Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 15, 1951

              31:'
1;
Li=? 8UT Ti-IEN
T\VENiTS'-OKiS •
VOU STAY UP
.\!:£i-rT TOT!?y
KOvV J?UM ALOKIÖ
BEO CUICKLV'
BOT, A\OM/
!T'S 'ViLLE;?
CAiM'' ÄK^D
A?^D 1T'S o;v'LV
TWO OUT OF
ri-!;?£e FALLS»
, SLUS ÖSTS ALOMS ON
OSILV 3 ><OL'l?S SLEcP
A KMSHT» - -ANiO
7 M01?5 l^4 Ti4E
PAVTiME /
ANO SAVgS-TME>v^SÄrp% "5
TRiP SOUTH. TACE ?
1 ^
OLOEf? FO:
JUST OO'!^-
^HQUiRE SO
A\UCM SIBBP,
My;?TLE /
t o e C TM
IF rr'S SLEEP: TMAT M A K ES
VOU Sf50W - X OLkSHT TO,
TrfNk Of^ A WAY TO »<eEP
,\\V HiPSAvVAKE-^
01 ^ -
=-1 fSZ'
'Wh4eM VOU
' - ^ ^ —
wA\':= VOU
S U M B Ä ?
IF AAV BREAKFAST \
1SM'T CEAOV iM TENJ l
MIMUTES, X'LL BE Z2
LATE F015 SCr^OOL./pp
f 15 IT X.
// (S{?OWNJ-UPS V
•OtDM'T ??£QUI(?E )
MUCM S t E E P . ^y
(
COPR. »nsi. KiSt: FEATVRKS SYNPICATE. ln«.. «ORLl» R!GHTS ItESEBVED.
YEISAS I*BNTU
Mies meni huutokauppaan ja ihastui
siellä papukaijaan.
~ Yksi dollari, huusi mies.
— K a ^ . ^ kuului ääni.
— Kolme, huusi mies.
— Neljä, kuului ääm.
Näin jatkettiin jonMn aikaa, kunnes
hinta nousi 2ä dollariin, jolloin mies sai
papukaijan. IMemiessään ulos h ä n tapasi
miehen, joka sanoi olevansa limiun enti­nen
omistaja.
— Mainiota! Tehän voittekin sitten
sanoa, osaanko lintu puhua.
— Varmasti osaa.
— J a 0x^0 se m^^^däkin viisas?
— Khdottomasti. (Sehän se tarjosi yli
teidän huutojenne koko ajan.
Merimies rakasti Maijaa aivan suun­nattomasti.
Mutta elSmä on kovaa ja
hänen oli palattava takaisin merille. Hän
halusi kuitenkin tytdstään pysyvän muis­ton
ja teki sen siten kuin merimies katsoo
£oveIiaaicsi. Hän meni taitavan tatuee-raajan
luo, paljasti rintansa ja pyysi ta-tueerEÄjan
tatuoimaan siihen tytön kas­vot.
' .iv
"Onko teillä malli?" tiedusteli "taiteiU-j
a^ „ ^
Merimies veti taskustaan Maijan ku­van.
"Ahaa", sanoi tatueeraaja, "sehän on
Maijs! En tarvitse mallia."
"Sinua ja miss Mattilaa ei n ä e enää
yhdessä."
"Se on tosi. Minä en voi s i ^ ä ä hänen
nauruaan."
'^Minä en ole huomannut siinä mitään
erikoisto.*'
"Mutta sinäpä et ollutkaan läsnä, kun
kosin h ä n t ä ."
Iiääkäri tuU varovasti huoneeseen j a ky­syi
mimanihoitajattarelta:
"KuiiJkä hoidettavanne jaksaa?"
••Hän edist3?y suurenmoisesti, huomenna
menemme naimisiin.'*
OPPPJUT
Poika oli palannut maailmalta j a oppi­nut
muutaman sanan espanjaa. Päivällis­pöydässä
hän lateli oppimiaan sanoja,
mutta l am ne leijuivat, niin alkoi hän
luetella sellaisia sanoja kuin "lusikkaano,
kahveliaano. veitsiaano'* jne.
Isä kutmteli aikansa, mutta sanoi lo­puksi:
"Jaa, poika, oppinut naies olet, mutta
minä en ole ennen tiennyt, e t t ä minäkin
osaan puhua espanjaa. Ota nyt talik-kaano,
mene navettaan© ja aja ulos lan-taano."
Kirjanpainaja: 'IMinkä vuoksi poikasi on
n i i n erilainen kuin sinä?"
Toinen kirjapainaja: ' h ä n e s t ä ei p i t ä ­nytkään
tulla poikaa, vaan tyttö, joten
kysymyksessä oli vahinko, eU painovirhe."
Takamaan muori kävi lääkärissä j a l ä ä -
M r i määiösi lääkettä, pulveria, jota piti
ottaa n i i n paljon kuin SO pennin rahan
päälle sopii. Seuraavan kerran, kun muo­r
i meni uudestaan lääkäriin, ihmetteli
tohtori, -kun lääke oU niin pian loppunut
j a kysyi:
"Oletteko ottanut lääSiettä niinkuin kas­kin?"
"Voi hyvä tohtori, minulla ei ollut f
penin rahaa, mutta otin 10 penniUa vusi
kertaa."
K Y S Y I VAIN
Mustalaiskuorma ajoi pihaan. Bmänt»
sanoi, ettei h ä n anna mitään mustaiaj-sille.
"Mutta ihyvä emäntä, me emme ole mus­talaisia,
vaan romaaneja", sanoi yksi mus­talaisista.
,
"Nuoko sitten ovat novelleja?" tiedusteu
emäntä lapsiin viitaten.
SANOI EMELIF5TEENSÄ
Kun e r ä ä l t ä .brittiläiseltä autonkuljet^"
j a l ta kysyttiin, mitä hän pitää jan^*
kenraaliMacArthurista, sanoi hän:
"Minä ainakin uskon, ettei se aija va-^
osaa kävellä veden päällä."
Sivu 12 Lauantaina, Joulukuun 15 päivänä, 1951