1953-10-03-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ja AlmaUe, ja
terveiset
Selmaa li>5^ta^
' ^ ^ ^ tehää t ä ^
veluksen j o ^
3; sitten, M
a siinä m i e t t i : -
äkemiin" ^ '
'i ollut huoiaa^ätjj-^
»Patellessäaifeb^
laistuksessaätt ja i^,
it syksyn väÖ^täöiKi
at satumaisen .tkii
e kaupuögiöä oli:^
nyt kaunis syysiltS«
UiimiisetiUo5piqutii
Ktaan. ^Mjujtia^J
iruhdettayäJasirtooM
a jo varmaaiöi
tellyt ikkun^* ja
ivaksi.
isi taas
5sä hän oU läpj^gj
tilaisuuksia ^sii
iän, sillä l ^ n
lan oli n y k y ^ o l ^
)teessa sairautensa-iätti
sanoa Ingaöe'
i erään kotikylän ty
än matkustaa viito
•kku tuli eteiseen jäi
leeseensa, raotti Ingaj
t sanoi: ^
t riisunut päällysva
n tule tänne keittiöS:
uUe puhuttavaa." :
ikoi vastata kieltä^
si halunnut nyt lietljl
steltavaksi. JVIuttli
anut, että Ingalla olij
ihuttavaa,. eikä. vain/l
ihän t^li fceittiöÖD,y
isin kattamasi ka''
sinä täällä olet?" J
aavo meni saunaan
Paavon täytjy
, hänen kurkkuaan
sästi karvastella, etlelj
on mitään", kertoi
ti vain ole muutti
äi, silloin se bn
Markku vakavana,
tsekin pelkää. %
lääkärissä. En, ele
ennemmin tästä, M
i varma. Minä pieni
n ajan tuntenut
ja ylenaritba,
[ silloin, kunonfep;
in, että niin ö^affl
itenkin, että jos se
^ä heikkoutta,
1 lääkärissä j a l ^
m niinkuin äavisl
in'V lopetti %
n sen lapsen'isal!
i tehneet, Inga?^^
liin huonoksi mei
mompaa iniesta el'
huusi viimeiset
uhua mitään. Ha^l
jaksi huuliaan nij
jlosta, kun Jiarkfe»!
näköinen.
atkuu.
Jeremiah Puryis,\Chicäigo,
P oli satapTrosenttinen jenkki.
Leoif jumalainen taito oK hänel-
^yötäsyntyinen että hankittu;
V^msta hänen yaiherik-ansa
i:#ana jyöuiytettykih.
iliiuan avulias mennaies o l i
lai viimeisenä kieltolakivuoM^^^
Et niyymlän hänelle skottilaisina
pullon teetä. Mutta s e o l i -
t laitimmaiseksi kerraksi, vaik-istisia>
yrittäjiä ei olhil sum-uttunut.
^ I»urvis oli äveriöitynyt valalla
vatsapiilereitä j a yskänlää-.
Ja tietenkin myymällä näitä
peä^ oivallisia tuotteita. Monta
p yrittäjää oli alalla, mutta Je-p
tuotteiden käyttäjät vannoi-
P iiiis^ öli"'jötakin', mitä tur-lietsiä
muualta.
virvoitusjuomaa, jdnka \-aatimaton nimi
oU *Muumio herää'.
Puolen tunnin M
tunsikin taas olevansa kuin nuori jalopeura.
LtQinen maailmansota oli tai
ilty- loppuun,; ystävämme Jere-
[ totesi karaistuneiden amerikka-isotilaiden
rautaisen terveytensä
-Hkyepneen;, kuluttamaan sellai-bäthänen:
troppejaaii, että. häntä
falloissakin syystä pidettiin rik-jpeheiiä.;
'
tiiaäh Piiivls päätti nyt ottaa lo-
. Hän lähti Eurooppaan ja vähän
Miii.^ Ja lomaillessaan hän var-listäneesti
sijoitti suuret jäännös-insa
eurioöpjialaisille markkinoil-iii
katseli" iRariskat ja Italiat ja
. %nbmättomästi todetessaan, et-paikalllset
htiijarit edes Napblis-
1- pystyneet häntä pettäniääh.
ivätnnie'Jeremiah oli saanut N a -
a jo tarpeekseen, ja koska raha ei
f kiöskä,' hän päätti kunnioittai
tiä käynnillään.
