Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 5, 1952

              eäaä
voineet^ Vvaili^Ji-^atufc^ %A,nnas
näytti ^osaantimedta, HHneiL uuden-sä
oli tuVviUaali kalilla asioita, joita
hän olisi tisitonutjEsterilies^ Nyt
kun hamr tunsi ja tiesi menettäneeni
Lailan, tuntui elämä hänestä aivan mahr
dottomalta. Ja nyt kun hän Esterin
miikana oli saanut luokseen kodin rau­hallisen
tunnelman ja kaq)auksen sinne
takaisin, tuntui hänestä tänne jäämi­nen
aivan turhanaikaiselta. Jospa hän
olisikin voinut seurata Esteriä sinne!
Vain tuskalla hän saattoi pidättää kyy­neleitä,
kim Ester solakkana ja päättä­väisenä
seisoi hänen edessään hyivästel-len.
^
—- Vie terveisiä kotiin. Älä kerro
siellä kaikkea, ethän Ester. Vanhem­pasi
surisivat minua. Sano heillekin,
että he kuulevat vielä pojasta hyviäkin
viestejä.
—• Sitä me toivommekin, vastasi Es­ter..
•
Konsulirina saatteli Esterin ovelle as­ti
ja toivotti hänet tervetulleeksi toista­miseen,
mutta todellisuudessa hän ajat­teli
arvan toisin. Hän tunsi salaista
pelkoa AVmaän omaisiä kohtaan, sillä
hän tiesi, «ttä he pitäisivät häntä sopi-mattoanana
Annaan tulevaksi puolisok­si.
Siksi hän päätti pitää varansa, et­tei
enää joiituisi heidän kanssaan teke­misiin.
Ja hänellä olikin jo suunnitelma val­miina.
Sen hän oli keksin3rt seisoessaan
kuuntelemassa Esterin ja Armaan puhe­lemista,
ja Jo Iltapäivällä hän alkoi sitä
toteuttaa. •
Hän pyysi tohtoria pieneen salonkiin­sa
ylvsityistä keskustelua varten ja kun
häh sitten istui häntä vastapäätä ma­talalla
turkkilaistuolilia, aloitti hän va­rovaisesti
ja herttaisesti:
-r-'Hyvä tohtori, minulla olisi eräs
pyyntö teille.
— Mitä pJkku rouva nyt sitten tah­toisi,
vastasi tohtori yhtä ystävällisesti
ja samallaleikkivällä tavalla millä kon-sulinnakin
häntä puhutteli.
— Toivoisin, että koettaisitte saada
rakastettuni fahtemään ulkomaille. Sa­noisitte
hänelle esimerkiksi, että se on
välttämätöntä hänen keuhkojensa vuok­si-
Veisin hänet täältä niin mielelläni
elämän rauhaan ja lepoon pariksi kuu­kaudeksi,
ja hän ei varmaankaan uskoi­si
minua, mutta teitä hän uskoo.
— Siihen voin kyllä yhtyä. Sehän on
händlle todella tarpeellinen. Hän on­kin
nyt siinä kunnossa, että hän pian­kin
voisi matkustaa ja ympäristön ja
ilmanalan muutos tekee ehdottomasti
hänelle hyvää: Täytän kernaasti pyyn­tönne,
pikku rouva, sanoi tohtori.
— Oi kuinka olenkaan teille kiitolli­nen,
huudahti konsulinna riemuissaan.
Menkää pian hänen luokseen.
XX.
Rantakalliot olivat päättäneet viet­tää
tämänkin kesän Tyynelässä. Kau­punkiin
jääminen tuntui aivan madot-tomalta,
kun lämpimät tuulet alkoivat
puhallella ja muuttolinnut palata.
Laila ja Ester tekivät ensimmäisen
retken Tyynelään yhdessä ja veivät mu­kanaan
kukkien siemeniä ja taimia ta-valUaeen
tapaan ja ryhtyivät innokkaina
keväisiin puuhiin, lakaisivat viime syk­syn
lehdet teiltä ja nurmikoilta, aukai­sivat
akkunat ja pesivät ne kirkkaiksi.
Koko lauantain ja sunnuntain tienoo
meni iloisessa ja kiireisessä touhussa
niin, etteivät kumpainenkaan ennättä­neet
muistella viime kesän kohtalokkai­ta
tapauksia.
Laila oli muutenkin paljon voimak­kaampi,
sekä varreltaan että sielultaan,
kuin Ester. Hän saattoi kantaa rak-kaussurunsa
sankarillisemmin kuin Es­ter.
Vain tnsinunäiset viikot paljastu­neen
petoksen jälkeen hän oli kulkenut
kalpeana ja allapäin, mutta sitten hän
oli suurella tahdonvöimialläan tempais­sut
itsensä irti masennuksesta ja päät­tänyt
uljam mielin katsoa elämää sil­miin,
toipa se sitten hänelle mitä tahan­sa
tästä lähtien.
Ei edes Ester enää tuntenut sääliä
häntä kohtaan, vaan viehättyi olemaan
yhtä iloinen kuin Lailakin. (He hyräi-livät
huoneita siistiessään entisiä kaksi-äänisiä
laulujaan.
