1956-12-22-04 |
Previous | 4 of 24 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Clatkoa) V
xxxm
nr^VIÄ vehreä^ kukkainen kevät, tum-ma,
pölypiMen kyllästämä kesä ja
sateinen syksy. Kaikki livahtivat ohitse
käin varkain. Syksy oli, ainoa, joka
viipyi, pitkä, harmaanikävä syksy!
Lehdet olivat jo aikoja sitten kellas-tuneet
ja kuolleet. Ne lensivät liittyneellä
maankamaralla tuulen mukana
ja leikkivät vinhasti kuoleman värikästä
tanssia.
Juuri tällaisena syksyn vihaisena päivänä
oli Höltän Emilian ainokainen
synt3myt. Tuuli oli pitänyt huilunsoit-
KirloiHanui LA U B A S OIN N £
kauna, saapunut juhlaan. Kaikki säteilivät,
lahjoja satoi t>äiyän sankarittarelle
samalla mitalla kuin suudehnia ja
onhentpivptuksiakinv^^^^^^^^^^M huo-mipn
esmeenä, mutta sulhasparka —
hän istui vakaana ja vaiteliaana kuin
tajan virkaa, vinkunut jokaisella oksalr alkuunpaxitu tohvelisankari, tahi kuin-la
ja vihellyttän3rt Idtakaupungin ttiuli-^^^^^^-^^ » joka vain ohjelmanumerona
kukkoja kuorossa. Koko^^l^^
lut kuin pientä paholaisen leikkiä pi- Juhlavieraat ihmettelivät Piian sor-meässä.
muksia^ Sileä oli nimettömässä, kivi-
Mutta nyt loistivat Höltän Emilian V. sormuksia muissa sormissa. Oliko se
ikkunoista kirkkaat valot ^ikäänkuin ihme, kun niitä oli ottaa puodin laati-uhmaten.
Sinne eivät pohjatuulet päässeet.
Siellä "oli lämmintä, iloa ja valoa!
Piia oli täyttänyt kahdennenkymmenennen
ikäviiotensa ja vietti kihlajaisia.
Lukkarinkadun : vinkkelissä asuva kultaseppä
oli saanut arvon hänen silmissään.
Mieis ei ollut oikein mamman,
eikä Piian maun mukainen, mutta kol-porttööri
Kosunen ei ollut enää naimaton
ja mamma ajatteli tyttärensä kohdalla
olevan viisainta noudattaa vanhaa
sananlasku "parempi pyy pivossa
kuin kymmenen oksalla".
Minäkin pääsin kihlajaisiin. Piia istui
silkissään sohvalla, vierellään viiksiniekka
kultaseppä. Pidot oliyat suuret,
tarjoilua monenlaista, vieraita paljon
ja hienoja — olipa ruustinnakin, Piian"
rukoiltava tunnin ja sitten oltava puoli
tuntia mietiskelyyn vajonneena* Klo
7.30 alkaa messu, 8.30 aamiainen ja klo
9 piiolen kolmatta tunnin työ. Klo
11.30 nautitaan päivällinen. Klo 12 alkaa
tunnin lepo ja sitten tehdään tytötä
klo 16.45:een. Sitten alkaa rukoilu,
jota kestää 1 tunti 15 minuuttia,. Klo
18 syödään illallinen ja klo 18.3.0:n jälkeen
huimat saavat puolen kolmatta
tunnin ajan kirjoitella kirjeitä, lueskella
jne. Klo 21 suoritetaan päivän viimeinen
rukoilu, joka vie tunnin, ja klo
22 mennään vuoteeseen.
Nunnat eivät saa koko päivänä vaihtaa
keskenään sanaakaan paitsi lepo-tunnilla
klo 12—13.
kosta — omasta takaa! ^ Sitäpaitsi oli
vasemmassa kädessä rannerengas, oikeassa
kello.
Kyllä tällaisen komeuden olisi pitänyt
riittää yhden miehen osaksi, joka
oli vain tavallisesta sällistä kohonnut'
Istuin uuninnurkassa ja ihmetteV';)
näkemiäni. Höltän täti huomasi minut
ja tuli puhuttelemaan.
