1946-10-19-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 4
mtuiHtmnuumnmitiiinuimninniinnnninuiininni
LAUANTAINA, L O K A K U U N 19 PÄIVXXÄ
iimmummiuimnuiiinnMinimtmnnrtf luimnuiniuaiuuuuiuiuminiiiiiuaiiuiuniiuiim. Ktitflutuumitiii «unutnuinmimiuiin intiuiinna 1946
iiKimimiiimininiiimHinnmiranimiinnmwi»iiimimiroinmDnnHii(iinmmmnninw
SINUN SIL
««»»moKirj. ESKO RANTALA»"
SI
rauimimMmiminminimnimtnuii
isossa Iksilaatikossa omituisesti hengittää
puksuttavat keuhkokalat.
Jo tähän maaiban, ElUs-saarelle
tullessaan oli Simo nähnyt Vapaö-
Puheen jatkuessa suunniteltiin
seuraavien päivien retkeilyjä, ja kun
Simo ei sanonut olevansa väsyn3rt,
päätettiin jo sinä päivänä käydä jossakin,
vaikkapa ensimmäiseksi Wool- denpatsaan melko läheltä, mutta kun
worth rakennuksessa, siihen aikaan sinne liikennetä välittävä pieni laiva
maailman korkeimmassa, jonka nä- sattui juuri olemaan rannassa läh-keminen
tietysti kuului ohjelmaan, tövalmiina^ niin menivät he siihen
ja vaikkapa käväistä saman tien Bat- ja oli\'at pian patsaan juurella. Mah-tei-
y parkin laidassa olevassa akvari- tava rakennustaidon näyte oli tuo y li
katsella ympärillä olevia pilvenpiir- johdosta lahjoittama patsas, — ju-maailmansa,
oma keittiönsä ja omat
huoneensa. Tuolla perällä sivulla,
yhteenrakennettuna, on talli, jossa
pn useita ratsuja, joilla tietysti joskus
huvikseen^ ratsasteta^aikin Central
puistossa, kuten jonkun kerran
olen sattunut näkemään."
Simolta pääsi huomaamattaan
huokaus. ;
''Sinä huokasit", naurahti Kalle.
ihmisten elämässä vallitsee." "
"Suututta* se aipaf, .kun ajatus
siihen kohdistuu. Paras o n k i n e t tä
Yshdsmme kävdemäöjn. ViQ^^a,
ossa ja^^vieläpä A^pauden^tsaalla 50G jalkaa korkea, vapauden j u m ä : - ^ ^ * ä y d y m i n e , ^ f e i ä tuossa puiston
asti. -4sr latarta esittävä, ranskalaisen kuvan- kulmassa tervehtimässä papukaijoja,
Woolwoii rakennuksessa käynti veistäjä Auguste Bartholdin raken- jääkarhua, susia, hyenoita ja joutse-oli
vaivan arvoinen, sen Simo tunsi, nuttama ja Ranskan tasavallan Yh- ^ ennenkum menemnje kotim, jo-
Nousta hissillä 55 kerrosta ja sieltä dysvalloille itsenäisyyden julistuksen tuossa hyym lähellä."
Papukaijahuoneen oven avattua
kuului monista lintujen suista ' ' H a loo!"
Simoa huvitti ja hän reilusti
vastasi *-haloo". Oli siellä kymmenittäin,
ehkä sadoittain erikokoisia
ja erivärisiä kyömäneniä, joista .toiset
tuntuivat pyrkivän juttelemaankin,
jota mökellystä ei kuitenkaan '
heistä.kumpainenkaan. ymmärtänyt.
Oli loistavia, puhtaita värejä lumivalkoisesta
vihreään ja tulipunaiseen
asti.
Jääkarhu möyri vesialtaassaan ja
nousi rantakivelle istumaan ja huo-juttelemaan
itseään puoleen ja toiseen.
' ' N o i n se tekee aina, ei sen näe
juuri milloinkaan rauhaSsa olevan",
sanoi Kalle.
