1943-05-15-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
kuriiri!
neet
Kuka on Devereux? Ahaa,
nirat. Mies toisensa. jäUseej^ tun- Vukpn jymisi kumeasti ja riuhtoi
keutui t>Tkkien esun g,saadakseea kahleitaan. Hänen täytyi tehdä pit-kuulla
ystänstään ja tovereistaa» ja kiä. kerroksia, sillä tie^ oli alkanut
oli pian puhuttu, sillä he olivat tai- * Greenwichin parkinruskeat kasvo:
Nentmeen Mmookissa, tuhannen muuttuivat tummanpuQaisek$i ja
;;5ättan pois taas niiR ymmällään, romahdeUa nopeasU kiitävän vir- S S^ t « ^ ^ ' ^ f ' ^ ^ siirtyi kön^^öoä ^jaäii..
huomannut edes kirota. Kun taan, ja amnvottavia raUoja repes^L ~ «Ja t ä ^ oa Matthewshän o.
tullut toiselta Berkleystä. Onpa täällä muutaniie»
fen kulkueen keskipisteenä. Ooppe- puunhakkaajan mökille erään saaren
jatalon luona oli hän kiil;^tyneen rantaan, niin koirat oikeammin ui-kansanjoukon
piirittämä, jossa jo- vat kuin juoksivat maahan. Mökin
kainen taisteli tilaisuudesta saada tie- kumpainenkin asukas otti hänet vas-
.tojaJosj^lHJ^i^i^!?™^^^ tpveris- .J;aau--happ3min-ilwiein, fm^
T^^Z Tnta taholta Dvvdettiin hän- päästi koiransa valjaista ja rupesi
keittämään heidän tulellaan.
Donald ja Davy olivat oikeita kel-vottomain
ihmisten tyyppejä. Kanadassa
syntyneinä skottilaisista
vanhemmista ja kaupungissa kasvaneina
olivat he eräänä hulluna hetkel
l ä olleet erotetut kaksitoista'kuu- He ympäröivät hänet innostunei-n"
f'.n- johUvat hänet leiriin, varustivat
kitkallinen, alajoelta Jvantautuva_ h^nfit.Xuivil4a^^^^
J>:4p-.ia^j^=liR%-'i(yka-1fämiiÄ sii- mukillidn-i
taan. Joka pyydettiin hän
ta tulemaan kallistamaan lasillinen.
Milloinkaan ei ketään oltu Klondy-kessa
otettu niin avosylin vastaan.
Koko Da\vson surisi.kuin ampiaispesä.
Sellainen määrä tapaturmia oli
ennen kuulumatonta sen historiassa-
Jok'ikinen merkityksellinen mies, jo^
k^ oli matkustanut etelään, oli tu-houtanut!
Väestö virtasi ulos taloisr.
taan. Vesistöjen ja virtojen varsilta
ryntäsi hurjasti tuijottavia miehiä
hen saakka kuuluneen pauhun ja
melun, saattoi heidät miehissä lähtemään
rantapenkereelle. Jäälle noussut
vesi oli kohonnut, ja jää> jota
kohtasi sekä ylhäältä- että alhaalta-päin
tuleva painostus, ponnisteli irtautuakseen
rantojen puristuksesta.»
Halkeamia ja railoja repesi katseli-nään-
hyljänneet konttoripaikkansa, joiden nähden, ja ilma kaikui alino-ottaneet
pankista säästörahansa ja
lähteneet Klondykeen. Ja nyt he
parast'aikaa.saivat kokea maan tarjoamia
vastuksia. Vailla muonaa ja
tapaamaan sitä, joka oli kertonut, täs^ yrittdiäisyyttä ja ^oyan koti-ikävän
tä verilöylystä. Bettlen venäläissu- vaivaamina he olivat P. C.-yhtiössä
kuinen vaimo istui takan ääressä ja
nyökytti lohduttomana ruumistaan,
samalla herkeämättä- sirottaen valkeata
tuhkaa korpinmustaan tuk^
kaansa. Parakeilla laskettiin liput
surun merkiksi puolitankoon.^ Daw-m
murehti kuoUeitaan.
saaneet. toimen. Heidän piti hakata
halkoja sen höyryaluksille, ja
heille» oli luvattu hy\'an suoritetun
työn jälkeen paluupiletti kotiin. Vähääkään
ajattelematta jäidenlähdön
seurauksia he olivat selvästi osoittaneet
kelvottomuutensa valitsemalla
olinpaikakseen juuri tämän saaren.
