1947-12-06-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
lor KOjar La: ^^llaism elein kuin olisivat aikeissa leikata
itseltään kielen, ja kun he saivat
sikaarin, eivät he tienneet, mistä»paästa
heidän oli purtava. Ja useimmat puri\-at
väärästä päästä, niin että tarjoaijat sai-sittain
marssivat uk>s hÖyiySvSn tiemen
äärestä.
Illalla tuli itse Italian konsuli hotelliin
ja selitti hovimestarille, että jollei al(^^'^
tettaisi tarjoUla lientä PitUgrillistä }a
Islanti on maailman ainoa m.aa,Jos-elole
«tilalta, ja sentähden on täniä
Lhä saarikansa jäänyt vaiUe sitä iha-jjrtta
mikä säteilee univormuista mo-
°^ «arl-onimineen ja arvoasteiheert, joita
.«ötämä omituinen vaatetus, -
Kuitenkaan eivät univormut ole ai-ifln
tuntemattomia Islannissa. Pelastus-fjrmeijaa
.joka ensimmäisenä toi maa-
L tonia ja messinkisoittimia, saamme
Liittää siitä, että saarikansa sai tehdä
Ltavuutta univormujen kanssa. J l i u -
[bn myöhemmin annettiin poliisikons-
(aspeliemme ottaa mallia Pelastusarmei-
.jaa lamineista, ja sen jälkeen saivat kirjeenkantajat
pukeutua univormuihin,
sallia Kuuban kapinalliset. Vihdoin —
[bn koulutettuja hoteJiinjohtajia- saapui
maahan — perustettiin pic€olon am-jnjatti
Islantiin. Komea univonnuseu-
: rasi tätä italialaista arvonimeä, joka
kuitenkaan itse asiassa ei koskaan Is-
I lännissä ole nauttinut sille kuuluvaa
kunniaa, yhtä vähän kuin se on tuHut
muiden arvonimien osaksi tämail kylmä-
[verisen kansan keskuudessa. Joka jo
ammoista ajoista on saanut tyytyä hakemaan
onneaan ef^luotettavilta 'slDi-slrkiltä
lokkien ja valaiden tavoin.
Aivan toisin on asiainlaita Italiassa.
Siinä maassa ei kukaan näy kelpaavan
mihinkään ilman univormua ja paras
hikistä on se, jolla on konstikk^immat
vnalteet, uskomattominta väriä ja kuosia
ihmeellisine nappeineen plootuineen
ja kullatusta peltistä olevine kuhmui-neen.
raksuineen, tupsuineen ja töyhtöi-neen
ja muine koristuksineen ;joiden
luetteleminen kävisi liiaii pitkäksi —
unohtamatta kuivalla ilmalla pidettäviä
saappaita. ^'iisaät Tiiiehet sanovat, että
Italian kansallisomaisuus on pian men-mitä
kalua johtuen tämän kansan rakkaudesta
naurettaviin naamiaispukuihin
koristuksineen ja asiaankuuluvine tin-gel-
tangeleineen sekä kansan sokeasta
intohimosta taistella kaukaisissa erämaissa,
nkomaalainen, joka ensimmäistä
kertaa on kävelyllä Rooman Aus-turstraetilla,
Via Nationalella, luulee ehdottomasti
joka toista kohtaamaansa
mieshenkilöä piccoloksi .Mutta niin ei
ole asianlaita. Nämä ovat itse fascisteja,
erämaiden rakastajia, ja havaitset myös
pian, kuinka juhlallinen ja tärkeä on
heidän ilmeensä, huolimatta peri¥oomil-lisesta
vaatetuksesta.
-Vyt paJaa kertoja jälleen Islantiin ja
sen itserakkaaseen saarikansaan, jolla
ei ole mitään käsitystä univormun syvästä
merkityksestä ja vielä vähemmän
niiden arvoeroituksista, vaan joka on
sopeutunut valaiden ja muiden meren
pöpöjen keskuudessa vallitsevaan makuun,
mikä selvästi tulee näkyviin pohjoisnavan
väriltään kauneimman olen-mensillin
osakseen saamassa aryon-
^nossa.
Seuraava tapahtuma sattui sinä kesä-jolloin
valaat nousivat maihin, Nau-tJ>
olsyikissa. Asia oli niin, että hotelli
<^ysiriin täällä kaupungissa otettiin uusi
juoksupoika. Hänen nimensä oli Ste-
|an Jonsson. Tiskin ääressä työskente-
^^•allä t> t. «llä^ oli tapana hokea hänestä
loru,
kaikkia vertaisinaan, mutta halusi myös
olla avuliainen toisille — ja odotti samaa
toisilta.
