1951-12-15-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Bo III
'n^la paljoa parem.
•malainen kuulee Eu.
uksen Suomen yöllä,
uneiden talojen ikuj.
kuuntelee tätä va->.
"Oli kerran--. ^
en ilmiö. Argentii.
ovia luikita. X^uin
»pungissa Goyhaiqu-llissani
oli padkyni-
Hotellin ovet ka-haovi
jätettiiii auki.
kautta sisälle, haki-tumaan.
Aluksien
enkä omaisuuden
Minulle hjTnyil-
)lettomuus jaunoh.
•ilta mitään hävin-
^la, kun samat nuk-ilemään
asunnotto-na
paljaan taivaan
ukkujia erämaassa
ryövätä, niin sen
ellissa.
aikki ole enkeleitä,
aikaisemmin kaksi
usein upporikkaat
kä kirjoittaa. Las-omistaja
luovuttaa
sun erikseen. Kar-nukanaan.
Polii-ta
siitä ei oikein
htaa, jossa kaksi
nmuttu.
taan paljon, eikä
luonnollista, että
msa elää ja antaa
esti uusia tulok-imaassa
elämään,
vapaaehtoisesti
ausia Siperiassa,
ijäitä että Suo-
)erian asukkaat,
lisivät mielitöik-harvoin
ulottui
ttakaan: rehel-ettiin
sitenf että
et kauan, sillä,
kolttosen, va-rikollista
takaa,
täntöön. Kan-s.
Ihmekö siis,
ut rikolliset alat,
ja jos näillä
pois. Ja eikö-ellisyys
aikoi-tulokkaita
ole
kerrottiin, että
)itkät ajat Es-ttä
vangit se-äaasti
jäi keen-aroittaa
ulko-petkuttajista.
taskurahansa,
lukea tuhka-
)ritetaan roh-n'tään.
-Mataksi
tunniksi
pian meidät
tönittiin joka
ixvsLB. valoku-
1 käteen joka
Kantohihna
ulkonäöltään
yös Chilessä
son toivossa
utta he. kuolivat
heikoin
mies sellukin
takaa-ä
itämailla
Minulla on
, että valis-itolalaskuja
ssä sattuu,
iienossa ra-maksu
^äi-
CO
AI K A M E kuvaamataiteessa on
Pablo PicasMIa jo vuosikymmenien
ajan ollut johtava asema, mutta vasta
hänen rauhankyyhfcjrsensä on tuonut hänen
nimensä myöskm suurten joukkojen
tietoisuuteen ja on epäilemättä tällä hetkellä
tunnetuin taideteos koko maailmassa.
Pablo Picasso syntyi 'Malagan kau-nettu
kyyhkysenmaalauksistaan, mutta
tuskinpa hän poikaansa opettaessaan
saattoi aavistaa, että tämä poika tulisi
kerran maalaamaan kyyhkysen, joka olisi
satojen miljoonien ihmisten rauhan-rakkauden
symboolina.
Jo parrkymmenvuotiaana Picasso
matkusti Pariisiin, jossa hän senjälkeen
on melkein jatkuvasti oleskellut, ja täs-pungissa
Espanjassa v. 1881, joten hän tä myös johtuu, että hänet aina maini«
tänä \nionna saavuttaa kunnioitettavan
seitsemänkymmenen vuoden iän. Tätä
ei varmaan monikaan tule muistaneeksi
hänen nuorekkaan intohimoisia teoksiaan
katsellessa. Hänen isänsä, joka
myös oli taidemaalari:ja opettajana Barcelonan
Taideakatemiassa, oli myös poikansa
opettaja. Isä oli varsinkin tun-vällisestä.
Mutta Turkissa mmua ei
edes yritetty pettää. Kieltä osaamattomana
liikuin paikasta toiseen vuokra-autolla.
Minulla oli osoitelappu rinnassa
kuin paketissa ikään ja auto vei minut
osoitteen mukaan. Vaadittu maksu
oli aina taksan miikainen. Hotelleissa ja
ravintoloissa ei minulta koskaan vaadittu
ylihintoja. -
Uskon kyllä, että Turkissakin on vilpillisiä
aineksia, mutta siellä on niin
ankara ja tehokas kuri, että sellaiset ainekset
pannaan telkien taa tai ettei
niitä missään tapauksessa lasketa sellaisiin
tehtäviin, joissa rikolliset vaistot
voivat helposti vahingoittaa lähimmäistä.
: :
Usein kuulee kerrottavan, miten matkustajaa
siellä ja"siellä on pahasti petetty,
mutta luulen usein matkustajien
itsensä olevan siihen syypäitä. Pari
vuotta sitten matkustin Sveitsistä Roomaan.
