1947-12-06-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
tUS;
iän aina kesässä sauhusU kär^
l ^ p a kuunneUa riihenoye^ taka-
'^t^^ta huone oli kärpäsiä täyn.
I^kki surinoiden ja-yuriäoiden
^"laSiina ,että meren lä oikein i
san-eaan,
ikäpuolet
:ä sekoit-
:urkkuuii|
^äänkuij;
oi vuok- i
hln. Ta-sannk"
i hännät
eikä se
sankoja,
älyilht
ta, kun
n noin
ut päi-
?a kär-spalon'
mus-täiM
jrjaan
) aina
;ti tn-idalla
n ja
leistä
n. ja
kuin
^ l ä nousivat ja laskivat-sdlai-^
>n luulit
sinne
^ „ tuuliaisineen myrslQ^mään;
S i j a l l a siinä vielä korvat ^soivat
' päirää muistiaisiksi, niihin oli
.ensa pistänyt. •
Kun sauhu sitten oli tehnyt tehtävän-av-
asi Joska riihen oven, katseli ole-paksua
kärpäskarhea ja'virkahti: '
I r S n ä n käyttää Joska I»eippo vii-tensa
mukaan . . .
Stten mätti hän tuoksuvan kärpäs-
Ijan riihiJapiolla säkkeisin —, lakaisi-lattian
tarkkaan kuin siemenviljan
Jjeltä — tarkasteli noita kaikkia len-gväisten
laatuja ja tokaisi:
_ Syi saavat herrat taas kalliita
lunia. Sisus on oleva kuin kermaa ja
fjauhua.
Joskalla oli näet muutamainen pieni,
[feikkarinta ja kirjosiipi kuolemanjärve-
Iginen kana, jollaiseira on kummallinen
liättäheltta — ei sellMsta kukaan olisi
[ensikertaa nähdessään kanaksi uskonut-iaan
,vaan pyy teereksi — ja näitä ruok^
ii Joska yksinomaan palvatuilla kär-_
isillä. Ne valoivat pieniä, napakoita Ja
rcsahtavia munia, jollaisen olisi mielel-iän
ken h\-vänsä laskenut komotilleen
koristeeksi. J a nämä munat maistuivat
hienokseltaan sauhulle. Arvaahan tuon
syötäpä porsastasi haileilla, niinkuin
Bierenrannan eläjät tekevät, niin tiedät,
miltä sen läski lopulta majstuuT.:. .
So, näitä sauhumunia vei Joska aina
kaupungin torille, ja herrojen piijat siel-
5 tappelivat itsensä veriin saadakseen
sellaisen .sillä ei ollut heillä kotiin pa-hamista,
ellei ollut herralle säuhumunaa
korissa. Yksin kappalein Joska niitä väin
Biyikin ja otti jokaisesta hopeakilahduk-m,
.
Xäin Joska ovelasti Hiilikillääh, lin-jimentillaan
— jötä nimitti"^Ranskan
Sokurivoiksi" — ja rättähattuisilla kuo-femajärv^
eläisillä kanoillaan keräsi itselleen
hopea-aarteen, jota kadehdittiin
kautta kymmenten kylien.
Päättipä silloin toinen ovela mies —
mutta onnettomuudekseen niitä tuhmemman
ruodun ovelia — keksiä myös
kin hopeahelähdyksen maksavia munia.
Ja keksikin . . .
Hän puhalsi kuoren tyhjäksi, täytti
Jen sulalla voilla, vahasi päät, jäähdytti
- ja kohta olivat kuuluja kautta torin
Janenkin voimunansa .Mutta ne tulivat
Vn kalliiksi, maksoivat enemmän itselle
kuin niistä sai, sillä erikseen voil-
^an ja munillaan olisi hän hyötynyt vahvemmin
rahaa kuin näillä voimunillaan.
-Miksipä hiin tuskissaan sovitteli lopulta
vedellä täytettyjä kuoria torikuulujen
TOlmuniensa joukkoon.
