Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 10, 1952

              kdn poisf m.pHvan kuoUen taakka.
Mi^nkun^yä^^
muistelen elämaSm lapsuuteni saakka.
^Jfabn kuin ikanasti-^ois^
Maunis laulu läkeisyydessäm,
hunUpokeiki tämä pieni
yks* suvinen päivä elävMäni.—
Eikutsutyö,€iarkiiiskeleet,
eikä mitkään kahleet sido sieluain.
Ei kipeää tee toiveet särkyneet,
ne unhoittaa voi huomiseen saakka. \
Ja kirkas päivä paistaa ikkunaani,
kuin luolan lamppu ikaimunen.
Niin hyvä oUa on kuin kehdossain.
jot^ tuuti muinoin äiti armahainen.
KApi^^ -kaup^^
valoioisteessa
Luin iLiekistä kirjoituksen Submesta
Jtulleelta-jätkältä. Se oli o ^ ^
Suqmei) t a ^ I i s e n -^
ipisia, joU» ei se Suönu
itunut siltä/ mikä' Erotus on herralla ja
craalajalla. Kun luitselin fihiiiä:^'Kir.
kastettu sydän'', niin huomasin, että en*
«allaan se on. Vanha emäntä siinä nii­asi
niin ^yvääh/^ttä polvensa ta,ipufvat.
pikein teki kipeää istuessani jäykkiin
polviini ajatiellessahi, -että jos pitäisi
yrittääkään tuollaista lääkistelemistä
|>aljon -nuoremman ihmisen edes^ Mut-
Ha ei herroja täällä saarella näy, ei muu^
ta'kuin pulleat hylkeet ja niiUfr ei .tar«
/vitse vanhoja polviaan vaivata. Ja jos
täällä herroja käy, niin ne tervehtivät
{kohteliaasti kaikkia. Siinä todella koh-
' taa suuri pettymys Suomesta tMlleelle
iherrasluokkaan kuuluvalle, tai sille, joka
siihen kuvittelee kuuluvansa.
• Jos kenestäkään, niin anopeista on
(kaikenlaista vitsejä. Anoppi on kiitolli-sin
aihe vitsien värkkääjille ja hänet esi^
tetään aina huonoimmassa valossa sot>
kemassa nuorten välejä. Miniät ja vä-fvyt
ovat aiv^ui helisemässä heidän kyn»
• ftissäah.
Viime kuussa meillä oli vastapeniste^
tim naistenkerhpn kokous ja .koolla oli
toistakymmentä !henkeä. . Kuitika jt^-
tuikaän mieleeni silmäillä heitä tarkem-anin.
Huomasin, että jokainen heistä oli
anoippi. Huomautin havainiaostani toi­sillekin,
että totta totisesti, olemme kai- -
(kin sorrettuja anoppeja. Mutta iloista^
<jä hauskaa väkeä olivat kaikki^ ei ke­nelläkään
ollut leuka väärässä eikä sil­mät
kierossa. Elli Maria velvoitettiin
xustaamaan runo meistä anopeista ja
tästä anoppikerhosta. Siitähän saamme
sitten hyvän ohjelmanumeron tulevaan
iltamaamme.
Meillä oli täällä hy\'ä kokous Rus­taava
Hiltusen pikku kodissa. Me les-
!ki>ihmiset halusipome ensin kokouksen
(vieraiksemme. Paljon oli asioita. Las­ten
opetus on ollut tärkeimpänä keskus­teluaiheena.
<£mme ole saaneet kuin
yhden opettajan lupautumaan puutta
toimitaan edelleen. Olemme yhtyneet
tNaisten Kongressiin. Päätimme toi­meenpanna
piknekm kesäkuun aikana,
sillä syksyllä pitäisi tänne Sointulaan
tulla nuorlsokurssit ja rahaa täytyy saa­da.
Viime kokouksessamme meillä oli vie­raana
mrs. Mary Viitala Marasta, E. C,
Siän oU lähettänyt meille jääh>'\-äiskir-jeen
ja se oli niin hauskasti kirjoitettu,
<että keholtamme asianomaista liitty­mään
Liekin pakinoitsijoihin. Kiitäm­me
kauniisti kirjeestä. 'Hänkin on leski
ja anoppi. Kertoi^ että hänen oli määrä
löytää rikas kalastaja ja viedä yksi vie­tä
naapurilleenkin, mutta täällä oli sa-cottu,
ettei täällä ole kuin yksi rikas, ei-i:
ä hän ota ketään rikkauksiaan jaka­maan,
joten hukkaan meni sekin ajatus.
