1944-07-15-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
VdlistuSdjdn taide
Jatkaa^-
Englannin rikas ylimystö oU HoU
Imin ja van Dyckin ajoista saakka
tottunut käyttämään- vaativammissa -
taiteettisissa tehtävissä lidkomim^^
haalareita, joista täsiäym^
^estfalilainenPeter^Lel^
nen:Mi^ä€l Dahl: ^Kuvttav(fa^län^
tjlaisten vaih€nllisuudelhiii^
Duckin traditio^iummtMta^
ka^suuren flaamilaisen
telBnm väritys^ muutiuu^^^
vadeäksi ja viileän herktUlii^
kohoontapaiseksiväriaStdk6ksii.N^^
i^an seuraavasta käyilmi^el-tämä
kunniakas perinnäistäpä sittenkään
menettänyt kaikkea pät&vyyttäärt.
Mutta kankipalmikkakaudellaolot
miituivai sikäli perinpohjaisesti^ e^-
M maassa esiintyi sarja loistavia kykyjä
luoden Englannille oman maa-lauskoulun,
joka erikoisalallaan, muo^
tokuvamaalauksessa, vei voiton kaik-kien
muiden maiden senaikuisesta
tuotannosta tällä alalla, Goyaa lu^
kuunottamatta- Kutduisimmat mmet-ovat
Reynolds ja Gainsborough^ Malliensa
-sulavassa eleganssissa sekä
leikkivän keveässS. siveltimenkäytöS'
sääw jälkimmäinen tulee epäilemättä
lähemmäksi rokokoota kmn edellinen.
Niinkuin Fragonerd oli hänkin, sitäpaitsi
maisemamaalari ja sellaisena
englantilaisen maisemamaalauksen
perttstaja. Jos Gainsborough*n taulujen
viehätys perustuu suureksi o-saksi
huolettomaan raikkauteen, niin
Reynolds ön sen sijaan metodisen ia
(Kaupungin puistossa komeilivat lu-mipeittoiset
kuuset kirkkain lampuin
valaistuina ja kaikkialla vaHlitsi suloinen
talvi-illan rauha. Niin tuli vie-te^
tsi Savossa toinen jöiäii.
Työväen näyttämön johta^a^I^^^
oli Valpurille esitelty fcuUsijttUassa.
OS siinä tullut puheeksi näyttelemi-noi
jne. ja Valpurikin: Vihjaisseeksi
että "miltähän tuntuisi astua- jäHeen
näyttämön palkeilla". Murto lupasi
pitää Valpurin mielessä ja aintaa tilai^
suuden esiintyä. Eikä sitä tilaisuutta
kaxm tatvihiiut odottaakaan. 5Pini-mossa""
oli otettu näyttlUnön ohjelmaan,
ja Valpurille tuotiin siihen van-
Iha osansa. ' Hän muiden "merimiesten"
lapäaii päätti pitää lomaa ja siinä
sivussa sopi sitten ajankuluksi
näytellä.
Sattuipa sitten eräänä päivänä taas
mukillinen jälleennäkeminen. Val-puii
oli kauppahaHissa asioilla kun
hänen viereensä tulee kauppaa tefke-niSn
muuan hienostu puettu, nainen.
Häh katsoo ja huomaa kasvoissa tutunomaista.
Katsoo uudestaan. Viikein
hän rohkenee ja on juuri kysy-öifflsillään:
"Anteeksi, ettdhän pa-
^ . . . " kun nainen jolle kysymys
oli kohdistettu, käännähti ja sanoi
iänrmästyksestä ällistyneenä:
. "Oletko se sinä, Valpuri?"; , • ;
iLöfbergin entinen kauppa-apulai-ne?
Ida Aaltonen siinä oli. v Vanha
työtoveri. Ilosta siinä syleiltnn>_että
^upanteotkin oli unohtua. "Onpa
tyväasia että ihmisellä on joku hyvä
tuntomerkki, kuten tuo sinun tuk-esimerkiksi.