kmidit olivat tosiaan aika järka-ja
sfinksi peijakkaanmoinen rumi-
Kaimattipa tosiaan poiketa niitä
iemassa, iHerra Purvis soi sekä
p]ii^''että aasiariajajien ansait-i,
'toisten mustapintaisten veitikoi-
:iskoa itsensä'edesmenneen faarao
p. pyramidin nokkatasanteelle
|seteijönuineen. Ja valokuvata ys-niyös
salli hsensä mitä monismissa:
"asennoissa nuo jyhkeät
'inerkit taustanaan. Juomara^
ei hän pihistellyt, mutta kun ys-
[^e yritettiin kaupata Tutank-
^ t ^ t j ^ t i aitoperäistä savukeko-hauröliiiin
sydämettÖmästi,
?iÄittäiset erämaan pojat me-sydäifnessään
pois hänen
»Jremiah iPurVista ei petetty, ei
n.
stelu ihmisten
»ävittää ennakko!:
ymmärtämään, s
aa kuuluville
lolesta.
ja itse vastaa,
baarissa herra Purvis sittea
'»Siäiben Tsausim, äveriääseen
^eheen. Tutustumisesta kehittyi
"^e Jeremiahin kannalta san-itoisa.
Kolme päivää'— ja mel-
* e yÖtakin — kestäneiden dra-
^ kiihkeiden kauppaneuvotteluin^
herra Sidi benVTsaus osti
'^eran Purvisin lääketehtaan va-
«ja ja pillereitä, että onnellinen
^Jeremiahin laskelmien mukaan
^Qukanemattä^sairastella vuoden
•^"assa.
^. j a n yön ystävämme Jeremiah
L ^ o " ^ ^ " ? joivat harjakaisia. J a
'"'''Q asiantuntevalla öpastuk-
Jai» Purvis, USA, kauhun ja
» s e t e i n turistiväristyksin
jä mahomettien Kairon
pyörteissä mesovan niin mo-
;^omattomb menoin, ettei sitä
^ " i k e r t o a . . .
^^^'ana aamuna ystävämme Je-
^ f v i t s i kipeästi omia vatsapille-
C n n , ^ * ^ i s e l l a uuden veljensä
P^alankonsa Sidi ben Tsausin
r ^ nautti muutamia pikarillisia
Sidi b§n Tsaus siveli hänl^intavattö-masti>
virkistyneenä hiihmrän^ oliivin-kuult<
Msta, sileäksi ä^ltua kolmoisleu-kaansa.
Ja tdci erään ehdotuksen. E h dotuksen,
j<^ sai Jeremiahin silmät välähtämään.
Sidi ben Tsaus tarjosi rakkaalle veljelleen
ostettavaksi satatuiiatta hyvää
Englannm puntaa — kahdellakymme-nelläviidellätuhannella
punnalla.
Ystävämme Jeremiah räjähti silloin
nauruun, joka oli varistaa kaikki kristallit
kattokruunuista.
Mutta Sidi ben Tsaus ei ollut millänsäkään.
Hymyili vain- kohteliaasti ja
rakastettavasta Ja kun Jeremiah vihdoin
tointui naurukouristuksestaan, Sidi
pyysi anteeksi ja sanoi lempeän moittivasti,
ettei hänen ehdotukseensa suinkaan
sisältynyt mitään petosta ja vilp-pia.
Ja kun ystävämme Jeremiah oli h^fet-ken
kuunnellut veli Sidin laakeata puhetta,
hän alkoi höristää korviaan.
Nuo setelit, joista Sidi haasteli, kelpasivat
ilman muuta melkoisen isoksi
paisuneen laskun maksuun. Hm, Mutt
a Sidi ben Tsaus ehätti itse palvelevan
veljen kadottua sanomaan, ettei tämä
tietenkään vielä todistanut mitään.
(Mutta mitä veli Jeremiah arvelisi sellaisesta
kokeesta, että arvon veli itse poikkeaisi
näyttämästä pariakymmentä tai
useampaa tuollaista seteli^ Banque de
Egyptin pääkonttorissa — sanoen n i menomaan
epäilevänsä seteleitä väärennetyiksi?
Jeremiahia nauratti kovasti. Hän
sanoi ymmärtävänsä, että veli Sidi mieli
pelata jekkua hänen kanssaan, mutta
koska tämä teki sen näin lemmon hupaisella
tavalla, niin olkoon menneeksi.
