1953-10-03-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
m
l i
l i
i
1
ja Rnw Vmren
mrnshUe
Jäfkjttävä oli tieto, joka saapui teidän
' tapaturmaisesta kuolemastanne,
Taimi ja «Reino. E i vieläkään tahdo ajatus
tottua siihen, että olette iäksi muuttaneet
pois keskuudestamme. OKttehan
vielä nuoria, elämänhatusia ihmisiä.
Käydessänne sanomassa viime hyvästit
.kun muutitte pois täältä pohjoisen
perukalta, ei olisi voinut silloin ajatella,
etta>ne olivat viimeiset hyvästit^ jotka
jätimme. Kohtalo oli sen määrännyt
näiii.^ Tuntui ikävältä, kun muutitte
po^ tältä paikkakunnalta, sillä olimme-ha^
monet vuodet- hyviä perheystäviä.
Monet' hauskat hetket on yhdessä vie
Terveisiä VaUoista! Hmmio, YappurKlmara!
Olen monasti aikonut kirjoittaa vii-meksipidetystä
liittojuhlasta Liekkiin,
mutta siinä on ollut parempien kirjoittajien
kirjoituksia, niin se on aina jäänyt.
lAina kuitenkin muistuu sieltä mieleen
yhtä ja toista.
a
settdnllä
"Viisatymmentä vuotta^Oö^i^
siitä, kim lähdin täältä",
sardleen, jonka kodin ovdfe tiili
mättä kaukainen vieras :
Aino oli ollut kihloi^a^infe
sulhasensa kanssa sammuivat yi
tetty j a monet i«issut yhdessä kuljettu,
jaettu monet Ilot ja surut "keslienäm- ^^^^^^
me. Aina turisi itsensä säsqpuvan ystä- jokii tutuva tekee viimeisen matkansa,
vien auraan, kun teidän kotiinne tulim- / :^»an seitsemäntoista vuotta olemme
me j a samom olitte meille aina teirvetul- ^^^^"^ Kesävieraita on ollut
leita
. ^ t tä
; lämmittävät sydäntä teitä ajateÖessa. I ^ i »^
Enime voineet-edes olla saattamassa ^>aah^ ja^^v^ri Jcuului^ "Ter--
«eitä viimeisettä letkallanne, joka ta- wUilöa talo^nr
pahtui Ssimian hautausmaalle. Vain Johon «astasin, että tulee juuri vieraita^
pieni vaatimaton lähetyks«nme oli puo- Jp^en jouda pitkästi puhumaan. Me-lestaimne
tuooiassa teille viime terveh- «m katsonaäan, ja rajantakaisiahan siel-dyksemme
^ystävyydestämme. Ikävöi- *ä oli, mr. ja mrs. Kangas Sudburysta,
vä kyynel putoaa näUtenkin kirjainten Jotkaölivat menossa'lTonwoodiin. Kun
fiäälle tätä kirjoittaessa me olraiine tässä puolivälin paikoilla,
V ÖlHte rehellisiä, snstejä, eteenpäin T^?^"
pyrkiviä ihmisiä. Kolmatta vuotta sit-ten
teillä oli tilaisuus ostaa itsellenne
auto ja minä vielä opetin teidät molemmat
sitä ohjaamaan ja tämä auto oli
teidän surmanne. Niin paljon iloitsitte,
kun sen omistitte.
Ikävältä tuntuu Taimi sinun kahdelle
siskollesi ja heidän perheilleen Sarnias-sa
ja äidillesi, joka asuu Montrealissa,
vaan toivon, että he jaksavat kaiken tä- „ ^""^
män surun kestää. Sutenudla Taimia '^^^^^^J'^'"" Jf,"^» P^"
j i Reinoa ei lakaisin saa. Jokaisen j ? » » , . ^ Ö ^ * * ^ : ' ? » " ^ ^
meidän on lähdettävä vuorollamme,
vaikka kuinka kesken työmme jäisikin
kuH kuolon kellot kohdallamme lyövät.
Uinukaa rauhan unta, tyventä ompi
siellä, aina vaarat ihmislasta vaanii elon*
tiellä. Hyvästi, Taimi ja Reino ja kiitos
pitkäaikaisesta ystävyydestänne.
Muistot kalliit säilytän teistä mielessäni
aina.
