Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 3, 1945

              Sivu 8 L A U A N T A I N A , M A R R A S K U U N 3 PÄIVÄNÄ
1
. Vi-."
Harpunsoittaja
(Jatkoa kuudennelta .sivulta)
tufttia pidettiin koulua.
Kyllä se on visaa tuo koukeroiden
teko, päättelivät oppilaat kotiin men­nessään.
Vaan ennenkuin oltiin ke­väässä,
oli jokainen heistä alkeis­opetuksen
saanut kirjoitus- ja lasku-'
taidossa. Nuoriso kunnioitti Salmea
ja oli kiitollinen hänelle. Ennemmin
oli oudosteltu tuota avioliittoa musta­laisen
kanssa, mutta nyt oli ajatus
muuttunut ja Malagiasta pidettiin
suuressa arvossa, kuten hänen vai-moaankin.
Ihmiset oppivat tietä­mään
ja tuntemaan, että mustalainen
on yhtä hyvä ja .kunniallinen kuin
muutkin ihmiset.
Aivan viimeisellä rekikelillä: ker.
väällä saapuivat Malagiaksen ja.:Rer.
ginan omaiset, vierailulle Kaunissaa­reen.
Isä 'ja äiti olivat paljonv van-.,
hentuneet sitten viime näkemän/ Sis­kot
ja veljet olivat lähesaikaisia^JQten
ne olivat tehneet suuren muutoksen
tuon lähes neijän vuoden aikanay joll% .
ajalla ei Malagias ollut heitä nähnyt
kuin pari kertaa.
Vanhempain sydän sykki lämpöä,
nähdessään poikansa onnellisena, iha­nan
vaimonsa kanssa, pienessä ja sie''
vässä kodissaan —- joka.oli oma. Vie-»
raat viipyivät ainoastaan muutaman
päivän saaressa. Reginan* mieli teki
lähteä omaistensa matkaan, maailmaa
ja maata kiertämään, sillä.sinne, tun­tui
olevan viehätysvoima vetämässä.
•Mutta rakkaaksi oli käynyt hänelle .
tämä pieni koti, jossa sai olla;vapaa-na
sorrosta ja ihmisten pilkasta, joten
häa ei hennonnutkaan jättää kotia,
ja lähteä . kulkemaan .kylän, kujille.
Ja olipa vielä eräs asia, joka pidätti
myös lähtemästä: hän, Regina,, tahtoi
nähdä veljensä ja hänen vaimonsa esi­koisen,
'jota ilolla f odoteltiin saapu­vaksi.
SalmC'ompeli pieniä vaatteita
ja päärmi kapaloiden reunoja, ja oli
tämä hiukan somaa hänen mielestään,
niin että teki niitä ompeluksia vähän
salaillen toisilta. Kun toiset menivät
nukkumaan, silloin hän mieluimmin
teki noita .töitä kunnes uni tuntui
tekevän raskaiksi silmälaudat. Yksin
istuessaan ajatteli hän tuota uutta
tulokasta, kuvitteli sen tulevaisuutta,
loihti- esiin ihania kuvia ja asetteli
ne elämän taustalle, jotka sieltä hei­jastivat
kauniina. Parasta toivoi äiti
lapselleen.
Kirkas ja säteilevä toukokuun au-rinko.
joka nousi idän taivaalta, lä­hetti
ensi suudelmansa pikkuisen ty­tön
kasvoille, joka lepäsi äidin rin­nalla,
hapuillen ruokaa, sillä pitkältä
matkalta oli juuri saavuttu. Äiti le­päsi
ja oli nukahtanut väsyneenä, ei­kä
niinollen tiennyt miten nälkäisesti
pikku suu hapuili rintaa. ^Mutta
kaikki oli hiljaa. Malagias. joka
tunti sitten oli itkenyt vaimonsa vuo­teen
vieressä, kun tämä kamppaili
synnytystuskissaan, oli nyt iloinen ja
hymyili onnellisena, kun kaikki meni
ohitse hyvin. Regina ja hoitajanai-nen
puuhailivat keittiön puolella, läm­mittäen
vettä ja keittäen kahvia, että
sairas herättyään saa kupposen kuu­maa.
Joka vaikuttaa virkistävästi.
Kahvi oli juuri valmistunut, kun
lapsi alkoi itkeä, Ä4li heräsi ja alkoi
ruokkia tuota niin perin nälkiinty­nyttä
matkalaista. ^
Tuskat olivat ohi. Jo valaisi äidin
kauniita kasvoja autuaallinen hymy,
kun katseli esikoistaan ja painoi pie­nokaisen
lähelle lämmintÄ rintaansa.
Luonnon suuri käsky oli täytetty.
Siksipä se lähettikin' tuon kirkkaan
aamuaurinkon heitä tervehtimään ja
onnittelemaan, että kailcki oli käynyt
hyvin. Tämä järkjilrtämätön luon­non
vaatimus on mykistänyt monen
äidin hymyilevän suun, Hän on tul­lut
kuuroksi kärsimyksille^—ainiaak­si.'
Mutta ^^os hyvin ikaikki^käy^ on-äidin
ilo ja heflyys mittaamaton! —
Hak ei edes murehdi sitä,, miten tul­laan
toimeen leivän puolesta. Hän
on valmis antamaan lapselleen osan.
omasta leivästään, jääden monasti
itse ilmaii, kunhan, vaia hänen kullanr
murunsa ei itkisi nälän- kouristuksissa.
Sellainen on äidin, palkitsematon ja
mittaamaton rakkaus. Mutta maail­ma,
palkitsee usein kylmyydellä = kai.-
kien tuon. Useinpa puolisokin; katsoo^
karsaasti ^vaimonsa päälle ;ja; moittii
lläntä liian, useiden „ .syjnnytysteii täh-den.;
Mutta; vaimo^. alistuu tähänr
nöyräiiäjijajvvaalii pien!»kaistaaji.;läm^
pimästi. jä^ suQijelevaati^ sillä;; kaikki,.
lapset^'olipa älliltä-sittemmimmoiniBn;
liuta: tahansa, ovat. äidille yhtä. • rak-kaiia.
ja. läheisiä; f ka^^;.
Suuri ja;.jato^on äidin-sydäa^ Se^i
hieijastaairakkauttaani meitä I to
sillpinkrn^ kuin. -me^v h ä ^
olemriifitihänet hyljai^
neet,;däman kuumaan-taistelua käy-dessärtimfti
Me taas .vuorostamme tu­lemme
siihen, vartuttuamme aikai­siksi.
Meillä on samaa työtä jatket­tava
mihin äitimme, ijätti — synnyt­tää
ja kasvattaa .lapsia.. Ja silloin-vasta
ymmärxämme äidin uhraavaisen
raikkauden itseäihme kohtaan, kun-'
olemme tulleet äideiksi itse.
Salme, maatessaan valkealla., vuo­teellaan.,-
ajatteli äitiään, joka on kau­kana,
että kuinkahan monasti äiti
onka a n katsah fan u t ikkunaan, näh­däkseen
jos tyttärensä sieltä sattuisi
tulemaan. Miten pettyneeksi tuntee­kaan
äitiraukka itsensä, kun ei lasta
näy tulevaksi kotiin, vaikka hän niin
kiihkeästi odottaa . . . *
Nyt Salme käsitti kaiken tuon, kun
oli äitinä Jtse. Ja hän olisi halun­nut,
että äiti ilmestyisi tähän, ilmi­elävänsä,
, hänen vuoteensa viereen,
alutta epätietoista oli, näkeekö hän
enää rakasta äitiä milloinkaan.
Hän tuli surulliseksi kaikkea tuota
ajatellessaan. Keittiön pöydällä, oli
ruoka valmiina.. Ja kutsuttiin Mala­gias,
joka oli ulkona, kuokkimassa
maata, päivälliselle. Hoitaijavaimo
vei ruokaa niyöslJin Salmelle puh­taalla
liinalla katetulla tarjottimella.
Kun Malagias tuli sisälle, meni hän
ensimmäiseksi katsomaan miten siellä
voidaan. Lapsi oli jo kolmen päivän
vanha. Onnellinen isä tahtoi nostaa
sen syliinsä, koettaakseen kuinka pai­nava
se ihmistaimi on. Lapsi siristi
silmiään, kun päivä otti niihin. Isä
kuletti pulmusensa toiseen huoneeseen
ja höpötti: "Käydäänpä nyt jo kat­somassa
täälläkin, mitä täällä näkyy.''
Malagias ilostui, kun huomasi olean- ,
derin aukovan kukan nuppujaan ja
meni ilmoittamaan siitä vaimolleen.
Salme ilostui ja halusi sen nähdä. Ma­lagias
laski lapsen äidin viereen ja toi
koko suuren kukan, joka kasvoi suu­ressa
puuastiassa, hänen nähtäväk­seen.
"Se on kaunis", sanoi Salme ja pyy­si
sen jättäniäänkin siihen, että hän
saa sitä katsella.
\'iiko« perästä alkoi kylän emän­tiä
kulkea katsomassa Kaunissaaren
rouvaa ja lasta. He toivat tuomi-siaan,
«joita olivat itse valmistaneet.
Kertoivat lapsi\'aimolle omista koke­muksistaan,
ja että ei sitä saanut huo-letonna
maata niinkauan, että olisi
tullut terveeksi. Köyhyys ja huoli
se on,, joka ei anna kauan sairastella,
jos Jotenkuten vain pystyy ylös nou­semaan.
Tällaisia he kertoivat elä­mästään.
Salme kuunteli heitä osan­otolla
ja säälillä, sillä hän näki miten
kovaa oli heidän elämänsä. Aina täv-r
• •
•y UKJIJAT' ehkä muistavat, että kaaksi, .niiii;.hän. nukahti. Aamuij^
-^Kustaa Viljami oli jo vähän, pe- tuotiin-ruokaa .Ja. sen tuojalle owjj
fehtynyt Juopotteluun t ä ä l l ä uudessa r avaava poliisi kysyi Kustaa.^ vointia
kotimaassa. Niinpä, kerran, kun^r |jölloinKit$taa sanoi, että 'siinäl
Kustaa
jalkakäyl^
eikä
lehihillekään, vaikka joskus otti vauh^ tupakkaa?^'kvsyi Kustaa,
tia hevostielle, sattui siihen: tulemaan Pöliisi^oli hyvin kohtelias ja haki
esivalta ja antov tukea, että Kiistaa . tupakkaa ja. tulitikkuja; ja niitä ojen,
voi paremmin kävellä. Siinä liki tois- taessaan tuumi: "Ei siitä iästä teidäa
taan kävellessä" poliisi- puhdtr^uu^^i^^
herttaisessa hymyssä^ päivää iliima^^"
"Olen pahoillani kun. minua :pitää- Niinu meni;- ja: löi oven lukkoon,
viedä teidät lukkojen taakse.-. Mutta.
kunhan poliisip^Uikkö . tule^e^niin/,
hätt häiL voi laskea teidät pois vaikka.,
heti, eikä hän edes. perusta maksus-.
'•ta.'r--.^ •
Kustaa<luuli,että. seion todellista;
ystävyyttä ja meni mielellääJk lukr?
kpjeii laa, - jossa rupesi katselemaan..
ympärJUeen.- Kaikkia näytti.olevan
rautaista, j^. kylniäätv. Kuataai muisti,-
kiiihka vielä puoli tuntia sitten oli
niin.hauskaa. Kuinka hän tanssi joka. . ta ja.saivat.kampikin kymmeaen päl-.
tanssin gramafoonin. soitolla siellä vää linnaa. Kustaa ajatteli, että var-torpassajaemännätsanoivat:;
"Missä • maan: minä -pääsen ilman mitään,
se- tuo-Kiistaaon- oppinut noin hyväkr. koska, minä;; vain , kävelin Jaloiilani,
si tanssimaan,. vaikka, sillä on , ollut vaikkapa ,yähäri, horjahtelin ja hyräi-.
papia Jalatv" JaKnstaa osti lisää.. Iin laulunpätkää-. Noilla toisilla kun
kaljaa... Ja^mikä se vieras nainen on ollut hullu masiina edessä,, jota
oli; joka. iski silmää? Olikohan se ovat juovuksissa väännelleet ja,olisi-yksin
vai olikohan sen mieskin siellä? vatt voiiieet tappaa vaikka paljonkin
. . . Viimeistä valssia soitettaessa lop- ihmisiä, niin totta se on pahempi
pui neulat gramofoonista, juuri vä- asia.
häa sen jälkeen kun Kustaan täytyi Tuomari nimesi Kustaa \'iljamin ja
kuiskutella emännän - korvaan,-että ^ kysyi' onko- hän* paikalla; Kustaa
"jos emäntä .panisi vielä tämän, raun- Viljami sanoi olevansa. Poliisi puk-tin-
riitin, vaikka rahat ei enää aivan kasi kylkeen Ja käski noL^sta seiso-muttäi.
vähän .ajaa.perästä ovi taas
aukeni ja kuului käsky: "Nyt oikeu­teen;^^
,
Xustaan:; oli-, sinne, vähää palu;
menaäiiikun^kohmeto.jyskytti pääs­sä^-
mutta; ivahäor rauhoittui kua päää
istumaaaisen^ eilisiltaisia poliisin vie-relle^
vj^ka; tuntui olevan ystäiä.
Ensin oli ^vähän;; lämmin, kun piti
odot«lläL>pariniijuibun iohimerioa, Mie-.
hiä syytettiin juopuneena autonajos-riitä".
