Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 5, 1938

              Mä ootin suotta
KIRJ. L . ^ lr
O] MÄ ootin vain suotta
chf ykä tuota,
josta näin unta
nihi verratonta
ja mun omestain, nuorna laidel/n
vain.
Mä toivoin silloin -
niin usein illoin,
ett- kerran vielä
täälV elon tiellä v.
m katsoa saan omaan onnelaan.
Olemme saaneet käsiimme nel­jä
eri kirjaa käsittävän Kaapro
Jääskeläisen {A. B. Mäkelä-vqi-najan)
jo v. 1907 julkaistun pa-kinasarjan,
nimeltään ''Iloisin
juttuja". Kun ainakin suuri osa
Iloisia juttuja
UEKm lukijoilta muistaa Kaäp-ron
niilltä ajoilta kun hän di
Sointulassaj niin - lienee mielen­kiintoista
tutmtua Kaapron iloi­siin
pakinoihin, jotka ovat iloisia
luettavia. — Toimitus.
Masto kaatumassa
Miksi minusta tuli tupakkamies
5
Vuodet, ne kiitää,
elo iltahan liitää...
Mä tiedän nyt varmaan,
kaikki mennyt on harhaan.
Oli toiveeni turhaa, uneni valheista
hurmaa.
"Pojat, älkää heltelkö, antakaa
meidän olla rauhassa!"
Siitä hj^ökkääjät vain yltyivät.
Laihian Matti hypähti lattialle ja kil­jaisi:
..
"Ettekö te inttien äpärät usko, että
teidän on oltava hiljaa!"
Samassa hän alkoi paukutella isoil­la
nyrkeillään hyökkääjiä edestä ja
takaa. Hyökkääjät alkoivat perään­tyä.
Toiset menivät vuoteisiinsa
peitteitten alle ja toiset hjrppäsivät
ulos erään "fransmannin" huutaessa:
''Katsokaa eteenne, se muusi tap­paa
meidät kaikki 1"
Ulkona oli ainakin kolmekymmentä
miestä, toiset alusvaatteillaan kylmäs­sä
pakkasessa. Laihian Matti seisoi
ovella ja kuka hyvänsä yritti sisälle,
hän sai Matin nyrkistä. Ranskalaiset
raenivät hakemaan kanipän isäntää,
isäntä tuli ja aikoi astua kämppään,
mutta Matti otti isännän vastaan
samalla tavalla kuin toisetkin.
Siftem isäntä alkoi puhella, että
Maiti päästäisi miehet kämppään,
kun nämä lupaisivat olla häiritse-mättä
kenenkään rauhaa. Matti
suostuikin siihen ja niin palautui jäl­leen
rauha kämppään.
Aamulla kutsuttiin Mattipari isän­nän
konttoriin ja isäntä tiedusteli,
kuinka riita oli alkanut ja ketä ne
olivat, jotka olivat suomalaisten
kimppuun hyökänneet. Huonolla
englanninkielellään Matit esittivät,
euä isäntä menee itse kyselemään
kämpästä. Sen isäntä tekikin ja seu­rauksena
oli, että 25 miestä sai loppu-
V IT^AIKETI te muistatte koinka Gae-
*Xsar sanoi, kun hyppäsi ojan yli?
Hän sanoi; "Arpa on heitetty!"
Jotkut ehkä tietävät senkin kuinka
Vanni sanoi, kun vihiltä pääsi? Hän
sanoi: "Tupakka!"
Jokainen tietää, mikä mies Caesar
pH, mutta harvoilla on käsitystä mei­dän
Vannista. Se osoittaa yksipuolis­ta
klassillisuuteen menemistä meidän
opinnoissamme ja .epäkaiisallisuutta
riennoissamme, etteivät kaikki tunne
Vänniä, vaikka hän on tosi suoma­lainen
mies. ^
Kerran markkinoilla minä hänet ta­pasin.
Hän oH näköjään muuten
kuin kaikki vaimosta, tai erään papin
sanoen "apinjasta" syntyneet, paitsi
että hänen hampaansa plivat ruskeat
ja hänen suupielistään voi arvella,
että hän oli syönyt lakritsaa. Mitä
hampaihin tulee, todisti niiden väri,
etteivät ne olleet ostetut. Hänen
suupielensä taas erottivat hänet siitä
sukupuolesta, jota — joskus suotta­k
i n - ^ sanotaan '^kauniimmaksi". Jos
humalainen herrasmies kuitenkin olisi
luullut häntä tytöksi ja suudellut hän­tä
suupieliin, niin ei hän olisi tehnyt
sitä monta kertaa.
Täss^ on pieni huomautus nuorille
palvelustytöille, jotka myöhään ilta­sella
palaavat asioiltaan kaupungilta.
