Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 1, 1957

              P A I O N A A
( Käpakirjeiim Xo. 46}
- Juopua niitä läjyttainastä,
jjjsa ej ujyääaiSii aföta osalP-j
^ ^ . iekin baidaiHini, joka
tmanuudessa ensin h a n ^ ano^*
(Uttiin myöbemroiD iKMS. Samoin aikansa.
-nku iosta piti Anna-Liisalle ptt- Hyvät lukijani: Saanen muotamalla T«m«w.tt •» lu .... .
.idicpns kirstun. kai«H»Wte. telaan taboo imn. 4«ia t^oUmmi^
Uianaa! Kyila vaimasti tänä y&ta oon asti tulee M|>^«M^s?n isäntää koli-
^ydanief panii^ Ctaanikin lä* taan, vaiklka kyvin tiesimnie, että kun
he «eittää P n « . « « , ^ 1 1, lampaan saparo . . . No itiö huija isäntä^^^^^^^^ ^iJS!!!!^^S^^.^^ ^ «»«"toin olisikaait Jä.1 l a a - ^ ^Ä
enaä;'^nay.
^ ja sulki äkäisenä kirstun.
'^-Liisan Moisioon - muutto oK *Jukaunusajan aurinko loistaa ctaisim*
rouvan ja Heikki Markkulan mällä lajaUaan. Sininen seitti verhoaa
Ven pMtetty asia. Nyt oli vain äiti- maan.
saatava asiaHc myötänueKsdisi*^ d^^^
K3i hän mielellään päästää Peittää tuhannet tomppelin johdolla noOsemme töy- T o ^ soutaa ja skdattk. Pai-hän
näkyy kaikessa hänelle a i t a ^ tana sadumhanana yönä. Sy- rään ruismaan laitaan. Vilja huojuu jon S n emme puiele eromme-ajatteU
Heikk,. damet pauippaUevat odotuksesta, kai- vienosti suviyön henkäyksisi Jonkin. . kaan. Jään seisoSman p S ^ T i a
- Senkös siinä ajattelit. Ja minä Meitä on kaksi ^ Tomppeli Ja Jä- katsellaan
jquriijattelin panna tuon laiskan n ^^
äanlöntin pois. Ne ovat-senunoisia . Kumpikin. teenune kädellämme laa-nykyajan
nuoret, ettei niitä voi oikea jan liikkeen pihamaalla . . . Aittoja.on
'en pitää. Olen ollut tässä talossa , paljon, melkein liian paljon.
toista vuotta ja sillä ajalla minul- - Emme t^edä^minne päm lähtisimme,
on |b pihit kuuden 4'*din kasvattamia .Toii^peli; hautaa venerannan suun- >
koita, kaikki samanlaisia laiskoja ja taan,.mutta Jäni^ousu epäröi.. . . Pol-attomia.
Nyt olisin ollut Anna-^ kupyörissä on iiyvät renkaat ja vasta-kanssa
kahden, häi> olisi saanut rasvatut ketjut ovat uorjat^^^^^
itaa sisällä työt, minä olisin itse ollut me?
Missä olisi kaksi? Siellä, sieUä on
kaksi pyoreäpovista. ^ sievää. Mutta
Jäu^ousiui s|ydw 1^
tienoille^ :p(rfyet teipoyat seteiiuriai
MuUa, siellä, on hurja isäntä . . .
si vielä. Ja sitäpaitsi alkaa hänelle Tomppeli myöntää, kuitenkin pati^
kouluaika. Hän saamennä^ kun ^ kpinune- venersmtaan ja äänettömästi;
Qon herrasväki kerran on; npn ys- kuin fkalavarkaat työnnämme veneen
'vällinen, että ottaa hänet hoitoonsa. vesille. Vain vähän tarvitaan airoja
— Menköön sitten mokoma liiukute^^^
m Riika. — Vom lähteä minä* Sievästi kiiltävät silkkipaidat ja lanka-n,
jos muuten tahdot. Kadun, kun tut kengät. Kärpäset saavat varoa hou-vetassa.