Lähtiessäni otin selvää hotellista,
joka olisi asemaa lähellä, ettei
minun tarvitsisi ottaa asemalta autoa.
Rooman asemalla otin kantajan ja i l moitin
hotellin osoitteen. Matkalla hotelliin
huomasin, että matka oli pitempi
kui nmitä minulle oli ilmoitettu ja että
kantaja oli ottanut toisen kantajan avukseen.
Arnoa matkalaukkuni oli n. 15 kg.
painoinen. En viitsinyt ryhtyä riitelemään
kadulla, tuumin, että ehkä tuon
jaksan maksaa. Kun lopulta tultiin hotelliin,
niin kantaja oli jo matkalla ehtinyt
ottaa auton. Hotellista en saanutkaan
huonetta, ja niin ajettiin autolla
kahden kantajan saattamana hotellista
hotelliin. Kun lopulta sain kurjan huoneen,
niin minun piti seuralaisilleni luovuttaa
huomattava osa matkakassastani.
Syytin siitä ainoastaan omaa tyhmyyttäni.
' \
i^Iatkatoverien kesken usein puhutaan
matkustajaa vaanivista petkuttajista ja
ryöväreistä. Selvitellään myös syitä,
miksi siinä maassa on vaara suuri ja tässä
taas turvallista. Omien havaintojeni
perustuksella olen taipuvainen yhtymään
siihen selitykseen, että varkaudet, .
petokset ja murhat ovat kansojen degeneroitumisen
seurauksia. Terveen ja
voimakkaan. ei tarvitse varastaa eikä
pettää. Hän tiilee toimeen kaikissa
olosuhteissa ilmankin. Hän on siihen
myös liian ylpeä. Heikko raukka, jonka
voimat eivät riitä itsestään huolehtimiseen,
joutuu kiusaukseen hankkia
toimeentulonsa väkevämmän kustannuksella.
Rikollisuus rehoittaa erityisesti
hiiden kansojen keskuudessa, joiden rappeutuneisuus
on suuri. — Y. K.
taan ranskalaisen taiteen yhteydessä.
Mutta asuinpaikka ei ole vaikuttanut
hänen teostensa alkuperään. Huolimatta
erilaisista ilmenemismuodoistaan on
hänen taiteessaan aina pysynyt selvä
espanjalainen leima.
Picasson voi sanoa pitkällä taiteilija-urallaan
läpikäyneen kaikki kuvaamataiteen
eri tyylikaudet. Eikä ainoastaan
läpikäyneen, vaan hän on myös
niistä useiden alkuunpanija ja luoja.
Hän on ikuinen taistelija, etsijä ja uudistaja,
joka yhä uudelleen ja uudelleen
on herättänyt sekä ihastusta, että pahennusta,
muttei koskaan jättänjrt yleisöään
välinpitämättömäksi. Usein on
noussut huutoja Picasson venytettyjä ja
silvottuja ihmis- ja eläinhahmoja vastaan
ja tällöin on joku arvovaltainenkin
taidear^^ostelija teilaamisinnoissaan
erehtynyt julistamaan tuomionsa väittäen,
ettei Picasso osaakaan piirtää ja
maalata '^oikein". Vastaukseksi Picasso
on silloin voinut maalata teoksen, jossa
ei akateemisinkaan klassillisen taiteen
ihailija ole voinut löytää pienintäkään
moitteen sijaa.
Taidekriitikot ovat yrittäneet karsinoida
Picasson tuotannon erilaisiin kansiin.
Puhutaan ''sinisestä", "vaaleanpunaisesta*',
"neekeri-" ja "klassillisesta
kaudesta jne. Tällainen karsinointi
on kuitenkin loppujen lopuksi keinotekoinen
ja ulkokohtainen, eikä "millään
tavoin tee selväksi hänen sisimpiä pyr-kim3^
ksiään. Toiselta puolen voidaan
tietysti sanoa, että katsojan on itse löydettävä
taiteilijan teoksista se mihin
taiteilija on pyrkinyt Ja mitä tavoittanut,
mutta ei olisi varmastikaan pahitteeksi,
että erilaisissa taiteilijaselostuk-sissa
esitettäisiin myös eri teosten aatteellista
taustaa.
Eräs Picasson kuuluisimmista maalauksista
on hänen jo ulkonaisiltakin
mittasuhteiltaan valtava "Guernica" teoksensa
vuodelta 1937. Se on Picasson
jylise\'ä vastalause sotaa vastaan
sen johdosta, että saksalaiset lentäjät
pommittivat täydellisesti sotilaallista
merkitystä vailla olevaa pientä baskilaista
Guernican kaupunkia Espanjan
sisällissodan aikana. Teos herätti vertaansa
vailla olevaa mielenkiintoa koko
Guroossassa, ja kuten niin monesti ennenkin
Picasson nimen yhteydessä kulki
nytkin ääni sekä puolesta, että vastaan.
