Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 15, 1951

              ' Ä s i MtsQvzt
- siteila. • |!
Syt>ttää
sä vapisee. . V
.vainftavatasmiitpitliHäi
'nko Tanja terve? |
koulusi luistaa?
an se kditalaisesti!
isesti vai hyvin?
3 sinua liikuttaa, BQi^iaj.
"aä sinua liikuttavat?" ^
ia katkeroituneena ja vas.
purren: ' ' "
ja nelosia . . . (Nemx)sto.
a 5 on korkein m-osana
aä tiesin, että sinä opis-
Toin sinulle lahjan
t saada hanurin?
yllyn luo, jolla seisoo iso
ika katsoo \-aistomaisesii
isevänä välähtää kulta-iri,
juuri sellainen, josta
m uneksinut. Sashkan
ttaa. Hän tukahduttaa
iijtää katseensa muualle,
tarvitse sitä, — sanoo
ti. n— En tahdo enää ha-
>Jo, sehän on oma asiasi,
lämillään ja heittää ha-
Kuuluu lyhyt, vdHiiz-isti
muuttunut Sashka.
i iso poika, — sanoo isä
Ilen, lempeästi, ja kat-lisää
miettiväisesti: —
I näköinen, — heittää
sti.
tuttaa silminnähtävästi
uinen poika.
enkin ettei pikkusisko-lYÄlANDER
nestarillisen
uren" kaup-
1 canada-jtannettu
kuuluisim-sivlslyksen
tnisten elä-fHY,
ONT.
^ ole Eiikf t IsiksiHseet Mtosslnaiasta.
.i{3ikki t5'töt lelkkfvit mleldläga sukeil-u
— sanoo hän naiiraea-ja silmiään s!-
^^fjl^n. — Olen itse valikoinut tämän.
Katso, mikä kaunotar . . . Osaa sulkea
cilmänsäfcin. _
Hän ottaa matkalaukusta esille upe­an,
vaaleanpunaiseen silkkiin puetun
nuken. . -
— Xiin, Sashka, ole kiltti ja anna tä­mä
nukke Tanjushalle, — sanoo isä lii-
Kuttuneena.
— Tanjusha ei kaipaa nukkeanne! :—
huudahtaa Sashka. — Kohta minä lo­petan
koulun, menen työhön, ostan itse
., itse ostan Tanjushkalle nuken. Vielä
kauniimman. Vielä paremman nuken!
•Hänen äänensä vapisee.
Sashka tarttuu hattuunsa. Juoksee
ovelle,
—^Minä tulin . . . tulin vain sanomaan
ettei minulla ole enää isää. Minä en
tahdo sanoa sinua enää isäkseni. Älä
kirjoita minulle, äläkä soita! Olet vie­ras
minulle « . . vieras . . .vieras!
Sashka juoksee ulos käytävään. Kyy-
N
VAPAASTI
SolLcr"pito;suus on niin kor­kea,
eitä se maistuu aivan
kuin viinirypäle, kun sitä
syS raakan^i. GoIflpaUon ko.
koinen, punainen, tukeva,
täydcirsesti kehittynyt, ai­kainen.
Erikoinen pöytä-sensatlo
säilykkeiden, sa­laattien,
jäIkiruok'cn y.m.-
valm°staniiscssa. Kasvaa kuu.
(Ien jalan korkeuteen ja se
voidaan myöskin kasvattaa
tuen avulla. Yksi kasvi antaa
monasti bushclink°n sadon.
TuDiu on uusi ja eriko'ncn
puutarhauutuus. ^ siemenen
paketti 35c postivnpaasti.
meidän iso siemen-ja
kasviluettelomme
vuodelle 1052
y
on
Tänä vuonna^ samoinkuin mui­nakin
vuosina jo pitkät ajat on
kustannusliikkeemme toimesta jul­kaistu
erikoinen joululehti
Nyt on tämä suosittu joululehti
ilmestynyt painosta.
'"Joulussa" ön hyviä kertomuk­sia,
artikkeleita ja runoja. Se on
painettu kahdella värillä ja sen
kansikuva on erikoisen aistikas.
Seuraavassa on sisältöluettelo:
Valon juhlana,* runo
Tukiujätkaaa Joulu
Päällysndes
Joulupukki
Joulu merellä, runo
Karjalais-Suomalainen
Draamateatteri
Joulukellot, runo
Kolme mustaa kuningasta
Rahaa jouluksi
Maan jumala
Uuden vuoden tinasta ja taioista
Joulnhirvi
Uuden vuoden yönä, runo
"Himmeli-
Talvi-ilta, rsmo
Perämies Janssonin Jouluyö
Jouluvirsi, nmo
V'aikutelinla Suomen elokuvista
Orvon joulu
Xerokas täksiäjuri
Jouluyö, nmo
V. V. Holopalsein JouIU:
Hyvä tahto
y. W. Jefferys 1869-1951
Muori varluiissa
Viisafden lahjat
PuUo jänis
Päiväntasaajatyttö
Jouluaatto
Kuten sisältöluettelosta ilmenee, on
Jouliai" sisältö V€rraten hyvä ja
"«»nipuol-nen. Hanldcikaa "Joulu"
asiamiehiltäimne tai tilat&aa se suo-
•aan liikkeemme konttorista. ^
f HINTA 60 SENTTIÄ
.1^-kiiruhtaa p-ojan jäikin'.' ^ "
. — Sashka, odota." Odota! Pyydän
sinua, Sashka!
