Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 15, 1941

              LAUANTAINA, MAALISKUUN 15 PÄIVÄNÄ 1941
SENVUÖKSI, että oli rikkonut yä-
• linsä Billyn kanssa, tuli Loretta
käymään Santa Claraan. BJUy ei
ymniärtänyt mitään. Hänen sisa­renpa
pii kertpnutj että h^n oli kul­kenut
koko j^^pn efi^stakaisiji lattiaa
pitkin ja itkenyt. Ei LorettaSaan
ollut kQko yönä nukkunut,.h^ oli.
itkenyt mplkein koko ajan. Sen tie­si
Qaisy, koska hän pii itkenyt
käsiyar^illaV Ja. maskin I^^
niies, Hapiefaii Kitt, t^lsfya. Xpre^t
tan; kyyiieieet ja Baisyp Iohdv«
oliyat vieiieet hieii^aii unta hän.ejtär
..kin.
Mutta kapte^i K,itt pitänyt yö-ra
uhanpa häiriytjTiiisestä. Eikä hän
liioin halunnut sitäkään, että Loretta
menisi naimisiin Öiilyn tahi jonkun
muun kanssa, I^apt^eni Kittin va-
'kai{mus oli, että Daisy tarvitsi ta­loudessa
nuoremqoah sisarensa apua.
sitä hän ei sanonut ääneen. Sensi-jaap
selitti hän aina, että L^^^
liia^ nuori ayioliittppfi. Senvupksi
juolahti kapteeni Kittin,m Lo-rett^
n lähettäminen mrs- Heming-wayii
luo. Siellä ei olisi mitään Bil­lyä-
Enneukuin Lpretta pU oUut viik­koakaan
-Sai^ta Clarass^, ol| häfi var
kuutettu, että kapteeni I^itUii n)ieli-johcle
pl| hyvii. Ensiksikään hän ei
tahtpfiut ipennä naii^i^im Biyyn
kan^^, vaikk'ei tägiä tahtonut sitä
uskoa. Ja tojspjcsi häj^ ^i talitonut
jättää paisya, v3ikk'!BtKaRt^eni KHt
tahtpnut uskog sittäi I^UR Lpr§^^^^
oli ollut kaksi vUkkpa Santa Claras-sji,
oli hän aivan yarniaV.^tj^ei halun­nut
inennä n^|misii|i BiUyn kanssa.
Muitta hän ei ollut enää njin varma
siitä, ettei jättäisi D^isya. Ei seri-vuoksi,
fsttei hän piisi yhtä paljpn
Daisygta. pftänyt, n^utta häneilä oli
— omat epäilynsä.
Sinä päiyänä, jpl|oin Lpretta tuli,
alkoi nirs. Heming^ayn aivoissa^ ke-
'hittyä suupniteltna. Tpis^^§ päivä­nä
sanoi hän miehelleen Jack ffe?
ming^fiylle, ,et|ä Lpj^^ta p^
teeskentelemätön piieni olento, joka
olisi suorastaan yjk^ipker^ii^^^^ ellei
olisi niin rakastettavan viaton. To­distukseksi
siitäkertpiimr
wayi nnehellg^ muutamia juttuja,
jotka hpukutt&ly^t tämän nauramaan.
päässä fidshil^isiä,noiu. 20,000 hin­dua
ja muutamia tuhansia eurpoppa-r
laisia.
Eidshiläiset, npp<easti yfUientyneet
alku-asukkaat, kuuluvat antrpipplpgi-sesti
melaneesialaisiin, mutta ovat
monta ominaisuuttaaix lainanneet
itäisiltä naapureiltaan, polyneesialai-siltä.
Kookas ruumiin rakenne, me-lantesialisia
kaiuiiimmat kasvonpiir­teet,
tapa surmata lapsia, jyrkästi
ylimysvaltainen yhteiskuntajärjestys,
. urhollisuus sodassa, vieraanvaraisuus
ja kohteliaisuus todistax^at polynee-sialaista
vaikutusta. Moniavioisuus,
naimattomain miesten yhdessä asu­minen,
ihmeteltävä taituruus savi-astiain
valnustamisessa y.m. ovat
taas melaneesialaisia ominaisuuksia,
samoin huonot luonteenominaisuudet,
julmuus, petollisuus ja kavaluus. Ih­missyönti
oli aiemmin yleistä, mutta
viimeisen sadan vuoden kuluessa se
on yhä vähentynyt ja nykyisin lienee
hyvin harvinaista.
