Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 30, 1952

              A SIKOLA:
Karkuusvuoden
seikkailuja
j^jEja on Kaisa ICaroliina, ,asun puhjennut ruusunkukka^ sen miehen.
on hyvä mies,^Kika minun tarvitse puu­tetta
nähdä, maa työntää, pataan pa«
nemista.
Mjnä tein järkiperäisen ja valtavan
suunnitelman.. Ensiiui^uB^-kiinnitin
enemmän huomiotani-pulS^m ja kas-
^rojeni^itoon^^-^euraus^lilffttä ^loin
vaikuttaa nuorekkaiä^orialt^^^^ Sitten
minä naisellisen hienotunteisesti etsin
valittujeni seuraa, mutta aina sillä ym*
•to
tte, että olen jo — m>lkein-~ ika-
0 mutta onko se syriti^ jös tytöUe
tiu ikää, jä enkä minä sentakia ykr
^ ole etten olisi saanut jonkinlais-nuehenkantturaa,
mutta nähkääs
.^.ikä^räaH^nna
- Palvdeii myyjättärenä vaatekaupassa jä
-päiväljistiinnilla menin ostamaan ruoka­tarpeita
lillalUsta varten Ja s i e p itioka-
^ tavarakaupassa tapasin lapsuuden jä
niin vaativamen; ja nuuka kenen nuoruuden ystäväni Sannin, jota en ol-ipatoja
alan hämmentelem|än j a . lut.nähnyt yli kymmeneen vuoteen,
tavasti kuuntelemaan maruiaa j a i Sanni lähti katselemaan maaihnäa sil-tkotu^
takin, sillä kyllä näinä) s a i n ^ • loin kun olimme molenunat Nvielä kuin
htäsa iässä ymnfirränjä olen nähnjrt^^^^^^^^ puhjenneita ruusuja ja viimeksi
jttei avioliitto ole ainaista kuharus-f^^^^b^ Sannin ollessani morsius-luukautta,
siihen tulee tnyrslg^* ja tyttönä .fiSloen häissään. Olimme « i -
yyntä, iloa ja riemua, itkua ja ' l i a ^
lasten kiristystä, ^ u t t a yitmeyuoden se oli puhtaasti minun syytäni että «vuo-
»pppparvinä jouduin seHäfeepn^v^^
eeseen,ettäiirinunpitituseVto tyi melkein olemattomiin, sillä mitäpä
laatt oikein .vakavasti:. näfehiinottoa, . minulla oli paljon vastattavaa .Sannin
Utuilleni. Arville kudoin kauniin ja
lämpiniän villapuseron. "Se poloinenhan
joutuu aina värisemään kylmissään^
Matti sai lämpimät käyneet, ^jotka var­masti
kestivät vertailun entisen vaiimon
kudonnan kanssa. ~ Jackille>kudbin sel­laiset
metsämiehen sukat, mutta Erkko
antoi minulle päävaiva.a, sillä on tah­tonut
keksiä ^mitä antaism hänelle.
Mutta ^^iMiäsin siitäkin pulmasta kun
huomasin .päivälehdessä loikein sievän
simnuntai^sukka^tnallin ja -kyllä sorme­ni
lensivät kun kudoin iiiiitä, sillä lie^^t
läheni nopiein-äs^|Un j a poikien ^rdäi-met
piti muokata lierkän vastaanotta;^
^vaii5ei^i, s^lä «jonain ihurmaay^ kaiinii-
''na'<keväti^aaa HStsooill^
nintiteUy Frank Costeilo, saapufiiassa
New ^oriS^ oif^ekflä^o/l^
"iäi^ikä Hänelle möttmmi t^fli-
,välitajakosia%Wistäni,nimtai-. JO kohne. lasta-ja äiaiiylpeycl^nävhän , lahjani ^lyastiaan^i^iUaiaMi^ nrMrsinäl^ vaiOUatmmidit aiketmaja*
• pa jninulte/ Kiy i u U u m ^ ^ nyt kertoi tenavistaan, mutta siinä s i - niin tahdadsaasU, ctte^^^^^ olUit aa- ^ ^. Cosidh kiäiäytyt {inta-innittelin
Jieti alussa, ettälaitan use- ,vussa lumTiänen sihnistään sanattoman y^tUstaataan, että.se^li syötd.- -Selitin vasiausta ns. ^eftngverin 4utkin^
ia karhuja kierrokseen, joiden sy- säälin: «Poloinen Kaisa Karoliina,, ei ^^hjan 4 ) l e v a n ^ piciien OditöUi^^^ ^kt»mUean esitiäni kysymyksiin,
ten ovilla alan kolkutella ja mies, vielä Aatamia eikä rusoposkisia herran- osoituksen, ^kun olivat hyppjqrttäneöt
^sydän aukeaa kolkutuksiUeni
iä ja: hurmaavana,' kiiin vsista
in emäntäkin, että jo vain kyllä ,heil-kortteerin
saa.' Tulkaa vaan sisälle.
