Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 15, 1943

              Sivu 2 L A U A X T A I X A , T O U K O K U U N JS PÄ1V.\NX
I9j|
Toimituksen kijtmasta
.\yt on Vapauden lehtipajasta tul­lut
tdos kirjauutuus, jota varmaan
leviää runsaasti Liekin lukijapiiriin.
Se on Annie Ruissalon kirjoittama
"Päiyälahden tarina". Kirjan^esitte-lyssä
kustantajan, nint. Vapaus kus­tannusyhtiön,
taholta tulkittiin kir­jan
sisältö mielestämme hyvin sat­tuvasti.
**Päivälahden tari;:a on kertomus
karskista karjalaisesra sepästä ja hä­nen
perheestään, ja sen rinnalla
myöskin eräästä t< isesta, toisenlai­sissa
oloissa elävästä perheestä. —
Kertomus kahden ihmisen läpi elä­män
kestävästä rakkaudesta ja sa­malla
kahdesta rakkaudettomasta a-violiitosta
ja niiden suruatuottavis-ta
ristiriidoista. Kertomus sepän
pojasta, joka lähtee köyhiltä koti-tanhuiltaan
avaraan , maailmaan,
kulkee meriä ja maita, käypi koke­massa
kultalaa, Canadaakin, ja pa­laa
viimein viisastuneena kotiin jat­kaman
sukunsa ammattipcrintöä.
Hänen mukanaan nähdään erilaisia
työn ja elämän kuvia sieltä ja täältä.
— Kirjava on tapausten sarja, eikä
suinkaan ikävästi ja pitkäveteisesti
kerrottuna, vaan. jituri päinvastoin,
ffiinpa kirjan lukeekin jokainen nau­tinnolla**
Kirjassa on 120 sivua, hinta 60
senttiä.
* * •
Huhtikuulla kohosi Liekin tHaa-jatnäärä
SO. Hycä niin, edelleenkin.
Mutta tältä toukokuulta toivomme
vielä enemmän. — AP.
(Canadan suomalaisten viikkolelUi)
. Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
Flrp Street, West. Sudbury, Ontario.
Beglstei-ed at the Post Office Dept.
Ottawa, as second class matter.
Tilaushinnat:
l $2.00 e kk. 1.10
8 kk. .60
Yhdysvaltoihin:
1 vk. $2.50
« k k 1.40
Suameeri "Jäniuualie uik^
r vk j $3:00
e kk; . 1.65
Irtonumerot 5 senttiä
Liekki Ilmestyy jokaisen vujcon lau-entafna
12fsiyulseDa, sisältSeh parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta alcdl •
to. :
AsiamiehiUe myönnetään 20 prosen-ttn
palkkio.
?yytäkää asiamlesvälineitä jo t&-
oaao.
IU4QITUSHINNAT: KlrjeenvaJhto-llmoifiukset
$1.00 kerta. Aviola'i^pn
menneille onnentoivotukset 40c palsta-tuum/
v. Nimehmuuttollmoltukset 50c
kertjT. $1.Q0 kolme kertaa,. Syntymä-llmoit
'kset $1.00 kerta, $2:00 köUne ker­taa.
JTuoleznanilmoitukset $2:00 kerta,
#0c ilsib?<iksu kUtoslaiisef Ita tai muisto-väirsyl*,
ä. Halutaan Uetfiä- Ja osolteil-mdtuicset:
40i: palstatuuma. — 'I^iiäpäis-timoltÄjlen
on vaadittaessa lähetettävä
Umoil asmatsu etukäteen.
Ylesprt ilmoitushinnat 40o palstatuu-
Qta^ Jamoitus. Jpka Julkaistaan, neljä-kertar
siamänläisena 30p palstatuuma.
Alizr Ilmoitushinta 4<IC palistatuuma.
kert. ilmoittaessa.
El koislsta ilmoitushinnoista voi tie-dusu
11^. t ä m ä n lehden konttorista.