AINO KORKOINA.
Alpertti alamaisimmih pyytää saada
tiedustella, kuinka monta ja minkä ni«
mellistä kertomusta on Alpertilta ollut Kumpikaan ei osannut sanaa
tämän Liehumme palstoilla tämän vuo- velivat molemmat, että toinen
den aikana alkaen taniniikuuri ensim- sa pettänyt, kun kirjevaihto!^
maisesta numerosta. Kuten kilpasisko- juuri silloin, kun piti kirlsossa
ni Vappii Klaara 6hkä'muistaa, p ^ tettaman. «eidän väliUmi,^
Alpertti silloin, kun päätimme ruveta tetty sellaiset okaat^ Jotka p t o
me paikkakunnalla, jossa ei ole kiiin ^^P^J^P^^f^ eivät vöinm
kirkomnenot ia h::..^f.^i„!!..f!^^^ kirjanpitäjänä; SentahdenAl^^
Ohjdmanumerot olivat hyviä, jonkalaisia
en ole nähnyt -vuosiin, sillä olem-kirkonmenot
ja hautajaiset suurimpia
menoja. Kirkossa en ole i i Ä k lakaisi luontonsa j a kysyy, miltä ti- olivat i t ä i s i ä ja prkafeiat<^^
ja luuitausmaaUa i n o a Ä i^äoS
joki, tuttava tekee v i i n , ^
vassa tai ainakht sitä seuraavassa Lie- kulki kauas. Uusi nm j^.Wi
kin mimerossa tdis|4ulki,n^.k^rt^
Niitä pilckii j ö t i u ä / J oM o n - o ^ vän iiuörittaa ^ S n ä .
.VTtseltiaea^
•mukSjetr^. ,_x ,.,r: • ,„•.•
"Näissä;
iö:;PEEtTTi.
:i feiduttf|ia[$
1*
me iloisia heidän tulostaan, oli niin paljon
puibuttavaa, ettei ehditty kaikkea
puhua sinä päivänä, vaan heidän piti
olla yötä j a seuraavan päivän aamupäivällä
he jatkoivat matkaansa eteenpäin.
(Nyt taas olemme yksin ja on aikaa
jatkaa tätä kirjoitusta^ Meillä oli oikein
hauska matka siellä Canadassa.
Kyiäilimme siellä monessa paikassa ja
liittojuhla oli oikein virkistävä. Sain
Ei oma ääni korvia särje.
ben Tsausin nimi.
jeremiah haukkoi henkeään,
sanoa? Mitä tehdä? Sidin konnuus oli
ollut täydellinen. Uuden salkun ostonkin
lä oli paljon työtä omassa hommassaan.
Siis kiitoksemme.
Sitten ne Liekin toimittajan kahviai-set.
Se oli suurin juhla koko matkalla.
En osannut sitä ajatella täältä lähtiessä.
Saimme nähdä monta niitä, joiden kirjoituksia
luemme Liekistä. Olisi ollut
hauska saada heidän nimensä, mutta se
• • • •
jai.
Sitten sana siitä, mitä Marjatta kirjoitti
eräässä äskeisessä Liekissä, että
perustettaisiin seura ja joka j'htyy siihen,
miksaa dollarin sisäänkirjoitukses-ta.
Siitä saamme sellaisen rahaston,
jota voidaan käyttää silloin kun tarvitaan
rahaa. Eikö ole käytännöllinen
ajatus? Marjatta, joka on siellä Liekin
Fimtin nl^
NYT taas sitä ollaan etelässä"
täällä karkelon kentillä lämpimässä,
jossa auringon lämpöä, kylliksi saa^
voi talvellakin kentällä uinahtaa.
Tämän seadim nimi on Florida,
jossa talven viimaa ei tunneta.
Lumituiskujen pyörteitä tunneta^ei,
jonka pelko se Paarinkin tänne vei-
Siis Faari on tätinensä Floridas,
täällä Atlantin ihanass'- rantamaass%
'jossa sammakotkin^ talvella kurnuttavat
ja omille armailleen jumuttavat.
Kyllä täällä on paljon ihanaa,
saa pussailla laihaa ja lihavaa,
ne on ennestään makeita paloja niin,
vaikka ne ovatkin kalojakin.