Uutta poika juoksee leveitä portaita
alas. Piiloutuu pytyn taakse, jossa kas­vaa
iso palniu, ja purskalitaa itkuun.
Isä kiiruhtaa nopein askelin hänen
ohitseen. Sashka näkee hänen kalpeat,
harmistuneet kasvonsa.
— "Isä"! —'tekee pojan mieli huu­dahtaa.
— '\Minä pidän sinusta, mutta
minun elämäni on nyt niin vaikeata."
Mutta hän puree hampaansa yhteen
ja vaikenee itsepintaisesti.
Isä palaa takaisin. Hänen kasvonsa
ovat murheelliset. Väsyneesti ja hi-taa:^
nousee hän portaita ylös. Nina
tulee häntä vastaan. Sashka näkee, että
hänen poskillaan palavat tummanpimai-set*
läikät, huulet vapisevat suuttumuk­sesta,
silmät ovat kovenneet.
— Miksi sinä juoksit hänen jälkeen­sä?
Se on älytöntä, — sanoo hän ää­nekkäästi,
melkein huutaen. (Hänen
äänensä on nyt aivan toisenlainen kuin
silloin, kun hän tarjosi makeisia Sash-kalle.)
/
— Taisin tehdä voitavani tälle poika-n
u l i k a l l e ! ; ^ - : ;
— Minulle hän ei ole mikään "poika-nulikka",
vaan oma poikani, — sanoo
isä väsyneesti.
— Voi, suokaa anteeksi!
— Sinun ivallinen äänensävysi ei sovi
tähän tilanteeseen. Lopetetaan 'tämä
. . . 'Sinä et kuitenkaan ymmärrä mi­tään.
Ovi paukahtaa kiinni.
Sashka astuu masentuneena ulos ka­dulle.-
Ei koskaan eläissään hän ollut
kokenut mitään niin katkeraa. Hän on
järkyttynyt sydänjuuriaan myöten.
Ulkona hämärtää jo, ja koko ympäris­tö
.näyttää vaaleansiniseltä ja hieman
haikealta — lumi, ikkunat, kadut . . .
Sashkan ei tee mieli palata kotiin. Hän
ei kykene kertomaan äidille totuutta,
mutta valehdella hän ei myöskään voi.
Hän kuljeskelee kauan kaduilla tun­tien
itsensä hyljätyksi ja yksinäiseksi.
Katulyhtyjen syttyessä hän vihdoin
palaa kotiin.
Äiti katsoo Sashkaan levottomana.
Hänen silmänsä loistavat kuumeisesti.
— Kananhan sinä siellä olitkin! —
sanoi hän ja hänen huulensa vapisevat.
— Oliko isä yksin? — kysyy hän hil­jaa.
Oli mutisee Sashka koettaen
välttää äitinsä katsetta.
Mistä te keskustelitte?
— Ei mistään erikoisemmin . . . kou­lusta
. . . kaikesta. Äiti, päätäni sär­kee.
Menen nukkumaan.
— Etkö syö illallista? — kysyy äiti.
— Menen nukkumaan, äiti. Hyvää
yötä, — toistaa Sashka ja menee vierei­seen
huoneeseen.
Tanjusha nukkuu vuoteessaan puris­taen
rintaansa vasten vanhaa j:äsynuk-kea,
joka ei koskaan sulje tushilla piir­rettyjä
silmiään.
Sashka riisuutuu nopeasti ja paneu­tuu
vuoteeseen. Hän vetää peiton pään­sä
yli päästäkseen kuulemasta, kuinka
äiti itkee keittiössä.
Sashka ajattelee isää, äitiä . . .
— "Te kaikki luulette, että minä olen
vielä pikkupoika, enkä ymmärrä yhtään
mitään. Ymmärrän kaiken. Jospa te
tietäisitte, jospa te vain tietäisitte, miten
paha minun on olla nyt! Isä . . . Hän
luulee ehkä, että kaikki tänään tapah­tui
vain siksi, että meidän on nyt vai­keampi
tulla toimeen? Mutta me tu­lemme
toimeen ilman häntäkin. Se ei
ole tärkeintä. Jospa hän tietäisi, miten
paljon minä pidän hänestä! Hän on ai­na
ollut minulle kaikkein suurin, kaik­kein
viisain, kaikkein tärkein . .
Joku koputtaa hiljaa ovelle.