Tanskalainen«,taidekriitikko Leo S\vane,
joka halventavassa tarkoituksessa nimitti
tätä teosta "barbaariseksi kirkaisuksi",
ei varmaankaan tullut ajatelleeksi
miten oikeaan osunut tämä sanonta
loppujen lopuksi oli. Teos on todellakin
kirkaisu, sydäntäsärkeävä hätähuu-«
to barbariaa vastaan, ja tätä on myös
Picasso epäilemättä maalauksellaan tar-koittanuf."
Picasson koko tuotanto on kuin valtava
kuvakirja kieroonkasvaneesta ja
rikkinäisestä ajastamme. Säälimättä se
paljastaa koko ns. länsimaisen yhteis-
- kunma •sairaaiien ja rappeutumisen ja
siljsi-Jtiuri-s^ldn niin monet "puhtaan"
taiteen-i^vofattakajalollleeii. SeeSole
mitään-**afatciata" ja-muhdttavaa taidetta,
vaan pillua .juosi ja--3feissnma
omalle, ajaleea .lierättlea ja Tafoittaea'
ja--saadm;katsojaa£a. raiiliatt©niaksl |a
kaipaamaan "korjausta .olamn .oloihin.
Hänen taiteensa ei ole tarkoitettu vain
nautiskeltava!^! niin kauan kuin tuhannet
ja taas tuhannet elävät jatkuvassa
kärsimyksessä. Mutta varmaa on myös,
että kun ihmiskunta on parantunut sairaudestaan,
tulee Picasso taiteessaan ju-list&
iaan uuden ja paremman ihmisen
voittoa, -
iMutta ei ainoastaan ihmisen kärsmiys
vaan kaikki inhimillinen kärsunys saa
Picasson nostamaan hätähuudon sorrettujen
puolesta. Tunnettuja ovat monet
hänen harkätaistelua, tuota Espanjan
kansallisaihetta, järkyttävästi esittävät
teoksensa, joissa eläinten sanaton kauhu
tarkoituksettomissa kärsimyksissä> vain
Päblo Nerudan, Chilen, Etdä-Ämeri-kan
Ja .koko e^s^jalaisen kielialueen
•• tiliä'lieS&dlli^urimman runoilijan tuo-'
tanto käsittää 1^ Tunok^lm^lmaa Ja runoelmaa.
Ensimmäinen ilmestyi 1921,
ja .•viidennellä, "20 laulua rakkaudesta
ja ylvsi epätoivosta" (1924), hän saavutti
maailmanmaineen.
iXerudan varhaisempi nuoruus on jättiläisen
tuskaa ja sankarin pessimismiä,
x^äkevää, hurjaa ja vaikeaselkoista kuin
purkautuva tulivuori tai m>'rskyävä meri.
Sellaisena hän on ollut ajan tuskan
ja kuohunnan yleismaailmallinen tulkki.
Mutta sitten tapahtuu muutos. Neruda
joutuu maansa lähettiläänä Madridissa
seuraamaan itse polttopisteestä Espanjan
kansalaissotaa ja asettuu koko valtavalla
inhimillisellä myötämielellään ja
ehdottomalla^ oikeudentunnollaan tasavaltalaisten
puolelle. Chilen hallitus kut-ihmisten
alhaisten vaistojen tyydyttä- suu hänet Espanjasta pois, mutta 'Neru-miseksi,
on puistattavan realistisesti
kuvattu. Myös "Guernica" taulussaan
hän on tehokkaasti käyttänyt näistä
aiheista kehitettyjä, tuskaa ja raakuutta
kuvaavia yksityiskohtia. Kuten
isänsä, niin Picassokin tuntee suurta
rakkautta kyyhkysiä, niinkuin myös
muita eläimiä kohtaan. Hänellä on kesyjä
kyyhkysiä ja kanarialintuja ja työskennellessään
öisin on hänen seuralaisenaan
pöllö. Ei ihme, että tällaisesta
miehestä tuli myös rauhankyyhkysen
luoja, tuon tunnuksen, joka johtotähte-nään
ihmiskunta kerran on rakentava
uuden maailman.
