Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 10, 1955

              Kaiho Vilkunan kultalöytö
Kalliovuorilta
(Jatkoa)
KAIHON ostama maa-alue oli suu­renmoinen
kaistale, mutta hänen
suunnitelmiinsa kuului tulevaisuudessa
sitä tarpeen mukaan lisätä. Hän tajusi
maatalouden kehityksen lain. Tajusi,
että samat lait ja menetelmät vallitse­vat'maataloudessa
kuin teollisuudessa­kin:
tai liikemaailmassa: jota suurem­mat
yritykset, sitä paremmat mahdoUi-suuäet.>^
i(aataloudessa menestyksen la­ki
perustuu paljoustuotantoon. Pieni
maäkappale käsivehkeillä. työskennellen
(tarkoittaa ankaraa työtä, köyhyyttä
sCkä puutteellista toimeentuloa. Toi-seltapuolen,
jota isompi maatila ja suu­remmat
voimakoneet, sitä rusaammat
tulokset — työn tuotta vaisuus koneit­ten
avulla lisääntyy.
•Maatalouden kokemusperäinen elämä'
opettaa seuraavaa: Mies käyttää vaan
omaa työvoimaansa muokatessaan maa­ta
lapiolla, kuokalla tai muulla yksin­kertaisella
vekottimella, ansaitsee puut­teellisen
elämänsä lisäksi käksisenttiä
päivälle. Kun mies käyttää parival­jakkoa
apunaan, voimana, soveltuvine
(koneineen, niin ylijäämä kohoaa kah­teenkymmeneen
senttiin päivässä.
Jos farmarilla on kahdenkymmenen 'he­vosvoimainen
traktori, tarvittavine mui­ne
koneineen, niin päivän ylijäämä on
kaksi dollaria. ;Mutta jos on kuuden­kymmenen
hevosvoimainen "vetojuhta'',
koneet sen mukaiset ja maata riittäväs­ti
"vetojuhdalle" sekä koneille, niin tu­loksena
voipi pitää kahtakymmentädol-laria
päivälle. Nämät laskelmat perus­tuvat
mekariisoituun maataloustuotan­toon
— kokeneitten farmarien väitök­sen
mukaan.
Yllämainitulta laskelmia silmälläpi­täen
Kaiho uskoi farmauksen kannatta-vaisuuteen.
Ja ennen kaikkea järjestel­mällisen
joukkotyöskentelyn menestyk­seen.
On siis hankittava parhaimmat,
'käytäntöön soveltuvimmat suuret ko­neet,
jotka edellyttävät suurtuotantoa
ja voimaperäistä työn tehoa maan
muokkauksessa. Niin perusteli Kaiho
suunnitelmiaan. Hän muisti Kaleva-metsän
omakohtaisia kokemuksia pik­ku-
ja suurfarmauksesta. Korieaika-kaudella
on koneilla farmattava. Pikku-farmari
vaikkapa viljelisi vaan sataa tai
vaikkapa viittäkymmentäkin eekkeriä,
tarvitsee koneita ja niille ei ole antaa
työtä kun muutamaksi päiväksi kesän
mittaan, niin silloin ne. koneet ovat ra­situksena.
Vuodentulosi ei riitä elämi­seen
ja koneitten maksamiseen. On ni^-
mittain otettava huomioon se seikka,
että miltei jokaisen alkavan "homsteta-rin"
on koneet otettava velaksi Taisel-tapuolen
hevosvoimaa käyttäminen ei
ole kannattavaa. On eletty sen ajan
yli. Pikkufamiaus on tuomittu kuole­maan,
mutta kun saat paljon maata ja
suuret voimakoneet mu<>kataksesi, niin
silloin maanviljelys kannattaa. Näin
selitti pikkufarmarista» suurfarmanksi
noussut Kalevametsä.
Intiaani ulkoilmamiehenä mieluum­min
Aiettää joutoaikansa ulkotulen ää­ressä,
kuin ahtaitten seinien sisällä. Hän
sanookin: 'Suoja on vain nukkumista
ja myrskyä varten". Syysmyöhään saak
ka, kunnes kylmyys ajaa hänet telttaan­sa
tai huoneeseensa, hän sanattomana
voipi istuskella tuntikausia pienen nuo­tiotulen
ääressä. Intiaani ei koskaan
tee valkoisen miehen tapaan roihua\^a
tulta — ei ainakaan yksin ollessaan,
vaan pienen tulrkeon, että hän voipi sen
melkein ottaa syliinsä. Hän sanookin:
'Valkoinen mies tekee ison tulen ja sit-te
pakenee sitä. Intiaani tekee pienen
tulen ja lämmittelee sen äärssä."