Kun niistä nostettiin ankara rähinä
)i jätettiin hänen munakopsansa kokonaan
katsomatta, valitteli hän eräälle
fierran rouvalle, joka sattumoisin ja va-öuigoissa
kurkisti hänenkin tarjokke-
7 Holvettiakos minä sille mahdan,
«Ja sattuu vesimunia joukkoon. Ne ei-näet
ole kukkorietan polkemia. Van-on
jo kukkoni, tuo voiriiunien kir-
""i^ja. Ei se ennätä jokaiseen porope-
-^'•«n polkemaani
Jaa, sanoi herran rouva, laski pit-
•'"•^••niilleen ja lähti pois.
Ja nnn joutui hän torin kiroihin.
- m Peipon Joskan sauhumunat tu-
'^^Mopulta keisarin kuuluville,-sillä
aherra oli - hyvittääkseen ankaran
^^"'>s>jan mieltä - tehVt niistä kei-hoviin
rotakollan. Joskasta tehtiin
myihinsä.
^'J'^ ja sai kultaiset viirut pök-niutta
sen tarinan kerron vasta
^'^^jnnatte ukolle h-säii maitoa'. . .
;'"tta meillä ei ollut enää maitoa. Ke-
^Jaukko nousi huokuupenkiltä, viittasi
tnvassa paveileviin kärpäsiin ja sanoi
hyvästiksi meille lapsille:
— Aarre kiehuu tuossakin! Palvatkaa
ja antakaa kenokupujen valaa sauhu-munia!
^iin, tate^ meille aikoinaan ke-rääjäukko
lateli. . . .
' •••*-'•'''• * *
Jereman lopetettua tarinsa kävi \'an-hä
Tuttu noutamassa nenäpillinsä oven
kamanalta, tuhahutti siitä muutaman
haikean sävelen ja sanoi:
— Kylläpä tekee nuuska puhaltelun
heleäksi. Nenä ön nyt herkimmillään.
Kuunnelkaahan!
Ymmärrettiin, että nuuskakirnun survominen
väsytti jo Vanhan Tutun käsivarsia
ja ilostuttiin hänen pillinsä äänestä
— se kietoutui niin ihmeen pehmeästi
tupakkakirveien tahdikkaisiin
muksah^uksiin.
— Kennen vuoro nyt päätöntä ja hän-nätöntä?
huudahti mylläri.
— Mitä näistä päättömistä ja hän-nättömistä
enää, näitähän riittäisi häihin
asti ja vähän ylikin, mutta koputel-laanpa
hiukan järkeäkin näiden terien
tahtiin! Johtui tuossa mieleeni, jakaes-samme
tarinoita päättömiin jä hännät-tömiin,
mitenkä kukin jakaa ihmiset ja
minkä perusteella, puheli viisas i Kotron
Paavo, päätt3nnättömien rahtiteiden mietiskelijä.
—Oikein! Siinähän onkin aprikkaa
tämän työn pituudelta! huudeltiin vastaukseksi.
^ Vanha Tuttu lopetti puhaltelunsa, vei
nenäpillinsä entiselle paikalleen ja kön-tysteli
survimensa taakse.
Sytytettiin piiput ja jokainen kokeili
oman pölkkynsä tuotetta, oliko muka
syytä muuttaa tupakkaryynin kokoa,
jos hitu helposti nyhdältyi varteen ja
sieltä suuhun.
-
MITEN KUKIN J.\KAA IHMISET
Ensimmäiseksi tarttui tähän Kotron
Paavon virittämään tarina-ansaan Pe-kon-
Ville, suorasukainen remahtelija,
josta ei aina oikein tiedetty, oliko tosissaan,
vai naureskeliko nenäänsä, sillä.
ukko oli niin karvankasvava, ett'ei hänestä
paljon muuta näkynyt kuin silmämunat.
Mutta sitä eloisammin ne vä-lähtelivät,
koska niiden oli kajastettava
kaikki kasvojen ilrtieet. Näin nyt re-mahteli
Pekon-Ville tupakka-alttarinsa
takana:
— Minulla on siinä asiassa selvä valtaoja!