Hän olisi leikissä mukana, mutta Sidi
sai syyttää itseään seurauksista.
Sidillä oli rahat mukanaan hienon
hienossa krokotiilinnahkaisessa salkussa.
Sen hän nyt luottavaisesti uskoi Je-remiahille.
Täihä marssi pankkiin ja
Sidi ben Tsaus jäi sen edustalla olevaan
puistikkoon odottamaan.
Pankissa Jeremiah poimi muutaman
setelin kustakin salkussa olevasta nipusta
ja kertoi otsa huolekkaissa rypyissä
kassanhoitajalle pelkäävänsä
joutuneensa petoksen uhriksi. Olivatko
nämä setelit vääriä vai oikeita,>
Tutkimusta ei suinkaan suodtettu
hutiloiden. Se kesti lähes kolme »el-jähnestuhtia,
mutta sittenpä pankki
saattoikin vakuuttaa, ettei rahoissa todellakaan
ollut mitään vikaa.
Jeremiah Purvis äunistyi pahan ker^
ran. Mutta^itten hän alkoi hymyillä.
Leveästi ja susimaisesti. X y t hän haistoi
Sidi-veikon juonen. Tietysti tuo-
Egyptin kyy yrittäisi luovutustilaisuudessa
vaihtaa oikeat rahat vääriin tai
koettaisi ^ u i t a silmänkääntötemppuja.
Mutta hänpä näyttäisi SidiUe.
Ystävämme poikkesi pankin pesuhuoneeseen
ja laski summittaisesti salkussa
olevat rahat. Oikein oli. Vain sen verran
puuttui, minkä aamiainen Muu-mionherätyksineen
oli maksanut. Jeremiah
nosti matkakredititvillään kaksi-kymmentäviisituhatta
puntaa. Sekkinä.
Sitten hän palasi veljensä Sidiri tykö.
Hymyili sisäänpäin ja sanoi;
— Selvä pyy. Maksan roskasta veljen
pyytämän hinnan. Mutta yhdellä'
ehdolla. Salkku kuuluu kauppaan. Ja
se pysyy minun käsissäni.
Jeremiah odotti Sidin puhkeavan vastalauseisiin.
Mutta tämä läväyttikin
vain suuripiirteisesti käsiään ja sanoi:
— Kaikin mokomin, kallis veli_, Jeremiah.
Aioin juuri pyytääkin sinua p i tämään
tuon pahaisen salkun pienenä
muistona Egyptistä ja minusta, veljis-täsi
vähimmästä ja arvottomimmasta.
Ystäväämme alkoi jännittää. Nyt
hän alkoi tiukata, miksi Sidi oikeastaan
kauppasi hänelle käypää rahaa
sen neljännesarvosta?
Sidi ben Tsaus näytti kiusaantuneelta
ja tuumi lopulta alakuloisella äänellä:
— Siksi, armahin veljeni, koska nuo
rahat ovat vääriä. Minua itseäni on petetty.
Ja koska eräät täysin kunnialliset
liiketoimeni ovat saaneet poliisin a i van
aiheetta epäilemään minua jopa
huumausaineiden salakaupasta, en uskalla
ruveta pikkuerissä vaihtamaan
niitä itse.
— Hm, Jeremiah murahti. —• M u t t a
entäpä jos minä joudun niistä-käpälä-lautaan?
— Kuka sinua rohkenisi iepäillä? Ja
etkö juuri äsken näyttämällä niitä pankissa
mitä vakuuttavimmin osoittanut
toimivasi hyvässä uskossa. Minä menetän
75,000 puntaa, mutta sinun riskisihän
on ihan olematon.
— Mutta valuuttamääräykset? Jeremiah
vielä yritti.
Sidi ben Tsaus hymyili. .
— Olet tpisisesti varovainen miesj vei-
Jeni ja'syd|^y§taväiii^. Sinua.ei p i ^ e^
Mutta aniia imnulte vii^isafaa^puiitäa
— muita[ rahoja - 4 nibi hankin tullimie-
' hille ja valuuttakontroUööt^ill^ taattua
silmävoidetta. Saatan sinut Aleksandrian
junaan ja Jennätäia itse edelläsi.
Kun tulet perille, on kaikki järjestyksessä.