' tä olisi vielä kahvitkm heittänyt^
emme töki ahtaneet enää sellais-vaivaa
nähdä kun oli jo niin myö-
Olihan siinä tarpeeksi .jbonäniaa
UD hän meiÖe vuoteet laittoi. ,
Niin sitten-tässäkin talossa käyi^etifä
^ -jai^tä, joutuivat .itse nukkti-m
ehkä hu|>;5ommalIa yu<^^
^"'vat nieidän JialtuumiBe oman
lahjoja!»
Teimme ostokset ja siirryimme lähei­seen
kahvilaan verestämään lapsuus- ja
.nuoruusmuistoja. ' iVht^kkiä, > kesken
kaiken, Icysäisi "Sanni: "Koskas sinun
häitäsi tanssitaan, Kaisa ^rölima?"
Olin melkem liänunästyä, mutta nope­asti
sain niielenmälttini takaisin ja ^vas*
tasin rauhallisesti^
"Ensi vuonna**.
^'iEnsi vubnnal Mutta eöiän sinul­la
ole . . .''"Sanni punastui syylli^ttä
tuntfen: ' -
^Casidoa on mainosmtu Ametikan
alamaailtnan -mäh^amna kuhktkaanaf
joka kaikesta kuoUfuaita m täheft asti
välttänyt vankilan — lyhyttä ituomiota
lukuunottamatta, lanka Mn sai vihreäs­sä
nuoruudessa ampumalleen luvpttO'
masta haUmsapidosta,
^ V . Ettdko muiulla öle sulhasta'> jat- ^ ^ . . w » «
ukkumahuoneei^, missa olr.I^^^ kdm Särinm kesken jäänyttä ;lausetta. ^mmnomalTtom^^^^
% joista yhden.saivat vpojat j a toise»- . . ^ ^ j ^ ^ ^^^^ ^yyg - ^ ^ ^ ^caiketi .taitoni ja paMioksi ylistettim
^t^esaaneetoikeinhyvänjcort- ter^oT^oidleTcääh, siMädlemmepit^^^ . . . . . . . . ....
ppaikan. seurustelumme salassa, ettöTterrankin
Seuraavana^aamuna,;jekavOliiperjan- juonimyllyt saavat yllätyksen*', valeh-
,.plin huonovointinen johtuen :'kai pit- ^^^^ ^ j , ^ räpäyttämättä.
minua '.ravintölöissi ja .elokuvissa, ku-lutt£^
en kovalla työllä ansaittuja taho-jaan.
^£i tämä ole mitään Itsekehunusta, jos
sanon/ että olen vielä komea nainen ja
mielellään pojat iiäyttelivät minua yni~
pariinsa, etenkin Mjatti näytti olevan
'3flpeärnpi : minnsta jkuin 'Ensimmäisen
palknmon saaneesta'rotulehmästään ja
usein hänen silmänsä^ seurasivat jo?:a*s-talliikettaUil
uskollisen hartaana.
Tämän tästä kutsuin poilda lUällisel- en usko, «ttä Erkolla on vaimo. ^iPaui
^le," yhden -kerrallaan, ja vaikka '^vaV.i- vaimon tekosyyksi livistääkseen kyosis-sisää-
tilloissakaahVn ole mikään htiono täni.