Kuten sanottu, nyt oli tullut kaupunkiin
italialaisia fascisteja kirjavissa univormuissaan.
He saivat osakseen niin
kovin paljon" rakkautta ja kunnioitusta
kotimaassaan, eivätkä olleet ainoastaan
komeita ja kauniita vaan kaupanpäälli-vat
sen käsitykseu, että nämä olivat lopetettaisi hänestä kauimpana istuvaan^
lazzarooneja. joita oli kerätty katuojista
j ^ jotka oli siistitty tälle erikoismatkalle
siinä loi\-ossa. että he hukkuisi\'at A l -
lantiin.
He aterioitsivat pitkän pö\-dän ääressä
keskellä salia, ja pitirät niin kovaa
elämää, että se kaikui yli muiden ihmisten
puheen. He tulivat saliin parittain
järjestyen pöydän ääreen noudattaen
kiinteitä siiäntöjä siten, että univormu-siksi
sellaisia sankareita ja isänmaanys- jen kummallisuus aste asteelta lisään-täviä,
että he pian lähtivät Afrikkaan
käasukoje*neen aiheuttaakseen hengenahdistusta
mustaihoisille.erämaassa, jotta
koko maailma näkisi heidän kunniansa.
Mutta juuri ennen kuin he lähtivät
maineikkaalle huviretkelleen mustien
murjaanien luo, pitivät he myös tarpeellisena
näyttää valkoisille murjaaneille,
kuinka sievät vaatteet heillä oli
ja kuinka tyylikkäitä nrehiä he olivat.
, Ehkä maailrna silloin huomaisi, kuinka
luonnollista oli, että sellaiset miehet heidän
keskuudessaan tunsivat kutsumusta
hallita erämaita. He panivat sentähden
eräänä kaimiina päivänä käyntiin len>
tokoneensa ja lensivät suuressa parvessa
ja valitsivat erilaisia huomattavia
maita, joissa- heillä oli tarkoitus laskeutua
jnaahan ja näyttää univormujaan.
Vieraat saapuivat tänne yön ollessa valoisin
ja voikukan loistaessa rinteellä, ja
tuskin he olivat astuneet maihinkaan,
kun he jo sähköttivät Roomaan, että
t.vl i>öydän toisesta päästä toiseen. V i i meksi
tuli sisään m es, jonka nimi oli
Pittigrilli ja hänen silmänsä oli\-at mustat.
Hän oli niin suoraselkäinen, että oli
vähällä kaatua taaksepäin joka askeleella.
Ei puuttunut muuta kuin enke-lirtukka,
jotta hän olisi ollut täydellinen
ioulukuusi. Kun hän .astui saliin,
nousivat hänen maanmiehensä ylös, löivät
yhteen korkonsa ja seisoivat kuin
mannekiinit, kunnes hän käski heidän
istuutua. Se oli StebVn mielestä hassua.
Tarjoilijat pitivät Pittigrilliä seuran
isäntänä ja alkoivat tarjoilla lientä vastapäisestä
pöydän päästä, ilmeisesti aikoen
antaa hänelle viimeksi, samoin
tarjoilivat he ensin paistia sille, joka
istui pöydässä kauimpana ^ittigrillistä.
Kuinka ollakaan, tarjoilija sai aikaan
voinukkaan mieienliikutuksen vieraiden
keskuudessa, ja kun tarjoilijat eivät kol-menisi
as-a aina u^^^
Kiilänv sanoi hwim«tari ja ku*
marsi ja lupasi puhua tarjoHijolden kans-
Mutta nämä sanoivat luulleensa, että
Pittigrilli oli se joka maksoi, ja täällä
hotellissa oli tapana tarjoilla viimeksi
slle, joka maksoi. "
— Tämän maksaa Mus.solini, sanoi
konsuli vihaisesti;
— Kiitän, sanoi hovimestari jä kumarsi.
Mutta heidän tulonsa jälkeen
ci meilUi valitettavasti ole pysynj^t ainoakaan
englantilainen vieras. Englantilaiset
eivät s'edä maiskuttamista.
— Se ei kuulu minulle, konsuli sanoi.
