Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 28, 1948

              Eriikka, jolla oli korvat ja silmät kai­kelle,
mikä koski Katariinaa, riensi sy-
- dän täynnä iloa kreivitär Yvonnen luo.
' Hän oli haastatellut keittiössä Jahnu-
• kaisen matamia, joka onnessaan oli ker-
- toillut Eliaksen ja Katariinan liitosta.
; Tänä sunnuntaina olivat-nuoret souta-
; neet Helsinkiin panemaan itseään kuu-
' lutuksille ja vielä enAen lumentuloa ra-
. kennettaisiin Jahnukaisen mökkiin pie-
• r i kamari nuorta paria varten.
Mutta kun kreivitär Yvonne kuuli
- nämä yllättävät viestit, valtasi hänet
samanaikaisesti ilo ja huoli. Mikä oli-
- kaan onnellisempaa kuin se että Kata-riina
tulisi vihityksi. :Mutta jos Kata-
. riina jäisi tähän kartanon liepeille, ei
- voisi estää Gustavia tapaamasta häntä
. ja ennenkaikkea näkemästä lasta. Hä-
. nen piti vielä kerran punoa juoni tuon
- muonamiehen tyttären liihden. Hän
- käski Eriikan kutsua Eliaksen luokseen
• niin salaisia teitä, ettei kukaan siitä tie-
• täisi, vasta pimeän aikaan, ja vannot­taa
häntä kertomasta Katariinalle mi­tään
kutsusta.
Kun Elias lakkiaan pyöritellen, hä­millään
tästä kutsusta, astui kreivitär
• Yvonnen hienoon huoneeseen, tunsi hän
- o m a n vähäpätöisyytensä selvemmin
• kuin koskaan ennen. Se katkerii^s, jo-
'- ka Katariinan asioiden tähden oli syt-
• lynyt hänen jäyhässä sydämessään
• Armborgeja kohtaan, unohtui, kun van-
• ha kreivitär katsoi häneen ystävällises­ti
ja kehoitti istumaan. Oli kuin Eliak­sen
pohjaltaan pehmeässä sydämessä
olisi herännyt nöyrä ajatus: — Nämä
hienot ihmiset saivat kai sittenkin me­netellä
heidän kanssaan niinkuin tahtoi­vat.
Heillä 'oli yaita ja voima hallita
heitä. Hän melkein unohti sen uteli­aisuuden,
jonka vallassa oli kartanoa
lähestynyt.
— Istu vain, Elias, minun täytyy si-
- nulle selittää erästä asiaa. Se koskaa
• Katariinaa. Hän on palvellut meitä us-
'kollisesti ja ollut meille hyvin tarpeel-
. linen. Tulemme aina muistelemaan
häntä rakkaudella'. Siitäkin huolimatta,
että hän on käyttäyt>Tiyt soj)imattoman
ylpeästi minun ystävyyden osoituksia-
• ni kohtaan. Et ehkä ole kuulut, että
• olisin tarjonnut hänelle suurta summaa
• hyvitykseksi siitä, mitä hänelle on ta-
• pahtunut.
— En, Katariina ei ole siitä minulle
• mitään puhunut. Hän kyllä osaa olla
• \ aitelias, vastaa Elias.
— Sentähden olen kutsunut sinut
luokseni, sillä en tahdo, että Katariina
I lähtee meiltä tyhjin käsin. Muutenkin
• mielelläni olisin laittanut hänelle kapi-
• ot hänen lähtiessään meiltä, mutta sii-
• henkään en s^si häntä suostumaan tuon
• järjettömän ylpeyden tähden. Sen täh-
. den haluan tarjota sinulle, Elias, sellai-
- sen summan rahaa, että voit ostaa it-
- sellesi oman mökin, lisäksi hyvän, ja
-jos ostat sen vähän kauempaa täältä,
on onnesi taatumpi. Gustav on nuori
- p jossakin sxihteessa itsepintainen, Ko-
• ko pcAerauhamme tulisi häirityksi, jos
- hän ilmestyisi yhtäkkiä näköpiiriimme.
• ^litä ajattelet sellaisesta, jos Katajan-
I nokalta ostaisit sievän asumuksen. Olen
- kuullut siellä olevan sellaisen mj-ytä-
- vänä. Siellä menestyisit sinäkin ka^as-
- tajana, sillä Helsinki kasvaa kasvamis-
. taan ja kalaa tarvitaan'yhä enemmän
- torilla. Torikauppa on tehnyt rikkaak-
- 51 monta kalastajaa.