Jaan ihmiset kahteen väkeen:
sellaisiin, jotka ovat nähneet vesirotan
sekä sellaisiin, kutka eivät!
Kun tapaan missä hyvänsä uuden ihmisen
— kirkonmäellä, majatuvan penkillä,
häissä, hautajaisissa tai metsäpalon
sammutuksessa, en anna hänen
•'hyvään päiväänsä" kostjumalaakaan
vastaukseksi ennenkuin olen kysynyt:
— Oletko nähnyt vesirotan?
Jos kyselty vastaa: "En", virkahdan:
- _ Ah. sinä oletkin niitä miehiä . . .
ole minun puolestani... en ole yötäkään
kanssasi samassa talossa..
Sillä minä olen sitä mieltä, että kuka
on nähnyt vesirotan, on älynnyt nähdä
muutakin — ja hän on mukava, laatuisa
mies, hoksaava ja lelkkikysymyksen ymmärtävä,
hän tietää, että leikkiä on Leis-tilaan
asti.
Mutta ken ei ole nähnyt vesirottaa. ei
ole nähnyt muutakaan ja on suuri tyhmyri,
joka ei osaa kuin hölmistellä ja
tuppautua toisten vastukseksi.
Toisella puolella valtaojaani seisovat
siis vesirotan nähneet heksat ja hoksat.
toisella puolella mälHköt ja mäikät. älyttömien
silmiensä vuotaessa tollontalia,
silmiensä, jotka, eivät ikinä ole vesirottaa
nähneet eivätkä tule näkemäänkään.
— Mylläri, oletko nähnyt vesirotan?
huudahti Pekon-Ville lopuksi ja mulah-dutti
katseellaan niin huimasti, etta
kflikki remahtivat nauruun, ja piippujen
sauhupensaat sakenivat.
Nyt puuttui vuorostaan puheeseen ybden viHie^: ni|>attuäaii k|ill&>^
Kanapatsikan Mikko ja puheli
— Minä jaan ihmiset eri laatuihin
kunkin kädenannon mukaan. On niitä
monenpuristavta kädenantajia. Yksi
riuhtaisee niin,,että luulet hänen tulleen
ostamaan olkapäätäsi — häntä varo
hevoskaupassa ja saappaanvaihdos.-
sa: ei hän petä, mutta ottaa väkisin kuin
Nurmi-Tuomas miehensä. Toinen taas
antaa kätensä niin lökritsästi, laiskasti,
hikisesti ja puristamattomasti, että on
kosketuksensa jälkeen paha olla monta
viikkoa. Häntä varo, sillä ei hän mene
hukkuvaa auttamaan eikä hu^da toiselle
apua — onhan vain ja korjailee kau-lahuiviaan.
Kolmas ottaa terveesti kätesi
kouraansa, puristaa sitä nykimättä
tai liikoja ravistamatta ja irroittaa otteensa
avoimesti; häntä älä pelkää, sillä
ei hän sinusta hyötyä etsi eikä väkisin
tuppaudu langoksesi. Neljäs taas puristaa
muuten reimakasti ja jättää kämmeneesi
iloisen sormimaun, mutta tekee
yiemiySolkaasi. Se on paha merkki
katsohan viun^ eikö jo kdhta yUytä itse^
äsi kauppoihin kanssaan, tarjoaa teetä,
viinaa, vaihda sitten huivisi, kellosi, rukkasesi
ja kukaties hiljaa kaataa taskuunsa
vielä kukkarosi sisällyksenkin, tuon
kolmisvälyksisen säämiskän, mihin olet
yhtäälle taitavasti taittanut setelisi, toisaalle
varannut vasket ja keskipusso^
seen, missä on pieni linkku pääAä, hopeat;.
No, mutta eix^thän tässä vi^la
kaikki kääppäisijät! Saattaaj» aihen
yhteiseen kädenantiin tulla viideskin
viuhtaisija. Hänpä tosiaankin noin \'ain
sipaisemalla antaa kättä, mutta samalla
tunnet, että tuikeat ovat sormensa
nenät. Häntä älä pelkää, niutta ei hän
kuitenkaan leipäkannikkaa' kanssasi
puoleksi pane, jos siitä tulisi kysymys.
