1938-09-24-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
« i i :
1
11
p:
m i •
li! '
il
ii''
•ii
•liv
m
•m
— Tarkoitatteko tuota humalasal-
. koavjolla-onjzääm^enä?
-^Saanko esitellä herrat toisilleen!
Molemmat herrat puristivat toistensa
kättä ja odottivat turhaan, että
liainen olisi maininnut heidän nimensä.
Kun hän näytti unohtaneen toimituksen
tärkeimmän osan, mutisivat
jhe itse nimenisä toisilleen.
— Kavaljeerini haluaa keskustella
kanssanne siitä mielenkiintoisesta asiasta,
josta puhuimme iltapäivällä^
nuori nainen sanoi laihalle miehelle ja
poistui väentungokseen.
~ Olen kokonaan; käytettävissänne.
Meneramtjkö huoneeseeni keskustelemaan
lähemmin asiasta ?
Koko ajan hississä laiha mies jutteli
yhtä ja toista, ja kun he tulivat
hiipneseseen, hän sanoi:
— Tahdoitte keskustella kanssani...
Aivan niin. Tahdoin varoittaa
teitä tuosta nuoresta naisesta, johon
olette muka niin ihastunut, että aiotte
mennä hänen kanssaan naimisiin. Älkää
tehkö sitä! Tapasin hänet eilen
asunnostani, kun hän oli varastamassa
jalokiviäni.
— Eikö teillä ole niurtovakuutus-
•ta? .
reita enemmän kuin tusinaa villeimpiä
ihmissyöjiä. Päästäkää minut
ulos! •
— Tietenkin. Mutta ensin haluan
esitellä teille yhtiöni tarjoamat edut
verrattuna muihin . ..
— Pankaa pois paperinne!
— Keskustellaanhan hieman. .
-^Vaietaan mieluummin...
— Voinhan tulla luoksenne huomenna
Ja vainota sitten minua loppu-
— Ei, ei ole. Jos hän olisi onnistunut
livistämään kivineni, olisin muutamia
tuhansia dollareita köyhempi
tällä hetkellä.
— Tahtoisin huomauttaa mitä vakavimmin,
etten koskaan ole aikonut
naida häntä. Olen ollut naimisissa
jo viistoista vuotta.
— Mistä aloitte «itten keskustella
kanssani?
— Tuo nuori nainen sanoi iltapäivällä,
että hän tuntee erään herran,
joka aikoo ottaa murtovakuutuksen.
Yhtiö, jota edustan . ..
— Apua! Apua! Pelkään vakuu-tusasiamiehiä
ja hotellin vahtimesta-
— Mutta onhan edesvastuutonta olla
ilman murtovakuutusta.
— En haluakaan olla mistään vastuuvelvollinen.
— Mutta me haluamme. Kirjoitetaanko
vakuutus heti?
~ Vakuutukset saattavat minut aina
huonolle tuulelle.
Kun auringonpaahtama nuori mies
poistui sinä iltana hotellista, oli hänen
vasemmassa povitaskussaan huomattavan
suurelle summalle kirjoitettu
ja hyväksytty vakuutussitoumus.
Ja hänen sydämensä, joka sykki juuri
vakuutussopimuksen alla, janosi
kostoa...
Hänen sydämensä keventyi vasta
seuraavana aamuna, kun hän soitti
Hotelli Russelliin. Häntä värisytti
kuullessaan hotellin vahtimestarin äänen,
mutta kun se tapahtui puhelimessa,
niin hän voitti luontaisen vastenmielisyytensä
tuota ihraisluokkaa kohtaan.
Nuori mies puhui:
— Hotellissanne asuu eräs nuori
nainen, jolla on punaiset hiukset ja
suuret siniset silmät, hymykuopat molemmissa
poskissa. Suu a la Joan
Crawford ja jakaus niskaan asti. En
tiedä, minkä nimen hän on ilmoittanut
hotellin kirjoihin. Mutta jos
haluatte seurata hyväätarkoittayaa
neuvoa, niin esittäkää kyseielliselle
naiselle hänen laskunsa heti. Jo&hiin
maksaa^ niin olette^ omiellisempi kuin
ansaitsette. Nimeni? Voitte kysyä
sitä kyseelliseltä nuorelta naiselta, kun
ajatte hänet ulos hotellista.
Vasta suoritettuaan ylläkerrotun
puhelinsoiton auringonpaahtama nuori
mies saattoi syödä aamiaisensa ,koh-talaisella
ruokahalulla.
