1939-08-19-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
K i r j .
PiTKÄX illan olimme kävelleet
ulkona raittiissa ilmassa, kuun
paistaessa täydellä terältä. Tuntui
jo hiukan väsyttävän. Pakkasen kovettama
tie narskui mukavasti jalkojemme
alla.
"Emmeköhän pistäydy vielä Leena-
muoria katsomassa? Valokin näkyy
piikistä vän pienestä ikkunasta,
niin että kyllä hän kotona on. \'ar-maan
on hyvillään taas, kun muis-tamine
häntäkin", puheli tyttötutta-vani
Sanni,
"No, miten vain, ettei riitaa S\TI-tyLsi",
vastasin leikilläni, ja niin me
koputimme Leena-muorin oveen.
L%ena otti meidät, kuten aina, ystävällisesti
vastaan, puhellen jo ovia
avatessaan:
"Olen istunutkin niin yksin koko
illan, oli oikein mukavaa kuin tulitte.
nahkaleileistä ja annettiin lampaan-juustoa
Hsätxiläksi. Mitä erilaisimpia
ihmistyyppejä vaelsi kaduilla.
Näin teenmyyjän, joka kantoi tee-keitintään
päänsä päällä. Vyötäisille
kiedotusta remmistä riippui koko
joukko tuoppeja, joista ostajat joivat
teen. Eräässä kadunkulmauksessa
vaivasi persialainen leipuri taikinaansa,
josta hän sitten muovaili jonkinlaisia
ohuita pannukakkuja. Hänen
vieressiiän olevassa kuopasszi oli hehkuvilla
hiilillä saviruukkuja, joiden
tulikuumiin sivuihni hän asetti kakkunsa,
ja myi ne sitä mukaa kuin ne
vi^linistuivat. Eräällä kadulla oli
'suuri i^iiraala kuolinhuoneineen ja
vastapiilitä sitä lauhikalivila, jota tuskin
koskaan suljettiin. Vastakohta
oli >uuri ja silmiiupis^vä. Kaduilla
niiki myöskin kaksipyöräisiä, härkä-fxirien
N-etämiä ajoneuvoja, joita persiaksi
kutsutaan "arbaksi." Xiissii
istui pehmeillä tyynyillä ja matoilla
hunnutettuja, loistavasti puettuja nai
sia. Ajoneuvot etenivät hitaasti kirjavan
ja kohisevan ihmisjoukon läpi.
Hunnutettujen naisten kauniit silmät
siiteilivät. Matkailija olisi tahtonut
nähdä enemmän, mutta "Allah
o l i n^äärännyt" toisin. Näiden "ar-
Imjen" vieressi». kulki hitaasti raskaasti
kuormitettuja kameeleita. Niidenkin
silmät olivat suuret, mutta ne
eivät suinkaan säteilleet.
Muutamien päivien oleskelun jälkeen
oli meidän lähdettävä Tiflisistä,
Jätimme kaix^aten tämän muistojen
täyttämän, ikivanhan maan. Tämä
kansa, joka rohkeiden jä ritarillisten
päällikköillens;!, sellaisten kuin K a -
simuUan, Gamsat-Bekin ja ennenkaikkea
kansallissankarinsa Schamil-
Iin johdolla Itoetti puolustaa maataan
vierasta valloittajaa, Venäjää, x^as-taan,
on kaiken kunnioituksen arvoinen.
Schamillin taistelut xnfnäläisiä
\-astaan orat tuttuja. Yli\*allasta huolimatta
onnistui hänen karkoittaa uskollisten
miestensii avulla vihollinen
koko I>agt'^tanista. YiKdmn täyt\n
hänen kuitenkin v-äistyä. Hän vetäytyi
luoksepääsemättömiin kotkanpe-siinsii
ylhäiille vuorille. Siellä hän
tulikuumiin sivuihin hän asetti kak-raani
kädessii jatkaa pyhää sotaa.