Laila seisoi ja katseli erään huoneen
ovelle Esterin puuhia, kun hän erikoi­sella
huolella järjesteli huonekaluja ase­milleen
ja lev^ytteli uudet kauniit koti­kutoiset
liinat pöydille.
— "Ketä varten sinä tämän huoneen
näin koristat? kysyi hän hymyillen.
Ester käännähti Lailaan päin ja kat*
sahti häntä silmiin.
— Kyllä kai sen arvaat. Nuotio on
pyytänyt päästä kesäisiksi sunnuntaik­si
tänne Tyynelään. Lupasivat aina
isän kanssa tulJa samaa matkaa. Ja
tänne kai hän jää lomaansakin viettä­mään,
mikäli hänellä vain ön aikaa lo­maa
viettää. Hänen toimistossaan on
n3rt alkaiiut olla paljon puuhaa. Kau­punkilaiset
luottavat häneen, sillä hän
ajaa aina lävitse heidän asiansa, kertoi
Ester huomattavalla mielenkiinnolla ja
lämmöllä.
— Kuka olisi saattanut ennustaa vii­me
kesänä tällaisia ^ä^ioita. Sinä, vii­me
kesän morsian, ajattelet nyt toista
miestä. Sano Ester, rakastatko sinä
häntä todella. Ester pysähtyi työssään
ja sanoi:
— iRakastan. En uskonut itsekään
sitä, kun häneen tutustuin, mutta vä­hitellen
olen oppinut tuntemaan häntä
syvemmin. Minusta tuntuu kuin hän­kin
olisi talven mittaan muuttunut pal­jon
vakavammaksi kuin mitä hän oli
tullessaan meille.
— Sinun seurassasi mies voikin muut­tua
vakavaksi ja hyväksi, vastasi Laila.
Onko hän kosinut sinua jo?
— 'Kyllä, tavallaan. Oikeastaan me
ilman sahojakin olisimme ymmärtäneet
toisemme. Sellainen saman katon alla
asuminen lähentää ihmiset väkisinkin
toisiinsa. Ja varsinkin kun äiti ja isä
ovat viihtyneet hänen seurassaan niin
hyvin. Isä ainakin kaipaa häntä aina,
jos hän vain viip3'y toimistossaan myö­hemmin.
iKuulisitpa kuinka he joskus
politikoivat keskenään, väitellä nahis-tavat
joskus oikein tosissaan ja kuiten­kin
ajavat samoja asioita, vaikka hiu­kan
toisia ajatustenteitä kulkevatkin.
Minusta on kaikki niin hyvin nyky­jään,
lopetti Ester.
— Sen olen nähnyt sinun olemukses-tasikin.
Et sinä ollut tuolla tavalla on­nellinen
viime kesänä, vaikka silloinkin
olit. Sitten sinusta kai pikapuoliin tu­lee
tuomari Nuotion rouva ja minä pää­sen
morsiustytöksi. Kyllä kai sinä vie­tät
oikeat häät? tiedusteli Laila.
— Varmasti. Isä ja äiti tahtovat
myöskin, että ne täytyy viettää oikein
vanhaan, hyv^ään tapaan. Kaupunkilai­silla
on ollut niin paljon pään vaivaa en­sin
Armaan ja minun kihlauksestani ja
nyt tästä Nuotiosta, niin että täytyy an*
taa heille oikein silmin nähden tämä
viimeinen tarinan vaihe. Se tulee ta­pahtumaan
jo loppukesällä. Joskus sii­nä
elokuulla.
— En aavistanut että sinulla on kaik­ki
näin valmiina jo, ihmetteli Laila. En
voi muuta kuin sydämestäni onnitella
smua. Laila riensi Esterin luokse ja sy­leili
häntä puhuen: Olen niin iloinen si- .
nun puolestasi. Sinulle toi elämä uu­den,
N^ielä eheämmän onnen, kun sinä
olet aina ollut hy\'ä, etkä koskaan ke­tään
-x^taan rikkonut. Mutta minulle
antoi elämä aivan ansion mukaan suu­ren
sunni, sillä minä en ollut rehellinen,
vaikka tieten en tahtonutkaan saattaa
kenellekään mitään pahaa. '£lämä on
kuitenkin ankara kasvattaja ja tuoma­ri.
• • /
Esterin mieli muuttui, katsellessaan
Lailan kasvoja, joille nyt oli häilähtänyt
surun varjo. Hänen teki mieli lohdut­taa,
mutta toisaalta oli niin vaikeata
ottaa puheeksi Armasta kaiken sen
jälkeen, mitä hän AYmaasta tiesi. Es­ter
ei edes ollut hennonut kertoa Lai­lalle,
että oli käynyt tapaamassa Ar­masta
ja nähnyt tuon nuoren konsulin-nan,
-jpnka pauloissa .Armas niin täy­delleen
o l i . M i t ä p ä s olisi tosiaankaan.
Lailaa lohduttanut, vaikka hän olisi
kertonut Armaan ter\'eiset hänelle.
