1950-03-04-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
fai>¥IX erään maatalouslehden^
' jonnitukseen samoäla epäilyksOlä
. sja^s aavistamattaan komen-
,t^a lai^B kapteeniksi L^ifeo^^^^
JLB toimittaja halusi paasta jonkm
C^irkistvmään ja niin otin irnölek-tehtävänsä
sekä astuin toi,
Ittajan virkaan. .
Tietoisuus sutä, että taas pitkästä
«sta olen t3X>paikassa, tuotti minulle
turta nautintoa ja hääräsin senvuoksi
iSerasti koko viikon. Ydn käsikir-y^
t painoon ja lehden ilme^ymis-iiv-
änä odotin jännityksellä minkä ver-
H kirjallinen julkaisuni tulee huoma-
' ä Kun auringonlaskun aikana !äh-uios
toimituksestani, seisoi portait-edessä
suuri joukko miehiä ja poika-tehden
minulle tUaa. Kuulin sel-takana
parin kolmen suusta kuis-
Itta: "Siinä se on!"
[Tämä huomaavaisuus vaikutti mi-,
iun erinomaisesti.
seuraavana aamuna; näin taaskin pör-
UUSI
•-.totsif-sieoienestä • istutetlissia 'li-cdcIiitSB';.-
Teo2iInlDäia^tIä vuohna.-Hetppo ikssyattea.
feiiffls .itevaa nösa.--jilan. •'iMjr&ttsBekfii.*--'
Se ei. leviä TÖnsyJca maoiäoasa. KestS-ja-
nsonivuJrtiaeä.'^HedelöaS nia- •
, caasti - ailusäseöta -ieTSSstä .t&ji^ävaaa'
:. pÄESeea :-«ti-.- ' MaaciJjeesa o«- < Ssyvia *=
berkullinen- nusiu Ja . tuo&cu nmiBluttaa
• • vjUimaTtdktaa.; ee 'OB.;rifca8' ja ••.mehu?» -
neo. Pensaat kasvavat iievasti tuubeJtoi '
• ja oTflt -sxten myös. koristepensaita, kas-vismaao,
bedolniSpnntaHian tai kukka. '
. tariisn reunoiUa. , Se on inyBs näfcjrvS •
ranUcakasvi. Vaikka M<>st Hösa-soia*
•ikat oTat p^nemplä- ku'a,. marlckinoiia
vaikea taii-atettävat maäsikat, mm /nc
orat kuitenkin euurempia_.. kuin - mitkaäa
maat meiiläa tunteinaihlse sieiäeoislE
ks5V'gtettavct mansikat, «ivunttaea po-pttläärtet.
sölemchcr. Ja iauut lajit. Sen"
h£rvic3:nen peneaemuoto oivallinen
maku panee tämSn • lajin «masÄ luolc-kaansa
jokaisessa kotipuutarhassa. Sie*
menmoBto on rojoitcttoi Tilatkaa ai.:
laisa. (Paketti 25c) (3 pakettia SÖc)
posilvapaasti.
ILMAISEKSI Meidän iso vuoden 1950
tiemen' it^ taimikerjamme. - a
{gghrf' n t . ^ .
^ — - —MR
Valtuutettu asiamies-
Järjestämme
Idustamme kaikkia johtavimpia
^tamerilinjoja. Sutmnitelles-huvimatkaa
Suomeen tai
puihm Euroopan maihin, voitte
uottamuksella k ä ä n t y ä puolemme
lippu- y.m. matkaa kos-
'Svissa asioissa.
gUSTMlME TEITÄ PASSINNE JA
'PSS^ HANKINNASSA.
IT^AY ^K1S^IT"Y^I^SK MOAHTTKAAIAS EKTG OSKHE-
'TA KYSYMYKSISTÄ.
Tämän vuodea . kulkuvuoroi
nyt jänesietiy.
Tilalkaa laifStipaildcanne nyil
* Aiaoastaaa rafolieitu määrä
paikkoja jälellä.
EBWIN SUKSI
valtuutettu-asiamies
- Klffi.yMÄBK TWAIN
täitten edessä ihmisiä yksilelfea ja pa-rlttain
seisomassa ja kadulla kävele-inässä.^^^^^^^
• kun näkivät, minun tulevan , Ja- -taas /•
kuulin yhden miehen sanovan: /^'Katsos
hänen silmiään!"