Nyt ei ole apua^ nimeksi-iän,
ellen taas- ota jotakin vaivaista
— Ei Anna-Liisa ole vielä mikään
öntekijä sisällä eikä ulkona,^hän on
Talo näytti nukkuvan. Aikaisin ta-.
vallisesti menevät nukkumaan; kukon
kanssa myös ylös nousevat;
Hyvä . , . Tomppeli hivuttautuu tuUK
ma kerrallaan seinän sivua kuistille.-
Vaikkä jäljittekmmekin intiaaneja hii­pimiset
xm liikkeenune" huomaUu^ a^^^^
tan ikfiiinasta/ Pitd' verho' sjiriyy' vä­hän
syrjään pyöreän käden kosketuk­sesta.
' .
Ihanaa!-kuiskaan ikkunan alla. Kur­kistan
varoen salvoimen raosta Tomp­pelia.
Hän on /päässyt onndlisesti ai*
tan kuistille; Aloitaii saman' matkan
minäkin . . .mutta —mitä se oli?
Talon sisäovi on käynyt . .TJLivah-dän
takaisin — mutta Tomppeli . . ;
: Herran tähdeuj sanovat varmasti tytöt­kin.
Tomppeli raukka' ei ole ehtinyt
niin: pitkälle:. Näen hänen sukeltavan
salamaakin nopeammin kuistilta suu-jötakin
on tehtävä. Polkupyörän ku­mit
hohtavat vielä uutuuttaan, niitä
on koeteltava. Muutaman kilometrin
' päässä on talo. ~~
Aittakin on ~ ihanaa. £i isäntää»
Vain emäntä ja sellsdnen sie\^ puo­leinen
sipsukka . . .Onnellisesti kaikki
menee aitalle saakka.
Koputan Hiljaa . . . Mari, avaa ovi.
Varsinaista vii^animeaUi en käytä, sil­lä
Mari ei siitä pidä . . . Ovi aukeaa
ja pääsen sisälle. Ensimmäiseksi on ker­rattava
Marille Tomppelin tarina ja
vähällä olin sotkea siihen . itsenikin.
Vain valhein väistin Marin ^armotto­man
katseen . . . Ihanaa, hän on jäl­leen
hyvä minulle, kuiskii ja supisee.^
Voi tätä sulolta yötä, k^täisipä tätä'
aina!
Osaltani se ei kestänyt kuin muuta­man
tunnin. Silloin Mari jo rupesi ny­kimään
ylös. Suudelmatta en kuiten^
ren^viinimarjapensaah alle, aivan talon kaan lähtenyt^ vaikka hän^itä v a a t i . . .'
tähän vaivaiseen pesään, kiu- sujen prassäyksiä, jotta eivät halkaise ulko-ov6n portaiden viereen. Viimei- Ehkä hah.oli miettinyt puhumaani ja
tteli Riika.
Heikki ei vastannut Hän tiesi, että
turha ruvetk hänen kanssaan sanai-in
Emissään asiassa. Ja sen jäl-ei
enp Anna-Liisan menosta Moi-n
ollut enempää puhetta. Sunnun-piti
isäri mennä viemään tyttö
äoon, siksi käski HSikki Riikan
elia Anna-Liisalle Moision rouvan
ttähiästä kamkaasta puvun. Mutta
nuntai-äariiuna toi Riika Anna-Lii-epÄtyn
retönkisen pyhäpukunsa.
— No, eikö se hame tullutkaan teh-isi,
ky^i'Heikki. .
-Joutavat laittaa siellä 'uu5'a. Tär-tsen
sen itselleni puseroksi. Tämän
n työssä olen pitänyt kaikki pukuni
M, torui Riikka. ^
nahkaansa niihin lentäessään. : Tomp­peli
pitää perää ja minä soudan.'
On kaunista. Uniset liimut vähän
sirkuttelevät olonsa ihäiiuudessa.