Aina se vain on .
7itä kuparinpunainen. Enpä • tiedä
olisinko muuten tuntenutkaan", Ida
•piAeli. . . ,
lähdettiin siitä sitten kävelemään .
ia päätettiin poiketa Karppisen-kah-
^ juttelemaan. Idä sanoi ^tul- .
^ h a t t u j a myymään;,^ff^^
muotiliikkeen tai hieppmmin sa-
°««j;na oli "modisti" ja kulki silloin
^om omia mallihafttujäan näyttele- ,
tilauksia tekcTnässä :ja myy-
^ a . Olinpaikkansa oU nykyään .
"««smki. Liike -oli;kuirfema.>hyvin
ja hän tuli hyvin toimeen,
•^«toi miten hän oli koUkaupuhgista •
^tenyt "häpeää" pakoon Helsiiikiin. ,
rakastunut johonkin nuoreen s6-
^aaniaiseen ja nähtävästi ei pojal-
^Kuuenkaan ollut ollut mitään Va-
^ a ^ i a aiTcömuksia,,v^
^ ^evan kauj^a-apulaisen lemmel-
^ u n asiat menivät Uian pitkäUe,
poika hänet jättänyt oman
nojaan. Vähäisillä saästöil-.
lääh oli tyttö sitten matkustanut pois
ja ottanut elämänohjakset omiin käsiinsä.
Hänen tyttärensä oli Heljän
vuoden
"Sellaista se on tämä elämä, Valpuri",
sanoi hän. "Kukapa olisi uskonut
että vielä tapaamme toisemme
näin odottamatta, että meillä kummallakin
ön lapsi, sillä eröituksella
vain, että sinun on poika ja minun
tyttö, ja että me 'kumpikin, olemme
yksin lastemme etua valvomassa.'
Kauan riitti heillä - juttua, däm^^n
sä kulusta. Ida viipyi jonkun päivän
kaupungissa ja he tapasivat toisensa
usein. Ida houkutteli Valpuria tulemaan
Helsinkiin ja jättämään Savon.
Sanoi itse hänet työhön ottavansa,
jos ei niiiita riiahdollisuuksia ilmenei-si.
"Olen vakuutettu että et muuttoasi
kadu", olivat hänen viimeiset
sanansa vielä asemasillalla Valpurille
hyvästiksi heittäessään.
Ennenkuin näytäntökausi oli loppunut
tultiin Valpurille tanjoamaan
taas ravintolanpitäjän paikkaa K-koski
laivassa. Valpuri kuitenkin
kieltäytyi sanoen saaneensa päähänsä
uusia tuumia jä lähtevänsä Helsinkiin.
Koulun päätyttyä^ hän laitteli poikansa
matkavehkeet kuntoon samoinkuin
omansakin. Kumpikin lähti eri
suunnille tällä kertaa. • Paulia oli
hartaasti pyydetty mummolaan kesälomalle
ja Valpuri lähti edeltäkäsin
Helsinkiin järjestämään elämää alulle
uudella paikkakunnalla.
V Pellikan Maija ja Toiyo olivat asemalla.
Toivokin oli tälläkertaa siisti
ja puhdas kuin ammeesta nostettu,
joka oli harvinaista — puhdas meri-miespusero
päällään. Leikkikump-panit
siinä toisiaan hyvästelivät ja
lupasivat kirjoittaa samoinkuin kaksi
leskeäkin.' Maijasta tuntui ikävälle,
kun händle niin makavaksi toveriksi
tullut Valpuri täten lähti.
Paulin oli ensimmäisenä lähdettävä.
Poika nousta kipaisi junan as-tuimeUe,.
ja äiti vielä viimeisiä ohjeita
antoi matkamiehelle.evääksi. Juna
jo kerran nytkähti,, kun matkamies
yhtäldkiär muisti että suukko oli jäänyt
antamatta, jonkalainen oli ollut
tapana paiskata aina pidemmälle
matkalle lähtiessä- Hän hyppäsi vielä
astuimelta alas, kipaisi äidin luo
ja sitten kiireellä liikkuvaan junaan
takaisin.