Teke^dy-n aivan välinpitämättömäksi,
vaikka sisimmässä olin ylpeä kansa
joukon uteliaisuudesta nähdä minua,
ja päätin myös "ensitilassa k^joit-taa
asiasta tädilleni. >
Istuessani puolisen tuntia toimituksessa,
ilmestyi luokseni vanha herrasmies.
Hänen katseensa oli ylevän hieno,
joskin hieman ankara. Pyj-sin häntä
istumaan. Hänellä näytti olevan jotakin
sydämellään, otti sitten taskus-f
taan punasilkki-nenäliinansa ja kappaleen
lehtemme viimeistä numeroa..
. Asettaen lehden' polvelleen, puhdisti /
hän liinalla silmälasejansa ja sanoi:
"Tekö olette tämän lehden uusi toi-mittaja?^'
. :;
Myönsin saariani sen kuiiniäh.
"Oletteko' miHoinkäian ennen itoimit-tanut
initään maataloudellista lehteä?"
"En"j sanoin siihen, "t^ ensimmäinen
koetukseni."
se tuntuu . * .Onko' teillä min-
•saaiisaja imkarbonlsknienei^ |o hm-nakuissa.".';
• •'• •^Turnipseista."-— -Xämä' marjat • ovat
Englannin; sigmaan asukasten mieliruokaa
jä käytetään -niitä, kuten karviais-marfojs^
iö, hedelmäleivcksissa. Samoin
m^at ne asiantuntijain lausuntojen
mukaan käytännöllisempiä lehmän xuo-alisi,
kuin mansikat, sllä ne täyttävät
pikemmin kuin ra\?itseyat. Turnipsit
ovat buurilaisten ainoa ravintoaine,
Orange-valtiossa Skandinaviassa. Kuitenkin
se ^-ieinen, \'allaila oleva mielipide,
että niitä olisi kas\'atettava puutarhassa
ruusupensaiden keskellä, on ehdottomasti
hylättävä, koska on huomattu,
että ne eivät kasva milloinkaan niin suuriksi,
että muodostaisivat puutarhassa
välttämättömiä siimeksiä eli varjopaikkoja
kesäkuumuutta vastaan.
"Nyt kun lämpimät ilmat lähestyvät
ja hanhet alkavat kutea — — "
Silloin nousi kuulijani ylös pusertamaan
kättäni ja sanoi: '
"%t tiedän, että minulla on vielä täysi
järki päässäni, sillä te olette lukenut
sanasta sanaan kirjotuk^n kuten minäkin.
Tänä aamuna sanoin itselleni: En
koskaan, en milloirikaan 'olisi uskonut,
että. olisin huliuy yalkka toverini aina
käänlaista kokemuäta maatalousasiois- , siitä väittävät, mutta aamulla kun luin
i:./"Eniisko,s;tä.'" : • /•
"Vaistoni j.O; ilmoitti minulle sellaista.
Luenpa teiMe täältä kirjoituksenj joka
saattoi minut epäilemään* Tarkoitan
.•tätä pääkirjoitusta..; Kuunnelkaa tark-kaaia
ja sanokaa sitten olettekö itse sen
kirjoittanut:
— -Nauriita: ei milloinkaan saa kyniä
irti, se vahingoittaa niitä. Paljon edullisempia
on lähettää poikanen puuhun
niitä ravistelemaan.
"Mitä siis sanotte tästä? ^ silla minä
todellakin uskoii^ eitä ^e olette tämän
kirjpittanuti"
' "Mitäkö sanon? Sanon, että se on
hy\'ä. Saäorii että siinä on järkeä. En
ihmettele *\^tään että tässäkin kaupun-ginösassa
vuosittain tärvellään miljoonia
hehtoja nauriita vain sentähden, että
ne piiolikypsinä kynitään, sensijaan,
että pailtaisiin poikasia puihin niitä ra-
\'istelemään;"
"Ravistelkaa te hyl,'ä hiles äiioppi-miiöriähhä!
Nauriit eivät kaisvä puissa!"