Schnuillissa henkilöllistyi kaukasialaisen
vuoristolaisen joustavuus ja
rohkeus, jota Lermontoff on niin kauniisti
rimoissaan kuv-annut. Vielä tänäkään
päivänä ei nykyinen Venäji
liene sa:wut valtaansa muutamia näistä
Moristolaisheimoista, jotka jatka-
\'at samaa vapaata elämää, jota heidän
esi-isänsä vuosituhansien aikana
o\'at eläneet.
U L LA
Sytytin juuri hellaankin valkean,
kun ajattelin keittää kahvit, vaan
eihän se' kahvikaan yksin juoden
maistu miltään."
"Emme me tulleet kahvia kärkkymään,
vaan vähän jalkojamme lepuuttamaan
ja samalla katsomaan,
kuinka te voitte," puhui Sanni.
''Tulkaa tänne uunin luo istumaan",
kehoitti Leena ja toi tuolia
samalla. "Missäs ovat tänä iltana
poikaystä\'änne? Vai jäivätkö ne
ulos? Kyllä tänne sopii tulla joukolla,
jos vain huvittaa muuten. Enhän
minäkään ole ikääni ollut tällainen.
Minä ymmärrän nuorten elämää,
siliä olenhan joskus öllut nuori
ja — nätti. Nyt vain ovat nuori-sanan
sijalle asettaneet — muori,"
' ' E i meillä ole mitään ystäviä ulkona,
olemme aivan kahden kävelleet.
Nykyään vain harrastetaan
ruumiinkulttuuria, eikä hupsutella
rakkaudella kuten teidän nuoruutenne
aikana."
Leena katsoi minuun totisena ja
istui keskellämme olevaan tyhjään
tuoliin.
"Aivan yhtä varmasti hupsutellaan
rakkaudella nyt, kuten ennenkin. Ja
sopiiko sitä sanoa hupsutteluksi.
Rakkaus on vakava asia, jota täytyy
myöskin ajatella vakavasti", sanoi
Leena. ,
"Minä epäilen kyllä koko rakkauden
olemassa oloa", alkoi Sanni väitellä,
"Muistattehan kuinka ystävämme
Hilma meni suuresta rakkaudesta
naimisiin Erkin kanssa vuosi
sitten ja nyt jo kuuluu katuvan kauppojaan.
Itkien kulkee yksin metsissä,
kuin joku nunna. Oikein hävettää
tuollaiset ihmiset. Vielä, kun on joskus
oltu oikein ystäviä. En ole perustanut
käydä häntä katsomassakaan."
"Sinä olet vielä nuori, Sanni", sanoi
Leena-muori, "siksi voin antaa
puheeni anteeksi. Mutta toivon, että
pu:v>itset puheesi paremmin jossakin
muuaila, puhuessasi Hilmasta.
.Ajattele — ki:inka sinä voit hänet
yksin tuomita? Cletko ollut kuule-massii
ja näkemässii r y i ? Me emme
voi syyttää rakkaitta — eikä
ihmisiä, silloin kun emme tiedä oikeaa
syyllistä. Kuulkaahan. Te
näette jokapuolella ihmisiä. Näennäisesti
onnellisana. Näette heidät
hwin purettuina ja heidän kauniit
kotinsa ohikulkiessanne, mutta ette
näe seinien sisällä olevaa elämää.
Ettekä A-oi kurkistaa heidän salattuihin
sielunkätköihinsä. Maailmassa
on enempi erehdyksiä kuin oikeaan
osumisia rakkauden v-araankin rakennetuissa
liitoissa. Rakkaudessa
täjiyy tuntea kuin yhdeksi sieluksi
rakastetun kanssa eikä kulkea kuin
kaksi ikeellä yhdistettyä eläintä, jotka
eiv-iit voi erota ei\iitkä toisiaan
lähelli^ään päästä. Ihmisen, joka
huomaa tämän silloin, kun se on liian
myöhäistä, täytjy olla sielua v^ailla
jos ei sure. Jotkut suretit hiljaa,
tyyneesti, ettei maailma ja ilkeät ihmiset
sitä huomaisi. Toisissa herää
\*oimakas lialupurfcaa kahleensa ja
löytää se oikea, se sielu, jota hän
on etsinyt, josta hän on unelmoinut,
jota hän on kaivannut, joka häntä
jTumärtää. Siinä tapauksessa olisikin
ero parempi kuin ikuinen orjan elämä
niielien kanssa jota ei rakasta."