Kun hän saman päivän iltapuolel-la
meni Hotelli Russelliin syömään
päivällistäänvhäR ei näliii>t minkään todella lopullisen todistuksenpytjiö
• pöydän ääressä valkpisiin pukeutu- kääjm^tten "hautomisesta".
nutta, nuorta naista. Hän söi rau- Hyvälupntoinen pythonkäänne
hallisesti päivällisensä, ja/vasta ^ k levollisena kaikki tutkijajn r
hän käveli hotellin hallissa.sikaari^an hailut, niinhyviri itseensä kuin
poltellen, hän^nilojisa katosi, kun, päristöönsäkin kohdistuneet, tu
vahtimestari tuli hänen luokseen hy- jat kiinnittivät myös huomion
vin alentuvainen ilme kasvoillaan.
Hautova kääniK
Jo sadan vuoden ajan on yhä
delleen väitetty ja yhtä usein kurr
tu väitös, että intialaiset pythonkas
meet-hautoisivat muniäanoman
miinsa lämmön avulla. Amerikj
ten, tutkijain äskettäin, suostu,
tarkat - havainnot eräästä li^uto^^.
pythoaistä National Zoolpaic^j."
tQssa, Wasbingtonissa, a^ayat n
Nuori mies katsoi hiljaisena vahtimestaria
silmiin.
— Anteeksi, Mr Ben Samson,..
— Sam Benson. Eräs nuori nainen,
jolla on punaiset hiukset) h3miy-kuopat
ja siniset silmät, on poistunut
hotellista maksamatta laskuaan.
Hän Jätti tänne matkatavaransa.
— Kiittäkää onneanne.
— Hän sanoi, että te maksatte hänen
laskunsa.
— Minä?,^
. ' — N i i n .
—; Vai niin. Sanoiko hän niin?
— Tässä on lasku, tahtoisitteko-maksaa
sen.
— Ehdottomasti en tahdo.
— Lasku on 155 dollaria 65 senttiä.
— Siihen on lisätty 10 prosenttia
palvelusrahoja, joita te ette missään
tapauksessa ole ansainnut. — Lähettäkää
hänen matkatavaransa huoinen-na
asuntooni.
--- Suurimmalla mielihj^ällä. Niitä
on kolme suurta laukullista.
—• Sitten voin. edes toivoa saavani
korvauksen rahoistani —— —
— Kiitoksia paljon. Hyyää;yötä,
polveutumisopillisesti tärkeään
dollisuuteen, että käärmeet
renkaana lintujen ja niiden mat;
jäin välillä, jotka eivät haudo, f
että tutkitussa tapauksessa oli ^
kysymys varsinaisesta hautomisesf
o s o i t e 11 i i n siten, että mitä
tiin hautomislämpö; käämieitt
ruumiinlämpöhän on sama kuin
ympäröivän ilmankin, mutta k.
tapauksessa oli käärmeen oleily
jan länipö 30,7 astetta ja käärm:
ihon^ lärnpö 33,7 astetta, joten &
oli 3 astetta, saattoipa ero kohota
asteeseenkin, jos lämpömittaus to
mitettiin käärmeen ihopoimuista,
; oOo
Muisia^ka, että Liekin Imip
täys on parhaillaan käynnisM
Kun auringonpaahtama nuori mies
samana iltana tuli asuntoonsa, hän
lausuili itsekseen joukottain. rumia
sanoja. Hänen yksinpuhelunsa katkesi
kuitenkin kesken, kun hän makuuhuoneeseensa
päästyään näld vuoteessaan
nuoren, punatukkaisen naisen,
jo*ka oli pukeutunut hiinen vih-
__jeäan pyjamaansa. Nainen, nukkui
rauhallisesti.
— Herää, nainen!
— Älä herätä minua, kuului ääni
vuoteesta, mutta toinen silmä tir-kisteli
kirkkaana kasvoille valahta-neitten
hiusten lonaitse.
— En voi sietää, että saan nukki^es-sani
tyynyltä suuhuni punaisia hiuk-
. sia."- / .
—- Olisitte piiloittanut seinän vie-jellä
olleen laudanpätkän ja sulkenut
ikkunat.
— Miltä teistä tuntuu, kun teidät
ajettiin pois hotellista?
— Oliko teillä hauskaa vakuutus-asiamiehen
seurassa?
— Ette voi kuvitella kuinka hassunkuriselta*,
näytitte juostessanne pa'-
poliisia.
Ja jos olisitte sattunut vilkaise-
Kaclnu: "Olen iloinen että taj
teidät puhelimessa. Me tulemme,
huomenna koko perheen kanssa j»
vymme hyvän aikaa... Yhdeksän BÖ
nyt vain on..."
sellainen kitupiikki?