® KILPAKIRJOITUS
® KIRJ. AGRICOLA
Kaihon mukana ollessa tuli tehtiin
useampaa läsnäolijaa varten, kuten si­näkin
iltana kun maanostajat saapui­vat
kotiin. Heidän tulilla ollessaan
Little Bear vitsikkäästi, suu naurun v i ­reessä
kysyi Kaiholta: '-Sinulla on nyt
• kohta yhtäpaljon maata kuin meillä in­tiaaneillakin
tällä reserviöilä. Aijotko
ruveta meidän kanssamme kilpaa far-maamaan?"
^
Kaiho iHonnehti sekä.selitti suunni­telmiansa
yhteistyöskentelystä yhtei­seksi
hyväksi. Kuitenkin jätti selittä­mättä,
että 'hän aikoo heidät, intiaanit­kin
saada miikaahsa. Little Bear pudis­teli
päätään tuo^fnien, ettei sellaisesta
yhteisfarmauicsesta tule mitään valkois­ten
miesten keskuudessa. "Meidän in­tiaanien
keskuudessa selainen yhteis­työskentely
voisi menestyä, milloin ja
jos alamme rnaata viljelemään. Olem-
'. me elanneet ja. osittain elämme vieläkin
sukutaloutta, joten meillä ei ole yksilö-pyyteitä
kuten on valkoisella miehellä.
Kir^kassilniä sitävastoin uskoi kehityk­sen
lakiin, soveltuvaisuuteen sekä yh-teiskunnalliseeh
fiitrvallisuuteen. Arveli
heidänkin, intiaanimiesten, ottavan esi-merlvkiä
ja opetusta valkoista miestä.
Kaiholla, oli pulmallinen 5cysymys
edessään. Hän huomasi, että iLittle Bear
ja varsinkin Kirkassilmä, olivat uteli­jalta
tietämään mistä Kaiho on miljoo­nia
saanut? Ja oliko hän jo miljoona-mies
eräleirillä ollessaan, tai iöytikö sil­lä
retkellään- kultalähteen? Kaiho ei
olisi halunnut: valhetella,. eikä myös­kään
löytöään ilmoittaa. 'Hän oli saanut
kultasäkinsä kuletettua vuoristosta pois
Babtise-indiaamlta vuokraamillaan he­vosilla,
joten tieto löydöstä ei ollut saa­nut
siipiä alleen. Kultaa on vieläkin
löytämänsä solan suulla, elikä muualla­kin,
hän tiesi sen. Mutta jos hän ilmoit­taa
sen löytämänsä kultavirran intiaa­neille,
niin mitä hyötyä tällä kertaa
siitä heille olisi I Luultavasti menettäisi­vät
sen tai muuten kevytmielisesti tuh­laisivat.
Olkoompa 'kulta-aarre toistaiseksi pii­lossa!
Tuskin kukaan sitä löytää . . .
Ehkäpä tarvitsen kultaa vielä itsekin,
Kaiho tuumi. Huolettomasti, kuin si­vumennen
hän selitti kultalöydön teh­neensä
Alaskassa vuosia sitten.
Tieto suurenmoisista maakaupoista
sai siivet allensa. Kaupunkien sanoma­lehtien
reporterit tulivat tapaamaan se­ka
haastattelemaan maitten oMajaa.
Lehtiin ilmestyi raportteri-ammatin mu­kaisia
"tosiperäisiä" juttuja maitten os­tajasta,
vaikka Kaiho ei antanut mitään
, tietoja itsestään, eikä menneisyydes­tään.
Uuden "landlordin" nimikin
venytettiin milloih Väkunsheimiksi,
milloin \'iHvunsteiniksi Vilkunshireksi
ja niin edelleen, C^taljan arveltiin ole­van
aatelisukuisen eurooppalaisen —
Alaskassa onnistuneen "prospectorin li
amerikkalaisen keinottelijan — kunkin
reporterin mielikuvituksen mukaan.
Johtolankana salaperäisen ostajan kaup­poihin
sisällytettiin että hän on ''real
bussiness man'\ Kirjoitulvsissa väitet-tiih.
että farmarit ovat tulleet petetyksi
maakaupoissa ostaja on hyötynyt sato­ja
tuhansia dollareita. Lord Shelisbu-ryn
maatilan, irtaimistoneen sekä eläimi
neen, sanottiin vähintäin olevan kuu-densadantuhannen
dollarin arvoisen.