"Ja, niiii, niin, feiväthän he kasva —
tosiaankin! iKiikä sitä ori väittänyt?
Sehäii ön kuvaannollinen vertaus, aivan
vertaileva kuvaus. Jokainenj joka vähänkin
jotaiii ymmärtää, huomaa kohta,
että tarkoitan luonnollisesti, että poikien
oh ravisteltava naurispensaita."
Silloin hj^ökkäsi vanha herra ylös, repi
lehdeii käsissään pieniksi palasiksi,
huitoi kepillään hermostuneesti jä huomautti
lähtiessään, oven vihaisesti kiinni
paiskatessaan, että minä olisin lehmää- '
kin tuhmempi.^
En kerinnyt tästä kohtauksesta sen '
enempää ajattelemaan, kun laiha, pitkätukkainen
mies astui sisään, sormi suussa,
pää ujosti alas painuneena. Hän
astui aivan nenäni eteen ja tarkasteli
hetkisen minua, ottaen kokoontaitetun
lehden povitaskustaan, saiioi vihdoin:
"Tämä on teidän kirjoituksenne. Lu- .
kekaa se minulle, että kuulen \nelä varmuuden
vuoksi, oisnko sen oikein jmi-märtänyt.
Lukekaa!"
'Lukiessani näin kuinka hänen jännit-tyneet,
hermostuneet ilmeensä ja lihaksensa
vähitellen Jauhkenivat, toivon sä- ^
de välähteli hänen silmistään. Luin seuraavaa:
"Ei ole epäilemistäkään, ettei elonkorjuu
menisi tänä vuonna h j ^ n myö-hään,
joten kehoitarame sentähden
maanmiehiämme istuttamaan kaur^n-tätä
kirjoitusta, uskoin jo. sitä itsekin.
Luulin ymmärtäneeni väärin, pelkäsiö
järkjEQi sekaantuneen, mutta nyt olen
itse/kuuliut kirjoittajan omasta suusta,
että kiijotus,todellakin sisälsi mita olin
lukenut. Hyvästä herraseni, olen iäti
teille tästä kiitollinen. Voikaa hyvin, oikein
hyvin.", ,
Vakituinen toimittaja palasi vihdoin
takaisin. Hän oli hyvin murh^llinen
ja näytti onnettomalta sekä toivottomal-
Hän o|i,kuullut vieraitteni käynnistä
alkoi puhua:
"Tämä on kiusallinen, kovin surullinen
paildia. Eteisessä ovat ikkimaruu-dut
säretyt, sylkyastia kaadettu nurin,
pöytä koristettu turnipseilla ja kyntti-läjalat
taitettu, -alutta se ei vielä merkitse
mitään. Lehtemme maine on men-nyttäj
pelkäänpä iäksi! Niin, lehteä
on kyllä mennjrt kaupaltsi, öi milloinkaan
ole vielä kysyntä ollut niin suurj
kuin .nyt, mutta he ovat ostaneet sitä
viimeisen kerran. Luuletteko, että mielettömyydellä
j^semme pitkälfekään?
. . . . Ystäväni, katu on täynnään ihmisiä,
he vaativat teitä esille, nähdäkseen
mm ht lui^eml hmvM.'
• m sm p&ximtm todistaa. - ^ Te lirutatte
kyMaHitetS,: Ja kysymisestä' niin.
. kuin setjlisi sama a^a., Te selititte, €t-=-
4ä i!ÄiakCTtka- pysyy ^iuljaa, lm sile
esltt». • musllkkliu.... -Se. • oli. Jo tisitta- •
mätönti- — :yli'ymmärrj^sen...-Nikin- •
kenkää ei mikään" koskaan häiritse,-'se
el milloinkaan liiku. Näkinken^llä ei
ole minkäänlaista musiikkialstia, yni-märrättekö?
Taivas ja helvetti, öktle-ko
joskus elämänänne ehkä kokeillut
jotain sellaista? Teidän on jätettävä
toimittajan paikkanne, te saatte menöä.
Minä menetän kaiken malttini kun vain
ajattelenkin, että olette voinutkin es-planaadia
nimittää maanviljelyksen esi-ku\!
aksi. Te saatte mennä, kuuletteko!