"Mihin se rakkaus sitten niin vain
yht^kiä karkaa? Hilmahan sanoi
rakastaN^an Erkkiä vuosi sitten",
aloin kuin puolustautua» \^kka tun-
Don Fendler, 1 lyvuotias boy-scoiit, joka oli vaellellut Mainen
metsissä eksyksissä 8 päivää ja löydettiin viimein erään joen törmältä
hoipertelemasta, on saanut ^Jäinen kuvernööriltä muistorahan
urhoollisuudestaan elämänsä säilvttämisessä.
sin jo häveten, miten ajattelematto-masti
olin tuominnut Hilman. Voihan
hänellä todellakin olla omat
syynsä, kukapa tietää.
"Rakkaus karkaa" — lausui Leena
miettien. Niin — kenties ei sitä todellista
"rakkautta ole ollutkaan. K u vitelkaamme
vaikka näin: Nuorella
tytöllä on kiihkeä tunne-elämä. Hän
ei tunne miestä paremmin, han vain
luulee tuntevansa,'sillä hän tyytyy
pelkkiin hy\-äilyihin ja suudelmiin
miehen taholta. He näkevät silloin
harvemmin toisensa, viikon tai kuukauden
päästä. Nainen alistuu. Mies
on tulinen, hän leikkii kuin kissa hiirellä.
Nainen kokemattomana luulee
sitä oikeaksi rakkaudeksi. Hän
on onnellinen. :Mutta sitten astuu
eteen arki ja herääminen. Nainen
toivoo ja odottaa mieheltä muutakin,
hän on herkkä, hän toivoo kaikessa
miehen ymmärtämystä ja myötätuntoa.
Vaan kun ensihuuma on ohi,
mies voi ollakin — t>Tanni. Vaikka
nainen ahertaa työssä päivyt pitkät,
puhtaus loistaa kodissa ja nainen
tuntee iltaisin työstä väsymystä, kuulee
hän kuitenkin kuinka mies "elättää
häntä", tyhjäntoimittajaa. Nainen
koettaa pakottaa itsensä rakastamaan
tuota miestä, alistuu miehen
oikkuihin. Kärsii ja toivoo, että
kaikki muuttuisi vielä hy\'äksi. Mutta
tuo vain kiihdyttää miehen ilkeyttä.
Hän luulee, että namen näin
myöntää oman sv^yllisy-ytensä. Mies
käskee, määrää — nainen täyttää
kiisfcyt. Siinä on sitten koko elämä,
kimnes on kärsimyksen mitta täysi.
Alituiseen valittaa naisen sielu suurta
harhaansa ja yksinäisy\'ttään.
Alutta tietääkö ihmiset tuon miehen
pahuudesta? Ei. Mies osaa teeskennellä
ihmisten edessä. Hän on
siedettävji kaikkien mielestä. Koti
on puhdas ja kunnossa. Ei puutu
leipää, ei mitään. Ei luulisi olevan
mitään \-alittamisen varaa. Näin
päättelevät ihmiset. Ja niin tulee naisesta
yksin s.vyllinen, ne tuomitserat
tuon naisen, vaikka usein tuo tuomion
lukija on tuhannen kertaa huonompi
ihminen^ kuin tuomittava."
Leena muori nousi, naurahti ja loi
meihin iloisen silmäyksen, sillä istuimme
totisina kuin tuomiolla mekin.
^^S^flaista se on elämä. Ja unhoittaa
t ä ^ mokomassa järkeilyssä vielä
kahvipannu kiehumaan kuiviin.
Täytyy nyt siihen lisätä kuumaa
vettä ja sitten juomme puheli Leena.
Joimme' Leenan kahvikultaa kolmen.