Joka loukkaa Pittigrilliä, loukl^aa Mussolinia.
— Kiitän, sanoi hovimestari ja ku-mars*.
"
Siihen päättyi keskustelu.
Seuraa\^na päiviinä oli Stebbi vapaa
kahdeltatoista. Oli ihana ilma ja aurinko
paistoi hotelliaulan oveen ja katukäytäviin
ulkona ja Stebbi seisoi ovessa
eikä viitsinyt vielä riisua yltään univormuaan,
koska aurinkb paistoi niin hausr
kasti hänen kullattuihin tiapfieihinsa ja
loistavaan kultarantuun housunlahkeissa
ja hänen kullattuun, kallellaan olevaan
kypäräänsä, joka oli leuan alta
klmni nauhalla. Ei ollut niinkMn type^
rää seistä täs.sä ikään kuin joku kaluno-jen
korstama johtohenkilö toisten samanikäisten
kulkiessa Ohi suojapuvussa
Islannin pääkaupunki oli ollut juhlalH- aatteestaan, nousi Pittigrilli sekä ne,
sesti vala'5tu ja kukkien peittämä va^ .^^^^ j^^^^^ He antoivat
kutsua hovimestarin luokseen ja las-mannellakaan
kerralla poikenneet peri- ja golfhousuissa ilman että heillä oli mitään
sanomista. Senkun nosti vain nok-mistaakseen
heille komean vastaanoton.
Muuan islantilainen historiankirjoittaja,
joka asuu Tanskassa, mutta rakastaa
suurvaltoja, kirjoitti sittemmin näiden
sähkösanomien vahvistukseksi tanskankielisen
kirjan yllämainittujen eskaade-rien
tulosta saarelle, ja osoittaakseen,
kuinka hyvin saaren asukkaat ymmär-
•sivät käyttäytyä suurvaltoja kohtaan,
- hän mainitsi, että kun alkuasukkaat
kuulivat fascistien lentokoneiden jyrinän
päittensä yläpuolella, he joutuivat
sellaisen ilon ja innostuksen valtaan, et-kettivat
hänen ylitseen hetken kaikkein
helisevintä italiaansa aina neliäänsataan
sanaan minuutissa, huitoen lisäksi käsillään
ja jaloillaan.
— Kiitän, sanoi hovimestari ja kumarsi.
Sitten he ilmaisivat halunsa puhutella
hotellin johtajaa ja jatkoivat tämän
kanssa hetken omituista keskustelua,
kunnes istuutuivat syömään. Seuraavalla
aterialla tarjoilijat alkoivat luon-kansa
ilmaan ja seisoi siinä italialaisine
titteleineen. Nuoria tyttöjäkin kulki
ohi. .
Kaksi amerikkalaista tuli hotellista,
he sytyttivät savukkeet ja sano*vat halloo
ja antoivat hänellekin savukkeen ohimennessään.
Ei, ei hän tosiaankaan tuntenut halua
mennä sisään vaihtamaan koko komeuttaan
ja tulla tavalliseksi ihmiseksi, ei
edes vähäksi aikaa. Nyt hän oli saanut
S!ivukkeenkin, ja ajatteli, että jos vain
saisi tulta siihen, ei hänen arvokkuudestaan
enää puuttuisi mitään, niin hän olisi
Herra Täydellinen katukäytävällä au-nollisesti
kuten aikaisemminkin tarjoil-tä
tois.lleen täysin ueraat ihmiset heit- j.^^^. ^^.^^^^ p».^^^ ^ ^ ^ . ^ ^.^^^
täytyivät toistensa syliin paakaupui^gm ^^^^^^^ Pittigrilliin kuten heillä oli ta- riugon paistessa. vain neljätoistavuotias
kaduilla j^-suutelivat toisiaan kj-jTielten ^^^^ Pittigrilli nousi ja antoi ja jo unVormupukuinen elämän herra,
vuotaessa. miehilleen käskyn poistua salista. Tar- savuketta tupruttaen.
Huhu on toinen asia ja todellisuus toi- jY.iUjat ja muut läsnäolijat katsoivat ih- Joku lähestyy katukäytävää pitkin
nen, valitettavasti. metelien, kuinka miehet noiLsivat ia kak- nopein askelin ja takakenossa, univor-
Totiius oli se, että myöhemmin päi- ^ •
väliä saattoi tuskin ottaa askeltakaan
AusturstVaetilla ihmisten vuoksi, jotka
näyttivät hotellin kirjeenkantajilta tai
juoksupojilta. Ne seisoivat univormuissaan
jalkakäytävällä ja puhuivat käsil-a:
^"^tehhiä kun huudetaan, •
stebbi steppaa sukkelaan,
^feppaa, Stebbi, aina vaan.
