1951-01-06-11 |
Previous | 11 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
v-iytj-neet metsään ja kämppään jäivät
vain JaMmu-sek^k^i^
f täytji iietise&si ii&bnä; js sillöm Jam-mu
luiliu ilmö kasvoilla käväisi nopeast
i pomon kamarissa. 'Kun häfe päfasi,
-' kantoi hän takkinsa liepeen alla pientä
pulloa, jonka nimilapussa oli pääkallon
sekä ristiinpantujen sääriluiden kuva.
Sydän takoen ja näppärästi _hän hääräsi
tuokion Kuntsin Mikon laukun kimpussa.
Juuri koin k o k k i k i n kopisteli ul-kokj^
myksellä, painoi Jammu pomon
kamarin oven kiinni. Sitten hän painui
mdulle. .
Vasta parin tunnin Icukttua suoriutui
Kuntsiii Mikko taipaleelle. Hiihdelty-ään
h\-vän rupeaman hän arveli matkan
olevan puolessa ja valmistautui syömään
välipalaa. Tottuneena erämieh^ehä hän
pian rakensi pienoisen nuotion ja einehti
nälkiintjmeen matkarniehen halulla. Pul-
{ lossa oleva*4ee, jota hän lämmitti nuotiolla;
maistui hieman omituiselta, mutta
^' siihen ei hän tullut kiinnittäneeksi mitään
huomiota.
. / Äkkiä hänen olemustaan värähdytti
k u i n aavistus jostaldiV oudosta j a kamalasta.
Hikihelmiäköhosil otsalle j a sisäl-
' myksiä kiersi ankara tus^va^" i^^^
sami"erämaata ymparuiaan ja .aavisti,
e.ltase,o&ole%'a hänen nautansa. Akkia
" häii'säpsäMr jä^m •*
Hän katsahti ladulle ja käsi kiertyi
n v T k k i i n . Sinne oli "mennyt turman tuoja,
nnitta; jos-hah mi^^^ tunsi,
niin palaisi"se kyllä katso
ja nauftimäan kostostash, Hart muisti
vihplliserisa silm y^älähdykseh silloin
kuri korpitiiomio, luettiin; Rnntsin M i kon
täukenevässa; kätsifessä välähti äkillinen
päätös. ^ V . .
Tuiihean korpikuusen suojassa hiukan
sivulla, kyyristeh ,Wihukatseinen
etelän mies. Naama oli koston tuotta-man
mielihyi-^n irveessä^ kun hän seuraili
uhrinsa, kuolia Hän
' '^MitiiiiiiiiiiiinihiiiniiiiiinimmntntiiuiniiinimiitiminiiinninMiniiiniiH^^^^
• I ONNELLlSm^UTTA VUOTTA I
•i RAUHA J& TOIVO TIMOl^EN 1
" | - -MfStE>S2^I • . 1
1 Perron ; Quebec |
. ^iiniiniiiiiuuiiiiiiiniiiiiiiiitifintiiuiiiiiiHiiiiuiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiHiiiT
' ^IMlllmlll»nunliHln^lluinnx)nunm
I Onneinpa Uutta Vuotia!' |
| . Toiv-ottavät - -|
1 Mairy ja Jalmai-Haapasaari i
iII EUOmunfnia!ip RlPi Uiittoakm äan e n - - f||
I U. Savolainen i
iSwastika . Ontario 1
^iiiinniiiiiniiiumuHtnutiViiuiiiuiRänmmiiuinim^ininiiiiRntnunuiiinH
Riri. KArXEEKI HfeLL.
ennenkin.
Jim Nolah nyökkäsi jä ahtoi paketin
pojalle rahojen mukana.
— Se tulee mr, Harvej- Nolanille, hän
sanoi vielä. -— mutta muista pitää kiirettä.
Harley-katu 16 — muistatko?
