Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 30, 1939

              Sivu 4 LAUANTAINA, JOULUKUUN 30 PÄIVÄNÄ 1935
Kirj. Ester Kaustinen
(Jatkoa)
^ ÄmUfin kymmeniä vuosia vanhat^
puhtaat puutalot näkyiAmt jo; Musta
jyvämäkäsiini oli yriipäröity ihanalla
pikku puutarhalta. Serkut sanoivat
talon pälvdevän nyt taidehallina.
IShtinen kivinen ja koululasten pol­kema
aukeama sen edustalla viheri-bitsi
jä kukoisti hdeähpiinaisista or­jantappurapensaista
ja jalostetut
pienet puskarykelmät tekivät paikan
kuin uudesta syntj^eeksi palaksi
maailmassa; Missä oli «ntinen kuop­painen
polku ja ne terävät kivet, joi­hin
Sally oli niin monesiti varpaansa
verille lyönyt ja '^muukannut" päis­tikkaa
koulukirjat lentäen kuraan^
josta niitä oli saanut itkien kaina­loonsa
poimia. 1
Äidin asunnolle' oli enää pikku
matka. Kaikkialla kaduilla näyttjl
ole\'aiI ihmeen hiljaista, suuren maa­ilman
kaupungin vilkkauteen ver­rattuna.
Alkukesän hiotta\'a lämpö
ennusti tulevienkin päivien hellet-
-tä.'-
j Äkkiä auto pysähtyi vanhan tutun
talon portille. Monesti oli Sally tuos­ta
portista kulkenut ja tuntenut kuin
vaaroilta itsensä suojatuksi, kun ko­tipihalle,
keltaisten puuporttien si-
^täpuolelle oli paenriut. Siellä oH
maailman turvallisin suoja, sinne ei
uskaltanut vieraan vihainen koira,
ei kiviä viskelevät poikaviikarit, eikä
Huttu-Anttikaan, joka puulaatikos­sa
aina roskia veteli •keskellä katua
ja mörisi kuin karhu peloitellen pik­kulapsia.
Ja niitten suojaavien
porttien sisäpuolelta oli hän kuiten­kin
pyrähtänyt ulos vaaroihin ja
vii?ttelyksien maailmaan. Ja tässä
hän nyt seisoi jälleen, rakkaalla por­tilla,
äidin kodin edustalla, muuttu­neena,
vanhenneena, paljon pahaa ja
eksyttävää kokeneena täytenä nai­sena.
Sally maksoi kyydin. .Ajuri lähti.
Äiti ja serkut auttoivat Sallyn mu­kana
matkakamppeita sisälle. Van­hat
pihasifeenit tuoksuivat sinisinä
ja väkerän voimakkaasti. Sally tait­toi
heti yhden jalon kukan, hengit­täen
sieraimiinsa sen juovutta\'aa
tuoksua. Hänen lempivärinsä Jä lem«
pikukkansa ollut kautta aikojen
keskellä tomun ja lian.
Sally oli niin haltioitunut kaikes­ta,
ettei heti huomannut seurata äi­tiä
ja serkkuja ylös huoneeseen.
Kaikkia pihassa, olevaa vanhaa täy-iyi
äänettömästi koskettaa, silittää,
terwhtiä. Vanhaa keinua, joka vin­gahti
pahasti siihen istuessa. Kaksi­haaraista
pihakoivtia, johon niin: mo­nesti
lapsena oli kiivetty ja jo neito-iässäkin
oli talonmiehen pojan kans­sa
sen alla tulevaisuutta uumoiltu.
Suurta^ latteaa kivrä, jonka päällä
oli puotia leikitty, punflittu ja w^
tattu, tiilikivestä hakattu sokerijau-hoja
ja läkkipurkin kansia myyty
kiinalaisena "^tapordiinitia^*. Ra­hana
olivat katuojista %detyt ja
prässätyt karamelUpaperit. **Ke\»ät'*
karamellipaperit olivat kytnmeii-markkasia
ja sipuli-karamellit vain
markkoja. Voi noita ihania, unoh­tumattomia
lapsuusaikojä) joissa asiii
viattomuus ja tietämättömyys elä­män
valheesta^ Kaikki oli kuin
muuttunut) ipieAentyiiyt,^^
ja samalla kaikki ;<^i «mallaan, van­haa,
tuttua ja rakasta, josta vas­taan:
tulvi kotoinen onni ja rauha;
Ja kuitenkin» kaiken kotoisen -kes­kellä
sykki Mnen • rinnassaan • raik-haton
sydän. Minne? Sinnekö me­ren
taakse, taisteluihin,. elämän
kiihkrään kohuun, virran pyörtee­seen.