Oo, miksi ette edes sanonut tullessanne, ^
että ette tiedä mitään maataloudesta!'*
"Miksi en teille sitä sanonutj te
ruisrääkkä, te kaalinpää, te papujen kasvattaja?
Ensi ^erj-an elämäs^ni kuulen
tuollaisia tunnottomia huomautuksia.
Minä sanon teille, että olen jo neljätoista
vuotta ollut sanomalehtialalla ja
nyt kuulen vasta ensi kerran^ että yhtä
ainoata lehteä itpiniittaessa pitäisi Än^^ .
ka jojain tietää. Voi teitä lampaansörkr
kaa! 'Kutka siis kirjoittavat meille näy-telmäarvosteluja,
san omalehtiuutisia?
Tt>siaankin, joukko suutareita Ja apteek-kioppilaita,
Jotka näytelmistä ja niiden
esityksestä ymmärtävät aivan yhtä paljoa
kun minä maataloudesta. Kutka
arvostelevat kirjallisia tuotteitanne? Ih- ^
mtsetj jotka eivät eläissään ©le mitään
kyennet .kirjoittamaan.Kutka\saarnaavat
ja pauhaavat enimmän vaahtoa,
vista juomamaljoista? Ihmiset, Jotka
.i^audassaan ehkä. ensi Icerran viettövät
'päivänsä ilman kohmeloa. 'Kutka toimittavat
maataloudellisia; lehtiä, te -laii-tuntaimi?
Tosiaankin, miehetj jotka
epäonnistuvat runollisissa yrityksissään,
seildtailuromaaneissaan, suurkaupunkien
sanomalehdissä ja vihdoin putoavat alas
maatalouspyörteisiin, kuin mikäkin suojelusenkeli
vaivaistaltn portaille. Hyvä
on, minä otan eroni. Sillä tavalla
kohdeltuna,-kun te minua kohtelitte,
katson olevani palveluksesta vapaa
omasta tahdostani^ Minä olen ainoastaan
tehnyt velvollisuuteni. Olen toiminut
sitoumuksen mukalisesti, saattanut
puolueettomasti kaikkien huomion,
lehteeiine ja jos parisen viikkoa olisi saanut
jatkaa, olisi lehden painosmäärä
kohonnut 20,000 kappaleeseen, kuten
olin vakuuttanut. Te tässä toimenpiteessänne
häviätte, enkä minä, te pii-rakantaimi.
Hyvästi!"
Sitten poistuin koko itoimituksesta.
Seuraavassa julkaisemme mielenkiintoisen jtitun verotuksista ennen vätu
haan Suomessa. Monet luMjanmie mtiistavat vielä ainakin jotain verotnS'
muotoja, joita kirjoituksessa ilmenee.
jMiimiiiHiiiinnim!umiiii«iniuiiuiiinni!HHHHHiiia!rH!HiniiniHmi»iuMiiiiiiin«iinuiäm!nnnin<m«.uir.:u
VERORASITUS EI nykyisin suinkaan
ole mikään vähäpätöinen asia,
sen kokevat palkannauttijat selviääkin
selvemmin. Sen sijaan ovat verotusmuodot
yhtenäisemmät ja helpommat
kuin esim. lÖO vuotta sitten, mutta silti
saa moni tuloilmoitusten jättämisaikana
hikoilla kaavakkeiden kimpussa ja jopa
turvautua "avuliaitten aatujen" apuun.
Kuten viitattiin, oli verotus ISOO-lu'-
vun alusta sen keskivaiheille saakka hyvin
möhimutkaista. Valtion päätulolähteitä
oli maavero, joka tietenkin koski
•maanomistajia. Se laskettiin monimutkaisten,
ikivanhojen perusteiden mukaan,
eikä sitä saanut suurentaa tai
muuttaa. Se maksettiin rahassa, joskin
valtio voi vaatia sen maksettav^i myös
luonnossa verohinnan mukaan. Tynnyri
viljaa merkitsi veronmaksussa puoliksi
rukiita, puoleksi ohria.
