1938-05-07-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu '10 LAUANTAINA, TOUKOKUUN 7. PÄIVÄNÄ 1938
sn »4l
SM fis
O J O I N Ä aamuna juoksi Kerttu
^ iloisin mielin kotiin päin kapeaa
karjapolkua pitkin. Olihan hänellä
aihettakin olla iloinen, sillä hän
oli saanut naapuritalon huutolaispo-jaha,
Eskolta, lahjaksi uudet tuohivirsut
ja; ne olivat Kertun mielestä
niin ihmeen sievät. Nytpä oli hänelläkin
jotain uutta näytettävää hemmotellulle
sisarpuolelleen KaarinaUe.
Varmasti Kaarin&nkin tekisi mieli
tällaisia sieviä tuohivirsuja, mutta eipä
luvannut Esko tehdä Kaarinalle
tällaisia, koska Kaarina on aina niin
häjy ja itsekäs... Näm askartelivat
ajatukset Kertun mielessä kiiruhtaessaan
kotiin.
Kerttu oli ollut ajamassa lehmiä
hakaan ja tällä matkallaan saanut
Eskolta nuo tuohivirsut. Jo edellt»
senä aamuna oli Esko luvannut ne
tehdä, kun Kertun täytyi aina kylminä
syyskesän aamuinakin paljain
jaloin ajaa lehmiä laitumelle.
Kerttu ei ollut vielä ehtinyt kunnolleen
piha-aidan portista sisälle,
kun äitipuoli jo vihaisena huusi rapulta:
"Missä sinä, tyttöharakka, olet
taas kuhnustellut, kun et aikanaan
ehdi kotiin! Ja mitkä sinulla on jaloissasi?
Eivätköhän vain ole naapurin
huutolaispojan tekemät virsut,
mistäpä muualta olisit ne saanut."
Siihen juoksi Kaarinakin sisältä
uudet nauhakengät jaloissaan.
"Voi, voi, ^iti, katso kuinka rumat
tuohivirsut Kertulla on, aivan samanlaiset
kuin vanhalla kerjäläis-
Miinalla! Minä en vain tuollaisia
panisi jalkoihini", ilkamoi Kaarina.
Kertulla oli jo aivan itku kurkussa,
mutta urhoollisesti hän koetti niellä
karvaan palan, mikä oli noussut kurkkuun.
^
^'Nämä ovat naapurin Eskon antamat",
sanoi hän, "ja ne ovat sievät.
Kyllä sinäkin, Kaarina, ottaisit mielelläsi
tällaiset, mutta Eskopa ei luvannut
tehdäkään sinulle, kun olet
Kesän ihme
' KIRJ. E. KAUPPINEN
LI EN EX katsonut mä kesää
silvMi sokein, kaihisin.
Pihapihlaja jo kukkii,
kun kesään havahdun:
Näen; tähkäpää jo karttuu,
huojuu ylvähänä oijessaan.
Kuin äidin helma ihanainen
on, runsas syli maan.
Kuinka heräsin, en tiedä,
mä näin uncri lapsonen:
päivä paistoi, aittatiellä,
näin äidin kiireisen.
Lienen nukkunut mä kauan,
ajan sokeus silmissäin.
Vasta bcräsinkö, vasta,
kun kesän ihmeen näin? ?
hypisteli hänen otsalleen valahtanutta
hiussuortuvaa.
Jännityksellä seuraili Plumitas hänen
jokaista liikettään, joista selvästi
erotti vilppiä. Huomasipa hän vielä
senkin, että Ninan sormet vapisivat
hänen pidellessään kiehkuraa. Hän
kuuli tytön puhuvan lemmestä — kodista—•
onniesta, ja näki Valtterin
puristavan päätään sekä pyytävän anteeksi
ja selittävän sy3^si h»dän
sidunsa ja sydämensä suuren erilaisuuden.
Samoin pyy^ hän tyttöä
unohtamaan hänet — ja odottamaan
jotain toista.
Nyt oli kaikki selvää: Sen ymmär-
Kirj. LEMPI
airia niin häijy minulle kateudesta ja
haukut näitä rumikäi." •
Kaarina oli Kerttua kolmatta
vuotta nuorempi, hemmotellen kasvatettu
lapsi. , Nytkin hän kiukuissaan
alkoi itkeä ja uhkasi polttaa
Kertun tuohivirsut, kun vain saa
siihen tilaisuuden.