— Sinä olet laihtunut, Stiina, sanoi
hän mairittelevasti. -Laihuus ei pue
sinua.
— Paljon mahdollista, täti, vastasin
naurahtaen.
— Niin, Piia se nyt sitten meni k
loihin!
— Niin meni.
— Mutta sulhanea ei oikein m ieli>t;i
minua. Varallisuutta hänellä kyllä on,
mutta hän ei ymmärrä musiikkia laisinkaan
ja Piia-raukkä kärsii siitä, hän
kun on ottanut soittotunteja jo kokonaisen
vuoden. v
— Sepa ikavaa.
— Se on juuri se,'mikä pani Piian
. epäilemään naimisiin menoaan. Piia
sanoi, että hän haluaa jatkaa opintojaan
edelleenkin — mutta sulhanen ei
oikein pidä siitä!
— Hm!
— Mutta kyllähän hän saa vain luvan
tottua siihen — ajan mittaan tarkoitan.
^
Höltän täti naurahti tavalla, joka
sai minut vakuutetuksi siitä, ettei mitään
niin vaikeaa sattuisi • taivaan kannen
alla, johon ei tuleva aviomies poloinen
taipuisi.
Filippus ja Iita istuivat keittiökama-rissa.
He eivät Höltän tädin mielestä
oikein sbpineet muUn yleisön joukkoon,
mutta käskemättäkään ei voinut olla
niin vanhoja naapureita./
Ilita ei ollut vieläkään voinut uudistaa
pukuaan. Se taisi olla sama musta,
kaksitoistakaistainen hame, jota hän
oli kä3rttänyt minun hätäkaste- ja kastetilaisuudessani,
omissa häissään ja
kaikkien lastensa ristiäisissä.
Ei kannattanut, ei millään, sillä lapset
tarvitsivat ylleen jokaisen vaaterie-kaleen,
minkä Filippus sai tienattua
irti.^-
Kun menin sinne, olivat he juuri juomassa
kahvia. Filippus oli ahtanut tee-vatinsa
reunat ja molemmat polvensa
täyteen vehnästä ja söi minkä ennätti.
Iita oli pistän}^ osansa taskuun tuliaisiksi
lapsille ja söi vain korppuja. Tasku
pullotti kuin tattarin täysinäinen
reppu, ei sinne mahtunut enää nenäliinakaan.
— Koska on sinun vuorosi? kuiskasi
Iita korvaani ja iski silmää.
— Sitä ei tiedä susikaan! Naimisiin
meno, näet, ei ole sukuvikani.
— Oho — entäs Sören! ilmeili Filippus
suu täynnä vehnästä. Aiotko tehdä
hänestä vanhanpojan?
Filippus katsoi minuun oikealla silmällään
ja vasemmalla vartioi v.ihiiä-siään.
Filippus tiesi hyvin, inistä hän
puhui, jos halusi kiusata minUä.
Laitakaupunkiin, Hermanninkujan
kortteliin oli tullut naimakuume. Molemmat
Viikin likat olivat tehneet
kauppansa, samaten maitÖpuoäin neiti,
ja huhuiltiinpa vielä, että itse Viikin
mammakin, joka oli jo kuudeUhenkym-menennen
ikävuotensa sivuuttanut, seurusteli
läkkisepän kanssa, vaikka pappa
ei.ollut maannut maan povessa vJolii
paria vuotta enempää.
Mutta rakkaus on mahtava kuin k i -
nuuna — ja avioliitto — kuin sen laukaus!