Onhan täällä iloa muutakin,
saa lehdikkoon kävellä iltasin
ja ottaa mukaansa morsiamen,
jos sattuu vain löytämään sellaisen.
Kim iltaisin tansseissa kuljetaan,
saa omalle silmänsä ummistaa
kun tanssin pyörteissä ääni kajahtaa:
Neito uusi ja parempi nyt. vaihtakaa!"
\ 9 s ' jj;
tn se kirottu oli järjestänyt enna- J^^^^P?^*^^/^' saa olla rahastonhoitaja
•koita,. kaiverru—tta^nu"tu sitihiein vvAairumiiaiiauni JjOo jäsen^e^t ^jsoikttoe nh yevhäkdso>t'tmaam ejo ttaaii np, annieinm mmee
kolme vuorokautta sitten hänen, Jere- kampoihin, tai ehdotamme toisin, siUä
miah Purvisin, nimen! jokaisella jäsenellä on vaha siihen. Tämä
ön minun mielipiteeni asiaan.
Lausun terveiset Liekin perhekunnal-miah
Purvisin, nimen!
—^Pyydänune anteeksi, herra Purvis,
emm^ mitenkään olisi tahtoneet häiri-tä,
mutta ; ^ h ä n on kaikki melkein ,^ kirjoittajUle kuin l u l d j o i l Ä " ] ;
kunnossa. Oma salkkunne saapuu Kai- parhaat kiftokset Liekin toindttajalle ja
lavassa junassa la taman ^^imoUeen. Olisin halusta otta-
I 4 ^ f. ^
1
SI
n
H
X
H]
1
rosta seuraavassa junassa ja tämän
vaihtuneen salkun toimitamme oikealle
omistajalleen. Kiitos . . .
— Minä tahtoisin . . . Jeremiah tunsi
otsasuontensa pullistuvan ihan ratke-takseen.
-^Kiittääkö? Hyvänen aika, vaiva
oli ihan mitätön, nuo kolme poliisia
>&uorossa ja kasi ojossa vs^uttivst
' Herra Jeremiab 'Purvis, Chicago tXS
- A , tallettaa nykyisin muuatta nimdlään
varustettua hienon hienoa krokotiilin-nahkiiista
sall^oa samassa kaapissa,
missä entuudestaan on väljähtynyttä
teetä s i ^ t ä viskipullo
nut teidät vieraiksemme, kun kuljitte
tästä ohi. Olemme £uvan tien vieressä
Canadasta tullessa Kim tullaan Muni-singin
kaupungin rajalle, niin ensimmäinen
tie oikealle ja siltä kääntyessä ön aivan
meidän o ^ n ediessä. Joku tiesi tämän
niin.]ivm. j a käänsi rnm, ettaajoi
Haalilla tanssin hyörinässä
on ikänjuoretkin pyörimässä,
siellä mummot ne penskojäan opettaa,
jotka aikovat itse sen lopettaa. ;
Lesket ja yksin jääneet ymmärtää,
jotka vaan milloinkaan yksin jää,
että Kuusamon, mirkf^e käypi se tie
joka yhteenkituluvat onneen vie. .
Tänne talveksi tullaan lämpimään,. :
auringossa nthoaan polttamaan, '.•
taas keväällä kiire matkalle on
kesäksi pohjoiseen vilvpittehhofti /
En jaksajienää rallattaa,
siilä UtaMjo i>hdistw.
älyifemisinä^ yhteisessä ^s^^
iestää^aaat.- >ÄirioUe jäirat l ä ^ ^
' ta isä otti Osaa lasten kia^absk^
ndcsib.^ Lapset kasvoivat; jääiÄt
hyvän köul»rtiiksen.Tyt#l
ton ja poika sai fUosofian:föbtoirHf^.|
von.
Ainon elämän Vaellus öU ^j^yife.
tä. Isä kuoli nukkuessani poikäasa lotina
vieraillessaan, siis pääsi ansaittuan
lepoon. Ainon elämä oli
kuin koskaan ennen, vaikka bopeäisöa
ennen tununa tukkansa n>tliblit^;toD
on isoäiti, lastenlapsiaan hän'saa~to
la, opinteille alkaneita...
Ajatulcset rientävät siskon oven taakse.