Tahdon nuo satatuhatta ja sinut
kunnialla pois maasta — oman turvalli-
.^uuteni tähden.
Miltomn Ont. syysnäyttelyn yksi yo»ttajtsta on J6-vaoim^
koulutyttö Katherine Merry, kototsm OakvtUesta. Palktn-non
oikeastaan voitti Katherinen nimikkovasikka, jota tyttö
on hoitanut erikoisella huolella sen syntymästä astt.
Ystäväämme Jeremiahia huimasi; Tähän
; asti hän oU pitänyt koko juttua
\'ain huikean jännittävänä pelinä, missä
hän tietenkin lopulta. paljastaisi Sidin
ovelat juonet ja saisi taas. ikää pidentävän
^naurun. -Mutta tämä — tämähän
oli vuosisadan r tempaus. 75,000:-^
puhdasta! > Ja hän oli pankissa käynnillään
varmistanut selustansa. Tyrmään
hän ei ainakaan joutuisi. Ja S i din
selitys, miksi nuo oivalliset setelit
olivat tälle itselleen liian ^kuumia', oli
järkeennienevä.
Kiinni veti, Jeremiah ähkäisi.
Sitten häh työnsi Sidi ben Tsausille
tuon äsken lunastamansa 25,000:—
punnan sekin ja kaivoi taskustaan vielä
5\J0 puntaa. Salkku jäi hänen käteensä.
• ' ^ I
Yhdessä ystävykset palasivat hotelliin.
Salkku lujasti polviensa väliin puristettuna
Jeremiah Purvis maksoi las-,
kunsa ja käski paiskata tavaransa asemalle.
c\ntoi reilut juomarahat siitäkin
hyvästä, että hotellin musta boy pak-
.käsi kaiken hänen puolestaan. Eihän
tässä nyt napeilla pelattu, ja Jeremiah
oli päättänyt, jgttä vaikka maa repeäisi,
hän ei hellittäisi kouraansa salkusta ennen
kuin olisi päässyt eroon tuosta Sidi-veikosta.
Sillä Jeremiah uumoili yhä
jotakin jekkua.
Matkalla asemalle hän uskoi saaneen-sakin
vakuuttavan todisteen siitä, mitä
Sidi hautoi mielessään. Sillä ostihan
tuo hyväkäs ihan röyhkeästi ja peittelemättä
eräästä kaupasta täsmälleen samanlaisen,
kalliin krokotiilinnahkaisen
salkun! Mutta hänpä näyttäisi Sidillel
Näitä salkkuja ei Egyptin mies vaihtaisi!
Kun Jeremiah Purvis oli jo nousemassa
ensi . luokan vaunuosastoonsa, Sidi
ben Tsaus kuin jotakin muistaen otti
liivintaskustaan pienen avaimen, jonka
ojensi ystävälleen:
— Lukitsehan toki salkkusi, kallis
veljeni! Sidi sanoi. ,
Jeremiah murahti jotakin ja teki työtä
käskettyä— peräydyttyään ensin
pari asketta Sidin ulottuvilta. Hieman
kaukaa hän tätä kättelikin.
Juna lähti j a Sidi jäi vilkuttamaan.
Jeremiah pyyhki hikeä otsaltaan. N y t
hän jo myhäili.
Hieta-aavikot kiitivät ohi. Aleksandria
lähestyi.
Aleksandrian asemalla tuli Jeremiali
Purvisin vaunuosastoon kolme kohteliasta
fetsipäistä egyptiläistä poliisia.
Jeremiah-ystävänune hätkähti hieman.
Mutta villa enemmän hän hätkähti,
kun poliiseista komein sanoi:
— Meille e i t e t t i i n Kairosta, että
muuan krokotiilinnahkainen salkku oli
siellä lehtikioskin vaiheilla erehdyksessä,
vaihtuiiut melkein samanlaiseen. Onko
tuo varmasti teidän salkkunne?