'minulle enää vain kuin ^kirkas saippua*
pallo, ijoka oli särkynyt ja häipyköcm
elämästäni ikuisesti, mutta vieläkään
ruokani in^äiln^n ^Ihanteellisemmaksi.
•Tys^tyvälsenäönnitteiin^^tseäni, uskoen,
l ^ i n pitkää tikkua, kumpaa kosin
ensinnä, Jackia tai An^a ja arpa lanke­si
Jackin osalle. Nyt'fltlnun täytyi hel-lävaroen
alkaa valmistella Jackia tuota
-automatkasta. jMutta rkuitenkin
't juotuamme Ja aamiaisen syoty-iäksimme
kaupunkiin. Täutus^
imme myöskin Iskun kenttään. ^Päi^
näytettiin shaalilla neuvostoliitto-filmi,
jota oiinune ^tsomassa.
ortteeritalossarame lämmitettiin fllal-sauna
Ja sielläl^ mhiä^n sitten
virkistyin jo aika paljon huoiiovointi-udestani.
Aamulla läksimme joukollay^ialonväki
fflyöSj.juhlakentälle. Jtdilista ^ n rupea
kirjoittamaan, sillä iäistähän on :jo kir­joitettu
ja ehkä .monet vielä kirjoitta
at, -Sanon vain sen
jairaivaa olivat Port
1 a^kka^
amnstumiseh
nttimta, että kim :sunntin«ai^
^yhteydes» .esitettön^yleisoHfe'Yh:?
"ysvallq|sta sekä kaukaa länndm t i d -
J«Tneräat, ^ n i m " 3 i ^ ^ joa-
« « a ^ 0 9 ? ? ^ 1 4 e ö n 3 f i Ä ä . : i^
luettiin - nousmiä^"^ tEcmäää^le
^ eitettiin -li^äimonsa löäisss^
^ Siis kaikki jotka l i i t t j Ä l a bU:
*3t nyt tuntevat f f e n . '
J B a l U cäimäie vyä^juH^isertissa^
oli .tyvä ja kaunis^jdma. Seu-
^vaaa aamuna sitttäa ItyväÄtdhniiie
«tonvdtemme, joiden i«eräattvÄiäi^
^«»dissa^limine oHcet neljä yö-
2 f^^öetklitokÄtvaahvieläkmteiBe
mrs. Virta ystä^feyydestänne
^«öan kaikkien j H ^ ^ Myllään
^ ^ f l t a h a i ^ ^
" ^ ^ t t y i ^ f e n ö ^ h ^ ^ ^
' M i n u s t a tuntui, ettei Sanni minua oi­kein
uskonut, mutta kuitenkin M n l u ­pasi
pyhästi vi^än^ salaisuuteni men-nes^
n, eikä kerro edes miehelleen, en­nenkuin
öaa häihin kutsuni, joiifca van­noin
tulevan ennen pitkää.
että tie miehen :^sydämeen oli käynyt suurta hetkeä varten ja koska ersim*
vaftsan''kautta. ^ mainen kosintani luonnonhelmassa epä»
Tcnikokuussa öliii varma, että Erkko onnistui päätin tämän toisen toinntt?a
on se ainoa oikea ja niin aloin valmis- neljän seinän sisällä, ettei se onnen Im-telläkosintapdhettani.
Jos pidän k i i - tu saa^llmaa siipiensä ^lle j a lennä tai*
rettä, niin minusta tulee kesäkuun mor- vaan avaruuteen.
siaUj-oh, kuinka ihanaa! ,
Eräänä lopputoukokuun Mmyisenä
Tuntui kuin taälcka biisi poistettu iltana se sitten ^tapahtui. Pali^inune
faai-leiltahi, kiin ruökätunitini loppui ja Erkon -kanssa kuvista j a ehdotukseeni
pääsm eroon Sannista^ ja kyllä mmä istuimme puiston >penkille hengittämään
tein lujan päätöksen, että kartan kah- raitiste keväistä ilmaa. Joitakin haa-denkeäkistä
tapaamista Sannin: kanssa, veellisia pareja käveli puiston käytävil-
Tammikuun alussa varustauduin ur- lä, kuu kurkisteli puiden ylitse joiden
£i ottanut kauan kun Jack oli. mie­lestäni
kuin sulatettu vaha. Nyt oli
taottava nopeasti, kun rauta oli 'kuu­ma.