Jos heillä olisi tupakkapurus suussa^
kun herran retkut heitä ahdistelevat,
niin saisivat he huoleti tarjota suun­sa
suudeltavaksi. Kun humalainen
herrasmies saa sellaisen muiskun,
luulee hän suudelleensa isäänsä ja pöt­kii
häpeissään pois.
Muuten näytti Vanni kauniilta mie­heltä
— tai ei juuri ''kauniilta" vaan
"intresantilta", niinkuin Herman
Bang Helsingin naisista.
"Terve, terve! Tehän kuulutte
olevan V^nni?"
«Juu — panisitkos tupakan?"
"Kiitoksia! Minä en polta."
Vanni huokasi ja katsoi säälivästi
minuun. Sitten hän sanoi kyynelsil-mies
ole kuolhtt nijn nuorena."
'Riutta se on niin runm tapa."
"Jääskeläinen, minä tunnen siuMt",
vastasi Vanni, "Sinä olet kansan
mies, Minkätähden kansaHispuk|,<ja
pidetään? Senfcötähden, että ne ovat
kauniit? — £i, vaan sentähden, että
ne ovat kansalliset. Samoin on tupa­kan
nautinto kaunis tapa, sentähden,
että»^se on kansallinen."
"Mutta kuitenkin..."
"Mitä mutta? Olisiko tupakkaen­keliä,
ellei olisi tupakkaa? Ja mikä
olisi tämä maailma ilman tupakkaen­keliä?
Murheen laakso! Kuinka ih­meellisesti
tupakka varjelee kaikista
taudeista ja kuinka pian ihmiset kuo­levat,
elleivät saa tupakkaa, niinkuin
näet minun onnettomasta veljestäni.
Jos Eeva olisi Aatamille antanut tu^
pakan eikä omenaa, emme kuolisi kos­kaan."
Silloin minä panin tupakaksi — ja
elän vielä.
-oOo-
Emilia Hukkalan
muistolle
Tällaiset tappelut olivat aivan jo­kapäiväisiä.
Ei voi puolustaa suoma­laisiakaan,
sillä kun he olivat enerh-mistönä
kämpillä, niin saivat ^'frans-mannit"
ja muut selkäänsä. Suoma­laisten
elämä oli siihen aikaan hyvin
vähän kehittynyttä, varsinkin nuden,
jotka metsissä työskehteHvät. Hei­dän
tulevaisuutensa näytti harmaal­ta,
kielen taitamattomuus oli bait-
^na ja kaikki elämäntavat olivat
omalaatuisena. Silloin ei ollut min­käänlaisia
yhteyksiä toTsteir^känsal-lisuuksien
kanssa, ei minkäänlaisia
i^uhtuuri- eikä edistysmielisiä pyrin-nöitä.
.\inoastaan , n i . Vfeljesseurat
^ikuttivät niihin aikoihin^ -Vaikka
ei sovi aliärvioda VeIj6sseurojeiikäan ^
taistelua juoppoutta vastaan, jonka
poistamiseksi ne toimivat,"niin Sitten­kään
ne. eivät oBeet eivätkä ole kyJ-Kn
voimakkaita taistdemaan menes­tyksellisesti
väkijuomapahetta vas-
^ R . Tähän työhön tulisi ottaa osaa
kaikkien järjestyneitten työläisjouk­kojen.
Tämän kirjoittaja on ^ina ollut si­tä
mieltä, että raittiussaifiQ^» ja
"»««ien edistjtemieKsten-^j^
min:
"Nuorukainen, sinä kuolet pian.
Mulla on veli, joka kitui rintatautia
neljäkymmentä vuotta ja tupakalla
hän eli. Mutta sitten kielsi tohtori
. häneltä tupakoimisen, ja sen jälkeisel­lä
viikolla hän ei enää huolinut tästä
maallisesta tupakasta. Hän oli .en­kelien
luona."
"Tupakkaenkelienkö?" ^
" E i , vaan taivaassa. Hänellä pU
puhdas sydän, vaikka hänen hampai­taan
sanottiin keltaisemraiksi kum
minun."
' "Tupakka surmasi veljenne. ^Mo­nen
muunkin se on saanut liian aikai­seen
hautaan." _
"Päinvastoin", sanoi Vänni. Mi­nä
olen nähnyt ihmisten kuolevan en­nenkuin
ovat täyttäneet neljää vuotta
ja tuskin äidin rinnoilta eronneet, vie­lä
vähemmän päässeet tupakan ma­kuun.
Mutta ei yksikään tupakka-tulisi
tonnia käsikädessä, ybteisvoi-mm
niin juoppouspaheen kuin mui­denkin
epäkohtien poistamiseksi ja
juuri näiden mielipiteittensä takia-allekirjoittanut
onkin aikoinaan eroi-tettu
raittiuBseurasta. -
MilLI-kulta, nyt olet saanut le­von,
jota jo niin monasti toivoit, eten­kin
kun jouduit toisten hoidettavaksi.
