Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 4, 1956

              V R K K E I L \ ^ aikakirjojen varhai­simmista
luvuista löytyy eräs nimi, joka
jo on yleisesti painunut unohdukseen,
mutta jonka vertaista ei ple toista, kun
oikein olantakaa alkaa etsiä kaikkien
aikojen suurinta nyrkkeilijää.
Jem Mace on se nimi!
Macen nimi ei kaiu tutulta korvis­samme,
koska hänen uransa maailman­mestarina
loppui, ennenkuin nykyajan
nyrkkeilyhistoria alkoi. (Tämä tapah­tui
syysk. 7 p:nä v. 1892 Jim Corbettin
voittaessa raskaansarjan maailmanmes­taruuden
John L . SuUivanilta, jolloin
ensi kertaa mestaruusottelu järjestettiin
jQueensburyn markiisin sääntöjä nou­dattaen.)
Tosin Mace vielä otteli sa­tunnaisesti
tämän vuosisadan puolella
— hänhän kuoli vasta V. 1911 89 vuo­den
ikäisenä — mutta hän oli jo vuonna
1873 virallisesti luopunut maailman-mestaruusarvöstaan
kenenkään pysty­mättä
antamaan hänelle kunnon vastus­ta.
. •
Miksi voidaan Mace asettaa kaikkien
aikojen huipulle? Syyt ovat seuraavat:
Hän loppujen lopuksi on nykyajan
nyrkkeilyn isä. <Hänen perillisiään suo­raan
alenevassa polvessa ovat oikeas­taan
kaikki vuosisatamme mestarinyrk-keilijät.
Hän oli ensimmäinen nyrkkei­lijä,
joka hallitsi nykyajan kehäteknii-kan.
Tämä ei kuitenkaan riitä asettamaan
kuninkaan manttelia hänen hartioilleen.
Lisäansioita hänellä sentään riittää:
Hänen uransa kesti kauemmin kuin ke­nenkään
muun nyrkkeilijän. Hän ot­teli,
niin uskomattomalta kuin se kuu­lostaakin,
kaiken kaikkiaan 56 vuotta!
Hän taisteli suurempaa ylivoimaa vas­taan
kuin kukaan muu mestari; hänen
vastustajansa yleensä painoivat 10 a
30 kiloa enemmän kuin hän. Ja silti
häntä ei kukaan koskaan pystynyt va­kuuttavasti
voittamaan.
Kaiken tämän ohella hän soitti viulua
niin hyvin, että olisi selviytynyt kunni­alla
vaikkapa Sibeliuksen konsertosta.
Hän oli nim. mustalainen, vaikka hän
ei kuvasta päättäen siltä näyttänyt ja
hän itsekin kiivaasti kielsi sen myöhem­pinä
vuosinaan, jolloin hän seurusteli
lordien ja ruhtinaitten kanssa Englan­nissa
sekä senaattorien ja presidenttien
kanssa Amerikassa. Hänet tunnettiin
kuitenkin laajalti haukkumanimellä 'the
Gipsy' (mustalainen). Oikeastaan hä-
, taskuvaras
neliä ei ollutkaan syntyperäistä sukuni­meä.
Sen, jolla hän julkisesti esiintvi,
sai hän nuoruudessaan varsinaisen am­mattinsa
johdosta. Hän oli näet tas­kuvaras.
Hänen aikanaan — hän oli
syntynyt Englannissa v. 1831 —
•mace' Englannin katukielellä tarkoitti
ihmistä, jolle oli yhdentekevää, kenen
taskuun hän kätensä pisti. Vielä silloin,
kun hän oli saavuttanut maaibnanmes-taruutensa
ja hänellä riitti rahaa vaik­kapa
jakaakseen muillekin, hänen ys­tävänsä
saattoivat löytää Macein kivi­kovan
kouran taskuistaan. Mutta kun
he kaikella kunnioituksella tekivät hä­nelle
huomautuksen asiasta — maail­manmestaria
on syytä puhutella kohteli­aasti
kaikissa tilanteissa — Macellä oli
tapana vastata: 'Ali right, pane oma kä­tesi
minun taskuuni. Silloin olemme
tasoissa .'
Mace aloitti nyrkkeilyuransa 16-vuo-tiaana.
Alku oli omituinen.: Kaikilta
vaistoiltaan hän oli viulisti, eikä häntä
kiinnostanut paljon mikään muu kuin
hänen soittimensa. Hän ansaitsi lei­pänsä
pikku pojasta lähtien soittamalla
kerjäläisenä markkinoilla. Kerran kol­me
juopunutta kalastajaa hyökkäsi hä­nen
kimppuunsa, kiskoi viulun hänen
käsistään ja iski sillä häntä päähän.