Hän oli kyllin jalomielinen luw
tessaan ottaa teidät takaisin
dolla, että saa antaa teille ensin hy
vän selkäsaunan.
— Haluaisinpa nähdä sellaiseni
sen, joka suostuisi moiseen ehtoon."
parempii,yrittää varastaa omatko
sa silloin, kun mies sattuu ole"
ulkona,
^ Mutta sekä on totta -vastan)
huomaankin, että vaimoni on
nut jälleen, kotiin. Sällipä v0
kääriä ylös paidanhihani...;
Ette uskalla . . . et uskaUa..--
anna sitä anteeksi sinulle tnillo
Olen, pahoillani, mutU sorr
syyhyvät liiaksi.. • . .
Auringonpaahtama nuori mies,
K . . .
IV f/l .->.L> •..1,* T.,
r^'';-:v.''.,'. ,•• •
fl<^ifon^iww Jm pmJQtär Barbara Sm^
viiteiurannoiUa: Tieienkmiässänä/t^ on ollutkauntrmkaamaaUmanlehtien MMnmT'
dään taas myös {k^sk^) kymppiseni- kuvausten jarkertomusten aikeena. ^^^^
maan peiliin silloin, kun maksoitte
aamiaiseni, niin olisitte hämmästynyt- lu>n sutireen. pyjamaan pu*^'^^^;
naamanne pituutta. Katselin, teitä naiQ^n noikittain
hotellin eteisestä.
— Ettekö häpeä mennä asumaan
hotelliin, vaikka teillä eiole rahaa
laskunne maksamiseen?
— Häpeän enemmin sitä, ettei mie-toi
halua, pitää.huplta minusta, '.
— Teillä, ei näytä olevan aDivIstus-takaan
si^tä, mitä merkitsee as^ntopro,
Te luulette voivanne poistua iloian
mMuta Mistannejaniieiienhe pitäisi
muka lähcltää. teiU« joka kmiltausi
Mistä minä tiesi», että hän; ön
nuoren naisen poikittam
(vatsa, alaspäin) ja antoi hänel^^
seila tohvelillaan sen. pehmit^
jonka hän oli ansainnutkin.
hän käänsi naisen toisin pain •
ki syliinsä. .
Ahteeksi, se teki kipeätä, m
kä unohda sitä. koskaan.
:-X^ainenoUtarfcoi^^
\ | ^ aM sinu^^
Jasitlte^^^
ivakna-suutfilivat toisiaan.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 24, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-09-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki380924 |
Description
| Title | 1938-09-24-08 |
| OCR text | « i i : 1 11 p: m i • li! ' il ii'' •ii •liv m •m — Tarkoitatteko tuota humalasal- . koavjolla-onjzääm^enä? -^Saanko esitellä herrat toisilleen! Molemmat herrat puristivat toistensa kättä ja odottivat turhaan, että liainen olisi maininnut heidän nimensä. Kun hän näytti unohtaneen toimituksen tärkeimmän osan, mutisivat jhe itse nimenisä toisilleen. — Kavaljeerini haluaa keskustella kanssanne siitä mielenkiintoisesta asiasta, josta puhuimme iltapäivällä^ nuori nainen sanoi laihalle miehelle ja poistui väentungokseen. ~ Olen kokonaan; käytettävissänne. Meneramtjkö huoneeseeni keskustelemaan lähemmin asiasta ? Koko ajan hississä laiha mies jutteli yhtä ja toista, ja kun he tulivat hiipneseseen, hän sanoi: — Tahdoitte keskustella kanssani... Aivan niin. Tahdoin varoittaa teitä tuosta nuoresta naisesta, johon olette muka niin ihastunut, että aiotte mennä hänen kanssaan naimisiin. Älkää tehkö sitä! Tapasin hänet eilen asunnostani, kun hän oli varastamassa jalokiviäni. — Eikö teillä ole niurtovakuutus- •ta? . reita enemmän kuin tusinaa villeimpiä ihmissyöjiä. Päästäkää minut ulos! • — Tietenkin. Mutta ensin haluan esitellä teille yhtiöni tarjoamat edut verrattuna muihin . .. — Pankaa pois paperinne! — Keskustellaanhan hieman. . -^Vaietaan mieluummin... — Voinhan tulla luoksenne huomenna Ja vainota sitten minua loppu- — Ei, ei ole. Jos hän olisi onnistunut livistämään kivineni, olisin muutamia tuhansia dollareita köyhempi tällä hetkellä. — Tahtoisin huomauttaa mitä vakavimmin, etten