Niin alkoi matka pohjoiseen ja etelääni
M.\LVIINA.
perusteellisesti oppineen akateehtikon
tyyppi. Poussinin tavoin hän sOattoi
sanoa, ettei ollut mitään laiminlyönyt.
Hän oli ensimmäisiä, jotka uudelleen
elvyttivät eklektisen vaatimuksen, että
maalarin oli perusteellisesti tutkit^
tava **vanhoja mestareita**, ja hän
osoittaa käytännössäkin, mitä hyvillä
lahjoilla voi tätä tietä kulkemaUa
saada aikaan. Hänen mielipiteensä
~mukaan "yksi ainoa ovi vie luonnon^
kouluun- ja tämän ovennvain wi vanhojen
fnestarien haUussa.** ^utta
vaikka hän teoriassa,' opettajana ja
' Englannin akatemian joktajanai tässä
suhteessa-antoi etusijan "piirustajil-le**,
RafaeUlle ja Michelangelolle, nnn
hän käytännössä kuitenkin enemmän
seurasi suurten väritaiteUijain; Tisia-nin,
Tintoretton, Rubensin, van Dyckin
ja Rembrandtin esimerkkiä. Jos
Gainsborougk naisellisessa soreudessaan
muistuttaa van Dyckiä — enimmän
ehkä "Sininen poika" nimisessä
kuuluisassa taulussaan —, niin Rey-noldsin
maalauksia katsellessaan tulee
kai lähinnä ajatelleeksi Tizianin
täyteläistä voimaa ja miehekästä pontevuutta.
Mutta kumpikaan näistä
keskenään kilpailevista taiteilijoista
ei ollut mikään epäitsenäinen mukai-lijä.
Mitä Reynoldsiin tulee, hän sulatti
edeltäjiltä saamansa opit, joihin
myös kmdui hänen runsas valöhä^-
myn käyttönsä, eläväksi kokonaisuudeksi
oman lahjakkuutensa suurella
pääomalla, jonka hänen järjestelmällinen
itsekasvatuksensa oli tehnyt
^tuoitavaUst.^^NäSn oUen hahkm, vaikka
aivan toisella tapaa kuin Hogarth
ja Blake, oli rokokoon vastustaja.
Päinvastoin kuin kahden viimeksimainitun
on sekä Reynoldsin että
Gainsborough*n tunnusmerkkinä a-ristokraattinen
ylhäisyys. Mutta jos
edellisen mallit eivät ehka näytä yhtä
viehättävän kohteliailta kuin jäikini-mäisen,
niin Raynolds sen sijaan osaa
antaa niille itsetietoisen ja lujan luonteen
arvokkuutta. Lukuisissa lady kuvissaan
hän ylistää naisellista kauneutta,
johon hän mielellään sekoittaa
hiukkasen aikakautensa haaveellista
mietiskelyä, sen kaunosielu-ihannetta.
Mutta luonteenkuvaajana hän menee
paljon pitemmälle miehisissä muoto*
kuvissaofi, ainakin silloin kun tehtävä
on häntä kiinnostanut; tästä ovat OP*
vailisina esimerkkeinä hänen ystävänsä
tri Johnsonin kuva ja lordi Heath-'
fied Gibraltarin avain kädessään.
Rembrandtin tavoin hän kuvast usein
itseään; eräs tällainen nuoruudenkU"
vdonSUof^
' leriassa-Hehingissä^ Mri- S^&nsia
mMenaytelmän jumaJaliare^
tävässä isossa muotokuvassiä' SuuH»
'suuntainen paatöysai jälleen jalaii^
sijaa taiteessa.
