1949-07-02-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
"#1
1? >'
i l
Nuori punaruskea koira — mäyräkoi- edes takaisin eikä löytänyt isäntäänsä.'
ran.ja pihakoiran sekotus — kuonoltaan ^ Pimeni. Katulyhdyt sytytettiin, ja ik-kovin
kettua muistuttava, juoksi katu- kunoihin ilmestyi valoja. Satoja isoja.
— Sinäpä blel hauskan ja hullunkurisen
näköinen- — virkkoi tuntematon.
— Aivan kuin kettu! No, mikäpä siinä,
lähdehän mukaani! Kenties kelpaat
johonkin . . . No mennään!
Hän maiskautti huulillaan ja antoi
Kashtänkalle kädellään merkin, joka
tarkoitti: "menkäämme!" Kashtankä
läha. '
LA:
1 w'
poikansa Fedjan, m»&avan paikan höy-läpenkin
alla . . . Muisti, kuinka pitkinä
talvi-iltoina puusepän höylätessä
Fedja leikki hänen kanssaan . . . Poijj^
kiskoi Kashtankan höyläpenkin al«^a
tarttui takakoipiin jJft^«ellaisia temp^
puja, että sen öilmissä kaikki nä3tti vihreältä,
j a Ifcaikissa nivelissä tuntui kipeältä.
Fedja pakoitti sen kulkemaan
takakl^illään; veti sitä lujasti hännästä,
niin «ttä se vinkui ja haukkui
haistaa tupakkaa . . . Erittäin
kiduttava oli seuiraava temppu. Fedja
Puolen tnnnin kuluttua se istui ison,
käytäviä edestakaisin ja pälyili levotto- pehmeitä lumihiutaleita, jotka peittivät valoisan huoneen permannolla, katseli
mana ympärilleen. Se seisahti silloin valkoiseen vaippaan katukäytävät, he- liikutuksesta ja uteliaisuudesta^fcal- antoi
tällöin, nosti milloin yhden, milloin, toi- vosten selät, ajurim lakit ja lellaan pöydän ääres» aterioivaa tunte- kidut
sen palelevan koipensa, yritti selvittää meämmäkst ma muuttui, sitä yalkeam- j ^ ^ ^ jä nakkeli koiralle sitoi narun päähän lihapalasen ja anto?
itselleen: kuinka saattoi sattua niin, että malta kaikki esineet nä^^ palasia . . . Ensiksi hän antoi paflan sen Kashtänkalle, sitten kun koira oli
olieksynyt? tankan oM kulkivat jalpiUaan tönien j a j^jp^ ja ^fln-eän j ^
Se muisti vallan mainiosti, kuinka pai- näköalan varjostaen herkeämättä tunte- pajan lihaa,.puöli piirasta, kanan luita, nykäsiseii pois kokan vatsasta. Jamitä
nmttomsrt asiakkaat.^^^.
koi koko ihctniskunnan kahteen perin eri- jiopeasti, ettfei ditinyt ihaistelemaan-vä
oli kulunut, j a kuuika se lopulta oli
joutunut tälle tuntfemattomälliB katukäytävälle.
.