— Kyllä muistan, sir, poika vakuutti
tJÖMlSESTA LÄHTIEN et enää
ole sukulaiseni. Jim, harmaatukkainen
mies sanoi hitaasti jä hänen kirk-kaitten
silmiensä katse kohdistui nuorempaan
mieheen krisfällinkovana. —
Olet häpäissyt minut ja koko sukitsi,
mutta nyt on mitta täysi. Et ole enää
veljenpoikani, ehkä halua edes tuntea-si- pinkaisten vikkelästi matkaan, Jim käveli
puolen tunnin ajan katuja yleis ja
alas ilman päämäärää. Hänen aivoissaan
kohisi kummallisesti, kun häh viimein
palasi kotiin. Kohta olisi kaikki
ohi, eikä setä koskaan aavistaisi mitään,
~ eikä myös koskaan onuuttaisi testa-nua.
Jim Nolan nielaisi kuuluvasti.
— Mutta setä h\n'ä, hän aloitti epätoivoisena.^^—
Minä en . . .
Harmaatukkainen nousi ja keskeytti
hänet kii\^alla kädenliikkeellä.
— Ei mitään selityksiä, hylkiö, hän
sanoi hampaittensa raosta. -—Kaikki on
lopussa, etkä sinä koskaan tule saamaan
penniäkään rahoistani— et penniäkään.
Ole hj^vä ja sulje ovi — jälkeesi!"
•
Xumiyalkein kasvoin Jim Nolan otti
hattunsa ja lähti. Hänen askeleensa
kaikuivat kumeina autiossa Hallissa. J^yt
hänen kavalluksensa paiftiissa tuli^ i^nii
Jim - ei uskaltanut ajatella^ pidemmälle.
Kuin unissakävijä häh si\'uutti portailla
mrs. Halleri, sedän vanhan tälöu-derihoitajattaren,
joka katsoi säälieh hänen
jälkeensä. Jim Nolänih osalta oli
pfeii, jota saööttiiir elämäksi, pelattu loppuun,
ellei . .
Äkkiä Jimy pysahtjd erään pienen
makeiskioskin et^^n jä hänen<,siliniinsä.
tuli koVa ilme:-01i sittenkin ehkä olemassa
muuan iiiähtiöllisuus.
— •^äanko suuren rä^iähsiifclaamäkei-sia,
hän sähoi hitaasti. -^Suurimman,
menttiaan Jimin vahingoksi.
Käytävässä Jim tapasi vuokraemäh-tänsä.
joka vilkaisi häneen tutkivasti ja
sanoi:,
— Muuan vanha nainen kävi teitä tapaamassa,
mutta kiui ette ollut kotona,
jätti hän huonee.seeime kirjelapun ja-pienen
paketin. -r. . v v
Jim mutisi hajamielisenä jotakin epäselvää
ja meni huoneeseensa^ Pöydällä
oli kookas käärö ja sen päällä paperi,
josta Jim luki koneellisesti:
'Pistäydyin luonanne tuomassa teille
hieman suuhunpantavaa, koska näytitte^
niin onnettomalta, l Paketissa on jllal-iistä
ja rasia sökiaanialieiäia; jonka mr.
Nolan juuri sai, mutta joista hänen on
lääkärin määräyksestä luovijttava. Toivottavasti
ne majlstuyäl teille. 'Kpetitä-kaapys3'
tellä rauhallisena.
Terveisin
Alice Hallen,"
Jim Kolan jäykistyi silmänräpäykseksi
pMkallee^^ kasvonsa valahtivat
ijrijyhhanrmalksi, ihutta sitten
hän käheästi huudahtaen repi käärön
auki, sai käsiinsä makeisrasian ja hätkähti
rajusti. Se oli sama, minkä hän
oli lähettänyt ja — rasian sisältä kuului
hyvin vaimeaa, mutta säännöllistä tiki-
,lysta! •
Vanha Harve\- Nolan ei olisi sitä koskaan
kuullut,, mutta Jim kuuli ja hänen
silmiinsä tuli hurja, mielipuolinen ilme,
kun hän vilkaisi kelloonsa.
Se oli täsmälleen 20.45.
Jimin kurkusta pusertui käheä karjaisu.
. Hän syöksähti ikkunaan hänen
kätensä heilahti.