Kaiken ottaa itselleen, sillä hän on itse-ylppä.
On vielä kuudennenkin tavan
kättelijä. Tämä tarttuu hellästi sormiisi,
mutta puristaa., niitä kuitcÄikin
Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta!
CSJ: N VANCOUVER IN OSASTO
Sa7nalla lausuu teidät tervetulleeksi vuodenvaihteen juhliimme
CLINTON-HAALILLA, 2605 PENDER ST. EAST
S U O M E N I T S E N Ä I S Y Y D EN
30-VUOTISJUHLÄÄ
v i e t e t ä ä n *
Sunnuntaina, joulukuun 14 p:nä, alkaen kello 7.30 illalla.
Ohjelmassa Aleksis Kiven kirjoittama yksinäytöksinen näytelmä
"KIHLAUS" y.m. ohjelmaa. V a p a a e h t o i r i e n k o l e h t i.
LASTEN JOULUJUHLAA
v i e t e t ä ä n
Sunnuntain^, joulukuun 21 p:nä, alkaen kello 7 illalla. *
Ohjelmaa lapsilta ja joulupukki lahjoineen.
SUURET JOULU- T A kl C C I T
AATTOILLAN i Ä ^ 3 I i
Keskiviikkona, joulukuun 24 p:nä, kello 9—1.
O v l J i p p u 75^
MAHTAVAT LOKARIEN TANSSIT
Tapaninpäivänä, joulukuun 26 p:nä, *elIo 9—1.
Q v i l i p p u $1.00
Joulunäytelmänä esitetään 5-näytöksinen huvinäytelmä
"PÄSSINPÄÄ"
Sunnuntaina, joulukuun 28 p:nä, kello 4 i.p.
Kirj. LUDVIG FULDA — Ohjaus: MÄTTI SAARI
HENKILÖT: ESITTÄJÄT:
RVA SCHIRMEN AUNE LUNDELL
LISBTH, hänen tyttärensä ELSSI KETOLA
JUSTUS HAEBERLIN, pankkivirkamies ART. SIVEN
KURT ENGELHART. asianajaja MATTI 8AABI
WILIBALD BECK. kirjakauppa-apylainen WM. KATAJA
GENHARD BECK, insinööri RISTO LUOTO
DORIS WIEGAND, rikas perijätär . . . : MAY RAUVALA
LUCY HENSEL, hänen seuralaisensa GLORIA EUNDELL
TOHTORI THLENIUS JUSSI SATO
OELSCHLÄGER, ala-oikeusneuvos HERMAN KIELINEN
BOHRMANN, sihteeri BENJAM GESTRIN
WILKE, oikeuden palvelija • • ANTTI KOTILA
ROSA. Schirmerin palvelustyttö TYYNE KIVI
FRANZ, Thileniuksen palvelija ? ?
Ravintolaliput: aikuisilla 75^ — lapsilta 25^. -
TERVETULOA! CSJ.n Vancouverin os. näyttämö.
UUDEN VUODEN TANSSIT
VASTAANOTTO
Keskiviikkona, joulukuun 31 p:nä, kello 9—1.
Kaikkia huvia varataan. Tervetuloa! Sisäänpääsy $1.00.
i II ä%. i i i i » i I A Uudenvuoden päivänä^ iam-r
U U KUJ U ii LI A znikuun 1 p. koUo 6 illalla.
Jäsenistö ystävineen tervetuloa!
Sunnunt., tammik. 4 päl'
vänä. 1948, kello 7.30 illalla.
/ /
OHJELMAILTA
S g S ' ' H Ä N ON SYSMÄSTÄ
Lisäksi muuta ohjelmaa. — Ravintolalippu 75ft ~ Tervetuloa!
H TT O M ! CLINTON HAAUSSA TANSSITAAN JOKA
LAUANTAMLTA, KELLO 9-12. SOITTAA VIKING ORKES-TERI.
Sisäänpääsy: naimilla'40^ — miohlUä 50^
Canadan Suomalaisen Järjestön Vancouverin os.
(Leikatkaa irti muistia varten)
Tervetuloa!
LAUANTAINA, JOULUKUUN 6 PÄIVÄNÄ SIVU 9
1 ' 7 1 :,
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 6, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-12-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki471206 |
Description
| Title | 1947-12-06-09 |
| OCR text | tUS; iän aina kesässä sauhusU kär^ l ^ p a kuunneUa riihenoye^ taka- '^t^^ta huone oli kärpäsiä täyn. I^kki surinoiden ja-yuriäoiden ^"laSiina ,että meren lä oikein i san-eaan, ikäpuolet :ä sekoit- :urkkuuii| ^äänkuij; oi vuok- i hln. Ta-sannk" i hännät eikä se sankoja, älyilht ta, kun n noin ut päi- ?a kär-spalon' mus-täiM jrjaan ) aina ;ti tn-idalla n ja leistä n. ja kuin ^ l ä nousivat ja laskivat-sdlai-^ >n luulit sinne ^ „ tuuliaisineen myrslQ^mään; S i j a l l a siinä vielä korvat ^soivat ' päirää muistiaisiksi, niihin oli .ensa pistänyt. • Kun sauhu sitten oli tehnyt tehtävän-av- asi Joska riihen oven, katseli ole-paksua kärpäskarhea ja'virkahti: ' I r S n ä n käyttää Joska I»eippo vii-tensa mukaan . . . Stten mätti hän tuoksuvan kärpäs- Ijan riihiJapiolla säkkeisin —, lakaisi-lattian tarkkaan kuin siemenviljan Jjeltä — tarkasteli noita kaikkia len-gväisten laatuja ja tokaisi: _ Syi saavat herrat taas kalliita lunia. Sisus on oleva kuin kermaa ja fjauhua. Joskalla oli näet muutamainen pieni, [feikkarinta ja kirjosiipi kuolemanjärve- Iginen kana, jollaiseira on kummallinen liättäheltta — ei sellMsta kukaan olisi [ensikertaa nähdessään kanaksi uskonut-iaan ,vaan pyy teereksi — ja näitä ruok^ ii Joska yksinomaan palvatuilla kär-_ isillä. Ne valoivat pieniä, napakoita Ja rcsahtavia munia, jollaisen olisi mielel-iän ken h\-vänsä laskenut komotilleen koristeeksi. J a nämä munat maistuivat hienokseltaan sauhulle. Arvaahan tuon syötäpä porsastasi haileilla, niinkuin Bierenrannan eläjät tekevät, niin tiedät, miltä sen läski lopulta majstuuT.:. . So, näitä sauhumunia vei Joska aina kaupungin torille, ja herrojen piijat siel- 5 tappelivat itsensä veriin saadakseen sellaisen .sillä ei ollut heillä kotiin pa-hamista, ellei ollut herralle säuhumunaa korissa. Yksin kappalein Joska niitä väin Biyikin ja otti jokaisesta hopeakilahduk-m, . Xäin Joska ovelasti Hiilikillääh, lin-jimentillaan — jötä nimitti"^Ranskan Sokurivoiksi" — ja rättähattuisilla kuo-femajärv^ eläisillä kanoillaan keräsi itselleen hopea-aarteen, jota kadehdittiin kautta kymmenten kylien. Päättipä silloin toinen ovela mies — mutta onnettomuudekseen niitä tuhmemman ruodun ovelia — keksiä myös kin hopeahelähdyksen maksavia munia. Ja keksikin . . . Hän puhalsi kuoren tyhjäksi, täytti Jen sulalla voilla, vahasi päät, jäähdytti - ja kohta olivat kuuluja kautta torin Janenkin voimunansa .Mutta ne tulivat Vn kalliiksi, maksoivat