2£t stantaja Ja painaja: Vapaus Pub-
Ushli^ Company Llinlted, ;00-102 Elm
Strett, West, Sudbury, Ontario.
Toiäiittaja A i Päiviö.
Toimitusneuvosco. J; Järvis. Rauha
Mäld, Hilja Aho. E. Suksi, Ester
Kajstinen. Aili Malm. Margit LaaksA
yrjöSaivojaiJÄOinar Saari.
liiekkiln, aijotut felrjoitukset osoi­tettava:
mmi
M Y R S K Y
Myrsky tulee kuin riehaantunut lapsi
ja kaikki esineet ovat sen leikkikaluja
se tulee kuin humalainen mies,
karjuen, nauraen f htirjaa pilaa täynnä.
Nuoh oja
se soittaa resuista, mielikuvittiksellista posetiivimusiikkia,
musta katse otasatukan alle —
Myrsky repH irti talojen kattotiiliä
ja lauta-aitojen prameat julisteet,
se sieppaa hatun arvokkailta herroilta,
leikkii kevytmielisesti naisten hameilla
ja kylvää vilahduksia heidän valkoisista reisistään yli kadun
Se saa ruohon värisemään ja viljan pyörteille,.
se vyöryy metsiä, jylisten jylhien ylänköjen yli,
se herättää nukkuvan^ meren ja peittää laivat syvyyksissä —
Myrsky tulee, kun me kaikki
— ihmiset, puut, ruoho, meri —
olemme kauan kärsineet liikkumattomuudesta.
Myrsky tulee, kun taakat vvat' käyneet liian raskaiksi
ja veri ja virrat ovat pysähtyä juoksussaan —
Myrsky ei katkaise kukkaa eikänuorta puuta.
Se el lyö sinistä me^tfL: sirpaleiksi.
Myrskyn jälkeen, laulavat linmtt^^
puut' seisovat vihreinä
karkeatta ayaruud$m aUa^ ,
ja. meri tuoksuu tmoruudeUj.
Am^RLUNDäVIST Suam, VILJO KAJ A VA.
j$ESSi( hmVtETliXi LIEKKIÄKIN.
VALPURI oli saanut. Yrjöltä; jou­lulahjaksi;
sukset. Niitä häH' oli
kokeilemassa, eräänä, iltapäiyäiiä. Qii^
hiihdellyt koskella' päim ja nyt oli;
tulossa kotiinj. kun: yht^äfckiä huoma­si
tutunomaisen^ pitkän mieshenkilön
kääntyvän nurkan ympäri. Sydän
aivan seisahtui! — Oliko hän? — Ei
suinkaan!
Hän käänsi suksensa sinne suun­nalle
jonne mies oli hävinnyt. Mies
kääntyi . . . Oli se! *'Vilho!" Val­puri
ei malttanut olla huudahtamat­ta.
Vilho käännähti ja huomasi tytön.
Tuli luokse ja tervehti. Hän oli
juuri tullut kaupunkiin, takaisin en­tiseen
työpaikkaansa. Molemmat
olivat iloisesti yllätettyjä. Valpuri
* jätti suksensa ajotielle ja siirtyi ka­tukäytävälle
puhelemaan Vilhon
kanssa kuulumisia nojaillen sauvoi­hinsa.
'
Tulipa siihen sattumalta Yrjökin.
Mistä lie ilmaantunut, mutta siinä
hän oli kuin pilvistä pudonneena.
Yrjön ilme ennusti myrskyä! En­nenkuin
Valpuri oli ennättänyt poi­kia
esitellä toisilleen oli Yrjö har­pannut
ajotielle. Tempasi sieltä
sukset vihoissaan ja löi ne tuhan­siksi
pirstoiksi pappilan" rautaport-
. tiin. Tämän tehtyään hän kääntyi
Valpuriin päin ja sanoi: "En minä
sitä varten sinulle suksia ostanut,
että sinä kaikkien sällien kanssa kur-tiseeraisit!"