Ei sitä voi vastustaa itse Vii-
JUSSILA'S DEPARTMENT STORE
PUHELIN 162
P.O. Box 600 Nipigpn, Ontario
SUDBURITN SUURIN SUOMALAINEN KUNTEIMIST0LUKE
OLIVER R. LAINE
Vakuutus-ja ^Hnteintistötoimisto
47 Elgln St: N . Pnh. 08. ja 4-0603
VMtapääta poliisiasemaa
' • ^ ' ^ ' i ^ : : lelliiimm^i^X^ I
Kaksi avnliasta ammattimyyjaä
DAVID RlT^m JAf?K FRANSSI;^
VÄLITiMNE RAHAA SUOMEEN
MAKSAM3VIE PÄIVÄN KORKEIMMAN KURSSIN
Pienin sumina 5*000 Smk. $18.75 ynnä lähetyskulut $L15
Jokainen seuraava 1«000 markkaa $3.75
• Rahalähetyksenne toimitetaan vastaanottajalle 10—14 pälv&n 8isail&.
kalseUe lähettäjälle lähetetään vastaanottajan aUeklrJolttama kultti
P. O. BOX 69
Sivu4
kin syreenipensaan paljaat oksat piiskasivat
ikkunaruutua vihaisen Vihiirin
käskystä. Ei ollut hetkeäkään hiljais- '
ta. ..• ''' • - • •
Olimme kauan vaiti. Sulhanen ei
tiennyt mitä puhua, enkä minäkään.
^- - - jr-_??5?*!?^l ovat kai tehneet hyvin
I-auaäti&^ l o ^ t i ^ ^
VAPAUS TRAVEL AOiNCy sin>Bi7Bir«,oircABio
kin mammakaan!
Illan kuluessa oli sulhasta puhuteltu
kaksi kertaa, Hän oli kuin h3r"äwtapai-nen
lapsi, joka puhuu väin silloin liun
häneltä jotakin kysytään. Uskalsiii hinautua
hänen lähelleen ja alkaa kes-kustelun.
Kultaseppä Kessler oli tunnettu Jiy-vänsävyiseksi
ihmiseksi. Käi'vki Inita •
kaupungin asukkaat ostivat hänel» i sor^
muksensa ja korjauttivat hänc';ä kellonsa.
Monet monituiset kerrat M.i oli
kaivertanut nimet sormuksiin ja us^at .
hänen asiakkaistaan, kuten Iita ja Filippus,
olivat jo suuren lapsiparven
omistajia.^
Itse hän Väin oli' oUöt jäämäisillään
vanhaksipojaksi. Sanottiin, ettei kultaseppä
ollut naisiinmenevä — pelännyt
hän niitä enemmän oli.
.Kuinka sitten Piian oli onnistunut
päästä häntä niin lähelle, sitä ei histor
ria kerro.
Sulhanen huomasi, että aioin puhutella
häntä. Hän kääntyi puoleeni ja
.sanoi:
— Ilmat ovat olleet kurjat.
Myönsin että niin oli. Parhaillaan-kauppansa,
keksin vihdoin kysyä.
— Kyllä, etenkin kahden puolen
Mikkeliä. Silloin tosiaankin luulln^^et-tei
kaupunginosaamme jäänyt ainoatakaan
naimakuntoista jäljelle!
— Ja kissaviikolla tulee lisääl/vj^,
tasin nauraen.
— Niin olen kuullut puhuttavai^
. . . ja neiti kai sen parhaiten tietää
,. . . .^
- T - Kyllä Hermanninkuja pitää mielellään
vanhanpiikansa!
— Niinpä kyllä . . .mutta . . ."Tär-nan"
mukana viime viikolla palasi eras
merimies kotimaalian. Hän oli ollut
merillä kuusi vuotta yhteen menoon ja
toi terveisiä Stiina Bergille. Mieheltä
ne terveiset olivat!
— Mitä ihmettä! Söreniltäkö?
Huudahdukseni herätti huomiota^
Useat vieraista kääntyivät katsomaäa
minua. Painuin iiiljaUeen tuolilleni tä.
kaisin ja päätin jatkaa puhettani sävyi-sästi.
— Ei joltakin muulta ne olivat,
mutta en muista; Hän sanoi itse tukevansa
tuomaan niitä, mutta on taimiit
unohtaa koko asian, sillä hänellä oli
myöskin eukonottohommat,
—_ Kuusi vuotta siitä on juuri
kuusi vuotta . . . tuumin itsekseni ja
aloin aavistaa, kenestä oli kysymys.