Tässä ilmenee t^elä kerran-tea^
~ rin vaikutusta. Näihin äikoikm^ öU
taas alettu innokkaasti ihailla Shakespearen
draamoja* joita näyttelijä Gar-rick
tulkitsi mestarillisesti, ja taide
oli ryhtynyt niitä kuvittamaan. John
BoydeU esinif, joka 1790 oli Lontoon
lordmayorinai tilasi Englannin maalareilta
semmoisia tauluja, vieläpä teetti
niitä varten eritifiSen gaUeriaraken-nuksenkin.
Jos tämä yritys ei lienekään
suuresti vaikuttanut tällöin alkaneeseen
historiamaalaukseen, on se
joka tapauksessa tätä suuntaa ku^
vaava ilmiö.
Molempien päämestarien ohella e-^
siintyi Englannin muotokuvamaalauksessa
muitakin erittäin lahjakkaita
taitelijoita: Näistä mainittakoon
Romney; jonka tunnetuimpia" teoksia
ovat kauneudestaan, kirjavasta elä-mästään
ja mHmUlis-plastUlisista
tansseisaan kuuluisan lady Hamiltö-
^ nin muotokuvat, skotlantilainen Raeburn,
jolta on eräs naisenkuva Suomen
Taideyhdistyksen galleriassa
Helsingissä, sekä Lawrence, joka
ranskalaisen Gerardin ohella oli Euroopan
suosituin ruhtinasten ja diplomaattien
muotokuvaaja Napoleon l:n
ja Wienin kongressin aikoina.
/tuotsikin sai ITOO-luvulla oman
taiteen ja tämä ensimmäisen kukoistuksensa,
sekin aluksi pääasiallisesti
muotokuvamaalauksessa, joka viljeli
sekä pienois- että luonnollista kokoa,
sekä gouache- että pastelli- ja öljyvärejä.
Ruotsalaisista muotokuvamaalareista,
jotka näihin aikoihin
saavuttivat kuuluisuutta Skandinaa-vian
ulkopuolellakin, on jo mainittu
Elokuvien kuuluisin eläintähti. Lassie, nähdään tässä kuvassa poi- *
kansa Laddien ja näyttelijätär June Lockhartin kanssa, Laddiesta' 1
aiotaan tehdä näyttelijä myös. , J
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 15, 1944 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1944-07-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki440715 |
Description
| Title | 1944-07-15-03 |
| OCR text | VdlistuSdjdn taide Jatkaa^- Englannin rikas ylimystö oU HoU Imin ja van Dyckin ajoista saakka tottunut käyttämään- vaativammissa - taiteettisissa tehtävissä lidkomim^^ haalareita, joista täsiäym^ ^estfalilainenPeter^Lel^ nen:Mi^ä€l Dahl: ^Kuvttav(fa^län^ tjlaisten vaih€nllisuudelhiii^ Duckin traditio^iummtMta^ ka^suuren flaamilaisen telBnm väritys^ muutiuu^^^ vadeäksi ja viileän herktUlii^ kohoontapaiseksiväriaStdk6ksii.N^^ i^an seuraavasta käyilmi^el-tämä kunniakas perinnäistäpä sittenkään menettänyt kaikkea pät&vyyttäärt. Mutta kankipalmikkakaudellaolot miituivai sikäli perinpohjaisesti^ e^- M maassa esiintyi sarja loistavia kykyjä luoden Englannille oman maa-lauskoulun, joka erikoisalallaan, muo^ tokuvamaalauksessa, vei voiton kaik-kien muiden maiden senaikuisesta tuotannosta tällä alalla, Goyaa lu^ kuunottamatta- Kutduisimmat mmet-ovat Reynolds ja Gainsborough^ Malliensa -sulavassa eleganssissa sekä leikkivän keveässS. siveltimenkäytöS' sääw jälkimmäinen tulee epäilemättä lähemmäksi rokokoota kmn edellinen. Niinkuin