Siinä kahvia juodessa katselb
hänen valkeanharmaaksi käynyttä
tukkaansa. Se näytti nyt kuin kruunulta
minusta. Tunsin kuin tuo vanhus
olisi silmissäni kohonnut suureksi,
itse kutistuin niin pieneksi, tyhmäksi
ja ilkeäksi hänen rinnallaan.
Ajattelin, kuinka ihmiset ovat kärkkäitä
puhumaan pahaa hänestäkin,
Leenasta, jä kiiitenkfh hän puolustaa
heitä sittenkin, vaikka tietää. '
Kun Sannin kanssa niyöhääli palasimme
kotia, kuun hopeoimaä tietä,
olimme hiljaisia kumpikin. Erotessamme
kotini portilla sanoi Sanni:
"Minä tulen huomeniltana' taas sinua
hakemaan, lähdemme katsomaan
Hilmaa. Eikö niin?"
Minä iloisena myönsin ja toivotin
hänelle hyvää yötä.
Uudenlaisia postimerkkejä
L^seimmilla Yhdysvaltain postimerkeillä
on kunnioitettu huomattuja
valt iomiehiä tai sitten merkkejä on
ulosannettu historiallisten tapahtumien
muistoksi. Uudella postimerkki-sarjalla,
jonka ulosantamisesta posti-hallitus
äsken ilmoitti, poiketaan tästä
troditsionista ja kunnioitetaan sellaisia
amerikalaisia, jotka ovat tehneet
itsensä tunnetuiksi taiteiden ja
tieteiden alalla. Näissä merkeissä on
sellaisten kirjailijain kuin ^lark T\vai-nin
ja Louisa May Alcotin, runoHi-jain
Henry W'adsworth Longfellown
ja Walt mitmahin, taidemaalarien
James A. Whistlerin ja Frederick
Remingtonin, kansanvalistajien Ho-race
Mann iu ja Booker T . Washing-tonin,
keksijäin Alexander Bellin ja
Eli Whitneyn, säveltäjien John Philip
Sousan ja Victor Herbertin ja tiedemiesten
Luther Burbankin ja Walter
Reedin kuvat.
Näitä ja 21 muuta kunnioitetaan
sellaisilla postimerkeillä, joilla on
enimmän menekkiä. Kuluu ainakm
\Tiosi ennen kun kaikki nämä merkit
ovat myytävänä.
oQo - ,
MAAIL&LISSA on y l i 2,500 eri laj
i a käärmettä J a niistä noin 400 laj
ia on myrkyllisiä.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 19, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-08-19 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390819 |
Description
| Title | 1939-08-19-04 |
| OCR text | K i r j . PiTKÄX illan olimme kävelleet ulkona raittiissa ilmassa, kuun paistaessa täydellä terältä. Tuntui jo hiukan väsyttävän. Pakkasen kovettama tie narskui mukavasti jalkojemme alla. "Emmeköhän pistäydy vielä Leena- muoria katsomassa? Valokin näkyy piikistä vän pienestä ikkunasta, niin että kyllä hän kotona on. \'ar-maan on hyvillään taas, kun muis-tamine häntäkin", puheli tyttötutta-vani Sanni, "No, miten vain, ettei riitaa S\TI-tyLsi", vastasin leikilläni, ja niin me koputimme Leena-muorin oveen. L%ena otti meidät, kuten aina, ystävällisesti vastaan, puhellen jo ovia avatessaan: "Olen istunutkin niin yksin koko illan, oli oikein mukavaa kuin tulitte. nahkaleileistä ja annettiin lampaan-juustoa Hsätxiläksi. Mitä erilaisimpia ihmistyyppejä vaelsi kaduilla. Näin teenmyyjän, joka kantoi tee-keitintään päänsä päällä. Vyötäisille kiedotusta remmistä riippui koko joukko tuoppeja, joista ostajat joivat teen. Eräässä kadunkulmauksessa vaivasi persialainen leipuri taikinaansa, josta hän sitten muovaili jonkinlaisia ohuita pannukakkuja. Hänen vieressiiän