Joutsenet soutelivat rauhallisena
lammikossa ja siinä törmänteellä,
verkkoaitauksen takana aavikkokoi-rat
pilkistelivät maarei'istään. Eräässä
lähettyvillä'olevassa lammikossa
lapset uittelivat veneitään kaitsijoiden
seuratessa heidän touhua. Ja siinä
lähettyvillä saivat he ratsastaa
kamelilla ja elefantilla viidellä sentillä
määrät>Ti matkan. Ihmisiä liikkui
paljon tai istuskeli penkeillä, Joita
oli käytävien varsilla melkein vieri
vieressä- Tuossa puikahti oravi
puusta miehen luo, joka houkutteli
sen tutkimaan taskujaan. Ja tosiaankin
orava teki sen ja näytti löytävän
sieltä pieniä pähkinöitä.
"Tämä on vain yksi kulma tätä
suurta, neljä kilometriä pitkää ja lähes
kilometriä leveää puistoa. Kat-^
selemnie sitä toiste vähän enemmäfl",
sanoi Kalle.
Palatessa vilkaisi Simo, puiston
länsipuolelle päin, josta kuului sirkusta
muistuttavaa soittoa. Aivan
oikehi, siellä näkyi pöyrivän karusel-
Ji, jonka ympärillä oli joukko ihmisiä.
.
Kotiin päästyä oli illallinen, Simon
mielestä aivan liian hieno illallinen
valmis ja he. saivat istua pöytään.
'•No, Simo, miltä alkaa New York
näyttää?" kysyi emäntä Sarvela hymyillen.
'•Hyvältä, kummalta ja hiukan
hirveältäkin näyttää. Olen saanut
sitä maistaa jo kylliksi tälle päivälle",
myönsi Simo.
"Mutta jos kuitenkin pimeän tultua
käväsemme vielä tämän rakennuksen
katolla, vaikkei se korkea
olekaan ja sitten tuossa lähellä olevalla.
East riverin yli menevällä
Queensboro sillalla. Muita siltoja ei
East riverin yli menekään kuin tämä
ja Brooklynin silta. Vai oletko jo
niin väsynyt ettet enempää jaksa?"
kysyi Kalle.
"Kyllä jaksan, jos totta puhun,
vaikka koko yön. Enkähän minä
vielä ole tätä kylää iltavalaistuksessa
nähnytkään. Ilolla lähden", vakuutti
Simo.
kuijx
läjiä, joista Metropolitan henkivakuutusyhtiön
marmoripalatsi pisti
erikoisesti silmiin/ja yli kaupungin,
ja yli vesien moniin kaupunkeihin,
siltoja, merta, laivaliikennettä vesillä
ja sitä pienoiselämääj mikä vilisi rakennuksen
juurella olevilla kaduilla,
se oli elämys, jota ei koskaan voi unhoittaa.
Akvariossa Simon erikoista huomiota
herättivät isossa valkeassa altaassa,
voimakkaasti liikutettavassa
.vedessä huimaa-vaiihtia uivat suuret
sammet ja niiden alla pohjassa liikkumattomina
lötköttävät litteät ja
hassunnäköiset kampelat, joilla silmät
olivat samalla puolen, ja eräässä
^ noksilla. Oho, ajattelimme sanoa,
mutta tyydyimme nälkäämme, ja a-jattelimme
päästä seuraavalla viikolla
keittämään perunoita.
Mikkelissä tapasimme sattuman,
että 1 luokan hienon hotellin 2 hengen
huone, jossa emme majaillut maksoi
135—155 mk, vrk., mutta räh-fgiusen
matkustajakodin epäpätevä
purtilo 170 markkaa! Joku sanoi,
että purtilo oli varustettu lutikoilla
kanssa, ja niinpä olikin. Nehän ne
tietysti maksoivat!
Kiersimme Mikkelin puhujamatkoilla.
Ja täällä niinkuin Kuopion
puolessakin, tulivat ihmiset harvakseen
ja vaatimattomaksi yksikseen
puhepaikalle- Kesän kiireet ja mar-jamatkat
olivat tiellä^ ja mitäpä sitä
nyt outoa miestä kuulemaan. Pa-refmpi
on oma ukko tai akka kuunneltavaksi.
Raskaat verot ja maakysymys o-vat
maaseudun asujamistön tärkeimmät
ajatuskohteet. Tiedetään ta-pa,
uksia, että keskisuuren talon isänt
ä maksaa vähemmän äyrejä kuin
joku kaikkensasyövä työmies. Ja
maareformi on toteutettava, sitä
mieltä on savolainen maaseutu.