Vaikkei INIontana Kidilla ollutkaan
kokemusta siitä, miten jäidenlähtö potti ne sekasotkuiseksi rykelmäksi,
tällaisessa suuressa joessa tapahtuu, Mutta miehet riensivät niitä autta-katseli
hän kuitenkin huolestuneesti niaan pelastaakseen itsensäkin, heit-mn
Klondyke7"huomätuin ja'7aras ympärilleen ja loi ikävöiviä katseita täytyivät keskelle hurjaa sekasortoa
Hänelle annettiin ruokaa ja ^^"kaiselle rannalle, jossa korkeat ja leikkasivat tuppiveitsillään poikki
kalliot tarjosivat
Tätä Montana Kidin menettelyä
ei yksikään ihminen saata ymmärtää.
Mutta kokonaista viisi päivää
)li seutu hänen toimestaan vaipunut
tkuun ja suruun ja viisi päivää oli
nies.
•uodevaatteisiin nähden mitä vain
arasta oli. Kapakat tarjosivat hä-elle
maksuttoman ravinnon. Haen
luonaan kävi tupaten vieraita,
'.orkeat virkamiehet tulivat saa-laan
häneltä lähempiä tietoja, ja
ipteeni Constantine tovereineen
Jtsui hänet vieraakseen;-parakeille,
iutta sitten eräänä päivänä ajoi De-
Teux, kuriiri, uupuneine koirineen
Luppa-asiamiesten konttorin eteen,
uollut? Kuka hitto niin on sanoit.
Saisipa hän vain hirvenpaistin
:ensä, niin kyllä hän näyttäisi, mi-
1 kuollut hän on. Mitä kummia?
Jvernööri Walsh? H^n oli leiriy-
^J't Little Salmonin luo,- ja
Brien taas palaisi ensi avovedellä.
loUutko? Xo, hirvenpaisti vain
häntä lukemattomilla mukillisilla
mustaa teetä.
Donald ja Davj- olivat huomaamatta
jääneinä vetäytyneet tupaansa
pelamaan korttia. Montana Kid
seurasi heitä yhdessii poliisin kanssa.
"Siinä on — pukekaa vähän kuivaa
yllenne", sanoi hän ja veti muutamia
vaatekappaleita esiin niukasta
varastostaan» "Luulen, että teidän
täytyy nyt kömpiä sänk)ryn minun-,
kin luonani."
"No, sanonpa sitten vain, että t^
olette oikein ihmisystävä", selitti pc»
liisi ja veti jalkaansa toisen sukkia..
"Ikävä kyllä minun täytyy viedä teidät
takaisin Dawsoniin, mutta uskallan
sentään toivoa, ettei siellä olla
kovin ankaroita teitä kohtaan."
"No, no — hiljaa mäessä." Kid
hymyili merkitsevästi. "Emmehän
vielä ole matkalla. Kun minä lähden
täältä, niin käännän suuntani
rat syrjään suorassa kulmassa ja rie- jokea alas, ja otaksun, että tekin
teette saman."
"En, jos kerran..."
"Tulkaa vain mukaan, niin näytän
teille jotakin. Nämä kirotut
hölmöt" — hän osoitti peukalollaan
maa terävästä ja kovasta paukkeesta,
samanlaisesta kuin kirkkaana
päivänä kuuluu ampumalinjalta.
Ylävirralta läheni saarta kaksi
miestä, jotka täyttä* vauhtia ajoivat
koiravaljakolla pitkm jäänkaistalet-ta,
mikä ei vielä ollut vaipunut ve»
den alle. ^Mutta juuri kun Kid sai
heidät näkyviinsä, saavuttivat he
jään reunan ja alkoivat polskien edetä
vedessä. Jääkaistale heidän täkänän
murtui ja hajosi. Aukeamasta
tulvahtanut vesi nousi heidän vyötäisiinsä,
hautasi reen ja sysäsi koi-esteenä
olevat köydet. Sitten he
pinnistäyt3avät rannalle lapi pyörteisenä
kiitävän veden ja jään hajoil-lessa
heidän allaan, sillä välin kun
Kid etumaisena ennen muita hyppäsi
alas jäälohk^ille auttamaan heitä
maihin.
"Mitä kummia, täällähän on itse
Montana Kid!" huudahti toinen
miehistä^uuri kun Kid sai autetuksi
varman suojan
Pohjolan jäiltä.
Koirat ruokittuaan ja syötyään
hän sytytti piippunsa ja meni ulos
katselemaan tilannetta. Kuten joen
muidenkien saarien, oli tämänkin ylävirran
puolinen pää korkeampi, ja
sinne olivat Donald ja Davy rakentaneet
^majansa ja latoneet pitkät
puupinonsa. Kaukaisimpaan rannan-pohjukkaan
oli tuskin mailin matka hänet rantatöyräälle. Hän oli puet-ja
saaren ja lähimmän rannan välillä tu ratsastavan poliisin tulipunaiseen että :Montana Kid osoitti kädellään
oli miltei sata kyynärää leveä kana- viittaan ja vei leikillisesti kunniaa \aioroin ylä-, vuoroin alavirralle, ja
va. Ensi katsahduksella tunsi Montana
Kid halua ottaa koiransa ja lähteä
kiinteälle maalle, mutta lähemmin
tarkastettuaan hän huomasi, että
saaren yläpään edustalla kohisi voimakas
virta. Alempana teki virta
J5rrkän mutkan^ länteen, ja siinä koh-molempia
takana olevia skottilaisia
— "olivat pähkähulluja asettuessaan
tänne. Pankaa piippuun nyt ensin
— se on helkkarin hyvää tupakkaa
— ja nauttikaa siitä niin kauan kuin
saatatte. Te ette eniiä montaa kertaa
saa tilaisuutta tupakoida."
Poliisi seurasi häntä kummastellen,
ja Donald ja Davy laskivat kortit
kädestään ja lähtivät perässä.
Minookista tulleet miehet näkivät.
in, kyllä hän näyttäisi.
fa Dawson surisi yhä kuin ampi- dassa oli joukko pieniä luotoja,
pesä. Parakeilla vedettiin lippu "Tässä joutuvat jäät puristuk-ä.
ja Bettlen vaimo peseytyi ja pu- seen", sanoi hän itsekseen,
puhtaat vaatteet ylleen. Yhdys- Puolitusinaa rekeä, jotka ilmeises-ita
lausui v»byrnättä toivomuk- ti olivat matkalla Daw5oniin, lähes-j
että Montana Kidin piti hävitä tyi loiskien saaren rantaa. Näihin
J-^-istä? Ja Montana Kid teki asti oli joella matkustaminen ollut
toisen arveluttavaa, nyt se jo oli mahdotonta,
ja matkustajain olo näytti todella
tukalalta, ennenkuin he olivat päässeet
rantaan ja lähtivät puunhak-kaajain
mökille päin. Eräs heistä
tehden kätensä lakkiin,
"Minulla on vangitsemismääräys
teidän tiliinne, Kid", jatkoi hän ja
veti povitaskustaan tahrautuneen paperin,
"ja toivon, että seuraatte meitä
hyvällä."
Montana Kid heitti silmäyksen se-he
tulivat hänen luokseen.
