1956-12-22-15 |
Previous | 15 of 24 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
^ Tässä talossa oa aina asiinirt kun- mi ja varustettuna merMnnällä: poste
nolUsia vuokrätoia, tora Papin. restante. Tällä roenete'4nällä voittaisi
Sabpolusiromaanit, Joita tutkimme — kirjaiUjan tietämän mukaan — aikaa
aamukahvin Jälkeen, antoivat useita kolme vuotta, ellei vään tekisi sitä ereh-bmä
neuvoja. He&isen ajattelimme dystä, että lähettäisi paketin lentopos-jättää
jalokivet sälytettäväksi rautatie- *tis^
— Meidän tä>lyy tehdä niin, vaimo-ni
sanoi.
. Koko aamupäivän piirsimme tusbiky-hällä
hansikkaat käessä asiallisen näköx-siä
painokirjaimia laatikon käärepaperiin^
ettei käsialaamme voitaisi kolmen
vuoden kuluttua tuntea. Kirjoitimme:
Herra Tsheng Tshang, Hongkong, Postikonttori
No 1, poste restante. Noudetaan.
Ei kirjata. Ei lentopostissa. Läh.
V. Rouleau, os. Box S. Sisältää: kenkiä.
(En tiedä mistä keksin tuon "kenkiä".)
Sitten lähdin postiin.
Saavuin postitoimistoon kaikkein vilk-kaimpaha
aikana. Tuntematon poisti-virkailija
käänteli pakettia ja kysyi sitten:"
^-
^ Onko tullattavaa? Avatkaa paketti,
olkaa hyvä.
Jähmetyin. Virkailija toisti hiemaii
änkaratiiniin: .
-—Olkaa hyvä, avatkaa heti paketti.
aseman mvarasailoon; äi^ita ne noudettaisiin
vasta kobnen kuukauden kuluttua
huutokauppaan. Mutta rautatieasemalla
oli työssä liptuunyyjänä
Modestinen serkku, jä vaara oli liian
suuri. Toinen neuvo ihieltytti meitä
enemmän: kerrottiinmurhaajasta, joka
lähetti kappaleisiin leikkaamansa ruumiin
kenkälaatikot postipakettina Siamiin
vastaanottajana joku ölemiaton ni-
Kirj.M.\SA
"yAlKK-^ talvi on pitkä ja kolkko,- kesäunestaan virkeänä ja vilkkaana. Jo
»^'»"^^"^^ luonto herää talvi- pari viikkoa ennen pyyntiaikaa hän it-
Hauskaa Joulua ja
Onnea uudelle vuodelle
toivottaa
Geraldtön Ohtario
^^^^ - M. välity
Box 190 Geraldtön, Ontario
" ; irijryntiosasto 130, osat 131 ja paPv^us 304.
HAUSKAA JOULUA
QNNEil^lSm^^^^^^ VUOTTA
asiakkailleen toivottaa
Teidän ystäväUinen vakuutiismiehenne.
Puhelin 91 Geraldtön, Ontario
PARHAIN VUODENAJAN TERVBHDYKSEMME
SUOmixAISILLE ASIAKKAILLEMME!
&
Kmppa missä arvot johtavat
' ' ' Puhelin 15 '
ff
P. O. Box 14 Geraldtön, Ontario
HAUSKAA JOULUA JA
ON N EA VUODELLE 1957
' kaikille osuustolininna|n kannattajille
jä liikeystäyille!
' Toivottaa :
IMBmATIOMM CO-OP STORES ITO.
GERALDTÖN ONTARIO
HAUSKAA JOULUA JA
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA
sekä HYVÄÄ KATKAISUA vuodelle 1957
toivottaa
mmi SA>Y PROJECT LTD.
STEVENS - IX>NG I ^C - B E A ^
niin keväällä
unestaan. Ihnunenkin tuntee keväällä
itsensä iloisemmaksi ja virkeämmäksi
nuorista vanhoUun saakka.