Kaiken tämän **täriceän" . arx^ailun
ruokkiessa sanomalehtiä lukevaa uutis-nälkäistä
yldsöä, Kaiho pysyi salape­räisenä
uutena tulokkaana paikkakun­nalla.
Tämän 'tärkeän" tietämisen hä-märäperäisv-
yden vallitessa hän piti pik-kutupaantuliaisjuhlat
naapureilleen, etu­päässä
intiaaneille. Little Bear ja K i r -
Lauantaina, syyskuun 10 päivänä, 1855
kassilmä kiertelivät resen-iasutuksen jo­kaisessa
mökissä ja niinpä kutsua seu­rasivat
niin nuoret kuin vanhatkin.
'•Kartanon'' uuden isännän avarat tilat
täyttyivät vierailla viimeistä sokkeloa
myöten. Tarjoiltiin kahvia, "kuumia
koiria'', tupakkaa sekä makeisia. Tä­män
naapureihin tutustumistilaisuuden
uusi isäntä järjesti tarkoituksella voit­taa
asukasten ystävyyden sekä poistaa
ennakkoluulot valkoista naapuria 'koh­taan.
Naapureihin tutustumistilaisuuden
suurenmoiseen onnistumiseen oli tieten­kin
osaltaan aiheuttajana Kaihon griz-zlyn
ampujan maine. Koko reservialu-een
asukkaat tiesivät sen ja olivat ku­toneet
urhollisuuden manttelin, rohkeal­le
erämiehelle—Kaiholle. Ei ainoastaan
miehet ja nuorikot olleet tutusturnisti-
-laisuudessa mukana, vaan enin osa van-
'hoista naisistakin, jotka iharvemmassa
tapauksessa valkoisten valloittajien
kanssa veljeilevät. Vanhemmat intiaani-miehetkin
ovat pidättäytyväisiä pidem­piin
puheisiin 'kalpeanaamaan kanssa,
mutta tässä tilaisuudessa oli '*jää sula­nut*'.
Sikaarit olivat "rauhanpiippuina"
ja ystävällinen seurustelu oli' ilmeistä.
Nuorikot tytöt ja pojat suorastaan ju­maloivat
tilaisuuden toimeenpanijaa.
Anteljaan samarialaisen pikkukeppo-sella
Kaiho veti veljessolmua kiinni.
Hän oli varannut teetä, sokeria ja tu­pakkaa
runsaammin kun tässä juiilati-'
laisuudessa" tarvittiin. Ylijäämä jaet­tiin
vieraille. Jokainen perhekunta sai
kotiinsa vietävää.
Juhlan päättäjäisiksi Kaiho ilmoitti
maksavansa kolmen tytön ja kolmen po­jan
köulu*kustamiu(kset Oldsin maanvil-ijelysopistoon
jos on ^halukkaita menijöi­tä.
Tarjous otettiin «vastaan riemuhuu­doin
ja niin reserviön etevimmillä nuo­rukaisilla
tarjoutui tilaisuus päästä
opinteille.
"Kirkassilmä oli valmis kiittelemään
Kaihoa "juhlatilaisiiudesta" ja erikoi­semmin
intiaaninuöruliaisten 'kouluun
avustamisesta, toivoi itsekin pääsevänsä
opinteille. "Menen niin mielelläni oppi­maan
^ taloudenhoittoa, kirjantpitoa ja
mitä kaikkea siellä opetetaankin", hän
sanoi.
Kaiho kiusoitteli: "Sinä olet jo liian
vanha koulfclaiseksi. Antakaamme nuo­remmille
mahdollisuus. . .
'Myötätuntoinen, salaperäinen ihaile­va
katse, jota Kir'kassilmä oli Kaiholle
osoittanut Ifoko reserviöilä oloaikana ja
eritoten "juhlapäivänä" katosi kuten ka­toaa
elokuun haaveellinen kuu myrskyä
uhkaavan pilven varjoon rakastuneitten
sitä ihaillessa. Allapäin masentuneena
Kii'kasilmä aikoi poistua omille -teilleen
— Däkotaheimon nuolentekijän ty­tär,
Minnehaha, sinulle on varattuna
toinen koulu. Kaiho ottaen Kirkkassil-mää
kädestä kiinni, katsoi syvään tum­miin
silmiin ja sanoi: — Sinä menet
korkeakouluun päättämään aikeis(^in-noitasi!
Sitten yliopistoon tai jos haluat
mennä kauppakouluun — minne vain
haluat itse mennä.
Kirkasilmän pohjatiedot eivät edel­lyttäneet
mennä yliopistoon, mutta sen
sijaani kylläkin Business Collegen
(Kauppakouluun) jonne hän mielellään
menikin.