Koko sen päivän sai Kerttu kuulla
äitipuoleltaan ja Kaarinalta ivasano-ja
tuohivirsuistaan, mutta urhok-kaastl
hän koetti kestää, vaikka itku
pii monasti tulossa. Illalla kun hän
meni vuoteeseen, pääsivät kyyneleet
valloilleen. Nyt eivät bileet äitipuoli
enempää kuin sisarpuolikaan
pilkkaamassa;
Monena iltana oli Kerttu ennenkin
itkenyt itsensä uuvuksiin. Vuoteella
pääsivät aina päivän aikana
patoutuneet kyyneleet valloilleen,
sillä lapsipuolen asemassa olo ei ollut
mitään hauskaa. Isäkin oli käynyt
häntä kohtaan tylymmäksi kuin mitä
hän ennen oli ollut. Kaipa siihen olivat
vaikuttaneet äitipuoli ja Kaarina,
arveli Kerttu.
Kertun äiti oli kuollut saatettuaan
hänet maailmaan, joten hän ei olliit
koskaan tuntenut äidin hyväilyjä.
Hänen ollessaan vuoden vanha, oli
isä iiionut uuden äidiUj mutta koskaan
ei tämä uusi äiti ollut suhtau^
tunut häneen äidillisesti, ei ainakaan
siitä saakka, kun oma lapsensa oU
syntynyt, vaan Kerttu sai tuntea
aina, että hän oli Miti- ja sisarpuolensa
tiellä.
. V Vaikka Kerttu ei ollut vielä täyteen
kahtatoista vuotta vanha, oli
hänen jo parina kesänä täytynyt joka
aamu ajaa lehmät laitumelle aamuisin
ja iltaisin ne hakea kotiin. Hän ei
saanut kesäisin koskaan pitää ketikiä.
vaan hänen tä)rtyi olla paijaili jaloin
niin myöhään syksyyn kuin suinkin
voi, vaikka sisarpuoli sai pitää kenkiä
milloin vaan halusi, niin sitä oikeutta
ei ollut Kertulla.
Kerttu muisteli siinä vuoteella valvoessaan
edellisenä aamuna sattunutta
tapausta lehmien vientimatkalla.
Oli bllut kylmä, kasteinen aamu ja
hänen jalkojaan oli alkanut palella.
Hän oli kyykistynyt polulla lämmit-tääkseen
jalkojaan. Niin kovin oli
jalkoja palellut, että itkukin tahtoi
tulla. Lehmätkin karkasivat omille
teilleen. Siinä polulla kyyköttäes-sään^
oli hänen korviinsa kantautunut
sievä laulu. Se tuntui niin tutulta.
si Nina liiankin hyvin. Epätoivoissaan
ja katkerasti syytti hah itseään,
vaikka vUiä, rakkauden kuvastin, nousikin
sokeana hänen sydämeensä. Sitten
purkasti hän hillittömään itkuun.
Mutta mitä —^ mitä sen jälkeen tapahtui,
tuntjii kerrassaan odottamattomalta
ja lamaannuttavalta. Mielestämme
tuntunee se ehkä hieman
pö>Tistyttävältä tai liioiteulta, mutta
suuressa maailmassa on se hj^vin-kin
jokapäiväistä.
Lymyilevän Plumitäksen sydämessä
myllersi katkera viha. Hän hymyili
omituisesti seuraillessaan edessään
tapahtuvaa vakavaa, mutta siltikin
naurettavaa toimitusta. Hänestä
Ninan näyttämölliset lahjat eivät
sittenkään olleet voittamattomat, sillä
häntä huvitti etenkin tuo itku, joka
on kyllä naiselle ominaista surun ja
ylivoimaisen helpotuksen hetkinä,
mutta hänen keskittymisensä sen
luonnehtimiseen oli täydellisesti epäonnistunut..
Mutta nyt -— n5rt näki
Plumitas ulkoa käyvin oven hiljaa
avautuvan ja hirveän suurirakentei-sen,
parroittuneen miehen hiipivän
siitä sisälle. Hänen oikeassa kädessään
oli peitsi, jonka terä uhkaavasti
osoitti suomalaisen leveää selkää.
Plumitas käsitti heti, että tilanne oli
suunniteltu, sillä juuri hetkeä aikaisemmin
oli Nina järjestänyt "rakastettunsa"
selin ovea kohti, ja näki
lisääntyvästä hämärästä huolimatta
hänen kasvonsa kalpene\'an ja väsyneet
silmänsä nyt ilmeettöminä tuijottavan
verkalleen lähestyvään palkkalaiseensa.