• I^ausi univormua j a italialaista picco-
'«n tuteliä oli tämä aivan tavallinen poi-
^vnkan, joka oli päässyt chtöbUiseHe
^^^-^^lla. Hän oli ikäisekseen keskiko-
^'^'"^n ja älynlahjoiltaan keskinkertai-j
n . verrattavissa keheh tahansa islanti-huTn"
J**^ ymmärtänyt pu-
^«'"«^ ihniisiä arvonimillä vaan piti
lään. Ja totisesti porvarit, jotka töin
tuskin pääsivät tunkeutumaan eteenpäin,
•tiuskaisivat ärtyneinä: Mitä hemmettiä
noilla keikareilla on täällä tekemistä.
Siinä kaikki.
^Fascistipamput jakaantuivat kaupungin
eri hotellien osalle. Ja sattui, että
samana päivänä, jolloin Stebbi otettiin
Geysir-hotelliin, sai piccolotittelinsä ja
puettiin univormuun, muutti joukko näitä
italialaisia fascisteja hotelliin, kaikki
univormupukuisia niinkuin hän itsekin.
Stebbi seisoi itsevarmana univormussaan
hotelliaulan ovella ja arvosteli heidän
univormujaan. Tenentc. capitano.
maggiore, he sanoivat toisilleen. Hänellä
oli myös italialainen titteli niinkuin
heilläkin.
Nämä miehet piti\'ät hirvittävää mekastusta
talossa, huusivat toistensa kasvoihin
yhtä kovalla äänellä kuin puhutaan
vähäkuuloisteri kanssa ja .sätkytte-livät
käsirt ja jaloin jatkavan kiihtymyksen
vallassa. MutU tarjoilijat suhtautuivat
heihin pian aivan erikoisen
halveksivasti, sillä he maiskuttivat ja
imivät hampaitaan ja nuolivat veistä
lottic Murray, yksi skotlantilaisten tyttöjen pussipiUi soittokunnan jäsenistä, joka
vei huomattavaa osaa skotlantUaisten vuotuisissa juhlissa Hamiltonissa äskettäin.
LAUANTAINA, J O U L U K U U N 6 PÄIVÄNÄ S I V U 7
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 6, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-12-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki471206 |
Description
| Title | 1947-12-06-07 |
| OCR text | lor KOjar La: ^^llaism elein kuin olisivat aikeissa leikata itseltään kielen, ja kun he saivat sikaarin, eivät he tienneet, mistä»paästa heidän oli purtava. Ja useimmat puri\-at väärästä päästä, niin että tarjoaijat sai-sittain marssivat uk>s hÖyiySvSn tiemen äärestä. Illalla tuli itse Italian konsuli hotelliin ja selitti hovimestarille, että jollei al(^^'^ tettaisi tarjoUla lientä PitUgrillistä }a Islanti on maailman ainoa m.aa,Jos-elole «tilalta, ja sentähden on täniä Lhä saarikansa jäänyt vaiUe sitä iha-jjrtta mikä säteilee univormuista mo- °^ «arl-onimineen ja arvoasteiheert, joita .«ötämä omituinen vaatetus, - Kuitenkaan eivät univormut ole ai-ifln tuntemattomia Islannissa. Pelastus-fjrmeijaa .joka ensimmäisenä toi maa- L tonia ja messinkisoittimia, saamme Liittää siitä, että saarikansa sai tehdä Ltavuutta univormujen kanssa. J l i u - [bn myöhemmin annettiin poliisikons- (aspeliemme ottaa mallia Pelastusarmei- .jaa lamineista, ja sen jälkeen saivat kirjeenkantajat pukeutua univormuihin, sallia Kuuban kapinalliset. Vihdoin — [bn koulutettuja hoteJiinjohtajia- saapui maahan — perustettiin pic€olon am-jnjatti Islantiin. Komea univonnuseu- : rasi tätä italialaista arvonimeä, joka kuitenkaan itse asiassa ei koskaan Is- I lännissä ole nauttinut sille kuuluvaa kunniaa, yhtä vähän kuin se on tuHut muiden arvonimien osaksi tämail kylmä- [verisen kansan keskuudessa. Joka jo ammoista ajoista on saanut tyytyä hakemaan onneaan ef^luotettavilta 'slDi-slrkiltä lokkien ja valaiden