1956-12-22-14 |
Previous | 14 of 24 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
jäljiMään? SHIain olimme mekin vaarassa.
Vaimoni keräsi vanliat sanomalehdet,
joissa puhuttiin Monacon varkaudesta,
ja luki minulle kaiken ääneen. Kirjoituksesta
ei saanut minkäänlaista käsitystä
siitä, paljonko pjliisiviranomaiset
tiesivät. Keskeytin hänet karsimattoa
millä huudoilla-. Yhä pelaittavammat
mahdollisuudet häämöttivät mielessär
ni;.
man soiton suorittaessani. Ilmoitettiin,
että pöntöt ~ tyhjennettäisiin kuukau-.
deh kuluttua.
Luovuimme ajatuksesta. Olisiko mei-däii
toimitettava jalokivet jonkun muun
pihan roskapönttöön?
— Voit mennä ulos ilalla, vaimoni
sanoi, ja jättiä laatikon paperiin käärittynä
vieraaseen porraskäytävään.
Päätimme tehdä niin. Sanomalehti-papenin
emme^^
— Lähettikö Gappias henkilökohtm^--^^irääriä;«fc<>ska lehti olisi saattanut johtaa
sesti tuon paketin? Tunsiko postivirkai-- poliisin jäljille.-^Valitsimme tavallisen
lija hänet? Vöidaahko postitoimiston .imskeanrkäärepaperin, jossa olivat olleet
kirjoista tarkistaa että hän on läbettä- -
nyt paketin meille.
r— Entä, vaimoni sanoi, jos Gappias
pidätetään^! initä' hän sanoo? Hän
suuttui meille, ehkä; hän antaa meidät
Jimi. Ainaisin häh kertoo,; rhissä jalo-
• kivet ovat.
Ryntäsin pystyyn. *
— Emme saa odottaa, että Gappias
noutaa ne meiltä! Ne on toimitettava
heti paikalla pois meiltä. Silloin voimme
kieltää, että ne, ovat täällä olleet. •
-T— Niin, Vaimoni sanoi, lähetämme ne
heti paikalia Mpnacw roitva Scbttr
Kimmishille, Se onkin ainoa FehellineH :
teko. Emme paljasta Cappiasta emme<
kä itseämme. Xähetamme ne nimettö-
'mänä lähetyksehä. Viet ne postiin ja
ilmoitat keksityn nimen lähettäjäksi.
Minuun iski taas epämiellyttävä ajatus.
".
— Kuinka voisin tehdä sen? kysyin
huoaten. Kaikki tuntevat minut postissa.
Enkä voi kirjoittaa vastaanottajaksi
Scott Kimmishiä! Sehän olisi idioottimaista!
Eikä kukaan muukaan voi
lähettää niitä sillä osoitteella. Täytyy
l i e t t ä ä ne poLisille!
— Ystävä hyvä, vaimoni sanoi itkunsekaisella
äänellä, se herättää yhtä paljon
huomiota.
IVJtietin hetkisen.
—Odota'. Vien ne poliisiasemalle Ja
jätän ne huomaamatta sinne. -
— Miten niin huomaamatta? Ja jos
kerran Viet ne sinne, ja tulet ilmi, se
merkitsee että sinä tiedät tallettaneesi
varastettua tavaraa. Ei, meidän täytyy
käyttäytyä aivJan viattomasti, ikäänkuin
emme tietäisi mitä koruja ne ovat.
Valvoimme koko yön miettien keinoja,
miten saisimme kirotut jalokivet toimitetuiksi
rouva Scott Kimmishille, po-liisiMetahi
muuten menettelisimme kuin
rehelliset ihmiset, ilman että Cappiaan
ja meidän yälimme tulisivat tunnetuiksi.
Emme keksineet mitään. Minulla
oli ^ kotona konjakkia syntymäpäiviini
varalle; join sen. Emme nukkuneet minuuttiakaan.
Sikaarilaatikko lojui pöy-däiiä.
tupakannatsojeni seassa. Kun aamu
koitti, vaimoni kätki sen keittiön
ruokakaappiin.