Nämä yllättäyinä, pikaisina
hetkinä näki hän ^araa aavistamattoman
ystävänsä allapäin sy-vent>
Tieenä muualle, sillä hänen rehellisenä
tarkoituksenaan ei todellakaan
ollut aiheuttaa tytölle sielullisia
, vaikeuksia syrjä)rtett3rään itsensä hänen
elämästään. Ja tietoisena seuraavien
hetkien tapahtumista päätti hän
toimia tuomarina.
Kuolema oli jo ennättänyt aivan
uhrinsa taakse ja kohottanut aseensa
katkaistakseen suomalaisen seikkailu-rikkaan
elämaii. Mutta juuri tällä
ratkaisevalla hetkellä liikahti huoneen
perällä oleva verho — ja salaperäinen
tikari halkoi nopeasti ilmaa.
Se upposi, vaivattomasti Ninan palkkaaman
gangsterin kylkeen, josta öli
seurauksena^ että hän kaatui raskaasti
permannolle ennättämättä suorittaa
Valtterille aijottuä kohtalokasta
pistoa. Ja tapa, jolla mies kaatui,
osoitti selvästi, että espanjalaisen lähettämä
ase oli tehnyt tehtävänsä.
Sitten kun Plumitas pirullinen hymy
huulilla asteli kiusallisen kysyvä
katseseiseksi käyneen" Ninan eteen,
pyörtyi tyttö Valtterin käsivarsille.
Tämä oli tähänastinen tulos hänen
mainehikkaalle elämälleen.
Sitten seurasivat poliisikuulustelut
kiusallisine ristikuulusteluineen, kaikkineen.
Ninalla ei ollut alibia ja häneen
kohdistuneet syytökset olivat
siksi raskauttavia, että hänen oli
pakko tunnustaa kaikki. Ja koska
Valtteri katsottiin täysm syjrttömäksi,
öli luonnollista, että hänet vapau-tettiui.
Samoin kävi Plumitakselle,
joka oli vapauttanut ihmiskunnan yhdestä
kauan etsitystä suurrikollisesta.
Lisäksi sai hän vielä kiitokset
r i p i s t ä toimmnastaan.
Muutamia päiviä myöhenunin keinuivat
toverukset Ison Valtameren
laajoilla mainingeilla. Heidän ainoana
maailmanaan oli nelimastoinen fregatti,
joka täysin purjein liikkui kohti
etelää. Miehemme työskentelivät ylhäällä
isohmaston raakapuulla ja
olivat matkalla unohtaakseen tai ai-nakm
lieventääkseen tuota San Franciscossa
elettyä painajaista. Ja jottei
enää mitään jäisi painamaan jo ennestään
raskasta mieltä, ilmoitti Plumi^
tas kumppanilleen, joka tukka tuulessa
liehuen työskentelee viereisellä sijoituksella,'
että Nma on tehnyt itselleen
aseellista väkivaltaa ja että hän
on jättänyt jälkeenai lapim, jossa sanoo
olevansa -kelvoton jatkamaan
maallista elämäänsä. Tämä sai suomalaisen
rehellisen mielen kärsimään
^unnattomia tuskia, sfllä kaikista
ftuolimatta oli hänen sympatiansa tjr-tön
puolella.
: Ennerikm m samari l|b-lun
naapurin Eskon laulamana:
"Vaikka olen paitnenpoikai
^enpähuoUssurrakaan. *
; UskoUisestr työn kuryhoid^n-H
leipäni mä siitä saanr ' i-
: Pian oli laulaja aivan Kertun ta-kana.
Eskohan se olikin. Esko oli
ollut myöskin ajamassa naapurin lehmiä
iaitumäle ja oli palaaiÄassa kotiin.
Ystävällisesti oli Esko tiedustellut,
miksi Kerttu itkee. Hän oli
sanonut jalkojensa kovasti palelevan
ja että häntä pelotti sekin, jos kotona-taas
torutaan, kun hän viipyy lehmien
Viöitimatkälla. Silloin Esko oli riisunut
tuohivirsut jaloistaan ja ke^
^hoittanut Kertun panemaan ne jal
koihmsa. "Älä itke. Kerttu", oli
' Esko sanonut, "ajetaan yhdessä lehmät
hakaan. Minä kyllä selviydyn
paljainkin jaloin, kunhan sinä vain
saat jalkasi *lämpimiksi. Teen sinullekin
tuohivirsut, osaan tehdä niitä.