tavoin. Aivan toisin on asiainlaita Italiassa. Siinä maassa ei kukaan näy kelpaavan mihinkään ilman univormua ja paras hikistä on se, jolla on konstikk^immat vnalteet, uskomattominta väriä ja kuosia ihmeellisine nappeineen plootuineen ja kullatusta peltistä olevine kuhmui-neen. raksuineen, tupsuineen ja töyhtöi-neen ja muine koristuksineen ;joiden luetteleminen kävisi liiaii pitkäksi — unohtamatta kuivalla ilmalla pidettäviä saappaita. ^'iisaät Tiiiehet sanovat, että Italian kansallisomaisuus on pian men-mitä kalua johtuen tämän kansan rakkaudesta naurettaviin naamiaispukuihin koristuksineen ja asiaankuuluvine tin-gel- tangeleineen sekä kansan sokeasta intohimosta taistella kaukaisissa erämaissa, nkomaalainen, joka ensimmäistä kertaa on kävelyllä Rooman Aus-turstraetilla, Via Nationalella, luulee ehdottomasti joka toista kohtaamaansa mieshenkilöä piccoloksi .Mutta niin ei ole asianlaita. Nämä ovat itse fascisteja, erämaiden rakastajia, ja havaitset myös pian, kuinka juhlallinen ja tärkeä on heidän ilmeensä, huolimatta peri¥oomil-lisesta vaatetuksesta. -Vyt paJaa kertoja jälleen Islantiin ja sen itserakkaaseen saarikansaan, jolla ei ole mitään käsitystä univormun syvästä merkityksestä ja vielä vähemmän niiden arvoeroituksista, vaan joka on sopeutunut valaiden ja muiden meren pöpöjen keskuudessa vallitsevaan makuun, mikä selvästi tulee näkyviin pohjoisnavan väriltään kauneimman olen-mensillin osakseen saamassa aryon- ^nossa. Seuraava tapahtuma sattui sinä kesä-jolloin valaat nousivat maihin, Nau-tJ> olsyikissa. Asia oli niin, että hotelli <^ysiriin täällä kaupungissa otettiin uusi juoksupoika. Hänen nimensä oli Ste- |an Jonsson. Tiskin ääressä työskente- ^^•allä t> t. «llä^ oli tapana hokea hänestä loru, kaikkia vertaisinaan, mutta halusi myös olla avuliainen toisille — ja odotti samaa toisilta. Kuten sanottu, nyt oli tullut kaupunkiin italialaisia fascisteja kirjavissa univormuissaan. He saivat osakseen niin kovin paljon" rakkautta ja kunnioitusta kotimaassaan, eivätkä olleet ainoastaan komeita ja kauniita vaan kaupanpäälli-vat sen käsitykseu, että nämä olivat lopetettaisi hänestä kauimpana istuvaan^ lazzarooneja. joita oli kerätty katuojista j ^ jotka oli siistitty tälle erikoismatkalle siinä loi\-ossa. että he hukkuisi\'at A l - lantiin. He aterioitsivat pitkän pö\-dän ääressä keskellä salia, ja pitirät niin kovaa elämää, että se kaikui yli muiden ihmisten puheen. He tulivat saliin parittain järjestyen pöydän ääreen noudattaen kiinteitä siiäntöjä siten, että univormu-siksi sellaisia sankareita ja isänmaanys- jen kummallisuus aste asteelta lisään-täviä, että he pian lähtivät Afrikkaan käasukoje*neen aiheuttaakseen hengenahdistusta mustaihoisille.erämaassa, jotta koko maailma näkisi heidän kunniansa. Mutta juuri ennen kuin he lähtivät maineikkaalle huviretkelleen mustien murjaanien luo, pitivät he myös tarpeellisena näyttää valkoisille murjaaneille, kuinka sievät vaatteet heillä oli ja kuinka tyylikkäitä nrehiä he olivat. , Ehkä maailrna silloin huomaisi, kuinka luonnollista oli, että sellaiset miehet heidän keskuudessaan tunsivat kutsumusta hallita erämaita. He panivat sentähden eräänä kaimiina päivänä käyntiin len> tokoneensa ja lensivät suuressa parvessa ja valitsivat erilaisia huomattavia