.Aamulla tunsin itseni väsyneeksi kuin
valtavan ruumiillisen ponnistuksen jälkeen.
Vaimoni soitti toimistooni, että
olin sairastunut influenssaan. Sen jälkeen
lähdimme ostamaan lisää lehtiä,
kuuntelimme radiouutisia — joissa ei
muuten puhuttu sanaakaan jalokivivar-kaudesta
— ja pohdimme asiaa edelleen.
Gappiasta ei kuulunut.
Ongelma näytti nyt silmissämme tällaiselta:
meidän oli vain saatava jalokivet
pois kodistamme, sillä odotettavissa
oli ehkä kotitarkastus. ^Miteri jalokiviä
hävitetään? Polttamalla ne? Meillä
oli sähköliesi,' ja keskuslämmityspannun
tuhkat tarkastaisi talonmies. Jäljet eivät
saaneet pysähtyä meidän taloomme.
* .
— Roskapönttö? vaimoni ehdotti.
— Sama juttu, sanoin. Puhtaanapi--
to^itos tietysti tyhjentäessään roskapöntöt
huomaa jalokivet ja silloinkin
jäljet ovat helposti johdettavissa tänne.
— Voittaisimme aikaa, vaimoni; intti.
Roskapöntöt tyhjennetään harvoin.
Väitin vastaan ja soitin puhtaanapitolaitokselle
ilmoittaen olevani erään
toisen korttelin talonmies, iläneni oli
hermostuiiut jo tämän vaaratto--
•käärittynä^Susanrien uudet alushousut.
Käytin hansikkaita, koska en oilut varma,
jäisikö paperiin sormenjälkiä. Pimeän
tullen hiivin varovasti portista
ulos paketti takin alläi ; ^
Kävelin-muutaman korttelin päähän,
käärinyih ja katselin ympärilleni. Kaduilla
kulki aika paljon ihmisiä. Perässäni
tuli muuan mies kädet housuntas-
'kuissä; Sydän takoen jatkoin matkaa
eteenpäin; Mies tuntui seuraavan mi-niiav
Hiki nousi otsalleni. Rupesin
^juoksemäari. Hengästyn^ha jäin seisomaan-
lähelle rukoushuoneen porttia.
Miestä ei-enää: näkynyt. AVasirt ru-köÖÄhUörteeh
vieressä olevan talon ras-käiänulkb-
öven ja astuin pimeään porraskäytävään,
joka haisi kaaKlle. Yhtäkkiä
käytävä tulvahti valoa täyteen.
Yläkerrasta kuului ääniä. LiVahdin
ulos niin äkkiä, että olitt kompastua lyhtypylvääseen
talon ulkopuolera. Siihen
nojasi äsken näkehiäni mies.
Saanko tulta ? hän pyysi samealla
äänellä.
— Ei ole tikkuja . . . mutisin ja lähdin
tieheni kiireisin askelin. Paketti
tuntiii polttavan rintaani takin alla.
mies oli jälleen häipynyt näköpiiristä,
menin toiseen taloon. Hapuilin
pimeässä hissille;- - Yhtäkkiä; vavahduin.
Kimlui kuiskaus, r '
Aivan lähelläni seisoi rakastava pari
^tdisiihsa k1eto\ituheenä. Käännyin heti
poistuäkseni. • '
— Herra . . . kuului mies sanovan
läähättävällä äänellä.
Silloin minut valtasi pakokauhu, ja
aloin juosta kuih hullu; Juoksin pitkin
katuja törmäten ihmisiin. Kaikki katsoivat
minuun; Näin matkani varrella
kölnie poliisia. Kun näin heidät, halusin
pysähtyä, mutten voinut. Hermoni
olivat pettäneet täydellisesti. Ert pysähtynyt,
ennenkuin olin oman oveni
kohdalla. Käteni vapisi niin, etten
saanut avainta kiertymään lukossa. Vaimoni
ääni kuiskasi: kuka siellä? ja vastattuani
hän avasi oven. Hän oli koko
ajan seisonut pimeässä eteisessä odottaen
paluutani.