olevassa kuopasszi oli hehkuvilla hiilillä saviruukkuja, joiden tulikuumiin sivuihni hän asetti kakkunsa, ja myi ne sitä mukaa kuin ne vi^linistuivat. Eräällä kadulla oli 'suuri i^iiraala kuolinhuoneineen ja vastapiilitä sitä lauhikalivila, jota tuskin koskaan suljettiin. Vastakohta oli >uuri ja silmiiupis^vä. Kaduilla niiki myöskin kaksipyöräisiä, härkä-fxirien N-etämiä ajoneuvoja, joita persiaksi kutsutaan "arbaksi." Xiissii istui pehmeillä tyynyillä ja matoilla hunnutettuja, loistavasti puettuja nai sia. Ajoneuvot etenivät hitaasti kirjavan ja kohisevan ihmisjoukon läpi. Hunnutettujen naisten kauniit silmät siiteilivät. Matkailija olisi tahtonut nähdä enemmän, mutta "Allah o l i n^äärännyt" toisin. Näiden "ar- Imjen" vieressi». kulki hitaasti raskaasti kuormitettuja kameeleita. Niidenkin silmät olivat suuret, mutta ne eivät suinkaan säteilleet. Muutamien päivien oleskelun jälkeen oli meidän lähdettävä Tiflisistä, Jätimme kaix^aten tämän muistojen täyttämän, ikivanhan maan. Tämä kansa, joka rohkeiden jä ritarillisten päällikköillens;!, sellaisten kuin K a - simuUan, Gamsat-Bekin ja ennenkaikkea kansallissankarinsa Schamil- Iin johdolla Itoetti puolustaa maataan vierasta valloittajaa, Venäjää, x^as-taan, on kaiken kunnioituksen arvoinen. Schamillin taistelut xnfnäläisiä \-astaan orat tuttuja. Yli\*allasta huolimatta onnistui hänen karkoittaa uskollisten miestensii avulla vihollinen koko I>agt'^tanista. YiKdmn täyt\n hänen kuitenkin v-äistyä. Hän vetäytyi luoksepääsemättömiin kotkanpe-siinsii ylhäiille vuorille. Siellä hän tulikuumiin sivuihin hän asetti kak-raani kädessii jatkaa pyhää sotaa. Schnuillissa henkilöllistyi kaukasialaisen vuoristolaisen joustavuus ja rohkeus, jota Lermontoff on niin kauniisti rimoissaan kuv-annut. Vielä tänäkään päivänä ei nykyinen Venäji liene sa:wut valtaansa muutamia näistä Moristolaisheimoista, jotka jatka- \'at samaa vapaata elämää, jota heidän esi-isänsä vuosituhansien aikana o\'at eläneet. U L LA Sytytin juuri hellaankin valkean, kun ajattelin keittää kahvit, vaan eihän se' kahvikaan yksin juoden maistu miltään." "Emme me tulleet kahvia kärkkymään, vaan vähän jalkojamme lepuuttamaan ja samalla katsomaan, kuinka te voitte," puhui Sanni. ''Tulkaa tänne uunin luo istumaan", kehoitti Leena ja toi tuolia samalla. "Missäs ovat tänä iltana poikaystä\'änne? Vai jäivätkö ne ulos? Kyllä tänne sopii tulla joukolla, jos vain huvittaa muuten. Enhän minäkään ole ikääni ollut tällainen. Minä ymmärrän nuorten elämää, siliä olenhan joskus öllut nuori ja — nätti. Nyt vain ovat nuori-sanan sijalle asettaneet — muori," ' ' E i meillä ole mitään ystäviä ulkona, olemme aivan kahden kävelleet. Nykyään vain harrastetaan ruumiinkulttuuria, eikä hupsutella rakkaudella kuten teidän nuoruutenne aikana." Leena katsoi minuun totisena ja istui keskellämme olevaan tyhjään tuoliin. "Aivan yhtä varmasti hupsutellaan rakkaudella nyt, kuten ennenkin. Ja sopiiko sitä sanoa hupsutteluksi. Rakkaus on vakava asia, jota täytyy myöskin ajatella vakavasti", sanoi Leena. , "Minä epäilen