Päivä aikoi siitä, etta i^iitä, puus^[)|>a^
Luka Alenk^tndrovitsh, pam^h^^
Mnsa, otti ptuuedneen kainaloonsa ja
huusi:
~ liUidetäkn, K a s i ^ ^
Nimensä kuultuaan sekarotuineth koira
nousi höyläpenkin alta, missä o l i makeasti
nukkimut, ja juoksi isäntä^^
jäljessä. L v ^ AleksandroivitshM a^
kaat asuivat hirmuisen luiukana ja jot-ta
olisi Jaksaniitjkävellä sinne a^
tyi välillä poikeiä kapakkaan vahvistamaan
itseään ryypyillä. Ka^tahka
muisti käyttäytyneensä matkalla perin
sc^imattonuksU. ilqsta, että oli päässyt
ulos, ^ haukkui raitiovaunuja^ juoksenteli
^ r a i l i e pihamaille ja rähisi toisille
koirille. Puuseppä kadotti sen tämän
tästä näkyvistään, pysähtyi ja huusi
sille vihaisena. Tarttuipa kerran julman
näköisenä sen korvaan ja heristeli
sitä sekä paasasi harvakseen:
—: Sinä-ää . . . s e n k i n . . . vietävä
. . . •
Asiakkaiden luona kä}rtyään Luka
Aleksandrovitsh poikkesi sisartaan ter-arvoiseein
lutokkaan: isäntiin j a asiakkaisiin,
joiden välillä bljoleimainen ero:
ensimmäisillä oli oikeus lyödä Kash-tankaa,
toisten säimin se voi itse tarrata
hanipaiUaan.) Äsi?^kaat kiiruhtivat joh-kaan.
Jä mitä enemmän ^ söi, s?tä
nälkaisetnmäksi itsensä tunsi.
— Kj^äpä isäntäväkcsi ruokkii sinua
huonosti! — virkkoi tuntematon
min ja stittkeaiiimlii Kt^tanka valke^
•roi. _
Miifta {«kii väs voit-tivat
ikävän . . > Ka^taiika alkoi vaipua
uneen. ^ a j i M ^ ^ koi-katsellessaan
miten, ahneesti se rat j vilahti muiden imuassa yaiAa, pör-liekin
eivätkä^^innittäneet koiraan pie- ehtimättä |>ureksiaka^ l^alöjäaÄ; — Ja röinen^ viUakoira^^ jp?to^ se tänään oli
«intäkään ihv.u,iö«n^u;»P*tf«a . kuinka laiha olet! L^^^^ «3T.r«rf fc^Ainä «nife»^:^^^
Kun pimeys oli täydellinen valtasi
l^ä^tälikan tcnvottomuus jä katihu. : Se
käpristyi joidenkin portaidsfn ;^öj2^^
j a a t o itkeä k a t k e r a s ö ; ^ i v ä n te
t ä ^ h a r b a ^ ^ji^^^^Oeksiä^^
seurassa väsjntti, korvia ja käpäliä pätleli^
j a lis2&si ahdisti hiimuineh^ri
päivänä se Pii väm pari kertaa löytänyt
suuhun pantavaa: kirjansitojan luona
hiukan liisteriä ja kiäpakasisa permaur
noUe hieitetyri ms^karankuorieh, siinä
kaikki, — Jos se pUsi pllnt ihmjnen,
niin se varmasti olisi ajatellut:
" E i , tällainen elämä on mahdotPhta!
Täytyy ampua luoti kalloonsa!"
Mutta Ka^tahka ei ajatellut mitään,
vaan itki. Pehmeä, untuvainen lumi
peitti sen paan ja selän kokohaah, väsymys
vaivutti raskaaseen unenhorrokseen.
Silloin ovi äkkiä aukeni, paukahti j a löi
Käshtankaa k y l k ^ ; Koira ponnahti
Kashtaiika soi paljpn, Jnutta ei tullut
kylläiöfeksiy^ juöpur vain^^^i^^ tutias^
:ta. - ^ ö t y ä ä h se i>arietitui linaat^
kelle huohetiä; Pikäsi Ibä^^ tonb-tien
saan
ruunns-nähnyt
k a d t i^
j a karvan h t ^ ^ e i t ä%
Fedja oli ajsn;^^ villakoiraa,
^ t t e n r p i E ^ ä J t ^ ^ äkkiä
•karv^usek^
^ipijlil^Jl^frtiä^ ja
hän hiuistäivat^l^ toisten-vehdmäänjpi
teetä halien luonaan, me- ylös/ AvohnesiaPvesta astui tilös mies.