"Mikäs on?" kysyi Sutherland.
"Oh, eipä mitään erikoista." Kid
näytti . hyvin välinpitämättömältä.
"Tämä paikka vain ennen pitkää
muodostuu tosi helvetiksi. Näettekö
tuota mutkaa tuolla? Sinne ab-
— ja kuten tavallista
Ilen koiravaljakossa. Dawson
helpotusta, kun hän öli matkal-lukonia
alas, ja hänen toivottiin
n^miten päätyvän sinne^ minne . . ^ j . - .
•uneet syntiset lopulta joutuvat, näytti olevan lumisokea ja piteli a-län
jälkeen alkoi varastetun koi- vuttomana kiinni reenperäst,ä. He
olivat kaikki tummaihoisia nuoria
miehiä, karkeisiin tamineihin puettuja
ja matkasta uupuneita, mutta
Montana Kid oli ennenkin tavannut
sellaista väkeä ja tiesi, etteivät.he
kasortoiselle joelle ja kohautti olka- taa virta miljoonia jäätonneja.
päitään. Poliisi katsahti samaan
suuntaan ja hymyili.
"Missä koirat ovat?" kysyi hänen
seuralaisensa.
• "Hyvät herrat!" keskeytti poliisi.
"Tämä matkatoverini on Jack Sutherland,
numero 22 omistaja. El
Doradon . . ."
"Ei kai vain Sutherland 92:sta?"
limmät röykkiöt murtuvat ensin irti,
kun taas alemmat juuttuvat kiinni,
ja puh!" Hän teki dramaattisen
eleen — huitaisi kädellään yli koko
saaren. "Miljoonia tonneja", lisäsi
hän arvelevaisesti.
"Ja miten silloin käy puupinc-jemrae?"
Davy. Kid toisti puhuvan
eleensä ja Davy vaikeroi: "Monien
keskeytti lumisokea ja hapuili epä- kuukausien työ! Se on ihan mahdo-varmasti
hänen kättään.
Ijakon omistaja hälistä, valitti
eeni Constantinelle ja sai hänel-imaksi
poliisimiehen.
* * •
iämääränään Circle City ja ke-jään
murentuessa reenjalas- olleet hänenlaisiaan.
i^Ja käytti Montana Kid hvväk- "Halloo! Missä kunnossa on tie
piteneviä päiviä ja hoputti koi- Davvsonin puolella?" kysyi etummai-
' eteenpäin sekä myöhään että sena kulkeva ja antoi katseensa vael-staa
ohi Donaldin ja Davyn ja kiinnitti
sen Kidiin.
Ensi tapaaminen on erämaassa yksinkertainen
suorasukainen. Kes-
"Sama juuri." Sutherland fkrttui
hänen käteensä.
"Ja entäs te?"
"Oh, minä tulin myöhemmin kuin
te,, mutta minä muistan teidät aloit-telijavuosiltani
— te olitte silloin
tonla. Voin kyllä uskoa, että puhutte
vain leikkiä. Oi, sanokaa toki, että
puhutte vain leikkiä", rukoili hän.
Mutta kun Kid vastasi naurunhc-hotuksella
ja käännähti kantapäil-lään
ympäri, ryntäsi Davy puupinojen
luo ja alkoi mielettömällä innolla
iin. Hän oli sitäpaitsi aivan
että koiravaljakon omistaja
f» hänen kintereillään, ja hän
1 sentähden päästä Yhdysvalto-
P. G:n töissä. Pojat!" huusi hän ja viskellä halkoja etemmäksi rantatöy;-
kääntyi sivuun, "täällä on Suther- räältä.
land, tämän seudun entisaikaisia u-ranuurtajia.