kyllä koko rakkauden olemassa oloa", alkoi Sanni väitellä, "Muistattehan kuinka ystävämme Hilma meni suuresta rakkaudesta naimisiin Erkin kanssa vuosi sitten ja nyt jo kuuluu katuvan kauppojaan. Itkien kulkee yksin metsissä, kuin joku nunna. Oikein hävettää tuollaiset ihmiset. Vielä, kun on joskus oltu oikein ystäviä. En ole perustanut käydä häntä katsomassakaan." "Sinä olet vielä nuori, Sanni", sanoi Leena-muori, "siksi voin antaa puheeni anteeksi. Mutta toivon, että pu:v>itset puheesi paremmin jossakin muuaila, puhuessasi Hilmasta. .Ajattele — ki:inka sinä voit hänet yksin tuomita? Cletko ollut kuule-massii ja näkemässii r y i ? Me emme voi syyttää rakkaitta — eikä ihmisiä, silloin kun emme tiedä oikeaa syyllistä. Kuulkaahan. Te näette jokapuolella ihmisiä. Näennäisesti onnellisana. Näette heidät hwin purettuina ja heidän kauniit kotinsa ohikulkiessanne, mutta ette näe seinien sisällä olevaa elämää. Ettekä A-oi kurkistaa heidän salattuihin sielunkätköihinsä. Maailmassa on enempi erehdyksiä kuin oikeaan osumisia rakkauden v-araankin rakennetuissa liitoissa. Rakkaudessa täjiyy tuntea kuin yhdeksi sieluksi rakastetun kanssa eikä kulkea kuin kaksi ikeellä yhdistettyä eläintä, jotka eiv-iit voi erota ei\iitkä toisiaan lähelli^ään päästä. Ihmisen, joka huomaa tämän silloin, kun se on liian myöhäistä, täytjy olla sielua v^ailla jos ei sure. Jotkut suretit hiljaa, tyyneesti, ettei maailma ja ilkeät ihmiset sitä huomaisi. Toisissa herää \*oimakas lialupurfcaa kahleensa ja löytää se oikea, se sielu, jota hän on etsinyt, josta hän on unelmoinut, jota hän on kaivannut, joka häntä jTumärtää. Siinä tapauksessa olisikin ero parempi kuin ikuinen orjan elämä niielien kanssa jota ei rakasta." "Mihin se rakkaus sitten niin vain yht^kiä karkaa? Hilmahan sanoi rakastaN^an Erkkiä vuosi sitten", aloin kuin puolustautua» \^kka tun- Don Fendler, 1 lyvuotias boy-scoiit, joka oli vaellellut Mainen metsissä eksyksissä 8 päivää ja löydettiin viimein erään joen törmältä hoipertelemasta, on saanut ^Jäinen kuvernööriltä muistorahan urhoollisuudestaan elämänsä säilvttämisessä. sin jo häveten, miten ajattelematto-masti olin tuominnut Hilman. Voihan hänellä todellakin olla omat syynsä, kukapa tietää. "Rakkaus karkaa" — lausui Leena miettien. Niin — kenties ei sitä todellista "rakkautta ole ollutkaan. K u vitelkaamme vaikka näin: Nuorella tytöllä on kiihkeä tunne-elämä. Hän ei tunne miestä paremmin, han vain luulee tuntevansa,'sillä hän tyytyy pelkkiin hy\-äilyihin ja suudelmiin miehen taholta. He näkevät silloin harvemmin toisensa, viikon tai kuukauden päästä. Nainen alistuu. Mies on tulinen, hän leikkii kuin kissa hiirellä. Nainen kokemattomana luulee sitä oikeaksi rakkaudeksi. Hän on onnellinen. :Mutta sitten astuu eteen arki ja herääminen. Nainen toivoo ja odottaa mieheltä muutakin, hän on herkkä, hän toivoo kaikessa miehen ymmärtämystä ja myötätuntoa. Vaan kun ensihuuma on ohi, mies voi ollakin — t>Tanni. Vaikka nainen ahertaa työssä päivyt pitkät, puhtaus loistaa kodissa ja nainen tuntee iltaisin työstä