Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 5, 1938

              Sivu 6 LAUANTAINA, HELMIKUUN 5 PÄIVÄNÄ 1938 m 19^
O] " P A T A L J O O N A lähtövalmiina
^ puolen tunnin kuliittua!"
kuului lähettien tiedotus. Jo joitain
päiviä oli kuulunut huhuja siitä, että
pataljoonamme siirretään pois Jara-malta.
Joku tiesi kertoa, että meidät
muutetaan Cordobaan, toinen taas,
että muutamme Aragonin rintamalle.
Mutta nyt tuli ilmoitus, että siirryni-nieMadridin
rintamalle — keski-selle
rintamalle Guadarramaan.
Alkoi tulinen kiire, Purettiiri tel-l2ft
ja pakattiin selkäreput, joista
tulikin painavat kantamukset. Ta­san
30 minuuttia siitä, kun annettiin,
määräys olla lähtövalmiina, ajoivat
ensimäiset raskaat kuljetusvaunut
leirialueen läheisyyteen. Kaikki oli
valmista lähtöön. ; ;
Sitten tulikin määräys, että ruo­kailuvälineet
esiin, sillä kenttäkeittiö
oli täynnä hyvältä tuoksuvaa liha­soppaa.
No, mitäpä siinä, syödään
vatsa täyteen, onhan sitä sitten mu­kavampi
seistä kuorma-autoissa ja
eihän ollut varmaa, koska kenttä­keittiö
taas oli tilaisuudessa jaka­maan
keittoa. '
Ruokailun päätyttyä asettui mie­histö
kuorma-autoihin? ja tuli lähtö­määräys.
Kuormavaunujen pyörät
nostattivat sakean pölypilven, joka
tunkeutui peitettyjen vaunujen si-säänkin,
peittäen sotilaat pölyker­roksella.
Kuumuus oli sietämätön ja
kun tomu vielä tunkeutui kurkkuun,
teki se suun liettävän kuivaksi. Vettä
oli ainoastaan kenttäpullollinen, joten
sitä ei voinut liikoja kuluttaa. Pieni
kulaus silloin tällöin kostuttamiseksi.
Vaikka olisi ollut kuinka säästäväinen
veden suhteen, loppui se Jhmeellisen
pian.
Matkalla näimme Madridinkin, Tie
kulki Madridin esikaupungin, halki.
Etäänpänä vilahteli itse tuo kuuluisa
kaupunki mahtavana miljoonakes-kuksena.
Teki mieli päästä lähemmin
tutustumaan tähän ^-intaman poltto­pisteeseen,
sillä Madrid oli jokaiselle
sotilaalle mielenkiintoinen kaupunki.
Madrid oli silloinkin vaarassa, kun
Jaramaila löimme vihollisen.
Itsepintaisen varmasti jatkoi ka-ra\'
aanimme kuitenkin matkaansa
välittämättä meidän mielihalustamme
päästä Madridiin. Emme saaneet
tällä kertaa katsella Madridia lähem­min,
mutta välipä sillä, tulee >ekin
tilaisuus vielä.
Tulimme kauniiseen vuoristolaak-
"soon, jossa jo ennestään oli kjnnme-niätuhansia
sotilaita. Heti ensi sil­mäyksellä
huomasi, että tästä tulee
pitempiaikainen olinpaikka. Ennen
tulleet joukko-osastot eivät olleet
majoittuneet pitempiaikaisesta Meil­le
tiedotettiin, että jonkun tunnin
levähdyksen jälkeen pataljoonamme
jatkaa matkaansa. Tuntui helpotta-
Valta päästä pois vaunuista ISO kilo­metrin
matkan jälkeen.
Annettiin määräys, eli paremmin
sanoen lupa käyttää "rautaisesta an­noksesta"
kolmas osa. (Rautainen
annos tarkoittaa emästä, * jokS: eri­koisia
menetelmiä kä)rttäen on val­mistettu
ravintopitöisuudeltaan mah-dollisimmah
suureksi).