enemmän itselle kuin niistä sai, sillä erikseen voil- ^an ja munillaan olisi hän hyötynyt vahvemmin rahaa kuin näillä voimunillaan. -Miksipä hiin tuskissaan sovitteli lopulta vedellä täytettyjä kuoria torikuulujen TOlmuniensa joukkoon. Kun niistä nostettiin ankara rähinä )i jätettiin hänen munakopsansa kokonaan katsomatta, valitteli hän eräälle fierran rouvalle, joka sattumoisin ja va-öuigoissa kurkisti hänenkin tarjokke- 7 Holvettiakos minä sille mahdan, «Ja sattuu vesimunia joukkoon. Ne ei-näet ole kukkorietan polkemia. Van-on jo kukkoni, tuo voiriiunien kir- ""i^ja. Ei se ennätä jokaiseen porope- -^'•«n polkemaani Jaa, sanoi herran rouva, laski pit- •'"•^••niilleen ja lähti pois. Ja nnn joutui hän torin kiroihin. - m Peipon Joskan sauhumunat tu- '^^Mopulta keisarin kuuluville,-sillä aherra oli - hyvittääkseen ankaran ^^"'>s>jan mieltä - tehVt niistä kei-hoviin rotakollan. Joskasta tehtiin myihinsä. ^'J'^ ja sai kultaiset viirut pök-niutta sen tarinan kerron vasta ^'^^jnnatte ukolle h-säii maitoa'. . . ;'"tta meillä ei ollut enää maitoa. Ke- ^Jaukko nousi huokuupenkiltä, viittasi tnvassa paveileviin kärpäsiin ja sanoi hyvästiksi meille lapsille: — Aarre kiehuu tuossakin! Palvatkaa ja antakaa kenokupujen valaa sauhu-munia! ^iin, tate^ meille aikoinaan ke-rääjäukko lateli. . . . ' •••*-'•'''• * * Jereman lopetettua tarinsa kävi \'an-hä Tuttu noutamassa nenäpillinsä oven kamanalta, tuhahutti siitä muutaman haikean sävelen ja sanoi: — Kylläpä tekee nuuska puhaltelun heleäksi. Nenä ön nyt herkimmillään. Kuunnelkaahan! Ymmärrettiin, että nuuskakirnun survominen väsytti jo Vanhan Tutun käsivarsia ja ilostuttiin hänen pillinsä äänestä — se kietoutui niin ihmeen pehmeästi tupakkakirveien tahdikkaisiin muksah^uksiin. — Kennen vuoro nyt päätöntä ja hän-nätöntä? huudahti mylläri. — Mitä näistä päättömistä ja hän-nättömistä enää, näitähän riittäisi häihin asti ja vähän ylikin, mutta koputel-laanpa hiukan järkeäkin näiden terien tahtiin! Johtui tuossa mieleeni, jakaes-samme tarinoita päättömiin jä hännät-tömiin, mitenkä kukin jakaa ihmiset ja minkä perusteella, puheli viisas i Kotron Paavo, päätt3nnättömien rahtiteiden mietiskelijä. —Oikein! Siinähän onkin aprikkaa tämän työn pituudelta! huudeltiin vastaukseksi. ^ Vanha Tuttu lopetti puhaltelunsa, vei nenäpillinsä entiselle paikalleen ja kön-tysteli survimensa taakse. Sytytettiin piiput ja jokainen kokeili oman pölkkynsä tuotetta, oliko muka syytä muuttaa tupakkaryynin kokoa, jos hitu helposti nyhdältyi varteen ja sieltä suuhun. - MITEN KUKIN J.