Muita veroja olivat kruununkymmC'
nykset, joka voitiin suorittaa joko rahana
tai viljana, tuomärinkapat, teiniia-hat,
siltä- ja susivoudin kapat, herrain-päivärahat,
kun tuomiokunnan edustaja
oli valtiopäivillä, silta- ja maantieraken-nukset,
kestikievarilaitos, kruunun-. ja
vanginkyyti ynnä majoitus.
Henkilökohtaisia veroja olivat henjki-rafta,
linnanapu- ja lääkintärahastomak-sut
ynnä myös tuomarirakat. Niitä kannettiin
eri perusteiden mukaan, nim.
huomioonottaen arvo, perhe, slätyjr iiä-ja
sukupuoli.
Verotus oli monimutkainen, vanhanaikainen
ja monessa suhteessa väärä,
mutta tärkeitä, oleellisia muutoksia ei
siihen voitu tehdä, ennenkuin 1863 jälkeen,
jolloin valtiopäivät vuosikymmenien
jälkeen taasen kokoontuivat.
Veron kannossa oli tärkeä sija kruti-
LAmKTMNA,.MAAhl$mJlM'A VMymA,: 1950
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 4, 1950 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1950-03-04 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki500304 |
Description
| Title | 1950-03-04-09 |
| OCR text |
fai>¥IX erään maatalouslehden^
' jonnitukseen samoäla epäilyksOlä
. sja^s aavistamattaan komen-
,t^a lai^B kapteeniksi L^ifeo^^^^
JLB toimittaja halusi paasta jonkm
C^irkistvmään ja niin otin irnölek-tehtävänsä
sekä astuin toi,
Ittajan virkaan. .
Tietoisuus sutä, että taas pitkästä
«sta olen t3X>paikassa, tuotti minulle
turta nautintoa ja hääräsin senvuoksi
iSerasti koko viikon. Ydn käsikir-y^
t painoon ja lehden ilme^ymis-iiv-
änä odotin jännityksellä minkä ver-
H kirjallinen julkaisuni tulee huoma-
' ä Kun auringonlaskun aikana !äh-uios
toimituksestani, seisoi portait-edessä
suuri joukko miehiä ja poika-tehden
minulle tUaa. Kuulin sel-takana
parin kolmen suusta kuis-
Itta: "Siinä se on!"
[Tämä huomaavaisuus vaikutti mi-,
iun erinomaisesti.
seuraavana aamuna; näin taaskin pör-
UUSI
•-.totsif-sieoienestä • istutetlissia 'li-cdcIiitSB';.-
Teo2iInlDäia^tIä vuohna.-Hetppo ikssyattea.
feiiffls .itevaa nösa.--jilan. •'iMjr&ttsBekfii.*--'
Se ei. leviä TÖnsyJca maoiäoasa. KestS-ja-
nsonivuJrtiaeä.'^HedelöaS nia- •
, caasti - ailusäseöta -ieTSSstä .t&ji^ävaaa'
:. pÄESeea :-«ti-.- ' MaaciJjeesa o«- < Ssyvia *=
berkullinen- nusiu Ja . tuo&cu nmiBluttaa
• • vjUimaTtdktaa.; ee 'OB.;rifca8' ja ••.mehu?» -
neo. Pensaat kasvavat iievasti tuubeJtoi '
• ja oTflt -sxten myös. koristepensaita, kas-vismaao,
bedolniSpnntaHian tai kukka. '
. tariisn reunoiUa. , Se on inyBs näfcjrvS •
ranUcakasvi. Vaikka M<>st Hösa-soia*
•ikat oTat p^nemplä- ku'a,. marlckinoiia
vaikea taii-atettävat maäsikat, mm /nc
orat kuitenkin euurempia_.. kuin - mitkaäa
maat meiiläa tunteinaihlse sieiäeoislE
ks5V'gtettavct mansikat, «ivunttaea po-pttläärtet.
sölemchcr. Ja iauut lajit. Sen"
h£rvic3:nen peneaemuoto oivallinen
maku panee tämSn • lajin «masÄ luolc-kaansa
jokaisessa kotipuutarhassa. Sie*
menmoBto on rojoitcttoi Tilatkaa ai.:
laisa. (Paketti 25c) (3 pakettia SÖc)
posilvapaasti.