— Oion tietysti! jereniiah änkytti,
--rSen salkun kädensijassa, jota etsimme,
on pieni kultalaatta, mihin on
kaiverrettu nimi Sidi ben Tsaus. Sallit-tehan?
poliisi kysyi ottaen upean salkun
Jeremiah Purvisin äkkiä hervotto-v
maksi käyneestä kädestä. -
— Tä-tämä on varmasti minun . . ,
-—jPyydän tuhannesti anteeksi, mutta
salkut näyttävät todella 'vaihtuneen,
toinen poliisi sanoi. •
— N i i n , siinä toisessa salkussahan on
samanlaiseen kädensijaan upotettuun
kultalaattaan kaiverrettu: Jeremiah
Purvis, Chicago, USA. Ja tässä teidän
mukaanne joutuneessa on todella Sidi #
MP
mi
i
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 3, 1953 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1953-10-03 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki531003 |
Description
| Title | 1953-10-03-05 |
| OCR text | ja AlmaUe, ja terveiset Selmaa li>5^ta^ ' ^ ^ ^ tehää t ä ^ veluksen j o ^ 3; sitten, M a siinä m i e t t i : - äkemiin" ^ ' 'i ollut huoiaa^ätjj-^ »Patellessäaifeb^ laistuksessaätt ja i^, it syksyn väÖ^täöiKi at satumaisen .tkii e kaupuögiöä oli:^ nyt kaunis syysiltS« UiimiisetiUo5piqutii Ktaan. ^Mjujtia^J iruhdettayäJasirtooM a jo varmaaiöi tellyt ikkun^* ja ivaksi. isi taas 5sä hän oU läpj^gj tilaisuuksia ^sii iän, sillä l ^ n lan oli n y k y ^ o l ^ )teessa sairautensa-iätti sanoa Ingaöe' i erään kotikylän ty än matkustaa viito •kku tuli eteiseen jäi leeseensa, raotti Ingaj t sanoi: ^ t riisunut päällysva n tule tänne keittiöS: uUe puhuttavaa." : ikoi vastata kieltä^ si halunnut nyt lietljl steltavaksi. JVIuttli anut, että Ingalla olij ihuttavaa,. eikä. vain/l ihän t^li fceittiöÖD,y isin kattamasi ka'' sinä täällä olet?" J aavo meni saunaan Paavon täytjy , hänen kurkkuaan sästi karvastella, etlelj on mitään", kertoi ti vain ole muutti äi, silloin se bn Markku vakavana, tsekin pelkää. % lääkärissä. En, ele ennemmin tästä, M i varma. Minä pieni n ajan tuntenut ja ylenaritba, [ silloin, kunonfep; in, että niin ö^affl itenkin, että jos se ^ä heikkoutta, 1 lääkärissä j a l ^ m niinkuin äavisl in'V lopetti % n sen lapsen'isal! i tehneet, Inga?^^ liin huonoksi mei mompaa iniesta el' huusi viimeiset uhua mitään. Ha^l jaksi huuliaan nij jlosta, kun Jiarkfe»! näköinen. atkuu. Jeremiah Puryis,\Chicäigo, P oli satapTrosenttinen jenkki. Leoif jumalainen taito oK hänel- ^yötäsyntyinen että hankittu; V^msta hänen yaiherik-ansa i:#ana jyöuiytettykih. iliiuan avulias mennaies o l i lai viimeisenä kieltolakivuoM^^^ Et niyymlän hänelle skottilaisina pullon teetä. Mutta s e o l i - t laitimmaiseksi kerraksi, vaik-istisia> yrittäjiä ei olhil sum-uttunut. ^ I»urvis oli äveriöitynyt valalla vatsapiilereitä j a yskänlää-. Ja tietenkin myymällä näitä peä^ oivallisia tuotteita. Monta p yrittäjää oli alalla, mutta Je-p tuotteiden käyttäjät vannoi- P iiiis^ öli"'jötakin', mitä tur-lietsiä muualta. virvoitusjuomaa, jdnka \-aatimaton nimi oU *Muumio herää'. Puolen tunnin M tunsikin taas olevansa kuin nuori jalopeura. LtQinen maailmansota oli tai ilty- loppuun,; ystävämme Jere- [ totesi karaistuneiden amerikka-isotilaiden rautaisen terveytensä -Hkyepneen;, kuluttamaan sellai-bäthänen: troppejaaii, että. häntä falloissakin syystä pidettiin rik-jpeheiiä.; ' tiiaäh Piiivls päätti nyt ottaa lo- . Hän lähti Eurooppaan ja vähän Miii.^ Ja lomaillessaan hän var-listäneesti sijoitti suuret jäännös-insa eurioöpjialaisille markkinoil-iii katseli" iRariskat ja Italiat ja . %nbmättomästi todetessaan, et-paikalllset htiijarit edes Napblis- 1- pystyneet häntä pettäniääh. ivätnnie'Jeremiah oli saanut N a - a jo tarpeekseen, ja koska raha ei f kiöskä,' hän päätti kunnioittai tiä käynnillään. kmidit olivat tosiaan aika järka-ja sfinksi peijakkaanmoinen rumi- Kaimattipa tosiaan poiketa niitä iemassa, iHerra Purvis soi sekä p]ii^''että aasiariajajien ansait-i, 'toisten mustapintaisten veitikoi- :iskoa itsensä'edesmenneen faarao p. pyramidin nokkatasanteelle |seteijönuineen. Ja valokuvata ys-niyös salli hsensä mitä monismissa: "asennoissa nuo jyhkeät 'inerkit taustanaan. Juomara^ ei hän pihistellyt, mutta kun ys- [^e yritettiin kaupata Tutank- ^ t ^ t j ^ t i aitoperäistä savukeko-hauröliiiin sydämettÖmästi, ?iÄittäiset erämaan pojat me-sydäifnessään pois hänen »Jremiah iPurVista ei petetty, ei n. stelu ihmisten »ävittää ennakko!: ymmärtämään, s aa kuuluville lolesta. ja itse vastaa, baarissa herra Purvis sittea '»Siäiben Tsausim, äveriääseen ^eheen. Tutustumisesta kehittyi "^e Jeremiahin kannalta san-itoisa. Kolme päivää'— ja mel- * e yÖtakin — kestäneiden dra- ^ kiihkeiden kauppaneuvotteluin^ herra Sidi benVTsaus osti '^eran Purvisin lääketehtaan va- «ja ja pillereitä, että onnellinen ^Jeremiahin laskelmien mukaan ^Qukanemattä^sairastella vuoden •^"assa. ^. j a n yön ystävämme Jeremiah L ^ o " ^ ^ " ? joivat harjakaisia. J a '"'''Q asiantuntevalla öpastuk- Jai» Purvis, USA, kauhun ja » s e t e i n turistiväristyksin jä mahomettien Kairon pyörteissä mesovan niin mo- ;^omattomb menoin, ettei sitä ^ " i k e r t o a . . . ^^^'ana aamuna ystävämme Je- ^ f v i t s i kipeästi omia vatsapille- C n n , ^ * ^ i s e l l a uuden veljensä P^alankonsa Sidi ben Tsausin r ^ nautti muutamia pikarillisia Sidi b§n Tsaus siveli hänl^intavattö-masti> virkistyneenä hiihmrän^ oliivin-kuult< Msta, sileäksi ä^ltua kolmoisleu-kaansa. Ja tdci erään ehdotuksen. E h dotuksen, j<^ sai Jeremiahin silmät välähtämään. Sidi ben Tsaus tarjosi rakkaalle veljelleen ostettavaksi satatuiiatta hyvää Englannm puntaa — kahdellakymme-nelläviidellätuhannella punnalla. Ystävämme Jeremiah räjähti silloin nauruun, joka oli varistaa kaikki kristallit kattokruunuista. Mutta Sidi ben Tsaus ei ollut millänsäkään. Hymyili vain- kohteliaasti ja rakastettavasta Ja kun Jeremiah vihdoin tointui naurukouristuksestaan, Sidi pyysi anteeksi ja sanoi lempeän moittivasti, ettei hänen ehdotukseensa suinkaan sisältynyt mitään petosta ja vilp-pia. Ja kun ystävämme Jeremiah oli h^fet-ken kuunnellut veli Sidin laakeata puhetta, hän alkoi höristää korviaan. Nuo setelit, joista Sidi haasteli, kelpasivat ilman muuta melkoisen isoksi paisuneen laskun maksuun. Hm, Mutt a Sidi ben Tsaus ehätti itse palvelevan veljen kadottua sanomaan, ettei tämä tietenkään vielä todistanut mitään. (Mutta mitä veli Jeremiah arvelisi sellaisesta kokeesta, että arvon veli itse poikkeaisi näyttämästä pariakymmentä tai useampaa tuollaista seteli^ Banque de Egyptin pääkonttorissa — sanoen n i menomaan epäilevänsä seteleitä