Pataljoonaamme kuljettaneet kuor-mävaunut
palasfvat tästä takai^n,
josta arvasimme, että nyt jatkamme
matkaamme marssimalla. Arveluam­me
vahvisti sekin, kun pataljoonam­me
päällikkö kehoitti jokaisen soti­laan
vielä kerran tarkastamaan sd-käreppunsa
ja heittämään pois kai­ken
sellaisen, joka on tarpeetonta.
Hän huomautti, että jokaisen varus­teissa
on sdlaista,'inika vain tar-peettomasti
lisää painoa. Leikilli­sesti
hän sarioi, että amerikalaiset
ovat tunnettuja innokkaina muisto­esineiden
kerääjinä ja että he halua-*
vat niitä vielä silloinkin, vaikka nii­den
kuljettaminen muuttuu hanka­laksi,
kokeneena miehenä hän sa­noi,
että nyt on paras heittää kaikki
tarpeeton pois, sillä voi käydä niin,
että marssiessa tä>rtyy heittää koko
kantamus pois. Vaikka edessämme
ei olekaan kuin 30 kilometrin mars­si,
niin silloin jokainen tarpeeton kilo
varusteissa painaa jo loppumatkalla.
Alkoi yleinen ihyenteeraus. Ensin
tyhjennettiin selkäreppu kentälle.
Parranajovälineet oliyat välttämät­tömät,
samoin hammasharja, alus­vaatteet,
sukat ja kirjoitusvälineet.
Jälelle jäi sellaista rihkamaa, joka
öli vähemmän tarpeellista. Sitä näytr
tikin jokaisella olevan aika paljon.
Esine toisensa jälkeen joutui tar­kastuksen
alaiseksi — ja poikkeuk­setta
ne kaikki löysivät tilansa re­pussa.
Monasti koeteltiin kanta­muksen
painoa, joka ei tuntunut vielä
mukiinmenevältä ja lopputulos oli
se, että kantamukset pysyi\^t en­tisellään
— joitakin harvoja poik­keuksia
lukuunottamatta.
Päivä kulut iltaan. Pataljoonat ko­koontuivat
marssivalmiina. Nyt
vasta huomasi, kuinka suuri tässä
laaksossa olevien miesten lukumäärä
todella oli. Se nousi kymmeniin tu­hansiin.
Annettiin . lähtömääräys.
Röko tuo lukuisa miesmässa alkoi
liikkua hiljalleen. Otti jonkun ai­kaa,
ennelikuin jokainen pataljoona
sai tilansa niarssikölonnassa. Oli py­sähdyttävä
ja päästettävä ohi täy­siä
joukko-osastoja. Siinä marssi es­panjalainen
vapaaehtoihen joukko-osasto,
joka kuului 13 S: een ärmeija-korpukseeri;
tuossa marssi Lincolnin
pataljoona, amerikalaisia, canadalai-sia,
suomalaisia ja englantilaisia va­paaehtoisia.
Kuului suomenkielisiä
huudahduksia:
"Salud, Antikaisen joukkue!"
"Salud, Sundström!" •
"Hei, hei, Päiviön poika!"
Nämä pojat kuuluivat mainehik­kaaseen
Lincolnin pataljoonaan, ollen
ensimäisiä Kansainvälisen prikaatin
vapaaehtoisia;
Saimme nyt tietää, että X V pri­kaati
oli myöskin matkassa ja samoin
X I I prikaati, jonka muodostavat etu­päässä
saksalaiset ja ranskalaiset
vapaaehtoiset. Näiden kahden kuu­luisan
prikaatin lisäksi oli useita es­panjalaisia
vapaaehtoisten joukko-osastoja
— siis keskisen, rintaman
parasta sotilasainesta.