ILMAISEKSI Meidän iso vuoden 1950
tiemen' it^ taimikerjamme. - a
{gghrf' n t . ^ .
^ — - —MR
Valtuutettu asiamies-
Järjestämme
Idustamme kaikkia johtavimpia
^tamerilinjoja. Sutmnitelles-huvimatkaa
Suomeen tai
puihm Euroopan maihin, voitte
uottamuksella k ä ä n t y ä puolemme
lippu- y.m. matkaa kos-
'Svissa asioissa.
gUSTMlME TEITÄ PASSINNE JA
'PSS^ HANKINNASSA.
IT^AY ^K1S^IT"Y^I^SK MOAHTTKAAIAS EKTG OSKHE-
'TA KYSYMYKSISTÄ.
Tämän vuodea . kulkuvuoroi
nyt jänesietiy.
Tilalkaa laifStipaildcanne nyil
* Aiaoastaaa rafolieitu määrä
paikkoja jälellä.
EBWIN SUKSI
valtuutettu-asiamies
- Klffi.yMÄBK TWAIN
täitten edessä ihmisiä yksilelfea ja pa-rlttain
seisomassa ja kadulla kävele-inässä.^^^^^^^
• kun näkivät, minun tulevan , Ja- -taas /•
kuulin yhden miehen sanovan: /^'Katsos
hänen silmiään!"
Teke^dy-n aivan välinpitämättömäksi,
vaikka sisimmässä olin ylpeä kansa
joukon uteliaisuudesta nähdä minua,
ja päätin myös "ensitilassa k^joit-taa
asiasta tädilleni. >
Istuessani puolisen tuntia toimituksessa,
ilmestyi luokseni vanha herrasmies.
Hänen katseensa oli ylevän hieno,
joskin hieman ankara. Pyj-sin häntä
istumaan. Hänellä näytti olevan jotakin
sydämellään, otti sitten taskus-f
taan punasilkki-nenäliinansa ja kappaleen
lehtemme viimeistä numeroa..
. Asettaen lehden' polvelleen, puhdisti /
hän liinalla silmälasejansa ja sanoi:
"Tekö olette tämän lehden uusi toi-mittaja?^'
. :;
Myönsin saariani sen kuiiniäh.
"Oletteko' miHoinkäian ennen itoimit-tanut
initään maataloudellista lehteä?"
"En"j sanoin siihen, "t^ ensimmäinen
koetukseni."
se tuntuu . * .Onko' teillä min-
•saaiisaja imkarbonlsknienei^ |o hm-nakuissa.".';
• •'• •^Turnipseista."-— -Xämä' marjat • ovat
Englannin; sigmaan asukasten mieliruokaa
jä käytetään -niitä, kuten karviais-marfojs^
iö, hedelmäleivcksissa. Samoin
m^at ne asiantuntijain lausuntojen
mukaan käytännöllisempiä lehmän xuo-alisi,
kuin mansikat, sllä ne täyttävät
pikemmin kuin ra\?itseyat. Turnipsit
ovat buurilaisten ainoa ravintoaine,
Orange-valtiossa Skandinaviassa. Kuitenkin
se ^-ieinen, \'allaila oleva mielipide,
että niitä olisi kas\'atettava puutarhassa
ruusupensaiden keskellä, on ehdottomasti
hylättävä, koska on huomattu,
että ne eivät kasva milloinkaan niin suuriksi,
että muodostaisivat puutarhassa
välttämättömiä siimeksiä eli varjopaikkoja
kesäkuumuutta vastaan.
"Nyt kun lämpimät ilmat lähestyvät
ja hanhet alkavat kutea — — "
Silloin nousi kuulijani ylös pusertamaan
kättäni ja sanoi: '
"%t tiedän, että minulla on vielä täysi
järki päässäni, sillä te olette lukenut
sanasta sanaan kirjotuk^n kuten minäkin.
Tänä aamuna sanoin itselleni: En
koskaan, en milloirikaan 'olisi uskonut,
että. olisin huliuy yalkka toverini aina
käänlaista kokemuäta maatalousasiois- , siitä väittävät, mutta aamulla kun luin
i:./"Eniisko,s;tä.'" : • /•
"Vaistoni j.O; ilmoitti minulle sellaista.