Vaiteliaina katseli tapausta Vilho
ja Valpurikin oli valahtanut kalpeak­si.
Vihdoin Vilho selvittäytyi sano­maan:
"Eäiän tässä niin erikoista
"kurtiseeraamista", tuttavien tapaan
pysähdyimme juttusille . .
Silloin oli jo Valpurikin saanut tu­lisen
kiukkunsa takaisin. Hän seu­rasi
Yrjön esimerkkiä ja iski sauvat
pirstoiksi suksien perään. Juoksi
sitten pappilan pihaan ja sieltä keit­tiön
oven kautta ystävänsä Elsan
luo.
Elsa oli sievä, ja' kiltti maalaistyt­tö
"kotiperukalta" päin. Joskus he
yhdessä Valpurin kanssa aikaansa
kuluttivat milloin missäkin.
Kaikki oli tapahtunut niin nope­asti!
Bttiei- suinkaanv kukaan heistä eh­tinyt
tä^elliseestii asian kulkua kä­sittämään;
Yrjö jäi: portille katso­maan
Valpurin perääny ja Vilho kat­seli
molfempiav Heidän välisestä suh­teesta
ei Vilholla^ ollut aavistusta­kaan.
Kummeksutti vähän tuo äkäi­nen
menettely.
Valpurin sydämessä oli tapahtu­nut
pahanlainen keikaus. Johtuiko
se Vilhon jälleennäkemisestä vaiko
siitä että nuo kaksi sattuivat paikal­le
yhtäaikaa, vai kammoksuttiko Yr­jön
kiivas menettely? Sekavina myl­lersivät
ajatukset aikansa, mutta sit­ten
varmistui hitaasti ajatus . . .
vastaus, jos-kosinta uusiutuisi.
MALVIINA.
Ruotsailaiset polttaneet
Yappu-koldtoj^
"Ruotsin kansa sytytti perinnäi­set
Valpuri-tulet toukokuun 1 p:nä
juhliakseen lähestyvää kevättä", il­moitti
Ruotsin Hoerbyn radio. Ko­kot
sytytettiin Ruotsin pohjoisella,
läntisellä, itäisellä ja eteläisellä ra­jalla.
"Valon tervehdyksin pimenneille
maille me lähetämme ajatuksemme
yli rajojemme Pohjolan kansoille",
ilmoitti radio.
Ensimmäinen kokko sytytettiin
Haaparannalla-, itäisellä rajalla, ja
"kolme kokkoa Suomen puolelta
vastasi tervehdykseen", radio ilmoit­ti.
Norjan puoleisella rajalla kokko oli
sytytetty Haldonissa ja "liekit ko­hoavat
korkealle, niin että ne voi
helposti nähdä."
"Meille on käsittämätöntäj että.ra­jat
ovat suljetut; että tämä maa,
joka aina on ollut lähellä sydämiäm-me,
on nyt niin kaukana meistä",
radio lisäsi.
Kokkotulitervehdys Tanskaan oli
sytytetty Helsinborgissa ja sinne a-setetun
mikrofoonin avulla lähetet­tiin
ruotsalaisilta seuraava tervehdys
tanskalaisille:
"Me ojennamme kätemme Ruot­sista
läpi pimeyden yli salmen Tans­kaan.