P37ysin Jackin illalliselle, jonka
söimme kynttiläin valossa. Radio so:
hiljaa hienoa ja tunteellista musiikkia
ja sydämeni Airisi jännitt}meestä odo­tuksesta.
Pesimme astiat yhdessä ja
hoollisesti hyökkäyk^iii. Minulla oli . lehdet värisivät vvienossa Utatuidessa ja ajattelin, että pian me teemme nä*a
varihasti jaksaisi kantaa minut k ^
sOlaan läpi elämän myrskyjen. Erk- noar* Erkko mietti hetken, ennenkuin tiat p^tjlämme heittäytyi Jack ^itkäk-ko
on kaivostyöläinen, hintelä, -täysi - sanoi /50nhan ata joskus tullut ajatd- seen ^ v a H ^ , kuin isäntä ainakin, sy-vastakohta
voimakkaalle JackiUe, mut- luksi.'*: tyttafcn tpiippimsa. ilfcska en l O t o vai-ta
olen v^rma, että hän pitäisi huolen ^'Hataatko sinä .ottaa minut vaimok- mistanut erikoissuunnltelniaa ko&nis-e
i td nunulta koskaan puuttuisi pataan sesi?" yöUnä..d dUutoMeiikaan se tua- miiodolte, iiiin puhelimme vain ytea ja
- ^iKa hem-Vm eh ja s—amia-a v.oi-n.^san^oa Arvistaj tedlinenkosintapuhe, jota olin v^mifl- toiitaj kirjoista teattereista, aviolii-joka
on ^naidonajuri, vaikka «i händlä
juultavasti- niin suiiri se palkka ole,
^ mutta kyllähän.sillä pärjäisi, kun d ota
•vastaan rajatonta inäarääiierranlahjo-ja.
^ i i n ja sitten on vidä tanakka
Matti, hfljainen. ja rauhallinen farmari^
ja — leski.. E n minä sitä tarkoita, että
olen Ottanut Matin kuin hätävaraksi,
mutta joskus kun ajattelen ^eniännyy-d^
ta Matin farnnllä, tulee mieleew'i et­tä
e l t e Matti joissakin tilanteissa huo­mauttaisi:
A*Jassoo, minun entinen vai­moni
teki toisin.'^ Taitavat turhi^
V ei»luuioja tuiJlaisetkuyittdut, Matti
tellut fauoldla^ r Jarkon käsi vyötäisillä­ni
höltyi ja tuntui kuin ^ t a .olisi jihku-nutjtalven'jäinen
viime •selkäänL
'^Minulla.on vaimo ennestään,*' E r ­kon
:^ääni<}li tunteeton.
tosta ja lakkaudesta. Viimein -satioio:'
' '^lack, tunnetko sinä koskaan itseäsi
yksinäiseksi Ja elämäsi vaiHa päämoa*
fää?"
Jackin uneliaan miettiväinen-katse oli
«Vmino ennestään*/, kertasin tylsä- kiinnitetty lattialampun punaiseen var-nä.
"Mutta<ethän«ole;koskaan:puhunut
hänestä.*' -
"Se on ivanha ja loppuun kulunut ta­rina,
mutta kuitenkin, muodolHset si­teet
fciinnittäyät wem^^^^ra^^ yhteen."
Meiliä}ei t u i Ä ^
taän^^iistelun Frr
^^kön^ Vied»än^i^ jäcJbo cli
josthmeen. Verkkaisesti, kuin punni­ten
jokaista sanaansa, hän sanoi:
''Tunnen, Jiianldn «sein tunnen yk­sinäisyyden
nidkeinpä piinaavana: ym­pärilläni
ja noina hetkinä minusta tun"*
tuu, että olen kuin tuulen lennättämä
lehti, j o ^ d .ole muuta tarkoitusta
Juiin ajan hidLan Jtoppuun yaluttisa maa-
SlTtt 9