Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 27, 1952

              —^ Lieneekö tuG painanut kiloakaan. ^"^^ jättää sanomatiäkinr
No, joo, kun se ei sen' suurempi
ollut/niin saat ai^M3i . ^ •
'Kiitos; ftntuiHielpomsialta. ;Aapo
vaikeni niin pitkäksi aikaa, että naapu«
ri eniiätti^oUtsa^iq^uUisensa^^^^^l
ja j a t k u ^sitten ra^caasti Inidcaisten:
— J a sinä annat ^anteeksi ^elä senkin^
ettäiUiinä, luoto . . . =
Matti käytti ensin piippunsa ja ky­syi
j v a s t a s i t t ^ : -
— Niin, tifota, mitä?
Toinen ^ oli ainakin puoU minuuttia
vaiti Ja Arirkkoi:
— .Tuota,.että . . .
Sano pois <vain.
—TIuota, jos sinä suutut?
Minä olen huumorintajuinen mies
enkä ota näitä miaaiknan toilauksia niin
vakavasti.
' — On niin vaikea sanoa se . . .
— No, jos se on niin «vaikeata, voit
j\apo oli j ä U < ^ p j ^ ^
kuokasi q r i r a S i Ä j a f e i :J IjC • • ^ ^
E i , j^^^gattniÄ l ^ j ^ ^
£n saa mtiuten|iyS^
niä ininun muui syntini ovat sen rinhal-la;
Piena ja kö3^' ^'^-^ V V ^ t Ä i t se
pafiöjäätien i?iettä^
nIeKbi tarttuu;^'^^ iite^i^^e^nile-hdlä
voimaa ^isläi^^ ^ t ä a ^ ^ ^ « v < ^
, - - E i p ä taida blja . . . . . ', -
';, . ^ . . E i . : ; - : ; : ^ ' '-^-v
- ^ % o , i i i ^ ^
' v i e t t i ? . >?• -'^^
Squreen ;^^ih;:se^^
. . ; Aapo hudfc^^kö^^
— <Men rikkoxiut kuudetta kä%ji^
taan ja . . . '••^^:\:i-ZJ''-''':^^
Ja vielä . . .
Ja sitä käskyä vastaan, jossa sa-vaimoa
. ^ J a siaa ok* B i ^ h - ^ •Öten--hy^: naäjii^ i^-;; • • ;;-:-v:.^.' .-^^v -
/ i l ^ N d i önkan inetiia kaikilla joskus
himot ja halut, mutta synninteoksi ne
-muuttuvat vasta sitten, kun saäda^
'na^\mu|^t^siii^
nä
maa
^ Enemmän .
/ - —- Olen minä saanut enemmänkin
Mankkaa Jmlua ja Onnettislä IJ^^
— toivottaa
WILCOX LAKE
South Road Lake Avenue
ONTARIO
: isännän tuuheat kulmakarvat typis­tyivät.
Pitkän äänettömyyden Jaikeen
-hän murahti:
. — Vai hiin? •
Niin ovat a^ät, naapuri
•': ^iMuttä onhan s i i ^
On onia, oma on, turski eukko on­kin,
niinkuin tiedät tMtitta kielletty
hedelmä se vetää meitä syntisiä aina
puoleensa.
Isäntä laski piippunsa penkille; hä­nen,
kasvonsa näyttivät kiim kivetty­neiltä.
— Vai niin. Minä luulin sinua kun­non
naapuriksi, mutta sinähän oletkin
suuri kelmi.
— Olen ollut. Suuri kelmi olen pl-lut,
mutta nyt olen tehnyt parannuk-
,.;Sen. . • I--
— Sinulle ei ole riittänyt se, £ttä olet
- varastellut.metsästäni puita . . .
— Vain yhden pienen joulukuusen
— Että olet vohkinut katiskastani
kalat X
Vain yhden pienen hauenluikka-
Hauskäa Joidm jaOimetti^i Vt^M
tuttaville ja saunavieraille!