Ihmiset muuten ovat" täällä lupsakoita
ja leikintekeviä, mutfa toimet
salaperäisesti ounastelevia, josta
tibtä kenenkään ei tule vihastua.
Kaikkia meitä kaikkialla on. Mutia
yhdestä ihmisestä tahdomme täs-erikseen
mainita. Se on Aku Hämäläisen
isä, Niuvanniemeltä" oleva,
mutta Jynkässä tyttärensä luona kesiä
elävä 72 vuotias " U k k i " . Hän
on ihminen, joka on ollut yhtä vaHIe
30 vuotta täyssokea ja vielä elää elämänhalunsa
omistaen] On siinä o i -
lue tiukkoja aikoja, kun sokeus tuli
sodan ja leipäpulan kera vuonna
1917 ja tuvan lattialla olivat alaikäiset
lapset . . j On ollut elämä lujaa.
malatar, joka kohotetussa oikeassa
kädessä olevalla soihdullaan näyttää
tietä Uuteen maailmaan. Hameen
sisältä sai lähteä kiertoportaita kii- •
peämään satoja askelmia ylös huimaavaan
korkeuteen kunnes viimein
tultiin päälHän, huoneeseen, T johon
mahtuu kohtalainen väkijoukko.
Mielenkiintoista oli sieltäkin silmäillä
ympärilleen. Yli 40 jalkaa pitkää
käsivartta, jossa on myöskin raput,
ei nyt voinut nousta, sillä aukko
oli suljettu.
Palaillessa käväsivät he N ew
York Timesin rakennuksessa, jossa
erikoista huomiota herätti kellari-,
kerroksesta yli toisen kerroksen ulottuva
painokone, hirveä, mutkallinen
jättiläinen, joka sylki kidastaan, lehtiä
uskomattomalla nopeudella.
^'Mennäänpä hissiin, niin saat vielä
parempaa kyytiä kuin Woolworth
rakennuksessa", sanoi Kalle.
He menivät, ja Simo huomasi että
Kalle oli puhunut totta. Alas lähtiessä
tuntui jalat irtaantuvan lattiasta
ja kävi outo vihlaus, "merisai-raus",
joka kuitenkin meni pian ohi.
Ulos tultua he kävelivät jonkun
matkaa Broadvrayta ihmistungoksessa,
jdka oli Simon mielestä aivan tavatonta.
"Onko täällä aina näin paljon ih-mi.^
iä käytävillä?'' k3''syi Simo,
"Enemmänkin hyvin usein. Nyt
ei ole pahin aika päivästä", vastasi
Kalle;
"Ja kukaan ei näytä mitään ihmettelevän
eikä välittävän mitään
toi.sista'\ tuumi Simo.
"Se on tämän kaupungin, kuten
tietysti kaikkien suurkaupunkien tapaista.
Kukin elää omaa elämäänsä,
kulkee omia matkojaan ja ajattelee
omia asioitaan, omia ilo jaan ja omia
surujaan", sanoi Kalle ja jatkoi:
"Mutta käännytäänpä nyt ja mennään
Viidennelle avanuelle.'*
Matka ei ollut pitkä- He kävelivät
nyt tämän kadun sen osan," jonka
varrella on kaupungin hienoimmat
kirkot, rahaylimysten palatsit ja
klubihuoneet. Tultua mahtavan, tuhansia
huoneita käsittävän Plaza hotellin
ja' Central puiston . kulmaan
Kalle osoitti erästä harmajaa taloa:
"Tuossa on yksi kaupungin kalleimpia
yksityistaloja, Clarkin palatsi,
jonka sanotaan maksavan seitsemän
miljoonaa dollaria ja jossa on
lähes , 200 huonetta, joissa kuitenkaan
ei usein asuta, sillä omistajat
viettävät enimmät ajat Washingto-nissa
tai maahuviloillaan. Mutta aina
sunä on kuitenkin 'tomuja, p>'yh-imiunmiimmimnimmimiumn,,,,,,,,;.