Samalla sekä nuvltiävaa, että surullista
on havaita, kuinka määrätyllä taholla
on alettu tuntea ilmeistä .kylmyyttä Picasson
taidetta kohtaan, hänen liityttyään
Rauhanpuolustajiin. Tässä yhteydessä
tulee mieleen se "taiteenystävä",
joka erään sanomalehtemme yleisönosastossa
pahoitteli neekerilaulajä
Paul Robesonin herättämää suurta mielenkiintoa
ja valisti sitten "ymmärtämättömiä"
.sillä viisaudella, että Robe-son
on aivan tuntematon laulaja ja on
liittynyt Rauhanpuolustajiin vain he-rättääkseen
huomiota! Suurempi häpeä
kuin tällaisen tekeleen sepittäjälle
lankeaa kuitenkin sen lehden osalle, joka
auliisti antaa palstojaan käytettäviksi
yllämainitunlaisille "kulttuurihenkilöille".
Voihan tosiaan joku yksinkertainen
luulla myös Picasson liittyneen
Rauhanpuolustajiin vain herät-tääkseen
huomiota, mutta se hiljaisuus,
joka hänen nimeään eräillä tahoilla nykyään
ympäröi, ei ole näiden yksinkertaisten
aikaansaamaa. Kun joku "riippumaton"
tai "ennakkoluuloton" aika-kauslehtemme
julkaisee artikkelin Picassosta,
viimeaikoina niitä ei kyllä ole
näkynytkään, vaietaan siinä visusti hänen
räuhanpuolustajatyöstään. Ainmat-tilehdistä
puheenollen tämä tietysti on
paikallaan, mutta kun suurelle yleisölle
tarkoitetuissa julkaisuissa selostetaan
tarkkaan hänen pukeutumistaan, huonekalujaan
ja ruoka-aikojaan ym. toisarvoista,
luulisi tilaa riittävän hyväksi.
Tosiasiahan on, että vasta rauhanliikkeen
yhteydessä Picasson nimi on tullut
timnetuksi niiden työtätekevieij keskuudessa,
joille taistelu jokapäiväisestä
leivästä on muodostunut niin ankaraksi,,
ettei heillä ole ollut mahdollisuutta
häneen muussa yhteydessä tutustua.
iKun yhä useammat kirjailijat ovat alkaneet
huomata oman eristäytyneisyy-tensä
ja taiteensa hedelmättömyyden,
on suurin osa kuvaamataiteilijoista sitä
tiiviimmin sulkeutunut yksinäisiin työ-da
jatkaa taisteluaan ja julkaisee koko-,
naisen runokokoelman Espanjan puoles-!
ta. Nerudan runoudessa vaihtuu nyt'
summaton maailmantuska taistelijan ylpeäksi
tietoisuudeksi. Chilen lähettiläänä
Meksikossa hämmästyttää hän pääkaupungin
julkaisemalla Stalingradin taistelun
päivinä suuren Stalingrad-runonsa
plakaatteina talojen seinillä!
Sodan jälkeen osallistui Neruda maassaan
puhjenneeseen poliittiseen vapausliikkeeseen,
kohosi suuren vaalivoiton
mukana nopeasti senaattoriksi ja putosi
-r- nykyisen diktaattorin vallankaappauksen
jälkeen — vielä nopeammin
maanpakolaiseksi. Mutta poliittinen
taistelija ei tyrehdyttänyt hänessä runoilijaa,
maan aitakin hänen taistelunsa jatkui
myös runokokoelmina, joista "Jotta
puunkaataja hei"äisi" sai Varsovan rau-hankongressissa
suuren kansainvälisen
kirjallisuuspalkinnon. Teos ilmestyi
1948, pari vuotta sen jälkeen, viime
vuonna, valmistui suurisuuntainen runokokoelma
"Canto general", jota syystä
jo pidetään Etelä-Amerikan vapaustaistelun
suurena monumenttina. Sen runot
kuvaavat tätä taistelua ja sen ihmisiä
aina espanjalaisten maahantulosta asti,
500 vuoden pituisena ajanjaksona.
'Neruda on voimakkaasti osallistunut
myös Rauhanpuolustajain toimintaan,
kuuluisaksi tuli hänen seikkailurikas
matkansa poliisiesteiden läpi Pariisin
kongressiin 1949.
Nerudan runoja on käännetty monille
kielille. Hänen yarhaisimpaa tuotantoaan
on ruotsiksi hieno valikoima Arthur
Lundkvistin antologiassa "Vistelse
pä jorden". Suomeksi on Nerudan runoja
ilmestynyt tämän kirjoittajan kääntämä
sikermä (ja esittely) viime vuoden
Ajan Kirjan toisessa numerossa. — J—o
P.
KorkkifimvH ovat upottaneet enemmän
ihinkiä kuin korkkiliivit pelastaneet.
kammioihinsa ^varjelemaan "ajattoman"
taiteensa säilymistä, mutta täydellisesti
välinpitämättöminä siitä miten ihmisen
käy. Siksi onkin rohkaisevaa, että sel^
lainen yleismaailmallinen nero kuin Picasso
pn noussut näyttämään tietä. Eurooppalainen
Picasso, pohjois-amerikka-lainen
Robeson ja eteläamerikkalainen
Neruda, kuvan sävelen ja sanan mestarit
ovat niitä edelläkävijöitä, joita tulevien
aikojen taiteilijat saavat kiittää siitä,
että peto ihmisessä saatiin surmatuksi
ennen,kuin se ennätti syöstä-ihmiskunnan
perikatoon.