Viulu särkyi tuhanneksi nuuskaksi. Poi­ka
suuttui silmittömästi, syöksyi kuin
haavoittunut peto kiusaajiensa päälle ja
tyrmäsi koko porukan.
Eräs asiantuntija sattui näkemään
tämän näytelmän. Nat Langham oli
hänen nimensä ja hän oli eräänlainen
nyrkkeilypromoottori. Englantilaisilla
markkinoilla siihen aikaan yleensä jär­jestettiin
kehäotteluita. Promoottori
kuljetti mukanaan pari kolme kovais-kuista
miestä, jotka olivat valmiit koh­taamaan
keneit vain yleisön joukosta.
Tapana oli houkutella kylän väkeviä
nuorukaisia kokeilemaan voimiaan tar­joamalla
viitisen puntaa sille, joka kes­täisi
kolme tai ehkä neljä erää. Markki-nanyrkkeily
tarjosi nuorille tekijämie-hille
erinomaista valmennusta, ja moni
Englannin kehien suurimmista nimistä
on lähtöisin sieltä. No, Mace oli köy­hä,
rahaa ei ollut uuden viulun ostami­seen,
ja kun hänelle tehtiin houkuttele­va
tarjous, hän antautui nyrkkeilijäksi.
Hän kulki sitten Langhamin seurueessa
pari sesonkia.
IMacen ensimmäinen huomattava ot-
Tibetin joissa on runsaat vesivoi­ma
varat. Niillä on monia erilaisia
edullisia ominaisuuksia. Jokien
virtausnopeus on suuri ja vaihtelut
siinä vähäiset, korkeuserot ovat
jyrkät ja maastosuhteet edulliset.
Niitä voidaan täysin käyttää hyö­dyllisiin
tarkoituksiin. Tibetissä
työskentelevien , kartoitusryhmien
arvion mukaan voidaan Etelä-Tibet
sähköistää pelkästään käyttämällä
tarkoin hyväksi Tsangpo-joen vesi-voimavarat.
Yksistään Tsangpo-joen
keski- ja alajuoksun voima-teho
on runsaat 62 miljoonaa kilo-kattia.
Himalajalla ja Tsangpo-joen kes-
-^i ja alajuoksulla on laajat alat
koskematonta metsää. Täällä kas­vaa
suuressa arvossa pidettyä Hi­malajan
kuusta ja mäntyä sekä Hi­malajan
sypressiä ja koivua. Tsang-
Po-joen koskemattomien metsien
a^aon kolmannes Koillis-Kiinassa
sijaitsevien suurten Khingan-vuor­ten
metsäalasta. Tibetin lämpimis­sä
jokilaaksoissa kasvaa persikka,
aprikoosi, banaani, päärynä ym.
hedelmät.
Monia niistä arvokkaista lääke-j^
asveista, joita Kiinassa on käytet-ly
vuosisatoja, saadaan ylätasan-gon
lumihuippuisilta vuorilta,
aroilta ja metsistä. Eräiden tutki­mustulosten
mukaan Tibetistä saa­tavissa
lääkekasveissa on enemmän
lääkeaineita kuin muualla Kiinassa
tuotetuissa.
Vuorilla, sankoissa metsissä ja
laajoilla aroilla tavataan villihevo­sia,
villihärkiä, vuohia, karhuja,
tiikereitä, leopardeja, hirviä ym.
eläimiä. Niistä saadaan suuret mää­rät
arvokkaita turkiksia, karhun-sappea,
hirvensarvia, tiikerinluita
ja myrskiä. Ikuisen lumen peittä-mältä
Himalajalta saadaan lumika-laksi
kutsuttua erikoistuotetta, jo­ka
alustavien arvioiden mukaan on
arvokas munuaisia vahvistava lää­keaine.
Aikaisemmin aiheutti kulkuyh­teyksien
puute suuria vaikeuksia
tibetiläisille. Matkustajat ovat näi­hin
asti pitäneet Sikangin ja Tibe­tin
välistä matkaa vaarallisena.
Nykyisin on Tibetin pääteiltä yh­teys
Pekingiin. Jakit ja muulit ei­vät
enää ole tärkeimpiä kuljetus­välineitä
Tibetin ja Kiinan muiden
osien välillä. Lukuisat kuorma-autot
kuljettavat nykyisin maan
muista osista tarvikkeita Tibetissä
suoritettavan rakennustyön avuksi.
telu oli mustalaiskuningas 'Farden*
Smilhiä vastaan. Smith oli toistasataa
kiloa painava jättiläinen. Xuori Mace
painoi neljättäkynuiientä kiloa vähem­män,
mutta silti päihitti vastustajansa.