Teen ne tänä iltana jo valmiiksi
ja huomenaamuna annan ne sinulle."
Näin oli Esko puhunut. Pian olivat
Kertun jalat lämmenneet Eskon
tuohivirsuissa. Sitten he olivat molemmin
alkaneet juosta lehmien JMJ-rässä
ja pian saivatkin ne hakaan.
Kerttu oli kotitien risteyksessä antanut
Eskon tuohivirsut takaisin ja
sitten iloisesti- juossut kotiin, ajatellen
tuohivirsuja, jotka hän saisi
seuraavana päivänä.
Nyt hän oli ne tänä aamuna saanut.
Miten onnellinen hän tunsi-kaan
olevansa tietäessään, että hänellä
oli edes yksi ystävä, Esko. Näihin,
mietteisiinsä hän nukahti.
Seuraavana aamuna herättyään oli
Kerttu suuresti ihmeissään, kun isä
ojensi hänelle uuden kenkäparin, sanoen:
"Katselin eilen sivusta kuinka äiti^
. si ja sisaresi nauroivat tuohivirsuillasi
ja ajattelin, että se ei saa jatkua.
Tästä saat kengät. Pane ne heti jal-
. kolhisi. Ne ovat olleet ostettuina sinulle
jo aikoja sitten, mutta äitisi ei
ole antanut niitä sinulle kesän aikana.
Minun, t ä y t y y tunnustaa, että olen
ollut huono, isä, kun olen antanut äitisi
kohdella sinua huonomraiR kuin
sisartasi. : Mutta tästälähtien sinä tulet
saamaan saman kohtelun, yhtä
paljon vaatteita ja kenkiä kuin sisa-resikin,
koska olette molemmat minun
lapsiani."
Sutä lähtien saikin Kerttu käveUä.
aina kengät jaloissaan ja olla yhtä
hyvin "puettuna: kuin Kaarinakin.
Mutta tuohivirsu jaan ei Kerttu silti
unohtanut.
KIRJ. LEA POHJANPALO
JO kevään mahlat virtaa tnaassn,
jo tuulet vienot huminoivai'
Kuin harput kelkkyävät soivat
nyt sydämessä onnekkaassa.
Oi katso, kuinka ihanaksi
käy äsken vielä musta multa,
NmVdihkyvä on kevään kiäa,
saa OjOtoskin jö valoisaksi.
Jo katse köhoo korkeuksiin,
uppoaa sinimerten piiriin,
jo syttyy toivontähti viiriin^
ja usko uusiin kangastuksiin^
Oi kevät, aika armahainen, ,
sa toiveitten ja undmen
sa kdkkyvän soiton, Uiulm^^'»
taas tervehdin sua, ihme'natneni^'
1mP|. m
Lfflllliailiiillll KMKÄ
pyörälle., puh^^
fotunibiassa vihittii
liittoon-lOO-Miotias
• Is SOrvuotia? .Maria
iievatkQhan viettää
Hajuvesien valmi
keri^paa työtä kuin
E&iäkin lajia koke
•:• kakii vuotta, ennen
liikkeelle Vciiisissä.
kaiiiiiaaa 48 eri es
Tilapäisiä a\ioliit
inita eri osissa Pen
laiset papit antavat
sa; nikka ne useinl
niimtamia päiviä ja
murtamia tunteja..
r. *
Jimmy Kniss. on
kaipen. Hän oli kii
lytön kanssa ia yhde
ler, nieni naimisiin.
:.ii'jat. kirjeenvaihtoi
matalaa", lähetti Ji
kille seiiraavasisältö
""Raskas ystäväl'
sinuile, että minun
kirjevaihto ];anssasi.
nyt naisen,, jota raka
nyt naimisiin häne;
ota tätä kovin ikä
Minä säilytän kaiki
vaimoni sallii. Jos
Saisin, lähetän sen. 1
maksun. - - Jimmy."