— toivottaa
D I A N A , O L G A J A R. I ^ F B E RG
• LÄMMITELLÄÄN EDELLEENKIN PERJÄNTAI-JA
LAUANTAI-ILTOINA ;^
Puhelin Ba. M565
247 Drewery Avenue Oni.
rm
' — Se ei ole sinulle piisannut. M i ­nun
poissaollessani sinä ryöstät, vielä
eukkonikin. Häh?
— En minä häntä ryöstänyt. -Kyllä
hän oli leikissä mukana hänkin. Mutta
sen jälkeen, kun itse tulit kotiin, en ole
hänen puoleensa vilkaissutkaan.
• — Vai et! ' '
— En. Sydämessäni tuntuu nyt niin
kevyeltä, kun olet luvannut'kaikki an­teeksi.
,
— Vai anteeksi mokomalle kelmille!
. Näin sanottuaan M ^ tarttui vah­valla
kädellään naapurinsa kaulukseen
naiaoiea. -: joevosta asemalTe e t ^ i j
yoit-inenna fanQ)paan ja s o i t t a a ^ l '
J^pö:istui s t e a ^ ^
takamus kipeänä ja n i a i ^ ^ ^
tvaana, jnuttar5itä mukaa-fem.
kipu hölläsi, kävi mieKkin swnm%
. jsenuttaksL - iHan antoi naaputOleeii M
.kun anteeka ja vaipui miettimääntn^
anaank)ppua siirty^Lseen sen jaj^
a p r i k o i m ^ , keheh naapurin luo Ifia :
seiiraa^vana aamuna lähtisi pyyfinjaäa
syntejään antee^i; kö^n r a ^ t a }&.
nen pmsdlätunnollaan ei tosin enaaot
.\^tutkaän.';^'-.-• '•.' -••^ •;': «~. .
ibTäistä ajatubista Mnet beratAoaa
väuno, Elli> joka. astui kiivaasU siään
ja. iUnan mitään^ Johdantolausetta tris.-
•;kas'i: .' ' -/.^ .:
— Leena vartoo kaupassa autoa.
Pakkaa kiireesti sinäkm tavarasi, ata
ehdit samaan junaan.
?• — Kuinka? • •••i^^
— Kuinka! Vielä sinä kyselet, kuin.
ka! Tässä talossa ei tarvita isäntää, -
jolle oma vaimo ei kelpaa eikä niin. bo'
peröä ukkoa, joka menee hölpöttämään
rikkeistään koko maailmalle. Puusni^-
-kana .tulit; taJooiii ja; saroanlaiseioa. tyh-..
jätaskuna saat lähteä. Ala painua! -
Eivät siinä, autta^^^^
pyynnöt eivätkä vetoamiset siihen, että
maailmanloppu oli lähellä; Elli, tosi­aankin
hyvin turski eiikko, oli järkähtä­mätön
ja uhkasi antaa käskylleen pont­ta
hiilikoukulla. Aapon täytyi vain
nousta peiiLiltä ja ryhtyä haalimaan
henkilökohtaista omaisuuttaan niin .rep­puun
kuin matkalaukkuun. Tunnin ku­luttua
veräjän lukko kilahti hänen jäl­jessään
j a raskaat askelet alkoivat pol­kea
kuraista maantietä.
Sanomalehtiuutinen, joka kertoi täs- ,
tä traagUlisesta tapahtumasta, päsjttyi y
seuraavaan toteamukseen: "Näin pU,
maailmanlopun ennustuksesta seurauk­sena
kaksi akatonta miestä ja kaksitnie-hetontä
akkaa." 7
Mitä Aapon lähdön jälkeen,tapahtui,
sitä en tiedä. Mutta loppu, voijlaan
kuvitella onnellisestikin. Voidaan olet- /
taa, että Leena joskus viikon tai parin. •
vi
HAUHÄN HYVÄKSI!