maita, joissa- heillä oli tarkoitus laskeutua jnaahan ja näyttää univormujaan. Vieraat saapuivat tänne yön ollessa valoisin ja voikukan loistaessa rinteellä, ja tuskin he olivat astuneet maihinkaan, kun he jo sähköttivät Roomaan, että t.vl i>öydän toisesta päästä toiseen. V i i meksi tuli sisään m es, jonka nimi oli Pittigrilli ja hänen silmänsä oli\-at mustat. Hän oli niin suoraselkäinen, että oli vähällä kaatua taaksepäin joka askeleella. Ei puuttunut muuta kuin enke-lirtukka, jotta hän olisi ollut täydellinen ioulukuusi. Kun hän .astui saliin, nousivat hänen maanmiehensä ylös, löivät yhteen korkonsa ja seisoivat kuin mannekiinit, kunnes hän käski heidän istuutua. Se oli StebVn mielestä hassua. Tarjoilijat pitivät Pittigrilliä seuran isäntänä ja alkoivat tarjoilla lientä vastapäisestä pöydän päästä, ilmeisesti aikoen antaa hänelle viimeksi, samoin tarjoilivat he ensin paistia sille, joka istui pöydässä kauimpana ^ittigrillistä. Kuinka ollakaan, tarjoilija sai aikaan voinukkaan mieienliikutuksen vieraiden keskuudessa, ja kun tarjoilijat eivät kol-menisi as-a aina u^^^ Kiilänv sanoi hwim«tari ja ku* marsi ja lupasi puhua tarjoHijolden kans- Mutta nämä sanoivat luulleensa, että Pittigrilli oli se joka maksoi, ja täällä hotellissa oli tapana tarjoilla viimeksi slle, joka maksoi. " — Tämän maksaa Mus.solini, sanoi konsuli vihaisesti; — Kiitän, sanoi hovimestari jä kumarsi. Mutta heidän tulonsa jälkeen ci meilUi valitettavasti ole pysynj^t ainoakaan englantilainen vieras. Englantilaiset eivät s'edä maiskuttamista. — Se ei kuulu minulle, konsuli sanoi. Joka loukkaa Pittigrilliä, loukl^aa Mussolinia. — Kiitän, sanoi hovimestari ja ku-mars*. " Siihen päättyi keskustelu. Seuraa\^na päiviinä oli Stebbi vapaa kahdeltatoista. Oli ihana ilma ja aurinko paistoi hotelliaulan oveen ja katukäytäviin ulkona ja Stebbi seisoi ovessa eikä viitsinyt vielä riisua yltään univormuaan, koska aurinkb paistoi niin hausr kasti hänen kullattuihin tiapfieihinsa ja loistavaan kultarantuun housunlahkeissa ja hänen kullattuun, kallellaan olevaan kypäräänsä, joka oli leuan alta klmni nauhalla. Ei ollut niinkMn type^ rää seistä täs.sä ikään kuin joku kaluno-jen korstama johtohenkilö toisten samanikäisten kulkiessa Ohi suojapuvussa Islannin pääkaupunki oli ollut juhlalH- aatteestaan, nousi Pittigrilli sekä ne, sesti vala'5tu ja kukkien peittämä va^ .^^^^ j^^^^^ He antoivat kutsua hovimestarin luokseen ja las-mannellakaan kerralla poikenneet peri- ja golfhousuissa ilman että heillä oli mitään sanomista. Senkun nosti vain nok-mistaakseen heille komean vastaanoton. Muuan islantilainen historiankirjoittaja, joka asuu Tanskassa, mutta rakastaa suurvaltoja, kirjoitti sittemmin näiden sähkösanomien vahvistukseksi tanskankielisen kirjan yllämainittujen eskaade-rien tulosta saarelle, ja osoittaakseen, kuinka hyvin saaren asukkaat ymmär- •sivät käyttäytyä suurvaltoja kohtaan, - hän mainitsi, että kun alkuasukkaat kuulivat fascistien lentokoneiden jyrinän päittensä yläpuolella, he joutuivat sellaisen ilon ja innostuksen valtaan, et-kettivat hänen ylitseen hetken kaikkein helisevintä italiaansa aina neliäänsataan sanaan minuutissa, huitoen lisäksi käsillään ja jaloillaan. — Kiitän, sanoi hovimestari ja kumarsi. Sitten he ilmaisivat halunsa