Saariston tärkein kauppapsukka on
Viti Levulla. oleva Suya. Tärkeim­mät
vientitavarat sokeri, kopra ja he­delmät.
Kirj. JACK LONDON.
kolmantena päivänä oli mrs Heming­wayn
suunnitejnia valmis..Sillpin kir­joitti
han kjrjeen; Kupr^^
osoite: "Mr EdWard Bashford, Ate-naläinen
klubi. San Franciscp".
/ ^^il^ais ^^ed'^ a^^
•oH rakastanut Ä tulisesti kcijme
Aaikkoa siihen mk^änku^ vielä
ei pUut naimisissa. Miitta hän oli
aritanujt kätepsä ja syjdämensä Jack
Hemingiyaylk, jpnka oikeudet olivat
vanhemmat ja Ned Bashford.ei oDut
kuollut murtuneen sydämensä vuok­si.
Hän lisäsi tämän kokemuksen
moniin entisiin samantapaisiin. Luon­teeltaan
ja lesteettiseltä näk<)kannal-ta
katsottuna hän pii kreikkalainen, ^
väsynyt kreikkalainen. Hän Jlau-suili
ihastuneena Nietszscheä todis­tukseksi
siitä, että hänkin oli kärsi­nyt
sairauden, joka seuraa tulista to-tuudenetsintää,
että myöskin hän oli
päässyt siitä, ollut liian kokenut, vii­sas
ja syvämietteinen tavoitellakseeu
ikuisesti nuoruuden mielettömyydel­lä
totuutta. "Palvoa näennäisyyttä-',
toisti hän usein, "uskoa muotoihin,
säyyihin, sanoihin, koko näennäiseen
Olympoon!" Hän lopetti aina sa­noilla:
"Nuo kreikkalaiset olivat poi­kia.—
pelkkää sy.yämielisyyttä!"
Hän oli verrattain nuori kreikka­lainen,
väsynyt ja pa^ljon pahaa koke­nut.
Naiset oliyat uskottomia, väit­ti
hän sellaisissa tilaisuuksissa, jol-loiix
hän tavallisesta filPspofisesta
tyyneydestään oli vaipunut pessimis­miin..
Hän ei uskonut naisten suo­ruuteen,
mutta saksalaisen mestarin
tapaan hänkään ei temmannut näil­tä
sitä ohutta huntua, joka verhosi
heidän valheellisuuttaan. Hän tyy­tyi
hyväksymään heidät näennäisinä
ja mukautui siihen.
"Jock. väittää voivansa syyllä sa­noa,
että täällä on mainio uida'-, kir­joitti
mrs Hemingway kirjeessään,
"ja myöskin sen, että teidän on otet­tava
kalastusneuyot mukaanne".
.Mrs Henaingw^y, kirjoitti kiirjeessään
muutakin. :^än kertoi nyt vihdoin­kin
plevansa tilaisuudessa i näyttä­mään
ehdottomasti suoran, tahratto­man
ja viattpmarrnaisen. . "Synnit-tömämpää
ja lumivaikoisempaa nais-nuppu^
ei milipipkaan täällä maan
päällä ole kukkinut", oli yksi ilmaisu­muoto,
johon hän väitteensä puki.
Ja miphelleen hän riemuitsi: "Jollen
tällä kertaa onnistu naittamaan :N§^e-diä,
niin . .7' ja jätti ppis peloitta-van
loppulauseen, jolle hän ei kek­sinyt
ilmaisumuotoa. .
Päinvastoin kum hän oli luullut,
\iihtyi Lpretta erinomaiseesti Santa
eiarassa. Billy tosin kirjoitti hänel­le
joka päivä, mutta hänen kirjeen­sä
olivat vähemmän hämmästyttäviä
kuin hänen läsnäolonsa. Ja Daisysta
erossa oleminen ei ollut niin vaikeaa
kuin hän oli luullut. Ensimmäisen
kerran elämässään ei Dais>'n häikäi­sevä
ja kjpsä persoonallisuus häntä
himmentänyt. Sellaisissa suotuisissa
olosuhteissa astui Loretta nopeasti
esiin mrs Heniingvvayn jäädessä vaa­timattomasti
taka-alalle.
Loretta alkoi hupniata, ettei hän
ollut kalpea taivaankappale, joka pois­ti
vain iainav^alolia. Tietämättäiui
tuli hänestä pieni keskus. Kun hän
istuutui pianon ääreen, oli aina^ joku,
joka käänsi hänelle nupttilehtiä ja "
lausui ihastuksenpa lauluihin. Kun
hän pudotti nenäliinansa, otti joku
sen aina ylös. Ja ainapli joku, jo^a
seurasi häntä kävelylle ja kukkia poi­mimaan.
