Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 3, 1953

              ERÄÄNÄ kuumana p?uvaia viime
heinäkuussa minä kiipesin pitkää Ja kor-
^teaa mäkeä palotomiin bprjaamaan ra^
diotau -Matkallani tapasin erään van-jjan
inieflen. Hän oli poimimassa mus­eoita,
mutta istui nyt lepäämässä ttiu-
"lean puun alla ja veteli tyyt3rväisenä:
MiAIRKETTA:
^ Erkko Jurikka käveli kom-pusteli
pitkin kaupungin katuja. Hänen
askeleensa oli\^t käyneet jo hitaiksi.
KylmälÖkiii tuntui jo vanhasta Erkos-
.J^^tta mjnnekäpä menisi lämmitte­lemään?
JCeilarien nurkat, mistä hän
yöiriset"tila.nsa etsi, eiyät myöskään tar­sauhuja
piipustaan. Lähestyessäni; hän- jjoonpnneeeet^ lläaimnppooäa hhäänneenn vvaannhhooiillllee lluuiilllleeeenn,.
•S hän näki Ontarion Maa- j a CVIetsävi- , Erkko Jurikkaa väsytti. Hän oli laa-laston
merkin paitani olkapäissä j a tul-^ hustaljut kaupungin laidassa sijaitse\^
manriphdalle, oli hänellä jo metsässä
kulkulupa valmiina näytettäväksi, Sa-nialla
hän osoitti tulitikunpäitä, jotka
hän oli pistänyt maahan, sytytettyään
on nyt
Mika Waltari:
Komisaxio Palmun erehdys
Salapoliisiromaani Hinta $1.00
Gunnar Widegren: V " :
Pörri — Se olen niinä
Romaani Hinta $1.00
.j^athäi <I3iristie:
Äiiatauli^ arvoitus
Rämääni • Hinta $1.00
" Jesm Webster:
^ Paras vihollinen
Romaani - Hinta $1.00
Zane Grey:
Viimeiseen mieheen
Romaani Hinta $1.00
Zane tSrey:
. Tes:asm tyttö
Romaani Hinta $1.00
Zane Grey:
Salaperäinen ratsastaja
' ; Ä a f ^ " ^ ' Hinta $1.00
-•^!i.V'.2ane-Grey: • ^.
.v.>v^^^^^- M mies
%i3ö^£^i^^^: \ " .Hinta ^1.00
,,2ane^Grey:
Purppurarinteiden
* • ratsastajat
^,^^.1^^ Hinta $1.00
Zane Grey:
Auringonlaskun sola
, Romaani , . Hinta $1.00
^""'Zäne Grey:
Erämaan vaeltaja
Romaani Hinta $1.00
...Carl H^ensel:
Matterhomin valloittajat
J P S ^ j ^ a ^ Hinta $1.00
IP-^ills Crofts:
i^Wight-saaren arvoitus
^^Komaani Hinta $1.00
;5lichard Vb^s:; - \
i Kaisi filmistä . '
•plomaani Hinta $1.00
•i^^Sigrid Boo:
I Kyökin puolella
s y a a n i / Hinta $1.00
fSeldpn Truss:
1 Kadonnut raharuhtinas
^Salapoliisiromaani . Sinta $1.00 <
|Plorence Barclay:
L Rukousnauha
|,«omaani Hinta $1.00
^pI^^PPU: hyvä kaikki Jiyvin
;:«omaani ? 7^; Hinta $1.00
iBerta Ruck "
ja rakkautta
e^nnaani Hinta $1.00
:;Agatiha Christie:
^sS%P^^^i"^^ arvoitus
xöaiapoHismMnaani Hinta $1.00
Agatha Christie:
y^^sikään pelastunut
vJanmtysromaani Hinta $1.00
^A«H>ld Bennett:
LJ^^istohotem Babylon
Biita$i,oo
'EQatkaa oMttteeOa:
-4?^® ^ On*.