ni sisarensa luota tuttavansa kirjansitojan
luo, sieltä kapakkaan, kapakasta
kumminsa Itio jne. Sanäla saiiPeh, Kash-r
tanka joutui tunteritattoimalle kadulle,
ja iltahämärissä puuiseppä öli juovuksissa
kuin kiUci,lipihitteIi käsiään, hu^sdU
i^>man j a jupisi:
--r S3mnis3ä pn äitini minut synnyttänyt!
oi, synniti synnit! N y t kuljemr
joka näytti Kashtankan mielestä asiakkaiden
luokkaan kuuluvalta; WM astui
koiraii päälle, koira vingahti, mifes ku-maitui
sen puoleen j a virkkoi:
Piski, mistä ^nä olet^ Sattitinko
sinuon? Oi, 4inua raiiikkaa : . . No,
älä suutu, älä stnitu ; . ; Sano, anteeksi^
i^i^itatika katsiä^ t i ^ ^
lumisten' T^psiez^^iäta ja; n^öed^ssään
me kaduolla'ja tuijpttäc^ lyhycihkiSn: ja^^:^
mutta c»tä sitten k u ^ k i ^ ^ .PH sileiksi ajeiSut^Vp kasvot, ö
ikuisessa liekissä lukr^emy^^ teri p ä ä Ä j ä i i ? ^^
Tähäa^ttenhän s«4 liitouksen p u ^^
kia, kutsui ka^tsu^ufthlupkseen^^^j^^^^
koi-silie: : ^V.:•'^^;^:••
— Sinä^rfeishtarAa,^^ olet mitätön
olento etkä ninuta.: IKihiseen verrata
tuna sinä olet sen arvoinen kuin kirves^
mies puusepän rinnalla . . .
Hänen näin puhuessaan Kashtänkalle
kuului äkkiä sPittoa. Kashtankä v i l kaisi
taakseen ja näki sotilasosaston
marssivan katua suoraan heitä kohti;
Sietämättä hermoja ärsyttävää musiikkia,
se hätääntji ja alkoi haukkua. Sen
suureksi hämmästykseksi puuseppä ei
pelästjTiyt, vaan hymjili leveästi, teki
rintamakunnian ja veti käden pä^inee-seen.
Nähtyään, ettei isäntä moista
melua vastusta, Kashtajika ulvoi vielä
kovemmin ja hyökkäsi malttinsa menettäneenä
kadun poikki toiselle käy tavaile.
Kun se tointui, oli soitto jo laanut ja
sotilaat poissa. Se juoksi takaisin sinne,
minne oli isiintänsä jättänyt, mutta
katso! — puuseppä ei enää ollutkaan
siellä: Kashtankä_iuöksi päin, sitten
takaisin, vielä kerran poikki tien, mutta
puusepän näytti maa nielleen . . .
Koira alkoi nuuskia katukäytävää tunteakseen
hajuista isäntänsä jäljet, mutt
a ^itä oli aikaisemmin kulkenut joku
roikale, joUa oli pllut uudet kumiupok-kaat
jalassa, ja kiiniii^ kiipeä lemu sotki
kaikki heikommat hajut, niin ettei niistä
saanut mitään selvää.-
Kashtankä vjuoksentdr neuvottcmiana v
j a pudisti lunta koiran t u r k i s t i ^ ^ l^
on isäntäsi?