Hiljaa laskee veneemme valkamaan.
nen lehtien liike loppuu juUri ktm ui- joku smkkO siinä paljs^tänut muka
kb^vi avaantuu. Sydämeni on lepsah- ölpxi Ton^pelin kaiiti^; i
tanut taas johorikiö ruokatoWen sieu-^^^^^^^^^^^^^^
tuvillel - ' rii. . . Ifaafiaa! kuiskaan vielä raikkaan
Tomppeli raukka! Hurja isäntä sei- yöilman tunkeutuessa keuhkoihihiV
- — — soo portailla; Tutkii raiihallisesti nuus- Mutta ei niinkään ihanaa —- pyörääni'
Heikki tiesi kyllä, ettei Riikalla mui- kien yösinen syvyyttä — paukuttelee ei löydy mistään,
ta pukuja ollutkaan paitsi silkkihepe- kuin parhaallakin metsästyskiväärillä jä' Kierrän pihaa ja nuuskin, mutta tur-niä,
jotka olivat kirstussa siksi, että hän _^ jäykistyn paikalleni; Se hurja isän- haan. Viimein ei auta miiu kuin pali-'
ei sallinut semmoisia pidettävän. Hä- tä sohistaa menemään äUhen viinimar- koida ja manata. UyV siis oli minun '
nelle oli Markkulassa jo tehty neljäkin japuskaan . . . Tömppelf ei uskalla vuoroni . . . Onnen poika tuö Tomppeli;
uutta pukua ja alusvaatteita. Mutta eväänsä heilauttaa, vaikka tunteekin sentään. Hänen ei ainakaan tarvinnut'
hän vaikeni. Anna-iL'isa ja hänen'isän- kastuvansa hartioista kantapäihin asti. sentään kävellä, mitä tuosta jos paita'
sä läksivät kahden Moisioon, .unohtaen Sydämeni jähnietys menee pian oM ja ja housut vähän kastuivatkin.
Riikan torailut ja uskoen uUden, valoi- nauru alkaa hytistyttaä. minua. Ääntä Olen lyöty ja masennettu. ;
sauMnan ajan allumiiseen pienelle orpö-^ ei kuitenkaan kuiilu, sillä puren häm- 'Päivällä tulee'Tomppeli meille ja ta- V
tytölle. p<^i salvoimen kulmÄan niin lujasti
— X (Jatkuu) kuin kykenen.
/
paamme pihalla. En ehdi edes kysy-*
mään paidan kuivumisesta kun hän jo
selittää:
Soittivat meille äsken, että aivan kuin'
Jänishousun pyörä roikkuu siellä lippu-!
tangon nenässä . . .Huomaan, että se
oh vale, ellei Tomppeli ole tuon tem-'
pun takana. Olin suuttuvinani, mutta
lopuksi nauroimme molemmat.
. Mutta asian valjetessa hymy hyytyy.
Nyt koko kylä tietää, puhuu ja nau-;
r^. Ja kyllä se käy Jänishousunkin si- ^
sulle akkain suunsoitto . . .
Onnen poika tuo Tomppeli . . .
TEMPUS.
^aliHefi m^pödit^nikoUa ja kapealla
Ste, Marie^T0QnUU:iä!^ kolmiossa, TäUamen arvj, laaditaan oma 30 pa^vakst ja Uima on
^tu nmn kaksi viikkoa sitten. . A .
Vaikea pelastustyö
Australiassa putosi äskettäin muuan
3-vuotias poikanen palloa tavoitelles­saan
seitsemän metrin syvyiseen poräus-reikäan.
Pojain ylös saamiseksi järjes­tettiin
suurisuuntaiset pelastustyöt, joi- .
tä yleisö sai seurata radion Ja televi-.'
sion välityksellä. Jonkin matkan pää*,:
hän porausfeiästä piti kaivaa suurehko
kuilu ja yhdistaäcSe 4unne]ilia'tähän
reikään, jotta pahoin kolhiutunut p^^
saatiin pois ahtaasta kolostaan. Pelas-'
tusiyo vaati sukaa 23 tuntia.
Töukokutin pnä i ^ ^ Mosko­van
jbdio, etta'^ipemssä cm löydetty 22
paunan painoinen' kultakimpale^.
Siru S