Ja hän oppi myöskin pnki-maan
ppukamissa ja kosken alapuo­lella
niin, ettei sotkenut siima^ pen­saisiin.
Jack Heming>Yay ei yäUttänyt vas­ta-
alkajan ppettainisesta ja kalasti
yksin tahi ei ollenkaan ja antoi näin
Ned Bashfordille paljpn. tilaisuuksia,
tarkastella tprpttää. Tyttö QU sel­lainen
kuin eidin filosofia va^atikinr
Hänen siniset silmänsä katsjeliva^t re­hellisesti
knin pojan, ja kaikessa sy-vämielisyydessään
oli Ned ihastunut
niihin ja unohti kpkpnaan vapista sen
kaksinaaniaisuuden edessä, jonk^ har
nen filosofiansa opetti oleyan näihin
kätketyn, Lorettalla oli kauniin ku-lan-
sulo sekä sen ihana väri ja hienon
porsliinin muodot. Kaikesta tästä
nautti Ned vaistomaisesti ajattele­mattakaan
sitä elinvoimaa, joka kuo­hui
sen alla ja johon hän — Berhard
Shawista huolimatta — uskoi.
Loretta puhkesi kukkaan. Hän
kehittyi nopeasti persoonallisuudeksi.
Hän keksi oman tahtonsa ja omat
halunsa, jotka eivät aina olleet sa­manlaisia
kuin Daisyn. Jack He­mingway
laski leikkiä hänen kans­saan,
Alice Hemingway hemmotteli
hänet pilalle ja Ned Bashfdrid oji hä­nen
uskollinen ritarinsa. He roh­kaisivat
hänen oikkujaan ja nauroi­vat
hänen hullutuksilleen ja hän aj\-
toi vapaan vallan pienille, rakastetta­ville
itsevaltiastaipuniuksilleen, jotka
ovat ominaisia kaikille kauniille nai­sille.
Ympäristö vaimensi hänen ha­luaan
asua aina yhdessä Daisyn kans­sa.
Se halu ei^llut enää niin voima­kas
kuin siihien aikaan, jolloin hän
oli .yh(lessä Billyn kanssa. Mitä
usearnmin hän oli Billyä tavannut,
sitä varmemmin hän pii tullut hUPr
maamaan, ettei voisi asua erossa Dai­systa.
Mitä useammin hän tapasi
Ned Bashfordia sitä enemmän unoh­ti
hän halunsa asua aina Daisyn kans­sa.
Myöskin Bashford unohti yhtä Ja
toista. Hän sekoitti näennäisen ja.
todellisen, niin että'^ne muuttuivat
samaksi. Loretta oK toisenlainen
kuin kaikki muut naiset. Hän ei
näytellyt. Hän oli todellinen. Sen
sanoi IS^ed mrs HemingT;vayUe, sen ja
paljon muutakin. Tämä myönsi hä­nen
olevan oikeassa ja hupmasi sa­malla
kuinka hänen miehensä vilkutti
hänelle silmää.
Nyt sai Loretta Billiylta kirjeen,
jok^.oli erilainen kuin tavallisesti. Se
oli pitkä valitus BUKTI kärsiinvksistä,
hermostuneisuudesta, unettomuudes­ta
ja sydämen tilasta. Sitten seurasi
sellaisia moitteita, joita Billy.ei mil­loinkaan
ennen oUut esittänyt. Ne
olivat kyllin teräviä saadakseen Lp^
rettan kyjTaelöimään ja kyllin ansait­tuja
antaakseen hänen kasypilleen
murheellisen ilmeen. Se ilme seurasi,
häntä aamiaispöytään ja teki Jack
sekä mrs Hemingwayn tuumiviksi ja
Nedin liikutetuksi. He katsoivat hä­neen
ikäänkuin olisivat pyytäneet hä­neltä"
selitystä, mutta hän pudisti
päätään.
"Otan siitä sekjn tänä iltana", sa-'
noi mrs Hemingway miehelleen.
Mutta Ned tapasi Lorettan ilta-päivällä
suuressa salongissa. Tyttö
koetti päästä pakoon. Ned tarttui
hänen käsiinsä ja tyttö katsoi häneen
kostein silmin ja vapiseyin huulin-
Ned tarkasteli häntä vaieten. Loret-tan
silmät tulivat vielä kosteammiksL
"Kas niin, kas niin, pikku lapseni
älkää itkekö", sanoi Ned lohduttaen!