Olen kuullut Suomesta tulleitten kir­joituksia
arvosteltavan ja minä, joka
x>len asunut Suomessa 35 ja t ä s ^ maas­sa
40 vuotta, .tiedän myöskin osapiiil-leen
minkälaista on köyhän työläisen
«lama niin täällä kuin Suomessakin.
"Suomea tulleen jätkän" kirjoitus oli
oikein mielenkiintoinen, siinä ei liioi­tella
mitään. Muistan silloin kun olin
Suomessa ja oli normaaliaika, niin jät­kän
kirjoitus on paikkansa pitävä. Sel­laista
se oli silloin. Toiset kehuvat Suo­mea
niin hy^Äksi, miitta enemmän us­kottavaa
oh se, että se ei ole ehtinyt
mitenkäkn päästä niin kiitettävään kun­toon
koljcnen sodan runtelemana.
OUessaiii Suomessa, olivat lait ja oi-
- keudiet jonkin verran eril^setkuiiinyL'
Muistan erään tiq>auksen omalta koh-ddtani.
Se öUv. 1910 talvella, jolloin
oli erikoisen ikovatahdjä paljon l w
Mieheni «pääs^rt tienestiin,
nen piti olla kotona, is^ olivat
pieniä ja mmulla oli vielä pieni, jonkun
viikon vanha Vauva. Meidän piti sfl-
' loin ottm velkaa. Jauhosäkki maksoi
15 markkaa ja siitä piti antaa kuukau­den
vekseli. Miten ollakaan, kuukausi
tuli täyteen, eikä sitä rahaa ehtinyt
sillä ajalla mistään saada^ joten kaup­pias
laittoi kaksi herrasmiestä sano­maan,
että vekselistä annetaan tuomio
ja lehmä myydään. Meillä oli yksi ai­noa
lehmä ja sanoin, että miten se voi
olla mahdollista, että yhdestä säkHlises-tä
jauhoja myydään ainoa lehmä. Her­rat
vain sanoivat, etteivät he voi mi­tään,.
laki on laki ja samoin oikeus on
. oikeus. Leluna jäi kuitenldn myymättä,
sillä meillä oli hyvä naapuri, joka lai­nasi
meille rahat; että saimme maksaa
jauhosäkin..
Senjälkeen sdöimme tehdä matkaval­misteluja
^anadiian, ja tulimme tänne.
Olimme asuneet täällä noin kuusi vuot­ta,
kun -otiQ tilabuudessa näkemään
pakk^uiitokaupan tässä maasssu l^mä
^*'iu3i?ttstee|ari."r^ ostanut karjaa ve-
1^1. ja^unltidx/huonp a i ^ , ti hän ky­ennyt
maksamaan ja! hähen omaisuu­tensa
joutui pakkomyyntiin. Seriffi lu-
;kij ettär.^ lehm^ hevosia ajo-l^
uineeh kuuluu humisteetarille ja ini-tä
siitä on ylt irtaimistoa, se myydään.
Myy^väksi jäi ainoastaan yksi lehmä
ja joitain vasikoita. Lehmä myytiin 20
dollarilla ja vasikat 5 dollarilla pää. En
yhtään liioittele, tämä on kaikki totta
oman kokemukseni perusteella. Onko
Canada tässäkään asiassa edellä vai jäl­jessä
Suomea? Harkitkoon lukija itse.
Rauhan terveisin,
MUMMO.
Ei mikään ole niin suurta ja vapaut­tavaa
kuin vasta auennut kevät, aurin­koiset
päivät ja pakkasen pulidistamat
ja puristamat taivaan tähdet Niiden
puristava hohde tulena rintaan^ tuok­sahtaa
ja kaikkein^ kaimeinta nussä on
sulpinen aavistus keväästä, joka on ai­na
uusi j a terväetullut. Aurinko hy­myilee
niin voimakkaasti, että se rie­muitsee
mitä ihaa päällään kantaa. Sii­näpä
herää minunkin rieniuni täydelli­seksi
onnen riemuksi, ivaikka pää onkin
täynnä a r k i ^ huolia, ^län keväässä
sylin täydeltä. Muuttukoon . hubleni
hohtavako tiinantiksi auringot;rinnal­la,
pj^hkiköön ievottomaiL t u h t ^ i ole^
mattomiin ja smtaköon p c ^ ^
.sen^ Uöa, mika oh oikeata eläihän rik­kautta,
j o t ä ^ ^ e ^ kevaisma hetkinä.