puhutella hotellin johtajaa ja jatkoivat tämän kanssa hetken omituista keskustelua, kunnes istuutuivat syömään. Seuraavalla aterialla tarjoilijat alkoivat luon-kansa ilmaan ja seisoi siinä italialaisine titteleineen. Nuoria tyttöjäkin kulki ohi. . Kaksi amerikkalaista tuli hotellista, he sytyttivät savukkeet ja sano*vat halloo ja antoivat hänellekin savukkeen ohimennessään. Ei, ei hän tosiaankaan tuntenut halua mennä sisään vaihtamaan koko komeuttaan ja tulla tavalliseksi ihmiseksi, ei edes vähäksi aikaa. Nyt hän oli saanut S!ivukkeenkin, ja ajatteli, että jos vain saisi tulta siihen, ei hänen arvokkuudestaan enää puuttuisi mitään, niin hän olisi Herra Täydellinen katukäytävällä au-nollisesti kuten aikaisemminkin tarjoil-tä tois.lleen täysin ueraat ihmiset heit- j.^^^. ^^.^^^^ p».^^^ ^ ^ ^ . ^ ^.^^^ täytyivät toistensa syliin paakaupui^gm ^^^^^^^ Pittigrilliin kuten heillä oli ta- riugon paistessa. vain neljätoistavuotias kaduilla j^-suutelivat toisiaan kj-jTielten ^^^^ Pittigrilli nousi ja antoi ja jo unVormupukuinen elämän herra, vuotaessa. miehilleen käskyn poistua salista. Tar- savuketta tupruttaen. Huhu on toinen asia ja todellisuus toi- jY.iUjat ja muut läsnäolijat katsoivat ih- Joku lähestyy katukäytävää pitkin nen, valitettavasti. metelien, kuinka miehet noiLsivat ia kak- nopein askelin ja takakenossa, univor- Totiius oli se, että myöhemmin päi- ^ • väliä saattoi tuskin ottaa askeltakaan AusturstVaetilla ihmisten vuoksi, jotka näyttivät hotellin kirjeenkantajilta tai juoksupojilta. Ne seisoivat univormuissaan jalkakäytävällä ja puhuivat käsil-a: ^"^tehhiä kun huudetaan, • stebbi steppaa sukkelaan, ^feppaa, Stebbi, aina vaan. • I^ausi univormua j a italialaista picco- '«n tuteliä oli tämä aivan tavallinen poi- ^vnkan, joka oli päässyt chtöbUiseHe ^^^-^^lla. Hän oli ikäisekseen keskiko- ^'^'"^n ja älynlahjoiltaan keskinkertai-j n . verrattavissa keheh tahansa islanti-huTn" J**^ ymmärtänyt pu- ^«'"«^ ihniisiä arvonimillä vaan piti lään. Ja totisesti porvarit, jotka töin tuskin pääsivät tunkeutumaan eteenpäin, •tiuskaisivat ärtyneinä: Mitä hemmettiä noilla keikareilla on täällä tekemistä. Siinä kaikki. ^Fascistipamput jakaantuivat kaupungin eri hotellien osalle. Ja sattui, että samana päivänä, jolloin Stebbi otettiin Geysir-hotelliin, sai piccolotittelinsä ja puettiin univormuun, muutti joukko näitä italialaisia fascisteja hotelliin, kaikki univormupukuisia niinkuin hän itsekin. Stebbi seisoi itsevarmana univormussaan hotelliaulan ovella ja arvosteli heidän univormujaan. Tenentc. capitano. maggiore, he sanoivat toisilleen. Hänellä oli myös italialainen titteli niinkuin heilläkin. Nämä miehet piti\'ät hirvittävää mekastusta talossa, huusivat toistensa kasvoihin yhtä kovalla äänellä kuin puhutaan vähäkuuloisteri kanssa ja .sätkytte-livät käsirt ja jaloin jatkavan kiihtymyksen vallassa. MutU tarjoilijat suhtautuivat heihin pian aivan erikoisen halveksivasti, sillä he maiskuttivat ja imivät hampaitaan ja nuolivat veistä lottic Murray, yksi skotlantilaisten tyttöjen pussipiUi soittokunnan jäsenistä, joka vei huomattavaa osaa skotlantUaisten vuotuisissa juhlissa Hamiltonissa äskettäin. LAUANTAINA, J O U L U K U U N 6 PÄIVÄNÄ S I V U 7 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-12-06-07