i-uä Georgetovvn
jun Alfred Vieira n;
eikä-naura ääneen,
^lmssyi^lä, Eräs hän
^oi hänelle hiljatta
hitsin, etlä Alt py
'Ui^n. Samassa kuil
i^aluunsa meni sijoit;
^'li turvauduUava
Xmen sanottu, Alf (
^>^n. sen hän on pä
Kaksi vankia on ji
^^en ojuo kopin ,i
. etkö sinä jo I
"^^«a kcpis^ olevalta
^ ^'afcän hätäile. M
kirioittaisin tähä
^ 0 .iihen «Hyvä
^•^ka :hnä herra ja
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 7, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-05-07 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki380507 |
Description
| Title | 1938-05-07-10 |
| OCR text | Sivu '10 LAUANTAINA, TOUKOKUUN 7. PÄIVÄNÄ 1938 sn »4l SM fis O J O I N Ä aamuna juoksi Kerttu ^ iloisin mielin kotiin päin kapeaa karjapolkua pitkin. Olihan hänellä aihettakin olla iloinen, sillä hän oli saanut naapuritalon huutolaispo-jaha, Eskolta, lahjaksi uudet tuohivirsut ja; ne olivat Kertun mielestä niin ihmeen sievät. Nytpä oli hänelläkin jotain uutta näytettävää hemmotellulle sisarpuolelleen KaarinaUe. Varmasti Kaarin&nkin tekisi mieli tällaisia sieviä tuohivirsuja, mutta eipä luvannut Esko tehdä Kaarinalle tällaisia, koska Kaarina on aina niin häjy ja itsekäs... Näm askartelivat ajatukset Kertun mielessä kiiruhtaessaan kotiin. Kerttu oli ollut ajamassa lehmiä hakaan ja tällä matkallaan saanut Eskolta nuo tuohivirsut. Jo edellt» senä aamuna oli Esko luvannut ne tehdä, kun Kertun täytyi aina kylminä syyskesän aamuinakin paljain jaloin ajaa lehmiä laitumelle. Kerttu ei ollut vielä ehtinyt kunnolleen piha-aidan portista sisälle, kun äitipuoli jo vihaisena huusi rapulta: "Missä sinä, tyttöharakka, olet taas kuhnustellut, kun et aikanaan ehdi kotiin! Ja mitkä sinulla on jaloissasi? Eivätköhän vain ole naapurin huutolaispojan tekemät virsut, mistäpä muualta olisit ne saanut." Siihen juoksi Kaarinakin sisältä uudet nauhakengät jaloissaan. "Voi, voi, ^iti, katso kuinka rumat tuohivirsut Kertulla on, aivan samanlaiset kuin vanhalla kerjäläis- Miinalla! Minä en vain tuollaisia panisi jalkoihini", ilkamoi Kaarina. Kertulla oli jo aivan itku kurkussa, mutta urhoollisesti hän koetti niellä karvaan palan, mikä oli noussut kurkkuun. ^ ^'Nämä ovat naapurin Eskon antamat", sanoi hän, "ja ne ovat sievät. Kyllä sinäkin, Kaarina, ottaisit mielelläsi tällaiset, mutta Eskopa ei luvannut tehdäkään sinulle, kun olet Kesän ihme ' KIRJ. E. KAUPPINEN LI EN EX katsonut mä kesää silvMi sokein, kaihisin. Pihapihlaja jo kukkii, kun kesään havahdun: Näen; tähkäpää jo karttuu, huojuu ylvähänä oijessaan. Kuin äidin helma ihanainen on, runsas syli maan. Kuinka heräsin, en tiedä, mä näin uncri lapsonen: päivä paistoi, aittatiellä, näin äidin kiireisen. Lienen nukkunut mä kauan, ajan sokeus silmissäin. Vasta bcräsinkö, vasta, kun kesän ihmeen näin? ? hypisteli hänen otsalleen valahtanutta hiussuortuvaa. Jännityksellä seuraili Plumitas hänen jokaista liikettään, joista selvästi erotti vilppiä. Huomasipa hän vielä senkin, että Ninan sormet vapisivat hänen pidellessään kiehkuraa. Hän kuuli tytön puhuvan lemmestä — kodista—• onniesta, ja näki Valtterin puristavan päätään sekä pyytävän anteeksi ja selittävän sy3^si h»dän sidunsa ja sydämensä suuren erilaisuuden. Samoin pyy^ hän tyttöä unohtamaan hänet — ja odottamaan