Siskokulta, viime näkemästä on Bi-lunut
50 vuotta. Miten onkaan äiis
tehnyt jälkiään siskojen piirteisiin. K-
.i'elykin niin erilaista, • mutta tentiiS,
paitsi Emma, joka on nurmien alla, ^•
moin äiti ja isä, mj-öskin ikilevossa.-
Tulija on mieleinen. Avosyli Isalla,
Siskot ja heidän lapsensa haluavat
nähdä, puhua ja nauraa tädin kansa,
jota eivät ole koskaan nähneet
Matka' tuntuu vaikealta, vähän piJ-1
loitta valtakin. Mielehkiiiiifoinen efi-mys
on vielä suoritettavana,
sissa ovat matkalaukut valmiina, miiäa
arvoituksena on, lentääkö ilmassa vai
matkustaako meren päällä. Jomman
kumman vielä teemme, ennenkuin lähdemme
viime matkalle, jösta ei kukain
palaa.
Ajatukset kiitävät kauas synnjÄ
dulle, aivan kuin luonnossakin nähdaai
Kalat ja linnutkin pjTkivät takaiäi
S3mnyinseuduilleen, niin myöskifl ih^;
nen. " ;
AINO.
seinästä sisäÖe, «^mppari" oli nari 7 ^ " • - ^ ^^
Jalkaa T^äm ä Jos jaksaisin, ehm kevääseen
tapskhtui noin koline vuotta sitten.
a p .
vien
ja vaelluksen iOkaistvM^^
^'vastinyLarnuMajyttöset,^^
te Itimiktfunten takaiset,
tääUä mistden teitä nytlämpöKt^
maassa
X
IM
jRauhanliikkeen voimaan yksityisten
Se*salkku maksoi ystävällemme Jere^ rauhanpoolusto^
-miahille käksikymmenföviisituhattaiii- kauttaait voi ^skustdu rauhasta, saa- ^.^tlanimnni^laiFlofiid^
sisataa hyvää \&is^annin puntaa.- Ja viittaa'suunmmanmahdi^Usen-laajuu- . >v
"salkussa on Jeremlahin matkalla rapa- "den."
Iton y l i saama äUike: — ^
• Rahat olivat tietenkiti oikeita - £ivdcht^^avääias^^<^^
veljesi-sidibentsaus. - ^väär^
Mennyt kes&
< Taas ön kesä mennyt suruineen j» j
murheineen. Salaistahan on ihiqisei-mä,
mi&säaöt murheet vuoroi^^^^^
ieepi. -i^töinkl^Tnisethän usein |
. ^ ^ s c n elämän sulon, eitä Ahmingi; s« j
herkistyä j a saada muutenkia -i
icauneutta: Kuinka monen.
^yj^rf vidähiänyt kuC.,
toistehkm suruista. Tänniä on a t i # j
oiäii kiertokailkna^ jota mc
tun-tuifee vaeltaa^^^^ >.
niin iahdset k a i a ^l
Nyt PaaHtaassilmämä.wttmistaa,i^
mitta mtkkvissifaniin vtela^^sfiM
sinfU!^iiitt4^jmmei€khM^ AC,r
hssa^fieiH^niiajmmnca^^
emme lÄ^^iilUÄ
kesä j ä ä r i n k ö mcfllc tarjoai^ti
se ^l^äiiiät m i ^ Ä ä h ä ^ I
a m a cddt^ain; s^tä
kes^ wr t ^ p A Ä i j a 4^^^
i ^ , ^ t i e i k a u f k k M r t i ^ LiiA»«*^
" . . . ... ' " - - ' . r *!
inen on A
inustin päivä:
^<Mn t^^ Alavi
tapahtui vielä si
i lampun osti ja ä
I ^ki elikkä lyhyes
p^li ja Mimmik
•rieVa supnjalaisilla
.lunalujyiikko,; ja 1
Mhmhinsä ja tena^
ielle viettääkseen
'.pohjalaiseen tyyliii
la vähän pakon taj
sitä oskarinpintaa
kansanhuoltolaitok*
lakaan, kun näet 1
tenkuten lie joutui
:siin"^ikkä >tiskir
j sitävastoin siellä
linanunan farmilla 1
pojanvesseleitä iha
No, aatonaattona l
— Alpertti, meil
luksi; vieraita. Mi
ja muutakin, ja s
paikalla lähteä hai
konkylän osuuskau
-7- Mutta, rakas
et voinut eilen siitä
kaunis ilmakin. N
nä pakkaspäivänä .