Kaikki ympärHlä ^ e i ä sulautuu' ja rau^
hoittuu vaosta ja rauhasto joauttimaan,
aivan kuin harmia jsf ^uöliä ei olisi-
' k a i n v - ^ ^ - ' - •
T ä s ^ sitä elämät
riittää kaikille, jotka <4emme osa luon;
Aosta j a joiden r i n n o i ^ s^kähtelee luo­misen
vdinaa.' iön suurexmiQistä tuntea
kuuluvansa kaikkeen tähäQ, mitä ym-pärSlämme
onl Katsc^as tuonnekin; niin
näet smihohteisen vuoren niin ylevänä
ja korkeana kohoavan ^ohti kuulakasta
sinitaivasta. Puut seis(y\^ kuin kuo­rossa
ja säteilevät onnesta kuin elä-,
män ensi morsiim, vjdkeuttoian ja puh­tauttaan.
Kevään säkeet pulpahtivat rinnastani
ulos niin voimakkaasti, että nyt on hy­vä
olla ja tämä hyv^iolon tunne pa­kottaa
minut kirjoittamaan kaikille ke­vään
herkkäsieluisilie lapsille ja ystä­ville.
Varmaan, keyään hyyä haltijatar
antaa anteeksi ajatuksieni yä^ Ien-non.
Uskon kuitenkin auringon k^
van ihiullen sanojani. Kutos, äiirinko,^
lämmöstäsi ja hyvyydestäsi, loista kau-iiiisti
ja huolettomasta kaikkien sydä­miin.
Kiitos koko ihana^ avara maa!
f . y" - ••"•••.^•^ M ; K." ' •
tytm^mäjiäM
tarjoten muUe Umpi^'^ S^^'
EmsutposkiU^
va^ka kulkeekin tiell
joka kerran Mnet tu^^on vU!^
Kadulla kaupungin - - - i
pyhyys paistuu sieltäkin.
Kun leipää ei 00, ie Äö^jood ^
^*Tukkttnmni,ett^l^^
En pyhyyttäni ^öid^^joyie^^^^
Ehkä hautakin parempi Gif*^'-1
helmassa salojen, i.
lumituiskussajpohjoisen,
mokin mä JtäänlumipdtieessSmi^ ^
'Äiti äärellä lieden,-^-v -^.^.^ ii-t.
hapset. harmaat on, ^ J< > > ,
posket.vaalenneet myös.< > ,r:o=
Käsi^aivoihvai»kokoaa.-:.r .iii
Poskella^kyyti^eäni riiv
nämloisteessa liedefii^y^ ^.^jv^
^'MissanytMememtm^^^;^^
piihän hUjm^
*^Bän^ luotani: pois '^-'^-^-
joutui lähtemään, oifi < ^;
osa^ kö^hän^kun iuälä oH^vaaA
Vaikka olisi kuinka hyv3, ihminen,
niin kahdesta kohdasta maahan ottaa.
Muha hyväUä mielellä hän siltikin oli,
piti Sointulasta ja sen ihmisistä.
Kerhomme jaspista lähtee kaksi
Suomimatkalle ensi kuun alussa, nimit­täin
Ruth Anderson ja Ellen Pakkala.
Lupasivat lähettää kerhollemme tuo­reimmat
matkakertomukset. Onnea
vain matkalle!
Päätettiin saada uusia jäseniä, lähet­tää
kirjeellisiä kutsuja kaikille, kenen
vain luulmme suosiolliseksi toiminnal­lemme.
Tervetuloa vain hauskaan seu­raamme.
Ensimmäinen kokous pide­tään
Mary Lonqvistin kodissa ensi kmm
toisena torstaina.
-Liaksi voin mainita erään \^anhanpo-jan
mielipiteen. Hän sanoi, että Liekki
on hyvä lehti; M n ei tulisi millään ilman
s i ^ toimeen.