Metsänriistan pyytäjä herää syksyllä
Muuten minun on avattava se. -
Revin paketin tiskiltä ja mutisin: "Se
oli pilaa . . S i t t e n marssin tieheni jä
purin hampaat yhteen, etten olisi juos*:
sut. Kuulin takanani hämmästynyttä
kuiskinaa. Kadulle päästyäni aloin
a-juosta^-• V -
Vaivuimme toistemme syliin. Vaimoni
sanoi: -
— Jean rakkaani, tiedätkö mitä nyt
teemme? .Lähdemme poliisikamariin
kertomaan kaiken;
— Niini mutisin.^ Se ontainoa keino.
Kestätkö sen, rakkaani?
Hän silitti päätäni. Ajattelin vankilaa,
johon mahdollisesti JQutuisin. Minkälaisen
rahgaistuksen; yöisin saada?
Vuoden, pari. OHnhan .vain osallistunut
varastetun tavaran kätkemiseen. Suutelin
vaimoni kättä! Häiioli:suuremmoi-nen
ja urhea.
Nousimme samanaikaisesti, yhtä juh*
Iällisinä.
En unohda koskaan yhteistä käyp-lyämme
poUisilaitokselle. . Minä kan-noin
paketin, Modestine takertui käsivarteeni.
Tunsinmie olomme kummal-sekseen
laulaa hyräilee riemulliset i\m*
teet sydämessään, hakee pyssynsä säilytyspaikasta
ja p^^yhkii siitä rasvoja.
Xiin minäkin ryhdyui virkeänä ja
reippaana kaivamaan' pyssyäni pois
vuotuisesta säilytyspaikasta. Rasvat
pois taas ja kruunupää nurin, että^on
mammalle kunnollista lihaa, josta saa
keittää ja paistaa mielensä mukaan ruokaa,
jota sitten saan popsia, kun reippaana
astelen työmaalta kotiin, ilahduttamaan
häntä hyvsUlä ruökahaluUemi.
Siinä samalla kehaisen vähän j että hv-välle
maistuu tämä paisti, oletpa valmistanut
sen oikein minun mieleisekseni.
Ohoh kun maistuukin hyväUe,
mamma!
Tuota . . . parin viikon kuluttua alkaa
metsästyskausi. Otankin tuon pyssyn
ja siivoan siitä vuoden vanhat rasvat
ja pölyt, että se varmasti sattuu.
Tässä pitää näyttää mammalle sellaista
mallia kuin sotaväessä. Rinta ulos ja
vatsa sisään, kun kerran kivääriä alkaa
käsittelemään ja mamma on siitä miehuuden
osoituksesta mielissään, eikä
käy vastustamaan ihania metsätyssuun-niteimiani.
Niin, tuossa se nyt on taas minun
rakas pyssyni, jolla niitä kruunupäitä
kukistetaan . . . Mutta voi tuhattu-
. „. , . , ..^ . , ^ limmainen! Tätä pyssyä on varmaan
Iisen luhlalhseksi. Oh kevät la luonto . , ,.. ., ^ . ,
. .T.t./^^"^r^ : \ . M . joku käsitellyt, ei ole samassa asennoskukki.
Puhelimme hiljaa siitä onnessa
kuin mihin sen viime vuonna panin
tamme, joka alkaisi pitkän rangaistuksen
päätyttyä. Lähestyessämme poliisi*
asemaa hidastimme askeleitamme, mutta
sitten astuimme päättävästi sisään.
Poliisikomisarion pöytä QH yksinkertaista,
maalaamatonta puuta, ja komisario
itse, jonka tunsinime ulkonäöltä,
oli ystävällisen ja väsyneen näköinen.
— Mikä hätänä? hän kysyi.
Hätkähdimme kysymyksen arkista
sävyä. Tunsin palan kurkussani. Näin
ettei Modestinekaan osannut puhua.