Kun kerroin hänelle matkani tuloksen,
hän puhkesi nyyhkytyksiin. Nähdessäni
hänen kauhunsa rauhoituin ja
keksin uuden aatteen:
— Kuule, huuhdotaan ne viemäristä
a!as.
— Viemäri menee tukkoon, vaimoni
itki.
— KoTceillaanpa, päätin. Laskin paketin
eteisen pöydälle ja lähdin pihalle.
Sieltä poimin pieniä kiviä, suunnilleen
jalokivien kokoisia. Talonmies kulki
ohi kierroksellaan ja näki minut.
VUODENAJAN
TERVEHDYKSEJVTME
KAIKILLE
ASIAKKAILLEMME!
C U S H N I E
DRY CLEANERS
PUHELIN 2
Geraldton
Ist Ave. North
Ontario
— Mitä herra Dupih tefeee? talonmies
kysyi epäluuloiselii äänellään.
En keksinyt mitään vastausta, joten
en ollut kuulevinanikaan. Talonmies
toisti:
— Mitä te siellä teette?
Katsahdin häneen, naurahdin hölmösti
ja livahdin sisään. Näin ulko-oven
lasiruudun läpi talonmiehen kumartu-.
van maahan katselemaan, mitä olin
touhunnut. Kauheasti kiroillen nousin
portaita.
Yrittäessäni Wkea kivet alas käyniä-lästä
havaitsin heti, että vairriöni oli oi- •
lut öikfeassa. Viemäri nieni tukkoon.
Vaimoni tuli hysteeriseksi ja alkoi nauraa
ja Jtk^ yhtaikaa. häntä
rieuvotonna,- - Uusi kaafliea^ iski
mieleeni: Jos vaimoni tulisi tästä kauhu-.
juttista huliukä, en^ Voisi koskaan viedä
häntä lääkäriin. Sillä lääkärille hän
voisi houria salaisuudesta, .\jattelin:
Hyppään itse jokeen, se bn parasta.
Mutta^ siidöin löydettäisiin kuitenkin
jalokivet meiltä ja häpeän varjo lankeaisi
Vaimoni ylle: No niin, ajattelin, minun
on siis ammuttava koko perhe: En- .
sin vaimoni ja lapseni, sitten itseni.
Päästyäni tähän kohtaan ajatukassa
ni nukabdm tuolissani.
Seuraavanaiiäivänä kuuntelimme jäi
leen uutisia, luemme lehtiä ja keskuste^
limme asiasta. Vaimoni kävi kirjakau
passa ostamassa salapoliisiromaaatja
jotta perehtyismme hyviin menetelmin
Minun o4 kutsuttava talonmies avaa!
maan viemärin. Hän tarkkaili minua
kylmästi ja lausui työskennellessään:
— Rouva oli tätiääh kovin itkettv
neen näköinen .
Päätettyään työnsä^ hän" vilkaisi mi
nuun vielä kerran ja pyyhkien käsiään]
lausiii painokkaasti:
,. H^iu^kaa Joulua ja
OiinellistÄ Ulitta Vuotta
toivottaa
STAR
Geraldton
BATH
Ontario
Lauantaina, joulukuun 22 päivänä. 1956
HAUSKAA JOULUA JA
ONNEA VUOÖELLE 1957
kaikille suomalaisille asiakkailleen
toivottaa
GERALDTON ONTARIO
ONNEA UUDELLE VUODELLE
Toivottaa
GERALDTON ONTARIO
VUODENAJAN TERVEHDYS
KAIKILLE
SUOMALAISIULE YSTÄVILLEMME!
GERALDTON ONTARIO
Toivotamme mitä
hanskinta Joulua sdrn^o^
ja menestyksellistä U
kaikille suomalaisille asiakkaillemme!
VON GUNTEM BROSi j M f RS
GERALDTON • OKTARIO
VUODENAJAN TERVEHDYS
KAIKILLE ASIAKKAILLEMME!