ISOXITL
Jkfcidän Jussi meni kylälle päin erää­nä
keväänä hevosella lömpötellen ja kun
tuoL meidän vsmha Kaisa kuin käskystä
pysähtyy aina vastaantulevia tervehti­mään
ja kun tiäki edessään Mandan ja
Leenan, niin hän ryhdistäytyi ja sanoi:
"Nätti kevätpäivä." Mutta siihenkös
Manda tiuskasi, että puhuisi nyt jostain
muusta, sillä tuimemme sen liiaksi hy­vin
olemuksessamme. Ja jos nyt yrit­täisimme
kirjoittaa keväästä, niin luki­ja
ehkä ärähtäisi samalla tavalla.
Ei minulla sen kummempaa sydämel-läni
ole, vaan mielessäni pyörivät ne
Sudburyn laulu- ja soittojuhlat, jotka
pidetään tänä kesänä.. Niissähän se toi-mittajasetäkin
lupasi pistouvata kahvit
ja tuo niinkuin pakottaisi, että voisinko
minäkin tienata tuollaisen lahjan yrityk-selläni.
Jos mikä minua eniten kiusaa,
niin ne Amerikan vieraat, että osaamme­ko
olla heille kyllin kohteliaita. Ja myös­kin
se, että jos "Kyyhkylän täti vain
edelleen sitä Paaria piirittää, niin TK-nalle
oli saatava siihen marssiin kaval­jeeri.
Sanoinkin tuossa Jussille, että lakkaa
nyt hyvä mies käyttämästä mälliä pos­kessasi,
niin unohtuu tuo parran imemi­nenkin
ja alat harjata ja hoidella sitä
kuten Paarikin partaansa ja kohenna
ryhtiäsi, kelpaisit vaikka TiinaHe part­neriksi.
Kyllä minulla Salomakin mielesäni
on, vaan auta nyt jos voit, jos hän ker­ran
on, hautomakuumeep saanut» niin
Helmassa salojen, ^ • ^'
lumituiskussa pokjoUeh; ' ' ' *
haamun mä näänskiiä hiipivä
kohti tulta nu tuikahtaa: "
Äärellä lieden ^"
polveUevanhuksen"
päänsä laskee --^ hiljtur k^^
"Kadulla katipungih/' - ^ '; •
valoloisteessä palais%fi{'~ " ^*
iUti armas, mä turtniöi^ säin,
pyhyydellä kun leipääni hairi.
Älä syylä sämua/* *
Viime -sanansa nuö,^ ^ - - ' ^
kioski äitinsä sydämieen i w • ^ - •
Helmassa salojen, ..s-;-
^oloisteessa tähtaäen,_ , -..
mökin mänääns^Uä^M^mtj^m
keskellä lunäpeitett^ ' .
JJesi on tummunut^ _
äidin katse sammumU. .
Kera tyttönsä hän uinahtaa.^
Samaa melipidetta
Olen samaa mieltä Aino T:n kansaj
Suomen ja Canadan oloista, ettei siiij
kaikflla ole hyvää siellä eikä; täälli
Olen ollut Canadassa 41 vuotta ja pal-j
jon on täälläkin kehitys mennyt eteen-j
päin. Mutta kenen hyväksi? Kmm
paljon työläiset ovat saaneet hyv-invt)*!
tia oloihmsa? Kaikki on sitkeän tam
lun kautta saavutettu kaikilla aloaiij
Täälläkin on orjiUa herrat, ei sitä m
taa niin vain koota. Eiköhän se
Suomessakin taistelulla .saavutettu, m
kaikki on myöhäistä. J a > e ^ ' «^
myös, että Spokanen KaUe on m
mies. Kevätkertaa ja kesä todistaa.
Uusien surtolaisten kirjoitukset
tosi pidettyjä ja rakkaita sj^yin«^|
tervehdyksiä meille kauan
koti-ikävää sairastaneille. Ei
vain niitä, ne ovat ehkä. lohdutuks^
heidän ikävälleen, i^itä pitää
sen ymmärtää, kun »»«»stanime
ensunmäiset vuotemme
nen on juuri sellainen, "^^^^"^
olosuhteissa ja ymjÄristössä hän on
hittjmyt. Muistan jonkun sanonecDj^
tä jos ihminen tuntee itsensä, »no
myös tuntee ympäristönsä.