Hän laski suojelevasti kätensä ty­tön
olkapäille. Ja tämä taivutti
päänsä hänen rinnalleen niinkuin vä-
S3myt lintu, Ned. joutui kreikkal^.
selle kuulumattoman hurmion v-aj.
taan; ikäänkuin piisi parantunut pi^
kallisesta taudilta.
"Öi, Nefi", nyyhkytti Loretta hä­nen
rintaansa vasten. "Jospa tietäi­sitte
kuuika hupno niinä olen!"
, Ned hyjnyili ylimielisesti ja veti.
syväin tytöiv hiuksien tuoksua. Hän
ajatteli monia kokemiiksiaan naisista
ja veti yidä, syvempään henkeääa.
Lapsen sanom^tpn rakastettavuus
näytti virtaa^van tytöstä...
Sitten Jiupmasi hän tytön nyyhkjl-tävän
kovemmin.
* 'Mistä on. kysymys, rakas lapsi?"
kysyi i ä n hyväilevästi ja melkeuj
isällisesti. "Onko Jack ollut ilkeä
teitä kphtaanE. Tahi eikö rakastettu
sisarenne ole kirjoittanut?"
Loretta ei vastannut ja Ned tunsi,
että fiänen ehdottomasti täytyi suu­della
tytön hiuksia ja ettei hän kyen­nyt"
vastaamaan teoistaan, jos tilan­ne
kestäisi kauan.
"Kertokaa minulle", pyysi hän
hellästi, "niin tuumimme yhdessä mi­t
ä on tehtävä."
"Minä en voi. Te halveksitte mi-
. nua. — Qi, Ned,^ minä häepän niin
hirveästi!"
Ned nauroi epäuskoisesti ja kos­ketti
kevyesti huulillaan häneivbiuk.-
siaan — niin kevyesti, ettei tyttö si­tä
tuntenut,
'Rakas pikku lapsi, unohtakaam-
'ine kalkki .mitä se lieneekin. Haluan
kertoa teille kuinka suuresti teitä^-
kastan , ,
Loretta huudahti pelkästä ihastut--
sesta ja vaikeroi sitten.
"Liian myöhäistä!' •
"Uian myöhäistä", toisti Ned kum-:
mastuneep§,
"AJi, miksi minä tein sen? Miksi
minä tein sen?" vaikeroi Loretta,
Ned tun§i syjdämensä vapisevap, •
''Mitä sitten ??'i^
"Ah, minä . . .hän . . .Blilly.. '
"Minä olen niin syntinen nainenr
Ned, Miimvtig£|än, ettette te miUop^^
kaan enää §agp .ininulje sanaakj^a^," ;
" T u a h n v tiip Billy", iOkoi •
Ned jepäyarmasti. *'Onko
jenne?" -
"Ei . . . hän . . . Mjnäfen tiennyt
mitään. Minä piin niin nuori Mia|-
en .vpinm" säle jnjtään. Ah, rap;
tulen huliu^si, mip^^uien hulluksi"
^fyt,tu^si loretta e
päitään syleijieyji käsi herpaantui.
Ned siveli-rajusi veti sit­ten
esille tpise^ tULp^jn ja istuutui»
"JVIin^ . . . ^inäen ynimärrä'Vsa^
noi. hän.
"Olen niin pnne,ton", nyyhkytti tyt­tö.
"Miksi te o.lette onneton?"
^ "Koska . . ..M^ • ..häi(.tahtoo,
että minun on mentävä naimisiip h^*
nen kaiussaan."
Nedin, kasvat kirkastuivat heti jf
hän laski Iphdjutt^n kätensä tytöa
kädelle.
- '•Se ei Jcai voine tehdä ketään tyt­töä
onnetJtoraaksi"^ saiipi hän. 'f^t^
ka te ette. rakasta hiintä, ei ole mitaäa
syytä mennä . . .niin, tietysti,teette ?
rak^ta ha#tä??'
I^or^tt^pjyidis.ti päitään ja olkain*
tään voiniakkaasti.
, •
Ba^liforid taJ^tpi varmasti vakuut­tautua
siitä ^^^asta. .
"EnV, vakuMitä tyttö kiiya^
"Minä en rakasta Billyä! -^I»na e?
rakasta^BillyJi!"
'^koska'te ette häntä rakasU,