En tuntenut ketään muuta kuin Martinin..
• • • : .
Tunsin halua hypätä tuolilta suoraan
sulhasmiehen syliin ja kiittää, häntä
terveisistä, tai sitten huutaa täyttä
kurkkua kaikkien kuultavaksi^ että
•Martin elää!
En voinut istua paikoillani. Nousin,
menin vieraitten luo, puhelin ja nauroin!
En jaksanut pidätt-aä sisälläni
iloa, joka purkautui ilmoille.^ -
Ensimmäisenä lähdin j)ois.. Astuin
ohuessa juhlapuvussani pihamaalle.
Kylmä tuuli kouristi minut syleilyynsä,
nosti kevyen hameeni hulmuamaaa ja
sekoitti minut kuolleitten~ lehtien. -lie-
M A T K U S T A K AA
talvella tai aikaisin keyääl
lä jolloin parhailta hyttejä
on säätalossa halpaan hintaan
ja jolloin voitte täysin
nauttia matkastanne.
V. 1957 :n "säästökauden" laiva-vuorot
New Yoi*ista Göteborgiin:
M.S. STÖCIOTOm
tielmiik. 5 Maai^ 5
He!hn£k. 6 MaaMsk. ^
Paikkoja saatavana (myöskin
M.S. STiWKHOIÄIN
New Yorfkista-:... Hiiiitik. 5
Halifaxista .1.:..-., Huhtik. €
'Selkä •»^ •
M.S, KJUNGSHODMHN
NEW YORKISTA
Huihtik. 18 ja Töukök. 15 (x)
(X) Ainoastaan I-Iyo£:an pai&toja
Muikavat säännölliset yhteydet
eri puolille Suomea.
Matkatavarat läihetetäÄn New
Yorkista tai Haltfaxista sjioraan
Suomeen.
Tehkää, ma t k a sutuinltel-maitme
syksyä 1957 varten,
käyttäen " s ä ä s t ökauden"
lalyayuoroia*
Stiredisii American Line
1255 i>iiimp3 Sc|.i Montre^^
1 470 j i i a in Qt Winnipeg, S^an.
. XTnicm ;Bk pidlff. ,^[^^;ar3^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 22, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-12-22 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki561222 |
Description
| Title | 1956-12-22-04 |
| OCR text | Clatkoa) V xxxm nr^VIÄ vehreä^ kukkainen kevät, tum-ma, pölypiMen kyllästämä kesä ja sateinen syksy. Kaikki livahtivat ohitse käin varkain. Syksy oli, ainoa, joka viipyi, pitkä, harmaanikävä syksy! Lehdet olivat jo aikoja sitten kellas-tuneet ja kuolleet. Ne lensivät liittyneellä maankamaralla tuulen mukana ja leikkivät vinhasti kuoleman värikästä tanssia. Juuri tällaisena syksyn vihaisena päivänä oli Höltän Emilian ainokainen synt3myt. Tuuli oli pitänyt huilunsoit- KirloiHanui LA U B A S OIN N £ kauna, saapunut juhlaan. Kaikki säteilivät, lahjoja satoi t>äiyän sankarittarelle samalla mitalla kuin suudehnia ja onhentpivptuksiakinv^^^^^^^^^^M huo-mipn esmeenä, mutta sulhasparka — hän istui vakaana ja vaiteliaana kuin tajan virkaa, vinkunut jokaisella oksalr alkuunpaxitu tohvelisankari, tahi kuin-la ja vihellyttän3rt Idtakaupungin ttiuli-^^^^^^-^^ » joka vain ohjelmanumerona kukkoja kuorossa. Koko^^l^^ lut kuin pientä paholaisen leikkiä pi- Juhlavieraat ihmettelivät Piian sor-meässä. muksia^ Sileä oli nimettömässä, kivi- Mutta nyt loistivat Höltän Emilian V. sormuksia muissa sormissa. Oliko se ikkunoista kirkkaat valot ^ikäänkuin ihme, kun niitä oli ottaa puodin