\KAA IHMISET Ensimmäiseksi tarttui tähän Kotron Paavon virittämään tarina-ansaan Pe-kon- Ville, suorasukainen remahtelija, josta ei aina oikein tiedetty, oliko tosissaan, vai naureskeliko nenäänsä, sillä. ukko oli niin karvankasvava, ett'ei hänestä paljon muuta näkynyt kuin silmämunat. Mutta sitä eloisammin ne vä-lähtelivät, koska niiden oli kajastettava kaikki kasvojen ilrtieet. Näin nyt re-mahteli Pekon-Ville tupakka-alttarinsa takana: — Minulla on siinä asiassa selvä valtaoja! Jaan ihmiset kahteen väkeen: sellaisiin, jotka ovat nähneet vesirotan sekä sellaisiin, kutka eivät! Kun tapaan missä hyvänsä uuden ihmisen — kirkonmäellä, majatuvan penkillä, häissä, hautajaisissa tai metsäpalon sammutuksessa, en anna hänen •'hyvään päiväänsä" kostjumalaakaan vastaukseksi ennenkuin olen kysynyt: — Oletko nähnyt vesirotan? Jos kyselty vastaa: "En", virkahdan: - _ Ah. sinä oletkin niitä miehiä . . . ole minun puolestani... en ole yötäkään kanssasi samassa talossa.. Sillä minä olen sitä mieltä, että kuka on nähnyt vesirotan, on älynnyt nähdä muutakin — ja hän on mukava, laatuisa mies, hoksaava ja lelkkikysymyksen ymmärtävä, hän tietää, että leikkiä on Leis-tilaan asti. Mutta ken ei ole nähnyt vesirottaa. ei ole nähnyt muutakaan ja on suuri tyhmyri, joka ei osaa kuin hölmistellä ja tuppautua toisten vastukseksi. Toisella puolella valtaojaani seisovat siis vesirotan nähneet heksat ja hoksat. toisella puolella mälHköt ja mäikät. älyttömien silmiensä vuotaessa tollontalia, silmiensä, jotka, eivät ikinä ole vesirottaa nähneet eivätkä tule näkemäänkään. — Mylläri, oletko nähnyt vesirotan? huudahti Pekon-Ville lopuksi ja mulah-dutti katseellaan niin huimasti, etta kflikki remahtivat nauruun, ja piippujen sauhupensaat sakenivat. Nyt puuttui vuorostaan puheeseen ybden viHie^: ni|>attuäaii k|ill&>^ Kanapatsikan Mikko ja puheli — Minä jaan ihmiset eri laatuihin kunkin kädenannon mukaan. On niitä monenpuristavta kädenantajia. Yksi riuhtaisee niin,,että luulet hänen tulleen ostamaan olkapäätäsi — häntä varo hevoskaupassa ja saappaanvaihdos.- sa: ei hän petä, mutta ottaa väkisin kuin Nurmi-Tuomas miehensä. Toinen taas antaa kätensä niin lökritsästi, laiskasti, hikisesti ja puristamattomasti, että on kosketuksensa jälkeen paha olla monta viikkoa. Häntä varo, sillä ei hän mene hukkuvaa auttamaan eikä hu^da toiselle apua — onhan vain ja korjailee kau-lahuiviaan. Kolmas ottaa terveesti kätesi kouraansa, puristaa sitä nykimättä tai liikoja ravistamatta ja irroittaa otteensa avoimesti; häntä älä pelkää, sillä ei hän sinusta hyötyä etsi eikä väkisin tuppaudu langoksesi. Neljäs taas puristaa muuten reimakasti ja jättää kämmeneesi iloisen sormimaun, mutta tekee yiemiySolkaasi. Se on paha merkki katsohan viun^ eikö jo kdhta yUytä itse^ äsi kauppoihin kanssaan, tarjoaa teetä, viinaa, vaihda sitten huivisi, kellosi, rukkasesi ja kukaties hiljaa kaataa taskuunsa vielä kukkarosi sisällyksenkin, tuon kolmisvälyksisen säämiskän, mihin olet yhtäälle taitavasti taittanut setelisi, toisaalle varannut vasket ja keskipusso^ seen, missä on pieni linkku pääAä, hopeat;. No, mutta eix^thän tässä vi^la kaikki