En voinut tiäla haudallesi. Ehkä
moni siitä minua väärin tuomitsee,
mutta niinhän aina 'tehdään, kun ei
katsota pintaa syvemmälle. En tah­tonut
jättää kuvaa silmiini, että en
saisi sinua enää koskaan nähdä, en
koskaan enää kättäsi puristaa, enkä
kuuUa ääntäsi. Muistan, kuinka mo­nasti
aina iloisesti sanoit:
''Tervetuloa, Ida, olipa taas haus­kaa,
että tulit— vaikka käyntisi on
kuin pyörremyrsky r
Koetin niin usein kuin voin käydä
sinua katsomassa. Olisin kuitenkin
voinut käydä useamminkin. Jos oli-sin
tiennyt, että jätät meidät, olisin
käynyt useammin, mutta olit niin
kauan jo heikko, että ikäänkuin to­tuin
ajatukseen, 4ttä näin se tulee
aina olemaan.
En tiennyt, että niin pian meidät
jättäisit, käydessäni luonasi viimei­sen
kerran- poikani kanssa. Pidit po­jastani
paljon ja hän vuorostaan kun­nioitti
sinua, kun kerroit hänelle kir­joista,
jotka tuntuvat olevan hänen
elämänsä. Annoit hänelle monta kir­jaa,
joita tyttäresi varmaan nuorena
on mielenkiinnolla lukenut. Sain it­sekin
sinulta kirjan, jonka pidän airia
sinulta muistona.
Miili, pidin paljon sinusta. Oma­sit
luonteen, joka QU hyvin hiottu.
Et loukannut ketään, sillä omasit laa­jan
elämänkokemuksen. Olit kuin
hyvorkirja, jota aina ihielelläni kuun­telin.
'
Olit ihmisten ja eläinten ystäiJa
ja rakastit kukkia. Rakastit myös­kin
meren pintaa tyynenä ja myrs­kyävänä.
Sanoithan monasti, että
meri on kuin i&miselämo'.
MiiltTktdta, lepm rauhassa!
. Ida G. . •
.Aikaisemmin kerroimme, että ilma­laivojen
kiinnitysmasto St. Hubertin
lentokentällä Montrealissa hävitetään.
Kuvassa masto*juuri kaatumassa, kun
sen perustus räjäytettiin dynamiitilla.
Ennätys alallaati
.äskettäin kuoli näytelmäkiertueella
Austraaliassa koomikko Johnny
Bucks, joka oli näytellyt koko elä­mänsä
aikana vain yhtä osaa, nimit­täin
"Charleyn tätiä", mutta tätä
— 10,000 kertaa. Päästessään näyt­telijäksi
erääseen Lontoon, esikau-punkiteatteriin
Bucks sai "Charleyn
tädin" osan, ja kun hän siinä onnis­tui,
joutui hän kiertueelle Etelä-Af-rikaan.
Bucks matkusti kiertueen
mukana kautta koko englantia puhu­van
maailman ja oli kaikkialla Char­leyn
tätij koska näyttelijäseurue esit­ti
vain tätä yhtä kappaletta, josta
englantilaiset epvät koskaan tunnu
saavan kylläkseen. Usein sai Bucks
kolmekin kertaa päivässä vetäj^yä
tädin hameisiin, koska kiertue antoi
päivittäin kolmekin näytäntöä Aust-raalian
ja Amerikan pikkupaikka­kunnilla.
Bucksin 10,000 tätiä on kaikkien
aikojen rooliennätys. Kaikki muut
näyttämöesitykset jäävät kauas jäl­keen,
Newyorkilainen naiskoomikko
Minnier Astor esitti yli kolmetuljatta
kertaa rouva Fisherin osaa näytel-»
mässä "Häät kolmasti". Hänelläkin
on kuitenkin vaikeasti* löydettävissä
oleva* ennätys: hän näytteli tätä
osaa samalla näyttämöllä yhtä painoa
melkein kahdeksan vuotta.
Kolmetuhatta kertaa lauloi ja
tanssi Mia VVerber ''Geishan'', näistä
yli tuhatkertaa entisessä Berliinin
Zentral-teatterissa. Kaksituhatta ker­taa
oli newyorkilainen Fritzi Scheff
"Iloinen leski", ja tuhat kertaa kuuli
yleisö "Lonjumeaun postiljoonin" te­nori
Theodor IVachtelin esittämänä.
•Monet kuuluisat roolit ja esittäjät
jäävät paljon pienempiin lukuilpn.
Niinpä Garuso lauloi "Carmenin"
Don Josen vain 160 kertaa ja Tann-häuserin
vain kerran. ,
-oQo-
MELBOURNE; Australia. — 40
VMotta sitten lähti L. A. Stew^rt ete-lä-
Afrikaan. Palattuaan hiljattain
si^tä käyopään kotipaikallaai^j ei hän
enm nKuistanift kenenkään veljensä'
eikä sisarensa nim^. Häpi ei oHut
kirjoittanut iieille kertaakaan koko