Lauantaina; joulukuun 15 päivänä, 1951 Sivu 3
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 15, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-12-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki511215 |
Description
| Title | 1951-12-15-03 |
| OCR text | Bo III 'n^la paljoa parem. •malainen kuulee Eu. uksen Suomen yöllä, uneiden talojen ikuj. kuuntelee tätä va->. "Oli kerran--. ^ en ilmiö. Argentii. ovia luikita. X^uin »pungissa Goyhaiqu-llissani oli padkyni- Hotellin ovet ka-haovi jätettiiii auki. kautta sisälle, haki-tumaan. Aluksien enkä omaisuuden Minulle hjTnyil- )lettomuus jaunoh. •ilta mitään hävin- ^la, kun samat nuk-ilemään asunnotto-na paljaan taivaan ukkujia erämaassa ryövätä, niin sen ellissa. aikki ole enkeleitä, aikaisemmin kaksi usein upporikkaat kä kirjoittaa. Las-omistaja luovuttaa sun erikseen. Kar-nukanaan. Polii-ta siitä ei oikein htaa, jossa kaksi nmuttu. taan paljon, eikä luonnollista, että msa elää ja antaa esti uusia tulok-imaassa elämään, vapaaehtoisesti ausia Siperiassa, ijäitä että Suo- )erian asukkaat, lisivät mielitöik-harvoin ulottui ttakaan: rehel-ettiin sitenf että et kauan, sillä, kolttosen, va-rikollista takaa, täntöön. Kan-s. Ihmekö siis, ut rikolliset alat, ja jos näillä pois. Ja eikö-ellisyys aikoi-tulokkaita ole kerrottiin, että )itkät ajat Es-ttä vangit se-äaasti jäi keen-aroittaa ulko-petkuttajista. taskurahansa, lukea tuhka- )ritetaan roh-n'tään. -Mataksi tunniksi pian meidät tönittiin joka ixvsLB. valoku- 1 käteen joka Kantohihna ulkonäöltään yös Chilessä son toivossa utta he. kuolivat heikoin mies sellukin takaa-ä itämailla Minulla on , että valis-itolalaskuja ssä sattuu, iienossa ra-maksu ^äi- CO AI K A M E kuvaamataiteessa on Pablo PicasMIa jo vuosikymmenien ajan ollut johtava asema, mutta vasta hänen rauhankyyhfcjrsensä on tuonut hänen nimensä myöskm suurten joukkojen tietoisuuteen ja on epäilemättä tällä hetkellä tunnetuin taideteos koko maailmassa. Pablo Picasso syntyi 'Malagan kau-nettu kyyhkysenmaalauksistaan, mutta tuskinpa hän poikaansa opettaessaan saattoi aavistaa, että tämä poika tulisi kerran maalaamaan kyyhkysen, joka olisi satojen miljoonien ihmisten rauhan-rakkauden symboolina. Jo parrkymmenvuotiaana Picasso matkusti Pariisiin, jossa hän senjälkeen on melkein jatkuvasti oleskellut, ja täs-pungissa Espanjassa v. 1881, joten hän tä myös johtuu, että hänet aina maini« tänä \nionna saavuttaa kunnioitettavan seitsemänkymmenen vuoden iän. Tätä ei varmaan monikaan tule muistaneeksi hänen nuorekkaan intohimoisia teoksiaan katsellessa. Hänen isänsä, joka myös oli taidemaalari:ja opettajana Barcelonan Taideakatemiassa, oli myös poikansa opettaja. Isä oli varsinkin tun-vällisestä. Mutta Turkissa mmua ei edes yritetty pettää. Kieltä osaamattomana liikuin paikasta toiseen vuokra-autolla. Minulla oli osoitelappu rinnassa kuin paketissa ikään ja auto vei minut osoitteen mukaan. Vaadittu maksu oli aina taksan miikainen. Hotelleissa ja ravintoloissa ei minulta koskaan vaadittu ylihintoja. - Uskon kyllä, että Turkissakin on vilpillisiä aineksia, mutta siellä on niin ankara ja tehokas kuri, että sellaiset ainekset pannaan telkien taa tai ettei niitä missään tapauksessa lasketa sellaisiin tehtäviin, joissa rikolliset vaistot voivat helposti vahingoittaa lähimmäistä. : : Usein kuulee kerrottavan, miten matkustajaa siellä ja"siellä on pahasti petetty, mutta luulen usein matkustajien itsensä olevan siihen syypäitä. Pari vuotta sitten matkustin Sveitsistä Roomaan. Lähtiessäni otin selvää hotellista, joka