Mutta samassa tärisytti koko taloa
hirvittävä räjähdys ja sen häipyvän
kaiun mnkana häipyi myös pois kaikki,
mitä Jim Nolartillä oh tekemistä tämän
elämän kanssa^
Sattuma oli ohjnmiut murhaajan
omaan ansaansa. — Kiva. .
Lontoon koulujen riioanvalinistus-kurs^
dlla kiellettiin joulun edellä kaikenlaisten
alkoholipitoisten juomien
käyttö jouluruokien valmistamisessa.
Keilto tuli heti sen jälkeen, kun tyttöjen
todettiin eräässä köuiussa kaataneen,
olutta joulupuuroseokseen, kuten on ol-liit
tapana.
Koulutyttöjen vanhemmat ovat protestoineet
useina \niosina alkoholin käyttöä
vasotaan koulujen ruoanlaittokurs-seilla
ja hVt he saiyat aikaan kiellon.
Terveyttä ja vhnea
hänen syntymäpäivänsä
joJvdmtu toivöttnmt
Olga ja Helmer Mäki
IienipiMyrtle ja perhe.
Siiri Puttorieri jä pojat
Fanny Lind ja Arnold
••.;11IITOS';
Kaunis kiitos y s t ä v ä t , kun muistitte
minua t ä y t t ä e s s ä n i 86 vuotta joulukuun
4 p : n ä 1950. Ölen' oi&sih iloinen, kun
n i in suuri jdiikko muisti hiinuB:
- SS^totisllinen kiitos lahjoista ja kaikesta
m i t ä toitte. Toivon, e t t ä kävisitte
useanimln']^^
kuluu aOsa; n i in chupaisesti.
- ftoveritertreisin.
Tummatukkainen tyttö hymyili vei^
ttkkamaisesti paketoidessaan valtavan
r a s i a n . - — ^: v>,.-,
—^ Tämä tekee varmasti jonkun hyvin
onnelliseksi, sir, hän sanoi huokaisten.
— Niin minäkin toivon, Jim sanoi
katsomatta ylös maksaessaan. — Kiitos-^
neiti!
Rasia kainalossaan hän meni suoraan
asuntoonsa ja sulkeutui huoneeseensa.
Vain kerran hän pistäytyi ulkona, pu-ketituneena
silmien yli vedettyyn hat-tiiuh
ja vanhaan ulsteriin. Sen jälkeen \^
hän puuhaili huoneessaan vielä kahden ^
tnnnin ajan, kunnes neljännestä vailla
kaksikymmentä jälleen meni ulos kadulle
sievästi sidottu käärö kainalossaan,
vilkaisi rannekdloohsa ja pysäytti pienen,
repaleisen katupojaiTu
^^^^ ^^^^ neijähnestunnissa
Harle3r-kaduh lj6:een, saat viisi shillinkiä,
hän sanoi merkillisen käheällä ää-neliä.
— Mutta sen tulee ehdottomasti
olla perillä määräaikana:^
— ^^armast^;;5ir^^^.]J^^ rie-
^mastuneena. — ^ ^ o i « ^ ^ r i n ^ i luottaa
minuun, sir. ofe';jtöihiit§^ asioita
katselija näki, miten ankarat kouristukset
heittely ttivät il^ihtsmMillkoa. Vihdoin
ruumis näytti ranfceavan ja silloin
hiipi katselija varovasti uhrinsa luo kumartuen
häntä tutkimaan. Ei näyttänyt
enää elonmerkkiä ölevän.
Äkkiä tunsi Jammu kuristavan otteen
kurkussaan. Kuolleeksi luultu idiri olikin
syöks>Ti>i; salamana pystyyn ja tarrautunut
viimeisillä yoiraillaan kiinni
murhaajaansa. Hän puristi ja puristi,
viinieisteai voimiensa koko raivoisan tar-
-mcm hän tuhlasi tiiollon yhteien ainoaan
otteeseen, ja kun hän 3^doin huohottaen,
ankai^än konristul^ssir,^^
hellilti,' tiesi Ä ihj^^n-- että ^ l än
ciies ei eftäa öll^^lä^sn ih^ä^ Sitten
i;-hän- -hyvin •1ntaastl'?Falpni.;i>oli/ffl
Sydämellinen kiitos teille ystävät iloisesta yllätyksestä, jonka järjestitte
melUc uudessa kodissamme jouhiktmn 2
Parhain kiitoksemme arvokkiiasta,. lahjasta jokaiselle osanottajalle
ja erittäinkin yUdfykseh alkuunpano
Teitä kaikkia kiittäen
KYLLIKKI ja HENRY ISOTALO
Port Coquitlam British Columbia
OMA KOTI KULLAN KALLIS!