. Äh, rsinua
teemmiekääh?;
Kuultuaan tuntemattoman äänessä
lämpimän ja ystävällisen ^ v j n i , Kashr
tanka nuolaisi hänen* kättään ja ulvoi
entistä surkeammin.
ii^ötfi -^^-^
tJuden isähiiäii i s t u e ^
Kashtankan herä^^
j a kadtöta kuiä joka
"sattuu vain päiVällä.^^^^^^H^ ei ollut
ristisielua. Ka^täiikäL Venjrtteli, haukotteli
ja astieli hupheessa vihaisena ja
jurona. Se häistieli. hiiirkiaitjä huonekalut,
kurkisti eteisefeö, imutta ei löytä-tkyt
mitään mielenkiintpista. Paitsi
eteiseen johtavaa oVea oli huoneessa vielä
yksi ovi; I!ilietit^,*^iän^^ K ^
raaputti sitä möleinmin jaloin, avasi ja
astui seuraavaan huöiaeeiseen. Siellä
olevassa vuoteessa ni£kkul peittoon käa-ri3^
3myt asiakas, jonka Kashtankä tunsi
eilisd^si tuiitem^ .,1;
• — M r r . : . se murahteli, mutta
muisti samassa eilisen aterian^ heilautti
häntänsä j ä alkoi haist^ella^ n
Kashtankä halstieli tuäteniattornan
vaatteita j a saa|ipäit^^ hiiden
lemuavan
huoneesta w i ^ i ^ joki
sek^h öir^suÖettiii^^^^^^^
täkin o^veajiopja^^ avai
s i senvja tänsi safitaSsa pudön; erittäin
arvelirtt^^ ta-tpaiönista'.
iitim^ laak-
Seen vilkuillen- Karahka -astui pieneen
M u t t i häiiÖltii^ jä i h i i^
vastausta kysymykseen: kpinmassa öil
parempi --^ tuhtemattpttiaji v^^^
puusepällä? Ihmti^öaf^^
köyhästi ja rumasti sisustettu. Siini 6i
ole mitään, tuoleja, sohvaa, larbppuä^ja
mattoja lukuimottamatia. Se v ^ u t i i
tyhjältä ja autiolta. Putiisepäii ItioHia
sitä vastpin on kökp huoneisto Sullottu
esineitä täyteen: Siellä on pöytä, höyläpenkki,
höylänlastuja, höyliä, talttoja,
sahoja, viheriävarpu^en häkkiif^n, pe-
Susoikkp . . . Timtemattomah huone
ei haise millekään, mutta puuisepän
asunnossa Ph aina höyryä ja suurenmoinen
liiman, lakan ja höylählastujen haju.
Kuitenkin tuntemattomalla oft yksi
tärkeä hyvä puoli -M hän ahtaa paljon
tuokaa^ hänelle täylyy ahtaa vilpitön
tunnusttis ^ t ä ^ ettei hän Kashtätikän^^^^
istuessa pöydän edessäja lempeästi kät-1
sellessa -hänö^j< kotaakaan lyönyt^
tömistellyt; jälkpjaähv^ ^ifeä / k a l j i^
"Paimi tidiesii seiÄih r ^ i J "
-;• PdHsettuaäh: sikarin uuisi >isän' ä poistui
V ja palasi heftkis^- ktihittua- pieni
maUP kädessä • --^-r ••:
Ä d , pisM,. tdldiaa tännel^^^ hähv
sanpi jaasettimatPnhuohiee& h ^
K: iC^et vaimasti el^syhjrt? sohvan viereen; Käyköhän j ^ ^ sei-
.piskiparka! Mitäpä- nyt Sitten hän s a m ^ näpaperit, ja peräytyi pelä^^^eienä tä-
tui. Kashtanka. paheutili .matPlie ja kaisin. - Se näki jotain odottamatonta
sulki silmänsä. Kadulta kuului haukuntaa,
j a sitä halutti vastata siihen, mutta
odottamatta sen valtasi i^vä. Se
muisti Luka Aldcsandrovitshin, hänen
j a hirveää. Harmaa^hänhi syoks koiraa
vastaan siivet hajallaam- nokka alas
painettuna ja sihiisi vihaisesti. Jonkun