Tulkaa tänne, kullanetsijät,
ja löykää kättä hänen kans- han kyseessä monen kuukauden työ
saan. Katsokaa, Sutherland, tämä ja kotimatka!"
on Green\vich — hän on ollut muka- Donald tarrasi hänen käsivarteen-na
parina työkautena." sa ja ravisteli häntä, mutta hän riuh-
"Minä olen kuullut hänestä pu- tasi itsensä irti. "Etkö sinä kuule
"Autahan toki, Donald!" huusi
hän. "Etkö sinä voi auttaa? On-kyseessä
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 15, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-05-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki430515 |
Description
| Title | 1943-05-15-09 |
| OCR text | kuriiri! neet Kuka on Devereux? Ahaa, nirat. Mies toisensa. jäUseej^ tun- Vukpn jymisi kumeasti ja riuhtoi keutui t>Tkkien esun g,saadakseea kahleitaan. Hänen täytyi tehdä pit-kuulla ystänstään ja tovereistaa» ja kiä. kerroksia, sillä tie^ oli alkanut oli pian puhuttu, sillä he olivat tai- * Greenwichin parkinruskeat kasvo: Nentmeen Mmookissa, tuhannen muuttuivat tummanpuQaisek$i ja ;;5ättan pois taas niiR ymmällään, romahdeUa nopeasU kiitävän vir- S S^ t « ^ ^ ' ^ f ' ^ ^ siirtyi kön^^öoä ^jaäii.. huomannut edes kirota. Kun taan, ja amnvottavia raUoja repes^L ~ «Ja t ä ^ oa Matthewshän o. tullut toiselta Berkleystä. Onpa täällä muutaniie» fen kulkueen keskipisteenä. Ooppe- puunhakkaajan mökille erään saaren jatalon luona oli hän kiil;^tyneen rantaan, niin koirat oikeammin ui-kansanjoukon piirittämä, jossa jo- vat kuin juoksivat maahan. Mökin kainen taisteli tilaisuudesta saada tie- kumpainenkin asukas otti hänet vas- .tojaJosj^lHJ^i^i^!?™^^^ tpveris- .J;aau--happ3min-ilwiein, fm^ T^^Z Tnta taholta Dvvdettiin hän- päästi koiransa valjaista ja rupesi keittämään heidän tulellaan. Donald ja Davy olivat oikeita kel-vottomain ihmisten tyyppejä. Kanadassa syntyneinä skottilaisista vanhemmista ja kaupungissa kasvaneina olivat he eräänä hulluna hetkel l ä olleet erotetut kaksitoista'kuu- He ympäröivät hänet innostunei-n" f'.n- johUvat hänet leiriin, varustivat kitkallinen, alajoelta Jvantautuva_ h^nfit.Xuivil4a^^^^ J>:4p-.ia^j^=liR%-'i(yka-1fämiiÄ sii- mukillidn-i taan. Joka pyydettiin hän ta tulemaan kallistamaan lasillinen. Milloinkaan ei ketään oltu Klondy-kessa otettu niin avosylin vastaan. Koko Da\vson surisi.kuin ampiaispesä. Sellainen määrä tapaturmia oli ennen kuulumatonta sen historiassa- Jok'ikinen merkityksellinen mies, jo^ k^ oli matkustanut etelään, oli tu-houtanut! Väestö virtasi ulos taloisr. taan. Vesistöjen ja virtojen varsilta ryntäsi hurjasti tuijottavia miehiä hen saakka kuuluneen pauhun ja melun, saattoi heidät miehissä lähtemään rantapenkereelle. Jäälle noussut vesi oli kohonnut, ja jää> jota kohtasi sekä ylhäältä- että alhaalta-päin tuleva painostus, ponnisteli irtautuakseen rantojen puristuksesta.» Halkeamia ja railoja repesi katseli-nään- hyljänneet konttoripaikkansa, joiden nähden, ja ilma kaikui alino-ottaneet pankista säästörahansa ja lähteneet Klondykeen. Ja nyt he parast'aikaa.saivat kokea maan tarjoamia vastuksia. Vailla muonaa ja tapaamaan sitä, joka oli kertonut, täs^ yrittdiäisyyttä ja ^oyan koti-ikävän tä verilöylystä. Bettlen venäläissu- vaivaamina he olivat P. C.