, kaavat sen kyvyn astua kerran luokat-
. tonian yhteiskunnan johdossa valoon
. ja sivistykseen.
— Armollinen kreivftär, se olisi e-nemmän
kuin olen elämältä uskaltanut
• toivoa, sammaltaa Elias.
— Niinpä voit jonakin päivänä, niitä
pikemmin, sitä parempi, käydä katso­massa
tuota myytävänä olevaa raken­nusta
ja antaa miesten ryhtyä kunnos­tamaan
sitä niin sievään kuntoon kuin
mahdollista. Kaiken sen lisäksi annan
sinulle rahaa, jolla voit varustaa kalas-tustarpeesi
ja taata Katariinalle huo­lettomat
päiväf pitkiksi ajoiksi, sanoo
kreivitär.
— Se on aivan liian paljon meidän*
osallemme, sanoo Elias, jonka elähän
onni tuntuu kasvavan kasvamistaan.
Ja pois mennessään hän melkein hoip­puu
onnesta. Hän on saanut Katarii­nan
suostumuksen. Kirkossa heidät jo
on kuulutettu ja nyt tämä onni . . . Ei^
hän enää muuta ollut surrutkaan niin
sydämestään kuin tulevaa kotielämää
mökissä, jonne terävä- ja karEeasänai-nen
äiti ja hienostunut Katatiina' eivät
hänen mfelestään sopineet.'
Nyt oli tuokin pelko poissa. Hän sai
nyt valmistaa Katariinalle oman kodin.
Äiti ei voisi pitää kieltään kurissa sit­ten,
kun hänelle selviäisi" iKatariinan
tila.^ Oli ihme, ettei kukaan ollut liä-
- nelle vihjaissut siitä.
Mutta kun hän lähestyi Katariinan
• kamaria, muuttui mieli. Tuntui pa­halta
alkaa valheella heidän yhteinen
- elämänsä. Katariina oli ollut ylväs pu­huessaan
kaiken avoimesti, mitään peit-
- teleraättä, mutta hän rakentaisi valheel-
- le. Elias harhaili kauan aikaa Kata­riinan
oven ulkopuolella, mutta pieni
oma talo Katajannokalla, kaukana Arm-borgien
kartanosta, kaukana hänen o-masta
ympäristöstään, oli myös Kata-
. riinalle. onneksi. Se oli liian kallista
kadotettavaa, päätti Elias lopulta ja
meni sisään.
Katariina ompdi akkunan luona
kynttilän valossa. Elias säpsähti, kun
näki pienen kauniin röijyn valmistuvan
hänen sormissaan. Sellaisia eivät vai­mot
tavallisesti valmistaneet lapsilleen.
Kehdossa uinuva lapsi ei tarvinnut y l ­leen
muuta kuin riepuja. Mutta Kata­riina
odotti lastaan niinkuin kreivittä­retkin
ommellen tuollaisia sieviä pieniä
varusteita. Siih*en ei Eliaksella ollut
mitään sanottavaa. Hän oli antanut
Katariinalle lupauksensa, ettei milloin­kaan
• kajoaisi siihen, mitä Katariina
• suunnittelisi joskus lapsensa hyväksi,
ja sen lupauksen hän tahtoi pitää.
Katariina katsoi tyynin katsein Eliak­seen,
kun täniä istahti pienen akkuna-pöydän
varjoon. »
— Olen alkanut jo koöta tavaroitani
täältä, virkahti hän ja osoitti arkkua,
joka avonaisin Jcansin seisoi uunin edus­talla.
— Katariina, minä tulin keskustele­maan
kanssasi eräistä asioista. Olen
ajatellut ja ajatellut meidän tulevaa
elämäämme. Sydämessäni on aina ol-
. lut halu aloittaa elämä vaimon kanssa
ilman muiden omaisten läsnäoloa ja
häiriötä. iMilä sinä arvelet sellaisesta?
Ilon laine pilkahti Katariinan sydä­mestä
silmiin^ tehden ne kirkkaiksi.
— iMiten voisimme aloittaa sellaisen
elämän? kysyi hän katsellen Eliasta o-do*
taen.
- — Olen kuullut, että Katajannokalla
olisi myytävänä pieni oma rakennas.
Kunnostaisin sen viihtyisäksi ja muut­taisimme
sinne. Sitten olen ajatellut
ryhtyä pitämäiin torikauppaa kauppa­torilla,
sillä monet kalastajat ovat sitii
lietä*rikastuneet suunnattomasti.