Kuin ohimennen välähti Sal­lyn
sisimmässä AVerner Bergin to­tinen
katse ja viimeinen hellä kä­denpuristus.
"Sally hoil Tulehan nyt jo si­sään
sieltä pihalta, vai oletko niin
muukälaistunut, ettet osaa enään
vanhan 'maan natisevia puurappuja
kulkea. — Täällä me vain asumme
samaa asumista kuin ennenkin. Ka­maria
on vain muutettu ja siihen­kin
seinille useasti uudet tapeetit
pantu."
Äiti se siellä kuului huutelevan,
toimittaen tapansa mukaan kaikki
mitä siliä kertaa mielessä oli.
^^ileillä on vain yksi huone nyt
ja osa kyökkiin toisten perheitten
kanssa. Ei kai siellä Ameriikassa
sillä tavalla asuta. Tulee vähän hal­vemmaksi
asua näin pienesti, mutta
kyllä ne talonomistajat osaa nylkeä
tästäkin murjusta alun toistasataa."
"Anteeksi, että unohduin tuonne
ulos, en todella huomannut, olenko
täällä jo vai vielä siellä. Te olette
niin tuttuja ja paikat täällä kotoi­sia
ja kuitenkin on paljon muuttunut
— tai oikeammin olen kai itse
muuttunut. Olen kuin kahteen
osaan jaettu: toinen huutaa sinne,
toinen tänne. En osaa istua, en kä­vellä,
mutta kai sellainen midentila
on ohimenevää. Eikös?" Sally pu­hui
enemmän itselleen kuin huonees­sa
oleville, alkaen vähitellen aukoa
takkinsa nappeja ja hattua päästään;
Pieni huone oli kalustettu niillä
samoilla huonekaluilla kuin Säilyn,
lähtiessäkin. Samat tyttövuosina
ommellut käsityöt, pöytäliina, ikku­naverhot,
pyyheliina, peite, sanoma­lehden
kannatin, harjapussi. Värit
neuloksissa olivat vähän haalistuneet
vain. Äidin ja isän suurennettu vih-kikuva,
iso "rekulaatti" kello, kot­kan
kuva päällä — kaikki oli entistä,
vanhaa tavaraa, joiden keskellä Sally
kerran oli tuntenut itsensä niin on­nelliseksi
ja mitään muuta A-ailla ole­vaksi.
Mutta kuinka toisin öli "elä­män
lehdelle kirjoitettu"; tapahtu­man
piti. Ainoaa uutta, mitä Sally
ei muistanut ennen olevan, oli raik­kaan
kirjavat räsymatot lattialla.
Äiti kehui ne viime päivinä kudotta­neensa
vanhoista kerääntyneistä vaat­teista,
joita Sally vuosien kuluessa
oli vieraalta maalta lähettänyt.
"Niissä öli lujaa silkkiä ja pella­vaa
joukossa, en raaskinut heittää
pois, kudotin mattoja."
Saliy hymähti. K4iinka sattuvasti
sopikaan vieraan rihkama maahan
poljettavaksi, jalan kulutettax^aksi;
ehkä vuoden, parin sisällä olisi ma­toista
riekaleet jälellä: — Kaikki
muu säilyisi kymmeniä, jopa satoja
vuosia, kaikki, mikä oli ylempänä
maata ja lattiaa.
*^T>itte viisaasti äiti siinä. Ny­kyään
taitaakin olla kaikki kotival-mistusmuotia^^^
pa^se koottu uudes­ta
tai vanhasta*^ Sally sanoi äidin
huomautukseehmatoista.
Varmaan juommekin «ikein ku-paripannukähvit
junttapullan kans­sa,
;Ön mutia piparkakkujakin ja oh­rarieskasta
teen makkaravoileipää
sulle. Et olekaan pariin vuosikym­meneen
Suomeh pannusta sumppia
juonut!'» piLihdiäitivanha myhäillen.
"Sain eilen hotelli **Helsingissäi"
vastaanottokahvit, mutta kai se sen­tään
äidin pannusta maistuu ma­keammalle."
-
Sallyä^ liikutti sydänjuuria myö­ten
vanhan äidin huolenpito ja yk­sinkertainen
toimitus. Hän tunsi it­sensä
kovin kömpelöksi ja kaikesta
maailman viisaudesta huolimatta
köyhää köyhemmäfcsi Jtämän sala­tun
kotoisen rikkauden Tinnälla.