Luenpa teiMe täältä kirjoituksenj joka
saattoi minut epäilemään* Tarkoitan
.•tätä pääkirjoitusta..; Kuunnelkaa tark-kaaia
ja sanokaa sitten olettekö itse sen
kirjoittanut:
— -Nauriita: ei milloinkaan saa kyniä
irti, se vahingoittaa niitä. Paljon edullisempia
on lähettää poikanen puuhun
niitä ravistelemaan.
"Mitä siis sanotte tästä? ^ silla minä
todellakin uskoii^ eitä ^e olette tämän
kirjpittanuti"
' "Mitäkö sanon? Sanon, että se on
hy\'ä. Saäorii että siinä on järkeä. En
ihmettele *\^tään että tässäkin kaupun-ginösassa
vuosittain tärvellään miljoonia
hehtoja nauriita vain sentähden, että
ne piiolikypsinä kynitään, sensijaan,
että pailtaisiin poikasia puihin niitä ra-
\'istelemään;"
"Ravistelkaa te hyl,'ä hiles äiioppi-miiöriähhä!
Nauriit eivät kaisvä puissa!"
"Ja, niiii, niin, feiväthän he kasva —
tosiaankin! iKiikä sitä ori väittänyt?
Sehäii ön kuvaannollinen vertaus, aivan
vertaileva kuvaus. Jokainenj joka vähänkin
jotaiii ymmärtää, huomaa kohta,
että tarkoitan luonnollisesti, että poikien
oh ravisteltava naurispensaita."
Silloin hj^ökkäsi vanha herra ylös, repi
lehdeii käsissään pieniksi palasiksi,
huitoi kepillään hermostuneesti jä huomautti
lähtiessään, oven vihaisesti kiinni
paiskatessaan, että minä olisin lehmää- '
kin tuhmempi.^
En kerinnyt tästä kohtauksesta sen '
enempää ajattelemaan, kun laiha, pitkätukkainen
mies astui sisään, sormi suussa,
pää ujosti alas painuneena. Hän
astui aivan nenäni eteen ja tarkasteli
hetkisen minua, ottaen kokoontaitetun
lehden povitaskustaan, saiioi vihdoin:
"Tämä on teidän kirjoituksenne. Lu- .
kekaa se minulle, että kuulen \nelä varmuuden
vuoksi, oisnko sen oikein jmi-märtänyt.
Lukekaa!"
'Lukiessani näin kuinka hänen jännit-tyneet,
hermostuneet ilmeensä ja lihaksensa
vähitellen Jauhkenivat, toivon sä- ^
de välähteli hänen silmistään. Luin seuraavaa:
"Ei ole epäilemistäkään, ettei elonkorjuu
menisi tänä vuonna h j ^ n myö-hään,
joten kehoitarame sentähden
maanmiehiämme istuttamaan kaur^n-tätä
kirjoitusta, uskoin jo. sitä itsekin.
Luulin ymmärtäneeni väärin, pelkäsiö
järkjEQi sekaantuneen, mutta nyt olen
itse/kuuliut kirjoittajan omasta suusta,
että kiijotus,todellakin sisälsi mita olin
lukenut. Hyvästä herraseni, olen iäti
teille tästä kiitollinen. Voikaa hyvin, oikein
hyvin.", ,
Vakituinen toimittaja palasi vihdoin
takaisin. Hän oli hyvin murh^llinen
ja näytti onnettomalta sekä toivottomal-
Hän o|i,kuullut vieraitteni käynnistä
alkoi puhua:
"Tämä on kiusallinen, kovin surullinen
paildia. Eteisessä ovat ikkimaruu-dut
säretyt, sylkyastia kaadettu nurin,
pöytä koristettu turnipseilla ja kyntti-läjalat
taitettu, -alutta se ei vielä merkitse
mitään. Lehtemme maine on men-nyttäj
pelkäänpä iäksi! Niin, lehteä
on kyllä mennjrt kaupaltsi, öi milloinkaan
ole vielä kysyntä ollut niin suurj
kuin .nyt, mutta he ovat ostaneet sitä
viimeisen kerran. Luuletteko, että mielettömyydellä
j^semme pitkälfekään?