-ii-puiston
kohdalle ja väsyneenä hän is­tahti
puiston penkille lev'ähtämään.
-Siinä istuessaan hänen mieleensä
muistui menneisyyden muistoja. Van-hanmaan
lapsuusaika, kuinka hänen
köyhät vanhempansa olivat häntä koet­taneet
kouluttaa ylioppilaaksi saakka,
toivoen hänestä tulevan jotain suurta
ja parempaa maailmaan, kuin mitä itse
olivat olleet. Mutta Erkko, hän ei
ei tyjtynyt siihen. Hänen sisimpänsä
kaipasi kauas, sinne puhuttuun "kulta-laan"',
(Amerikkaan, jossa rahaa saa.
kiiormittain — niin huhut olivat kerto­neet.
maassa. :XIutta s^läeiliähtä enää h u ­vittanut.
vEomiastakin oli tullut tuo­marin
rouva, dkä häiiefiääierkkoä edes'
tuntenutkaan. Unohtunut oli entinen
rakkaus. Ilomaljoihin htikutti Erkko
surunsa ja palasi takaisin ^kultalaan".
Erkko kulki paikasta toiseen. Hän
oli paljon nähnyt jä paljon tehnyt, pal­jon
huvitellut ja iiomaljöja juonut. V i u ­luansa
hän soitteli, kun yksinäisyys'ah­disti.
Hän oli Mänyt hj^dt ja huonot
ajat. Olipa tehnyt töitäkin melkein l e i -
päpalkalla, kun huonot ajat ahdisteli­vat.
Hän kiersi Canadan rannasta ran­taan.
Metsäkämpilläkin hän oli rähki-nyt
ja voimiansa näyttänyt.
Osansa hän oli siis elärnänsä vairella
tehnyt. Muistot vain Erkko Jui^ikan
mielessä elivät, niin hj-vät kuiii huonot­kin.
Nuoruus oli ollut ja mennyt. N y t
ei hän kykene enää suuria tekemään,
laahustelee vain kaupungin katuja. K e r -
jääkin, ellei työtä satu löytymään hä­nenlaiselleen.
Kerjääminen onkin tul­lut
hänelle jo niin tavalliseksi, ettei hän
enää välitä, vaikka hähelle ovella är-siinä.
Ajatuksissaan bän on soittavi­naan
viuluaan, j a katselee taivaan re-vmtulten
tai|ssia hän^ soittonsa mu­kaan.
Kirldkaat tähdet tuikkivat j a
kuuntele\'at hyinen soittoaan talvipak-
'kasessa..-
Penkillä istuja ei liikahda enää. Kas­vot
ovat saaneet MiUon päälleen; sil­mänsä
ov-at luotuna kohti tähtistä tai­vasta
.> .
Talven kova pakkanen oli tehnyt te­konsa
Erkko Jurikalle j a hänen • muis­toilleen.
Niinpä Erkko Jurikka jättikin S\TI-nyinmaansa.
Rantaan jäi joukko nuo- jäistäänkin: ^•Mene,ukkbrähjä merioja­na
ylioppilastovereita heiluttamaan si, et täältä mitään' s a a ! "
! valkeita lakkejaan Erkolle hv^yästiksi.
Ei hän koskaan unohda Emman suloi­sia
kapoja. Siinä hän rannalla seisoi
toisten- mukana .valkolakki kädessään
vaalea tukka tuulen heiluttamana ja
; kyyneleet 'kimalsivat hänen poskipäil-lään.
Emmalle hyvästijättö oli ollut
vaikeinta. Mutta seikkailuhalu pakot-
. ti . Erkon lähtemään vieraaseen maail-
^:ma^n,,. ^
Suuri kyynel tipahti Erkko Jurikan
polvelle hänen kaikkea tuota ajatelles­saan..
.. pän veti tupakkapussin taskus­taan,
kylmästä kohmettuneet kädet Kuinka voidaan syÖdä
^^ivat hädin tuskin väännetyksi tupa- psu^ JÖJS <)h
l ^ n . 3ytyttämällään tikulla hän iäm- ' ^ ' r - \ : . -.