jotain toista. Nyt oli kaikki selvää: Sen ymmär- Kirj. LEMPI airia niin häijy minulle kateudesta ja haukut näitä rumikäi." • Kaarina oli Kerttua kolmatta vuotta nuorempi, hemmotellen kasvatettu lapsi. , Nytkin hän kiukuissaan alkoi itkeä ja uhkasi polttaa Kertun tuohivirsut, kun vain saa siihen tilaisuuden. Koko sen päivän sai Kerttu kuulla äitipuoleltaan ja Kaarinalta ivasano-ja tuohivirsuistaan, mutta urhok-kaastl hän koetti kestää, vaikka itku pii monasti tulossa. Illalla kun hän meni vuoteeseen, pääsivät kyyneleet valloilleen. Nyt eivät bileet äitipuoli enempää kuin sisarpuolikaan pilkkaamassa; Monena iltana oli Kerttu ennenkin itkenyt itsensä uuvuksiin. Vuoteella pääsivät aina päivän aikana patoutuneet kyyneleet valloilleen, sillä lapsipuolen asemassa olo ei ollut mitään hauskaa. Isäkin oli käynyt häntä kohtaan tylymmäksi kuin mitä hän ennen oli ollut. Kaipa siihen olivat vaikuttaneet äitipuoli ja Kaarina, arveli Kerttu. Kertun äiti oli kuollut saatettuaan hänet maailmaan, joten hän ei olliit koskaan tuntenut äidin hyväilyjä. Hänen ollessaan vuoden vanha, oli isä iiionut uuden äidiUj mutta koskaan ei tämä uusi äiti ollut suhtau^ tunut häneen äidillisesti, ei ainakaan siitä saakka, kun oma lapsensa oU syntynyt, vaan Kerttu sai tuntea aina, että hän oli Miti- ja sisarpuolensa tiellä. . V Vaikka Kerttu ei ollut vielä täyteen kahtatoista vuotta vanha, oli hänen jo parina kesänä täytynyt joka aamu ajaa lehmät laitumelle aamuisin ja iltaisin ne hakea kotiin. Hän ei saanut kesäisin koskaan pitää ketikiä. vaan hänen tä)rtyi olla paijaili jaloin niin myöhään syksyyn kuin suinkin voi, vaikka sisarpuoli sai pitää kenkiä milloin vaan halusi, niin sitä oikeutta ei ollut Kertulla. Kerttu muisteli siinä vuoteella valvoessaan edellisenä aamuna sattunutta tapausta lehmien vientimatkalla. Oli bllut kylmä, kasteinen aamu ja hänen jalkojaan oli alkanut palella. Hän oli kyykistynyt polulla lämmit-tääkseen jalkojaan. Niin kovin oli jalkoja palellut, että itkukin tahtoi tulla. Lehmätkin karkasivat omille teilleen. Siinä polulla kyyköttäes-sään^ oli hänen korviinsa kantautunut sievä laulu. Se tuntui niin tutulta. si Nina liiankin hyvin. Epätoivoissaan ja katkerasti syytti hah itseään, vaikka vUiä, rakkauden kuvastin, nousikin sokeana hänen sydämeensä. Sitten purkasti hän hillittömään itkuun. Mutta mitä —^ mitä sen jälkeen tapahtui, tuntjii kerrassaan odottamattomalta ja lamaannuttavalta. Mielestämme tuntunee se ehkä hieman pö>Tistyttävältä tai liioiteulta, mutta suuressa maailmassa on se hj^vin-kin jokapäiväistä. Lymyilevän Plumitäksen sydämessä myllersi katkera viha. Hän hymyili omituisesti seuraillessaan edessään tapahtuvaa vakavaa, mutta siltikin naurettavaa toimitusta. Hänestä Ninan näyttämölliset lahjat eivät sittenkään olleet voittamattomat, sillä häntä huvitti etenkin tuo itku, joka on kyllä naiselle ominaista surun ja ylivoimaisen helpotuksen hetkinä, mutta hänen keskittymisensä sen luonnehtimiseen oli täydellisesti epäonnistunut.. Mutta nyt -— n5rt näki Plumitas ulkoa käyvin oven hiljaa avautuvan ja hirveän suurirakentei-sen, parroittuneen miehen hiipivän siitä sisälle. Hänen oikeassa kädessään oli peitsi, jonka terä uhkaavasti osoitti suomalaisen leveää selkää. Plumitas käsitti