Hänhän oli rikkonut kuitenkin ikipäi-viksi
suhteensa Lailaanv Siksi itsenäi­nen
ja siksi todellinen nainen/oli Lai­la,
ettei hän palaisi Armaan luokse,
vaikka hän polvillaan häntä pyytäisi,
kun hänellä kerran oli ollut sellaiinen
suhde toiseen naiseen heidän rakksuir;
tensa kauneimpana aikana.
Tytöt oliyat istuneet kauan aikaa '\'ai-
'-teliaina, kunnes Laila äkkiä aloitti kes-.
kustelun, yllättämällä Esterin eräällä
ilmoituksellaan.
— Minä en ole muistanut sinolle
kertoakaan, että aion tänä kesänä, pis­täytyä
vähän ulkomaillakin) aloitti hän.
—'Sinäkö ? ilostui Ester heti Lailan
kertomaan,
—- Niin, minä. Onko se nyt niin ih­meellistä.
Nythän kä>'vät ulkomailla
miltei kaikki. Voimisteluopettajien liit- .
to tekee retken Etelä-Eurooppaan, tu­tustumaan
sikäläisiin suuriin voimistelu­opistoihin
ja minäkin sain toissapäivä- .
nä kiertokirjeen asiasta. Vastasi siihen
kohta myöntävästi. Onhan se aivan
suurenmoista Ifihteä vähän tuuleentu-
Otisemiieii sinä! huodahti l^ter
rinnastuneella. Se thatka- <m' sinille
vannasti terveeUioen. Ester vapautui
kokonaan ä^k^isestä painostavasta tun­nelmasta.
<Häntä lohdutti se, että Lai­lallakin
oli uutta elämänvirikettä ja hän
jatkoi, tehden erään suorasukaisen ky­symyksen
hänelle:
— Kuule Laila, kun minä nyt olen
paljastanut sinulle osan sydäntäni, olet
sinä vehxiUinen vastaamaan . minulle
erääseen kysymykseen:
— IM ikä se mahtaisi olla? kysyi Lai-la.
•
— Se vain, että kaupungilla puhutaan
sinusta ja koulun johtajasta.
— Joko se on tullut sinunkin kor­viisi,
päivitteli Laila.
— Äiti siitä on jutellut ja ihmetellyt,
miten se on mahdollista. Äiti ja isä ei­vät
tiedä mitään Armaan ja sinun vä-liesi
katkeamisesta. En ole tahtonut
sillä tiedolla murehduttaa heitä ennen-aikojaan,
kertoi Ester.
Lailan kasvot oli punastuneet ja hän
katseli lattiaan.
— Siinä siis on perää, sanoi Ester.
—t Tuskin mikään huhu on aivan
vailla perää, myönteli Laila. Kyllä kai
minä voisin päästä johtajan rouvaksi­kin
. . . mutta . . .
T— Mutta et voi rakastaa häntä, täy­densi
Ester.
—-Niin juuri, en voi rakastaa, huoah­ti
Laila.
— iMinäkin luulin alkuaikoina, etten
voisi ketään rakastaa Armaan jäikin,
mutta aika näkyy parantavan sydän-haavat
uskomattoman nopeasti.
— Joskus ehkä ja muutamissa tapa-ukl^
ssa. Ei kuitenkaan aina. Johtaja
on todellakin ollut hyvin huomaavai­nen
minua kohtaan. Siitä huhut ovat
saaneet alkunsa ja toiset opettajatove-rini,
jotka avosylin ottaisivat johtajan
omakseen, ovat tietysti lietsoneet juttua
eteenpäin.
— Ihmekö sitten, kun hän on niin ko­mea
mies ja eteväkin. Olen kuullut sa^
nottavan, ettei hän kauan viivy täällä
pikku kaupungissa» Tavallaan toivoi­sin
,että sinä rakastuisit häneen. Ar­mas
saisi siitä rangaistuksen. Olisipa
somaa, jos molenimat olisimme naimi­sissa,
kun hän jonakin päivänä ilmaan­tuisi
tänne.
Matkustakaa
SUORAAN
CANADASTA
NOPEA MOOTTORILAIVA ,
"STOCKHOLM"
HELMIKUUN 22 P.
JA MAALISKUUN 22 P.
HALIFAXISTA
Göteborgiin, mistä on mukavat yhteydet kaiikfaialle Suomeen.
Alimmat lippujen hinnat yhteen suuntaan <U. S. (rahassa):
TuristilucCtka $185.00; EnsJmmäinen luokka $285.00
Tilavat hytit, ihastuttavan kauniit salit, erinomainen ruoka,
kohtelias palvelu.
Tilatessa nne paikkoja saatte parhaat tcedct asiamieheltämme
SWEDISH AMERICAN LINE
1255 Philips Sq.
Montresd 2, Qne. .
Union Bank Bld^.
Caleafy» Alta.
470 Main Si.
Winnipes:. Man.
1835 HaJifax St.
Regina, Sask.
71 Upper Wat«r St., HaUfax N. &
T^aiiantafiia, iammikuuit 5 päiYäniL 1992 SiTtt 9
il -i: