Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 3, 1953

              SH:
"4
f
i
1 ^ «
^
:
* *
1 • %
M4
O E I M A oli saanut kirjeen. Hän oli
^ j i n i r i kotiutunut^ työstä, eikä malt­tanut
edes päällysvaatteitaan riisua,
vaan istahti tuolille ja avasi kirjeen. Se
oli kotipuolesta hänen ystävättäreltään
{Almalta ja kuului näini
'^Ystäväni Selma. Minä kirjoitan
siniille' nyt näiö pian, vaikka^vasta
pari päivää sitten sain ktirjeesi. Tä-män
kirjeen kirjoitankin Pellon
] emännän pyynnöstä -r- muistathan
; MjWkunä^^ Hän pistäylyi^täi^
m^Ulä kirkönikylässa käydessään ja
«ifflesi ja Ahnalle, ja
inään minunkin omaisia
tiin.'*
^'KyUä terveiset m e f e^
laasti'?, vakuutti Maiöoi b
naaan lähtöä kaup
kiÖtteU Seiniä 1^
toivoi saavansa tehdä t ä ^
vastapalveluksen jossain
vintolassa sitten, kua £
töön heti, Ä ä siis kirjoittanut Markut <x)^^ voihiaff
le. Eräänä-päivänä kävikin niin hy- niissä asioissa onnistua j a epäonnistua
vin, että Markku todellakin tuli häntä missäcjässätahansaf mutta elM^
vastaan kiireisin askelin ja aivan yksin, ntiorena niaimisiji)f^ niinnon-ainakin sil* '\ „ ^ . ^r-«D
!>Jiin, eihän j ^ i tällainen kaupunki voi loin «JIut/kiftaineiii ikyföstä ja siinä mi^säiiii
olla koko maaihna, tiesihänSehna näin nyt j ) i i h i i ^ i ^ malle "näkemiin" " " '
tuleen ^nyt ottamia kibvia ja" sitten
saat sihä tehdä sdköa elämäsi «^teista
tääUa suiirkäöiHinigi^
pyysi minua kirjoittamaan sinuUe, joäcus kpjr^n.
Hänonfcovastihuolissaäfi pojastaan> KÖhÖe tultuaan huomasi Markku
Markusta, kun ei poika ole pitkään hänet nyt ja tervehti, mutta ei aikonut
aikaan käynyt kotona äitiään katso- ryhtyä puheisim. Silloin Selma kiep-massa
eikä edes kirjelappiia kirjoit- Markun viereen ja alkoi iloisesti
jutella:
"Hyvää päivää, Markku! Mitä sitä
kotikylän pojalle kuuluu?"
'Woj^äivää, Selma, eipä tässä mitään
tanut. Hän pelkää, että Markun
asiat eivät ole ihan oikein. Ja sit­ten
hän kertoi, että siellä olivat käy­neet
palotarkastajat ja heidän tupan­sa
muuri olisi korjattava siksi, kun­nes
palotarkastajat tulevat uudel­leen.
Pyysi, että jos sinä saisit jo-
• \ tenkin selville Markun olinpaikan,
niin puhuisit hänelle, että hän tulisi
jonain pyhänä käymään kotona.
\ ' "Tietysti minullekin olisi mieluista
nähdä vMarkkua ja puhua hänen
kanssaan. Arvaäthan sinä, kuinka
onneton olen, kun hän ei anna mi­tään
tietoa itsestään. Toivon, että
teet parhaasi.
Ystävyydellä Alma."
Hohhoh! Siinä sitä nyt oHiin. K y l -
Jlä minulle tuli paha pulma eteen, ajat­teli
Selma luettuaan kirjeen; Hän rii­sui
päällystäkkinsä ja istahti mietti­mään.
^ Hänen pitäisi saada nyt Mark-iku
puhuteltavakseen. Kyllä hän tiesi,
missä Markku asui, sen hän tuli tietä­mään
ihan sattumalta. Kerran — sii­t
ä on jö iaikaä,häji tuli työstä erään
työtoverinsa kanssa ja Markku tuli vas-rtaan.
Ei tämä ollut tuntevinaan häntä,
Selmaa, vaan kääntyi katsoitiaan sivul-
Seeh, kun hiiömäsi hänen tulevan.
Mutta nainen, jonka seurassa Markku
oli, tervehti häneii työtoveriaan Elnaa.
Kun tyttö ja Markku olivat menneet
ohi, kysyi Selma Elnaltä aivahkuin
muina miehiä, että keitä nuo ihmiset
olivat. Elna kertoi heidän olevan sa­man
talon asukkaita, nainen oli rouva
H^la^ jonka mies sairastaa keuhkotu-berkelia
ja mies on jostain lähiseudulta
j a asuu Halloilla alivuokralaisena. £1>
na kertoi lisäksi kuulleensa, kuinka rou­va
Halla jä Markku Pelto seurustelevat
aivan julkisesti ja että Hallan kuoltua
•— mies on jö kovin huono —- tulee mie-
Markku tulf j a istahti .kahvipöy^
ääreen .3elmaa^^ vaJstaiMiätä.i r Hän oli
hyvirr yaivautuneeii
hän voisi kertoa tuoUe kot&yläirtytölie
Iita ^öli kulunut j<y^Ädkoil.
Sitä hän ei ollut huoa^^aj^
l^anssa nipatellessaajfeis^
in iltaväla^^
J^imstivat syksyff väH{fö^
ka loistivat satumaiäeff-tktn
Liikenne kaupuö^isaoli'
lä olihan nyt kaunis syyaltS
itsestään? Kertooko, että on suhteissa
naimisissa olevaan naiseen, jolla on yh. o"nan Kaunis syyält^jj
kaupungissa> vaikka olen kuullut, että
sinäkin olfet okskelut täällä jo pitem­män
aikaa. Mitä muuten pidät täällä
kaupungissa olostasi?"
"Kyllähän se täälläkin meneskelee
nyt, kuii on päässyt koti-ikävästä. Kuu­lehan,
Markku,«^len oikein iloinen, että
tapasin siiiut. Ellei sinulla ole njrt kii­rettä,
niin tulisitko minim pieneen hel-lakamäriini,
kiehautan kahvit ja saisim-itie
oikein räiihassa jutella kotikylän
asioista"^ ehdotti Selma, sillä hän päät­ti
njrt ottaa tilaisuudesta vaarin.
'«Eihän tässä mitään kiirettä ole",
vastasi Markkti, vaikka ajatuksissa häi-vähtikin
Hallah; I n ^ joka aina laski
tuhnitj vieläpä minuutitkin hänen pois­saollessaan
jä aina piti tehdä tarkka
selöttteko, missä oli taas Viip3m3rt. Oi­kein
toisinaan kävi harmiksi se, että tu­l
i soik^uduttuä suhteisiin Ingan, uaimi-isissa
olevan naisen kanssa. Ingalla oli
aina se pelko^ että jos Markku tapaa
jossain nuoria tyttöjä ja hän jääj sillä
olihan Markku häntä kjmunenen vuot­ta
nuorempi. iCyllä Markku Ingan aja­tukset
ymmärsi, mutta hän päätti uhal­lakin
viettää tämän illan kotikylän ty­tön
seurassa ja niinpä hän jatkoi:
"Eikö se kuulu paremmin minulle
miehenä tarjota sinulle kahvit josssain
kahvilassa?"
"Voit tehdä sen joskus toisten, jos
niin tahdot, mutta nyt mennään meille.
Eihän sitä tarvitse olla niin sovinnainen
näin kotikylän ihmisten kesken", nau­roi
Selma.
"No, meJMiään sitten vain teille",
Ihestä rouva Hallatn toinen mies. myönsi Markku ja tarttui Selmaa käsi-
Oli siinä uutista kerrakseen Selman puolesta.
kuultavaksi. Tämän kaiken hah olisi Selman asuntoon päästyä alkoi juttu
voinut kirjoittaa Almalle jo ajat «itten,
iillä jo parissa edellisessä kirjeessään oli
Alma kysellyt sulhastaan 'Pellon Mark-
S^a, mikä oli arvan luonnollista, sillä
9 ^ oli kihloissa Markkua kanssa,
^ u t t a eihän tuollaista ilkeää kuulopu-hetta
winut kirjoittaa mitenkään, ei
9iän, Sehna, ainsikäan. Siksi hän olikin
aina kiertänjrt kysymyksen Markusta
vastatessaan Almalle.
Mutta nyt oli tehtävä jotain, hänen
•tuli saada Markku nyt puhuteltavak­seen.
Hän olikin •odotellut onnellista
sattumaa, joka toisi Markku häntä vas­taan
yksinään, mutta sitä ei ollut vielä
sattunut. Nyt saamansa kirjeen joh- lesi? Vai jäikö sinne Toikaiikylääii
dosta Selma päätti kirjoittaa Markulle joku poika sutemaan?" jutteli Markku
luistaa heidän kesken oikein luontevasti.
'fSinulla onkin täällä oikein hauskan-
. näköistä, Selma. Taidatkin olla oikein
järjestyksen ihminen, mikä on, ilo sa­noa
kotikylän tytöstä", puheli Markku
katsellessaan ympärilleen Selman pie­nessä
hellakamarissa.
"Älähän nyt imarteie, vaan anna tän­ne
takkisi ja: hattusi ja käy taloksr.
Säätkin olla ;ylpeä siitä, että olet ensim­mäinen
miesvieras tässä minun talou­dessani."
mies sairasti keuhkotautia? ^Tämä oli
kyllä totta, mutta eihän hän voinut si­tä
kertoa tuolle, niin viisaasti ajatte­levalle
tytöile>ajatteU Markku^ j a
•vakavasti:
"Eipä minulla ole paljoakaan itsestä­ni
kierirottavaa, mutta sen voin sanoa si­nulle,
Sehna, että en ole läheskään yhtä
hyvä ihminen kuin sinä."
Selmakin tuli vakavaksi Markun vii­meisten
sanojen johdosta ja ajatteli, et­tä
eipä tietenkään poika voi kertoa it­sestään
mitään, jos niissä puheissa on
perää, mitä han oH kuullut, muttahäh
ei tahtonut siihen asiaaU kajotd* v
"IKuulehah, Markku, emme rupi&al
tässä Uyt punnitsemaan toistenune hy­vyyttä
tai pahuutta", sanoi Selma iloi­sesti.
Nyt hän päätti ottaa sen asian
puheeksi, minkä takia hän oli Markun
luokseen pyjrtänyt. "Otahan nyt niitä
voileipiä ja minä kaadan lisää kahvia.
Sitten kerron sinulle, minkäyupksi olin
iloinen, että sattuma järjesti näin mu­kavasti
tavatessani sinut, sillä joka ta­pauksessa
piisin lähitulevaisuudessa et-,
sinyt sinut käsiini^ mutta näin pn pa­rempi",
puheli Selma. Sitten hän kertoi
kirjeestä, Alman ja Markun äidin toi­veista,
että Markku pian kävisi kotipuo­lessa.
" N i i n , minun ei <^le tullut käydyksi
kotona pitkään aikaan. Vai on siellä
muurikin mennyt huonoon kuntoon, pi­tääpä
käydä se korjaamassa. Minulla
onkin viikonlopulla kaksi päivää vapaa­ta,
lähdenkin jo perjantaina iltajunal­la",
virkkoi Markku vähän hämillään.
"Se on oikein, Markku, sittenhän mi­nun
ei tarvitse kirjpittaa, kun menet
sinne itäe."
" E i sen puolesta, eUet muuten tah­too"
. . • • ; y •
"Vie sitten minunkin terveiseni ai­ta
asunnoistaan. jMjujtj^^
kun. Pii kiiruhdettava
lä oli^ Inga j o varmaanko usa^
ran tähystdlyt ikkiing^Jja
häntä; tulevaksi. S^^js^ jfli^
tullen alkaisi taas tavanmkä
lustdu, niissä hän oli viipynyt j i i
an* Niitä tilaisuuksia sai
sm yhtenään, sillä hänen
Paavo Hallan oli nykyään oltevi
paljon vuoteessa sairautensa^^
Markku päätti sanoa Ingaöe
tavanneensa erään kotikylän tytä
r sen, että hän matkustaa viiKon|
kotipuoleen. - I
Kun Markku tuli eteiseen jä^
mennä huoneeseensa, raotti
tiön ovea j ä sanoi:
^'KUn olet riisunut i ^ ys
Markku, niin tule tänne
nulla on-sinulle puhuttavaa." :
Markku aikoi vastata kieltävll
lä hän ei olisi halunnut nyt hetij
Ingan kuulusteltavaksi. Mutta
ku ei aavistanut, että. Ingalla
muutakin puhuttavaa,, eikä. yain
lustella. Kun hän keittiöÖD, tf
hän ingan yksin kattamassa' "
tää.
"Yksinkö sinä täällä oiet?"
Markku.
"Yksin. Paavo meni saunaan
närin kanssa. Paavon täytyy
taas lääkäriin, hänen kurkkuaan
kanut niin ilkeästi karvastella, ettei
voi syödä pajon mitään", kertoi)
"Eihän tauti vain ole muut
kurkkUsyöväksi, silloin se on 'm
meno", arveli Markku vakavana.
"Sitä hän itsekin pelkää. %
kävin tänään lääkärissä. En ole
tonut sinulle ennemmin tästä, M]
ole oUut asiasta varma. Minä olen
jo parin viikon ajan tuntenut
pahoinvointia ja ylenantoa,
mitä tunnetaan silloin, kun on
lossa ja pelkäsin, että niin öH'ai
ta. Odotin kuitenkin, että jos«
pienen lapun ja lähettää sen Elnan mu-
. foma. Kirjeessä hän pyytää Markkua
tapaamaan häntä jossain. Selmaa
harmitti ystävättärensä puolesta se,
että jos kerran Markku kä3rttäy-tyi
niin kuin juoruttiin, niin miksi ei
ihan selvittänyt asioitaan'tAlmankans
sa, vaan antoi tämän yhä odottaa ja us-icoa
hänen lupauksiinsa. Alma oli nii«
4ä harvinaisia tyttöjä, jotka itse pitä­vät
lupauksensa, odottaa uskollisesti ja
uskoo myöskin toisen asiapuolen olevan
yhtä rehellisen.
Selma ei pannut päätöstään täytän-
Leittokone lähti lentoon
ilman ohjaajaa ^
Äskettäin, tapahtui Iron Mountanissa jotam ohimenevää heikkoutta. %
merkillinen tapaus, kun erään miehen kuitenkin kävin lääkärissä ja
lentokone lähti lentoon y f o i n ^ ^ tesi asian olevan niinkuin äävist&
ohjaajaa^ Mies trli paiinutpienen kak- minä saan lapsen", lopetti Inga he
sitasoisen koneensa käyntim lentoken- tyneenä. -
j 11 o » tällä ja unohtanut sulkea-^kaasun, jon- «Ja minä olen sen lapsen isa!
• T o d e U a k ^ S e l m a k a y u c ^ i m o ^ täysillä kierros- mitä me olemme tehneet,
' ^ ^ ^ ' ! ^ ' ' ^ ^ ^ tumien itseni niin huonoksi mie^
viela loytanyt^taalla poikaystavaa<^^ : Ä ^ ^ J h t i nousfe ölflaamoon. Kone nyt, ettäTen huonompaa miestä ei
suoritti omin päinsä äcftassa huimaan ole synt3m3rt!" . ^
taitplento-ohjelman lentöjän ja muuta- Markku ihan huusi viimeiset >
mien poliisien seisoessa kiroillen maassa. Inga ei voinut puhua mitään. (Häa
Kun kone oli pyörinyt ilmassa jo tun- valahtunut kalpeaksi Kuuliaan m.
^jV Jeremiah Pv
fc-orsatapW)sei
on jumalainen
fmj^syntyinen •
i-'Pureta oli hi
^ansa: a&ana
"Muuan avuliai
viimeisenä "ki
But' myy^^
'21 ,.ullon teetä
«tlaitinimaiseksi
ystisiav yrittää
uitun.ut.
purvis oli äv
ivatsa^illereitä
ja tietenkin m;
oivallisia tuo
S yrittäjää oli ah
Ei tuotteiden käy
pTiiis^'öli''jotali
^ietsiä muualta.
ItQinen.maailman»
jlty Joppu.u.n, yst£
(totesi karaistuneid
^sotilaiden rautaist
L-kyenneen ;,kulut;
äthänen:troppeja
talloissakin syystä
i pehenä.. '
äh Ptirvls päätti
Hän lähti EuroopF
feekiii;- J^^lomailles;
ptänöesti sijoitti si
onsa eurooppalaisin
an katself Ranskat
rsanbraättomästi tö
j p ä i i s e t huijarit
p-pystyneet häntä
ävämme Jeremiah o
L jö tätpeeksäen, ja
Ktiusaa,' hän päätl
Itiä käynnillään,
fcamidit olivat tosiaa
lia sfinksi peijaLkkaan
] pimattipa tosiaan
nassa, jHerira Pu
telin-'"'että aasiariajz
I toisten mustapintai
MoaJ itsensä edesnK
psin pyramidin nol
p^i•jöiluineen. Ja v
fcrn^ myös salli itsens
rnmissa7 asennoissa
flmerkit taustanaai
leihäri"pihistellyt, n
anme i^itettii^ kau]
|im taatusti aitoperäi
rBii naur^ sy<
»itSäviittaiset erämaj
inurha sydämessäär
Oeremiah Purvista <
ja seurasi katseillaan Selmaa tämän kat­taessa
kahvipyötää.
Selma naurahti.
*'En ole löytänyt, kun en ole sellais­ta
etsinytkään, eikä jäänyt ketään sin­ne
Toikan kyläänkään tätä tyttöä sure­maan.
En ota ketään surijaa, enkä aio
itsekään ketään surra vielä pitkiin ai­koihin.
Katsos, ikäni on vielä nuori,
täytyy katsella vähän ympärilleen ja
nauttia nuoruudestaan, ettei tarvitse
sitten pahoitella, että tuli tehdyksi nai-miskaupat
nuoruuden hulluudessa, niin-kum
kuulee monen niissä kaupoissa epä-nin
ajan, lähetettiin läheiseltä sotilas­lentokentältä
hävittäjäkone ilmaan am­pumaan
koneen moottorin, kappaleiksi.
Mutta ilman ohjaajaa lentävä kone teki
- iiiin valtavia ;raistöliikkeitäj ettei tais­telulentäjä
kyeiaiyt ampumaan sitä
alas. Seii jälkeen "isä^äätön" kone
lensi pois lentokenttäalueelta ja rauhal­lisesti
sekä käytähnälisesti katsoen
vaurioitta laskeutui eräälle noin 15 mai­lin
päässä olevalle niitylle, kun gasoliini
oli lopussa.
ja vapisi ihan pelosta, kun>lartöa|
niin raivostuneen näköinen.
Jatkuu-
A^^Opitön keskustelu ihmisten^^
on paras keino hävittää ennaiko.2
ja saada heidät ynunärtämään,
tärkeää on saattaa kuuluville rt^
teensä rauhan puolesta.
Kun itse kysyy ja itse vastaa,
tule jälkipuheita.
Sivu 4 Lauaniahuu-lokaknun 3 päiväniL 1953
^ t iv' ..1 ,!, ;
baarissa herra
ui Siäi^ben Tsausim
en. Tutustumis
ime Jeremiahin k
atoisa • Kolme päivä
l^ke yötäkin — kes
^Jiäen kUhkeiden kaupi
i^lieen herra Sidi bei
erän Purvisin lääl
ya ja pillereitä, ett
^Jeremiahin läskein
nuukailematta -sairas
^'irassa.
ivan yön ystäväm
^tenTsaus joivat hc
J?äisen asiantunteva
ih Purvis, USi
^ n Äaisin turis
jä mahome
pyörteissä meso\
uskomattomin meno
kertoa...
^-^\zna. aamuna yst
• ^rv-itsi kipeästi omi
Ja aamiaisella uu
•^"PPalankonsa Sidi 1
^ nautti muutami