-yhtiössä kuinen vaimo istui takan ääressä ja nyökytti lohduttomana ruumistaan, samalla herkeämättä- sirottaen valkeata tuhkaa korpinmustaan tuk^ kaansa. Parakeilla laskettiin liput surun merkiksi puolitankoon.^ Daw-m murehti kuoUeitaan. saaneet. toimen. Heidän piti hakata halkoja sen höyryaluksille, ja heille» oli luvattu hy\'an suoritetun työn jälkeen paluupiletti kotiin. Vähääkään ajattelematta jäidenlähdön seurauksia he olivat selvästi osoittaneet kelvottomuutensa valitsemalla olinpaikakseen juuri tämän saaren. Vaikkei INIontana Kidilla ollutkaan kokemusta siitä, miten jäidenlähtö potti ne sekasotkuiseksi rykelmäksi, tällaisessa suuressa joessa tapahtuu, Mutta miehet riensivät niitä autta-katseli hän kuitenkin huolestuneesti niaan pelastaakseen itsensäkin, heit-mn Klondyke7"huomätuin ja'7aras ympärilleen ja loi ikävöiviä katseita täytyivät keskelle hurjaa sekasortoa Hänelle annettiin ruokaa ja ^^"kaiselle rannalle, jossa korkeat ja leikkasivat tuppiveitsillään poikki kalliot tarjosivat Tätä Montana Kidin menettelyä ei yksikään ihminen saata ymmärtää. Mutta kokonaista viisi päivää )li seutu hänen toimestaan vaipunut tkuun ja suruun ja viisi päivää oli nies. •uodevaatteisiin nähden mitä vain arasta oli. Kapakat tarjosivat hä-elle maksuttoman ravinnon. Haen luonaan kävi tupaten vieraita, '.orkeat virkamiehet tulivat saa-laan häneltä lähempiä tietoja, ja ipteeni Constantine tovereineen Jtsui hänet vieraakseen;-parakeille, iutta sitten eräänä päivänä ajoi De- Teux, kuriiri, uupuneine koirineen Luppa-asiamiesten konttorin eteen, uollut? Kuka hitto niin on sanoit. Saisipa hän vain hirvenpaistin :ensä, niin kyllä hän näyttäisi, mi- 1 kuollut hän on. Mitä kummia? Jvernööri Walsh? H^n oli leiriy- ^J't Little Salmonin luo,- ja Brien taas palaisi ensi avovedellä. loUutko? Xo, hirvenpaisti vain häntä lukemattomilla mukillisilla mustaa teetä. Donald ja Davj- olivat huomaamatta jääneinä vetäytyneet tupaansa pelamaan korttia. Montana Kid seurasi heitä yhdessii poliisin kanssa. "Siinä on — pukekaa vähän kuivaa yllenne", sanoi hän ja veti muutamia vaatekappaleita esiin niukasta varastostaan» "Luulen, että teidän täytyy nyt kömpiä sänk)ryn minun-, kin luonani." "No, sanonpa sitten vain, että t^ olette oikein ihmisystävä", selitti pc» liisi ja veti jalkaansa toisen sukkia.. "Ikävä kyllä minun täytyy viedä teidät takaisin Dawsoniin, mutta uskallan sentään toivoa, ettei siellä olla kovin ankaroita teitä kohtaan." "No, no — hiljaa mäessä." Kid hymyili merkitsevästi. "Emmehän vielä ole matkalla. Kun minä lähden täältä, niin käännän suuntani rat syrjään suorassa kulmassa ja rie- jokea alas, ja otaksun, että tekin teette saman." "En, jos kerran..." "Tulkaa vain mukaan, niin näytän teille jotakin. Nämä kirotut hölmöt" — hän osoitti peukalollaan maa terävästä