koskaan ole aikonut naida häntä. Olen ollut naimisissa jo viistoista vuotta. — Mistä aloitte «itten keskustella kanssani? — Tuo nuori nainen sanoi iltapäivällä, että hän tuntee erään herran, joka aikoo ottaa murtovakuutuksen. Yhtiö, jota edustan . .. — Apua! Apua! Pelkään vakuu-tusasiamiehiä ja hotellin vahtimesta- — Mutta onhan edesvastuutonta olla ilman murtovakuutusta. — En haluakaan olla mistään vastuuvelvollinen. — Mutta me haluamme. Kirjoitetaanko vakuutus heti? ~ Vakuutukset saattavat minut aina huonolle tuulelle. Kun auringonpaahtama nuori mies poistui sinä iltana hotellista, oli hänen vasemmassa povitaskussaan huomattavan suurelle summalle kirjoitettu ja hyväksytty vakuutussitoumus. Ja hänen sydämensä, joka sykki juuri vakuutussopimuksen alla, janosi kostoa... Hänen sydämensä keventyi vasta seuraavana aamuna, kun hän soitti Hotelli Russelliin. Häntä värisytti kuullessaan hotellin vahtimestarin äänen, mutta kun se tapahtui puhelimessa, niin hän voitti luontaisen vastenmielisyytensä tuota ihraisluokkaa kohtaan. Nuori mies puhui: — Hotellissanne asuu eräs nuori nainen, jolla on punaiset hiukset ja suuret siniset silmät, hymykuopat molemmissa poskissa. Suu a la Joan Crawford ja jakaus niskaan asti. En tiedä, minkä nimen hän on ilmoittanut hotellin kirjoihin. Mutta jos haluatte seurata hyväätarkoittayaa neuvoa, niin esittäkää kyseielliselle naiselle hänen laskunsa heti. Jo&hiin maksaa^ niin olette^ omiellisempi kuin ansaitsette. Nimeni? Voitte kysyä sitä kyseelliseltä nuorelta naiselta, kun ajatte hänet ulos hotellista. Vasta suoritettuaan ylläkerrotun puhelinsoiton auringonpaahtama nuori mies saattoi syödä aamiaisensa ,koh-talaisella ruokahalulla. Kun hän saman päivän iltapuolel-la meni Hotelli Russelliin syömään päivällistäänvhäR ei näliii>t minkään todella lopullisen todistuksenpytjiö • pöydän ääressä valkpisiin pukeutu- kääjm^tten "hautomisesta". nutta, nuorta naista. Hän söi rau- Hyvälupntoinen pythonkäänne hallisesti päivällisensä, ja/vasta ^ k levollisena kaikki tutkijajn r hän käveli hotellin hallissa.sikaari^an hailut, niinhyviri itseensä kuin poltellen, hän^nilojisa katosi, kun, päristöönsäkin kohdistuneet, tu vahtimestari tuli hänen luokseen hy- jat kiinnittivät myös huomion vin alentuvainen ilme kasvoillaan. Hautova kääniK Jo sadan vuoden ajan on yhä delleen väitetty ja yhtä usein kurr tu väitös, että intialaiset pythonkas meet-hautoisivat muniäanoman miinsa lämmön avulla. Amerikj ten, tutkijain äskettäin, suostu, tarkat - havainnot eräästä li^uto^^. pythoaistä National Zoolpaic^j." tQssa, Wasbingtonissa, a^ayat n Nuori mies katsoi hiljaisena vahtimestaria silmiin. — Anteeksi, Mr Ben Samson,.. — Sam Benson. Eräs nuori nainen, jolla on punaiset hiukset) h3miy-kuopat ja siniset silmät, on poistunut hotellista maksamatta laskuaan. Hän Jätti tänne matkatavaransa. — Kiittäkää onneanne. — Hän sanoi, että te maksatte hänen laskunsa. — Minä?,^ . ' — N i i n . —; Vai niin. Sanoiko hän niin? — Tässä on lasku, tahtoisitteko-maksaa sen. — Ehdottomasti en tahdo. — Lasku on 155 dollaria 65 senttiä. — Siihen on lisätty 10 prosenttia palvelusrahoja, joita te ette missään tapauksessa ole ansainnut. — Lähettäkää hänen matkatavaransa huoinen-na asuntooni. --- Suurimmalla mielihj^ällä. Niitä on kolme suurta laukullista. —• Sitten voin. edes toivoa saavani korvauksen rahoistani —— — — Kiitoksia paljon. Hyyää;yötä, polveutumisopillisesti tärkeään dollisuuteen, että käärmeet renkaana lintujen ja niiden mat; jäin välillä, jotka eivät haudo, f että tutkitussa tapauksessa oli ^ kysymys varsinaisesta hautomisesf o s o i t e 11 i i n siten, että mitä tiin hautomislämpö; käämieitt ruumiinlämpöhän on sama kuin ympäröivän ilmankin, mutta k. tapauksessa oli käärmeen oleily jan länipö 30,7 astetta ja käärm: ihon^ lärnpö 33,7 astetta, joten & oli 3 astetta, saattoipa ero kohota asteeseenkin, jos lämpömittaus to mitettiin käärmeen ihopoimuista, ; oOo Muisia^ka, että Liekin Imip täys on parhaillaan käynnisM Kun auringonpaahtama nuori mies samana iltana tuli asuntoonsa, hän lausuili itsekseen joukottain. rumia sanoja. Hänen yksinpuhelunsa katkesi kuitenkin kesken, kun hän makuuhuoneeseensa päästyään näld vuoteessaan nuoren, punatukkaisen naisen, jo*ka oli pukeutunut hiinen vih- __jeäan pyjamaansa. Nainen, nukkui rauhallisesti. — Herää, nainen! — Älä herätä minua, kuului ääni vuoteesta, mutta toinen silmä tir-kisteli kirkkaana kasvoille valahta-neitten hiusten lonaitse. — En voi sietää, että saan nukki^es-sani tyynyltä suuhuni punaisia hiuk- . sia."- / . —- Olisitte piiloittanut seinän vie-jellä olleen laudanpätkän ja sulkenut ikkunat. — Miltä teistä tuntuu, kun teidät ajettiin pois hotellista? — Oliko teillä hauskaa vakuutus-asiamiehen seurassa? — Ette voi kuvitella kuinka hassunkuriselta*, näytitte juostessanne pa'- poliisia. Ja jos olisitte sattunut vilkaise- Kaclnu: "Olen iloinen että taj teidät puhelimessa. Me tulemme, huomenna koko perheen kanssa j» vymme hyvän aikaa... Yhdeksän BÖ nyt vain on..." sellainen kitupiikki? Hän oli kyllin jalomielinen luw tessaan ottaa teidät takaisin dolla, että saa antaa teille ensin hy vän selkäsaunan. — Haluaisinpa nähdä sellaiseni sen, joka suostuisi moiseen ehtoon." parempii,yrittää varastaa omatko sa silloin, kun mies sattuu ole" ulkona, ^ Mutta sekä on totta -vastan) huomaankin, että vaimoni on nut jälleen, kotiin. Sällipä v0 kääriä ylös paidanhihani...; Ette uskalla . . . et uskaUa..-- anna sitä anteeksi sinulle tnillo Olen, pahoillani, mutU sorr syyhyvät liiaksi.. • . . Auringonpaahtama nuori mies, K . . . IV f/l .->.L> •..1,* T., r^'';-:v.''.,'. ,•• • fl<^ifon^iww Jm pmJQtär Barbara Sm^ viiteiurannoiUa: Tieienkmiässänä/t^ on ollutkauntrmkaamaaUmanlehtien MMnmT' dään taas myös {k^sk^) kymppiseni- kuvausten jarkertomusten aikeena. ^^^^ maan peiliin silloin, kun maksoitte aamiaiseni, niin olisitte hämmästynyt- lu>n sutireen. pyjamaan pu*^'^^^; naamanne pituutta. Katselin, teitä naiQ^n noikittain hotellin eteisestä. — Ettekö häpeä mennä asumaan hotelliin, vaikka teillä eiole rahaa laskunne maksamiseen? — Häpeän enemmin sitä, ettei mie-toi halua, pitää.huplta minusta, '. — Teillä, ei näytä olevan aDivIstus-takaan si^tä, mitä merkitsee as^ntopro, Te luulette voivanne poistua iloian mMuta Mistannejaniieiienhe pitäisi muka lähcltää. teiU« joka kmiltausi Mistä minä tiesi», että hän; ön nuoren naisen poikittam (vatsa, alaspäin) ja antoi hänel^^ seila tohvelillaan sen. pehmit^ jonka hän oli ansainnutkin. hän käänsi naisen toisin pain • ki syliinsä. . Ahteeksi, se teki kipeätä, m kä unohda sitä. koskaan. :-X^ainenoUtarfcoi^^ \ | ^ aM sinu^^ Jasitlte^^^ ivakna-suutfilivat toisiaan. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-09-24-08