9
SAM KEROLA
^ ONNI HAKALA
JACK KIVINIEMI
YRJÖ SAUVOLA
HENRY MIErilDi&^
ONNI KEKKI
GEO. fiEpgaiÄ •. :
VÄINÖ PESOLA '
ABEL TEttVöX
EDITH, EMIL JA KALLE
KOHVAKKA
MARIA JA vmsommsasx
PAAVO VARRI
\
ja vauhdilla, jota niin hitaalta ja ras-kastekoiselta
mieheltä* ei olisiosä^nhut" kuluttua palasi- miehensä luo, ja tä-;
: odottaakaan; tyrkkäsi hänet eteiseen, . mä mieleltään lauhtuneena, mutta^tus-:
ryntäsi, vielä perässä ja antoi Aapolle : kastuneena niihin harmeihin ja huoliin,
sellaisen potkun takamuksien, että tä- joita talouden pito emännättömässä ko-mä
lensi kontalleen- pih^Ie. ^ dissa tuo mukanaan, antoi kaiken an-
Nyt ala mennä tai saat haulipa- teeksi. Samoin voidaan otettaa, etö.
.noksen . . . _' • Aapo kyllästyneenä odottamaan maail- -
Tämän jälkeen, niinkuin ori tapana manjloppua palasi vaimonsa luo J4 tämä
särioä, 'tajpaJStuniat a l k o ^ syys-.
nopeata vauhtia*. Ne saivat yhä draa-mällisemman
käänteen. Vain kymme­nen
minuuttia sen jälkeen, kun Aapo oli
pahasti ontuen lähtenyt oikopolkua pit­kin
kotiinsa, saapui Matm vaimo Lee­na
ostoksilta kaupasta ja rupesi pane­maan
kahvipannua tulelle. Mutta
miespä ei antanutkaan sitä tehdä.
— Sinä et keitä kahvia, jyrähti hän.
5i en? vastasi vaimo. — Minä-
L.K,W.K, Catpp
REGAN S
ONTARIO V
.-•s
rrii'i'»ir'ir--r
haluan kahvia ja kyllä sinäkin sitä juot.
— E n sinun keittämääsi. Sinä rupeat
haalimaan nyt vaatteesi kokoon.
— Mitä sinä oikein hupsit? -
— Sitä, että lähdet tästä talosta lai­timmaisen
kerran!
Eivät siinä auttaneet iLeenäri häm­mästelyt,
eivät vannomiset, että hän
yoli syytön jk viaton, eivät vakuutukset,
•että Aapo oli höyryjMiisyydessään puhu­nut
olemattomia, et^^t myönnytykset
j a anteeksipyynnöt, ^ivät vetoamiset
i siihen, että kuka miehelle valmistaa
i^uoan, kuka, pesee ja paikkaa hänen
vaatteensa, kuka lypsää lehmät, niök-
:kii siat ja hoitaa kanat; eivät tehonneet
:ky3^1eetkään, joista on tsqiana sänc^,
:)että^i»i«lh^^
kynnöt, antoi niin ikään miehelleen an­teeksi,
mutta vyötti hänet entistä l u - ; ;
jemmin kurin kahlein.
Vaan mitäpä noista kuvitelmista ja
olettamuksista. Tarkoitukseni olikin
vain todistaa kertomukseltani oikeaksi
se väittäinä, että kaunis tarkoitus ei ai-,
na johda yhta^kauniiseen tulokseen,-:
Aapon tähtäys sattui pahasti harhaan,,.
Mutta samanlaisia 'huonoja pyssy^ic'.
hiähän olemmeko
riakm on niitä täyänään. Moni viisaana
pidetty valtiomies, jota. kymmenet md- .
Joonat Ovat palyoheet ja jumaloiiieet,
on tähdännyt kansakuntansa suurmi-teen
ja onneeii, mutta johdattanutkm
sen pienuuteen, suunnattomiin karsi-myksiiUj^^
jopa täydelliseen tuhoon.
Minullakin oli; tarkoituksena tehdä
täsfä kertoniuksesta hyvä, mutta ,
tulos täisikin olla huono..
Yhdji^SA^tain paritenttitilastot osoit­tavat,
että kaikista Yhdysvalloissa an­netuista
patenteista vain 1 5/10 annet­tu
^natkalaiikkin \-
-hl
Tulit talooijL^ki^häfiÄ k a r j ^ i ^ .