Sitten seurasi pari muuta sen ajan kuu­luisuutta.
Bob Brettle ja Bob Travers.
Osoituksena siitä, miten rankkaa hom­maa
nyrkkeileminen siihen aikaan oli,
mainittakoon että Travers-ottelu kesti
57 erää, kunnes pimeän tulo pakotti
keskeyttämään vihollisuudet. Seuraa­vana
aamuna seurasi jatko, joka kestet­tyään
useita kymmeniä eriä lisää, päät­tyi
Macen voittoon tyrmäyksellä.,
Macen maineikkain vastustaja ennen­kuin
hän kohtasi Englannin mestarin
Tom Kingin, oli runsaasti toistasataa
kiloa painava hirviö, Sam Hurst, josta
kerrotaan, että hän voi kaataa hevosen
yhdellä iskulla. Mace väisti tätä tap­pavaa
iskua muutaman kerran, hämäsi
Hurstia valelyönnillä ja sai tämän puo­lustuksen
avautumaan. Murhaava oi­kea
ampui aukon läpi ja Hurst oli ta­juton
kolme vuorokautta.
Mace oli valmis haastamaan Kingin
otteluun Englannin mestaruudesta.
Kingillä oh seitsemän kilon ylivoima,
mutta tammikuun 18. p:nä v. 1862 hän
makasi lattialla hävinneenä 43 erän
painajaisen jälkeen. ^
Kymmenen kuukautta myöhemmin
King ja ^lace kohtasivat toisensa uu­sintaottelussa,
ja 21 erän jälkeen King
julistettiin voittajaksi. Millä perus­teella
se tapahtui, on vaikea todeta.
King voitti seuraavana vuonna maail­manmestaruuden,
mutta oli oppinut niin
pelkäämään Macea, ettei uskaltanut
kohdata häntä kohnatta kertaa. King
luopui sitten vapaaehtoisesti kruunus­taan
V. 1864.
Mace vaati tällöin mestaruutta itsel­leen,
mutta eräs Joe Goss esitti vasta­lauseen.
Toukokuun 24. p:nä 1866
Mace ja Goss kohtasivat Farmingha-missä;
He esittivät varjonyrkkeilyä pa­rikymmentä
minuuttia iskemättä ker­taakaan,
sitten paiskasivat kättä ja
hyppäsivät pois kehästä. He olivat
huomanneet poliisikonstaapelin yleisön
joukossa ja pelkäsivät joutuvansa lin­naan,
jos he olisivat toden teolla ryh­tyneet
vaihtamaan iskuja.
Saman vuoden elokuun 6. p:nä mie­het
ottelivat toisen kerran Thames-joen
rannalla iLontoon ulkopuolella. Mace
voitti 21 erässä ja julistettiin maailman­mestariksi.
Hän oh silloin jo 35 vuo­den
ikäinen, eH vuotta vanhempi kuin
Joe Louis on nyt. Ja kuitenkin Joe
Louis esitti 'vanhuuden' oireita jo vii­mevuotisessa
ottelussaan Joe Walcottia
vastaan.
Päästyään huipulle Mace tarjoutui
puolustamaan mestaruuttaan kaikkia
haastajia vastaan. \'astustajaa ei löy­tynyt
— ei ainakaan Englannissa.
Pari vuotta myöhemmin hän matkus­ti
Amerikkaan. V. 1870 hän kohtasi
Amerikan mestarin Tom Allenin New
Orleansissa. Allen oli 30-vuotias ja
painoi 190 naulaa, Mace oli jo 39-vuo-tias
eikä painoa ollut kuin 154 naulaa.
Mutta AUen makasi unten maailmassa
10 erässä.
Macellä oli muitakin otteluita Ame­rikassa,
mutta kukaan ei pystynyt riis­tämään
häneltä mestaruutta, vaikka .
hän oli jo ylittänyt 40:n vuosirajan.
Sitten hän matkusti Australiaan ja
siellä ryhtyi toimimaan nyrkkeilyn o-pettajana.
Eräs hänen ensimmäisistä
oppilaistaan oli suuri ja kömpelö nee­keri,
josta kukaan ei odottanut koskaan
kehittyvän kunnon nyrkkeilijää. Mut­ta
Mace oli niin erinomainen opettaja,
että Peter Jacksonia vieläkin, monet a-siantuntijat
pitävät kehätekniikan ih-.
meellisimpänä taitajana, Mace opetti
eräälle laihalle sepän apulaiselle eron
koukun ja suoran välillä, ja Bob Fit-zimmons
oppi läksynsä niin hyvin, että
muutaman vuoden päästä tyrmäsi Jim
Corbettin ja sai maailmanmestarin
Laiianty*nfl, elbkuusx 4 piiTäna. 1956
Mantereet liikkmmt
3 metriä vuosisadassa
Englantilainen professori Patrick
Blackett sanoi Nobel-palkinnon saa jäin
kokouksessa äskettäin, että mantereet
liikkuvat jatkuvasti. Liikkuminen ei
ole erikoisen nopeaa, noin kolme met­riä
vuosisadassa.