IJM täällä ole yhtä
. tona!
sielänÄ silloin tuli
tm hetket etukate
ätten, kun se tapa
^^ttävä, vaikka
/«Bton-olisi ympär
T%ä: missään oi
tintenkin fä meidäi
^Mame,^ön
'^"'S^tten^ltun pääse
jii, muistaims
ötästä aikaa, kuin
itemmelEäuhlit mufc
*6et.sielunmie uun
!j*ahijystymeatäp
'^!öa'nSiäon sälytä
tuskan ja kaipi
aurinl
.^tesanisiduamme
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 3, 1953 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1953-10-03 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki531003 |
Description
| Title | 1953-10-03-06 |
| OCR text |
m
l i
l i
i
1
ja Rnw Vmren
mrnshUe
Jäfkjttävä oli tieto, joka saapui teidän
' tapaturmaisesta kuolemastanne,
Taimi ja «Reino. E i vieläkään tahdo ajatus
tottua siihen, että olette iäksi muuttaneet
pois keskuudestamme. OKttehan
vielä nuoria, elämänhatusia ihmisiä.
Käydessänne sanomassa viime hyvästit
.kun muutitte pois täältä pohjoisen
perukalta, ei olisi voinut silloin ajatella,
etta>ne olivat viimeiset hyvästit^ jotka
jätimme. Kohtalo oli sen määrännyt
näiii.^ Tuntui ikävältä, kun muutitte
po^ tältä paikkakunnalta, sillä olimme-ha^
monet vuodet- hyviä perheystäviä.
Monet' hauskat hetket on yhdessä vie
Terveisiä VaUoista! Hmmio, YappurKlmara!
Olen monasti aikonut kirjoittaa vii-meksipidetystä
liittojuhlasta Liekkiin,
mutta siinä on ollut parempien kirjoittajien
kirjoituksia, niin se on aina jäänyt.
lAina kuitenkin muistuu sieltä mieleen
yhtä ja toista.
a
settdnllä
"Viisatymmentä vuotta^Oö^i^
siitä, kim lähdin täältä",
sardleen, jonka kodin ovdfe tiili
mättä kaukainen vieras :
Aino oli ollut kihloi^a^infe
sulhasensa kanssa sammuivat yi
tetty j a monet i«issut yhdessä kuljettu,
jaettu monet Ilot ja surut "keslienäm- ^^^^^^
me. Aina turisi itsensä säsqpuvan ystä- jokii tutuva tekee viimeisen matkansa,
vien auraan, kun teidän kotiinne tulim- / :^»an seitsemäntoista vuotta olemme
me j a samom olitte meille aina teirvetul- ^^^^"^ Kesävieraita on ollut
leita
. ^ t tä
; lämmittävät sydäntä teitä ajateÖessa. I ^ i »^
Enime voineet-edes olla saattamassa ^>aah^ ja^^v^ri Jcuului^ "Ter--
«eitä viimeisettä letkallanne, joka ta- wUilöa talo^nr
pahtui Ssimian hautausmaalle. Vain Johon «astasin, että tulee juuri vieraita^
pieni vaatimaton lähetyks«nme oli puo- Jp^en jouda pitkästi puhumaan. Me-lestaimne
tuooiassa teille viime terveh- «m katsonaäan, ja rajantakaisiahan siel-dyksemme
^ystävyydestämme. Ikävöi- *ä oli, mr. ja mrs. Kangas Sudburysta,
vä kyynel putoaa näUtenkin kirjainten Jotkaölivat menossa'lTonwoodiin. Kun
fiäälle tätä kirjoittaessa me olraiine tässä puolivälin paikoilla,
V ÖlHte rehellisiä, snstejä, eteenpäin T^?^"
pyrkiviä ihmisiä. Kolmatta vuotta sit-ten
teillä oli tilaisuus ostaa itsellenne
auto ja minä vielä opetin teidät molemmat
sitä ohjaamaan ja tämä auto oli
teidän surmanne. Niin paljon iloitsitte,
kun sen omistitte.