MEYERS AND MULKOSKI LTD.
FORD JA MONARCH AUTOJA
FORD TROKEJA
PIRESTONE RENKAITA - TEXACO TUOTTEITA
Geraldton Ontario
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 22, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-12-22 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki561222 |
Description
| Title | 1956-12-22-14 |
| OCR text | jäljiMään? SHIain olimme mekin vaarassa. Vaimoni keräsi vanliat sanomalehdet, joissa puhuttiin Monacon varkaudesta, ja luki minulle kaiken ääneen. Kirjoituksesta ei saanut minkäänlaista käsitystä siitä, paljonko pjliisiviranomaiset tiesivät. Keskeytin hänet karsimattoa millä huudoilla-. Yhä pelaittavammat mahdollisuudet häämöttivät mielessär ni;. man soiton suorittaessani. Ilmoitettiin, että pöntöt ~ tyhjennettäisiin kuukau-. deh kuluttua. Luovuimme ajatuksesta. Olisiko mei-däii toimitettava jalokivet jonkun muun pihan roskapönttöön? — Voit mennä ulos ilalla, vaimoni sanoi, ja jättiä laatikon paperiin käärittynä vieraaseen porraskäytävään. Päätimme tehdä niin. Sanomalehti-papenin emme^^ — Lähettikö Gappias henkilökohtm^--^^irääriä;«fc<>ska lehti olisi saattanut johtaa sesti tuon paketin? Tunsiko postivirkai-- poliisin jäljille.-^Valitsimme tavallisen lija hänet? Vöidaahko postitoimiston .imskeanrkäärepaperin, jossa olivat olleet kirjoista tarkistaa että hän on läbettä- - nyt paketin meille. r— Entä, vaimoni sanoi, jos Gappias pidätetään^! initä' hän sanoo? Hän suuttui meille, ehkä; hän antaa meidät Jimi. Ainaisin häh kertoo,; rhissä jalo- • kivet ovat. Ryntäsin pystyyn. * — Emme saa odottaa, että Gappias noutaa ne meiltä! Ne on toimitettava heti paikalla pois meiltä. Silloin voimme kieltää, että ne, ovat täällä olleet. • -T— Niin, Vaimoni sanoi, lähetämme ne heti paikalia Mpnacw roitva Scbttr Kimmishille, Se onkin ainoa FehellineH : teko. Emme paljasta Cappiasta emme< kä itseämme. Xähetamme ne nimettö- 'mänä lähetyksehä. Viet ne postiin ja ilmoitat keksityn nimen lähettäjäksi. Minuun iski taas epämiellyttävä ajatus. ". — Kuinka voisin tehdä sen? kysyin huoaten. Kaikki tuntevat minut postissa. Enkä voi kirjoittaa vastaanottajaksi Scott Kimmishiä! Sehän olisi idioottimaista! Eikä kukaan muukaan voi lähettää niitä sillä osoitteella. Täytyy l i e t t ä ä ne poLisille! — Ystävä hyvä, vaimoni sanoi itkunsekaisella äänellä, se herättää yhtä paljon huomiota. IVJtietin hetkisen. —Odota'. Vien ne poliisiasemalle Ja jätän ne huomaamatta sinne. - — Miten niin huomaamatta? Ja jos kerran Viet ne sinne, ja tulet ilmi, se merkitsee että sinä tiedät tallettaneesi varastettua tavaraa. Ei, meidän täytyy käyttäytyä aivJan viattomasti, ikäänkuin emme tietäisi mitä koruja ne ovat. Valvoimme koko yön miettien keinoja, miten saisimme kirotut jalokivet toimitetuiksi rouva Scott Kimmishille, po-liisiMetahi muuten menettelisimme kuin rehelliset ihmiset, ilman että Cappiaan ja meidän yälimme tulisivat tunnetuiksi. Emme keksineet