PAftHAmTA ONNEA
mm
Italia
rp •
a. ,
heidän uudessa kodissaan toivottavat seuraavat toverit:
Eric, Elna ja Eino Antilla ,
Anja, Aili ja Frank Asterblad
Eino, 'JScrttu ja Lauri -Ahvenus
Kirsti Hintsa
Tyyne ja Vick Vicksfcrom ja t y t öt
Julia ja Eino Pitkänen ja pojat
Mary ja Eino Lehonen
Jfeötty ja Otto JTalinen
Dave Rbcs
Anna ja Wni. Puttonen
Mi-, jamrs. O. Arkka
Kaisa ja Ben Gestrin
Aino ja John Ylinen
Irene ja Emil Siren
Lisa, Laury ja Rolph
Viyian ja Sammy
Sylvia ja V ä i n ö Erickson
Manda ja Antti Ranta
Hilina ja Otto Veide
John Häkkinen
Anni Matson
Fanny l ä n d ja Arnold
K I I T O
lausumine sydämellisei kiitokset sukulaisille ja tovereille s i i t ä tosi yllätyksestä.
Jonka olitte järiestätiiBet Meille nnmttaessaimi^ uuteen kotiinnagj ;
Kaunis kiitos sata suuresta rahalahjasta sökä lahjasta ja kukista. Kiitos
> kaikestia tarjoilusta.
1 Erikaiiien ^ t o s A i l ä l e Ja^ Kertulle s eM -iaikillBvjotka^esallislnalrat
tilaisuuden j ä r j e s t e l y y n . ^Monet i ä m p l m ä t kiitokset siltä, hauskasta illasta.
Parhan Tuodefl^^ toverit, ölettfe aiha teriretulleitä kö-tiiimme.
• ^ -- j;c'f; -'r' ^ ••h-v.":.^
^ - R
-.K. ®.:2
11 I II s isl^i
m
l i i
m.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 6, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-01-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki510106 |
Description
| Title | 1951-01-06-11 |
| OCR text | v-iytj-neet metsään ja kämppään jäivät vain JaMmu-sek^k^i^ f täytji iietise&si ii&bnä; js sillöm Jam-mu luiliu ilmö kasvoilla käväisi nopeast i pomon kamarissa. 'Kun häfe päfasi, -' kantoi hän takkinsa liepeen alla pientä pulloa, jonka nimilapussa oli pääkallon sekä ristiinpantujen sääriluiden kuva. Sydän takoen ja näppärästi _hän hääräsi tuokion Kuntsin Mikon laukun kimpussa. Juuri koin k o k k i k i n kopisteli ul-kokj^ myksellä, painoi Jammu pomon kamarin oven kiinni. Sitten hän painui mdulle. . Vasta parin tunnin Icukttua suoriutui Kuntsiii Mikko taipaleelle. Hiihdelty-ään h\-vän rupeaman hän arveli matkan olevan puolessa ja valmistautui syömään välipalaa. Tottuneena erämieh^ehä hän pian rakensi pienoisen nuotion ja einehti nälkiintjmeen matkarniehen halulla. Pul- { lossa oleva*4ee, jota hän lämmitti nuotiolla; maistui hieman omituiselta, mutta ^' siihen ei hän tullut kiinnittäneeksi mitään huomiota. . / Äkkiä hänen olemustaan värähdytti k u i n aavistus jostaldiV oudosta j a kamalasta. Hikihelmiäköhosil otsalle j a sisäl- ' myksiä kiersi ankara tus^va^" i^^^ sami"erämaata ymparuiaan ja .aavisti, e.ltase,o&ole%'a hänen nautansa. Akkia " häii'säpsäMr jä^m •* Hän katsahti ladulle ja käsi kiertyi n v T k k i i n . Sinne oli "mennyt turman tuoja, nnitta; jos-hah mi^^^ tunsi, niin palaisi"se kyllä katso ja nauftimäan kostostash, Hart muisti