väärennetyiksi? Jeremiahia nauratti kovasti. Hän sanoi ymmärtävänsä, että veli Sidi mieli pelata jekkua hänen kanssaan, mutta koska tämä teki sen näin lemmon hupaisella tavalla, niin olkoon menneeksi. Hän olisi leikissä mukana, mutta Sidi sai syyttää itseään seurauksista. Sidillä oli rahat mukanaan hienon hienossa krokotiilinnahkaisessa salkussa. Sen hän nyt luottavaisesti uskoi Je-remiahille. Täihä marssi pankkiin ja Sidi ben Tsaus jäi sen edustalla olevaan puistikkoon odottamaan. Pankissa Jeremiah poimi muutaman setelin kustakin salkussa olevasta nipusta ja kertoi otsa huolekkaissa rypyissä kassanhoitajalle pelkäävänsä joutuneensa petoksen uhriksi. Olivatko nämä setelit vääriä vai oikeita,> Tutkimusta ei suinkaan suodtettu hutiloiden. Se kesti lähes kolme »el-jähnestuhtia, mutta sittenpä pankki saattoikin vakuuttaa, ettei rahoissa todellakaan ollut mitään vikaa. Jeremiah Purvis äunistyi pahan ker^ ran. Mutta^itten hän alkoi hymyillä. Leveästi ja susimaisesti. X y t hän haistoi Sidi-veikon juonen. Tietysti tuo- Egyptin kyy yrittäisi luovutustilaisuudessa vaihtaa oikeat rahat vääriin tai koettaisi ^ u i t a silmänkääntötemppuja. Mutta hänpä näyttäisi SidiUe. Ystävämme poikkesi pankin pesuhuoneeseen ja laski summittaisesti salkussa olevat rahat. Oikein oli. Vain sen verran puuttui, minkä aamiainen Muu-mionherätyksineen oli maksanut. Jeremiah nosti matkakredititvillään kaksi-kymmentäviisituhatta puntaa. Sekkinä. Sitten hän palasi veljensä Sidiri tykö. Hymyili sisäänpäin ja sanoi; — Selvä pyy. Maksan roskasta veljen pyytämän hinnan. Mutta yhdellä' ehdolla. Salkku kuuluu kauppaan. Ja se pysyy minun käsissäni. Jeremiah odotti Sidin puhkeavan vastalauseisiin. Mutta tämä läväyttikin vain suuripiirteisesti käsiään ja sanoi: — Kaikin mokomin, kallis veli_, Jeremiah. Aioin juuri pyytääkin sinua p i tämään tuon pahaisen salkun pienenä muistona Egyptistä ja minusta, veljis-täsi vähimmästä ja arvottomimmasta. Ystäväämme alkoi jännittää. Nyt hän alkoi tiukata, miksi Sidi oikeastaan kauppasi hänelle käypää rahaa sen neljännesarvosta? Sidi ben Tsaus näytti kiusaantuneelta ja tuumi lopulta alakuloisella äänellä: — Siksi, armahin veljeni, koska nuo rahat ovat vääriä. Minua itseäni on petetty. Ja koska eräät täysin kunnialliset liiketoimeni ovat saaneet poliisin a i van aiheetta epäilemään minua jopa huumausaineiden salakaupasta, en uskalla ruveta pikkuerissä vaihtamaan niitä itse. — Hm, Jeremiah murahti. —• M u t t a entäpä jos minä joudun niistä-käpälä-lautaan? — Kuka sinua rohkenisi iepäillä? Ja etkö juuri äsken näyttämällä niitä pankissa mitä vakuuttavimmin osoittanut toimivasi hyvässä uskossa. Minä menetän 75,000 puntaa, mutta sinun riskisihän on ihan olematon. — Mutta valuuttamääräykset? Jeremiah vielä yritti. Sidi ben Tsaus hymyili. . — Olet tpisisesti varovainen miesj vei- Jeni ja'syd|^y§taväiii^. Sinua.ei p i ^ e^ Mutta aniia imnulte vii^isafaa^puiitäa — muita[ rahoja - 4 nibi hankin tullimie- ' hille ja valuuttakontroUööt^ill^ taattua silmävoidetta. Saatan sinut Aleksandrian junaan ja Jennätäia itse edelläsi. Kun tulet perille, on kaikki järjestyksessä. Tahdon nuo satatuhatta ja sinut kunnialla pois maasta — oman turvalli- .