» Päivä pH ollut aika kuunu
nyt ilta tuntui aivan hiottav
jLämpöä uhoi jokspiiole^ta
sauhan kiukaasta. Sä oli Si
mosta outoa. ;
Puneän tultua he lähtiva: ..sitiaHp-joka
alkoi hiljalleen kohota korkea.
teensä muutaman katuneliön päältä
jo Ensimmäiseltä avenuelta kolmin-kertaisena,
raitiovaunuja ]a muita
" N i i n taisin tehdä. Tuli mielee- ajoneuvoja sekä jalkamiehiä varten-
1u se hirveä erilaisuus, mikä meidän Tuhannet lamput valaisivat tuota
mahdottoman,pitkp. siltaa ja juhlallinen
näköala avautui sen keskelle
päästyä, silmiin. Kaupunkien valot
molemmin puolin ja laivoja omine
omitui^evalobjeen tulemassa ja. menemässä
pÄkin virtaa sillan alitse.
Kun Simo; näki suuren laivaa pitkjl
ne savupiippuineen ja masLoin&2n m-levän
hyvää vauhtia siltaa kahti, alkoi
häntä epäiljrttää mahiauko se
kuxtniälia menemään alitse. Mutta
niin se sieltä meni, ettei huiput olleet
vielä siltaa lähelläkään. Black-well-
saari, jonka päällä sillan ainoa
keskuskannatin lepää, näy: ti rakennuksineen
olevan kaukana alhaalla.
.Otti hyvän aikaa heidän käydä sillan
toisessa päässä, Queeu^boroa
kaupungin laiteella, sillä he- mennen
tullen pysähtyivät öisessä valaistuksessa
vieko tteliva näköaloja katselemaan.
Se oli taasen Sinvjlle yksi
unohtumaton elämys.
Iltateen juotua ja hetken julekua
Kalle arveli olevan ajan käväistä katolla,
jossa saattoi, koska iltiia oli
näin tukala, olla ainakin yksi poikkeuksellinen
nähtävyys. Kuten olikin.
Juuri heidän edellään raahasi
joku parhekunta makuupatjviansa ja
vuodevaatteitansa portaita ylös ja
avaralla katolla, jota sai kävellä hyvän
aikaa ympäriinsä' oli kymmeniä
jo nukkumaan asettuneita ihmispa-reja
tai ryhmiä, toisten vielä isJuskel-l
e s ^ ja puhellessa makuupaikyillaan.
' ' N i i n , monet ihmiset ovat niin
vaihtelunhaluisia että tulevat vaivaakin
nähden tänne katolle yönsä
viettämään raittiissa ilmassa ja samalla
katselemaan, kuten nytkin,
kuuta, joka noin selvänä näkyy, kun
kattoa ympäröivät seinät suojaavat
kaupungin valoilta. Muuter/nan ei
täällä keskikaupungilla kui:ta huomaisi
olevankaan", puheli Kalle.
Omituista oli myöskin katsella ylhäältä
rakennuksen sisäpihoja, joiia
alas asti kymmenien huoneiden eri-
-^äristen ikkunaverhojen läpi tulevat
valot valaisivat. Täällä asuvat ihmiset
eivät näyttäneet lainkaan vä-ikku-
Sitä ei osaa kuvitella kukaan. Me ' kimässä' lauma palvelijoita, tallipal-kaikki
olemme siihen kyvyttömät, ja velijoista lähtien, joukossa suomalai-vaikenimme
kuin jumalanyönä, kun siakin. Nytkin siellä on luullakseni
yritimme asiaa ajatella. kuusi suomalaista palvelust3^töä.
J . M—lä. Heillä on kellarikerrokse.ssa oma
littävän läpinäkymättömistä
nakaihtimista.
Alas tultua Kalle tuumi:
''Huomenna oli puhe käydä -ii'l>^'-
museossa ja jos jaksamme, niin
myöskin historiallisessa nuist-ossa.
Mutta jos päivä on niin kuuma kuin
nyt tai vielä kuumempi, niin mitähän
jos muutetaan suunnitehnaa ja
käydään Coney Islandissa, ki^sele-massa
siellä olevia uimarant-.ja ja
huvittelupaikkoja?"
"Olin juuri aikeissa iln-.aisMkln
sen ajatuksen^, sanoi Simo-
''Emmekö mekin saisi sinne tjlia,
mamma ja minä?" kysyi Irja-'y::ö
sädehtivin silmin.
"Tulkaa vain. Mennään jouk-^H^
minun kustannuksella", innostia
mo, lisäten naurahtaen: "Minä oit'"
rikas mies."