Äiti aukaisee. Sashka kuulee hänen
äänensä:
— Sinäkö?
Ja isan
Miksi sinä tulit?
ihen ääni:
.' —• Sasli£a-'mioMI •Mlössmsa.
. " — K i i t o s , ^ saÄo äiti lasllitystl,mot«
• ta hinea ääEessääii kuultaa kyynel.
Hiljaisuus.
— Naulakko on liian korkealla, Kai*
ja, — sanoo isä pehmeästi; —•'Täfijusha
ei yletj' ripustamaan takkiaan,
—^'iin, ehkä . . . Täytyy kiinnittää se
alemmas. r •: j _ ,
Ja taas painostava hiljaisuus.
— Heitä huivi harteillesi,; Katja, tai
sulje Q^i. Sinä vilustut. -
— Ei se mitään tee . , . Suljen oven
kun sinä olet lähtenyt Tahdotko vie­lä
jotakin? X r
Äidin ääni on kova. Xyt hän lyö
oven kiinni.
— Tahdon, — sanoo isä hiljaa.—-
Anna minun vHkaista heitä. Pyydän.
Ja kohta isä astuu hiljaa huoneeseen.
Sashka pidättelee hengitystään.
Isä lähestyy Tanjan vuodetta ja kat­selee
kauan nukkuvan tytön pyöreitä,
punottavia kasvoja. Sitten hän istuutuu
Sashkan vuoteen reunalle.
—• En voi elää enää näin, — kuiskaa
isä. — En voi elää ilman heitä.
iHMIXEX tyytyen tkfäsi kiiijc,
pettymyksiltä siiiuäsi sulje!
Siiriit kiin joskiisniilaa^lraastaay^
tlamän kovHudesfaiic haastaa,
onticas muistele, tuskasi kauna,
uskosi onneen älä särkyä anna.
'Tuirhiunnat ilot sä iiseltäs kieliä,
ne^ ovat esteenä onnesi tiellä.
' Vaikkapa joskus sua liuoleisi painaa,
valoisa päivä koittai\t aina,
sen toivoessa unohtuu tuska ja vaiva
ja valoisa tnicli on elosi taival.
Onni tuhoaa-useampia- kuin onn^ttO'
kuoU Suomessa joululcuun 12 p. 1931
Mtustosi elää
''ijyttäresl '
L¥ÖlA iLÄRSON,
• ^ i .O -
ELIN SAAEE
OLGA mWSKÄ,
Vaiicouver, Ä C..
CSJrn ¥i%NGOWERIN OSASTON
ci» i il ra fiiiisiisi®!
C L I N T O N - H Ä Ä t l L tÄ
2S05 Easi Pender Si.. Vancouver. B. C.
;N KUUSIJUHLA
Joulukuun 21 päivänä klo 7.30 illalla
Hyvä ja monipuolinen ohjelma lapsilta
JOULUPUKKI JA JOULUPOSTI
Vancouverin osaston näyttelijät esittävät joulimäytelmänä
"NUORI MYLLÄRI"
(4-näytoksinen iiuvinäytelinä. KirJ. Maiju Lassila)
Joulukuun 23 päivänä klo 7 illalla
H E T J K n ^ T : ElSnTÄJÄT:
Pentti Akkimus. nucri anylläxi , Annas Roos
Hilkka. Pentin tmorsian M, Rauvala
Luukas Filemon Koikale, Hilkan isä, kylän
koulumestari, räätäli yjn. Y. Mutta;
Mooses Jeremias Min^kky, leskimies ....... E. Ihaksi
Pekika Malkias Junnus, seppä — A. Nuimi
Lihatva Sohvi , Fanny Lind
Raita Elna Lanki
Kaisu ; Eleonora Martin
Sirkka Sicikka Huhtala
Laila Airi Mutta
Siltavouti M. Saari
Lautamies : ? ?
Jaska J. Lanki
Paavo EL Nieminen
Aku E. Kujanpää
Sallisen Ma,ija Mary Nurmi
Iisakki Simpson, hirmu A. Kotila
Hirmun Liisa Julia Aito
ilSÄVÄKEÄ
Ohjaus: YRJÖ MUTTTA
Ravintolalippu $1.00
JOULUTANSSIT
Maanantaina, joulukuun 24 p:nä, klo 9 illalla
Ovilippu $1.00
i
"KAUNIS VEERA"
Esitetään toisen kerran
Joulukuun 30 päivänä klo 7.30 illalla
1
UUDEN VUODEN TANSSIT
Joulukuun 31 päivänä klo 9—1
Tulkaa viettämään hauska ilta Clinton-haalilla!
HYVÄ TANSSISALI JA REPÄISEVÄ MUSIIKKI
Ovilippu $1.00
I
i
i
1 Rauhan loululervekdys ja Onnea v, 1952!
' CSJ:n Vancouverin osasto.
Lauantaina, joulukuun 15 päivänä, 1951 Sivu 14