Xmiui. k y l m ^ sormenrÄitäkn. Ka^h^v: ^^^^j^^^ hävisi ^räs kon-
^^es^ah^käiiinsähäii huomasi, että ne servatiiyiehdokas^^y^pnlyöiimn ja hän
. o l i v a t suuret, kovaa työn runtelemat. ^"P^» ^ 3 ^ ^ paitansa, J9S^ hän häviää.
Niiliä hSn oli aikoinaan viljapelloilla Hän kysyi Ottawasta eräältä K p s a l l i -
korjannutvHjaa, kultakaivoksista osan- sen tutkimusneuvoston, kemistiltä, mi-
Aina hän silti joiltakin ohikulkijoilta
muutaman sentin sai, että hengissä py­syi.
Ei Erkko Juurikasta kukaan enää
perustele, tuosta likaisesta nkkorähjäs-tä
—- hän ajattelee, j a pysytteleekin
I)oissa ihmisten jaloista. "
' Kylmissään istui vanhus puiston pen­killä.
Ilta on muuttunut puoliyöksi.
iHänen silmänsä kääntyvät taivaalle. E i
hän enää tunne kylmän jä pakkasen pu--
ristuksia ruumiissaan. Hänestä vain'
tuntuu niin suloiselta j a raukealta istua
^ ,sa saaneilta ne riäyttivät. Kuinka hän
olikaan nuorena miehenä ollessaan niil­lä
suuria palkkoja vedellyt. <Raha oli
viehättänjrt, sitä tuli työstä ja meni taas
hummatessa. Olipa Erkko saanut niin­kin
paljon aikaan, että käväisi vanhassa
piippunsa. Huomasin heti, että hän oli
erittäin varovainen metsässäkiilkija.
Sanoinkin:
"Te olette hyvä metsämies."
Toivotin hänelle onnea marjamat-kallaan
ja olin juuri aikeissa lähteä, jat-
. kamaan matkaani, kun hän puhkesi pu­humaan:
"Poikani, minä olen 82 viioden ikäi­nen,
mutta tiedätkö, minusta tuntuuj et­tä
olen nsrt paljon parempi mies kuin
olin 22-vuotiaana."
Minä en tieiihyt, mitä olisin vastan­nut
j a hän jatkpi:
"Poikani, sanon sinulle, miksi.- K a t ­sos,
60 vuotta sitten minä menin kaup­paan
ja ostin viidellä dollarilla ruoka­tarvikkeita
j a peijuurii, minulla oli täy­si
työkantaa kaikki tavarat kämpälle­ni.
^'Tänään minä menen samaan kaup­paan
ja ostan tarvikkeita kymmenellä
dollarilla, eikä minulla ole mitään vai­vaa
kantaa ostamaani tavaraerää. Ellen
minä ole parempi ja vounakkaampi mies
nyt kuin ennen nuorempana, niin sano-han,
miten minä voin kantaa kaksi ker­taa
niin monen dollarin arvosta ruokaa
nyt kuin ennen?"
Vanhus naureskeli vielä partoihinsa
kun jätin hänet jatkaessani matkaani.
Mieleeni juolahti, että jos kaikilla van­huksilla
olisi sellainen huumorintaju
kuin tällä vanhuksella j a jos k a i k k i -
metsissäliikkujat olisivat niin huolellisia^
tulitikkujen kanssa, niin tämä olisi iha­na
maailma,
muiiten.
ten hän voisi syödä paitansa j a mainit­tu
kemisti antoi seuraavan reseptin:
' O t a pumpulinen p^ paistaJso
paisti. Polta paita kuumassa uunissa
ja sirottele tiihkat paistin päälle, lisää
paistiin sipulia j a syö paita, paisti ja
k a i k k i . '
E i itku ikeniin kdske eikä nauru na­paa
repäise.