laati-uhmaten. Sinne eivät pohjatuulet päässeet. Siellä "oli lämmintä, iloa ja valoa! Piia oli täyttänyt kahdennenkymmenennen ikäviiotensa ja vietti kihlajaisia. Lukkarinkadun : vinkkelissä asuva kultaseppä oli saanut arvon hänen silmissään. Mieis ei ollut oikein mamman, eikä Piian maun mukainen, mutta kol-porttööri Kosunen ei ollut enää naimaton ja mamma ajatteli tyttärensä kohdalla olevan viisainta noudattaa vanhaa sananlasku "parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla". Minäkin pääsin kihlajaisiin. Piia istui silkissään sohvalla, vierellään viiksiniekka kultaseppä. Pidot oliyat suuret, tarjoilua monenlaista, vieraita paljon ja hienoja — olipa ruustinnakin, Piian" rukoiltava tunnin ja sitten oltava puoli tuntia mietiskelyyn vajonneena* Klo 7.30 alkaa messu, 8.30 aamiainen ja klo 9 piiolen kolmatta tunnin työ. Klo 11.30 nautitaan päivällinen. Klo 12 alkaa tunnin lepo ja sitten tehdään tytötä klo 16.45:een. Sitten alkaa rukoilu, jota kestää 1 tunti 15 minuuttia,. Klo 18 syödään illallinen ja klo 18.3.0:n jälkeen huimat saavat puolen kolmatta tunnin ajan kirjoitella kirjeitä, lueskella jne. Klo 21 suoritetaan päivän viimeinen rukoilu, joka vie tunnin, ja klo 22 mennään vuoteeseen. Nunnat eivät saa koko päivänä vaihtaa keskenään sanaakaan paitsi lepo-tunnilla klo 12—13. kosta — omasta takaa! ^ Sitäpaitsi oli vasemmassa kädessä rannerengas, oikeassa kello. Kyllä tällaisen komeuden olisi pitänyt riittää yhden miehen osaksi, joka oli vain tavallisesta sällistä kohonnut' Istuin uuninnurkassa ja ihmetteV';) näkemiäni. Höltän täti huomasi minut ja tuli puhuttelemaan. — Sinä olet laihtunut, Stiina, sanoi hän mairittelevasti. -Laihuus ei pue sinua. — Paljon mahdollista, täti, vastasin naurahtaen. — Niin, Piia se nyt sitten meni k loihin! — Niin meni. — Mutta sulhanea ei oikein m ieli>t;i minua. Varallisuutta hänellä kyllä on, mutta hän ei ymmärrä musiikkia laisinkaan ja Piia-raukkä kärsii siitä, hän kun on ottanut soittotunteja jo kokonaisen vuoden. v — Sepa ikavaa. — Se on juuri se,'mikä pani Piian . epäilemään naimisiin menoaan. Piia sanoi, että hän haluaa jatkaa opintojaan edelleenkin — mutta sulhanen ei oikein pidä siitä! — Hm! — Mutta kyllähän hän saa vain luvan tottua siihen — ajan mittaan tarkoitan. ^ Höltän täti naurahti tavalla, joka sai minut vakuutetuksi siitä, ettei mitään niin vaikeaa sattuisi • taivaan kannen alla, johon ei tuleva aviomies poloinen taipuisi. Filippus ja Iita istuivat keittiökama-rissa. He eivät Höltän tädin mielestä oikein sbpineet muUn yleisön joukkoon, mutta käskemättäkään ei voinut olla niin vanhoja naapureita./ Ilita ei ollut vieläkään voinut uudistaa pukuaan. Se taisi olla sama musta, kaksitoistakaistainen hame, jota hän oli kä3rttänyt minun hätäkaste- ja kastetilaisuudessani, omissa häissään ja kaikkien lastensa ristiäisissä. Ei kannattanut, ei millään, sillä lapset tarvitsivat ylleen jokaisen vaaterie-kaleen, minkä Filippus sai tienattua irti.