Vihdoin sai jokainen osasto tilansa
marssikölonnassa. Raskaat
Kirjy Mummo *
O] kulunut siitä yksitoista vuotta^
ei mummo iloinnut silloin suotta.
Pieni käärö käsivarrellaan
mumm.0 hääräsi innoissaan.
Siinä käärössä oli pieni Auno,
jota tnumpio pesi ja sauno.
Hän valheen pisti, että en nää
vaikk\katse:oli kirkas kuin syksyn jää.
Taas mummo Autiolle pälpätti suuta:
''Tulitkin tänne tätä pakkaskuuta."
Mutta köyhän laki ei Aunoa säästä —
käärö vietiin kämpälle kahden viikon päästä.
Murehti mummo pienokaista,
saaneeko tautia kuolevaista,
kun matkalla oltiin määrän päähän,
eikö pienoinen joudu aivan jäähän.
Eipä toki, hän kasvoi kuin kUkka,
jota halla ei koske eikä peri hukka.
Nyt vierähtänyt on vuosia yksitoista,
onko Aunolla ollut lähtöä moista.
En päässyt luoksesi merkkipäivänä silloin,
- on aina este miniainen milloin.
Tuo pakkasäijä änkyräinen,
säiUimätiin ja itsepäinen -.y
sanoi: matkallasi on mäkiä ja^Heekiä",
et sulana saa piuvänsaHkarin"keekiW*.
Kun olet viidenkään mailin päässä,
on syntymäpäiväkeeki ihan jäässä.
Kun keli tulee, että suksi luistaa,
sUimrisukseruAunon luokse suistaa,
Mä lasken mäet ja hiihdän leekit,
sitten maistetaan ne syntymäpäivakeekit.
Onnea toivoo f^^
vuodelle mdeUe aljeiuUe,
^ Kun UekkuivUa tupsahtaa,
se il^vugiiasta tervehtiä saa. :
väen joukko-osastot marssivat äänet­töminä
eteenpäin. Kuului vain ly­hyitä
komentosanoja ja jnarssivan ar-
.ineijah tasainen käynti. Tuntui kuin
joku muinaisajan hirviö olisi liikku­nut
entisaikain aarniometsissä.
Ilta muuttui yöksi. Marssi tuntui
keveämmältä kun ilma viileni ja il­onakin
öli keveämpää: hengittää täällä
: ylängöllä. Kuljimme aivan tietöntä
seutua j a täteii lyhensinime matkam­me
päämäärää yhdellä kolmannek-
' 'sella.- a'. .
Kuormasto ajoi Guadarramaan me­nevää
valtatietä. Seuraavana aamu­na
oli kuormäston ja jalkaväen jouk­kojen
määrä yhtyä.
Marssiessa ei kukaan saanut tupa­koida
muulloin kuin levähdyksien ai­kana.
Silloinkin piti olla varuillaan,
etteivät vihollisen tiedusteluosastot
pääse selville joukko-ösastojemme
siirrosta. Emme olleet vallan kau­kana
rintamasta. Toisinaan kuului
etäältä ammuntaa.
Tämäii armeijaosaston pii määrä
kiertää Guadarraman vuoriston kaut­ta
Madridin taakse ja siellä yllätys-hyökkäykseHä
lyödä vihollisen oikea
sivusta. Sotaliikettä helpotti se, että
vuoristossa kulki ensiluokkainen tie,
jota myöten voitiin kuljettaa tykis­töä
ja muuta raskasta aseistusta.
Tällaisen kymmeniintuhansim nouse^
van miesmäärän muonitus, aseistus,
ym. vaati liikennevälineitä ja kun­nollisia
teitä.
