
• kallaan.; .
Vietin unettomia-öitä ja muistdin, t u -
l i k d i an ne tipua hajut edes kaikki kras-sattua
seinän ja lattian raoista, eftei
tässä vain vielä tulla syyttämään vaikka
sapotaashista.
Kaikki sentään kuului meneen hyvip.
Juhlapuheissa oli kehuttu kaunistai nä­köalaa,
kaunista ympäristöä -— ja^tie-tysti
kämpikköä itsestään.
Yhdessä illassa siis tuli tästä entises­tä
tip\ilasta historiallinen paikka. Siksi
esitänkin kianafarmareille, että kun a i ­dotte
rakentaa kanalan,'rakentakaa se
.heti sellainen, että voitte muuttaa sen
vaikka suurimpien herro.*en ruokailu­paikaksi,
jos ei kananhoito kannata.
Itse puolestani odottelen tässä nyt/
jonkunlaista mitalia rintaani. Onhan
niitä annettu piehemmistäkin töistä, m i ­tä
sitten tällaisesta. Tai annetaan eh­kä
yasta myöhemmin. Mene ja tiedä
— eihän niillä Jjerroilla kiirettä ole:
" H A U T A L . \ N J A K K I.
renmoisemman vaikutukset. ...
" V a i niin, Prynnefi Ja m i t e n sait
sen tietää?"
'^^uien. kaanarineitinsä sanot seit mt-.
nuUe, s i r . " • ^
" J a Icuiidui tuli hän sen tehneeksii s i ­nä
ruma, pitkäko^men vir?ahevonen?"
" H - m , sir, kai senvuoksi,^ että annoin
hänelle suudelman, sir, j a — . " >
*^y^f^ on, Dannjr" ja Rourke nauroi.
I^välliskellon soitto keskeytti sa­massa
hänen aikomansa esitelmän mies-
V palvelijoiden ja kamarineitsyeiden ^ ^ ^ i -
sen lidiittelyn vaaroista. Mutia kun
hän h y m y n i ^ kääntjri mennäkseen, py­sähdytti
Danny hänet puistaakseen hä­nen
takinhihaltaan pienen polyläikän,
ennenkuin fian salli hienon isäntänsä
poistua.
"Hän on urhea, peloton'rn«cs"j ajatte­l
i jDanhy ilman minkäänlaista mielipa­haa,
kun ovi sulkeutui Rourken p i ­keen.
"Ihmettelenpä, onko olemassa
maailmassa naista, joka voisi vastustaa
^llaisia miehiä kuin hän? J a Ennenkuin
ilta on päättynyt, on se han it*e, ?oka
istuu käsivarsi naisen vyötäisillä ja pu­huu
tiflaiän kanssa auringon knnaltelusta
vedeopixmalla."
Jatkuu
Voi maailmaa pahuuden tähden, ^kuri
ei nyt ole sellaista virkaa, ettei sitä k a ­dehdittaisi.
T a i oikeamminkin, voi tei­tä
miehet pahuutenne ja kateutenne
tähden!
Asia on nähkääs sellainen, että kun
vahvempi puoliskoni katseli Liddiiä ja
siinä oli juuri erään pitkäaikaisen asia-naisen
synt3rmäpäiväonnitteIu oikein
kuvan kanssa, niin hän polläytti suus­taan:
" K a i k k i nuo asianaiset ovat saman­laisia
vanhoja akkoja!"^ Nähkääs, kun
hänen akkansa sattui olemaan myös
yksi noista asianabista, niin hän sai sii­nä
tilaisuuden huomauttaa hänen van-huudest^
n,. — lainkaan huomaamatta
kuinka vanha, silloin, olenkaan kim saa­vutan
hänen oman ikänsä! Hän näet
on aina vain niin nuori — ja h)n?ähän
se sellainen luulo tietenkin on r— että
menepäs häntä sanomaan vanhaksi, niin,
jos ei ennestään pahoja välejär ole, sil­loin
ne varmasti tulevat. ~
En sanonut silloin yhtään mitään,.
' vaan ajattelin,.että annetaanpa jossakin ^
sopivassa muodossa, huomautus takai-. ^
sln. Ja tässä s^ nyt tuleen En osannut
näet* huomiautUsta -ottaa; muuna.; kuin -
kateutena^ ko^hän.itsekin:4oimii n^^ : .
vdeä samojen:asiain eteen. ~-
.<Mi se asia,kuitenkin niitt imljpii: tun- -
nollani %ttä jrritin saada, vähän.niinkuin ^
puc^tusta, ja -kun>hyyä^ jrsövämiM,^
pistäytyi kylässä.:ja hänelle ov^t ihyös-km-
nämä. l ^ c n ^ m e asiatiiyviff.lähei-'.
set, työskentelee niidea pudestai: i i in
kerroin hänelle tuosta huomautuksesta,.'
}6i\oin hän rupesi makeasti nauramaan
ja sanoi: "Juu,, vanhoja ne ovat,j'a suu­ria!
" Ja s Ä i a sattui - paikalleen, kun
minulle on tuota kokoa siimautunut hy-väisesti
ja. hänelle vielä, enemmän.