Ikävältä tuntuu Taimi sinun kahdelle
siskollesi ja heidän perheilleen Sarnias-sa
ja äidillesi, joka asuu Montrealissa,
vaan toivon, että he jaksavat kaiken tä- „ ^""^
män surun kestää. Sutenudla Taimia '^^^^^^J'^'"" Jf,"^» P^"
j i Reinoa ei lakaisin saa. Jokaisen j ? » » , . ^ Ö ^ * * ^ : ' ? » " ^ ^
meidän on lähdettävä vuorollamme,
vaikka kuinka kesken työmme jäisikin
kuH kuolon kellot kohdallamme lyövät.
Uinukaa rauhan unta, tyventä ompi
siellä, aina vaarat ihmislasta vaanii elon*
tiellä. Hyvästi, Taimi ja Reino ja kiitos
pitkäaikaisesta ystävyydestänne.
Muistot kalliit säilytän teistä mielessäni
aina.
AINO KORKOINA.
Alpertti alamaisimmih pyytää saada
tiedustella, kuinka monta ja minkä ni«
mellistä kertomusta on Alpertilta ollut Kumpikaan ei osannut sanaa
tämän Liehumme palstoilla tämän vuo- velivat molemmat, että toinen
den aikana alkaen taniniikuuri ensim- sa pettänyt, kun kirjevaihto!^
maisesta numerosta. Kuten kilpasisko- juuri silloin, kun piti kirlsossa
ni Vappii Klaara 6hkä'muistaa, p ^ tettaman. «eidän väliUmi,^
Alpertti silloin, kun päätimme ruveta tetty sellaiset okaat^ Jotka p t o
me paikkakunnalla, jossa ei ole kiiin ^^P^J^P^^f^ eivät vöinm
kirkomnenot ia h::..^f.^i„!!..f!^^^ kirjanpitäjänä; SentahdenAl^^
Ohjdmanumerot olivat hyviä, jonkalaisia
en ole nähnyt -vuosiin, sillä olem-kirkonmenot
ja hautajaiset suurimpia
menoja. Kirkossa en ole i i Ä k lakaisi luontonsa j a kysyy, miltä ti- olivat i t ä i s i ä ja prkafeiat<^^
ja luuitausmaaUa i n o a Ä i^äoS
joki, tuttava tekee v i i n , ^
vassa tai ainakht sitä seuraavassa Lie- kulki kauas. Uusi nm j^.Wi
kin mimerossa tdis|4ulki,n^.k^rt^
Niitä pilckii j ö t i u ä / J oM o n - o ^ vän iiuörittaa ^ S n ä .
.VTtseltiaea^
•mukSjetr^. ,_x ,.,r: • ,„•.•
"Näissä;
iö:;PEEtTTi.
:i feiduttf|ia[$
1*
me iloisia heidän tulostaan, oli niin paljon
puibuttavaa, ettei ehditty kaikkea
puhua sinä päivänä, vaan heidän piti
olla yötä j a seuraavan päivän aamupäivällä
he jatkoivat matkaansa eteenpäin.
(Nyt taas olemme yksin ja on aikaa
jatkaa tätä kirjoitusta^ Meillä oli oikein
hauska matka siellä Canadassa.
Kyiäilimme siellä monessa paikassa ja
liittojuhla oli oikein virkistävä. Sain
Ei oma ääni korvia särje.
ben Tsausin nimi.
jeremiah haukkoi henkeään,
sanoa? Mitä tehdä? Sidin konnuus oli
ollut täydellinen. Uuden salkun ostonkin
lä oli paljon työtä omassa hommassaan.
Siis kiitoksemme.
Sitten ne Liekin toimittajan kahviai-set.
Se oli suurin juhla koko matkalla.
En osannut sitä ajatella täältä lähtiessä.
Saimme nähdä monta niitä, joiden kirjoituksia
luemme Liekistä. Olisi ollut
hauska saada heidän nimensä, mutta se
• • • •
jai.
Sitten sana siitä, mitä Marjatta kirjoitti
eräässä äskeisessä Liekissä, että
perustettaisiin seura ja joka j'htyy siihen,
miksaa dollarin sisäänkirjoitukses-ta.
Siitä saamme sellaisen rahaston,
jota voidaan käyttää silloin kun tarvitaan
rahaa. Eikö ole käytännöllinen
ajatus? Marjatta, joka on siellä Liekin
Fimtin nl^
NYT taas sitä ollaan etelässä"
täällä karkelon kentillä lämpimässä,
jossa auringon lämpöä, kylliksi saa^
voi talvellakin kentällä uinahtaa.