väsymystä, kuulee hän kuitenkin kuinka mies "elättää häntä", tyhjäntoimittajaa. Nainen koettaa pakottaa itsensä rakastamaan tuota miestä, alistuu miehen oikkuihin. Kärsii ja toivoo, että kaikki muuttuisi vielä hy\'äksi. Mutta tuo vain kiihdyttää miehen ilkeyttä. Hän luulee, että namen näin myöntää oman sv^yllisy-ytensä. Mies käskee, määrää — nainen täyttää kiisfcyt. Siinä on sitten koko elämä, kimnes on kärsimyksen mitta täysi. Alituiseen valittaa naisen sielu suurta harhaansa ja yksinäisy\'ttään. Alutta tietääkö ihmiset tuon miehen pahuudesta? Ei. Mies osaa teeskennellä ihmisten edessä. Hän on siedettävji kaikkien mielestä. Koti on puhdas ja kunnossa. Ei puutu leipää, ei mitään. Ei luulisi olevan mitään \-alittamisen varaa. Näin päättelevät ihmiset. Ja niin tulee naisesta yksin s.vyllinen, ne tuomitserat tuon naisen, vaikka usein tuo tuomion lukija on tuhannen kertaa huonompi ihminen^ kuin tuomittava." Leena muori nousi, naurahti ja loi meihin iloisen silmäyksen, sillä istuimme totisina kuin tuomiolla mekin. ^^S^flaista se on elämä. Ja unhoittaa t ä ^ mokomassa järkeilyssä vielä kahvipannu kiehumaan kuiviin. Täytyy nyt siihen lisätä kuumaa vettä ja sitten juomme puheli Leena. Joimme' Leenan kahvikultaa kolmen. Siinä kahvia juodessa katselb hänen valkeanharmaaksi käynyttä tukkaansa. Se näytti nyt kuin kruunulta minusta. Tunsin kuin tuo vanhus olisi silmissäni kohonnut suureksi, itse kutistuin niin pieneksi, tyhmäksi ja ilkeäksi hänen rinnallaan. Ajattelin, kuinka ihmiset ovat kärkkäitä puhumaan pahaa hänestäkin, Leenasta, jä kiiitenkfh hän puolustaa heitä sittenkin, vaikka tietää. ' Kun Sannin kanssa niyöhääli palasimme kotia, kuun hopeoimaä tietä, olimme hiljaisia kumpikin. Erotessamme kotini portilla sanoi Sanni: "Minä tulen huomeniltana' taas sinua hakemaan, lähdemme katsomaan Hilmaa. Eikö niin?" Minä iloisena myönsin ja toivotin hänelle hyvää yötä. Uudenlaisia postimerkkejä L^seimmilla Yhdysvaltain postimerkeillä on kunnioitettu huomattuja valt iomiehiä tai sitten merkkejä on ulosannettu historiallisten tapahtumien muistoksi. Uudella postimerkki-sarjalla, jonka ulosantamisesta posti-hallitus äsken ilmoitti, poiketaan tästä troditsionista ja kunnioitetaan sellaisia amerikalaisia, jotka ovat tehneet itsensä tunnetuiksi taiteiden ja tieteiden alalla. Näissä merkeissä on sellaisten kirjailijain kuin ^lark T\vai-nin ja Louisa May Alcotin, runoHi-jain Henry W'adsworth Longfellown ja Walt mitmahin, taidemaalarien James A. Whistlerin ja Frederick Remingtonin, kansanvalistajien Ho-race Mann iu ja Booker T . Washing-tonin, keksijäin Alexander Bellin ja Eli Whitneyn, säveltäjien John Philip Sousan ja Victor Herbertin ja tiedemiesten Luther Burbankin ja Walter Reedin kuvat. Näitä ja 21 muuta kunnioitetaan sellaisilla postimerkeillä, joilla on enimmän menekkiä. Kuluu ainakm \Tiosi ennen kun kaikki nämä merkit ovat myytävänä. oQo - , MAAIL&LISSA on y l i 2,500 eri laj i a käärmettä J a niistä noin 400 laj ia on myrkyllisiä. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-08-19-04