Toivon, ettei kukaan asianainen ota.
tästä mitään pahakseen, vaan .päinvas­toin,
sniä niin jalossa tehtävässä saa olla
vaikka kaikki nämä neljä ominaisuutta:
ikää ja järkeä, kokoa ja näköä. Siis o l ­kaamme
ylpeitä tehtävästämme, koska
miestenkin täytyy meitä oikein kadehtia.
Se on kyllä huono tapa, mutta annetaan
heille lupa ja tilaisuus korjata virheen­sä
kilpakentällä — tänään, huomenna ja
jatkuvasti.
AINO A S I A N A I N E N.
Aarteenefsijöifä
he etsiyat^ "Aaretta", oli vastaus
ko mitään merkkiä sen olemassa
utelin. ^ E i . merkkiä, mutta luul
näillä seuduilla se voisi olla.
Joku siinä alkoi j utella:
"Älä sinä vanhanmaan mies lui
tä me jotakin taika-aarretta* et:
E i , me etsimme — kultaa. Kei
jonkun ruotsalaisen ennen paiki
nan paloa kätkeneen suuren poti
vannosta varastamaansa kultaa t
takiveä.. Sitä on haettu, ei c
detty. On joku voinut löytääkin
ta ei puhu; ei voi puhua mitään."
"Kyllä se kuUanhimo on paha
sillä, teettää jos mitä, tällaistaki
haa, kuten nyt meillä", tuumi 'ok
Sitä mukaa kun tulin tuntemaai
kalÄnnaii elämää, alkoi minulle
näiden "aarteiden", salaisuudet,
että mainareilla oli ennen tilaisu
, rastaa kaivannoista kultakiveä.
rikos ja siitä oli rangaistus, mutt
huolimatta sita jotkut tekivät
rimpia kullanyairkauksia mitä f
kunnalla tiedettiin tapahtuneen oi
kaivannon sulatosta hävinnyt
möhkälle. Sitä oli haettu ja epäil
kaikki vääriä henkilöitä kunnes a
' y i s i . Varkauden oli tehnyt sulate
ti, entinen loukkaantunut kaiv
erään kaivannossa työssä olevan i
kanssa.., He-olivat panneet möi
kahtia. Vahti oli jäänyt työhöns
^leen, mutta toinen oli matlTustan
rooppaan. Siellä oli halunnut
leiviskänsä jollekin kultasepälle
oli ilmoittanut asian poliisille j;
joutunut selvittämään kultamöt
alkuperän. Seurauksena oli, ett
\yn vahti jotftui lujille j a tunnusti
neh osuutensa oli haudattuna siih
keen, josta ihmiset olivat paljo
retta etsineet.
KuUanhimon johdosta syntyi
ket'uja sekä poliisiketjuja. Polii
si joskfus varasketjuun ja varas,
ketjmin. Yksityiset varkaat ei^ä
niinkään varmoja onnistumisesta^
ketjumiiihet;- jossa jokainen sai
yhteisestä saaliista. Niin otaksu
Kerran jdk-u suomalainen kaiva
työsä oleva mies meni etsimään s
sa kiukaaseen rautoja, joita tiesi
kaivosyhtiö» pmistamassa-niäessä
ei ollut luyallisdla asialla, joten
tyi^suotittaai salaa.. Kulkiessaan
kaxvosauk<m hu^ ett
heitettiia>maaiy>äälle ptissi, joka
^ u l t ^ & i v ^ ^ 3 l H ! s i tutki myöh
asiaa javpäasr^vyyteen, että va
j u olltoiininnassä.
Kidlädrlimr j f e t i
hää, petfistaiti2^ kaivossa
£iiroopaäta:±i^ nähneel
nuteii messingfetä valmistetaan'
aihetta V i ^ ^ messinki
t i i n " - kaatainkila kodcealta
Nämä j i ^ ^ jonkin aik
lanostajia. Joku rohkea sai hyvä
" man rahaa, tnutta k un erehtyi 'UH
tarjoamaan .samalle ostajalle ta^
sä> joutui anSaan. Ostaja näd
tuoda '4cuUan" niäärättynä aikan
rätylle pa&alle j a siinä oli se an
joutui poliisien kynsiin.
Olin kerran työssä-alkavassa \
nossa ja minulla erään toverin ka
työnä tarkastaa nostoaukko mäi
nä aikoina. Siinä tylimme näl
milloin sulatettiin tuotettu kulta
ran, kun olimme jotakin maanp
laitetta korjaamassa, näimme ku
miestä toi sulatumaansa kultan
toriin. Sain sitten puhella noide
ten kanssa ja käsitelläkin kahta
möhkälettä. Tuo sai minut s>'v
tuksiin ja vaiteliaaksi, joten
virkahti:
"Mitäs ajattelet niin ankaras
"Voin pahoin* sillä minulla on
CHin hiljan tullut kaivosalueelle. Eii
tuntenut paikkakunnan ok>ja, en tapoja
enkä ihmisiä. Näin kerran useita mic- luonne ja tÄipuvaisuus ahneuteni
hiä etsimässä jotakin maasta, kaivele- tähän jos ryöstettäisiin noilta r
tnassa kivien j a kantojert ympäryksiä, kultaa, sehäÄ kävisi h y v i n helpo?
Loyttäyd)rin joukkoon ja k y ^ n . mitä "Mutta he^xisti joudultaisiir
SHTJ 6 L A U A N T A I N A , M A R R A S K U U N 27. PÄIVÄNÄ, 1948