Selvä, loogillinen, ytimekäs selvityspu-he,
jonka olimme valmistaneet yhdessä,
kuivui kurkkuumme. Heitin paketin
pöydälle kuolemaa halveksivaila eleellä,
revin siitä käärepaperin pois ja kalmankalpeana
työnsin sikaarilaatikon kuuba-laisine
naisineen ja banaanipuineen komisarion
eteen, mitään puhumatta.
Hän näytti yllättyvän suuresti. Kui-tenltin
hän ojensi kätensä ja avasi sen.
Sikaarilaatikossa oli Sikaareja, kaksi
kerrosta tuoksuvia kuubalaisia Sikaareja.
Muuta siinä ei ollutkaan.
. . . jHei, eukko I Kuka on nykinyt
minun pyssyäni. Varmastikin tähtäin
on taas pois paikoiltaan, jotta sillä ei
saa sattumaan mihinkään.
— Kyllä minä sitä vähän liikautin,
kun pyyhin pölyjä. Ja toisekseen, eihän
se sattunut viime vuonnakaan . . .
Niitä peurojahan ei tullut. V
— Kyllä se varmasti sattui oikein,
mutta peura pii toisessa paikassa, inhan
se silloin voinut siihen osua . . . Ja,
mamma, ei nyt puhuta siitä viime vuotisesta.
Unhoitetaan koko juttu, eikö
niin? "
— Niin, kumpa nyt sulia kultaseni
olisi parempi onni, kyllä minä sitten
paistaisin oikein hyvän peurapaistin.
— On, varmasti on. Minä tähtään
näin "viinillä" jyvällä, enkä niinkuin
viime vuonna, isolla. Katsos, mamma,
näin minä tähtään ja varmasti kaatuu.
—^ Kylläpä sinä ukkokulta näytät
vielä urhoolliselta, kuin soturi kivääri
kädessä. Olet sinä sittenkin oikea metsän
kävijä ja riistan kaataja.
— Saat luottaa minuun, että nyt nii-
Miten pääsimm^ pois ja kotiin? Sitä tä peuroja tulee, mamma kulta.
en enää muista. En muista mitään Rasvat ja pölyt oli otettu pyssystä
senj aikeen, kun komisario sytytti sikaa- ja lähtöpäivä valkeni kauniina, parhaik-rin.
si kylmänä, ettei liha mätäne. Vanhan
Elämäni loppuun saakka olen mietti- kaverin kanssa aseteltiin eväät ja pys-nyt
erästä asiaa, joka kai jää ainiaaksi syt Fordiin ja iloisin mielin matkalle,
ratkaisemattomaksi arvoitukseksi: Mi- Mammat huiskuttelivat jälkeen hyvasten
ystäväni Cappias oli menetellyt saadakseen
sikaarilaatikossa olleet rouva
Scott Kimmishin jalokivet muuttumaan
sikaareiksi?
Vuodenajan
tervehdys
suomalaisille
asiakkaillemme!
E. J BUSCH
IMPERIAL
TUOTTBibEN V Ä U T T Ä JÄ
Puheilini 57 J
Geraldtön Oniäno
tejä ja toivottivat hyyää onnea.
Iloisin mielin saavuimme metsästys-kämpälle,
jossa sitten maisteltiin h3rvän
onnen maljoja ja niiden ääressä kerrottiin
kaikki metsästys- ja kalastusjutut.
Kalat venyivät niin pitkiksi, etteivät
käsiivarreirtahtoneet riittää.
Samalla k\iitenkin tehtiin valmiiksi
suunnitelmat huomista päivää varten.
Piti hyvin huolellisesti suunnitella, ettei
tapahtuisi mitään virheitä vahtipai-kalla
enempää kuin ajamisessakaan.
Myöskirt~lulisi olla tarkkaavainen, ettei
ampuisi ihmisiä. Suunnittelujen jälkeen
vaivuttiin takit pään alla unten
maailmaan.