Mitä se öli? iEi hän osannut sel­vittää.
Serkut olivat sillä aikaa r pyöräh­täneet
naapurissa kertomassa, ^kuin-ka
Koivulan muorin tytär tiili Anie-riikasta
niin, riiin turkasen hienona
ja nättinä, ettei olisi kuolemäkseen
sitä uskonut. Kai sillä on rahaakin
rutosti ja vaikka niitä. Seinän ta­kaa
kuiilui kova puheen N porina ja
Sally eroitti harmikseen monta so­pivaa
ja sopimaton ta, päätelmää. Äi­ti
huusi heitäkin kahville, tai muu­ten
se Jähtyy.
"Kyllä meidänkin teki mieli sinne
Canadaari niin kovin • tässä viime vuo­sina,
mutta niin se jäi kuin Jämsän
äijä taivaasta; ei ollut piisälle rahaa
ja ei kai tällä Suomen kielellä saa
töitäkään. Kuinka monta viikkoa
sinä opettelit engliskaa Sally?" Pu­huteltu
nauroi makeasti:
"Montako viikkoa, voi tyttö pa­rat,
vuosia, ja taas vuosia, enkä vie-läkään
ole saletti, tarkoitan täydel­lisesti
perillä siitä kielestä; kuinhan
jotenkin pärjään, ja aina oppii lisää,
jos on halua ja tahtoa."
"Oletko sinäkin Sally oikein nai­misissa,
vai asutko vain miehen
kanssa, niinkuin ne siellä kuuluu elä­vän?
Ei meillä täällä saa enää niin
olla, siveyspoliisi kyttää semmoisia
pareja aina." Toinen serkkutyttö,
Anja, kysyi silmät pyöreinä ja odotti
jännittjmeenä vastausta.
"Olen ollut laillisesti naimisissa
jo monta vuotta. Ja mitä siihen yh-.
dessäasumiseen tulee, ei kai ne elä
siellä erikoisemmin niin suuressa
maassa kuin tekään näin pienessä
ja mielestänne sivistyneessä. Use­asti
Vihkimättömät parit ovat on­nellisempia
kuin \nhit'yt."
Serkku oli saanut nenälleen Sall5m
nasevasta v^astauksesta. Sally oli jol­lain
tavoin haluton jatkamaan sa­mansuuntaista
keskustelua, mutta
toinenpa ei niin vaan hellittänyt.
Äidin kaataessa serkulle kolmatta
kuppia kahvia sanoi hän taas:
"Elättääkö ne naiset siellä maas­sa
ukkoaan? Täällä kuulemma niin
aina puhuvat, ettei siellä ole mitään
tienestiä miehillä. Ottavat akan, jo­ka
elättää, nuoret poikaklopit van­hoja
tummu ja, joilla on rutosti ra­haa
! Onko se Sally totta? Oletko
Sinäkin elättänyt? Häh?"
Kysymys tuli suoraan ja selvästi
kuin pyssyn suusta. Sallyä inhoitti
moinen ristikuulustelu.
"Toisinaan elätellään vuoroin ja
tehdään töitä yhtäaikaa, ja maataan
laiskana yhtäaikaa. Eikös se silloin
pysy puolueettomana yhteiselämänä,
initä Anja? " Vastaus oli kaksimie-
Knen ja sekava, joten tyttö ei viit­sinyt
pidemmälle >Tittää. Sally odot­ti
kyllä \ielä yhtä ehkä tärkeäm­pää
kysymystä, että mitäs se sinun
äijäs sitten tekee töikseen, mutta
kun sitä ei enää kuulunut, alkoi
hän aukoa matkalaukkujaan ja kai­vaa
esille tuliaisia. Varmaankin
serkkujen mieltä kangersi, kun ei heti
heitetty silkkipiikukangastasyffin ja
sanottu "täs' onv ettet maraja".
mUi oli aika: hyx^llä päällä, kun
ei näitä takavarikoinut tai tullan­nut.
Ei ne näy ama hu\imatkailijoi-ta
ottavan yhtä lujille", sanoi: SaHy
levittäen paketista 5 jaardia ihanaa
sinistä silkkiä äitiiisä Jbartioille; le-
1939
ait
Maanpäällä paikka yksi^ ptrj
. niin pyhä, armas, verraton,
mi tarJOO lemmen turvaisari^
ja kätkee onnen kalleimman.