Reservialueen neuvorto hiukan myö­hemmin
pani toimeen myöskin 'juhlat"
Kaihon kunniaksi. Juhlat ei tarkoitettu
yleistyttää nuorille eikä naisille. Aino-astaan
neuvosto jäsenille ja lisäksi joil­lekin
erikoisemmin ansioituneille joko
metsästyksessä, kalastuksessa, turkis,
pyydystäjinä tai muuten urhollisuudel­laan
kunnostautuneita reserviön nuoria-miehiä
kutsuttiin juhlan. Juhlan tarkoi-tii%
olikin väin saada poltella "veljes-piippua"
uuden naapurin kanssa ja an­taa
hänelle, Kaiholle, asiaan kuuluva
nimi: \Vauple Chief (Valkoinen johta^
ja). Tällainen "juhla" on mieluinen,
mutta harvinaisempi, intiaanien puolel­ta
o£oitl;aa. kunniaa se^kä yhdenver­taisuutta
valkoisen miehen kanssa.
Kaiho vei "Minnehahansa" maakun­nan
pääkaupunki^. Osti hänelle "prin-,
sessan" pukuja ja niin hänestä tuli esi­merkiksi
kelpava oppilas Business Col­legeen.
Kirkassilmä suoritti opintonsa
suurenmoisesti luokkansa ensimmäisenä.
Kaiho Vilkuna muutti asumaan uu­teen
kotiinsa. Hänellä oli nyt suuren^
moinen, sekä monipuolinen suunnitel­mien
toteuttaminen edessään. Maanvil­jelykseen
nähden hän oli "köyhä" tie­doissaan,
mutta hän luotti asiantunti­jain
neuvonantoon. Suunnitelmiensa
yleispiirteet oli hänestä täi^keimät. Nii­den
suhteen oli meneteltävä harkitusti
sekä varovaisesti.
Elettiin lokakuussa, mutta ilmat oli­vat
kauniit ja läniEpimät maa lumeton
ja vielä sula. Useampia trafktoreita oli
ollut maanmuokkaustyössä aina viime
päiviin saakka. Kaiho kun oli työmie­hille
sanonut, että tehkää työtänne en­tiseen
tapaan. Nyt hän piti yleistyön-.
johtajan kanssa neuvottelua tarvitta­vista
töitten teosta.
— Onko edullista muokata maata
näin myöhään syksyllä? kysyi uusi isän­tä
työnjohtajalta.
Työnjohtaja alkoi selittämään miten
on ennen tehty ja maa kun on vielä . . .
kuollut! Täydelleen kuollut! keskej^ti
Kaiho selittäjälle "Eikö olisi edullisem­pi
aurata maata vasta sitten, kun siinä
on keväteloa? Kun maa saa muokates­sa
sisäänsä happea, aurinkoa ja pysyy
kuohkeana vastaanottamaan sekä säi­lyttämään
kosteutta, selitti Kaiho.
Illalla isäntä kutsui työnjohtajan se­kä
työläiset omaan oleskeluhuoneeseen-sa,
jossa työläiset eivät olleet ennen
käyneetkään, yleistä keskustelua kuin
myöskin tutustumista varten. Kyseli
traktorinajajien, korjaajien, lypsäjien
ynnä muitten palkkojen suuruutta sekä
työsuhteita. Myöskin mahdollisia tar­vittavia
parannuksia työsuhteisiin, asun-tosuhteisiin
sekä työtapojen uudelleen
järjestelemTsessä kuin myöskin mah­dollisten
korjauksien järjestelyssä.
Työläiset hiukan ihmefcteli\'ät, kun
heidänkin mielipidettään halutaan tie­tää,
ehdottelivat tarpeellisia-muutoksia
sekä korjauksia. Eräs työmies ilmoitti,
että heidän työläisten, asunto on tal­vella
kylmä ja sitä ei milloinkaan puh­disteta,
ellei%^t he Itse sitä tee. Esille
tuodut epäkohdat paätettiih hetimitten
VÄLITÄMME RAHAA SUOMEEN
MAKSAMME PÄIVÄN KORICEIMMAN KURSSIN
Pienin summa 5.000 Smk. $17.50 ynnä lähetyskulut $1.15.
Jokainen seuraava LOOO markkaa $3.50.
\
• Rahalähetykseniie toimitetaan vastaanottajalle 10—14 päivän sisällä. Jo­kaiselle
lähettäjälle lähetetään vastaanottajan allekirjoittama kuitti.
VAPAUS TRAVEL AGENCY P. O. BOX 69 SUDBURY. ONTARIO