ja kovasta paukkeesta, samanlaisesta kuin kirkkaana päivänä kuuluu ampumalinjalta. Ylävirralta läheni saarta kaksi miestä, jotka täyttä* vauhtia ajoivat koiravaljakolla pitkm jäänkaistalet-ta, mikä ei vielä ollut vaipunut ve» den alle. ^Mutta juuri kun Kid sai heidät näkyviinsä, saavuttivat he jään reunan ja alkoivat polskien edetä vedessä. Jääkaistale heidän täkänän murtui ja hajosi. Aukeamasta tulvahtanut vesi nousi heidän vyötäisiinsä, hautasi reen ja sysäsi koi-esteenä olevat köydet. Sitten he pinnistäyt3avät rannalle lapi pyörteisenä kiitävän veden ja jään hajoil-lessa heidän allaan, sillä välin kun Kid etumaisena ennen muita hyppäsi alas jäälohk^ille auttamaan heitä maihin. "Mitä kummia, täällähän on itse Montana Kid!" huudahti toinen miehistä^uuri kun Kid sai autetuksi varman suojan Pohjolan jäiltä. Koirat ruokittuaan ja syötyään hän sytytti piippunsa ja meni ulos katselemaan tilannetta. Kuten joen muidenkien saarien, oli tämänkin ylävirran puolinen pää korkeampi, ja sinne olivat Donald ja Davy rakentaneet ^majansa ja latoneet pitkät puupinonsa. Kaukaisimpaan rannan-pohjukkaan oli tuskin mailin matka hänet rantatöyräälle. Hän oli puet-ja saaren ja lähimmän rannan välillä tu ratsastavan poliisin tulipunaiseen että :Montana Kid osoitti kädellään oli miltei sata kyynärää leveä kana- viittaan ja vei leikillisesti kunniaa \aioroin ylä-, vuoroin alavirralle, ja va. Ensi katsahduksella tunsi Montana Kid halua ottaa koiransa ja lähteä kiinteälle maalle, mutta lähemmin tarkastettuaan hän huomasi, että saaren yläpään edustalla kohisi voimakas virta. Alempana teki virta J5rrkän mutkan^ länteen, ja siinä koh-molempia takana olevia skottilaisia — "olivat pähkähulluja asettuessaan tänne. Pankaa piippuun nyt ensin — se on helkkarin hyvää tupakkaa — ja nauttikaa siitä niin kauan kuin saatatte. Te ette eniiä montaa kertaa saa tilaisuutta tupakoida." Poliisi seurasi häntä kummastellen, ja Donald ja Davy laskivat kortit kädestään ja lähtivät perässä. Minookista tulleet miehet näkivät. in, kyllä hän näyttäisi. fa Dawson surisi yhä kuin ampi- dassa oli joukko pieniä luotoja, pesä. Parakeilla vedettiin lippu "Tässä joutuvat jäät puristuk-ä. ja Bettlen vaimo peseytyi ja pu- seen", sanoi hän itsekseen, puhtaat vaatteet ylleen. Yhdys- Puolitusinaa rekeä, jotka ilmeises-ita lausui v»byrnättä toivomuk- ti olivat matkalla Daw5oniin, lähes-j että Montana Kidin piti hävitä tyi loiskien saaren rantaa. Näihin J-^-istä? Ja Montana Kid teki asti oli joella matkustaminen ollut toisen arveluttavaa, nyt se jo oli mahdotonta, ja matkustajain olo näytti todella tukalalta, ennenkuin he olivat päässeet rantaan ja lähtivät puunhak-kaajain mökille päin. Eräs heistä tehden kätensä lakkiin, "Minulla on vangitsemismääräys teidän tiliinne, Kid", jatkoi hän ja veti povitaskustaan tahrautuneen paperin, "ja toivon, että seuraatte meitä hyvällä." Montana Kid heitti silmäyksen se-he tulivat hänen luokseen. "Mikäs on?" kysyi Sutherland. "Oh, eipä mitään erikoista." Kid