Tämä käsi on tuhansilta
: Minäkö nuohoja? Kittiä hj
Suku puhuu pötyä! Mi„äkö
taism kiivetä katolle. Mjästan'^
lä hyvin miten serkun housut
ta tutisivat kun tämän kotQ^
kasvoja kaumstaissa j^uiuhi m2
rina suttaamaan yläkerran ikk- '
pieliä.: Niin, ne housut laimsiri^
kulta, kun en kehdannut kamis^
ni kiivetä niin korkealle — ^
miten niitä puisteli! Kuinka sZ
uskaltaisin katolle asti? Tiedän j|.
ku tarkoitti tuolla "KuohojallJ'^
• van toista asiah. Joo, pien ainais^
tenut vetovoimaa romiikauppöiigB^
Sukuni ei sellaista suvaitse, muik
siitä huolimatta pistäydyn msoSt
aina silloin kun suvun kaitseva ri/rj
ei satu huomaamaan ja monta vk^
luista esinettä olen niistä löytänji.
kin. Töinen heikkouteni on ull^
ko: Sieltä löytyy kanssa aina jotm
antiikkiin vivahtavaa. Kerran ijo-pungissa
kyläillessäni en voinut rä^
tää^ kiusausta. Kiipesin talon enm
nän kanssa ullakolle, kun tilmts.
den sain. Siellä, näin — tnHm
kauniin kehyksen! Jumi sellmen,
jota niin kauan olin turhaan zt^
romukaupoista — ja jimri so^
•j kcfkoisen seinätaululleni. EmännSSt
julkitoin onUstamishaluni ja hjkh
pasi puitua puolestani kehyksen c
mistäjalle. Nyt — kiitgs Kcrfta-emännän
puhetaidon ja talon tsk-nän
hyväntahtoisuuden — kehys m
hallussani. Se on minun; Mutta su-tä
hyvästä ojensi suku minua'uuiH-la
tittelillä, "kun ei enää riitä rom-kaupat
vaan pitää nuohota iktmAm
ullakotkin." Heidän saarnansa n
minua liikuta. Istun korkeudesm
ja ihailen kesän kauneutta tmin
kullatuissa kehyksissä. Siinä tum­mat,
tuuheat lehmukset varjostavci
idyllistä pikkumökkiä, minkä ikh
nan alla päivänkiikat iloisesti nyö­kyttävät
katsojalle tervclidyksim
Hiukan etempänä kuin si^tne tm
siroteltuna, nuokkuvat sireenip-saat
kukkiensa painosta. Mökin p(T-taan
edestä poimuttelee romanttm
hiekkakäytävä yli tasaisen nurmi­kentän,
vieden vanhanaikaisen vbt-tihaivon
luo, jonka ympärillä sini­linnut
lentelevät visertäen UmoOK
ilosävelmänsä. Siihen loppuu to
imata sieluni silmillä näen käytävä»
kaivolta yhtyvän tuolla kauempsu
navettapolkuun, missä alleiir}<rM
nut, heinähanko olalla, astelee yl'M-nä
uudessa kenraalin univormus.m-
Kiitos sulle, Farmarinna, kun Mie­tit
minut niin uljaan tittelin kanta­jaksi.
Se oli minuUe mieluista, josl^^
siinä oli pahakin puolensa. Kessoh
"kenraali" nousi heti päähäni sc^idcn
minut mahtavuudessani suunmttc
lemaan arvolleni sopivaa univorr^^'
että- en kiitostani edes kiirehlinf^ ^
kaisemmin lähettämään. Ja
kinpa, saisit tätä vieläkään jos
'^nuQhpja^' pudottanut "kenra^
alas/^häisyydestään. Siis kiitoj.
Keväinen tervehdykseni A/^J^^
siT^ne Nolalun perukalle. OUstp^J-nempi
gasoliinia, niin iultstn
mään luonasi katsomaan votrrMSU
Toivottavasti kevätaika parantaa
tuQ uutta voinuia, että jatksais:: -r
sSn tullen nousta näkemään vtu^i
tut pihapoliit. Toivotaan sita,j>
SIRPA-SERKK^
ruotsalaisilta ja me tiedämme.
monet tuhannet tanskalaiset
vämme hapuilevat pimeydessä -^^^
tuakseen ojennettuihin ^^s""'^,,^',;,
tiedämme, että molemmilla i - J
ovat näinä vuosina tunteet u.-^
mämmät kuin koskaan ennen.