vihplliserisa silm y^älähdykseh silloin kuri korpitiiomio, luettiin; Rnntsin M i kon täukenevässa; kätsifessä välähti äkillinen päätös. ^ V . . Tuiihean korpikuusen suojassa hiukan sivulla, kyyristeh ,Wihukatseinen etelän mies. Naama oli koston tuotta-man mielihyi-^n irveessä^ kun hän seuraili uhrinsa, kuolia Hän ' '^MitiiiiiiiiiiiinihiiiniiiiiinimmntntiiuiniiinimiitiminiiinninMiniiiniiH^^^^ • I ONNELLlSm^UTTA VUOTTA I •i RAUHA J& TOIVO TIMOl^EN 1 " | - -MfStE>S2^I • . 1 1 Perron ; Quebec | . ^iiniiniiiiiuuiiiiiiiniiiiiiiiitifintiiuiiiiiiHiiiiuiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiHiiiT ' ^IMlllmlll»nunliHln^lluinnx)nunm I Onneinpa Uutta Vuotia!' | | . Toiv-ottavät - -| 1 Mairy ja Jalmai-Haapasaari i iII EUOmunfnia!ip RlPi Uiittoakm äan e n - - f|| I U. Savolainen i iSwastika . Ontario 1 ^iiiinniiiiiniiiumuHtnutiViiuiiiuiRänmmiiuinim^ininiiiiRntnunuiiinH Riri. KArXEEKI HfeLL. ennenkin. Jim Nolah nyökkäsi jä ahtoi paketin pojalle rahojen mukana. — Se tulee mr, Harvej- Nolanille, hän sanoi vielä. -— mutta muista pitää kiirettä. Harley-katu 16 — muistatko? — Kyllä muistan, sir, poika vakuutti tJÖMlSESTA LÄHTIEN et enää ole sukulaiseni. Jim, harmaatukkainen mies sanoi hitaasti jä hänen kirk-kaitten silmiensä katse kohdistui nuorempaan mieheen krisfällinkovana. — Olet häpäissyt minut ja koko sukitsi, mutta nyt on mitta täysi. Et ole enää veljenpoikani, ehkä halua edes tuntea-si- pinkaisten vikkelästi matkaan, Jim käveli puolen tunnin ajan katuja yleis ja alas ilman päämäärää. Hänen aivoissaan kohisi kummallisesti, kun häh viimein palasi kotiin. Kohta olisi kaikki ohi, eikä setä koskaan aavistaisi mitään, ~ eikä myös koskaan onuuttaisi testa-nua. Jim Nolan nielaisi kuuluvasti. — Mutta setä h\n'ä, hän aloitti epätoivoisena.^^— Minä en . . . Harmaatukkainen nousi ja keskeytti hänet kii\^alla kädenliikkeellä. — Ei mitään selityksiä, hylkiö, hän sanoi hampaittensa raosta. -—Kaikki on lopussa, etkä sinä koskaan tule saamaan penniäkään rahoistani— et penniäkään. Ole hj^vä ja sulje ovi — jälkeesi!" • Xumiyalkein kasvoin Jim Nolan otti hattunsa ja lähti. Hänen askeleensa kaikuivat kumeina autiossa Hallissa. J^yt hänen kavalluksensa paiftiissa tuli^ i^nii Jim - ei uskaltanut ajatella^ pidemmälle. Kuin unissakävijä häh si\'uutti portailla mrs. Halleri, sedän vanhan tälöu-derihoitajattaren, joka katsoi säälieh hänen jälkeensä. Jim Nolänih osalta oli pfeii, jota saööttiiir elämäksi, pelattu loppuun, ellei . . Äkkiä Jimy pysahtjd erään pienen makeiskioskin et^^n jä hänen<,siliniinsä. tuli koVa ilme:-01i sittenkin ehkä olemassa muuan iiiähtiöllisuus. — •^äanko suuren rä^iähsiifclaamäkei-sia, hän sähoi hitaasti. -^Suurimman, menttiaan Jimin vahingoksi. Käytävässä Jim tapasi vuokraemäh-tänsä. joka vilkaisi häneen tutkivasti ja