Fragonerd oli hänkin, sitäpaitsi maisemamaalari ja sellaisena englantilaisen maisemamaalauksen perttstaja. Jos Gainsborough*n taulujen viehätys perustuu suureksi o-saksi huolettomaan raikkauteen, niin Reynolds ön sen sijaan metodisen ia (Kaupungin puistossa komeilivat lu-mipeittoiset kuuset kirkkain lampuin valaistuina ja kaikkialla vaHlitsi suloinen talvi-illan rauha. Niin tuli vie-te^ tsi Savossa toinen jöiäii. Työväen näyttämön johta^a^I^^^ oli Valpurille esitelty fcuUsijttUassa. OS siinä tullut puheeksi näyttelemi-noi jne. ja Valpurikin: Vihjaisseeksi että "miltähän tuntuisi astua- jäHeen näyttämön palkeilla". Murto lupasi pitää Valpurin mielessä ja aintaa tilai^ suuden esiintyä. Eikä sitä tilaisuutta kaxm tatvihiiut odottaakaan. 5Pini-mossa"" oli otettu näyttlUnön ohjelmaan, ja Valpurille tuotiin siihen van- Iha osansa. ' Hän muiden "merimiesten" lapäaii päätti pitää lomaa ja siinä sivussa sopi sitten ajankuluksi näytellä. Sattuipa sitten eräänä päivänä taas mukillinen jälleennäkeminen. Val-puii oli kauppahaHissa asioilla kun hänen viereensä tulee kauppaa tefke-niSn muuan hienostu puettu, nainen. Häh katsoo ja huomaa kasvoissa tutunomaista. Katsoo uudestaan. Viikein hän rohkenee ja on juuri kysy-öifflsillään: "Anteeksi, ettdhän pa- ^ . . . " kun nainen jolle kysymys oli kohdistettu, käännähti ja sanoi iänrmästyksestä ällistyneenä: . "Oletko se sinä, Valpuri?"; , • ; iLöfbergin entinen kauppa-apulai-ne? Ida Aaltonen siinä oli. v Vanha työtoveri. Ilosta siinä syleiltnn>_että ^upanteotkin oli unohtua. "Onpa tyväasia että ihmisellä on joku hyvä tuntomerkki, kuten tuo sinun tuk-esimerkiksi. Aina se vain on . 7itä kuparinpunainen. Enpä • tiedä olisinko muuten tuntenutkaan", Ida •piAeli. . . , lähdettiin siitä sitten kävelemään . ia päätettiin poiketa Karppisen-kah- ^ juttelemaan. Idä sanoi ^tul- . ^ h a t t u j a myymään;,^ff^^ muotiliikkeen tai hieppmmin sa- °««j;na oli "modisti" ja kulki silloin ^om omia mallihafttujäan näyttele- , tilauksia tekcTnässä :ja myy- ^ a . Olinpaikkansa oU nykyään . "««smki. Liike -oli;kuirfema.>hyvin ja hän tuli hyvin toimeen, •^«toi miten hän oli koUkaupuhgista • ^tenyt "häpeää" pakoon Helsiiikiin. , rakastunut johonkin nuoreen s6- ^aaniaiseen ja nähtävästi ei pojal- ^Kuuenkaan ollut ollut mitään Va- ^ a ^ i a aiTcömuksia,,v^ ^ ^evan kauj^a-apulaisen lemmel- ^ u n asiat menivät Uian pitkäUe, poika hänet jättänyt oman nojaan. Vähäisillä saästöil-. lääh oli tyttö sitten matkustanut pois ja ottanut elämänohjakset omiin käsiinsä. Hänen tyttärensä oli Heljän vuoden "Sellaista se on tämä elämä, Valpuri", sanoi hän. "Kukapa olisi uskonut että vielä tapaamme toisemme näin odottamatta, että meillä kummallakin ön lapsi, sillä eröituksella vain, että sinun on poika ja minun tyttö, ja että me 'kumpikin, olemme yksin lastemme etua valvomassa.' Kauan riitti heillä - juttua, däm^^n sä kulusta. Ida