. . . . Ystäväni, katu on täynnään ihmisiä,
he vaativat teitä esille, nähdäkseen
mm ht lui^eml hmvM.'
• m sm p&ximtm todistaa. - ^ Te lirutatte
kyMaHitetS,: Ja kysymisestä' niin.
. kuin setjlisi sama a^a., Te selititte, €t-=-
4ä i!ÄiakCTtka- pysyy ^iuljaa, lm sile
esltt». • musllkkliu.... -Se. • oli. Jo tisitta- •
mätönti- — :yli'ymmärrj^sen...-Nikin- •
kenkää ei mikään" koskaan häiritse,-'se
el milloinkaan liiku. Näkinken^llä ei
ole minkäänlaista musiikkialstia, yni-märrättekö?
Taivas ja helvetti, öktle-ko
joskus elämänänne ehkä kokeillut
jotain sellaista? Teidän on jätettävä
toimittajan paikkanne, te saatte menöä.
Minä menetän kaiken malttini kun vain
ajattelenkin, että olette voinutkin es-planaadia
nimittää maanviljelyksen esi-ku\!
aksi. Te saatte mennä, kuuletteko!
Oo, miksi ette edes sanonut tullessanne, ^
että ette tiedä mitään maataloudesta!'*
"Miksi en teille sitä sanonutj te
ruisrääkkä, te kaalinpää, te papujen kasvattaja?
Ensi ^erj-an elämäs^ni kuulen
tuollaisia tunnottomia huomautuksia.
Minä sanon teille, että olen jo neljätoista
vuotta ollut sanomalehtialalla ja
nyt kuulen vasta ensi kerran^ että yhtä
ainoata lehteä itpiniittaessa pitäisi Än^^ .
ka jojain tietää. Voi teitä lampaansörkr
kaa! 'Kutka siis kirjoittavat meille näy-telmäarvosteluja,
san omalehtiuutisia?
Tt>siaankin, joukko suutareita Ja apteek-kioppilaita,
Jotka näytelmistä ja niiden
esityksestä ymmärtävät aivan yhtä paljoa
kun minä maataloudesta. Kutka
arvostelevat kirjallisia tuotteitanne? Ih- ^
mtsetj jotka eivät eläissään ©le mitään
kyennet .kirjoittamaan.Kutka\saarnaavat
ja pauhaavat enimmän vaahtoa,
vista juomamaljoista? Ihmiset, Jotka
.i^audassaan ehkä. ensi Icerran viettövät
'päivänsä ilman kohmeloa. 'Kutka toimittavat
maataloudellisia; lehtiä, te -laii-tuntaimi?
Tosiaankin, miehetj jotka
epäonnistuvat runollisissa yrityksissään,
seildtailuromaaneissaan, suurkaupunkien
sanomalehdissä ja vihdoin putoavat alas
maatalouspyörteisiin, kuin mikäkin suojelusenkeli
vaivaistaltn portaille. Hyvä
on, minä otan eroni. Sillä tavalla
kohdeltuna,-kun te minua kohtelitte,
katson olevani palveluksesta vapaa
omasta tahdostani^ Minä olen ainoastaan
tehnyt velvollisuuteni. Olen toiminut
sitoumuksen mukalisesti, saattanut
puolueettomasti kaikkien huomion,
lehteeiine ja jos parisen viikkoa olisi saanut
jatkaa, olisi lehden painosmäärä
kohonnut 20,000 kappaleeseen, kuten
olin vakuuttanut. Te tässä toimenpiteessänne
häviätte, enkä minä, te pii-rakantaimi.
Hyvästi!"
Sitten poistuin koko itoimituksesta.
Seuraavassa julkaisemme mielenkiintoisen jtitun verotuksista ennen vätu
haan Suomessa. Monet luMjanmie mtiistavat vielä ainakin jotain verotnS'
muotoja, joita kirjoituksessa ilmenee.
jMiimiiiHiiiinnim!umiiii«iniuiiuiiinni!HHHHHiiia!rH!HiniiniHmi»iuMiiiiiiin«iinuiäm!nnnin |
Tags
Comments
Post a Comment for 1950-03-04-09