— Elias, mutta rahat . . . Siihenhän
tarvitaan raha^ huudahti Katariina hil-
•iilysti.- -"..v ; '-^^^
^ Kerroinhan sinulle jb aikaisemmin,
el tä olen ^ ä s t ä n y t , sanoo Elias punan:
noustessa kasvoilleen.^
_ Elias, se olisi enemmän kuin'saat­taisin
tällä hetkellä elämältä odottaa.
— Olen hyvilläni, jos tämä suunnitel-^
* ma sinua miellyttää. Jp huomenna var­hain
lähden katsomaan sitä^ rakennusta
ja tiedustamaan hintaa, lupaa Elias.
Katariinan mielen on täyttänyt ilo.
Hänen ei siis tarvitseisikaan pettua ka­lastajan
vaimona kartanon liepeille, ei-^
kä alistua "Jahnukaisen matamin koipen-toon
pienessä ahtaassa mökissä. Se^pn
ollut kuin synkkä seinä hänen vastas­saan,
jonka vuoksi hän onkin viimeiseen
a&ti viivytellyt entisessä pienessä ka-rnarissaan,
vaikka Jahnukaisen matami
on käynyt sanomassa, että kuulutetun
morsiamen on kyllä soveliasta tulla
sulhasensa kotiinkin. Sitten kun hän
olisi omassa talossaan, eivät anopin pis-teliäimmätkääh
sanat pystyisi, häntä
haavoittamaan.
' — Kiitos, Elias, virkahti Katariina,
kun Elias teki lähtöä. Ja Elias kulki
. kotiaan kohden keventyneenä, pää* täyn­nä
huimaavia tulevaisuuden suunnitel-nua.
^ * ,
_ 'ETÄÄLLÄ TOm^TAkN
Joitakin aamuvirkkuja kylpyvieraita
kulki edestakaisin suuren maailmankuu­lun
Auvergnen kylpylän puutarhan teil­lä.
He olivat matkalla lähteelle juo­maan
tohtori Cloviskin lähdevettä, jon­ka
voima paransi tuhansia sairaita vuo-sitta-
n. Tuo lähde oli löydetty sattu­malta,
ja sattumalta oli tohtori Clovisk
tullut tutkineeksi veden kivennäispitoi-suutta
ja lyötyään mainosrumpua ih­meellisistä
tutkimusten tuloksista kai­ken
maailman sanomalehdissä, alkoi ih­misiä
virrata läheltä ja kaukaa, päästäk­seen
osalliseksi tuosta ihmeitätekevästä
vedestä.
Niin oli syntynyt Auvergnen suuri
hienostokylpylä, jonka valkoinen ra­kennus
nousi vähäisellä mäellä simrten
varjoisten tammien suojassa. Alhaalla
niityllä, missä hopeankirkas vuoristopu­ro
helraelli tietymätöntä päämääräänsä
kohden, sijaitsi lähde, jonka varjoissa
tie kieftnurteli.
Oli vielä varhaista kylpylän hotellis­sa.
Vain siivoojattaret sipsuttivat käy­tävillä,
siistien eilisiltaisten juhlien jäl­kiä
pois. Terveillä vierailla oli ollut ho­tellin
suuressa juhlasalissa tanssiaiset.
Oli ollut iloa ja musiikkia aamutunneille
asti. Siksi oli puutarhakin vielä kovin
hiljainen, ja vain ne, joiden elämänta­poihin
kuului iltauni, olivat jo valveilla.
Hotellin erään päädyn akkuna au­kaistiin
ja nuoren naisen.kasvot ilmaan­tuivat
aamun raikkaaseen fuuleen, joka
alkoi häily teliä hänen tummia, huoli-tettuja
kiharoitaan, jotka kamarineiti
juuri.oli saanut uudelle kampaukselle.
- Nuori nainen tähyili tielle,''mutta kun ei
löytänyt siellä vielä mitään ihmeellistä,
•katosi akkunasta.
— Marie, saat mennä omille teillesi,
siksi kunnes sinua kutsun. Mutta en­sin
sinun on'työnnettävä kreivin lepo-vuode
parvekkeelle. Luulen hänen ole­van
hereillä.
Tämä nuori nainen, joka antoi tämän
määräyksen, oli Ingeborg von Liliecro-na
ia kteivi, jota hän tarkoitti puhutel-lessaan
kamarineitoaan, oli Gustav von
ArjT>bor£c.
Injreborg lähti huoneestaan käytä­vään
ja koputti viereiselle ovelle. Kuul­tuaan
sisäänkutsun hän astui yli kyn­nyksen.
— Kuulin, että olit valveilla. Siellä
on suloinen aamu, aivan-kuin el olisi­kaan
syksy, vaan uusi kesä tulossa.