Yhä S3^eni_mälle vuoristoon johti
jalka\^en kulku. Vaikea maasto teki
marssimisen vaikeaksi. Raskaat kan­tamukset
alkoivat tuntua painavilta,
sillä jokaisen sotilaan oli-kuijelettava
selkäreppunsa lisäksi kivääri, 200 pa­nosta,
lapio, pikka, leipälaukku, kaa­sunaamari,
useita käsikranaatteja,
peite ja telttakankaan osa, joten tuo
varustusmäärä alkoi i k i s i n k i n tun­tua
painavalta. Jos olisi ollut hyvä
tie kuljettavana, niin se ei olisi oUiit
niinkään raskasta, mutta kulku pi­meässä,
epätasaisessa maastossa jyrk­kiä
vuorenrinteitä ylöspäin on ko­konaan
toista kuin astella kaupungin
sementtikäytävillä.
Aamupuolella tä5i;yi useitten so­tilaitten
kantamuksia Jakaa voimak- f
kaampien kannettavaksi. Konekivää­ri
joukkueet saivat käytettävikseen
muuleja, joitten selkään sijoitettiin h^.
raskaat konekiväärit ja osa panos- |;|
laatikoista. Konekiväärimiehille kuu-lui
myöskin jalkaväen kiväärit panojk--
sineen ja heidän oli kannettava muu
varustus niinkuin toistenkin.
Kello kuuden ajoissa aamulla saa­vutti
jalkaväki määrätyn valtatien
ja 3-4 kilometrin marssin jälkeen val­tatiellä
saavuttiin pysähdyspaikkaan.
Saimme heti hyvää kahvia ja voaei-pää.
Maistuiko se hyvältä!
Pataljoonat saivat määräyksen
asettua leiriin kahdeksi vuorokau­deksi
ja* pian oli tuo kymmeniin-tuhansiin
nouseva armeijaosasto un-tramaiUa.'
Harvat ryhmät vaivau;
tuivat pystyttänaän tfelttoja. tärna
vuorenrinne tarjosikin miellyttävän
leposijan. Ryhnästä ei ollut puhetta­kaan,
kunhai vain löysi varjopaikan,
niin sUlä hyvä. Leiripaikka oli va­littu
silmälläpitäen sitä, että ei tar­vinnut
p^tälentohyökkäyksiä. Pien­tä
metaä kasvavasta rinteestä 00
lentokoheidea vaikea saada selvää ja
.kun maresirame tapahtui yön aikaan,
dvät^^titUetäneet^^^t^^
tammc mitäap. - A
- Kahden päivän JeiriHäoIo kului fl-
.lian mitäMi
korosastojcn^ vkokoenpanossa
f -
%
i
•.M
'\
1
I
i
pieniä m
marssin t
olimme v
Nyt mi
me käveli
marssi taj
tanut, f
Kuormast
vat muka
ja ruok;
eteenpäin
]a puolen
toisella pi
sotavälinf
nittyneen
että pian
yhdessä n
vat fasisi
kuolleet,
tuivat me
sillä tiesii
tä ne ova
Lähest;
meidän a
asettua v;
Tie alkc
vuoristosi
Aamup
lepoa var
kutsuttiir
eitteri pä
tiin: Jo
nien pää
esikunnas
nitelmat,
vihollisen
sen tilani
tiedot k(
päälliköil
lostivat I
> Kompj
Hköt sai
asemista
Samalla
maan m:
keys; Jo
fasistit a
ridin oik
mistetuki
Meille
tassamm<
TTiat, joic
armeijaoi
nen sotii;
voitettiin
käyksen
lajit otta
kello 5
3'leinen
tykistötu
Puoliy
osastomr
Canadaa
mainen
pataljoor
tan, Th£
tai Joonat
kanssa o
si\-ustan
Aamu
na. Itäi;
nainen 1
tä\tyi il
kuin enn
verivirrai
Jan taist
Tasan
set tykir
kaat tyk
tansa.Tf
päin kui
ja heti r
väen ke
vartion
vihollisei
ampuma
tykistö I
feohdista*
tykistöas
kistöam
n>e jouki
Ensim
SOO meti
^njstuk