heti, että tilanne oli suunniteltu, sillä juuri hetkeä aikaisemmin oli Nina järjestänyt "rakastettunsa" selin ovea kohti, ja näki lisääntyvästä hämärästä huolimatta hänen kasvonsa kalpene\'an ja väsyneet silmänsä nyt ilmeettöminä tuijottavan verkalleen lähestyvään palkkalaiseensa. Nämä yllättäyinä, pikaisina hetkinä näki hän ^araa aavistamattoman ystävänsä allapäin sy-vent> Tieenä muualle, sillä hänen rehellisenä tarkoituksenaan ei todellakaan ollut aiheuttaa tytölle sielullisia , vaikeuksia syrjä)rtett3rään itsensä hänen elämästään. Ja tietoisena seuraavien hetkien tapahtumista päätti hän toimia tuomarina. Kuolema oli jo ennättänyt aivan uhrinsa taakse ja kohottanut aseensa katkaistakseen suomalaisen seikkailu-rikkaan elämaii. Mutta juuri tällä ratkaisevalla hetkellä liikahti huoneen perällä oleva verho — ja salaperäinen tikari halkoi nopeasti ilmaa. Se upposi, vaivattomasti Ninan palkkaaman gangsterin kylkeen, josta öli seurauksena^ että hän kaatui raskaasti permannolle ennättämättä suorittaa Valtterille aijottuä kohtalokasta pistoa. Ja tapa, jolla mies kaatui, osoitti selvästi, että espanjalaisen lähettämä ase oli tehnyt tehtävänsä. Sitten kun Plumitas pirullinen hymy huulilla asteli kiusallisen kysyvä katseseiseksi käyneen" Ninan eteen, pyörtyi tyttö Valtterin käsivarsille. Tämä oli tähänastinen tulos hänen mainehikkaalle elämälleen. Sitten seurasivat poliisikuulustelut kiusallisine ristikuulusteluineen, kaikkineen. Ninalla ei ollut alibia ja häneen kohdistuneet syytökset olivat siksi raskauttavia, että hänen oli pakko tunnustaa kaikki. Ja koska Valtteri katsottiin täysm syjrttömäksi, öli luonnollista, että hänet vapau-tettiui. Samoin kävi Plumitakselle, joka oli vapauttanut ihmiskunnan yhdestä kauan etsitystä suurrikollisesta. Lisäksi sai hän vielä kiitokset r i p i s t ä toimmnastaan. Muutamia päiviä myöhenunin keinuivat toverukset Ison Valtameren laajoilla mainingeilla. Heidän ainoana maailmanaan oli nelimastoinen fregatti, joka täysin purjein liikkui kohti etelää. Miehemme työskentelivät ylhäällä isohmaston raakapuulla ja olivat matkalla unohtaakseen tai ai-nakm lieventääkseen tuota San Franciscossa elettyä painajaista. Ja jottei enää mitään jäisi painamaan jo ennestään raskasta mieltä, ilmoitti Plumi^ tas kumppanilleen, joka tukka tuulessa liehuen työskentelee viereisellä sijoituksella,' että Nma on tehnyt itselleen aseellista väkivaltaa ja että hän on jättänyt jälkeenai lapim, jossa sanoo olevansa -kelvoton jatkamaan maallista elämäänsä. Tämä sai suomalaisen rehellisen mielen kärsimään ^unnattomia tuskia, sfllä kaikista ftuolimatta oli hänen sympatiansa tjr-tön puolella. : Ennerikm m samari l|b-lun naapurin Eskon laulamana: "Vaikka olen paitnenpoikai ^enpähuoUssurrakaan. * ; UskoUisestr työn kuryhoid^n-H leipäni mä siitä saanr ' i- : Pian oli laulaja aivan Kertun ta-kana. Eskohan se olikin. Esko oli ollut myöskin ajamassa naapurin lehmiä iaitumäle ja oli palaaiÄassa kotiin. Ystävällisesti oli Esko tiedustellut, miksi Kerttu itkee. Hän oli sanonut jalkojensa kovasti palelevan ja että häntä pelotti sekin, jos kotona-taas torutaan, kun hän viipyy lehmien Viöitimatkälla. Silloin Esko oli riisunut tuohivirsut jaloistaan ja ke^ ^hoittanut Kertun panemaan ne jal koihmsa. "Älä