"Vai olet sinä rikas", tuumi K.iHe.
"Vain tätä matkaani ja siihen i-jateltuja
kustannuksia varten, ei =tfi
enempää", oikaisi Simo.
"Mitäs mamma arvelee?" ky^p
Kalle.
"Vaikkapa lähtisimme, onhan siit
ä jo aikaa kun siellä viimeksi kävi m-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 19, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-10-19 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki461019 |
Description
| Title | 1946-10-19-04 |
| OCR text | Sivu 4 mtuiHtmnuumnmitiiinuimninniinnnninuiininni LAUANTAINA, L O K A K U U N 19 PÄIVXXÄ iimmummiuimnuiiinnMinimtmnnrtf luimnuiniuaiuuuuiuiuminiiiiiuaiiuiuniiuiim. Ktitflutuumitiii «unutnuinmimiuiin intiuiinna 1946 iiKimimiiimininiiimHinnmiranimiinnmwi»iiimimiroinmDnnHii(iinmmmnninw SINUN SIL ««»»moKirj. ESKO RANTALA»" SI rauimimMmiminminimnimtnuii isossa Iksilaatikossa omituisesti hengittää puksuttavat keuhkokalat. Jo tähän maaiban, ElUs-saarelle tullessaan oli Simo nähnyt Vapaö- Puheen jatkuessa suunniteltiin seuraavien päivien retkeilyjä, ja kun Simo ei sanonut olevansa väsyn3rt, päätettiin jo sinä päivänä käydä jossakin, vaikkapa ensimmäiseksi Wool- denpatsaan melko läheltä, mutta kun worth rakennuksessa, siihen aikaan sinne liikennetä välittävä pieni laiva maailman korkeimmassa, jonka nä- sattui juuri olemaan rannassa läh-keminen tietysti kuului ohjelmaan, tövalmiina^ niin menivät he siihen ja vaikkapa käväistä saman tien Bat- ja oli\'at pian patsaan juurella. Mah-tei- y parkin laidassa olevassa akvari- tava rakennustaidon näyte oli tuo y li katsella ympärillä olevia pilvenpiir- johdosta lahjoittama patsas, — ju-maailmansa, oma keittiönsä ja omat huoneensa. Tuolla perällä sivulla, yhteenrakennettuna, on talli, jossa pn useita ratsuja, joilla tietysti joskus huvikseen^ ratsasteta^aikin Central puistossa, kuten jonkun kerran olen sattunut näkemään." Simolta pääsi huomaamattaan huokaus. ; ''Sinä huokasit", naurahti Kalle. ihmisten elämässä vallitsee." " "Suututta* se aipaf, .kun ajatus siihen kohdistuu. Paras o n k i n e t tä Yshdsmme kävdemäöjn. ViQ^^a, ossa ja^^vieläpä A^pauden^tsaalla 50G jalkaa korkea, vapauden j u m ä : - ^ ^ * ä y d y m i n e , ^ f e i ä tuossa puiston asti. -4sr latarta esittävä, ranskalaisen kuvan- kulmassa tervehtimässä papukaijoja, Woolwoii rakennuksessa käynti veistäjä Auguste Bartholdin raken- jääkarhua, susia, hyenoita ja joutse-oli vaivan arvoinen, sen Simo tunsi, nuttama ja Ranskan tasavallan Yh- ^ ennenkum menemnje kotim, jo- Nousta hissillä 55 kerrosta ja sieltä dysvalloille itsenäisyyden julistuksen tuossa hyym lähellä." Papukaijahuoneen oven avattua kuului monista lintujen suista ' ' H a loo!" Simoa huvitti ja hän reilusti vastasi *-haloo". Oli siellä kymmenittäin, ehkä sadoittain erikokoisia ja erivärisiä kyömäneniä, joista .toiset tuntuivat pyrkivän juttelemaankin, jota mökellystä ei kuitenkaan ' heistä.kumpainenkaan. ymmärtänyt. Oli loistavia, puhtaita värejä lumivalkoisesta vihreään ja tulipunaiseen asti. Jääkarhu möyri vesialtaassaan ja nousi rantakivelle istumaan ja huo-juttelemaan itseään puoleen ja toiseen. ' ' N o i n se tekee aina, ei sen näe juuri milloinkaan rauhaSsa olevan", sanoi Kalle. Joutsenet soutelivat