mitään. Minulla oli ^ kotona konjakkia syntymäpäiviini varalle; join sen. Emme nukkuneet minuuttiakaan. Sikaarilaatikko lojui pöy-däiiä. tupakannatsojeni seassa. Kun aamu koitti, vaimoni kätki sen keittiön ruokakaappiin. .Aamulla tunsin itseni väsyneeksi kuin valtavan ruumiillisen ponnistuksen jälkeen. Vaimoni soitti toimistooni, että olin sairastunut influenssaan. Sen jälkeen lähdimme ostamaan lisää lehtiä, kuuntelimme radiouutisia — joissa ei muuten puhuttu sanaakaan jalokivivar-kaudesta — ja pohdimme asiaa edelleen. Gappiasta ei kuulunut. Ongelma näytti nyt silmissämme tällaiselta: meidän oli vain saatava jalokivet pois kodistamme, sillä odotettavissa oli ehkä kotitarkastus. ^Miteri jalokiviä hävitetään? Polttamalla ne? Meillä oli sähköliesi,' ja keskuslämmityspannun tuhkat tarkastaisi talonmies. Jäljet eivät saaneet pysähtyä meidän taloomme. * . — Roskapönttö? vaimoni ehdotti. — Sama juttu, sanoin. Puhtaanapi-- to^itos tietysti tyhjentäessään roskapöntöt huomaa jalokivet ja silloinkin jäljet ovat helposti johdettavissa tänne. — Voittaisimme aikaa, vaimoni; intti. Roskapöntöt tyhjennetään harvoin. Väitin vastaan ja soitin puhtaanapitolaitokselle ilmoittaen olevani erään toisen korttelin talonmies, iläneni oli hermostuiiut jo tämän vaaratto-- •käärittynä^Susanrien uudet alushousut. Käytin hansikkaita, koska en oilut varma, jäisikö paperiin sormenjälkiä. Pimeän tullen hiivin varovasti portista ulos paketti takin alläi ; ^ Kävelin-muutaman korttelin päähän, käärinyih ja katselin ympärilleni. Kaduilla kulki aika paljon ihmisiä. Perässäni tuli muuan mies kädet housuntas- 'kuissä; Sydän takoen jatkoin matkaa eteenpäin; Mies tuntui seuraavan mi-niiav Hiki nousi otsalleni. Rupesin ^juoksemäari. Hengästyn^ha jäin seisomaan- lähelle rukoushuoneen porttia. Miestä ei-enää: näkynyt. AVasirt ru-köÖÄhUörteeh vieressä olevan talon ras-käiänulkb- öven ja astuin pimeään porraskäytävään, joka haisi kaaKlle. Yhtäkkiä käytävä tulvahti valoa täyteen. Yläkerrasta kuului ääniä. LiVahdin ulos niin äkkiä, että olitt kompastua lyhtypylvääseen talon ulkopuolera. Siihen nojasi äsken näkehiäni mies. Saanko tulta ? hän pyysi samealla äänellä. — Ei ole tikkuja . . . mutisin ja lähdin tieheni kiireisin askelin. Paketti tuntiii polttavan rintaani takin alla. mies oli jälleen häipynyt näköpiiristä, menin toiseen taloon. Hapuilin pimeässä hissille;- - Yhtäkkiä; vavahduin. Kimlui kuiskaus, r ' Aivan lähelläni seisoi rakastava pari ^tdisiihsa k1eto\ituheenä. Käännyin heti poistuäkseni. • ' — Herra . . . kuului mies sanovan läähättävällä äänellä. Silloin minut valtasi pakokauhu, ja aloin juosta kuih hullu; Juoksin pitkin katuja törmäten ihmisiin. Kaikki katsoivat minuun; Näin matkani varrella kölnie poliisia. Kun näin heidät, halusin pysähtyä, mutten voinut. Hermoni olivat pettäneet täydellisesti. Ert pysähtynyt, ennenkuin olin oman oveni kohdalla. Käteni vapisi niin, etten saanut