Sunilla ja kaipauksella saanune
ilmoittaa, tii& rakas Isämme
JOHN HUHTALA
kuoli Salmon Armin sairaalassa elo­kuun
83 ptnä 1953, satrastettuaan Jon­kun
aikaa jonkunlaista si^UUstä tautia
Ja sai lopulta sydänkohtauksen. Joka
lopeUt hänen elämänsä.
Vainaja oli syntynyt Ylihärmässä,
Vaasan läänissä, Suomessa, maaliskuun
8 p. 1875, oU knoUessaan 98 v. 5 kk. Ja
20 päivän ikäinen. Vainaja haudattiin
M. T. Ida-hautausmaahan suuren su­kulais-
Ja tuttavapiirin saattamana.
Lukuisat kukkaseppeleet peittivät vai­najan
hautakummun.
Vainajaa läUnnä Jäi surfaan kaksi
tytärtä^ 5 poikaa, 10 lastehlasto Ja 3
laätenlastenlasta, kailAl asuen Brittoh
Columbiassa sekä sukulaisia Thdysval-loläsa
Ja suovert Ontariossa Ja laaja
tuttavapiiri tässä maassa Ja Suomessa*
^ liAPSET.
Kesän tuulet hiljaa soittaa,
tuonen mailta kutsun kuljettäai.
Haudan lepoon päättyi matka
isän rakkaan kaivatun. "
KIITOS
Kauniit kiitokset lausiunme kaikille,
jotka niin suurilukuisina olivat saat­tamassa
isäämme hänen viimeiseen le­poon^.
KUtos kukista ja seppeleistä, joilla
lievennitte suruamme. Kiitos kantajille
ja kaikiUe. jotka tavaUa tai toisella
ottivat osaa suruumme. * .
LAPSET
Syvällä snmlla ilmoitan, että rakas puolisoni
HENRIK SALOMAA
nukkui ikuiseen unccn^^i^^ syyskuun' 7 p:nä 1953. ' Bän oli
syntynyt Alavieskan pitälussa Oulun 1^ elokuun 4 puaa 1896 Ja saapui
Canadaan v. 1928. \
Lähinnä suremaan JIUnminä, hänen vaimonsa, yksi poika, Arvo, Goldenissa,
B. C.^ kaksi tytärtä, mrs. Eila Somero puheineen Salmon ArmlsBa, <B. C. Ja
mrs. Irja Vähasaari peihelneen Lapualla, SufMn^Bsa, yksi vdi, Väinön pevheir
neeh K^uEoloopitisisa, B. C.; Ja sisar/ perhdneen Alavieskassa
Suomela, seka niunt sukulaiset ja tuttavat täällä Ja Suomessa.
On iäksi kylmennyt puoUsoni sylij
käy tumma varjo nyt elämän yli.
Elo"uurc^ ftiin äkTiia päättyi
ja koti on niin tyhjä nyt,
kun ainiaaksi pois olet lähtenyt.
Kaivaten vaimosi Jenny.
Nuku, isä, viime untasi rauhaisaa,
ei surumme lepoasi hiUritä saa. •
Me ikävöiden sintia. kaipaamme •
ja aina rakkaudella muistamme..'
Olit meille isä parhain.
lapset, Irja, Eila ix Aryoj
On kohtalon kulku niin kumma,
läpi myrskyjen käy elon tie.
Ei tiedä missä ja. miUoin
sydän viimeisen kerran lyö. >'
Veljesi Vätoo.
K I I T O S
Haluamme lausua sydämelliset kiitokset kaikille, jotka otitte osaa suruumme
ja omte saattaautfisa vainajaa haudan lepo<m syyakuun 12 prnäfc Kiitos sidctr-laisille
Ja ystäville 1utuniist»8en^ Eriicoinen Uttois
kantajiUe ja kaHdDe teille icaSkesta avusta «jota annott;te raskaan surun het­kellä
ja autoitte tarjoilussa ja muuten hautajaistUaisuudeBBa. ,
Mc-.
L -5 >
•4
-» ,1 »•