Wäm s^ydäncäidin-rtunnesen -
imin'lMäm}}ailäv^ii^
i^e>nemuitsee'mnriemmtas,
r.se ttmttee ^kttMtsas, ttuskkis:
rKnn;ihmisrni^t vaihtäee,
^kun :kiitmf€MUy^miken€^B,
ktm^ölfetmnifamoiiitaany
fäat ^ksin yöhöni m -
on:4mikka,mism^lohdini2^
sm syMnJäidinraku^
VoitbHlmnkdmm
>ja itket mutkeenUiemymm .
Pois moni rhaUismenny
sä kuiian funsit ikäipiön::
Mmttkörvas äik<t,i^ —
s^ydäntä^idin-konsaan "eL'
LYDIA K0IDVLÄ.
Union Methodist Church New
Yorkissa on kirkko, jonka tuntee
melkein koko Amerika. Seurakun­nan
esimies pastori Everett Wagner,
joka astui toimeensa v. 1927, ryhtyi
miettimään keinoa, miten saisi enem­män
sanankuulijoita kirkkoonsa, ja
viimein keksi mielestään oivallisen
ajatuksen. Hän lisäsi kirkon yhtey­teen
huoneiston, jossa työttömät
näyttelijät saivat vapaasti harjoitella
ja näyttää lahjojaan. Huoneiston
yhteyteen taasen laitettiin pieni ra­vintola,
mistä työttömät näyttelijät
saivat mitättömällä summalla rtio-
*kaa. Ei edes tarvinnut käydä juma­lanpalveluksessa
, ennenkuin sai syö­dä
itsensä täyteen. Kirkko tuli no­peasti
tunnetuksi nä3rttelijapiireissä
ja avustuksia tuli sieltä ja täältä.
Viimein perusti pastori \Va^er kak­si
kerhoa: "työttömien kerhon" ;ja
"työttömien t3rttöjen kerhon". Kum­pikin
oli avoin työttömille näytteli­jöille
tai näyttelijättärille ja he sai­vat
kerhoon liityttyään vapaan
asunnon ja ravinnon. Ehtona oli vain
se, että työttömät saivat auttaa kir­kon
korjaustöissä ja ravintolan ^hoi­dossa.
Kun New Yorkissa on yli 10,000
erilaista näyttämötaiteilijaa ja näisr
tä saa työtä vain kolmas osa, ~muor
dostui pastori Wagnerin työmaa var^
sin Suureksi ja pian hänet tunsi jo­kainen
nevvyorkilainen näjrttelija • ja
balettityttö.
SUOMEN ARMEIJAN
PALVELUKSESSA
sanotaan olevan 37 ruotsalaista len­tokonetta
ja noin 10,000 ruotsalais­ta,
armeijan palveluksesta vapautet­tua
sotilasta.
YHDYSVAIO^AIN L^ÖvKÄREItÄ
SUOMEEN
Presidentti Roosevelt on määrän­nyt
kaksi Yhdysvaltain yleisen ter­veysviraston
asiantuntijaa Suonieen,
ohjaamaan ja auttamaan taistelussa
lavantautia vastaan.
ninikankaaksi öli aikonut sen vvan^
hukselle. Äiti äivsuiÄähli' höpis­ten:
"Jopa jo, jopa :jo, älälmn tee
jpölkkaa äidistäsiy ntillös minä tätä pi­dän:
arkiin pobjaUe jyaiiet;^ kiih k ^
,ien.'\
Niil
x^ankk
tetyssi
joilla
rientää
mies :f
pian, I
tua .0
vastaai
Hän
man
metsää
pärilläi
Hän
ei kivi€
niin to
saattoi
vin ta
toivoi 1
kaa-ajo
rannafli
telu VO
' dellä 't;
kahtakj
Ahdis
eteenpä:
memain
kumppa
Hätyytti
Häh sai
ries Wä
oivalsi t
pean vi
oli tove
rämpi, j;
ki kivei
massa r
verhonsa
Waldc
housujaa
teessä oli
pyrkivät
hänen h
omiaan
tänsä'ja-ansa.
Jos hä
kuiö tak
lemättä j
ei ollut j
tähden £
joka saai
kauan, et
kimppuur
ken loppi
Mutta
nutpelosi
pyörähti t
punutta. ,1
huulillaan
son. oli "j
hänen siel
najaisenta
sydämestä
Kun hä
pysähtyi;
Sellaista
Muut villi
suaheidäi
tavoittanui
denjmetrii
VVald^
kallaan, ki
nättäisivät
jertasivafei
joshän käj
sähtäisi pa
sa :ulkppuc
miesvheti 1
Hän.kflt
ketterästi,,
Jiikemmäksi
päin...
Aikaa ei