kääppäisijät! Saattaaj» aihen yhteiseen kädenantiin tulla viideskin viuhtaisija. Hänpä tosiaankin noin \'ain sipaisemalla antaa kättä, mutta samalla tunnet, että tuikeat ovat sormensa nenät. Häntä älä pelkää, niutta ei hän kuitenkaan leipäkannikkaa' kanssasi puoleksi pane, jos siitä tulisi kysymys. Kaiken ottaa itselleen, sillä hän on itse-ylppä. On vielä kuudennenkin tavan kättelijä. Tämä tarttuu hellästi sormiisi, mutta puristaa., niitä kuitcÄikin Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta! CSJ: N VANCOUVER IN OSASTO Sa7nalla lausuu teidät tervetulleeksi vuodenvaihteen juhliimme CLINTON-HAALILLA, 2605 PENDER ST. EAST S U O M E N I T S E N Ä I S Y Y D EN 30-VUOTISJUHLÄÄ v i e t e t ä ä n * Sunnuntaina, joulukuun 14 p:nä, alkaen kello 7.30 illalla. Ohjelmassa Aleksis Kiven kirjoittama yksinäytöksinen näytelmä "KIHLAUS" y.m. ohjelmaa. V a p a a e h t o i r i e n k o l e h t i. LASTEN JOULUJUHLAA v i e t e t ä ä n Sunnuntain^, joulukuun 21 p:nä, alkaen kello 7 illalla. * Ohjelmaa lapsilta ja joulupukki lahjoineen. SUURET JOULU- T A kl C C I T AATTOILLAN i Ä ^ 3 I i Keskiviikkona, joulukuun 24 p:nä, kello 9—1. O v l J i p p u 75^ MAHTAVAT LOKARIEN TANSSIT Tapaninpäivänä, joulukuun 26 p:nä, *elIo 9—1. Q v i l i p p u $1.00 Joulunäytelmänä esitetään 5-näytöksinen huvinäytelmä "PÄSSINPÄÄ" Sunnuntaina, joulukuun 28 p:nä, kello 4 i.p. Kirj. LUDVIG FULDA — Ohjaus: MÄTTI SAARI HENKILÖT: ESITTÄJÄT: RVA SCHIRMEN AUNE LUNDELL LISBTH, hänen tyttärensä ELSSI KETOLA JUSTUS HAEBERLIN, pankkivirkamies ART. SIVEN KURT ENGELHART. asianajaja MATTI 8AABI WILIBALD BECK. kirjakauppa-apylainen WM. KATAJA GENHARD BECK, insinööri RISTO LUOTO DORIS WIEGAND, rikas perijätär . . . : MAY RAUVALA LUCY HENSEL, hänen seuralaisensa GLORIA EUNDELL TOHTORI THLENIUS JUSSI SATO OELSCHLÄGER, ala-oikeusneuvos HERMAN KIELINEN BOHRMANN, sihteeri BENJAM GESTRIN WILKE, oikeuden palvelija • • ANTTI KOTILA ROSA. Schirmerin palvelustyttö TYYNE KIVI FRANZ, Thileniuksen palvelija ? ? Ravintolaliput: aikuisilla 75^ — lapsilta 25^. - TERVETULOA! CSJ.n Vancouverin os. näyttämö. UUDEN VUODEN TANSSIT VASTAANOTTO Keskiviikkona, joulukuun 31 p:nä, kello 9—1. Kaikkia huvia varataan. Tervetuloa! Sisäänpääsy $1.00. i II ä%. i i i i » i I A Uudenvuoden päivänä^ iam-r U U KUJ U ii LI A znikuun 1 p. koUo 6 illalla. Jäsenistö ystävineen tervetuloa! Sunnunt., tammik. 4 päl' vänä. 1948, kello 7.30 illalla. / / OHJELMAILTA S g S ' ' H Ä N ON SYSMÄSTÄ Lisäksi muuta ohjelmaa. — Ravintolalippu 75ft ~ Tervetuloa! H TT O M ! CLINTON HAAUSSA TANSSITAAN JOKA LAUANTAMLTA, KELLO 9-12. SOITTAA VIKING ORKES-TERI. Sisäänpääsy: naimilla'40^ — miohlUä 50^ Canadan Suomalaisen Järjestön Vancouverin os. (Leikatkaa irti muistia varten) Tervetuloa! LAUANTAINA, JOULUKUUN 6 PÄIVÄNÄ SIVU 9 1 ' 7 1 :, |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-12-06-09