avainta kiertymään lukossa. Vaimoni ääni kuiskasi: kuka siellä? ja vastattuani hän avasi oven. Hän oli koko ajan seisonut pimeässä eteisessä odottaen paluutani. Kun kerroin hänelle matkani tuloksen, hän puhkesi nyyhkytyksiin. Nähdessäni hänen kauhunsa rauhoituin ja keksin uuden aatteen: — Kuule, huuhdotaan ne viemäristä a!as. — Viemäri menee tukkoon, vaimoni itki. — KoTceillaanpa, päätin. Laskin paketin eteisen pöydälle ja lähdin pihalle. Sieltä poimin pieniä kiviä, suunnilleen jalokivien kokoisia. Talonmies kulki ohi kierroksellaan ja näki minut. VUODENAJAN TERVEHDYKSEJVTME KAIKILLE ASIAKKAILLEMME! C U S H N I E DRY CLEANERS PUHELIN 2 Geraldton Ist Ave. North Ontario — Mitä herra Dupih tefeee? talonmies kysyi epäluuloiselii äänellään. En keksinyt mitään vastausta, joten en ollut kuulevinanikaan. Talonmies toisti: — Mitä te siellä teette? Katsahdin häneen, naurahdin hölmösti ja livahdin sisään. Näin ulko-oven lasiruudun läpi talonmiehen kumartu-. van maahan katselemaan, mitä olin touhunnut. Kauheasti kiroillen nousin portaita. Yrittäessäni Wkea kivet alas käyniä-lästä havaitsin heti, että vairriöni oli oi- • lut öikfeassa. Viemäri nieni tukkoon. Vaimoni tuli hysteeriseksi ja alkoi nauraa ja Jtk^ yhtaikaa. häntä rieuvotonna,- - Uusi kaafliea^ iski mieleeni: Jos vaimoni tulisi tästä kauhu-. juttista huliukä, en^ Voisi koskaan viedä häntä lääkäriin. Sillä lääkärille hän voisi houria salaisuudesta, .\jattelin: Hyppään itse jokeen, se bn parasta. Mutta^ siidöin löydettäisiin kuitenkin jalokivet meiltä ja häpeän varjo lankeaisi Vaimoni ylle: No niin, ajattelin, minun on siis ammuttava koko perhe: En- . sin vaimoni ja lapseni, sitten itseni. Päästyäni tähän kohtaan ajatukassa ni nukabdm tuolissani. Seuraavanaiiäivänä kuuntelimme jäi leen uutisia, luemme lehtiä ja keskuste^ limme asiasta. Vaimoni kävi kirjakau passa ostamassa salapoliisiromaaatja jotta perehtyismme hyviin menetelmin Minun o4 kutsuttava talonmies avaa! maan viemärin. Hän tarkkaili minua kylmästi ja lausui työskennellessään: — Rouva oli tätiääh kovin itkettv neen näköinen . Päätettyään työnsä^ hän" vilkaisi mi nuun vielä kerran ja pyyhkien käsiään] lausiii painokkaasti: ,. H^iu^kaa Joulua ja OiinellistÄ Ulitta Vuotta toivottaa STAR Geraldton BATH Ontario Lauantaina, joulukuun 22 päivänä. 1956 HAUSKAA JOULUA JA ONNEA VUOÖELLE 1957 kaikille suomalaisille asiakkailleen toivottaa GERALDTON ONTARIO ONNEA UUDELLE VUODELLE Toivottaa GERALDTON ONTARIO VUODENAJAN TERVEHDYS KAIKILLE SUOMALAISIULE YSTÄVILLEMME! GERALDTON ONTARIO Toivotamme mitä hanskinta Joulua sdrn^o^ ja menestyksellistä U kaikille suomalaisille asiakkaillemme! VON GUNTEM BROSi j M f RS GERALDTON • OKTARIO VUODENAJAN TERVEHDYS KAIKILLE ASIAKKAILLEMME! MEYERS AND MULKOSKI LTD. FORD JA MONARCH AUTOJA FORD TROKEJA PIRESTONE RENKAITA - TEXACO TUOTTEITA Geraldton Ontario |
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-12-22-14