Herättyämme aamulla huomasimme
suureksi iloksemme, että yöllä oli satanut
lunta, ^itä oli justiin parahiksi
peurojen ajamista varten. Näkyyäi-syys
oli hyvä, sillä maa oli valkoinen- ja
peura tummanruskea. Voi onnen päi-
Laaäntaiina^ lonl«]»utt 22 patvuuL 1956
,.,:^vr.ic :T tili- i*:!'!-.-:; r . .
StTtt IS
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 22, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-12-22 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki561222 |
Description
| Title | 1956-12-22-15 |
| OCR text | ^ Tässä talossa oa aina asiinirt kun- mi ja varustettuna merMnnällä: poste nolUsia vuokrätoia, tora Papin. restante. Tällä roenete'4nällä voittaisi Sabpolusiromaanit, Joita tutkimme — kirjaiUjan tietämän mukaan — aikaa aamukahvin Jälkeen, antoivat useita kolme vuotta, ellei vään tekisi sitä ereh-bmä neuvoja. He&isen ajattelimme dystä, että lähettäisi paketin lentopos-jättää jalokivet sälytettäväksi rautatie- *tis^ — Meidän tä>lyy tehdä niin, vaimo-ni sanoi. . Koko aamupäivän piirsimme tusbiky-hällä hansikkaat käessä asiallisen näköx-siä painokirjaimia laatikon käärepaperiin^ ettei käsialaamme voitaisi kolmen vuoden kuluttua tuntea. Kirjoitimme: Herra Tsheng Tshang, Hongkong, Postikonttori No 1, poste restante. Noudetaan. Ei kirjata. Ei lentopostissa. Läh. V. Rouleau, os. Box S. Sisältää: kenkiä. (En tiedä mistä keksin tuon "kenkiä".) Sitten lähdin postiin. Saavuin postitoimistoon kaikkein vilk-kaimpaha aikana. Tuntematon poisti-virkailija käänteli pakettia ja kysyi sitten:" ^- ^ Onko tullattavaa? Avatkaa paketti, olkaa hyvä. Jähmetyin. Virkailija toisti hiemaii änkaratiiniin: . -—Olkaa hyvä, avatkaa heti paketti. aseman mvarasailoon; äi^ita ne noudettaisiin vasta kobnen kuukauden kuluttua huutokauppaan. Mutta rautatieasemalla oli työssä liptuunyyjänä Modestinen serkku, jä vaara oli liian suuri. Toinen neuvo ihieltytti meitä enemmän: kerrottiinmurhaajasta, joka lähetti kappaleisiin leikkaamansa ruumiin kenkälaatikot postipakettina Siamiin vastaanottajana joku ölemiaton ni- Kirj.M.\SA "yAlKK-^ talvi on pitkä ja kolkko,- kesäunestaan virkeänä ja vilkkaana. Jo »^'»"^^"^^ luonto herää talvi- pari viikkoa ennen pyyntiaikaa hän it- Hauskaa Joulua ja Onnea uudelle vuodelle toivottaa Geraldtön Ohtario ^^^^ - M. välity Box 190 Geraldtön, Ontario " ; irijryntiosasto 130, osat 131 ja paPv^us 304. HAUSKAA JOULUA QNNEil^lSm^^^^^^ VUOTTA asiakkailleen toivottaa Teidän ystäväUinen vakuutiismiehenne. Puhelin 91 Geraldtön, Ontario PARHAIN VUODENAJAN TERVBHDYKSEMME SUOmixAISILLE ASIAKKAILLEMME! & Kmppa missä arvot johtavat ' ' ' Puhelin 15 ' ff P. O. Box 14 Geraldtön, Ontario HAUSKAA JOULUA JA ON N EA VUODELLE 1957 ' kaikille osuustolininna|n kannattajille jä liikeystäyille! ' Toivottaa : IMBmATIOMM CO-OP STORES ITO. GERALDTÖN ONTARIO HAUSKAA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA sekä HYVÄÄ KATKAISUA vuodelle 1957 toivottaa mmi SA>Y PROJECT LTD. STEVENS - IX>NG I ^C - B E A ^ niin keväällä unestaan. Ihnunenkin tuntee keväällä itsensä iloisemmaksi ja virkeämmäksi nuorista vanhoUun saakka. Metsänriistan pyytäjä herää syksyllä Muuten minun on avattava se. - Revin paketin tiskiltä ja mutisin: "Se oli pilaa . . S i t t e n marssin tieheni jä purin hampaat yhteen, etten olisi juos*: sut. Kuulin takanani hämmästynyttä kuiskinaa. Kadulle päästyäni aloin a-juosta^-• V - Vaivuimme toistemme syliin. Vaimoni sanoi: - — Jean rakkaani, tiedätkö mitä nyt teemme? .Lähdemme poliisikamariin kertomaan kaiken; — Niini mutisin.^ Se ontainoa keino. Kestätkö sen, rakkaani? Hän silitti päätäni. Ajattelin vankilaa, johon mahdollisesti JQutuisin. Minkälaisen rahgaistuksen; yöisin saada? Vuoden, pari. OHnhan .vain osallistunut varastetun tavaran kätkemiseen. Suutelin vaimoni kättä! Häiioli:suuremmoi-nen ja urhea. Nousimme samanaikaisesti, yhtä juh* Iällisinä. En unohda koskaan yhteistä käyp-lyämme poUisilaitokselle. . Minä kan-noin paketin, Modestine takertui käsivarteeni. Tunsinmie olomme kummal-sekseen laulaa hyräilee riemulliset i\m* teet sydämessään, hakee pyssynsä säilytyspaikasta ja p^^yhkii siitä rasvoja. Xiin minäkin ryhdyui virkeänä ja reippaana kaivamaan' pyssyäni pois vuotuisesta säilytyspaikasta. Rasvat pois taas ja kruunupää nurin, että^on mammalle kunnollista lihaa, josta saa keittää ja paistaa mielensä mukaan ruokaa, jota sitten saan popsia, kun reippaana astelen työmaalta kotiin, ilahduttamaan häntä hyvsUlä ruökahaluUemi. Siinä samalla kehaisen vähän j että hv-välle maistuu tämä paisti, oletpa valmistanut sen oikein minun mieleisekseni. Ohoh kun maistuukin hyväUe, mamma! Tuota . . . parin viikon kuluttua alkaa metsästyskausi. Otankin tuon pyssyn ja siivoan siitä vuoden vanhat rasvat ja pölyt, että se varmasti sattuu. Tässä pitää näyttää mammalle sellaista mallia kuin sotaväessä. Rinta ulos ja vatsa sisään, kun kerran kivääriä alkaa käsittelemään ja mamma on siitä miehuuden osoituksesta mielissään, eikä käy vastustamaan ihania metsätyssuun-niteimiani. Niin, tuossa se nyt on taas minun rakas pyssyni, jolla niitä kruunupäitä kukistetaan . . . Mutta voi tuhattu- . „. , . , ..^ . , ^ limmainen! Tätä pyssyä on varmaan Iisen luhlalhseksi. Oh kevät la luonto . , ,.. ., ^ . , . .T.t./^^"^r^ : \ . M . joku käsitellyt, ei ole samassa asennoskukki. Puhelimme hiljaa siitä onnessa kuin mihin sen viime vuonna panin tamme, joka alkaisi pitkän rangaistuksen päätyttyä. Lähestyessämme poliisi* asemaa hidastimme askeleitamme, mutta sitten astuimme päättävästi sisään. Poliisikomisarion pöytä QH yksinkertaista, maalaamatonta puuta, ja komisario itse, jonka tunsinime ulkonäöltä, oli ystävällisen ja väsyneen näköinen. — Mikä hätänä? hän kysyi. Hätkähdimme kysymyksen arkista sävyä. Tunsin palan kurkussani. Näin ettei Modestinekaan osannut puhua. Selvä, loogillinen, ytimekäs selvityspu-he, jonka olimme valmistaneet yhdessä, kuivui kurkkuumme. Heitin paketin pöydälle kuolemaa halveksivaila