.\merikka ja Afrikka pvai Joskus
menneisyydessä muodostaneet kokonai­suuden,
mutta ovat sitten siirtyneet yhä
kauemmaksi ja kauemmaksi toisistaan.
Afrikka on 300 miljoonan vuoden ai­kana
Etelänavan yli. Intia oli 70 mil­joonaa
vuotta sitten päiväntasaajan
eteläpuolella. Englanti oli huomatta­vasti
lähempänä päiväntasaajaa ja sen
lisäksi se on siirtymisensä aikana kään­tynyt
30 astetta myötäpäivään.
Maapallon magneettisuutta koske\'at
tutkimukset ovat Blackettin kertoman
mukaan tehneet mahdolliseksi maan
historian kulun selvittämisen yli kah­den
miljardin vuoden ajalta. Magneet­tisen
pohjoisnavan on mm. havaittu si-jaineen
yli 200 miljoonaa vuotta sitten
Tyynessä valtameressä Siperian itäpuo­lella.
kruunun päähänsä. Corbett oli niyö»
välillisesti hänen oppilaansa. Larry
Foleylta Gentleman Jim oppi nyrkkeily-taitonsa,
ja Foley puolestaan oli sen op­pinut
Maceltä.
Näin on asian laita. Tutkitaanpa
kenen nykyajan huippunyrkkeilijän u-raa
tahansa hänen tietonsa ja taitonsa
juontavat, joko välittömästi tai välilli­sesti,
Jem Macestä.
Mace osasi lyödä nopeammin kuin
Joe Louis ja väistää vastustajansa isku­ja
paremmin kuin kukaan hänen seu­raajistaan.
Hän osasi nyrkkeilytaidon
niin täydellisesti, että pystyi voitta­maan
otteluita vielä yli 70-vuotiaana.
Mace ei ikinä ylittänyt keskisarjan
painorajaa. Hänen painonsa hädin tus­kin
koskaan pääsi 70 kiloon. Ja pituut­ta
hänellä oli vain n. 172 sm. Mutta,
hänen vartalonsa oli ihanteellisen sopu­suhtainen
ja liikkeissään hän oli kuin
vilh* eläin. Melkein loppuun saakka
hän oli hyvinvoivan nuorukaisen näköi­nen;
ei ollut vähääkään mahaa, ei kui­tuisia,
kuluneita lihaksia, eikä vanhuk­sen
velttoa läskiä. Mace kerskaili, että
hän osasi lyödä nopeammin ja kovem­min
kummallakin kädellä kuin kukaan
hänen vastustajistaan. Ja kun jälkim­mäiset
olivat yhtä mieltä, asia lieneekin
sitten. Kehässä hän oli tyylivirtuoosi
ja vasemman suoran maineikkain mes­tari,
ellei suorastaan sen keksijä. Hän
oli todellinen maailmanmestari, koska
hän kiersi kaikki maailman kolkat ja
otteli kaikkien mahdollisten ja mahdot­tomien
haastajien kanssa.
Kerran Mace kuuli parista nyrkkeili­jästä,
jotka molemmat väittivät olevan­sa
Etelä-Afrikan mestareita. Mutta
kun ottelu järjestettiin, heidän välillään
ei ratkaisua syntynyt. Mace päätti sel­vittää
pulman. 'Minäpä lähden Afrik­kaan
ja lyön molemmat' hän kertoi ys­tävilleen
Lontoossa. Ja niin hän te­kikin.
Kohdaten heidät vuoron perään
viikon sisällä hän tyrmäsi molemmat.
Hän oli silloin 71 vuoden ikäinen!
Vielä elossa olevat asiantuntijat, jot­ka
tunsivat hänet, kertovat hänen olleen
silloinkin kovan ja lihaksikkaan kuin
nuori Jack Dempsey ankaran valmen-nuskuurin
jälkeen.
Mace eli vielä yhdeksän vuotta .Afri­kan-
matkansa jälkeen parempaa nyrk­keilijää
kohtaamatta. Hän kuoli mat­kaili
jakodissa. viulu ja nyrkkeilykintaat
vastakkaisilla puolilla vuodettaan. Hä­nen
otteluistaan ei ikinä pidetty tark­kaa
lukua, mutta niitä lienee ollut kai­ken
kaikkiaan toistatuhatta!
JENKKL
• u 3