viipyi jonkun päivän kaupungissa ja he tapasivat toisensa usein. Ida houkutteli Valpuria tulemaan Helsinkiin ja jättämään Savon. Sanoi itse hänet työhön ottavansa, jos ei niiiita riiahdollisuuksia ilmenei-si. "Olen vakuutettu että et muuttoasi kadu", olivat hänen viimeiset sanansa vielä asemasillalla Valpurille hyvästiksi heittäessään. Ennenkuin näytäntökausi oli loppunut tultiin Valpurille tanjoamaan taas ravintolanpitäjän paikkaa K-koski laivassa. Valpuri kuitenkin kieltäytyi sanoen saaneensa päähänsä uusia tuumia jä lähtevänsä Helsinkiin. Koulun päätyttyä^ hän laitteli poikansa matkavehkeet kuntoon samoinkuin omansakin. Kumpikin lähti eri suunnille tällä kertaa. • Paulia oli hartaasti pyydetty mummolaan kesälomalle ja Valpuri lähti edeltäkäsin Helsinkiin järjestämään elämää alulle uudella paikkakunnalla. V Pellikan Maija ja Toiyo olivat asemalla. Toivokin oli tälläkertaa siisti ja puhdas kuin ammeesta nostettu, joka oli harvinaista — puhdas meri-miespusero päällään. Leikkikump-panit siinä toisiaan hyvästelivät ja lupasivat kirjoittaa samoinkuin kaksi leskeäkin.' Maijasta tuntui ikävälle, kun händle niin makavaksi toveriksi tullut Valpuri täten lähti. Paulin oli ensimmäisenä lähdettävä. Poika nousta kipaisi junan as-tuimeUe,. ja äiti vielä viimeisiä ohjeita antoi matkamiehelle.evääksi. Juna jo kerran nytkähti,, kun matkamies yhtäldkiär muisti että suukko oli jäänyt antamatta, jonkalainen oli ollut tapana paiskata aina pidemmälle matkalle lähtiessä- Hän hyppäsi vielä astuimelta alas, kipaisi äidin luo ja sitten kiireellä liikkuvaan junaan takaisin. Niin alkoi matka pohjoiseen ja etelääni M.\LVIINA. perusteellisesti oppineen akateehtikon tyyppi. Poussinin tavoin hän sOattoi sanoa, ettei ollut mitään laiminlyönyt. Hän oli ensimmäisiä, jotka uudelleen elvyttivät eklektisen vaatimuksen, että maalarin oli perusteellisesti tutkit^ tava **vanhoja mestareita**, ja hän osoittaa käytännössäkin, mitä hyvillä lahjoilla voi tätä tietä kulkemaUa saada aikaan. Hänen mielipiteensä ~mukaan "yksi ainoa ovi vie luonnon^ kouluun- ja tämän ovennvain wi vanhojen fnestarien haUussa.** ^utta vaikka hän teoriassa,' opettajana ja ' Englannin akatemian joktajanai tässä suhteessa-antoi etusijan "piirustajil-le**, RafaeUlle ja Michelangelolle, nnn hän käytännössä kuitenkin enemmän seurasi suurten väritaiteUijain; Tisia-nin, Tintoretton, Rubensin, van Dyckin ja Rembrandtin esimerkkiä. Jos Gainsborougk naisellisessa soreudessaan muistuttaa van Dyckiä — enimmän ehkä "Sininen poika" nimisessä kuuluisassa taulussaan —, niin Rey-noldsin maalauksia katsellessaan tulee kai lähinnä ajatelleeksi Tizianin täyteläistä voimaa ja miehekästä pontevuutta. Mutta kumpikaan näistä keskenään kilpailevista taiteilijoista ei ollut mikään epäitsenäinen mukai-lijä. Mitä Reynoldsiin tulee, hän sulatti edeltäjiltä saamansa opit, joihin myös kmdui hänen runsas valöhä^- myn käyttönsä, eläväksi kokonaisuudeksi oman lahjakkuutensa suurella pääomalla, jonka hänen järjestelmällinen itsekasvatuksensa oli tehnyt ^tuoitavaUst.