eleellä, revin siitä käärepaperin pois ja kalmankalpeana työnsin sikaarilaatikon kuuba-laisine naisineen ja banaanipuineen komisarion eteen, mitään puhumatta. Hän näytti yllättyvän suuresti. Kui-tenltin hän ojensi kätensä ja avasi sen. Sikaarilaatikossa oli Sikaareja, kaksi kerrosta tuoksuvia kuubalaisia Sikaareja. Muuta siinä ei ollutkaan. . . . jHei, eukko I Kuka on nykinyt minun pyssyäni. Varmastikin tähtäin on taas pois paikoiltaan, jotta sillä ei saa sattumaan mihinkään. — Kyllä minä sitä vähän liikautin, kun pyyhin pölyjä. Ja toisekseen, eihän se sattunut viime vuonnakaan . . . Niitä peurojahan ei tullut. V — Kyllä se varmasti sattui oikein, mutta peura pii toisessa paikassa, inhan se silloin voinut siihen osua . . . Ja, mamma, ei nyt puhuta siitä viime vuotisesta. Unhoitetaan koko juttu, eikö niin? " — Niin, kumpa nyt sulia kultaseni olisi parempi onni, kyllä minä sitten paistaisin oikein hyvän peurapaistin. — On, varmasti on. Minä tähtään näin "viinillä" jyvällä, enkä niinkuin viime vuonna, isolla. Katsos, mamma, näin minä tähtään ja varmasti kaatuu. —^ Kylläpä sinä ukkokulta näytät vielä urhoolliselta, kuin soturi kivääri kädessä. Olet sinä sittenkin oikea metsän kävijä ja riistan kaataja. — Saat luottaa minuun, että nyt nii- Miten pääsimm^ pois ja kotiin? Sitä tä peuroja tulee, mamma kulta. en enää muista. En muista mitään Rasvat ja pölyt oli otettu pyssystä senj aikeen, kun komisario sytytti sikaa- ja lähtöpäivä valkeni kauniina, parhaik-rin. si kylmänä, ettei liha mätäne. Vanhan Elämäni loppuun saakka olen mietti- kaverin kanssa aseteltiin eväät ja pys-nyt erästä asiaa, joka kai jää ainiaaksi syt Fordiin ja iloisin mielin matkalle, ratkaisemattomaksi arvoitukseksi: Mi- Mammat huiskuttelivat jälkeen hyvasten ystäväni Cappias oli menetellyt saadakseen sikaarilaatikossa olleet rouva Scott Kimmishin jalokivet muuttumaan sikaareiksi? Vuodenajan tervehdys suomalaisille asiakkaillemme! E. J BUSCH IMPERIAL TUOTTBibEN V Ä U T T Ä JÄ Puheilini 57 J Geraldtön Oniäno tejä ja toivottivat hyyää onnea. Iloisin mielin saavuimme metsästys-kämpälle, jossa sitten maisteltiin h3rvän onnen maljoja ja niiden ääressä kerrottiin kaikki metsästys- ja kalastusjutut. Kalat venyivät niin pitkiksi, etteivät käsiivarreirtahtoneet riittää. Samalla k\iitenkin tehtiin valmiiksi suunnitelmat huomista päivää varten. Piti hyvin huolellisesti suunnitella, ettei tapahtuisi mitään virheitä vahtipai-kalla enempää kuin ajamisessakaan. Myöskirt~lulisi olla tarkkaavainen, ettei ampuisi ihmisiä. Suunnittelujen jälkeen vaivuttiin takit pään alla unten maailmaan. Herättyämme aamulla huomasimme suureksi iloksemme, että yöllä oli satanut lunta, ^itä oli justiin parahiksi peurojen ajamista varten. Näkyyäi-syys oli hyvä, sillä maa oli valkoinen- ja peura tummanruskea. Voi onnen päi- Laaäntaiina^ lonl«]»utt 22 patvuuL 1956 ,.,:^vr.ic :T tili- i*:!'!-.-:; r . . StTtt IS |
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-12-22-15