näytti . hyvin välinpitämättömältä. "Tämä paikka vain ennen pitkää muodostuu tosi helvetiksi. Näettekö tuota mutkaa tuolla? Sinne ab- — ja kuten tavallista Ilen koiravaljakossa. Dawson helpotusta, kun hän öli matkal-lukonia alas, ja hänen toivottiin n^miten päätyvän sinne^ minne . . ^ j . - . •uneet syntiset lopulta joutuvat, näytti olevan lumisokea ja piteli a-län jälkeen alkoi varastetun koi- vuttomana kiinni reenperäst,ä. He olivat kaikki tummaihoisia nuoria miehiä, karkeisiin tamineihin puettuja ja matkasta uupuneita, mutta Montana Kid oli ennenkin tavannut sellaista väkeä ja tiesi, etteivät.he kasortoiselle joelle ja kohautti olka- taa virta miljoonia jäätonneja. päitään. Poliisi katsahti samaan suuntaan ja hymyili. "Missä koirat ovat?" kysyi hänen seuralaisensa. • "Hyvät herrat!" keskeytti poliisi. "Tämä matkatoverini on Jack Sutherland, numero 22 omistaja. El Doradon . . ." "Ei kai vain Sutherland 92:sta?" limmät röykkiöt murtuvat ensin irti, kun taas alemmat juuttuvat kiinni, ja puh!" Hän teki dramaattisen eleen — huitaisi kädellään yli koko saaren. "Miljoonia tonneja", lisäsi hän arvelevaisesti. "Ja miten silloin käy puupinc-jemrae?" Davy. Kid toisti puhuvan eleensä ja Davy vaikeroi: "Monien keskeytti lumisokea ja hapuili epä- kuukausien työ! Se on ihan mahdo-varmasti hänen kättään. Ijakon omistaja hälistä, valitti eeni Constantinelle ja sai hänel-imaksi poliisimiehen. * * • iämääränään Circle City ja ke-jään murentuessa reenjalas- olleet hänenlaisiaan. i^Ja käytti Montana Kid hvväk- "Halloo! Missä kunnossa on tie piteneviä päiviä ja hoputti koi- Davvsonin puolella?" kysyi etummai- ' eteenpäin sekä myöhään että sena kulkeva ja antoi katseensa vael-staa ohi Donaldin ja Davyn ja kiinnitti sen Kidiin. Ensi tapaaminen on erämaassa yksinkertainen suorasukainen. Kes- "Sama juuri." Sutherland fkrttui hänen käteensä. "Ja entäs te?" "Oh, minä tulin myöhemmin kuin te,, mutta minä muistan teidät aloit-telijavuosiltani — te olitte silloin tonla. Voin kyllä uskoa, että puhutte vain leikkiä. Oi, sanokaa toki, että puhutte vain leikkiä", rukoili hän. Mutta kun Kid vastasi naurunhc-hotuksella ja käännähti kantapäil-lään ympäri, ryntäsi Davy puupinojen luo ja alkoi mielettömällä innolla iin. Hän oli sitäpaitsi aivan että koiravaljakon omistaja f» hänen kintereillään, ja hän 1 sentähden päästä Yhdysvalto- P. G:n töissä. Pojat!" huusi hän ja viskellä halkoja etemmäksi rantatöy;- kääntyi sivuun, "täällä on Suther- räältä. land, tämän seudun entisaikaisia u-ranuurtajia. Tulkaa tänne, kullanetsijät, ja löykää kättä hänen kans- han kyseessä monen kuukauden työ saan. Katsokaa, Sutherland, tämä ja kotimatka!" on Green\vich — hän on ollut muka- Donald tarrasi hänen käsivarteen-na parina työkautena." sa ja ravisteli häntä, mutta hän riuh- "Minä olen kuullut hänestä pu- tasi itsensä irti. "Etkö sinä kuule "Autahan toki, Donald!" huusi hän. "Etkö sinä voi auttaa? On-kyseessä |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-05-15-09