itke. Kerttu", oli ' Esko sanonut, "ajetaan yhdessä lehmät hakaan. Minä kyllä selviydyn paljainkin jaloin, kunhan sinä vain saat jalkasi *lämpimiksi. Teen sinullekin tuohivirsut, osaan tehdä niitä. Teen ne tänä iltana jo valmiiksi ja huomenaamuna annan ne sinulle." Näin oli Esko puhunut. Pian olivat Kertun jalat lämmenneet Eskon tuohivirsuissa. Sitten he olivat molemmin alkaneet juosta lehmien JMJ-rässä ja pian saivatkin ne hakaan. Kerttu oli kotitien risteyksessä antanut Eskon tuohivirsut takaisin ja sitten iloisesti- juossut kotiin, ajatellen tuohivirsuja, jotka hän saisi seuraavana päivänä. Nyt hän oli ne tänä aamuna saanut. Miten onnellinen hän tunsi-kaan olevansa tietäessään, että hänellä oli edes yksi ystävä, Esko. Näihin, mietteisiinsä hän nukahti. Seuraavana aamuna herättyään oli Kerttu suuresti ihmeissään, kun isä ojensi hänelle uuden kenkäparin, sanoen: "Katselin eilen sivusta kuinka äiti^ . si ja sisaresi nauroivat tuohivirsuillasi ja ajattelin, että se ei saa jatkua. Tästä saat kengät. Pane ne heti jal- . kolhisi. Ne ovat olleet ostettuina sinulle jo aikoja sitten, mutta äitisi ei ole antanut niitä sinulle kesän aikana. Minun, t ä y t y y tunnustaa, että olen ollut huono, isä, kun olen antanut äitisi kohdella sinua huonomraiR kuin sisartasi. : Mutta tästälähtien sinä tulet saamaan saman kohtelun, yhtä paljon vaatteita ja kenkiä kuin sisa-resikin, koska olette molemmat minun lapsiani." Sutä lähtien saikin Kerttu käveUä. aina kengät jaloissaan ja olla yhtä hyvin "puettuna: kuin Kaarinakin. Mutta tuohivirsu jaan ei Kerttu silti unohtanut. KIRJ. LEA POHJANPALO JO kevään mahlat virtaa tnaassn, jo tuulet vienot huminoivai' Kuin harput kelkkyävät soivat nyt sydämessä onnekkaassa. Oi katso, kuinka ihanaksi käy äsken vielä musta multa, NmVdihkyvä on kevään kiäa, saa OjOtoskin jö valoisaksi. Jo katse köhoo korkeuksiin, uppoaa sinimerten piiriin, jo syttyy toivontähti viiriin^ ja usko uusiin kangastuksiin^ Oi kevät, aika armahainen, , sa toiveitten ja undmen sa kdkkyvän soiton, Uiulm^^'» taas tervehdin sua, ihme'natneni^' 1mP|. m Lfflllliailiiillll KMKÄ pyörälle., puh^^ fotunibiassa vihittii liittoon-lOO-Miotias • Is SOrvuotia? .Maria iievatkQhan viettää Hajuvesien valmi keri^paa työtä kuin E&iäkin lajia koke •:• kakii vuotta, ennen liikkeelle Vciiisissä. kaiiiiiaaa 48 eri es Tilapäisiä a\ioliit inita eri osissa Pen laiset papit antavat sa; nikka ne useinl niimtamia päiviä ja murtamia tunteja.. r. * Jimmy Kniss. on kaipen. Hän oli kii lytön kanssa ia yhde ler, nieni naimisiin. :.ii'jat. kirjeenvaihtoi matalaa", lähetti Ji kille seiiraavasisältö ""Raskas ystäväl' sinuile, että minun kirjevaihto ];anssasi. nyt naisen,, jota raka nyt naimisiin häne; ota tätä kovin ikä Minä säilytän kaiki vaimoni sallii. Jos Saisin, lähetän sen. 1 maksun. - - Jimmy." i-uä Georgetovvn jun Alfred Vieira n; eikä-naura ääneen, ^lmssyi^lä, Eräs hän ^oi hänelle hiljatta hitsin, etlä Alt py 'Ui^n. Samassa kuil i^aluunsa meni sijoit; ^'li turvauduUava Xmen sanottu, Alf ( ^>^n. sen hän on pä Kaksi vankia on ji ^^en ojuo kopin ,i . etkö sinä jo I "^^«a kcpis^ olevalta ^ ^'afcän hätäile. M kirioittaisin tähä ^ 0 .iihen «Hyvä ^•^ka :hnä herra ja |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-05-07-10