matkan päassa hanhesta pienellä ma-
OakvilielämeH Karen Peck tuuma, että hylissS, joissa ei oie vesijoktosysteefmä, pktusennu^ p
jokdsemnaiseffMu on oftcva valmiina toimimaan tuUpalon sattuessa kylää ukatessoir::
SIVU 8 lAUilNTAINA^ HEINÄKBUN 2 iPSiVJ&JÄi 1W
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 2, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-07-02 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki490702 |
Description
| Title | 1949-07-02-08 |
| OCR text | "#1 1? >' i l Nuori punaruskea koira — mäyräkoi- edes takaisin eikä löytänyt isäntäänsä.' ran.ja pihakoiran sekotus — kuonoltaan ^ Pimeni. Katulyhdyt sytytettiin, ja ik-kovin kettua muistuttava, juoksi katu- kunoihin ilmestyi valoja. Satoja isoja. — Sinäpä blel hauskan ja hullunkurisen näköinen- — virkkoi tuntematon. — Aivan kuin kettu! No, mikäpä siinä, lähdehän mukaani! Kenties kelpaat johonkin . . . No mennään! Hän maiskautti huulillaan ja antoi Kashtänkalle kädellään merkin, joka tarkoitti: "menkäämme!" Kashtankä läha. ' LA: 1 w' poikansa Fedjan, m»&avan paikan höy-läpenkin alla . . . Muisti, kuinka pitkinä talvi-iltoina puusepän höylätessä Fedja leikki hänen kanssaan . . . Poijj^ kiskoi Kashtankan höyläpenkin al«^a tarttui takakoipiin jJft^«ellaisia temp^ puja, että sen öilmissä kaikki nä3tti vihreältä, j a Ifcaikissa nivelissä tuntui kipeältä. Fedja pakoitti sen kulkemaan takakl^illään; veti sitä lujasti hännästä, niin «ttä se vinkui ja haukkui haistaa tupakkaa . . . Erittäin kiduttava oli seuiraava temppu. Fedja Puolen tnnnin kuluttua se istui ison, käytäviä edestakaisin ja pälyili levotto- pehmeitä lumihiutaleita, jotka peittivät valoisan huoneen permannolla, katseli mana ympärilleen. Se seisahti silloin valkoiseen vaippaan katukäytävät, he- liikutuksesta ja uteliaisuudesta^fcal- antoi tällöin, nosti milloin yhden, milloin, toi- vosten selät, ajurim lakit ja lellaan pöydän ääres» aterioivaa tunte- kidut sen palelevan koipensa, yritti selvittää meämmäkst ma muuttui, sitä yalkeam- j ^ ^ ^ jä nakkeli koiralle sitoi narun päähän lihapalasen ja anto? itselleen: kuinka saattoi sattua niin, että malta kaikki esineet nä^^ palasia . . . Ensiksi hän antoi paflan sen Kashtänkalle, sitten kun koira oli olieksynyt? tankan oM kulkivat jalpiUaan tönien j a j^jp^ ja ^fln-eän j ^ Se muisti vallan mainiosti, kuinka pai- näköalan varjostaen herkeämättä tunte- pajan lihaa,.puöli piirasta, kanan luita, nykäsiseii pois kokan vatsasta. Jamitä nmttomsrt asiakkaat.