^- Kun menin sinne, olivat he juuri juomassa kahvia. Filippus oli ahtanut tee-vatinsa reunat ja molemmat polvensa täyteen vehnästä ja söi minkä ennätti. Iita oli pistän}^ osansa taskuun tuliaisiksi lapsille ja söi vain korppuja. Tasku pullotti kuin tattarin täysinäinen reppu, ei sinne mahtunut enää nenäliinakaan. — Koska on sinun vuorosi? kuiskasi Iita korvaani ja iski silmää. — Sitä ei tiedä susikaan! Naimisiin meno, näet, ei ole sukuvikani. — Oho — entäs Sören! ilmeili Filippus suu täynnä vehnästä. Aiotko tehdä hänestä vanhanpojan? Filippus katsoi minuun oikealla silmällään ja vasemmalla vartioi v.ihiiä-siään. Filippus tiesi hyvin, inistä hän puhui, jos halusi kiusata minUä. Laitakaupunkiin, Hermanninkujan kortteliin oli tullut naimakuume. Molemmat Viikin likat olivat tehneet kauppansa, samaten maitÖpuoäin neiti, ja huhuiltiinpa vielä, että itse Viikin mammakin, joka oli jo kuudeUhenkym-menennen ikävuotensa sivuuttanut, seurusteli läkkisepän kanssa, vaikka pappa ei.ollut maannut maan povessa vJolii paria vuotta enempää. Mutta rakkaus on mahtava kuin k i - nuuna — ja avioliitto — kuin sen laukaus! Ei sitä voi vastustaa itse Vii- JUSSILA'S DEPARTMENT STORE PUHELIN 162 P.O. Box 600 Nipigpn, Ontario SUDBURITN SUURIN SUOMALAINEN KUNTEIMIST0LUKE OLIVER R. LAINE Vakuutus-ja ^Hnteintistötoimisto 47 Elgln St: N . Pnh. 08. ja 4-0603 VMtapääta poliisiasemaa ' • ^ ' ^ ' i ^ : : lelliiimm^i^X^ I Kaksi avnliasta ammattimyyjaä DAVID RlT^m JAf?K FRANSSI;^ VÄLITiMNE RAHAA SUOMEEN MAKSAM3VIE PÄIVÄN KORKEIMMAN KURSSIN Pienin sumina 5*000 Smk. $18.75 ynnä lähetyskulut $L15 Jokainen seuraava 1«000 markkaa $3.75 • Rahalähetyksenne toimitetaan vastaanottajalle 10—14 pälv&n 8isail&. kalseUe lähettäjälle lähetetään vastaanottajan aUeklrJolttama kultti P. O. BOX 69 Sivu4 kin syreenipensaan paljaat oksat piiskasivat ikkunaruutua vihaisen Vihiirin käskystä. Ei ollut hetkeäkään hiljais- ' ta. ..• ''' • - • • Olimme kauan vaiti. Sulhanen ei tiennyt mitä puhua, enkä minäkään. ^- - - jr-_??5?*!?^l ovat kai tehneet hyvin I-auaäti&^ l o ^ t i ^ ^ VAPAUS TRAVEL AOiNCy sin>Bi7Bir«,oircABio kin mammakaan! Illan kuluessa oli sulhasta puhuteltu kaksi kertaa, Hän oli kuin h3r"äwtapai-nen lapsi, joka puhuu väin silloin liun häneltä jotakin kysytään. Uskalsiii hinautua hänen lähelleen ja alkaa kes-kustelun. Kultaseppä Kessler oli tunnettu Jiy-vänsävyiseksi ihmiseksi. Käi'vki Inita • kaupungin asukkaat ostivat hänel» i sor^ muksensa ja korjauttivat hänc';ä kellonsa. Monet monituiset kerrat M.i oli kaivertanut nimet sormuksiin ja us^at . hänen asiakkaistaan, kuten Iita ja Filippus, olivat jo suuren lapsiparven omistajia.