sanoi:, — Muuan vanha nainen kävi teitä tapaamassa, mutta kiui ette ollut kotona, jätti hän huonee.seeime kirjelapun ja-pienen paketin. -r. . v v Jim mutisi hajamielisenä jotakin epäselvää ja meni huoneeseensa^ Pöydällä oli kookas käärö ja sen päällä paperi, josta Jim luki koneellisesti: 'Pistäydyin luonanne tuomassa teille hieman suuhunpantavaa, koska näytitte^ niin onnettomalta, l Paketissa on jllal-iistä ja rasia sökiaanialieiäia; jonka mr. Nolan juuri sai, mutta joista hänen on lääkärin määräyksestä luovijttava. Toivottavasti ne majlstuyäl teille. 'Kpetitä-kaapys3' tellä rauhallisena. Terveisin Alice Hallen," Jim Kolan jäykistyi silmänräpäykseksi pMkallee^^ kasvonsa valahtivat ijrijyhhanrmalksi, ihutta sitten hän käheästi huudahtaen repi käärön auki, sai käsiinsä makeisrasian ja hätkähti rajusti. Se oli sama, minkä hän oli lähettänyt ja — rasian sisältä kuului hyvin vaimeaa, mutta säännöllistä tiki- ,lysta! • Vanha Harve\- Nolan ei olisi sitä koskaan kuullut,, mutta Jim kuuli ja hänen silmiinsä tuli hurja, mielipuolinen ilme, kun hän vilkaisi kelloonsa. Se oli täsmälleen 20.45. Jimin kurkusta pusertui käheä karjaisu. . Hän syöksähti ikkunaan hänen kätensä heilahti. Mutta samassa tärisytti koko taloa hirvittävä räjähdys ja sen häipyvän kaiun mnkana häipyi myös pois kaikki, mitä Jim Nolartillä oh tekemistä tämän elämän kanssa^ Sattuma oli ohjnmiut murhaajan omaan ansaansa. — Kiva. . Lontoon koulujen riioanvalinistus-kurs^ dlla kiellettiin joulun edellä kaikenlaisten alkoholipitoisten juomien käyttö jouluruokien valmistamisessa. Keilto tuli heti sen jälkeen, kun tyttöjen todettiin eräässä köuiussa kaataneen, olutta joulupuuroseokseen, kuten on ol-liit tapana. Koulutyttöjen vanhemmat ovat protestoineet useina \niosina alkoholin käyttöä vasotaan koulujen ruoanlaittokurs-seilla ja hVt he saiyat aikaan kiellon. Terveyttä ja vhnea hänen syntymäpäivänsä joJvdmtu toivöttnmt Olga ja Helmer Mäki IienipiMyrtle ja perhe. Siiri Puttorieri jä pojat Fanny Lind ja Arnold ••.;11IITOS'; Kaunis kiitos y s t ä v ä t , kun muistitte minua t ä y t t ä e s s ä n i 86 vuotta joulukuun 4 p : n ä 1950. Ölen' oi&sih iloinen, kun n i in suuri jdiikko muisti hiinuB: - SS^totisllinen kiitos lahjoista ja kaikesta m i t ä toitte. Toivon, e t t ä kävisitte useanimln']^^ kuluu aOsa; n i in chupaisesti. - ftoveritertreisin. Tummatukkainen tyttö hymyili vei^ ttkkamaisesti paketoidessaan valtavan r a s i a n . - — ^: v>,.