Luulen, että .syömme aamiaisen parvek­keena
odotelle.ssainme isoäitiäisi. Tä­män
tunnin sisällä hiinen pitäisi olla vii-nieistään
, Gustav von. Armborg nousi va
&feti tU(May kääri silkkisen,
kinsa iii^^""'*"» ympärilleen jVi
yastusteiematta Ingeborgia
jonka kautta he hUjaa, tytön S
hen käsivarrella kuin tukena ast
siiiirelle toisessa kerroksessa djait
Ie avokui?tikolIe, jonne nousevaan
kirkkain ^ t e i n paistoi, pa,^,^
reunasta- heloitti ihanien k i
den kaunistamana. Siellä oli
lepovuodCj jossa Gustav von
cli lepäillyt jo etelän myöhäisen
tarjoaman kuukauden toipilaana,
oi-: yhäkin kalpea. Aurinko ei
vi,elä saanut väriä hänen kasvoH
Kylpylän lääkärit olivat tehneet
kensa saadakseen hänet tervehty
Siitä oli yrittänyt parhaansa mu
huolehtia Ingebor von Liliecrona,
r i -ollut antanut lääkäreille hetken
rauhaa-, jos vain ^kyseessä oli jokin i
rftahdöllinen tapa saada nuori
nopeasti entiselleen.
— Tänään näytät oikein virk
Gustav, sanoi Ingeborg.
— Minua jännittää isoäidin tuIo,i
tasi Gustav katsellen taivaan ku
kaah sineen.
Oli kuin unta koko elämä. Gu
von Armborgistä tuntui siltä kuin i
tuhannen vuotta vierähtänyt silta;
ta, jolloin hän lähti kotoaan Suo
j a nyt oli kuitenkin vasta marr
Sairaus oli murtaa hänen tenejli
kokonaan. Ensin tuo tarttuva tauti,ii
teh sen hivuttava jälkiseuraus, suurii
pumus, hiljainen polttava kuume, js
vasta viime päivinä oli hellittänyt,
-geborg oli pelännyt pahinta ja
nut kreivitär Yvonnen häne^ luo
Tänään hän tunsi kuin herääv
jostakin horroksenomaisesta. Seni
isgäidin tulo. Häti oli turhaan
nut Suomesta vastausta yhteen ±
kysymykseensä: — Missä oli
na, mikä oli hänen kohtalonsa ollut
jälkeen, kun hän ei voinutkaan
noutamaan häntä Köpenhaminan
masta? Tyttö ei varmastikaan
niin neuw)ton, ettei olisi suori
siitä jotenkin, vaikka laivan m
takaisin kotiin. Siitä, että Ka
odotti häntä jossakin, oli hän v
siitäkin huolimatta, että kirje, jonka
oli lähettänyt, ei kenties ollut
nuf Katariinaa.
Kun aamiainen oli syöty ja
kehrä jo korkealla ja kylpylän teE
paljon. väkeä liikkeellä, ajoivat (M
tut vaunut hotellin eteen. Gustarj
tiennyt niiden tulosta. Hän oli D!I«
tanut lepovuoteeseensa ja uinui
ja unohduksen mailla.
Kreivitär oli pnrskahtaa itkuunli
dessään rakkaan pojanpoikansa J
muuttuneena ja surkastuneena. 1
istui hänen vierellään siksi kunnöj
heräsi. Mutta Ingeobrg von Lilie^
vetäytyi pois antaakseen kreivitär
nelle tilabuuden kaikkien asioiden!
vityljseen parhain päin.
Gustavin kasvoille levisi vaisu
ja wimakas puna kalpeille kasv*
kun hän tajusi isoäitinsä vierdlääaj
— Rakas, rakas Gustav, virkabaf
äiti liikutettuna.
— Tervetuloa, yritti Gustav
paasti, mutta hänen loimottava kJ^
sa vaani isoäidin kasvoista yhta
vastausta.
— Missä on Katariina^ kuisk^''^
lopulta sameastL— Sinii tiedät
isoäiti. Tiedät meidän pakomn« J
ja kaiken . . . Miten Katariina v
— Katariina voi hyvin .
kirjeissäni halunnut kerioa hanU
kcvista seikoista, ettet tulisi häii^
Katariina tuli takaisin kolim, )
seksi sekä itselleen ettii niciU«-
Yvonne.
— Nyt hän on siis sicllii nUm
nenkin, ky.syy Gustav, tuntiefl
Sivu 4 L A U A N T A I N A , H E L M I K U U N 28 PÄIVÄNÄ, 1948
K