rauhallisena lammikossa ja siinä törmänteellä, verkkoaitauksen takana aavikkokoi-rat pilkistelivät maarei'istään. Eräässä lähettyvillä'olevassa lammikossa lapset uittelivat veneitään kaitsijoiden seuratessa heidän touhua. Ja siinä lähettyvillä saivat he ratsastaa kamelilla ja elefantilla viidellä sentillä määrät>Ti matkan. Ihmisiä liikkui paljon tai istuskeli penkeillä, Joita oli käytävien varsilla melkein vieri vieressä- Tuossa puikahti oravi puusta miehen luo, joka houkutteli sen tutkimaan taskujaan. Ja tosiaankin orava teki sen ja näytti löytävän sieltä pieniä pähkinöitä. "Tämä on vain yksi kulma tätä suurta, neljä kilometriä pitkää ja lähes kilometriä leveää puistoa. Kat-^ selemnie sitä toiste vähän enemmäfl", sanoi Kalle. Palatessa vilkaisi Simo, puiston länsipuolelle päin, josta kuului sirkusta muistuttavaa soittoa. Aivan oikehi, siellä näkyi pöyrivän karusel- Ji, jonka ympärillä oli joukko ihmisiä. . Kotiin päästyä oli illallinen, Simon mielestä aivan liian hieno illallinen valmis ja he. saivat istua pöytään. '•No, Simo, miltä alkaa New York näyttää?" kysyi emäntä Sarvela hymyillen. '•Hyvältä, kummalta ja hiukan hirveältäkin näyttää. Olen saanut sitä maistaa jo kylliksi tälle päivälle", myönsi Simo. "Mutta jos kuitenkin pimeän tultua käväsemme vielä tämän rakennuksen katolla, vaikkei se korkea olekaan ja sitten tuossa lähellä olevalla. East riverin yli menevällä Queensboro sillalla. Muita siltoja ei East riverin yli menekään kuin tämä ja Brooklynin silta. Vai oletko jo niin väsynyt ettet enempää jaksa?" kysyi Kalle. "Kyllä jaksan, jos totta puhun, vaikka koko yön. Enkähän minä vielä ole tätä kylää iltavalaistuksessa nähnytkään. Ilolla lähden", vakuutti Simo. kuijx läjiä, joista Metropolitan henkivakuutusyhtiön marmoripalatsi pisti erikoisesti silmiin/ja yli kaupungin, ja yli vesien moniin kaupunkeihin, siltoja, merta, laivaliikennettä vesillä ja sitä pienoiselämääj mikä vilisi rakennuksen juurella olevilla kaduilla, se oli elämys, jota ei koskaan voi unhoittaa. Akvariossa Simon erikoista huomiota herättivät isossa valkeassa altaassa, voimakkaasti liikutettavassa .vedessä huimaa-vaiihtia uivat suuret sammet ja niiden alla pohjassa liikkumattomina lötköttävät litteät ja hassunnäköiset kampelat, joilla silmät olivat samalla puolen, ja eräässä ^ noksilla. Oho, ajattelimme sanoa, mutta tyydyimme nälkäämme, ja a-jattelimme päästä seuraavalla viikolla keittämään perunoita. Mikkelissä tapasimme sattuman, että 1 luokan hienon hotellin 2 hengen huone, jossa emme majaillut maksoi 135—155 mk, vrk., mutta räh-fgiusen matkustajakodin epäpätevä purtilo 170 markkaa! Joku sanoi, että purtilo oli varustettu lutikoilla kanssa, ja niinpä olikin. Nehän ne tietysti maksoivat! Kiersimme Mikkelin puhujamatkoilla. Ja täällä niinkuin Kuopion puolessakin, tulivat ihmiset harvakseen ja vaatimattomaksi yksikseen puhepaikalle- Kesän kiireet ja mar-jamatkat olivat tiellä^ ja mitäpä sitä nyt outoa miestä kuulemaan. Pa-refmpi on oma ukko tai akka kuunneltavaksi. Raskaat verot ja maakysymys o-vat maaseudun asujamistön tärkeimmät ajatuskohteet. Tiedetään ta-pa, uksia, että keskisuuren talon isänt ä maksaa vähemmän äyrejä kuin joku kaikkensasyövä työmies. Ja