^^^. koi koko ihctniskunnan kahteen perin eri- jiopeasti, ettfei ditinyt ihaistelemaan-vä oli kulunut, j a kuuika se lopulta oli joutunut tälle tuntfemattomälliB katukäytävälle. . Päivä aikoi siitä, etta i^iitä, puus^[)|>a^ Luka Alenk^tndrovitsh, pam^h^^ Mnsa, otti ptuuedneen kainaloonsa ja huusi: ~ liUidetäkn, K a s i ^ ^ Nimensä kuultuaan sekarotuineth koira nousi höyläpenkin alta, missä o l i makeasti nukkimut, ja juoksi isäntä^^ jäljessä. L v ^ AleksandroivitshM a^ kaat asuivat hirmuisen luiukana ja jot-ta olisi Jaksaniitjkävellä sinne a^ tyi välillä poikeiä kapakkaan vahvistamaan itseään ryypyillä. Ka^tahka muisti käyttäytyneensä matkalla perin sc^imattonuksU. ilqsta, että oli päässyt ulos, ^ haukkui raitiovaunuja^ juoksenteli ^ r a i l i e pihamaille ja rähisi toisille koirille. Puuseppä kadotti sen tämän tästä näkyvistään, pysähtyi ja huusi sille vihaisena. Tarttuipa kerran julman näköisenä sen korvaan ja heristeli sitä sekä paasasi harvakseen: —: Sinä-ää . . . s e n k i n . . . vietävä . . . • Asiakkaiden luona kä}rtyään Luka Aleksandrovitsh poikkesi sisartaan ter-arvoiseein lutokkaan: isäntiin j a asiakkaisiin, joiden välillä bljoleimainen ero: ensimmäisillä oli oikeus lyödä Kash-tankaa, toisten säimin se voi itse tarrata hanipaiUaan.) Äsi?^kaat kiiruhtivat joh-kaan. Jä mitä enemmän ^ söi, s?tä nälkaisetnmäksi itsensä tunsi. — Kj^äpä isäntäväkcsi ruokkii sinua huonosti! — virkkoi tuntematon min ja stittkeaiiimlii Kt^tanka valke^ •roi. _ Miifta {«kii väs voit-tivat ikävän . . > Ka^taiika alkoi vaipua uneen. ^ a j i M ^ ^ koi-katsellessaan miten, ahneesti se rat j vilahti muiden imuassa yaiAa, pör-liekin eivätkä^^innittäneet koiraan pie- ehtimättä |>ureksiaka^ l^alöjäaÄ; — Ja röinen^ viUakoira^^ jp?to^ se tänään oli «intäkään ihv.u,iö«n^u;»P*tf«a . kuinka laiha olet! L^^^^ «3T.r«rf fc^Ainä «nife»^:^^^ Kun pimeys oli täydellinen valtasi l^ä^tälikan tcnvottomuus jä katihu. : Se käpristyi joidenkin portaidsfn ;^öj2^^ j a a t o itkeä k a t k e r a s ö ; ^ i v ä n te t ä ^ h a r b a ^ ^ji^^^^Oeksiä^^ seurassa väsjntti, korvia ja käpäliä pätleli^ j a lis2&si ahdisti hiimuineh^ri päivänä se Pii väm pari kertaa löytänyt suuhun pantavaa: kirjansitojan luona hiukan liisteriä ja kiäpakasisa permaur noUe hieitetyri ms^karankuorieh, siinä kaikki, — Jos se pUsi pllnt ihmjnen, niin se varmasti olisi ajatellut: " E i , tällainen elämä on mahdotPhta! Täytyy ampua luoti kalloonsa!" Mutta Ka^tahka ei ajatellut mitään, vaan itki. Pehmeä, untuvainen lumi peitti sen paan ja selän kokohaah, väsymys vaivutti raskaaseen unenhorrokseen. Silloin ovi äkkiä aukeni, paukahti j a löi Käshtankaa k y l k ^ ; Koira ponnahti Kashtaiika soi paljpn, Jnutta ei tullut kylläiöfeksiy^ juöpur vain^^^i^^ tutias^ :ta. - ^ ö t y ä ä h se i>arietitui linaat^ kelle huohetiä; Pikäsi Ibä^^ tonb-tien saan ruunns-nähnyt k a d t i^ j a karvan h t ^ ^ e i t ä% Fedja oli ajsn;^^ villakoiraa, ^ t t e n r p i E ^ ä J t ^ ^ äkkiä •karv^usek^ ^ipijlil^Jl^frtiä^ ja hän hiuistäivat^l^ toisten-vehdmäänjpi teetä halien luonaan, me- ylös/ AvohnesiaPvesta astui tilös mies. ni sisarensa luota tuttavansa kirjansitojan luo, sieltä kapakkaan, kapakasta kumminsa Itio jne. Sanäla saiiPeh, Kash-r tanka joutui tunteritattoimalle kadulle, ja iltahämärissä puuiseppä öli juovuksissa kuin kiUci,lipihitteIi käsiään, hu^sdU i^>man j a jupisi: --r S3mnis3ä pn äitini minut synnyttänyt! oi, synniti synnit! N y t kuljemr joka näytti Kashtankan mielestä asiakkaiden luokkaan kuuluvalta; WM astui koiraii päälle, koira vingahti, mifes ku-maitui sen puoleen j a virkkoi: Piski, mistä ^nä olet^ Sattitinko sinuon? Oi, 4inua raiiikkaa : . . No, älä suutu, älä stnitu ; . ; Sano, anteeksi^ i^i^itatika katsiä^ t i ^ ^ lumisten' T^psiez^^iäta ja; n^öed^ssään me kaduolla'ja tuijpttäc^ lyhycihkiSn: ja^^:^ mutta c»tä sitten k u ^ k i ^ ^ .PH sileiksi ajeiSut^Vp kasvot, ö ikuisessa liekissä lukr^emy^^ teri p ä ä Ä j ä i i ? ^^ Tähäa^ttenhän s«4 liitouksen p u ^^ kia, kutsui ka^tsu^ufthlupkseen^^^j^^^^ koi-silie: : ^V.:•'^^;^:•• — Sinä^rfeishtarAa,^^ olet mitätön olento etkä ninuta.: IKihiseen verrata tuna sinä olet sen arvoinen kuin kirves^ mies puusepän rinnalla . . . Hänen näin puhuessaan Kashtänkalle kuului äkkiä sPittoa. Kashtankä v i l kaisi taakseen ja näki sotilasosaston marssivan katua suoraan heitä kohti; Sietämättä hermoja ärsyttävää musiikkia, se hätääntji ja alkoi haukkua. Sen suureksi hämmästykseksi puuseppä ei pelästjTiyt, vaan hymjili leveästi, teki rintamakunnian ja veti käden pä^inee-seen. Nähtyään, ettei isäntä moista melua vastusta, Kashtajika ulvoi vielä kovemmin ja hyökkäsi malttinsa menettäneenä kadun poikki toiselle käy tavaile. Kun se tointui, oli soitto jo laanut ja sotilaat poissa. Se juoksi takaisin sinne, minne oli isiintänsä jättänyt, mutta katso! — puuseppä ei enää ollutkaan siellä: Kashtankä_iuöksi päin, sitten takaisin, vielä kerran poikki tien, mutta puusepän näytti maa nielleen . . . Koira alkoi nuuskia katukäytävää tunteakseen hajuista isäntänsä jäljet, mutt a ^itä oli aikaisemmin kulkenut joku roikale, joUa oli pllut uudet kumiupok-kaat jalassa, ja kiiniii^ kiipeä lemu sotki kaikki heikommat hajut, niin ettei niistä saanut mitään selvää.- Kashtankä vjuoksentdr neuvottcmiana v j a pudisti lunta koiran t u r k i s t i ^ ^ l^ on isäntäsi? . Äh, rsinua teemmiekääh?; Kuultuaan tuntemattoman äänessä lämpimän ja ystävällisen ^ v j n i , Kashr tanka nuolaisi hänen* kättään ja ulvoi entistä surkeammin. ii^ötfi -^^-^ tJuden isähiiäii i s t u e ^ Kashtankan herä^^ j a kadtöta kuiä joka "sattuu vain päiVällä.