^^NäSn oUen hahkm, vaikka aivan toisella tapaa kuin Hogarth ja Blake, oli rokokoon vastustaja. Päinvastoin kuin kahden viimeksimainitun on sekä Reynoldsin että Gainsborough*n tunnusmerkkinä a-ristokraattinen ylhäisyys. Mutta jos edellisen mallit eivät ehka näytä yhtä viehättävän kohteliailta kuin jäikini-mäisen, niin Raynolds sen sijaan osaa antaa niille itsetietoisen ja lujan luonteen arvokkuutta. Lukuisissa lady kuvissaan hän ylistää naisellista kauneutta, johon hän mielellään sekoittaa hiukkasen aikakautensa haaveellista mietiskelyä, sen kaunosielu-ihannetta. Mutta luonteenkuvaajana hän menee paljon pitemmälle miehisissä muoto* kuvissaofi, ainakin silloin kun tehtävä on häntä kiinnostanut; tästä ovat OP* vailisina esimerkkeinä hänen ystävänsä tri Johnsonin kuva ja lordi Heath-' fied Gibraltarin avain kädessään. Rembrandtin tavoin hän kuvast usein itseään; eräs tällainen nuoruudenkU" vdonSUof^ ' leriassa-Hehingissä^ Mri- S^&nsia mMenaytelmän jumaJaliare^ tävässä isossa muotokuvassiä' SuuH» 'suuntainen paatöysai jälleen jalaii^ sijaa taiteessa. Tässä ilmenee t^elä kerran-tea^ ~ rin vaikutusta. Näihin äikoikm^ öU taas alettu innokkaasti ihailla Shakespearen draamoja* joita näyttelijä Gar-rick tulkitsi mestarillisesti, ja taide oli ryhtynyt niitä kuvittamaan. John BoydeU esinif, joka 1790 oli Lontoon lordmayorinai tilasi Englannin maalareilta semmoisia tauluja, vieläpä teetti niitä varten eritifiSen gaUeriaraken-nuksenkin. Jos tämä yritys ei lienekään suuresti vaikuttanut tällöin alkaneeseen historiamaalaukseen, on se joka tapauksessa tätä suuntaa ku^ vaava ilmiö. Molempien päämestarien ohella e-^ siintyi Englannin muotokuvamaalauksessa muitakin erittäin lahjakkaita taitelijoita: Näistä mainittakoon Romney; jonka tunnetuimpia" teoksia ovat kauneudestaan, kirjavasta elä-mästään ja mHmUlis-plastUlisista tansseisaan kuuluisan lady Hamiltö- ^ nin muotokuvat, skotlantilainen Raeburn, jolta on eräs naisenkuva Suomen Taideyhdistyksen galleriassa Helsingissä, sekä Lawrence, joka ranskalaisen Gerardin ohella oli Euroopan suosituin ruhtinasten ja diplomaattien muotokuvaaja Napoleon l:n ja Wienin kongressin aikoina. /tuotsikin sai ITOO-luvulla oman taiteen ja tämä ensimmäisen kukoistuksensa, sekin aluksi pääasiallisesti muotokuvamaalauksessa, joka viljeli sekä pienois- että luonnollista kokoa, sekä gouache- että pastelli- ja öljyvärejä. Ruotsalaisista muotokuvamaalareista, jotka näihin aikoihin saavuttivat kuuluisuutta Skandinaa-vian ulkopuolellakin, on jo mainittu Elokuvien kuuluisin eläintähti. Lassie, nähdään tässä kuvassa poi- * kansa Laddien ja näyttelijätär June Lockhartin kanssa, Laddiesta' 1 aiotaan tehdä näyttelijä myös. , J |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-07-15-03