olisi asemaa lähellä, ettei minun tarvitsisi ottaa asemalta autoa. Rooman asemalla otin kantajan ja i l moitin hotellin osoitteen. Matkalla hotelliin huomasin, että matka oli pitempi kui nmitä minulle oli ilmoitettu ja että kantaja oli ottanut toisen kantajan avukseen. Arnoa matkalaukkuni oli n. 15 kg. painoinen. En viitsinyt ryhtyä riitelemään kadulla, tuumin, että ehkä tuon jaksan maksaa. Kun lopulta tultiin hotelliin, niin kantaja oli jo matkalla ehtinyt ottaa auton. Hotellista en saanutkaan huonetta, ja niin ajettiin autolla kahden kantajan saattamana hotellista hotelliin. Kun lopulta sain kurjan huoneen, niin minun piti seuralaisilleni luovuttaa huomattava osa matkakassastani. Syytin siitä ainoastaan omaa tyhmyyttäni. ' \ i^Iatkatoverien kesken usein puhutaan matkustajaa vaanivista petkuttajista ja ryöväreistä. Selvitellään myös syitä, miksi siinä maassa on vaara suuri ja tässä taas turvallista. Omien havaintojeni perustuksella olen taipuvainen yhtymään siihen selitykseen, että varkaudet, . petokset ja murhat ovat kansojen degeneroitumisen seurauksia. Terveen ja voimakkaan. ei tarvitse varastaa eikä pettää. Hän tiilee toimeen kaikissa olosuhteissa ilmankin. Hän on siihen myös liian ylpeä. Heikko raukka, jonka voimat eivät riitä itsestään huolehtimiseen, joutuu kiusaukseen hankkia toimeentulonsa väkevämmän kustannuksella. Rikollisuus rehoittaa erityisesti hiiden kansojen keskuudessa, joiden rappeutuneisuus on suuri. — Y. K. taan ranskalaisen taiteen yhteydessä. Mutta asuinpaikka ei ole vaikuttanut hänen teostensa alkuperään. Huolimatta erilaisista ilmenemismuodoistaan on hänen taiteessaan aina pysynyt selvä espanjalainen leima. Picasson voi sanoa pitkällä taiteilija-urallaan läpikäyneen kaikki kuvaamataiteen eri tyylikaudet. Eikä ainoastaan läpikäyneen, vaan hän on myös niistä useiden alkuunpanija ja luoja. Hän on ikuinen taistelija, etsijä ja uudistaja, joka yhä uudelleen ja uudelleen on herättänyt sekä ihastusta, että pahennusta, muttei koskaan jättänjrt yleisöään välinpitämättömäksi. Usein on noussut huutoja Picasson venytettyjä ja silvottuja ihmis- ja eläinhahmoja vastaan ja tällöin on joku arvovaltainenkin taidear^^ostelija teilaamisinnoissaan erehtynyt julistamaan tuomionsa väittäen, ettei Picasso osaakaan piirtää ja maalata '^oikein". Vastaukseksi Picasso on silloin voinut maalata teoksen, jossa ei akateemisinkaan klassillisen taiteen ihailija ole voinut löytää pienintäkään moitteen sijaa. Taidekriitikot ovat yrittäneet karsinoida Picasson tuotannon erilaisiin kansiin. Puhutaan ''sinisestä", "vaaleanpunaisesta*', "neekeri-" ja "klassillisesta kaudesta jne. Tällainen karsinointi on kuitenkin loppujen lopuksi keinotekoinen ja ulkokohtainen, eikä "millään tavoin tee selväksi hänen sisimpiä pyr-kim3^ ksiään. Toiselta puolen voidaan tietysti sanoa, että katsojan on itse löydettävä taiteilijan teoksista se mihin taiteilija on pyrkinyt Ja mitä tavoittanut, mutta ei olisi varmastikaan pahitteeksi, että erilaisissa taiteilijaselostuk-sissa esitettäisiin myös eri teosten aatteellista taustaa. Eräs Picasson kuuluisimmista maalauksista on hänen jo ulkonaisiltakin mittasuhteiltaan valtava "Guernica" teoksensa vuodelta 1937. Se on Picasson jylise\'ä vastalause sotaa vastaan sen johdosta, että saksalaiset lentäjät pommittivat täydellisesti sotilaallista merkitystä vailla olevaa pientä baskilaista Guernican kaupunkia Espanjan sisällissodan aikana. Teos herätti vertaansa vailla olevaa mielenkiintoa koko Guroossassa, ja kuten niin monesti ennenkin Picasson nimen