Silloin ne gramofoonin neulat
loppuivat . . .
Näitä kaikkia ongelmia Kustaa
muisteli, ja kun sitä poliisipäällikköä
ei tullut ja humiseva pää kävi ras-tyi
olla työssä mishen rinnalla. Sil­loin
kun vaimokin olisi tarvinnut le­poa,
täytyi hänen suorittaa vielä mo­nen
monta kotiaskaretta, joita ei ollut
aikaa, päivänaikana suoriftaa. Sen
oli Salme nähnyt omin silmin jo viime ylös ja iCustaa ajatteli, etti nyt se
kesänä, kun tähän saareen tulivat, varmaan puolustaa häntä, mutta sen
Salme piti paljon näistä rehellisistä ija sijaan poliisi todisti, että haa näki
yksinkertaisista ihmisistä. Hän ei tämän miehen laulellen kävelevän si­maan.
Kustaa kosketti päätään, aja-telJen,
että: lakki kai pitäisi ottaa
pois, mutta kun ei sitä ollut niin hän
nousi.
'•Teitä syytetään juopuneena esiin­tymisestä
julkisella paikalla. Olet­teko
syyllinen vai syytön?" kysyi
tuomari.
"Syytön", vastasi Kustaa, ja hänen
käskettiin istua alas.
Silloin nousi vierellä oleva poliisi
nähnyt niissä vilppiä, joka oli herras­kaisille
ominaista; siksi hän heistä
piti.
Salme istui jo vuoteensa reunalla ja
joi kahvia ja söi hyvällä ruokahalulla.
Regina passasi ja teki kaikki parhain-päin,
kun hoitajavaimo oli mennyt jo
kotiinsa. Malagias meni toiseen huo- •
neeseen ja otti harppunsa, alkaen soit­taa
sillä vienoja säveleitä, ettei lapsi
tä ja sitä katua sillä ja sillä minuu­tilla
ja käytävä ei ollut kyliin leveä
hänelle.
Taas kuuli Kustaa Viljami nimeään
mainittavan ja nousi pystyyn kuin
sotamies. Nyt hän antoi viliän pe­riksi
ja myönsi, että kyllä sitä oli
tullut otetuksi kolme lasia olutta.
Tuomarin mielestä kai se oli kyl­liksi,
koska hän tuomitsi, etti 522.50
heräisi. Harppu olikin saanut olla sakkoa tai 30 päivää linnaa,
kauan yksin, sillä muuta touhua oli
ollut paljon tätä nykyä. Hän oli
suorittanut tehtäviä herrasväen huvi­lassa.
lupattkseRsa-mukaan;* Nyt he­lisi
harppu. Ja se soitto oli omistettu
isän pienelle pulmulle, joksi hän las­tansa
kutsui. Sävelet olivat vienot ja
pehmeät. Se kuului Salmen korvissa
kuin kaukainen, hieno sinfonia, jom-
Niin lähdettiin alakenaan syö­mään
ja sitten junaan. Kustaa sai
kaverikseen sellaisen miehen, j^ka
meni kahdeksafta kertaa linnaan.
Tämäpä oli hyvä, Kustaa ajatteli, hä­neltä
voi onkia tietoja, miten siellä
uudessa opistossa eletään. Ko.<enee-na
miehenä kaveri niitä mii^ellaan
selosti'ja antoi hyviä neuvoja.
moista hän ei muistaniJt ennen kuul- Oli ilta, kun päästiin uuteen Notnn.
leensa. Se oli elävää ja ihanaa. Ja Toiset vangit olivat jo syönet illaH'-
soiton vieno sävel lumosi hänet niin, sen. Kustaasta tuntui vähän oudolta
että hän oli unohtanut syönUnsäkin. se Joukko,, kun heillä.oli niin loista-.
•Se-oli kaunein sävel, minkä olet varaitaiset vaatteet, ei lakissa lippaa
koskaan S3ittanut:\ sanoi Salme, kun jä. pitkä parta,. Karkki tulivat Kui-soitto
oli lakannut. taalta.kyselemään, että mitä pahaa
"Onhan syytäkin siihen", vastasi sinä.olet tehnyt ja kuinka pitkä luo-
Malagias hellästi ja meni vaimonsa "^'o sinulla on.
luokse. ;-Se soitto oli tpolle puh- Kustaa oli. kuullut kaverillaan
taalle pulmuselle", sanoi isä onnelli- senkin, että.uuden tulokkaan tulee
sesti hymyillen.. kiertää .sätkä joka miehelle ja sille,
Jatkuu. joka laittaa ensimmäisen petin, pita»