Tämän seadim nimi on Florida,
jossa talven viimaa ei tunneta.
Lumituiskujen pyörteitä tunneta^ei,
jonka pelko se Paarinkin tänne vei-
Siis Faari on tätinensä Floridas,
täällä Atlantin ihanass'- rantamaass%
'jossa sammakotkin^ talvella kurnuttavat
ja omille armailleen jumuttavat.
Kyllä täällä on paljon ihanaa,
saa pussailla laihaa ja lihavaa,
ne on ennestään makeita paloja niin,
vaikka ne ovatkin kalojakin.
Onhan täällä iloa muutakin,
saa lehdikkoon kävellä iltasin
ja ottaa mukaansa morsiamen,
jos sattuu vain löytämään sellaisen.
Kim iltaisin tansseissa kuljetaan,
saa omalle silmänsä ummistaa
kun tanssin pyörteissä ääni kajahtaa:
Neito uusi ja parempi nyt. vaihtakaa!"
\ 9 s ' jj;
tn se kirottu oli järjestänyt enna- J^^^^P?^*^^/^' saa olla rahastonhoitaja
•koita,. kaiverru—tta^nu"tu sitihiein vvAairumiiaiiauni JjOo jäsen^e^t ^jsoikttoe nh yevhäkdso>t'tmaam ejo ttaaii np, annieinm mmee
kolme vuorokautta sitten hänen, Jere- kampoihin, tai ehdotamme toisin, siUä
miah Purvisin, nimen! jokaisella jäsenellä on vaha siihen. Tämä
ön minun mielipiteeni asiaan.
Lausun terveiset Liekin perhekunnal-miah
Purvisin, nimen!
—^Pyydänune anteeksi, herra Purvis,
emm^ mitenkään olisi tahtoneet häiri-tä,
mutta ; ^ h ä n on kaikki melkein ,^ kirjoittajUle kuin l u l d j o i l Ä " ] ;
kunnossa. Oma salkkunne saapuu Kai- parhaat kiftokset Liekin toindttajalle ja
lavassa junassa la taman ^^imoUeen. Olisin halusta otta-
I 4 ^ f. ^
1
SI
n
H
X
H]
1
rosta seuraavassa junassa ja tämän
vaihtuneen salkun toimitamme oikealle
omistajalleen. Kiitos . . .
— Minä tahtoisin . . . Jeremiah tunsi
otsasuontensa pullistuvan ihan ratke-takseen.
-^Kiittääkö? Hyvänen aika, vaiva
oli ihan mitätön, nuo kolme poliisia
>&uorossa ja kasi ojossa vs^uttivst
' Herra Jeremiab 'Purvis, Chicago tXS
- A , tallettaa nykyisin muuatta nimdlään
varustettua hienon hienoa krokotiilin-nahkiiista
sall^oa samassa kaapissa,
missä entuudestaan on väljähtynyttä
teetä s i ^ t ä viskipullo
nut teidät vieraiksemme, kun kuljitte
tästä ohi. Olemme £uvan tien vieressä
Canadasta tullessa Kim tullaan Muni-singin
kaupungin rajalle, niin ensimmäinen
tie oikealle ja siltä kääntyessä ön aivan
meidän o ^ n ediessä. Joku tiesi tämän
niin.]ivm. j a käänsi rnm, ettaajoi
Haalilla tanssin hyörinässä
on ikänjuoretkin pyörimässä,
siellä mummot ne penskojäan opettaa,
jotka aikovat itse sen lopettaa. ;
Lesket ja yksin jääneet ymmärtää,
jotka vaan milloinkaan yksin jää,
että Kuusamon, mirkf^e käypi se tie
joka yhteenkituluvat onneen vie. .
Tänne talveksi tullaan lämpimään,. :
auringossa nthoaan polttamaan, '.•
taas keväällä kiire matkalle on
kesäksi pohjoiseen vilvpittehhofti /
En jaksajienää rallattaa,
siilä UtaMjo i>hdistw.
älyifemisinä^ yhteisessä ^s^^
iestää^aaat.- >ÄirioUe jäirat l ä ^ ^
' ta isä otti Osaa lasten kia^absk^
ndcsib.^ Lapset kasvoivat; jääiÄt
hyvän köul»rtiiksen.Tyt#l
ton ja poika sai fUosofian:föbtoirHf^.|
von.