yhteydessä kulki nytkin ääni sekä puolesta, että vastaan. Tanskalainen«,taidekriitikko Leo S\vane, joka halventavassa tarkoituksessa nimitti tätä teosta "barbaariseksi kirkaisuksi", ei varmaankaan tullut ajatelleeksi miten oikeaan osunut tämä sanonta loppujen lopuksi oli. Teos on todellakin kirkaisu, sydäntäsärkeävä hätähuu-« to barbariaa vastaan, ja tätä on myös Picasso epäilemättä maalauksellaan tar-koittanuf." Picasson koko tuotanto on kuin valtava kuvakirja kieroonkasvaneesta ja rikkinäisestä ajastamme. Säälimättä se paljastaa koko ns. länsimaisen yhteis- - kunma •sairaaiien ja rappeutumisen ja siljsi-Jtiuri-s^ldn niin monet "puhtaan" taiteen-i^vofattakajalollleeii. SeeSole mitään-**afatciata" ja-muhdttavaa taidetta, vaan pillua .juosi ja--3feissnma omalle, ajaleea .lierättlea ja Tafoittaea' ja--saadm;katsojaa£a. raiiliatt©niaksl |a kaipaamaan "korjausta .olamn .oloihin. Hänen taiteensa ei ole tarkoitettu vain nautiskeltava!^! niin kauan kuin tuhannet ja taas tuhannet elävät jatkuvassa kärsimyksessä. Mutta varmaa on myös, että kun ihmiskunta on parantunut sairaudestaan, tulee Picasso taiteessaan ju-list& iaan uuden ja paremman ihmisen voittoa, - iMutta ei ainoastaan ihmisen kärsmiys vaan kaikki inhimillinen kärsunys saa Picasson nostamaan hätähuudon sorrettujen puolesta. Tunnettuja ovat monet hänen harkätaistelua, tuota Espanjan kansallisaihetta, järkyttävästi esittävät teoksensa, joissa eläinten sanaton kauhu tarkoituksettomissa kärsimyksissä> vain Päblo Nerudan, Chilen, Etdä-Ämeri-kan Ja .koko e^s^jalaisen kielialueen •• tiliä'lieS&dlli^urimman runoilijan tuo-' tanto käsittää 1^ Tunok^lm^lmaa Ja runoelmaa. Ensimmäinen ilmestyi 1921, ja .•viidennellä, "20 laulua rakkaudesta ja ylvsi epätoivosta" (1924), hän saavutti maailmanmaineen. iXerudan varhaisempi nuoruus on jättiläisen tuskaa ja sankarin pessimismiä, x^äkevää, hurjaa ja vaikeaselkoista kuin purkautuva tulivuori tai m>'rskyävä meri. Sellaisena hän on ollut ajan tuskan ja kuohunnan yleismaailmallinen tulkki. Mutta sitten tapahtuu muutos. Neruda joutuu maansa lähettiläänä Madridissa seuraamaan itse polttopisteestä Espanjan kansalaissotaa ja asettuu koko valtavalla inhimillisellä myötämielellään ja ehdottomalla^ oikeudentunnollaan tasavaltalaisten puolelle. Chilen hallitus kut-ihmisten alhaisten vaistojen tyydyttä- suu hänet Espanjasta pois, mutta 'Neru-miseksi, on puistattavan realistisesti kuvattu. Myös "Guernica" taulussaan hän on tehokkaasti käyttänyt näistä aiheista kehitettyjä, tuskaa ja raakuutta kuvaavia yksityiskohtia. Kuten isänsä, niin Picassokin tuntee suurta rakkautta kyyhkysiä, niinkuin myös muita eläimiä kohtaan. Hänellä on kesyjä kyyhkysiä ja kanarialintuja ja työskennellessään öisin on hänen seuralaisenaan pöllö. Ei ihme, että tällaisesta miehestä tuli myös rauhankyyhkysen luoja, tuon tunnuksen, joka johtotähte-nään ihmiskunta kerran on rakentava uuden maailman. Samalla sekä nuvltiävaa, että surullista on havaita, kuinka määrätyllä taholla on alettu tuntea ilmeistä .kylmyyttä Picasson taidetta kohtaan, hänen liityttyään Rauhanpuolustajiin. Tässä yhteydessä tulee mieleen se "taiteenystävä", joka erään sanomalehtemme yleisönosastossa pahoitteli neekerilaulajä Paul Robesonin herättämää suurta mielenkiintoa ja valisti sitten "ymmärtämättömiä" .sillä viisaudella, että Robe-son on aivan tuntematon laulaja ja on liittynyt Rauhanpuolustajiin vain he-rättääkseen huomiota! Suurempi häpeä kuin tällaisen tekeleen sepittäjälle lankeaa kuitenkin sen lehden osalle, joka auliisti antaa palstojaan