^^^^^^H^ ei ollut ristisielua. Ka^täiikäL Venjrtteli, haukotteli ja astieli hupheessa vihaisena ja jurona. Se häistieli. hiiirkiaitjä huonekalut, kurkisti eteisefeö, imutta ei löytä-tkyt mitään mielenkiintpista. Paitsi eteiseen johtavaa oVea oli huoneessa vielä yksi ovi; I!ilietit^,*^iän^^ K ^ raaputti sitä möleinmin jaloin, avasi ja astui seuraavaan huöiaeeiseen. Siellä olevassa vuoteessa ni£kkul peittoon käa-ri3^ 3myt asiakas, jonka Kashtankä tunsi eilisd^si tuiitem^ .,1; • — M r r . : . se murahteli, mutta muisti samassa eilisen aterian^ heilautti häntänsä j ä alkoi haist^ella^ n Kashtankä halstieli tuäteniattornan vaatteita j a saa|ipäit^^ hiiden lemuavan huoneesta w i ^ i ^ joki sek^h öir^suÖettiii^^^^^^^ täkin o^veajiopja^^ avai s i senvja tänsi safitaSsa pudön; erittäin arvelirtt^^ ta-tpaiönista'. iitim^ laak- Seen vilkuillen- Karahka -astui pieneen M u t t i häiiÖltii^ jä i h i i^ vastausta kysymykseen: kpinmassa öil parempi --^ tuhtemattpttiaji v^^^ puusepällä? Ihmti^öaf^^ köyhästi ja rumasti sisustettu. Siini 6i ole mitään, tuoleja, sohvaa, larbppuä^ja mattoja lukuimottamatia. Se v ^ u t i i tyhjältä ja autiolta. Putiisepäii ItioHia sitä vastpin on kökp huoneisto Sullottu esineitä täyteen: Siellä on pöytä, höyläpenkki, höylänlastuja, höyliä, talttoja, sahoja, viheriävarpu^en häkkiif^n, pe- Susoikkp . . . Timtemattomah huone ei haise millekään, mutta puuisepän asunnossa Ph aina höyryä ja suurenmoinen liiman, lakan ja höylählastujen haju. Kuitenkin tuntemattomalla oft yksi tärkeä hyvä puoli -M hän ahtaa paljon tuokaa^ hänelle täylyy ahtaa vilpitön tunnusttis ^ t ä ^ ettei hän Kashtätikän^^^^ istuessa pöydän edessäja lempeästi kät-1 sellessa -hänö^j< kotaakaan lyönyt^ tömistellyt; jälkpjaähv^ ^ifeä / k a l j i^ "Paimi tidiesii seiÄih r ^ i J " -;• PdHsettuaäh: sikarin uuisi >isän' ä poistui V ja palasi heftkis^- ktihittua- pieni maUP kädessä • --^-r ••: Ä d , pisM,. tdldiaa tännel^^^ hähv sanpi jaasettimatPnhuohiee& h ^ K: iC^et vaimasti el^syhjrt? sohvan viereen; Käyköhän j ^ ^ sei- .piskiparka! Mitäpä- nyt Sitten hän s a m ^ näpaperit, ja peräytyi pelä^^^eienä tä- tui. Kashtanka. paheutili .matPlie ja kaisin. - Se näki jotain odottamatonta sulki silmänsä. Kadulta kuului haukuntaa, j a sitä halutti vastata siihen, mutta odottamatta sen valtasi i^vä. Se muisti Luka Aldcsandrovitshin, hänen j a hirveää. Harmaa^hänhi syoks koiraa vastaan siivet hajallaam- nokka alas painettuna ja sihiisi vihaisesti. Jonkun matkan päassa hanhesta pienellä ma- OakvilielämeH Karen Peck tuuma, että hylissS, joissa ei oie vesijoktosysteefmä, pktusennu^ p jokdsemnaiseffMu on oftcva valmiina toimimaan tuUpalon sattuessa kylää ukatessoir:: SIVU 8 lAUilNTAINA^ HEINÄKBUN 2 iPSiVJ&JÄi 1W |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-07-02-08