Ainon elämän Vaellus öU ^j^yife.
tä. Isä kuoli nukkuessani poikäasa lotina
vieraillessaan, siis pääsi ansaittuan
lepoon. Ainon elämä oli
kuin koskaan ennen, vaikka bopeäisöa
ennen tununa tukkansa n>tliblit^;toD
on isoäiti, lastenlapsiaan hän'saa~to
la, opinteille alkaneita...
Ajatulcset rientävät siskon oven taakse.
Siskokulta, viime näkemästä on Bi-lunut
50 vuotta. Miten onkaan äiis
tehnyt jälkiään siskojen piirteisiin. K-
.i'elykin niin erilaista, • mutta tentiiS,
paitsi Emma, joka on nurmien alla, ^•
moin äiti ja isä, mj-öskin ikilevossa.-
Tulija on mieleinen. Avosyli Isalla,
Siskot ja heidän lapsensa haluavat
nähdä, puhua ja nauraa tädin kansa,
jota eivät ole koskaan nähneet
Matka' tuntuu vaikealta, vähän piJ-1
loitta valtakin. Mielehkiiiiifoinen efi-mys
on vielä suoritettavana,
sissa ovat matkalaukut valmiina, miiäa
arvoituksena on, lentääkö ilmassa vai
matkustaako meren päällä. Jomman
kumman vielä teemme, ennenkuin lähdemme
viime matkalle, jösta ei kukain
palaa.
Ajatukset kiitävät kauas synnjÄ
dulle, aivan kuin luonnossakin nähdaai
Kalat ja linnutkin pjTkivät takaiäi
S3mnyinseuduilleen, niin myöskifl ih^;
nen. " ;
AINO.
seinästä sisäÖe, «^mppari" oli nari 7 ^ " • - ^ ^^
Jalkaa T^äm ä Jos jaksaisin, ehm kevääseen
tapskhtui noin koline vuotta sitten.
a p .
vien
ja vaelluksen iOkaistvM^^
^'vastinyLarnuMajyttöset,^^
te Itimiktfunten takaiset,
tääUä mistden teitä nytlämpöKt^
maassa
X
IM
jRauhanliikkeen voimaan yksityisten
Se*salkku maksoi ystävällemme Jere^ rauhanpoolusto^
-miahille käksikymmenföviisituhattaiii- kauttaait voi ^skustdu rauhasta, saa- ^.^tlanimnni^laiFlofiid^
sisataa hyvää \&is^annin puntaa.- Ja viittaa'suunmmanmahdi^Usen-laajuu- . >v
"salkussa on Jeremlahin matkalla rapa- "den."
Iton y l i saama äUike: — ^
• Rahat olivat tietenkiti oikeita - £ivdcht^^avääias^^<^^
veljesi-sidibentsaus. - ^väär^
Mennyt kes&
< Taas ön kesä mennyt suruineen j» j
murheineen. Salaistahan on ihiqisei-mä,
mi&säaöt murheet vuoroi^^^^^
ieepi. -i^töinkl^Tnisethän usein |
. ^ ^ s c n elämän sulon, eitä Ahmingi; s« j
herkistyä j a saada muutenkia -i
icauneutta: Kuinka monen.
^yj^rf vidähiänyt kuC.,
toistehkm suruista. Tänniä on a t i # j
oiäii kiertokailkna^ jota mc
tun-tuifee vaeltaa^^^^ >.
niin iahdset k a i a ^l
Nyt PaaHtaassilmämä.wttmistaa,i^
mitta mtkkvissifaniin vtela^^sfiM
sinfU!^iiitt4^jmmei€khM^ AC,r
hssa^fieiH^niiajmmnca^^
emme lÄ^^iilUÄ
kesä j ä ä r i n k ö mcfllc tarjoai^ti
se ^l^äiiiät m i ^ Ä ä h ä ^ I
a m a cddt^ain; s^tä
kes^ wr t ^ p A Ä i j a 4^^^
i ^ , ^ t i e i k a u f k k M r t i ^ LiiA»«*^
" . . . ... ' " - - ' . r *!
inen on A
inustin päivä:
^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1953-10-03-06