maareformi on toteutettava, sitä mieltä on savolainen maaseutu. Ihmiset muuten ovat" täällä lupsakoita ja leikintekeviä, mutfa toimet salaperäisesti ounastelevia, josta tibtä kenenkään ei tule vihastua. Kaikkia meitä kaikkialla on. Mutia yhdestä ihmisestä tahdomme täs-erikseen mainita. Se on Aku Hämäläisen isä, Niuvanniemeltä" oleva, mutta Jynkässä tyttärensä luona kesiä elävä 72 vuotias " U k k i " . Hän on ihminen, joka on ollut yhtä vaHIe 30 vuotta täyssokea ja vielä elää elämänhalunsa omistaen] On siinä o i - lue tiukkoja aikoja, kun sokeus tuli sodan ja leipäpulan kera vuonna 1917 ja tuvan lattialla olivat alaikäiset lapset . . j On ollut elämä lujaa. malatar, joka kohotetussa oikeassa kädessä olevalla soihdullaan näyttää tietä Uuteen maailmaan. Hameen sisältä sai lähteä kiertoportaita kii- • peämään satoja askelmia ylös huimaavaan korkeuteen kunnes viimein tultiin päälHän, huoneeseen, T johon mahtuu kohtalainen väkijoukko. Mielenkiintoista oli sieltäkin silmäillä ympärilleen. Yli 40 jalkaa pitkää käsivartta, jossa on myöskin raput, ei nyt voinut nousta, sillä aukko oli suljettu. Palaillessa käväsivät he N ew York Timesin rakennuksessa, jossa erikoista huomiota herätti kellari-, kerroksesta yli toisen kerroksen ulottuva painokone, hirveä, mutkallinen jättiläinen, joka sylki kidastaan, lehtiä uskomattomalla nopeudella. ^'Mennäänpä hissiin, niin saat vielä parempaa kyytiä kuin Woolworth rakennuksessa", sanoi Kalle. He menivät, ja Simo huomasi että Kalle oli puhunut totta. Alas lähtiessä tuntui jalat irtaantuvan lattiasta ja kävi outo vihlaus, "merisai-raus", joka kuitenkin meni pian ohi. Ulos tultua he kävelivät jonkun matkaa Broadvrayta ihmistungoksessa, jdka oli Simon mielestä aivan tavatonta. "Onko täällä aina näin paljon ih-mi.^ iä käytävillä?'' k3''syi Simo, "Enemmänkin hyvin usein. Nyt ei ole pahin aika päivästä", vastasi Kalle; "Ja kukaan ei näytä mitään ihmettelevän eikä välittävän mitään toi.sista'\ tuumi Simo. "Se on tämän kaupungin, kuten tietysti kaikkien suurkaupunkien tapaista. Kukin elää omaa elämäänsä, kulkee omia matkojaan ja ajattelee omia asioitaan, omia ilo jaan ja omia surujaan", sanoi Kalle ja jatkoi: "Mutta käännytäänpä nyt ja mennään Viidennelle avanuelle.'* Matka ei ollut pitkä- He kävelivät nyt tämän kadun sen osan," jonka varrella on kaupungin hienoimmat kirkot, rahaylimysten palatsit ja klubihuoneet. Tultua mahtavan, tuhansia huoneita käsittävän Plaza hotellin ja' Central puiston . kulmaan Kalle osoitti erästä harmajaa taloa: "Tuossa on yksi kaupungin kalleimpia yksityistaloja, Clarkin palatsi, jonka sanotaan maksavan seitsemän miljoonaa dollaria ja jossa on lähes , 200 huonetta, joissa kuitenkaan ei usein asuta, sillä omistajat viettävät enimmät ajat Washingto-nissa tai maahuviloillaan. Mutta aina sunä on kuitenkin 'tomuja, p>'yh-imiunmiimmimnimmimiumn,,,,,,,,;. » Päivä pH ollut aika kuunu nyt ilta tuntui aivan hiottav jLämpöä uhoi jokspiiole^ta sauhan kiukaasta. Sä oli Si mosta outoa. ; Puneän tultua he lähtiva: ..sitiaHp-joka alkoi hiljalleen kohota korkea. teensä muutaman katuneliön päältä jo Ensimmäiseltä avenuelta kolmin-kertaisena, raitiovaunuja ]a muita " N i i n taisin tehdä. Tuli