käytettäviksi yllämainitunlaisille "kulttuurihenkilöille". Voihan tosiaan joku yksinkertainen luulla myös Picasson liittyneen Rauhanpuolustajiin vain herät-tääkseen huomiota, mutta se hiljaisuus, joka hänen nimeään eräillä tahoilla nykyään ympäröi, ei ole näiden yksinkertaisten aikaansaamaa. Kun joku "riippumaton" tai "ennakkoluuloton" aika-kauslehtemme julkaisee artikkelin Picassosta, viimeaikoina niitä ei kyllä ole näkynytkään, vaietaan siinä visusti hänen räuhanpuolustajatyöstään. Ainmat-tilehdistä puheenollen tämä tietysti on paikallaan, mutta kun suurelle yleisölle tarkoitetuissa julkaisuissa selostetaan tarkkaan hänen pukeutumistaan, huonekalujaan ja ruoka-aikojaan ym. toisarvoista, luulisi tilaa riittävän hyväksi. Tosiasiahan on, että vasta rauhanliikkeen yhteydessä Picasson nimi on tullut timnetuksi niiden työtätekevieij keskuudessa, joille taistelu jokapäiväisestä leivästä on muodostunut niin ankaraksi,, ettei heillä ole ollut mahdollisuutta häneen muussa yhteydessä tutustua. iKun yhä useammat kirjailijat ovat alkaneet huomata oman eristäytyneisyy-tensä ja taiteensa hedelmättömyyden, on suurin osa kuvaamataiteilijoista sitä tiiviimmin sulkeutunut yksinäisiin työ-da jatkaa taisteluaan ja julkaisee koko-, naisen runokokoelman Espanjan puoles-! ta. Nerudan runoudessa vaihtuu nyt' summaton maailmantuska taistelijan ylpeäksi tietoisuudeksi. Chilen lähettiläänä Meksikossa hämmästyttää hän pääkaupungin julkaisemalla Stalingradin taistelun päivinä suuren Stalingrad-runonsa plakaatteina talojen seinillä! Sodan jälkeen osallistui Neruda maassaan puhjenneeseen poliittiseen vapausliikkeeseen, kohosi suuren vaalivoiton mukana nopeasti senaattoriksi ja putosi -r- nykyisen diktaattorin vallankaappauksen jälkeen — vielä nopeammin maanpakolaiseksi. Mutta poliittinen taistelija ei tyrehdyttänyt hänessä runoilijaa, maan aitakin hänen taistelunsa jatkui myös runokokoelmina, joista "Jotta puunkaataja hei"äisi" sai Varsovan rau-hankongressissa suuren kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon. Teos ilmestyi 1948, pari vuotta sen jälkeen, viime vuonna, valmistui suurisuuntainen runokokoelma "Canto general", jota syystä jo pidetään Etelä-Amerikan vapaustaistelun suurena monumenttina. Sen runot kuvaavat tätä taistelua ja sen ihmisiä aina espanjalaisten maahantulosta asti, 500 vuoden pituisena ajanjaksona. 'Neruda on voimakkaasti osallistunut myös Rauhanpuolustajain toimintaan, kuuluisaksi tuli hänen seikkailurikas matkansa poliisiesteiden läpi Pariisin kongressiin 1949. Nerudan runoja on käännetty monille kielille. Hänen yarhaisimpaa tuotantoaan on ruotsiksi hieno valikoima Arthur Lundkvistin antologiassa "Vistelse pä jorden". Suomeksi on Nerudan runoja ilmestynyt tämän kirjoittajan kääntämä sikermä (ja esittely) viime vuoden Ajan Kirjan toisessa numerossa. — J—o P. KorkkifimvH ovat upottaneet enemmän ihinkiä kuin korkkiliivit pelastaneet. kammioihinsa ^varjelemaan "ajattoman" taiteensa säilymistä, mutta täydellisesti välinpitämättöminä siitä miten ihmisen käy. Siksi onkin rohkaisevaa, että sel^ lainen yleismaailmallinen nero kuin Picasso pn noussut näyttämään tietä. Eurooppalainen Picasso, pohjois-amerikka-lainen Robeson ja eteläamerikkalainen Neruda, kuvan sävelen ja sanan mestarit ovat niitä edelläkävijöitä, joita tulevien aikojen taiteilijat saavat kiittää siitä, että peto ihmisessä saatiin surmatuksi ennen,kuin se ennätti syöstä-ihmiskunnan perikatoon. Lauantaina; joulukuun 15 päivänä, 1951 Sivu 3 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-12-15-03