-, —^ Tämä tekee varmasti jonkun hyvin onnelliseksi, sir, hän sanoi huokaisten. — Niin minäkin toivon, Jim sanoi katsomatta ylös maksaessaan. — Kiitos-^ neiti! Rasia kainalossaan hän meni suoraan asuntoonsa ja sulkeutui huoneeseensa. Vain kerran hän pistäytyi ulkona, pu-ketituneena silmien yli vedettyyn hat-tiiuh ja vanhaan ulsteriin. Sen jälkeen \^ hän puuhaili huoneessaan vielä kahden ^ tnnnin ajan, kunnes neljännestä vailla kaksikymmentä jälleen meni ulos kadulle sievästi sidottu käärö kainalossaan, vilkaisi rannekdloohsa ja pysäytti pienen, repaleisen katupojaiTu ^^^^ ^^^^ neijähnestunnissa Harle3r-kaduh lj6:een, saat viisi shillinkiä, hän sanoi merkillisen käheällä ää-neliä. — Mutta sen tulee ehdottomasti olla perillä määräaikana:^ — ^^armast^;;5ir^^^.]J^^ rie- ^mastuneena. — ^ ^ o i « ^ ^ r i n ^ i luottaa minuun, sir. ofe';jtöihiit§^ asioita katselija näki, miten ankarat kouristukset heittely ttivät il^ihtsmMillkoa. Vihdoin ruumis näytti ranfceavan ja silloin hiipi katselija varovasti uhrinsa luo kumartuen häntä tutkimaan. Ei näyttänyt enää elonmerkkiä ölevän. Äkkiä tunsi Jammu kuristavan otteen kurkussaan. Kuolleeksi luultu idiri olikin syöks>Ti>i; salamana pystyyn ja tarrautunut viimeisillä yoiraillaan kiinni murhaajaansa. Hän puristi ja puristi, viinieisteai voimiensa koko raivoisan tar- -mcm hän tuhlasi tiiollon yhteien ainoaan otteeseen, ja kun hän 3^doin huohottaen, ankai^än konristul^ssir,^^ hellilti,' tiesi Ä ihj^^n-- että ^ l än ciies ei eftäa öll^^lä^sn ih^ä^ Sitten i;-hän- -hyvin •1ntaastl'?Falpni.;i>oli/ffl Sydämellinen kiitos teille ystävät iloisesta yllätyksestä, jonka järjestitte melUc uudessa kodissamme jouhiktmn 2 Parhain kiitoksemme arvokkiiasta,. lahjasta jokaiselle osanottajalle ja erittäinkin yUdfykseh alkuunpano Teitä kaikkia kiittäen KYLLIKKI ja HENRY ISOTALO Port Coquitlam British Columbia OMA KOTI KULLAN KALLIS! PAftHAmTA ONNEA mm Italia rp • a. , heidän uudessa kodissaan toivottavat seuraavat toverit: Eric, Elna ja Eino Antilla , Anja, Aili ja Frank Asterblad Eino, 'JScrttu ja Lauri -Ahvenus Kirsti Hintsa Tyyne ja Vick Vicksfcrom ja t y t öt Julia ja Eino Pitkänen ja pojat Mary ja Eino Lehonen Jfeötty ja Otto JTalinen Dave Rbcs Anna ja Wni. Puttonen Mi-, jamrs. O. Arkka Kaisa ja Ben Gestrin Aino ja John Ylinen Irene ja Emil Siren Lisa, Laury ja Rolph Viyian ja Sammy Sylvia ja V ä i n ö Erickson Manda ja Antti Ranta Hilina ja Otto Veide John Häkkinen Anni Matson Fanny l ä n d ja Arnold K I I T O lausumine sydämellisei kiitokset sukulaisille ja tovereille s i i t ä tosi yllätyksestä. Jonka olitte järiestätiiBet Meille nnmttaessaimi^ uuteen kotiinnagj ; Kaunis kiitos sata suuresta rahalahjasta sökä lahjasta ja kukista. Kiitos > kaikestia tarjoilusta. 1 Erikaiiien ^ t o s A i l ä l e Ja^ Kertulle s eM -iaikillBvjotka^esallislnalrat tilaisuuden j ä r j e s t e l y y n . ^Monet i ä m p l m ä t kiitokset siltä, hauskasta illasta. Parhan Tuodefl^^ toverit, ölettfe aiha teriretulleitä kö-tiiimme. • ^ -- j;c'f; -'r' ^ ••h-v.":.^ ^ - R -.K. ®.:2 11 I II s isl^i m l i i m. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-01-06-11