mielee- ajoneuvoja sekä jalkamiehiä varten- 1u se hirveä erilaisuus, mikä meidän Tuhannet lamput valaisivat tuota mahdottoman,pitkp. siltaa ja juhlallinen näköala avautui sen keskelle päästyä, silmiin. Kaupunkien valot molemmin puolin ja laivoja omine omitui^evalobjeen tulemassa ja. menemässä pÄkin virtaa sillan alitse. Kun Simo; näki suuren laivaa pitkjl ne savupiippuineen ja masLoin&2n m-levän hyvää vauhtia siltaa kahti, alkoi häntä epäiljrttää mahiauko se kuxtniälia menemään alitse. Mutta niin se sieltä meni, ettei huiput olleet vielä siltaa lähelläkään. Black-well- saari, jonka päällä sillan ainoa keskuskannatin lepää, näy: ti rakennuksineen olevan kaukana alhaalla. .Otti hyvän aikaa heidän käydä sillan toisessa päässä, Queeu^boroa kaupungin laiteella, sillä he- mennen tullen pysähtyivät öisessä valaistuksessa vieko tteliva näköaloja katselemaan. Se oli taasen Sinvjlle yksi unohtumaton elämys. Iltateen juotua ja hetken julekua Kalle arveli olevan ajan käväistä katolla, jossa saattoi, koska iltiia oli näin tukala, olla ainakin yksi poikkeuksellinen nähtävyys. Kuten olikin. Juuri heidän edellään raahasi joku parhekunta makuupatjviansa ja vuodevaatteitansa portaita ylös ja avaralla katolla, jota sai kävellä hyvän aikaa ympäriinsä' oli kymmeniä jo nukkumaan asettuneita ihmispa-reja tai ryhmiä, toisten vielä isJuskel-l e s ^ ja puhellessa makuupaikyillaan. ' ' N i i n , monet ihmiset ovat niin vaihtelunhaluisia että tulevat vaivaakin nähden tänne katolle yönsä viettämään raittiissa ilmassa ja samalla katselemaan, kuten nytkin, kuuta, joka noin selvänä näkyy, kun kattoa ympäröivät seinät suojaavat kaupungin valoilta. Muuter/nan ei täällä keskikaupungilla kui:ta huomaisi olevankaan", puheli Kalle. Omituista oli myöskin katsella ylhäältä rakennuksen sisäpihoja, joiia alas asti kymmenien huoneiden eri- -^äristen ikkunaverhojen läpi tulevat valot valaisivat. Täällä asuvat ihmiset eivät näyttäneet lainkaan vä-ikku- Sitä ei osaa kuvitella kukaan. Me ' kimässä' lauma palvelijoita, tallipal-kaikki olemme siihen kyvyttömät, ja velijoista lähtien, joukossa suomalai-vaikenimme kuin jumalanyönä, kun siakin. Nytkin siellä on luullakseni yritimme asiaa ajatella. kuusi suomalaista palvelust3^töä. J . M—lä. Heillä on kellarikerrokse.ssa oma littävän läpinäkymättömistä nakaihtimista. Alas tultua Kalle tuumi: ''Huomenna oli puhe käydä -ii'l>^'- museossa ja jos jaksamme, niin myöskin historiallisessa nuist-ossa. Mutta jos päivä on niin kuuma kuin nyt tai vielä kuumempi, niin mitähän jos muutetaan suunnitehnaa ja käydään Coney Islandissa, ki^sele-massa siellä olevia uimarant-.ja ja huvittelupaikkoja?" "Olin juuri aikeissa iln-.aisMkln sen ajatuksen^, sanoi Simo- ''Emmekö mekin saisi sinne tjlia, mamma ja minä?" kysyi Irja-'y::ö sädehtivin silmin. "Tulkaa vain. Mennään jouk-^H^ minun kustannuksella", innostia mo, lisäten naurahtaen: "Minä oit'" rikas mies." "Vai olet sinä rikas", tuumi K.iHe. "Vain tätä matkaani ja siihen i-jateltuja kustannuksia varten, ei =tfi enempää", oikaisi Simo. "Mitäs mamma arvelee?" ky^p Kalle. "Vaikkapa lähtisimme, onhan siit ä jo aikaa kun siellä viimeksi kävi m- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-10-19-04