^uuteni tähden. Miltomn Ont. syysnäyttelyn yksi yo»ttajtsta on J6-vaoim^ koulutyttö Katherine Merry, kototsm OakvtUesta. Palktn-non oikeastaan voitti Katherinen nimikkovasikka, jota tyttö on hoitanut erikoisella huolella sen syntymästä astt. Ystäväämme Jeremiahia huimasi; Tähän ; asti hän oU pitänyt koko juttua \'ain huikean jännittävänä pelinä, missä hän tietenkin lopulta. paljastaisi Sidin ovelat juonet ja saisi taas. ikää pidentävän ^naurun. -Mutta tämä — tämähän oli vuosisadan r tempaus. 75,000:-^ puhdasta! > Ja hän oli pankissa käynnillään varmistanut selustansa. Tyrmään hän ei ainakaan joutuisi. Ja S i din selitys, miksi nuo oivalliset setelit olivat tälle itselleen liian ^kuumia', oli järkeennienevä. Kiinni veti, Jeremiah ähkäisi. Sitten häh työnsi Sidi ben Tsausille tuon äsken lunastamansa 25,000:— punnan sekin ja kaivoi taskustaan vielä 5\J0 puntaa. Salkku jäi hänen käteensä. • ' ^ I Yhdessä ystävykset palasivat hotelliin. Salkku lujasti polviensa väliin puristettuna Jeremiah Purvis maksoi las-, kunsa ja käski paiskata tavaransa asemalle. c\ntoi reilut juomarahat siitäkin hyvästä, että hotellin musta boy pak- .käsi kaiken hänen puolestaan. Eihän tässä nyt napeilla pelattu, ja Jeremiah oli päättänyt, jgttä vaikka maa repeäisi, hän ei hellittäisi kouraansa salkusta ennen kuin olisi päässyt eroon tuosta Sidi-veikosta. Sillä Jeremiah uumoili yhä jotakin jekkua. Matkalla asemalle hän uskoi saaneen-sakin vakuuttavan todisteen siitä, mitä Sidi hautoi mielessään. Sillä ostihan tuo hyväkäs ihan röyhkeästi ja peittelemättä eräästä kaupasta täsmälleen samanlaisen, kalliin krokotiilinnahkaisen salkun! Mutta hänpä näyttäisi Sidillel Näitä salkkuja ei Egyptin mies vaihtaisi! Kun Jeremiah Purvis oli jo nousemassa ensi . luokan vaunuosastoonsa, Sidi ben Tsaus kuin jotakin muistaen otti liivintaskustaan pienen avaimen, jonka ojensi ystävälleen: — Lukitsehan toki salkkusi, kallis veljeni! Sidi sanoi. , Jeremiah murahti jotakin ja teki työtä käskettyä— peräydyttyään ensin pari asketta Sidin ulottuvilta. Hieman kaukaa hän tätä kättelikin. Juna lähti j a Sidi jäi vilkuttamaan. Jeremiah pyyhki hikeä otsaltaan. N y t hän jo myhäili. Hieta-aavikot kiitivät ohi. Aleksandria lähestyi. Aleksandrian asemalla tuli Jeremiali Purvisin vaunuosastoon kolme kohteliasta fetsipäistä egyptiläistä poliisia. Jeremiah-ystävänune hätkähti hieman. Mutta villa enemmän hän hätkähti, kun poliiseista komein sanoi: — Meille e i t e t t i i n Kairosta, että muuan krokotiilinnahkainen salkku oli siellä lehtikioskin vaiheilla erehdyksessä, vaihtuiiut melkein samanlaiseen. Onko tuo varmasti teidän salkkunne? — Oion tietysti! jereniiah änkytti, --rSen salkun kädensijassa, jota etsimme, on pieni kultalaatta, mihin on kaiverrettu nimi Sidi ben Tsaus. Sallit-tehan? poliisi kysyi ottaen upean salkun Jeremiah Purvisin äkkiä hervotto-v maksi käyneestä kädestä. - — Tä-tämä on varmasti minun . . , -—jPyydän tuhannesti anteeksi, mutta salkut näyttävät todella 'vaihtuneen, toinen poliisi sanoi. • — N i i n , siinä toisessa salkussahan on samanlaiseen kädensijaan upotettuun kultalaattaan kaiverrettu: Jeremiah Purvis, Chicago, USA. Ja tässä teidän mukaanne joutuneessa on todella Sidi # MP mi i |
Tags
Comments
Post a Comment for 1953-10-03-05