^ Itse hän Väin oli' oUöt jäämäisillään vanhaksipojaksi. Sanottiin, ettei kultaseppä ollut naisiinmenevä — pelännyt hän niitä enemmän oli. .Kuinka sitten Piian oli onnistunut päästä häntä niin lähelle, sitä ei histor ria kerro. Sulhanen huomasi, että aioin puhutella häntä. Hän kääntyi puoleeni ja .sanoi: — Ilmat ovat olleet kurjat. Myönsin että niin oli. Parhaillaan-kauppansa, keksin vihdoin kysyä. — Kyllä, etenkin kahden puolen Mikkeliä. Silloin tosiaankin luulln^^et-tei kaupunginosaamme jäänyt ainoatakaan naimakuntoista jäljelle! — Ja kissaviikolla tulee lisääl/vj^, tasin nauraen. — Niin olen kuullut puhuttavai^ . . . ja neiti kai sen parhaiten tietää ,. . . .^ - T - Kyllä Hermanninkuja pitää mielellään vanhanpiikansa! — Niinpä kyllä . . .mutta . . ."Tär-nan" mukana viime viikolla palasi eras merimies kotimaalian. Hän oli ollut merillä kuusi vuotta yhteen menoon ja toi terveisiä Stiina Bergille. Mieheltä ne terveiset olivat! — Mitä ihmettä! Söreniltäkö? Huudahdukseni herätti huomiota^ Useat vieraista kääntyivät katsomaäa minua. Painuin iiiljaUeen tuolilleni tä. kaisin ja päätin jatkaa puhettani sävyi-sästi. — Ei joltakin muulta ne olivat, mutta en muista; Hän sanoi itse tukevansa tuomaan niitä, mutta on taimiit unohtaa koko asian, sillä hänellä oli myöskin eukonottohommat, —_ Kuusi vuotta siitä on juuri kuusi vuotta . . . tuumin itsekseni ja aloin aavistaa, kenestä oli kysymys. En tuntenut ketään muuta kuin Martinin.. • • • : . Tunsin halua hypätä tuolilta suoraan sulhasmiehen syliin ja kiittää, häntä terveisistä, tai sitten huutaa täyttä kurkkua kaikkien kuultavaksi^ että •Martin elää! En voinut istua paikoillani. Nousin, menin vieraitten luo, puhelin ja nauroin! En jaksanut pidätt-aä sisälläni iloa, joka purkautui ilmoille.^ - Ensimmäisenä lähdin j)ois.. Astuin ohuessa juhlapuvussani pihamaalle. Kylmä tuuli kouristi minut syleilyynsä, nosti kevyen hameeni hulmuamaaa ja sekoitti minut kuolleitten~ lehtien. -lie- M A T K U S T A K AA talvella tai aikaisin keyääl lä jolloin parhailta hyttejä on säätalossa halpaan hintaan ja jolloin voitte täysin nauttia matkastanne. V. 1957 :n "säästökauden" laiva-vuorot New Yoi*ista Göteborgiin: M.S. STÖCIOTOm tielmiik. 5 Maai^ 5 He!hn£k. 6 MaaMsk. ^ Paikkoja saatavana (myöskin M.S. STiWKHOIÄIN New Yorfkista-:... Hiiiitik. 5 Halifaxista .1.:..-., Huhtik. € 'Selkä •»^ • M.S, KJUNGSHODMHN NEW YORKISTA Huihtik. 18 ja Töukök. 15 (x) (X) Ainoastaan I-Iyo£:an pai&toja Muikavat säännölliset yhteydet eri puolille Suomea. Matkatavarat läihetetäÄn New Yorkista tai Haltfaxista sjioraan Suomeen. Tehkää, ma t k a sutuinltel-maitme syksyä 1957 varten, käyttäen " s ä ä s t ökauden" lalyayuoroia* Stiredisii American Line 1255 i>iiimp3 Sc|.i Montre^^ 1 470 j i i a in Qt Winnipeg, S^an. . XTnicm ;Bk pidlff. ,^[^^;ar3^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-12-22-04
